Tamago kake gohan aka TKG

Tamago kake gohan aka TKG

tamago kake gohanTamago kake gohan kruunattuna onsen tamagolla

Täällä on viimeaikoina syöty aamupalaksi vähän erilaista puuroa. Tamago kake gohan ei varsinaisesti puuroa kyllä ole, mutta sen koostumus liippaa aika läheltä: kyseessä on nimittäin riisin, raa’an kananmunan ja muutaman mausteen seoksesta.

Tamago kake gohan (tuttavallisemmin TKG) on varsin yleinen japanilainen aamu- tai välipalaruoka. Raa’an munan syöminen aamupalaksi tuntuu ajatuksena monelle ehkä vähän hullulta, mutta sielläpäin maailmaa ei tuota raakaa kananmunaa juuri vierasteta muillakaan aterioilla. Niinpä annos maistuu monelle myös kokonaan kylmänä!

Vaikken itse raakaa munaa varsinaisesti vieroksu, menee rajani kuitenkin raa’assa valkuaisessa. Sen koostumus on minulle vähän liikaa, joten valmistan TKG:ni aina tulikuumaan riisiin, joka kypsentää munaa mukavasti siihen sekoittuessaan.

tamago kake gohan

Tamago kake gohan maustetaan yleensä vähintään soijakastikkeella, mutta sekaan voi laittaa maun mukaan myös jonkinlaista furikakea (eli merilevä-katsuobushi-seesamisilppua), japanilaista aromaattista shichimi tōgarashi -chilimaustetta, mirinkastiketta ja/tai kevätsipulia.

Jos palataan vielä siihen kananmunaan, on valintani aina luomu. Syyt luomumunien suosimiselleni löytyvät esim. WWF:n sivuilta 🙂 Luomu myös maistuu minusta paremmalle. Mutta on siinä munassa ja varsinkin sen lisäämistavassa muutenkin kyse makuasioista: jotkut erottelevat munan valkuaisen ja keltuaisen ja sekoittavat ne riisiin erikseen, jotkut vispaavat munan jo etukäteen ja jotkut (kuten minä) lisäävät annokseen ensimmäisen munan jälkeen vielä toisenkin.

Perinteisesti tamago kake gohan tehdään valkoiseen riisiin, mutta minä tykkään käyttää tässä ruuassa täysjyväriisiä – pidän sen täyteläisestä mausta, eikä sen valkoista riisiä paremmista ravintoarvoistakaan haittaa ole. Keitän riisin myös veden sijasta dashiliemessä, jolloin annoksen maku syvenee entisestään. Hätäpikaruuan tarpeeseen tämä ruoka valmistuu tietysti myös kaupan valmiiksi keitetystä riisistä, joka vain lämmitetään nälän iskiessä.

TKGRiisiä soijalla, munalla ja munalla. Aah 🙂

Annoksen valmistaminen on yhtä yksinkertaista, kuin sen koostumuskin: kuuma riisi ja kananmuna sekoitetaan vain kulhossa vimmatusti syömäpuikoilla vispaten yhteen, kunnes seos muuttuu keveysti vaahtoavaksi ja ilmavaksi “puuroksi”. Annos maustetaan. Eikä siinä kuulkaa sitten enää muuta! Lopputulos on yksinkertaisuudessaan minusta älyttömän herkullista 🙂

Koska olen aikamoinen munahullu, haluan annokseen usein vielä toisen munan. Niinpä teen monesti niin, että vispaan annokseen yhden kokonaisen munan +  toisen kananmunan valkuaisen ja kruunaan “puuroni” sitten jäljelle jääneellä keltuaisella, jonka voin syödessä käännellä vielä kevyesti sekaan.

