Oodi oluelle: GOSE

by Juulia 2 Comments
Oodi oluelle: GOSE

Hei hoi! Tänään haluan puhua teille gosesta – oluesta, joka pelasti kesäni. Tai no, on se pelastanut myös syksyni, talveni ja kevääni… ja just tänään erityisen pitkän ja energiasyöpön työpäivän jälkeisen olotilan. Mutta erityisesti kesään ja helteeseen gose on uponnut kuin takalistoni talven tullen sohvaan.

Gose on perinteinen saksalainen oluttyyli, jonka historia ulottuu eri lähteiden mukaan jopa tuhannen vuoden taa. Nimensä se on saanut Gose-joesta joka virtaa Goslar-kaupungin läpi; 1700-luvusta alkaen valmistus tosin siirtyi läheiseen Leipzigin kaupunkiin. Siellä sitä kaikkein perinteisintä gosea valmistellaan edelleenkin (esim. Ritterguts tai Leipziger), vaikka välissä koko tyyli meinasikin jäädä unholaan.

Gose on suodattamaton pintahiiva-vehnäolut ja maultaan sitrusmaisen hapan sekä enemmän tai vähemmän suolainen; katkeruutta siitä saa sen sijaan hakemalla hakea. Alkoholiprosenteiltaan gose on yleensä alle vitosen ja se onkin muun muassa edellämainituista syistä parasta janojuomaa mitä tiedän (heti jääveden jälkeen) ♥ Gose sopii raikkaana ja kevyen happamana oluena loistavasti myös erilaisten ruokien kaveriksi – testattu on niin pizzan kuin salaatin kuin jäätelön kuin kalankin kyljessä!

Humalointia saa perinteisestä gosesta etsiä, joten mikäli olet saanut IPA-annostuksen, suosittelen ottamaan gosesta siihen vähän lääkettä. Humalan sijaan perinteinen gose saa nimittäin makunsa suolavedestä, korianterista sekä happamuutta tuovista maitohappobakteereista.

Maailmalta löytyy tietysti ties mitä perinteisestä reilumminkin poikkeavia superjänniä herkkugoseja tyyliin Omnipollon Bianca -sarja (antakaa mulle mangolassi-, vadelmalassi-, mustikkalassigosea milloin vaan ja olen onnellinen) tai juhannuksena juomani, mm. islantilaisella jäkälällä, merilevällä ja skyrillä maustettu gose (Two Evil Geysir Gose) sekä iki-ihana raparperigose (Freigeist Geisterzug Gose Rhubarb).

Gin & Tonic -goseakin on tullut maistettua! Lisäksi juuri suorittamani guuglailun tuloksena bongasin länsinaapurissa sijaitsevan loistavan Stockholm Brewing Co:n KANTTARELLI-KOMBU-GOSEN … jota ei ilmeisesti tosin saa maistaa matkaamatta tuohon naapuriin (kyseinen olut on toteutte yhteistyönä Spiritmuseumin kanssa).

Mikäli saisin kaikki himoitsemani goset testiin, juomalistalta löytyisi ainakin kiinanruusua, melonia, limettiä, aprikoosia, passionhedelmää, veriappelsiinia, kirsikkaa, karpaloa, greippiä…. melkoinen hedelmäsalaatti, UUH AAH!

Omnipollon Bianca Raspberry Lassi Gose “jäätelökalja”. Mera Tack.

Olen seurannut ilolla, kuinka niin Alkoon, hyvinvarusteltuihin kauppoihin kuin olutbaareihinkin on ruvennut viimeisen vuoden aikana tupsahtelemaan erilaisia goseja tihenevällä tahdilla. Erinomaista! Mulla kun ei oikein ole aikaa/rahaa matkustaa etsimään erikseen jokaista gosehedelmäsalaatin osasta, joten mitä enemmän niitä lennätetään tänne mun kulmille, sen parempi!

Onneksi muru-kultsini Juuso lentelee ahkerasti maailmalla ja tuo reissuiltaan tuliaisiksi aina jotain jännää. Muidenkin kuin Juuson suorittamaa kotiinkuljetusta odotellessa piipahdan kuitenkin mieluusti tsekkaamassa mm. lempibaarini Brewdogin valikoimia, tai suuntaan Tallinnaan ostoksille – sieltä niitä goseja kun löytyy jo reilusti enemmän kuin täältä, vink vink!

Ps. Mikäli kiinnostus heräsi: syväluotaavampaa historiikkia perinteisestä saksalaisesta gosesta löytyy esim. Olutkellarista sekä German Beer Instituten sivuilta 🙂

To Ølin Gose To Hollywood on maustettu mm. appelsiineilla ja Citralla – maku on mainio, mutta annan kyllä vielä ekstrapisteet megahienolle etiketille!

