Vegaaniset mustapapubrowniet kikherne-blondiepyörteillä

by Juulia 42 Comments
Vegaaniset mustapapubrowniet kikherne-blondiepyörteillä

Maistuiskos pala brownieta aamiaiseksi?

Oi kiitos, mielelläni!

Tässä huushollissa brownieta onkin ollut tarjolla viime aikoina vähän joka välissä: aamupalaksi, välipalaksi, iltapalaksi, yöpalaksi… Ihan mistä tahansa mässäilystä ei kuitenkaan ole ollut kyse, vaan siitä, että olen testaillut erilaisia mustapapu- ja kikhernepohjaisia browniereseptejä. Toisinsanoen täällä on syöty aimo annoksia kasviproteiinia leivonnaisen muotoon piilotettuna, vaikkei sitä mausta millään uskoisikaan.

Että tällaiset leivonnaisraaka-aineet tällä kertaa ♥

Rakkaalla läheiselläni todettiin juuri kakkostyypin diabetes ja kun en oikein muilla keinoin voi hänelle olla avuksi, ideoin tarmokkaasti hänen uuteen ruokavalioonsa sopivia herkkuja. Mielessä pyörii siis hyvästä syystä kaikenlainen mahdollisimman sokeriton ja mielellään myös vehnäjauhoton herkku, mutta se ei varsinaisesti ole minulle mitään uutta: monet perinteiset kaakut ja paakkelssit kun ovat makuuni yleensä auttamattomasti liian makeita. Raakakakutkin ovat parin vuoden takaisen ensi-innostukseni jälkeen kokeneet uuden tulemisen keittiössäni!

Sokerittoman ja vehnättömän leivonnan lisäksi olen viime aikoina ollut enenevässä määrin kiinnostunut vegaanileivonnasta ja -ruuista, vaikken vegaaniksi nyt kääntymässä olekaan. Testattu on niin vegaaninen juustosoossi (josta varmasti postailen omaa juttua ennenpitkää), koukuttava vegaaninen chorizo, kuin erilaiset kasviproteiinitkin, kuten Härkis. Haaveilen jopa tekeväni itse joskus vegaanisia ramenmunia … kun vain löytyisi tästä kiireestä se vegaanisten ramenmunien mentävä rako 😀

Miksei aamiaispöytä vois aina näyttää tältä?

Ehkäpä juuri tämän vegaaniuteliasuuteni myötä halusin kehitellä näistä brownieista gluteenittoman ja diabetes-ystävällisen lisäksi vielä vegaanisiakin: niissä ei siis ole käytetty niin maitotuotteita kuin kananmuniakaan. Tämä onkin elämäni eka vegaanisia munankorvikkeita sisältävä resepti! Taikinassa on käytetty sitovana ainesosana kananmunan sijasta “pellavamunaa” sekä kikhernepurkin lientä eli aguafabaa (josta voit lukea lisää esim. täältä).

Pellavamunaa ensi kertaa testaaville vinkiksi, että taikinan tekeminen kannattaa aloittaa “munan” valmistamisesta, jotta se saa tekeytyä tarpeeksi paksuksi ennen kuin sitä tarvitaan. Suosittelen myös käyttämään kokonaisia pellavansiemeniä ja jauhamaan niitä vain tarvitsemasi määrä kerrallaan. Pellavansiementen sisältämä superterveellinen öljy nimittäin härskiytyy herkästi kun ne on jauhettu tai rouhittu valmiiksi – siemenet kannattaa siis ostaa kokonaisina ja säilyttää ne jääkaapissa.

Makeutus hoituu näihin tahmaisiin herkkupaloihin matalan glykeemisen indeksin omaavalla kookossokerilla (GI n. 35) ja agavesiirapilla (GI 11-19). Suklaan makua browniet saavat niin sokerittomasta kaakaojauheesta kuin ihan oikeasta suklaastakin (vegaaneille sopivien suklaiden lista löytyy esim. täältä ja gluteenittomille sopivien lista täältä). Niin ja onhan näissä brownieissa vielä hieman luonnollisesti makeaa kurpitsasosettakin!