Mikäli ajatus raa’asta munasta hirvittää, niin muistutus: se eka annokseen sekoitettu raaka muna ei raakana kuumaan riisiin sekoittuessaan säily. Rohkeasti kokeilemaan siis vaan! Annoksen voi halutessaan viimeistellä toisen raa’an munan/keltuaisen sijasta onsen tamagolla eli kuumassa vedessä kylvetetyllä, pehmeällä kananmunalla. Lopputulos ei toki ole sama, mutta ehkä siitä uskaltaa sitten siirtyä pikkuhiljaa sinne raaempaan ja raaempaan munaan/keltuaiseen, kunnes moinen ei enää tunnukkaan yhtään oudolta, vaan saa aikaan akuuttia kuolaamista.

Tamago Kake Gohan (eli TKG)

1:lle

2-2½ dl vastakeitettyä riisiä tai täysjyväriisiä

1-2 luomukananmunaa

1-3 rkl soijakastiketta

(1-2 rkl mirinkastiketta)

maun mukaan:

furikakea

shichimi tōgarashia

silputtua kevätsipulia

Laita vastakeitetty (tai juuri kuumaksi lämmitetty) riisi kulhoon ja riko aikailematta päälle kananmuna. Sekoita riisi ja kananmuna yhteen syömäpuikoilla reippaasti “vispaten”, kunnes seos vaahtoaa kevyesti ja on kuohkeaa. Mausta annos soijalla ja makusi mukaan furikakella/shichimi tōgarashilla/kevätsipulilla. Sekoita. Lisää päälle vielä toinen muna/munankeltuainen joko raakana, tai pehmeäksi haudutettuna onsen tamagona.

Sitten ei muuta kuin ääntä kohden!

tamago kake gohanTKG + onsen tamago =

Ps. Oletko sinäkin munahullu? Siinä tapauksessa suosittelen tsekkaamaan edelliset munaisat ohjeeni: okayu, tex mex shakshouka, dashimaki tamago + onsen tamago. Lisäksi otan ilolla vastaan vinkkejä hyvistä munaruuista!

331 views

Chahan aka paistettua riisiä japanilaisittain x 2

Chahan aka paistettua riisiä japanilaisittain x 2

chahanSake chahan eli paistettua riisiä ja lohta japanilaisittain

Siitä asti, kun kotiuduin Japanin matkalta, on keittiössäni kulutettu poikkeuksellinen määrä riisiä. Riisin ostotahti on ollut jopa paketti viikossa, vaikka ennen moinen riitti kuukausiksi, ellei suorastaan puoleksi vuodeksi. Tilanne on vähän hassu, kas kun en ole koskaan ollut mikään suuri riisin ystävä! En laita useinkaan ruokia, joihin kuuluisi riisiä lisukkeena, saatikka pääraaka-aineena (poikkeuksena risotto) – riisiä on siis tullut ostettua lähinnä onigirazua tai sushia varten.

Ennen en kuitenkaan ollut tutustunut japanilaiseen keittiöön niin laajalti kuin nyt! Riisiin ympärillä pyöriviä reseptejä on tekeillä tai odottelemassa julkaisuaan tälläkin hetkellä viisi, eikä niille ole näkymässä loppua ihan hetkeen. Niinpä olen jo alkanut myös pohtia erilaisia käyttötarkoituksia ylijäämäriisille, sitä kun kertyy jääkaappiin toki myös entistä tiheämmällä tahdilla. Tämänhetkinen lempiosoitteeni sille on ochazuke (eli riisiä ja vihreää teetä), mutta toki minulle maistuu myös vanha kunnon paistettu riisi!

Chahan eli paistettu riisi japanilaisittain × 2 + lisukkeet: umeboshi, beni shoga & takuan ♥ 

Taannoin kotoani löytyi tähteinä sushiriisin ja punaisen riisin lisäksi kimpale kypsää lohta sekä jonkun verran kypsää kanaa. Ystäväni oli tulossa kylään lounaalle ja päädyin hetken mielijohteesta paistamaan meille näistä tähteistä kahdenlaista chahania (eli paistettua riisiä japanilaisittain).

