Purkinavailijan dippilautanen

by Juulia 0 Comments
Purkinavailijan dippilautanen
kaupan hummus, harissa-kikherneet, feta ja paistetut vihreät oliivit = unelmien nopea dippilautanen

hummus leipäLeivällä hummusta, fetaa, harissa-kikherneitä, za’atar-oliiveja ja reilusti valkosipulia!

Purkinavailijan dippilautanen

Maistuisko helppo ja herkullinen dippilautanen, joka valmistuu muutaman purkin avauksella ja minimaalisella tiskillä? Ideoin tämän “purkinavailijan dippilautaseksi” ristimäni viritelmän viime perjantaina metromatkalla Sörnäisistä Hertsikkaan. Halusin keksiä illaksi jotain, joka valmistuisi sekä nopeasti että helposti, ja johon saisin upotettua kotoa jo löytyvän kaupan valmiin hummuspurkillisen.

Ensimmäinen ideani oli vain paistaa valmiin hummuksen päälle valkosipulisiivuja, mutta sitten homma pääsi vähän lähtemään lapasesta…

dippilautanen

Huolimatta vaikuttavasta ulkonäöstä, tämä dippilautanen oli silti hurjan helppo valmistaa: hummus – purkista, oliivit – purkista, kikherneet – purkista, harissa – purkista jne. Kaikki raaka-aineet ovat toki jo ihan sellaisenaan mukavaa naposteltavaa, mutta kun valkosipulit paistetaan rapeiksi runsaassa öljyssä ja samassa öljyssä paistetaan seuraavaksi sekä kikherneet että oliivitkin, alkaa kokonaisuus olla enemmän kuin vain osiensa summa.

Lautaselta löytyy siis kerroksittain kaupan hummusta, murusteltua fetaa, paistettua valkosipulia, valkosipulin paistoöljyssä rapeutettuja ja harissalla maustettuja kikherneitä sekä litistettyjä, samaisessa öljyssä paistettuja ja za’atarilla maustettuja oliiveja. Että semmoinen purkinavailijan dippilautanen!

kaupan hummus

Paistetut oliivit on ollut minulle rakas naposteltava siitä asti, kun kokeilin ensimmäisen kerra grillata oliiveja. Oliivien maku tiivistyy paistettaessa tai grillatessa ja kun oliivin vielä litistää ennen paistamista, siihen tulee hauskasti kupliva paistopinta. Oliiveja saa kuitenkin ostaa myös valmiiksi grillattuina täällä Helsingissä esim. Itiksestä, Puhoksen ostarilta löytyvästä Alanya Marketista!

hummus dippi

Maun maksimoimiseksi ja tiskin säästämiseksi paistoin valkosipulit, kikherneet ja oliivit vuorollaan samassa pannussa ja samassa öljyssä. Jos haluat saada kaiken vielä vähän nopeammin valmiiksi ja enempi tiski ei haittaa, edellämainitut voi kuitenkin paistaa myös omilla pannuillaan. Käytä silloin noin puoli desiä öljyä valkosipulin paistamiseen, n. 2 rkl öljyä kikherneisiin ja n. 1 rkl öljyä oliivieihin. Kun kikherneet paistaa omassa pannussaan, myös harissaa voi paistaa hetken kikherneiden kanssa.

Alapuolinen määrä riittää hyvin kahdelle-kolmelle hengelle, isommalle porukalle kannattaa samantien tehdä tuplasatsi. Ystävä, jonka kyläilyn vuoksi tämä annos perjantaina kasattiin, teki samaa omille ystävilleen heti lauantaina, ja pyöräytti kolmannen annoksen kasaan vielä sunnuntainakin 😀

Purkinavaajan dippilautanen:

2-3:lle

n. 300 g kaupan hummusta

n. 100 g fetaa

¾-1 dl neitsytoliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

¼ tl sokeria

(1-2 tl silputtua tuoreyrttiä, esim. rosmariinia, timjamia tai persiljaa)

n. 1½ dl kikherneitä

2-3 tl harissaa (tulisuudesta riippuen)

n. 20 kpl vihreää oliivia

1-2 tl za’atar -mausteseosta

Aloita paistamalla valkosipuli:

Laita kylmälle paistinpannulle 0,75-1 dl oliiviöljyä ja 4-5 valkosipulin kynttä ohuina viipaleina. Kuumenna miedolla lämmöllä ja paista valkosipulinsiivut hitaasti kullankeltaisiksi ja rapeiksi. Varo polttamasta! Siivut kannattaa jättää mieluummin vähän kalpeiksi kuin päästää liian tummiksi, valkosipuli palaa helposti ja on silloin kitkerää. Nosta valkosipulit ja puolet maustuneesta öljystä pieneen kulhoon, lisää halutessasi n. 1 tl tuoretta hienonnettua rosmariinia (meillä on kotona runsaasti rosmariinia, siksi juuri tämä yrtti) ja ripaus sokeria. Sekoita ja jätä odottamaan.

Valmista sitten harissa-kikherneet:

Pannulla on nyt jäljellä noin puolet valkosipulin paistoöljystä. Lisää huolella valutetut ja kuivatut kikherneet ja paista ne keskilämmöllä välillä sekoitellen rapeiksi. Varo öljyroiskeita! Laita kikherneet ja noin puolet pannulla olevasta öljystä kulhoon, lisää maun mukaan harissaa ja sekoita. Jätä kikherneetkin odottamaan.

Paista lopuksi vielä oliivit:

Pannulla pitäisi nyt olla vielä vähän öljyä. Lisää kuumalle pannulle parikymmentä kivetöntä vihreää oliivia ja litistä ne esim. perunanuijalla / mukin pohjalla littaan suoraan pannulla. Voit myös litistää oliivit etukäteen leikkuulaudalla. Paista litistettyjä oliiveja molemmin puolin, kunnes niihin alkaa nousta pieniä kuplia pintaan ja oliivit saavat hieman väriä. Oliiveja voi paistamisen aikana vähän painella pannua vasten niin niihin saa kunnon paistopinnan! Mausta oliivit muutamalla teelusikallisella za’atar -mausteseosta.

Kokoa dippilautanen:

Lusikoi laakealle lautaselle ensin hummus ja murusta päälle n. 100g fetaa. Lusikoi lautaselle sitten harissa-kikherneet, za’atar oliivit ja lopuksi paistetut valkosipulit. Ja muista kaataa kaikki mausteinen öljy sekaan!

Tarjoile dippilautanen leivän kera! Itse tosin myönnän lusikoineeni tätä ääntä kohden myös ihan sellaisenaan…

dippilautanen

118 views

Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

by Juulia
Paistetut kanan sydämet arabialaisin maustein

kanansydämetPaistetut kanan sydämet + munakoisoa, granaattiomenaa ja viikunaa za’atar-jugurtilla

♥♥♥

Oletko koskaan syönyt sydäntä? Minä olen. Aika hurjalta se tosin tuntuu syödä elin, joka meitä kaikkia pitää elossa. Samalla kuitenkin koen, että kun eläimiä kerran syön, haluan syödä kaikenlaisia ruuaksi sopivia osia.

Ajat, jolloin lihaa syötiin harvoin ja mitään osaa karsastamatta eivät ole niin kovin kaukana, olemme eläneet nykyisen kaltaisessa runsaiden ruokavaihtoehtojen yltäkylläisyydessä vasta lyhyen aikaa. Vanhempani ja varsinkin isovanhempani ovat kuitenkin eläneet aikana, jolloin ruhosta hyödynnettiin jokainen osa viimeiseen asti ja pöytään nostettiin monesti myös eläin, joka oli omassa pihapiirissä kasvanut. Ehkä lähimenneisyydestä voisi ottaa jotain opiksi?