Leivonta ei ole mulle sitä ominta aluetta, mutta tällaiset “heitä raaka-aineet tehosekoittimeen ja paina nappia” -tyyppiset reseptit multakin onneksi onnistuu. Lopputulos ei ehkä ole ainakaan minun tekemänä kaikkein esteettisin, mutta äärimmäisen herkullinen kyllä! Tai ehkä sitä pitäisikin vaan ruveta alusta asti pyrkimään tällaiseen niinsanotun rustiikkiseen lopputulokseen?

Onneksi tämä brownie kuitenkin näyttää huijaavan niin ulkonäöltään kuin maultaankin myös ne kaikkein suorapuheisimmatkin kriitikot: lapset. Eräskin lauma pahaa-aavistamattomia viidesluokkalaisia ahmaisi tänään leipomukseni silmää räpäyttämättä huiviinsa … enkä ole vieläkään raaskinut kertoa heille annoksen sisältäneen suklaan, sokerin ja voin sijasta niin kurpitsaa, kikhernettä kuin papuakin 😉

Pro tip: jos sunkin brownie näyttää lopuksi …öh… “epäesteettiseltä”, sano, että se on aivan tarkoituksella juuri tällainen “rustiikkinen” ja hukuta se sitten jäätelöön.

Mustapapubrowniet kurpitsa-maapähkinävoipyörteillä (n. 8-10 palaa)

Mustapapu-brownietaikinaan:

3 rkl pellavansiemeniä + 9 rkl vettä

n. 4 dl säilykemustapapuja (n. 300 g)

½ dl mietoa öljyä tai neitsytkookosöljyä

¾ dl sokeroimatonta kaakaojauhetta

¾-1 dl kookossokeria

1,5 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl vaniljaa

n. 100 g ruokavalioosi sopivaa (tummaa) suklaata

Kikherne-blondietaikinaan:

reilu 2 dl säilykekikherneitä eli n. 170 g (ota purkin liemi talteen)

200 g myskikurpitsaa tai kuorittua Hokkaidoa

3-4 rkl maapähkinävoita (voit käyttää myös muita pähkinä- tai siementahnoja, esim. tahini toimii ihanasti)

3 rkl kokoon keitettyä kikhernepurkin lientä

½ tl suolaa

½ tl kardemummaa

1 tl kanelia

½-¾ dl agavesiirappia

¼ tl leivinjauhetta

¼ tl ruokasoodaa

1 ½ rkl mantelijauhoa

Valmista ensin pellavamunaseos: mittaa sekä pellavansiemenet että vesi blenderiin tai pieneen teholeikkuriin ja suristele, kunnes siemenet ovat täysin rikki ja seos on tasaista. Kaada näin syntynyt pellavalima pieneen kulhoon ja laita se jääkaappiin tekeytymään mieluusti noin vartiksi. Sitten voitkin laittaa uunin lämpenemään 175 asteeseen ja voidella sekä jauhottaa vuokasi kaakaojauheella. (Käytän itse tähän reseptiin uunivuokaani, jossa browniessa tulee tällä taikinamäärällä parin sentin paksuinen – voit kuitenkin paistaa browiet myös vaikkapa muffinssivuuissa, mikä tietysti lyhentää kypsymisaikaa huomattavasti.)

Valmistele sitten aguafaba: keitä kikhernepurkin lientä kasaan pikku kattilassa, kunnes liemi muistuttaa paksuudeltaan raakaa munanvalkuaista. Jätä jäähtymään.

Valmista molemmat taikinat vuorotellen blenderissä tai tehosekoittimessa, itse aloitan yleensä kikhernetaikinasta, koska se on vaaleampaa eikä minun tarvitse pestä tehosekoittimen kulhoa tummempaa taikinaa varten. Kuutioi kurpitsa ja keitä se kypsiksi. Soseuta kypsät kurpitsakuutiot loppujen raaka-aineiden kanssa ja tarkista maku. Taikinan kuuluu olla sen verran paksua, että lusikka seisoo siinä hetken pystyssä. Kaada blondietaikina toiseen kulhoon odottelemaan brownien kasaamista ja valmista seuraavaksi mustapapu-suklaataikina.

Lisää tehosekoittimeen/blenderiin seuraavaksi kevyesti valutetut mustapavut (purkin lientä voi hyvin tulla hieman mukaan taikinaan, sillä mustapapuliemi toimii kikherneliemen tavoin leivonnaista sitovana ainesosana) ja soseuta ne. Lisää sitten sekaan vielä loput mustapapu-suklaataikinan aineet, suklaata lukuunottamatta. Muista heittää jääkaapissa tekeytynyt pellavamuna mukaan! Sekoita raaka-aineet tasaiseksi ja rouhi sekaan lopuksi suklaa.