Jos kaapista löytyy jo valmiiksi japanilaisen keittiön perusmausteita, ei moinen päähänpisto ole kovinkaan vaikea toteuttaa: tarvitsee vain pilkkoa ainekset ja paistaa ne pannulla – just niin rapeiksi kun omaan makuun sopii –  ja heittää haluamansa mausteet sekaan. Paistetun riisin kruunaa Japanissakin muna, jonka voi sekoittaa mukaan jo paistaessa, tai lisätä annoksen päälle raakana (vastapaistettu riisi kypsentää munan lautasella sekoittaessa), pehmeäksi keitettynä tai miksei myös paistettuna. Itse tein meidän lounasannostemme päälle pehmoiset munat kylvettämällä (katso ohje täältä).

chahan

Mitä tulee chahaniin, siihen voi laittaa riisin lisäksi tietysti mitä tahansa tähteitä: pekonia, tofua, makkaraa, vihanneksia, katkarapuja… Chahan on eräänlainen pyttipannu, jonka sisällöstä on jokaisella varmaan omat mielipiteensä. Paistettua riisiä tarjotaan hieman erilaisina versioina Aasiassa toki muuallakin, joten Japanilaiseksi tämän paistetun riisin tekee minusta mausteet: miso, furikake eli leväsilppu (josta minulle entisenä akvaarion omistajana tulee muuten aina kalanruoka mieleen 😀 ), seesaminsiemenet, soija sekä superaddiktoiva aromaattinen chilimauste, sichimi togarashi.

Sake chahan eli paistettua riisiä lohella 2:lle

4 dl kypsää sushiriisiä ja/tai punaista riisiä, täysjyväriisiä tms.

n. 1 ½ dl kypsää kevyesti suolattua lohta murusteltuna hiutaleiksi

3-4 valkosipulin kynttä

1 rkl furikakea / kuivattua ja silputtua merisalaattia / silpuksi saksittua norilevää

1 tl shichimi togarashi -chilimaustetta

ripaus suolaa

2 kananmunaa (*

Paistamiseen:

50 g voita

1 rkl (vaaleaa) misoa

Sulata voi paistinpannulla ja lisää siihen sekä miso että ohuelti viipaloitu valkosipuli. Paista hetki keskilämmöllä ja lisää sitten riisi. Jatka paistamista, kunnes riisi on makuusi sopivan paahtunutta (jotkut eivät halua paahtaa riisiä juuri ollenkaan, toiset – kuten minä – jatkavat paistelua kunnes suurin osa riisinjyvistä on mukavasti hieman rapeutunut). Lisää sekaan lohi, merilevä sekä makusi mukaan sichimi togarashia sekä suolaa.

Sichimi togarashin voi halutessaan korvata myös jollain muulla chilillä, mutta jos saat tuota nimenomaista maustetta käsiisi, en usko että enää haluat niin tehdä ♥

Tarjoile sake chahan kananmunan kera (katso seuraava resepti).

Paistetun lohiriisin kaveriksi sopii munan lisäksi mielestäni myös rapean raikas retiisi tai retikka, jonka nykyään leikkaan aina kukiksi. (Kun kerran hankkii muotin, jolla saa leikattua vihanneksista kukkia, sitä pitää tietysti käyttää!) Punaiset säikeet annoksen päällä ovat kauneinta kuivattua chiliä mitä tiedän: ito togarashia.  Paistetun kanariisin päällä pikkelöityä inkivääriä (beni shoga) sekä tuoretta ja pikkelöityä retikkaa (takuan). Vain muna puuttuu!