Älkää käsittäkö väärin, en haaveile omasta maatilasta, en voi kuvitella isoisäni tavoin lahtaavani mitään eläimiä, saatikka valmistaa isoäitini tavoin niistä verimakkaraa ja sylttyä. Olen nössö kaupunkilainen joka syö pääasiassa kasvisruokaa! Silloin kun lihaa satunnaisesti syön, valitsen lautaselleni aina mieluiten riistaa, sisäelimiä tai jotain, jota ei ole tehotuotettu. Samoja valintoja pyrin tekemään myös ravintoloissa. Tahdon viestiä täällä blogissa mahdollisimman eettisen ja maltillisen lihankulutuksen ja vähemmän arvostettujen ruhonosien puolesta. En tiedä onko näillä teoillani loppujen lopuksi niin suurta vaikutusta, mutta ainakin tunnen kantavani kanavassani vastuuta hieman eettisemmän ja kestävämmän lihankulutuksen puolesta.

broilerin sydän resepti

Sydäntä ja maksaa

Suosikkejani sisäelimistä ovat maksa ja sydän, mutta kieltäkin olen opetellut laittamaan. Lisäksi olen maistanut mm. kiveksiä, kateenkorvaa ja kivipiiraa, ja odottelen tilaisuutta maistaa taidolla laitettuja munuaisia (niitä en uskalla ensimmäistä kertaa maistaa itse kokattuina). Roseeksi paistettu poron maksa – tai oikeastaan maksa kuin maksa – on minusta valtavan herkullista ja niin on muuten myös paistettu sydän! Sydän on lihas ja niinpä senkin voi paistaa nopeasti pannulla. Kokeiltu on tosin kerran myös Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella sydänpastramin valmistamista!

Edellisen kerran olen julkaissut sydämellistä reseptiikkaa toissavuonna näihin samoihin aikoihin. Se on varmaan tämä ystävänpäivä, joka saa minut aina ideoimaan sydänreseptejä… Tänään lautasella ei kuitenkaan ole suoranaisesti uusi sydänresepti, vaan mukaelma kahdesta vielä kauan aikaisemmin postaamastani reseptistä: granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa ja arabialaiset munakoisopihvit. Nuo reseptit ovat vuodelta 2015 ja vaikka juttujen kuvitus on mitä on (miten ylpeä niistä kuvista tosin silloin olin!), itse reseptit ovat edelleen mielestäni täyttä timanttia! Blogiarkistojeni inspiroimana lautaselle nostetaan siis tänään paistetut kanan sydämet ja munakoisoa, za’atarilla maustettua jugurttia, granaattiomenaa ja viikunoita.

broilerin sydämet

Mausteiden osalta suunnataan Lähi-itään ja Pohjois-Afrikkaan. Sekä chermoula- että za’atar– mausteseoksia löytyy arabialaisiin ruokatuotteisiin erikoistuneista kaupoista, sekä joistain isommista marketeista – mani olen ostanut Hakaniemen Hallin Maustekeitaasta. Chermoula voi sisältää esim. korianteria, juustokuminaa, mustapippuria, paprikaa, kurkumaa, valkosipulia ja sitruunaa, kun taas za’atarissa on timjamia (ja/tai muita yrttejä), seesaminsiemeniä, sumacia ja suolaa.

Vinkki: jos et syö lihaa tai et ole sisäelinten ystävä, kokeileppa korvata sydämet suurilla valkoisilla pavuilla.