Vuoka on jauhotettu tällä kertaa kookosöljyllä ja kaakaojauheella. Mantelijauho toimii myös!

Kasaa brownie voideltuun ja esim. kaakaojauheella jauhotettuun vuokaan niin, että kaadat pohjalle ensin reilun puolet mustapapu-suklaataikinasta. Seuraavaksi vuokaan menee kaikki kurpitsa-maapähkinävoitaikina ja sen päälle vielä nokareina loput suklaataikinasta. Ihanat pyörteet taikinan pintaan saa, kun pyörittelee taikinan läpi hammastikkua tai jotain muuta ohutta ja terävää puikkoa.

Paista brownieta uunin keskitasolla 40-50 minuuttia. Se on sopivan tahmaista mutta kypsynyttä, kun keskiosa vielä hieman hytkyy vuokaa kevyesti heiluttaessa.

Mikäli paistat brownien pienemmässä vuuassa tai muffinssivuuissa, paistoaika saattaa olla lyhyimmillään vain parikymmentä minuuttia. Kun näissä leivonnaisissa ei kuitenkaan ole varsinaisesti mitään, minkä tarvitsisi kypsyä ollakseen turvallista ja syötävää, ei brownien raa’aksi jäämisestä toisaalta tarvitse hirveästi murehtia. Itse valitsen siksi lautaselleni aina mieluummin hieman ali- kuin ylikypsän brownien ♥

Maapähkinävoijäätelö on mun mielestä tälle brownielle täydellinen kaveri, vaikka se tietysti samalla vesittää koko “sokeriton ja maidoton” homman, hehe… – ellet sitten valitse browniesi päälle vegaanista jäätelöä!

Brownien voi tarjoilla juuri sellaisen lisukkeen kanssa, mistä itse tykkää – esim. meidän taloudessa on yksi kermavaahtosieppo, joten hänelle tarjoillaan kulhollinen kermavaahtoa jokaista browniepalaa kohden. Itse rakastan maapähkinävoijäätelöä, joten lappaan sitä annokseni päälle ja korkkaan mieluusti herkkuhetkeni kruunuksi vielä jonkun oikein makean ja täyteläisen stoutin!

Nämä browniet säilyvät jääkaapissa huolella peitettyinä 4-5 päivää. Ne voi hyvin myös pakastaa annospakkauksissa hätätapausten varalle; pakastimessa ne säilyvät ilmatiiviisti pakattuina kolmisen kuukautta.

Juomasuositus: Omnipollon Noa Pecan Mud Imperial Stout. Törkeän hintainen, mutta hintansa väärti – todellinen herkutteluolut.

Ottaen huomioon, että tämä on ensimmäinen vegaaninen brownieni, olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Veikkaan, että varsinkin tuon pellavamunan ja aguafaban kanssa saan vielä kokeiluja jatkaa, mikäli haluan pyrkiä vielä parempaan koostumukseen.  Jos teillä lukijoilla on omia vinkkejänne vegaanileivonnan suhteen, kertokaas ihmeessä! Aina on kiva oppia uutta!

Ps. Testasin tämän saman reseptini myös kananmunalla ja täytyypä sanoa että liputan täysin tämän vegaanisen version puolesta! Se on aina makuuni sopivasti taatusti ihanan tahmaista. Mikäli kuitenkin haluat tehdä tämän brownien kananamunalla, vaihda mustapapu-suklaataikinareseptissä pellavamunan tilalle kolme kananmunaa ja maapähkinävoi-kurpitsataikinassa aguafaba yhteen munaan.

…tai klikkaa itsesi suoraan edelliseen, hieman perinteisempään browniereseptiini: Punaviini-kirsikkabrowniet

1 612 views

Oodi oluelle: GOSE

by Juulia 2 Comments
Oodi oluelle: GOSE

Hei hoi! Tänään haluan puhua teille gosesta – oluesta, joka pelasti kesäni. Tai no, on se pelastanut myös syksyni, talveni ja kevääni… ja just tänään erityisen pitkän ja energiasyöpön työpäivän jälkeisen olotilan. Mutta erityisesti kesään ja helteeseen gose on uponnut kuin takalistoni talven tullen sohvaan.