Pohjalan & To Ølin yhteistyön hedelmä Ginie (in a bottle) on saanut inspiraationsa GT:stä ja maustettu mm. katajanmarjoilla, kuusenkerkillä ja rosmariinilla. Keskellä iki-ihana Omnipollon Bianca Blueberry Lassi Gose, oikealla taas To Ølin Sur Yule – mutta se ei enää gosea sitten olekaan vaan hapanta; jätettäköön hapanoluiden hehkuttaminen ihan toiseen kertaan ♥

1 041 views

#SEKSIHELLE: all the steamy details

#SEKSIHELLE: all the steamy details

seksihelle

Mietin tässä taannoin, että miltähän maistuu #seksihelle. Tiedättehän te? Se keli, kun yölläkin on kuuma ja hiki valuu nenänvartta pitkin jatkuvalla syötöllä. Kun tekisi mieli vain lillua matalassa rantavedessä kuin manaatti. Kun navat alkavat vilkkua. Kun iltsikoiden lööpit ovat parhaimmillan. Kyllähän te tiedätte, SEKSIHELLE!

En tiedä josko tänä kesänä moista tulee lainkaan, mutta viime viikolla pääsin kuitenkin hikoilemaan ja polttamaan nahkaani auringossa sen verran tiuhaan, että lähelle kyllä päästiin. Tällaisia sitä tulee sitten mietittyä, liekö syynä aivojen ylikuumentuminen vai mikä – minusta on joka tapauksessa hauska ajatusleikki yrittää muuntaa erilaisia käsitteitä ruuan muotoon (miltä maistuu rakkaus, miltä suru, miltä ukkonen, miltä naapurin miehen motskarin bensan katku…).

Eli miltä maistuu seksihelle?

Suola

Sen on mielestäni pakko maistua ainakin hikiseltä eli suolalta. Mehukasta se myös on, erittäin mehukasta! Seksihelteen jyllätessä tulee myös jano, eli seksihelle maistuisi myös märältä. Ehkä siinä olisi hieman tulta myös, vaikken itse kyllä kiihkeimmilläni ole hellepäivinä (silloin kun tekisi mieli lähinnä maata jossain varjossa liikkumatta ja ainoa etäisesti lemmiskelyä muistuttava mielessä pyörivä asia on mehujääpuikko, ehkä viinillä kiitos).

Viime kesänä pääsin jo aika lähelle seksihelteen lautasolemusta, kun makasin kotipihallani läkähdyksissä ja viilensin oloani suolaisella hedelmäsalaatilla. Täysin nappiin en silloista viritystäni kuitenkaan saanut, seksihelle kun on mielestäni ensisijaisesti suomalainen termi ja tuo suolainen hedelmäsalaattini kallistui siihen nähden hieman liikaa itään.

Kesäherkut

Omaan kesääni kuuluvat ehdottomasti niin kotimaiset mansikat, avomaankurkut kuin herneetkin. Ne sopivat seksihellelautaselle erinomaisesti, sillä mansikka on makea ja mehukas ja Leevikin lauloi mansikkasuista – avomaankurkussa taas on reilusti vettä vilvoittamaan seksihellenestehukasta kärsiviä.

Entäs se herne? Nooooo… herne nyt on sellainen, joka piiloutuu prinsessan patjan alle = jonkin sortin pervertikko, selkeesti, ja ne sellaisethan nyt seksihellettä vasta rakastaakin. Hienoista mystiikkaa (sekä seksi että helle ovat varsin mystisiä asioita joita on vaikea uskoa todeksi niiden tapahtuessa) annokseen tuo ohuen ohueksi viipaloitu fenkoli. Ehkä siitä tulee myös etäisesti mieleen teinivuosien kreikanlomat ja rantatuolissa nautittu jäinen ouzo sekä ohikäyskentelevien bronzzipatsaiden vaivihkainen vilkuilu (toim. huom. viittaan tässä itseasiassa äitini 60-vuotisjuhlamatkaan t: ikiteini).