Paistetut kanan sydämet & munakoisoa arabialaisin maustein

2-4:lle

300g (pakastettuja) kanan/broilerin sydämiä

1 rkl öljyä

1 rkl chermoula-mausteseosta

2-3 valkosipulin kyttä

1 reilun kokoinen munakoiso

suolaa

oliiviöljyä paistamiseen

Lisäksi:

3-4 tuoretta viikunaa

2 rkl pistaasipähkinöitä

4 rkl granaattiomenan siemeniä

1 mieto punainen chili

4 rkl valutettua turkkilaista jugurttia

1 rkl za’atar mausteseosta

kourallinen lehtipersiljaa

(n. 1 rkl granaattiomenasiirappia)

Sulata kanan sydämet yön yli jääkaapissa ja valuta hyvin. Taputtele sydämet vielä kuiviksi keittiöpaperilla. Laita isoon kulhoon ruokalusikallinen oliiviöljyä ja chermoula-mausteseosta ja raasta perään kaksi valkosipulinkynttä. Lisää kulhoon sydämet ja sekoita hyvin. Lohko viikunat neljään osaan ja irroittele granaattiomenan siemenet omaan kulhoonsa. Sekoita za’atar jugurttiin, rouhi pistaasit, poista chilistä siemenet ja hienonna se. Viipaloi vielä munakoiso pitkittäin neljään osaan, eli noin sentin paksuisiksi pitkiksi paloiksi.

Kun kaikki valmistelut on tehty, paista munakoisoviipaleet oliiviöljyssä keskilämmöllä kypsiksi ja kullanruskeiksi kääntäen viipaleet ympäri muutamaan otteeseen. Mausta munakoisot suolalla ja annostele ne lautasille (tästä riittää neljälle alkupalakokoiset annokset, kahdelle kevyt ateria). Kuumenna vielä muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa ja paista kanan sydämet reippaalla lämmöllä kypsiksi ja ruskeiksi välillä pannua ravistellen (pannusta ja paistolämmöstä riippuen noin 4-6 minuuttia).

Lusikoi za’atarjugurtti munakoisoille ja nostele päälle sydämet. Viimeistele annokset viikunoilla, granaattiomenan siemenillä, lehtipersiljalla, pistaasirouheella ja chilisilpulla. Halutessasi voit valuttaa annoksille vielä hieman granaattiomenasiirappia. Tarjoile heti!

paistetut kanansydämet

kanan sydämet

372 views

Halloumiranskalaiset, mums!

by Juulia 8 Comments
Halloumiranskalaiset, mums!

halloumiranskalaiset

Kuulin taannoin Twitterissä huhuja uudesta trendiruuasta: halloumiranskalaiset ovat kuulemma nyt hotteinta hottia. Itseasiassa minulta tiedusteltiin, että joko olen tehnyt niitä –  no en! Jouduin guuglaamaan koko ilmiön, sillä en ollut halloumiranuista koskaan kuullutkaan 😀

Ilmiö on lähtöisin Lontoon Camden Marketista, kojusta nimeltä Oli Baba’s. Oli Baba’s on tarjoillut rapeaksi paistettuja halloumiranuja jo vuodesta 2015 ja saanut näköjään aikaan pienoisen foodieilmiön – #olibabas tägillä varustettuja kuvia löytyy IG:stä yli 600 ja kyllä, kuvat saavat veden kihoamaan kielelle. #halloumifries -kuvia löytyykin sitten jo lähes 5000!

halloumiranskalaiset

Hassua kyllä, ennen kuin ehdin testikokkaamaan halloumiranskalaiset itse, niitä ilmestyi nenäni alla Sori Taproomin ruokalistalla. Tilattavahan se oli, kun kerran joku oli ilmiön kyytiin hypännyt! Sori Taproomissa halloumi oli paistettu sellaisenaan (kuten käsittääkseni Oli Baba’ssakin) ja herkullisiahan ne toki olivat. Huomasin kuitenkin heti kaipaavani itse pintaan jotain … jonkinlaista kevyttä kuorrutetta, jolla halloumiranskalaiset saataisiin extrarapeiksi.