Tori chahan eli paistettua riisiä ja kanaa 2:lle

4 dl kypsää sushiriisiä ja/tai punaista riisiä, täysjyväriisiä tms.

n. 2 dl kypsää kanaa pieninä kuutioituna

1-2 ohuelti viipaloitua kevätsipulia

1 rkl raastettua inkivääriä

1 rkl yuzun mehua tai sitruunamehua

1 rkl seesaminsiemeniä

1-2 rkl soijakastiketta

2 kananmunaa (*

Paistamiseen:

2 rkl kasviöljyä +  muutama tippa vahvaa seesamiöljyä (tai 2 rkl mietoa seesamiöljyä)

 Lämmitä öljy paistinpannussa ja paista riisiä keskilämmöllä, kunnes se rapeutuu kauttaaltaan hieman. Lisää kana sekä mausteet ja jatka paistamista, kunnes kaikki raaka-aineet ovat kuumenneet ja hieman paahtuneet.

*) Tarjoile tori chahan kananmunan kanssa: voit sekoittaa munat riisiin jo paistinpannulla paistamisen loppuvaiheessa, tai rikkoa vastapaistetun annoksen päälle munan raakana, tai tehdä kuten minä, ja kypsentää munat vesihauteessa. Myös paistettu muna toimii hienosti annoksen päällä. Kananmuna tuo annokseen täyteläisyyttä, kermaisuutta ja kosteutta – varsinkin kun sen lisää annokseen raakana aivan lopuksi. Kukin tyylillään!

chahan

Ps. Hiramenome-blogin sake chaahan -reseptissä neuvotaan, kuinka voit hyödyntää kokonaisen lohen ruodot tai pään lohihiutaleiden valmistamiseen – mahtava vinkki joka tulee tässä keittiössä ainakin käyttöön!

Pps. reseptit voi tehdä gluteenittomana, kun käyttää gluteenitonta soijaa ja valitsee mison, jonka valmistamisessa ei ole käytetty vehnää, ohraa tai ruista.

451 views

Gyudon – intohimoja herättävä lihapata

by Juulia 19 Comments
Gyudon – intohimoja herättävä lihapata

gyudon

Gyudon. Maaginen lihapata, joka saa ihmiset sekaisin – jopa väkivaltaisuuksiin saakka. Tämä japanilainen lohturuoka koostuu yksinkertaisista raaka-aineista ja on nopea ja helppo valmistaa kotona, mutta suosituinta se taitaa silti Japanissa olla pikaruokana! Gyudonia tarjoaa siellä useampikin ketju – Sukiya, Matsuya, Yoshinoya – enkä ihmettele sen suosiota: se on halpaa, täyttävää ja herkullista.

Luin ennen jouluista Japanin matkaamme useammankin matkaoppaan ja erityisesti mieleeni jäi Mondon Tokio-oppaan kertomus gyudonista: annoksen väliaikainen katoaminen sitä tarjoavan ketjun Yoshinoyan valikoimista johti nujakointiin ja suoranaiseen väkivaltaan, kun ihmiset jonottivat saadakseen vielä viimeiset kulholliset herkkuaan. Vuonna 2003 gyudonin pääraaka-aine, amerikkalainen nauta nimittäin laitettiin muutamaksi vuodeksi tuontikieltoon hullun lehmän taudin vuoksi, mikä johti annoksen vetämiseen ketjun listalta – ja kun annos palasi taas listoille vuonna 2006 niin taas jonotettiin rystyset pystyssä sen perään. Oppaan mukaan siellä oli jossain vaiheessa suorastaan heilunut puukkokin jonkun lihapadanhimoisen kädessä :/

Vähemmästäkin sitä monet ruuat alkavat minua kiinnostamaan, mutta että annos, jota saadakseen joku on valmis vahingoittamaan toisia? Uskaltaako moista maistaakaan…

Ensimmäinen Yoshinoya bongattiin ekana yönä jet lag -varhaisaamukävelyllä. Seuraavasta mentiin sitten sisäänkin!