Gose on perinteinen saksalainen oluttyyli, jonka historia ulottuu eri lähteiden mukaan jopa tuhannen vuoden taa. Nimensä se on saanut Gose-joesta joka virtaa Goslar-kaupungin läpi; 1700-luvusta alkaen valmistus tosin siirtyi läheiseen Leipzigin kaupunkiin. Siellä sitä kaikkein perinteisintä gosea valmistellaan edelleenkin (esim. Ritterguts tai Leipziger), vaikka välissä koko tyyli meinasikin jäädä unholaan.

Gose on suodattamaton pintahiiva-vehnäolut ja maultaan sitrusmaisen hapan sekä enemmän tai vähemmän suolainen; katkeruutta siitä saa sen sijaan hakemalla hakea. Alkoholiprosenteiltaan gose on yleensä alle vitosen ja se onkin muun muassa edellämainituista syistä parasta janojuomaa mitä tiedän (heti jääveden jälkeen) ♥ Gose sopii raikkaana ja kevyen happamana oluena loistavasti myös erilaisten ruokien kaveriksi – testattu on niin pizzan kuin salaatin kuin jäätelön kuin kalankin kyljessä!

Humalointia saa perinteisestä gosesta etsiä, joten mikäli olet saanut IPA-annostuksen, suosittelen ottamaan gosesta siihen vähän lääkettä. Humalan sijaan perinteinen gose saa nimittäin makunsa suolavedestä, korianterista sekä happamuutta tuovista maitohappobakteereista.

Maailmalta löytyy tietysti ties mitä perinteisestä reilumminkin poikkeavia superjänniä herkkugoseja tyyliin Omnipollon Bianca -sarja (antakaa mulle mangolassi-, vadelmalassi-, mustikkalassigosea milloin vaan ja olen onnellinen) tai juhannuksena juomani, mm. islantilaisella jäkälällä, merilevällä ja skyrillä maustettu gose (Two Evil Geysir Gose) sekä iki-ihana raparperigose (Freigeist Geisterzug Gose Rhubarb).

Gin & Tonic -goseakin on tullut maistettua! Lisäksi juuri suorittamani guuglailun tuloksena bongasin länsinaapurissa sijaitsevan loistavan Stockholm Brewing Co:n KANTTARELLI-KOMBU-GOSEN … jota ei ilmeisesti tosin saa maistaa matkaamatta tuohon naapuriin (kyseinen olut on toteutte yhteistyönä Spiritmuseumin kanssa).

Mikäli saisin kaikki himoitsemani goset testiin, juomalistalta löytyisi ainakin kiinanruusua, melonia, limettiä, aprikoosia, passionhedelmää, veriappelsiinia, kirsikkaa, karpaloa, greippiä…. melkoinen hedelmäsalaatti, UUH AAH!

Omnipollon Bianca Raspberry Lassi Gose “jäätelökalja”. Mera Tack.

Olen seurannut ilolla, kuinka niin Alkoon, hyvinvarusteltuihin kauppoihin kuin olutbaareihinkin on ruvennut viimeisen vuoden aikana tupsahtelemaan erilaisia goseja tihenevällä tahdilla. Erinomaista! Mulla kun ei oikein ole aikaa/rahaa matkustaa etsimään erikseen jokaista gosehedelmäsalaatin osasta, joten mitä enemmän niitä lennätetään tänne mun kulmille, sen parempi!

Onneksi muru-kultsini Juuso lentelee ahkerasti maailmalla ja tuo reissuiltaan tuliaisiksi aina jotain jännää. Muidenkin kuin Juuson suorittamaa kotiinkuljetusta odotellessa piipahdan kuitenkin mieluusti tsekkaamassa mm. lempibaarini Brewdogin valikoimia, tai suuntaan Tallinnaan ostoksille – sieltä niitä goseja kun löytyy jo reilusti enemmän kuin täältä, vink vink!

Ps. Mikäli kiinnostus heräsi: syväluotaavampaa historiikkia perinteisestä saksalaisesta gosesta löytyy esim. Olutkellarista sekä German Beer Instituten sivuilta 🙂

To Ølin Gose To Hollywood on maustettu mm. appelsiineilla ja Citralla – maku on mainio, mutta annan kyllä vielä ekstrapisteet megahienolle etiketille!