Näin syksyllä kaikenlainen suolainen ja rasvainen suorastaan kiljuu päästä mahaani, joten eipä sitten muuta kuin kokeilemaan! Pyörittelin noin sentin paksuisiksi haloiksi leikkaamani halloumit karkeassa riisijauhossa, riisijauho kun on kokemukseni mukaan ollut aina aikamoinen ässä leivityshommissa. Tämän jälkeen paistoin halloumiranskalaiset pannulla, jolle laitoin öljyä ehkä noin sentin verran. Lopputulos: älyttömän rapea pinta ja aikamoinen rasvankäry kotona 😀 Toisinsanoen, homma toimii!

granaattiomena

halloumi fries

Lisukkeiden kanssa en lähtenyt näin heti alussa kikkailemaan, vaan pysyin tuolla Oli Baba’sin linjalla: viileä za’atarjugurtti, makea granaattiomenasiirappi, raikkaan poksuvat granaattiomenan siemenet ja tuore minttu kyydittää nimittäin sumacilla maustetut suolaisenrasvaiset halloumiranskalaiset tyylillä masuun.

Se tässä tuli kuitenkin huomattua, että kun ahneena paistoin suoralta kädeltä kaksi halloumikimpaletta ranskalaisiksi, niitä on saatu syödä täällä useampi päivä. Ei, näitä ranuja ei syödä samanlaisia määriä kuin perunaa. Vaikka olen suuri suolan ja rasvan ystävä, en oikein usko, että pystyisin Oli Baba’sin kokoista annosta kertaistumalta yksin syömään. Niin suolaista halloumi kuitenkin on.

Halloumi ranskalaiset

n. 20 kpl eli 2-4:lle

400 g halloumia

n. 1 dl karkeaa riisijauhoa

n. 1-2 dl mietoa öljyä

n. 2-3 tl sumacia

lisukkeet:

1 granaattiomena

1 ruukku tuoretta minttua

n. ½ dl granaattiomenasiirappia

150 g turkkilaista jugurttia

1-1½ rkl za’ataria

(2-3 rkl paahdettuja pinjansiemeniä)

Sekoita za’atar jugurttiin ja nosta seos jääkaappiin maustumaan sillä välin kun valmistelet muut annoksen osat. Irrottele granaattiomenan siemenet varovaisesti niitä rikkomatta hedelmästä. Riivi minttupuskasta lehdet irti ja suikaloi ne halutessasi. Mikäli lisäät annoksiin pinjansiemeniä, paahda siemenet kuivalla pannulla kullanruskeiksi.

Minä käytin tähän kaksi 200 g kimpaletta halloumia: leikkaa halloumikimpale ensin viiteen siivuun ja jaa sitten jokainen siivu pitkittäin puoliksi. Näin yhdestä kimpaleesta tulee 10 ranskalaista, jotka ovat halkaisijaltaan noin sentin levyisiä – paljon pienemmiksi tikuiksi en ainakaan itse halloumia uskalla yrittää leikellä, se kun tuppaaa minusta helposti tuolloin murenemaan.

Kaada desin verran karkeaa riisijauhoa syvälle lautaselle ja pyörittele halloumiranskalaiset jauhossa. Voit myös laittaa riisijauhon pieneen pussiin ja hyppyytellä varoavasti pussissa muutaman halloumiranskalaisen kerrallaan.

Kuumenna paistinpannussa keskilämmöllä noin sentin syvyydeltä kuumuutta kestävää öljyä (öljyn määrä riippuu paistinpannusi koosta). Testaa öljyn lämpöä laskemalla yksi halloumiranskalainen pannulle. Mikälli se alkaa samantien sihistä ja kuplia reunoiltaan, öljy on sopivan lämpöistä. Voi paistaa kerralla 5-6 ranua, isompi määrä laskee öljyn lämpötilaa helposti liikaa. Paista ranuja välillä käännellen, kunnes ne ovat kauttaaltaan kullanrapeita. Nosta valmiit halloumiranskalaiset lämmitetylle lautaselle tai 80 asteiseen uuniin odottelemaan, kunnes kaikki halloumi on paistettu.

Ripottele ennen tarjoilua halloumiranskalaisille sitruksisen kirpakkaa sumacia ja tarjoile vastapaistettuna za’atarjugurtin, granaattiomenasiirapin, granaattiomenan siemenien, mintun ja halutessasi paahdettujen pinjansiemenien kera.

fries before guys

Ps. Oli Baba’sin tunnelmiin pääsee esim. tästä blogikirjoituksesta!