Kun matkalla tuli sitten Yoshinoya vastaan nälän hetkellä, astuimme ovista kuitenkin reippasti sisään. Yosnihoyassa tilataan tiskiltä työntekijältä ja istutaan tiskin ääressä syömässä. Hyvinkin voi olla, että selän takana jonottaa jo rivi nälkäisiä ottaakseen paikkasi siitä tiskiltä, joten hengailemaan tähän ravintolaan ei jäädä – tilataan ja syödään reippaasti, tässä on siis todellisesta pikaruuasta kyse! Noin kuuden euron hintaiseen (koosta riippuen) lounasannokseen kuulu yleensä myös misokeitto sekä pieni annos pikkelöityjä vihanneksia, vihreää teetä saa juoda niin paljon kuin sielu sietää 🙂

Vaatimattomista ja yksinkertaisista raaka-aineista todellakin syntyy jotain erityistä: syvän umamista ja koukuttavaa herkkua, jota mekin ahmimme tuon ensimmäisen kerran jälkeen vielä monesti reissumme aikana (ikimuistoisin kerta taisi olla jouluyönä karaokebaarista kotiuduttuamme…) Gyudon on myös ensimmäinen japanilaisista ruuista, jota sormeni syyhysivät päästä kokkaamaan itse reissusta kotiuduttuamme.

No mitä siinä sitten oikein on? Sipulia, ohueksi viipaloitua nautaa, aromaattista dashilientä, sakea, miriniä ja soijaa. Ei juuri muuta. Pata valmistuu yhdessä astiassa, eikä sen tekemisessä paljon nokka tuhise: herkku on nenän alla nopeimmillan jopa vartissa.

"gyudon

Gyudonia voi ilmeisesti tehdä vähän eri tavoin kokista riippuen, mutta itse halusin lähteä tekemään tätä lihapataa juuri Yoshinoyan tyyliin –  se kun ensikosketukseni tähän ruokaan kuitenkin oli. Ohjeeni on muokattu Just One Cookbookin Yoshinoya-reseptistä, tosin koska pidän gyudonin liemestä ja siinä uiskennelleista pehmoisista sipuleista niin paljon, en malttanut olla lisäämättä molempien määrää lähes puolella 😀 Japanissa sanoittaisiinkin, että annokseni on tehty sekä tsuyudaku (ekstra liemellä), että negidaku (ekstra sipulilla). Ehkä tästä kehittyy pikkuhiljaa minunkin keittiööni ihan oma versio.

Gyudon Yoshinoyan tyyliin 2:lle

2 dl dashilientä

2 rkl sakea

2-3 rkl miriniä

1 ½ rkl sokeria

3-4 rkl soijaa

1 iso keltasipuli

n. 300 g ohuelti viipaloitua entercôteeta, naudan etuselkää tai naudan sisäpaistia

(1-2 kevätsipulia)

(2 rkl beni shogaa / pikkelöityä inkivääriä ohuina suikaleina)

(2 onsen tamagoa)

(ripaus japanilaista shichimi tōgarashia eli “seitsemän maun chilipippuria”)

Riisiin:

2 dl sushiriisiä

2,3 dl vettä

Valmistele ensin riisi: pese riisinjyviä kulhossa viileässä vedessä niitä kevyesti hieroen, kunnes vesi muuttuu sameaksi. Huuhtele riisi siivilässä ja toista pesu, kunnes vesi ei enää sameudu (riisistä riippuen tähän voi mennä 4-6 pesukertaa). Jätä riisi siivilään valumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Lisää se sitten kannelliseen kattilaan 2,3 dl veden kanssa.

Aseta ajastin 15 minuuttiin ja ala kuumentamaan riisiä keskilämmöllä kansi päällä, kunnes kuulet veden alkavan kiehua. Alenna tuolloin lämpöä hyvin matalalle. Anna kattilan seistä kansi päällä miedolla lämmöllä, kunnes aika on kulunut loppuun. Siirrä kattila sitten liedeltä, mutta jätä riisi kattilaan edelleen kansi päällä vielä kymmeneksi minuutiksi.