Pohjalan & To Ølin yhteistyön hedelmä Ginie (in a bottle) on saanut inspiraationsa GT:stä ja maustettu mm. katajanmarjoilla, kuusenkerkillä ja rosmariinilla. Keskellä iki-ihana Omnipollon Bianca Blueberry Lassi Gose, oikealla taas To Ølin Sur Yule – mutta se ei enää gosea sitten olekaan vaan hapanta; jätettäköön hapanoluiden hehkuttaminen ihan toiseen kertaan ♥

1 836 views

Löytö: Maaginen Omnipollos hatt

Löytö: Maaginen Omnipollos hatt

Jos joku olis kymmenen vuotta sitten väittänyt, että se kiinnostavan näköinen söpö mies, jonka valintakoetta valvoin, tulee ilmestymään kymmenen vuotta myöhemmin elämääni ja viemään mut joululahjamatkalle maailmankaikkeuden siisteimpään baariin Tukholmaan, en olis kyllä uskonut. En niin millään. Ja niin siinä kuitenkin kävi: Juuso antoi mulle joululahjaksi matkan Omnipollos hattiin, joka on ainakin mun mielestä maailmankaikkeuden siistein baari.

Omnipollos hattissa tarjoillaan luonnollisesti lähinnä Omnipollon omia, jännääkin jännempiä oluita, sekä uskomattoman herkullista pizzaa. Yhtä kymmenestä hanatuotteesta saa jopa jäätelöllä!  Omnipollon oluita löytyy Suomesta satunnaisesti maitokaupoista, välillä Alkosta, sekä tietysti hyvistä olutravintoloista – mutta jos se ei riitä, on lähdettävä ns. merta edemmäs kalaan. Omat Omnipolloni olenkin ostanut olutkaupoista niin Köpiksestä kuin Tallinnastakin. Haave itse pääkallopaikalle pääsemisestä on kuitenkin ollut kova!

Metsästän tämän vielä nuoren haamupanimon tuotteita lähes pakkomielteisesti, sillä jos olut on Omnipollon, se on melkeinpä poikkeuksetta erityistä: vai mitä sanoisitte viskitynnyrissä kypsytetystä maapähkinävoi-keksi-vanilja-kaakonibs-stoutista nimeltä Yellow Belly Sundae?

En aikaillut joululahjani lunastamisen kanssa, vaan varasimme matkan heti uudeksivuodeksi. Saavuimme Tukholmaan uudenvuoden aaton aattona, ja suunnistimme Slussenin suuntaan Omnipollos hattiin melkein suoraan kentältä (noh, käytiin ne pakaasit heittämässä hotelliin sentään). Kyllä jännitti … kyseessä kun on kuitenkin baari, jonne pääsystä olen ehtinyt haaveilla ahkerasti sen avaamisesta saakka.

Omnipollon perusti vuonna 2011 kotipanoentusiasti Henok Fentie ja kuvittaja/graafikko/taiteilija Karl Grandin, joka myös vastaa panimon visuaalisesta ilmeestä ja pullojen etikettitaiteesta, ja ilmeisesti myös baarin poikkeuksellisen maagisesta sisustuksesta (Grandinin näyttely voitais kyllä minusta tuoda tänne Helsinkiinkin asap). Juuso oli ollut Omnipolloon etukäteen yhteydessä, ja järjestänyt minulle paikanpäälle vieläpä ikioman Noa – T-paidan 🙂

No, olihan se nyt… JÄRKYTTÄVÄN IHANAA! Himmee tsägä mulla on kyllä tän miehen kanssa käynyt <3

Fiksuna ja maltillisena ihmisenä (HAH) join vain pikkuisia kahden desin olusia – humaltuminen ei ole tällaisella toivioretkellä kovin suotavaa, kun a) haluaa maistaa kaikkia oluita ja b) muistaa kaiken maistamansa. Ihan alkuun join Fruit Tap -sarjan Sour Apricotin, Juuso taas maistoi Göteborgilaisen pienpanimo Duggesin Winter Warmer Bourbon BA:n. Sitten pizzalistan kimppuun!

Koska Omnipollon oluet ovat usein melkeinpä pullotettuja gourmetruokia, en ollut hirmuisen yllättynyt pizzavalikoiman vähän kokeellisemmista kombinaatioistakaan – herrat Grandin ja Fentie ovat selkeästi intohimoisia ja ennakkoluulottomia visionäärejä mitä tulee ruokaan ja juomaan.