Ootteko te jo törmänneet halloumiranuihin?

1 725 views

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Kaupallinen yhteistyö Risenta & Asennemedia

Metsäbrunssi!

Jos metsän reunassa asumisesta pitäisi valita paras puoli, niin tähän aikaan vuodesta tehtävä on helppo: spontaanien metsäpiknikien järjestäminen vaatii vain eväiden pakkaamisen ja muutaman minuutin kävelyn. Ei ole haitaksi sekään, että kotioven ja piknikpaikan väliltä voi halutessaan kerätä vielä leivänpäällisiä, kuten ketunleipää tai litulaukkaa

Kesän edetessä pidemmälle metsäpiknikeissä alkaa olla inisevä kääntöpuoli, mutta näin touko-kesäkuun vaihteessa myös syvemmällä metsässä on saanut nauttia eväistään vielä ilman sen kummempaa huitomista.

metsäpiknik50 metriä eteenpäin ja perillä ollaan!

Meidän taloyhtiön pihalta alkaa polku, jonka varrelta löytyy monta tuulensuojaisaa pikku aukiota, joissa evästää ja paistattelee päivää rauhassa. Viime viikonloppuna pakkasimmekin itsemme metsään brunssille. Ihan täysin spontaani temppu tämä ei sentään ollut, jonkinlaista piknikiä olin kaavaillut nimittäin jo etukäteen: paistanut muutaman pellillisen ruokaisaa siemennäkkäriä ja muussannut jääkaappiin baba ganoush -purkillisen, valkopapusoseen ja za’atarilla maustetut gremolataoliivit.

Tämäntyyppisissä piknikeväissä on se hyvä puoli, etteivät ne ole moksiskaan, vaikka kaavailtuna piknikpäivänä sää ei yllättäen suosisikaan. Purkit voivat hyvin odottaa muutaman päivän verran jääkaapissa sitä hetkeä, kun aurinko suvaitsee tulla esiin. Sitten vaan viltti olalle, purnukat koriin ja asemiin! Purkkiin pakatuissa eväissä on myös se hyvä puoli, että erillisiä tarjoiluastioita ei tarvita, eikä purkkien pakkaaminen pois lähtiessä vie juuri aikaa – ei, vaikka kesäkuinen raekuuro yllättäisi 😛

risenta siemennäkkileipä

risenta siemennäkkileipä

Sama juttu pätee Risentan siemennäkkäreihin: näkkäriseoksen voi paistaa sopivalla hetkellä etukäteen ja pakata valmiit näkkärit paloina purkkiin odottelemaan piknikhetkeä. Kiertoilmauunissa tekee helposti kerralla useammankin pellillisen ja tuolloin näkkäreistä riittää tarvittaessa isommallekin seurueelle.

Risentan hapanjuurinäkkileipä on ollut jo pitkään lempparini itse paistettavista näkkäriseoksista, mutta nyt se sai kovat kilpailijat Risentan uutuustuotteista: 50 % siemeniä sisältävät juuressiemennäkkileipä & lehtikaali-siemennäkkileipä valmistuvat nimittäin aivan yhtä nopeasti ja helposti! Ne ovat lisäksi hauskan värikkäitä, maukkaita ja ruokaisia rouskuteltavia.

siemennäkkileipäPunatäpläisessä juuressiemennäkkärissä maistuu just sopivasti punajuuren, porkkanan ja palsternakan makeus!

risenta siemennäkkileipä

Risentan siemennäkkileipä -seoksissa on sekin hyvä puoli, että gluteenittomina ja vegaanisina ne sopivat myös jokaisen ystäväni ruokavalioon. Risenta myös lupaa kompensoida kaikki tuotteidensa viljelyssä, valmistamisessa, pakkaamisessa ja kuljetuksessa syntyvät hiilidioksidipäästöt, joten tuotetta on kiva käyttää myös kestävän kehityksen näkökulmasta.