Riisin tekeytessä voit aloittaa lihapadan kokkailun: laita kannelliseen kasariin dashi, sake, mirin, soija ja sokeri ja kuumenna kansi päällä kunnes seos kiehuu. Sekä soijan että mirinin määrää voi hieman säätää oman maun mukaiseksi, mutta liemen kuuluu kuitenkin olla sekä suolaista että makeaa. Leikkaa sipuli pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja lisää se kasariin liemen kiehuessa. Laita kansi päälle ja anna sipulien hautua miedolla lämmöllä liemessä, kunnes ne ovat pehmeitä ja kauniin kellanruskeita (n. 10 min, toki niitä voi keitellä pidempäänkin). Älä keittele lientä ilman kantta, tai se haihtuu liikaa.

Viipaloi liha hyvin ohuelti – paperinohueksi jos vain suinkin pystyt – ja sitten muutaman sentin levyisiksi pitkiksi suikaleiksi (tai pyydä lihatiskillä liha valmiiksi viipaloituna) ja lisää se kattilaan kun riisi on valmista. Yksi keino saada liha viipaloitua todella ohuelti, on pakastaa se kohmeiseksi ja viipaloida se sellaisena. Kuumenna vain sen aikaa, että liha muuttaa väriään punaisesta ruskeaksi! Annostele sitten riisi kahteen kulhoon ja jaa lihakastike sen päälle.

gyudon

Tarjoile gyudon kevätsipulin, inkiväärin ja/tai onsen tamagon kera. Japanilainen shichimi tōgarashi sopii lihapadan viimeistelyyn myös ihanasti, ainakin tällaisen tulisen ystävän mielestä! Itse tykkään syödä näin tuhdin padan kaverina jotain raikasta, joten viipaloin kulhon kylkeen mieluusti hieman retikkaa tai retiisejä sekä kurkkua ja maustan ne lorauksella riisiviinietikkaa sekä mirinkastiketta.

Beni shoga + takuan ♥

Ps. Japanilaiset pikkelöidyt vihannekset (tsukemono) ovat muuten käsittämättömän herkullisia! Tokyokanista löytyy ainakin gyudonin kaveria beni shogaa (eli pikkelöityä umeboshin etikkaliemessä punaiseksi värjääntynyttä inkivääriä), mutta myös iki-ihanaa takuania (eli pikkelöityä daikonretikkaa) sekä suurta herkkuani umeboshia (eli pikkelöityjä japaninaprikooseja, joita Juuso kuvailee varsin osuvasti ufokarkeiksi).

1 104 views

Löytö: Ravintola Kamome (osa 2)

Löytö: Ravintola Kamome (osa 2)

Hamachitartar ja lime-soijajäätelö

Löysin Ravintola Kamomen viime kesänä, juuri ennen kuin Juuso muutti sen yläkerrasta luokseni. Olimme kumpikin talsineet ravintolan ohi varmaan satoja kertoja, mutta sisään emme jostain syystä uskaltautuneet ennen kuin Juuson vihoviimeisellä Punavuoriviikolla.

Kamome teki tuolloin meihin molempiin niin suuren vaikutuksen, että kirjoittelin löydöstäni innoissani teillekin. Ravintolan ruoka oli ensiluokkaista ja sekä miljöö että palvelu eleettömän ystävällistä. Ihastuin erityisesti ravintolan tavasta yhdistää japanilaisia ja suomalaisia makuja kiinnostavalla tavalla.

Sittemmin opin, että Kamomessa on viime keväästä asti vaikuttanut saksalainen huippukokki Gerald Zogbaum, jolla oli aiemmin Saksassa Michelintähdellä varustettu ravintola. No sehän selittää, ajattelin, ja päätin vakaasti vierailla Kamomessa mahdollisimman pian uudelleen.