Makeat mansikat saavat seuraa uhkean mehukkaista ja viileän raikkaista vesimelonikuutioista, jotka voi halutessaan myös pakastaa puolikohmeisiksi, niin ei pääse talvi unohtumaan. UUH! Hienoista tulisuutta annokseen tulee naapurin kotiparvekkeella kasvatetusta chilistä (kuka enää lainaa sokeria, kysyn vaan) ja pippurisesta vesikrassista. Johan potkii (hevoset, seksihelle, rakkaus)!

seksihelle

Lopuksi salaatin päälle rillataan/paahdetaan/rusketetaan himokkaasti pieniksi revittyä hikisen suolaista grillijuustoa, huom! GRILLIJUUSTOA. Halloumia laittavat vain sinne Kreikkaan ajatuksissaan unohtuneet ouzosiepot. Mikäli helteessä kärvistelee vegaani, hän voi grillijuuston sijasta käyttää esim. fermentoitua tofua tai mantelista valmistettua “fetaa”.

Tarjoiluehdotus:

Salaatti pitää mielestäni hotkia ahneesti kuin viimeistä päivää elävä, sillä seksihelle voi olla hetkessä ohi, ja tämä voi elämäsi viimeinen seksihelle, koskaan ei tiedä. Suosittelen lisäksi seksihelteen aiheuttaman poltteen lietsomiseen pullotettua seksihellettä, eli suolaisen ja happaman herkullisen raikasta liittoa, gosea. Ainakin muutamista paremmin varustelluista maitokaupoista saattaa löytää Original Ritterguts Gosea, joka on herkkua. Minullapa oli tällä kertaa kätköissäni kuitenkin To Ølin Gossip, ruusumarjalla maustettu raikkaan kukkea, ehdottomasti ainakin sadan lööpin arvoinen gose.

376 views

Moules à la bière blanche

by Juulia 2 Comments
Moules à la bière blanche
SAMSUNG CSC

Simpukat ovat olleet yksi lempiruuistani siitä asti, kun työskentelin lukion jälkeen Pariisissa au pairina ja maistoin niitä ensimmäistä kertaa. Muistan vielä elävästi, kuinka perheen äiti neuvoi olemaan katsomatta simpukkaa sen tarkemmin: “silmät kiinni ja suu auki” hän sanoi.

Aiemmin söin simpukoita lähinnä ravintolassa, jokasyksyiset simpukkaviikot olivat tuolloin hartaan odottelun kohde. Nykyään taidan tehdä simpukoita enemmän kotona: ne ovat todellista pikaruokaa ja niiden syöminen on sellaista kivaa näpertelyä mistä pidän.

Tänään simpukkahimo iski kuin tyhjästä, ja ravasin useamman kaupan läpi ennen kuin löysin etsimäni. Olen jo pidempään halunnut tehdä sinisimpukoita ihanassa happamassa lambic-oluessa mutta sitähän ei tällä kertaa tielleni osunut… ja kotona säilömäni lambicit eivät kyllä pataan päädy vaan lasiin, joskus tarkkaan harkittuna hetkenä.

Niinpä höyrytin simpukat tällä kertaa erittäin yksinkertaisesti maitokaupoistakin löytyvässä vehnäoluessa. Ruoka oli valmis vartissa!

Moules à la bière blanche (vehnäoluessa höyrytetyt sinisimpukat) 2:lle

1 kg sinisimpukoita

1 sipuli

2 valkosipulin kynttä

1 rkl voita

2,5 dl belgityylistä vehnäolutta (esim. Hoegaarden & Grimbergen Blanche löytyvät Alkon valikoimasta)

10 valkopippuria

1 tl suolaa

muutama oksa kirveliä / lehtipersiljaa

Huuhtele simpukat runsaalla kylmällä vedellä ja poista joukosta kaikki rikkinäiset, sekä aukinaiset jotka eivät kunnolla kopauttaessa sulkeudu. Mikäli simpukoissa on parrat tallella, nyhdä ne irti. Jätä simpukat veteen odottelemaan kattilaan pääsyä.

Viipaloi sipuli sekä valkosipulit (koska siivilöin liemen lopuksi, en välitä pilkkoa sipulia kovin pieneksi). Kuullota sitä ison kattilan pohjalla voissa hetki, ja lisää kattilaan mausteet sekä olut. Heti kun olut kiehuu, kaada simpukat kattilaan ja laita kansi päälle. Höyrytä simpukoita vajaa viisi minuuttia, eli kunnes simpukat ovat avautuneet. Poista kaikki kiinni jääneet, jaa avautuneet kahdelle lautaselle ja siivilöi liemi vielä simpukoiden päälle.

Tarjoile rapeakuorisen ja maukkaan leivän kanssa!

Ps. kokeile liemeen myös vaaleaa lageria tai saksalaista vehnäolutta, hefeweizeniä. Ja jos tiellesi osuu maustamaton lambic jota et jostain syystä halua juoda, höyrytä simpukat siinä. Näin minä ainakin aion tehdä jahka tämä tilanne tulee vastaan 😀

47 views