Omaksi suosikikseni näistä kahdesta uutuusmausta nousi punajuurella, porkkanalla ja palsternakalla täplitetty juuressiemennäkkileipä, johon huomasin käteni kurottavan brunssillamme uudestaan ja uudestaan. Kun pakkasin brunssipiknikkimme rääppiäiset myöhemmin samana päivänä mukaan kyläilyreissulle, niin katosi tosin lehtikaalinäkkärikin vauhdilla viimeiseen muruun asti 🙂

baba ganoushBaba ganoush aka munakoisotahna on suurta herkkuani 

Parhain baba ganoush valmistuu minusta uunin/grillin ja haarukan avulla, suristelulaitteita ei munakoisotahnan valmistukseen tarvita! Oleellisinta munakoison kypsentämisessä on kypsentää se todella pehmeäksi ja mieluiten pinnaltaan jopa savuisen hiiltyneeksi. Sähköuunissa laitankin baba ganoushia valmistaessani aina grillivastukset päälle.

Haarukalla valmistaessa baba ganoush jää kivasti rouheammaksi, mutta kuohkeutta siitä ei silti puutu. Minulla on ollut usein tapana keventää ja raikastaa baba ganoush muutamalla ruokalusikallisella kreikkalaista jugurttia, mutta totesin taannoin homman toimivat aivan yhtä hyvin kreikkalaistyyppisellä vegaanisella kauravalmisteella. Niinpä tekemäni baba ganoush maistuu myös vegaaneille, vaikka ns. jugurttia sisältääkin 🙂

Baba ganoush

vegaaninen

n. 1 kg munakoisoa

puolikas valkosipuli

1 sitruunan mehu

n. 1 dl oliiviöljyä

2-3 rkl tahinia (tummaa)

n. 1 tl suolaa

+ 2-3 rkl kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta

(kourallinen sileälehtistä persiljaa silputtuna)

Paahda munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa n. 1 tunti. Käännä munakoisot kerran kypsymisen aikana. Laita viimeiseksi vartiksi uunin grillivastukset päälle ja yritä saada munakoison kuori tummenemaan oikein kunnolla. Mikäli pääset käsiksi grilliin, kypsennä munakoiso siellä.

Laita viimeisen puolen tunnin ajaksi uuniin myös foliopalan sisään kääritty puolikas valkosipuli. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita; valkosipulin täysin pehmeää muttei palanutta (kurkkaa sitä siis muutaman kerran kypsymisen aikana). Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista.

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Painella munakoisoa siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Olen kuullut huhuja, että myös salaattilinko toimisi munakoison kuivaamisessa hyvin! Jos kotoasi siis löytyy sellainen ja olet rohkealla päällä, kokeile tätä metodia ihmeessä ja kerro sitten minullekin miten kävi!

baba ganoush

Purista sitruunan mehu kulhoon ja puristele sen sekaan jäähtyneet kypsät valkosipulin kynnet kuorestaan. Ripottele päälle suolaa ja murskaa valkosipulinkynnet haarukalla painellen tahnaksi sitruunamehun kanssa. Lisää kulhoon sitten munakoiso ja murjo sekin haarukalla rikki. Lisää seokseen tahini haarukalla reippaasti “vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen kahdesta ruokalusikallisesta, mutta lisää ihmeessä vielä kolmas mikäli haluat. Lisää oliiviöljy seokseen vähän kerrallaan edelleen haarukalla vatkaten, jolloin seos vaalenee ja kuohkeutuu. Mausta valmis baba ganoush lopuksi suolalla.