Vastahöyrytettyjä possusämpylöitä char siu bao,  kotitekoista kimchiä, muikku nanban zuke sekä mustekalaa ja misoa makeassa soijakastikkeessa.

Ennen kuin kuitenkaan ehdin paikalle omin nokkineni, oltiin Kamomessa bongattu kesäinen blogipostaukseni ja heiltä tuli kutsu tutustumaan ravintolan uudistettuun ruokalistaan. Niinpä kipitimme Juuson vanhaa kotikatua pitkin taas paikalle, valmiina makumatkailemaan; odotukset olivat korkealla ja hieman jännitti, etukäteen kun oltiin sovittu visiitillemme aika, jolloin myös tähtikokki Zogbaum olisi paikalla.

Jää kuitenkin rikkoutui nopeasti, kun emäntämme Angela tervehti meitä jo ovella cavalasillisten kera. Ensimmäinen annos, hamachi tartar soija-limejäätelöllä saapui pöytään lähes istuuduttuamme: suolaisen kirpeä jäätelö täydensi raikasta tartaria uskomattoman hienosti, enkä oikein vieläkään osaa elämystä artikuloida syvää ja onnellista huokausta paremmin.

Seuraavaksi pöytään kannettiin lajitelma erilaisia herkkuja: char siu baoja eli höyrytettyjä possusämpylöitä, kimchiä, japanilaiseen tyyliin viinietikassa marinoituja muikkuja sekä edellisvisiitilläni ihastuttanutta/ihmetyttänyttä mustekalaa mison ja makean soijan kanssa (mikä oli muuten tälläkin kertaa todella mainiota, tosin ehkä aavistuksen miedompaa kuin muistin).

Onsen Tamago eli kylpevä muna – oma reseptini tälle herkkupalalle löytyy täältä!

Alkupalalajitelmaan kuului myös henkilökohtainen suosikkini koko ateriasta, onsen tamago. Hitaasti lämpimässä kylvyssä kypsyneen munan valkuainen oli täydellisen silkkinen ja keltuainen aavistuksen paksuuntunut, täyteläinen ja juokseva. Muna kellui todella aromaattisessa ja vahvassa dashiliemessä, jollaiseen voisin itsekin varsin hyvin laskeutua lillumaan näinä marraskuun pimeinä iltoina.

Ihastuin annokseen niin, etten meinannut millään raaskia syödä koko lautasellista. Säästelin sitä hartaasti ja hitaasti vähän kerrallaan lusikoiden, kunnes lautanen oli pakko luovuttaa uusien tieltä pois.

Kultaotsa-ahvensashimin kanssa joimme Takehara Junmai “True Mirror” sakea: aavistuksen kukkea ja banaaniarominen sake jakoi meidän mielipiteet, minä ihastuin, Juuso ei niinkään.

Juomat olivat läpi aterian täydellisesti annoksilleen sopivia. Pääsimme tutustumaan kolmeen eri sakeen, joista yksi oli kupliva. Lisäksi ruokajuomina oli mm. ihania rieslingejä Viinitieltä.

…ja annokset vain jatkoivat ilmestymistään pöytäämme. Nipin napin toivuttuani onsen tamagon aiheuttamasta sydämentykytyksestä, kannettiin pöytäämme kokonainen kultaotsa-ahven! Tällaisia annoksia Kamomessa kuulemma tarjotaan vain, jos kalaa on saatavilla tuoreena – meillä kävi siis niinsanotusti mäihä. Kultaotsa-ahven oli leikattu suupaloiksi, joista puolet oli valeltu kuumalla vedellä. Moista sashimiannosta en konsanaan ole nenäni alle saanutkaan.