Valinnan vaikeus oli melkoinen, sillä toisin kuin oluita, pizzalistaa ei mitenkään kykene yhdellä visiitillä syömään läpi. Lopulta päädyimme testaamaan kimchiä ja ilmakuivattua entrecôtea yhdistelevän herkun, sekä pimientos de padronchorizoplätyn. Kaihoisana mietin tosin edelleen, miltä taateli – granaattiomenasiirappi – oliivipizza maistuisi, tai se vaniljamarinoituja aprikooseja sisältävä houkutus… noh, ehkä täytyy lähteä eksperimentoimaan täällä omassa köökissä!

Täytyy kyllä sanoa, että kimchifanille tuo kimchipizza oli yksinkertaisesti nerokas ja taivaallinen elämys. Miksen itse ole älynnyt laittaa kimchiä pizzaan??? Oluiksi jännien pizzojen kaveriksi valitsimme vähän perinteisemmät oluet: Hadit (Rustic Polish Pilsner) sekä  Karl Grandinin pojan mukaan nimetty Mazarin (Oatmeal Pale Ale). Ja sittenhän olikin sopivasti jälkkärin vuoro!

Omnipollos hattin erikoisuus on jäätelöolut. Jep, jep, j ä ä t e l ö o l u t. Olut, jota tähän herkkuun käytetään vaihtelee, meidän käyntikerrallamme sundaekoneessa pyöri Bianca Raspberry Lassi Gose. Mulle siis yks soft serve vadelmalassi, Juusolle kanelilla, vaniljalla, paahdetulla kookoksella sekä rommirusinoilla ryyditetty Wedding Stout. Tässä kohtaa alkoi jo olla varsin euforinen olo, kuulkaas.

Useampi kalja ja pizza unettaa, joten suuntasimme seuraavaksi pariksi tunniksi pyörimään Södermalmille. Juusolla oli hinku päästä muutamaan levy- ja kirjakauppaan, ja itseäni kiinnosti koluta kaikki lähistön Systembolagetit läpi, jotta saisin edes muutaman pullon Omnipolloa kotiinkin (baaristahan ei toistaiseksi siis saa kuin hanaolutta, eikä niitä pulloja kai sieltä muutenkaan mukaan myydä saisi…).

Hölmö minä, kun en etukäteen tsekannut Omnipollojen saatavuutta: useimmat oluista olivatkin Systembolagetin tilausvalikoimassa, enkä saanut kotiin tältä matkalta lopulta kuin yhden aarteen (jonka kotiin kuljettaminen maksoi muuten lopulta kolmekymppiä, kiitos Norwegian Air…). Paras tapa Omnipollojen ostamiseen taitaakin olla nettikauppa.

Koska Omnipollos hatt ei ollut auki enää uudenvuoden aattona saatikka -päivänä, suuntasimme sinne vielä toiseen kertaan myöhemmin illalla. Halusin maistaa vielä jäljelle jääneet hanat, ja juoda toisen lasillisen hurmaavaa Simcoe-humaloitua greippisimaa (Magic 1.618 Simcoe Grapefruit Mead).

Pikkuinen baari oli jo puolilta päivin täynnä lounaspizzan nautiskelijoita – illemmalla se olikin sitten jo aivan tukossa. Nurkkapöydässä kannatti kuitenkin kärkkyä kaikkien oluiden maistelun jälkeen vielä tovi, sillä vilkkaana iltana hanoja vaihdettiin useammankin kerran. Näin ollen oluita voi onnistua maistelemaan yhtenä päivänä yli tusinan, vaikka hanoja onkin vain kymmenen.

Melkoisen maaginen tuo Omnipollos hatt kyllä oli, sisustustaan myöten. Viikko reissun jälkeen olenkin nähnyt siitä unta jo kolmesti. Yhdessä niistä Omnipollos hatt muutti naapuriini… sehän olikin varmaan enneuni?

Omnipollos hatt

Hökens Gata 3

116 46 Stockholm

Ei tarvitse olla maagi nähdäkseen mitä tämä kristallipallo ennustaa:

ihanaa vuotta 2016 ihanaakin ihanammassa seurassa!

<3 KIITOS JUUSO <3

862 views