Baba ganoush on jo tässä vaiheessa minusta superherkullista, mutta happamien makujen ystävänä lisään seokseen vielä muutaman ruokalusikallisen kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia, joka raikastaa, kepeyttää ja happamoittaa tahnaa hieman. Voit myös silputa tahnaan tässä vaiheessa hieman hienoksi silputtua persiljaa. Baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

baba ganoushBaba ganoush & gremolataoliivit / valkopapusose ja villiparsa

Za’atarilla maustetut gremolataoliivit

vegaaninen

150 g vihreitä kivettömiä luomuoliiveja

1 luomusitruunan raastettu kuori

puolen sitruunan mehu

pieni valkosipulin kynsi raastettuna

2 rkl za’ataria (*

n. ½ dl oliiviöljyä

n. ½ dl hienoksi silputtua persiljaa

Valuta oliivit nesteestään huolella. Laita oliivit puhtaaseen lasipurkkiin ja lisää päälle loput raaka-aineet. Sulje purkin kansi ja ravistele raaka-aineet huolella sekaisin. Survo oliiveja hieman rikki purkissa esim. kaulimen tai kauhan varrella, ravista vielä kerran ja laita purkki sitten yön yli jääkaappiin maustumaan. Kun sopiva pikniksää koittaa, nappaa purkki ja haarukka kassiin ja napsi herkut näkkärin päälle suoraan purkista. Gremolata-oliivit säilyvät jääkaapissa 2-3 päivää tai muutaman päivän pidempäänkin, jos lisäät sitruunan mehun ja persiljan oliiveihin vasta juuri ennen tarjoilua.

*) Yrttinen ja kirpeän paahteinen za’atar on koukuttava mausteseos lähi-idästä. Sitä voi tehdä itse tai ostaa etnisistä ruokakaupoista. Muita za’atar-reseptejä blogissani ovat granaattiomena-za’atar-fetasalaatti, arabialaiset munakoisopihvit & savuiset za’atarpunajuuret.

Valkopaputahna

vegaaninen

n. 350 g isoja valkoisia papuja

puolen sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

1 dl oliiviöljyä

n. ½ tl suolaa

Huuhdo ja valuta pavut huolella. Raasta valkosipulin kynsi tehosekoittimen kulhoon ja purista sitruunanmehu päälle. Ripottele kulhoon vielä suola ja surauta valkosipulin kynsi mahdollisimman sileäksi tahnaksi. Jätä seos tekeytymään noin kymmeneksi minuutiksi – sitruunan happo ja suola pehmentävät kivasti raa’an valkosipulin makua.

Lisää kulhoon sitten valutetut valkopavut ja oliiviöljy. Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi ja kuohkeaksi tahnaksi – ohenna seosta tarvittaessa kylmällä vedellä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Pakkaa valkopaputahna purkkiin ja tarjoile se siemennäkkärin kera (näkkärin paloja voi halutessa vaikka dipata purkissa). Valkopaputahna säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

risenta siemennäkkileipä

Meillä oli brunssilla mukana vielä purkillinen pikaisesti kiehautettua villiparsaa, jota lastasimme sekä näkkäreille, että pistelimme menemään ihan sellaisenaan. Villiparsan saatavuus taitaa olla täällä Suomessa vähän niin ja näin, joten sen sijaan kannattaa kokeilla kiehauttaa minuutin pari kotimaista “villiparsaa” eli hyvin nuoria maitohorsman versoja, tai perinteistä viljeltyä parsaa, joka vaatii tietysti vähän pidemmän keittoajan.

Seuraavaksi taidamme siirtyä eväinemme metsän siimeksestä lähikalliolle – tuulestakin tulee nimittäin taas ystävä kun hyttysarmeijat aloittavat hyökkäyksensä. Jostain syystä hyttyset ovat aina olleet erityisesti juuri minun kimpussani – eräänkin ikimuistoisen juhannusyönä jälkeen laskin itsestäni yli 100 hyttysenpistosta! Ei auta meikäläistä Offit, ei citronella, ei huitoiminen. Se on vain hyväksyttävä paikkansa ravintoketjussa 😀

Sekä hyttystenkarkoitus- että piknikvinkkejä siis vastaanotetaan!

518 views