Kultaotsa-ahven sashimi

Wagyu-härkää mison ja nashipyreen kera

Upean sashimiannoksen jälkeen alkoi napamme jo ratkeilla liitoksistaan. Lautasellinen seuraavaa houkutusta odotti kuitenkin jo: hiillostettua Waguy-härkää misolla ja nashipäärynäpyreellä sekä tahmean mausteisia ribsejä. Mehukas härkä oli juuri ihanasti pinnaltaan karamellisoitunut ja ribsien glaseeraus oli koukuttavan tiukka (oikein pistävää kalakastiketta ja suolaista misoa, nam!)

Sticky spareribs

Seafood nabe

Ikäänkuin siinä ei jo olisi ollut tarpeeksi, luoksemme tuotiin valtava tarjottimellinen kaikenlaista herkkua: lohta, piikkimakrillia eli hamachia, tofua, sinisimpukoita, siitakesieniä, jättirapuja… Niiden mukana tuli kattilallinen maukasta ja tulikuumana höyryävää lientä, jossa saimme itse kypsennellä makupalamme.

Puuha oli todella hauskaa, joten hetkeksi suorastaan unohdin miten ähkyssä jo olin – eihän tällaisia herkkuja nyt syömättä jätetä? Viimeiset suolaiset herkut eli onigiri (jonka mausteeseen yukariin ihastuin edellisvisiitilläni suuresti, ja josta olen kirjoitellut hieman enemmän tässä onigirazu-jutussa) sekä happamankirpeä tsukemono (eli erilaiset hapatetut vihannekset) upposivat meihin täysinäisestä tilasta huolimatta kuitenkin vielä tämän jälkeen kuin varkain.

Kotitekoinen mochi mustaseesamilla ja litsisorbetilla, lasissa ihanasti pirskahteleva Sparkling Sake Awayuki.

Kun pöytään tuotiin ensimmäinen jälkiruoka, huokasin helpotuksesta – toisaalta harmittelin jo ikimuistoisen illan lähestyvää loppua. Lasi on minulla niinsanotusti siis aina sekä puolitäysi että -tyhjä, vaikka Kamomessa se taisi kyllä olla kokoajan täysi, niin hyvää huolta meistä pidettiin 😀

Kotitekoinen mochi mustalla seesamilla ja litsisorbetilla oli minusta hieman erikoisesta koostumuksestaan huolimatta ihanaa, tässä höyrytetyssä riisitaikinapallerossa kun on todella mielenkiintoinen puruvastus ja musta seesamitahna sopi sen aromiin hienosti. Juusolle sen sijaan kolahti mochia seuraava suklaakohokas puolukkasorbetilla niin, että hän söi suurimman osan minunkin annoksestani. Muutama päivä sitten hän mainitsi muistelevansa annosta edelleen kaiholla – pitänee opetella tekemään suklaakohokkaita!

Suklaakohokas ja puolukkasorbetti

Wham bam thank you mam!

Voitte varmaan kuvitella, että kun lopulta noin neljä tuntia ravintolaan astumistamme myöhemmin vyöryimme ovesta ulos, olimme aika lailla sanattomia. Moista elämysmakumatkaa ei tule kovin usein koettua, saatikka niin ystävällistä ja huomaavaista emännöintiä. Listan parhainta antia oli mielestäni edelleen japanilaiset ja japanilais-suomalaiset annokset, joiden kaltaisia ei vastaan kävelekään ihan jokaisessa japanilaisessa ravintolassa. Niiden rinnalla jäi kakkoseksi kaikki listan muut muihin Aasian maihin pohjaavat annokset, niistä kun puuttui tuo erityisyys.

Aterian loppupuolella pääsimme juttelemaan sekä Angelan että Geraldin kanssa pitkään ja hartaasti: sain kuulla mm. heidän Virossa sijaistevasta maatilastaan, jossa he kaavailevat tulevaisuudessa kasvattavansa pääosan ravintolan vihanneksista. Samaisella maatilalla ollaan pian tekemässä myös omaa kojia ja jopa misoa, mille todella nostan hattua! Ei jäänyt epäselväksi, minkä tasoista parin omistauminen gastronomialle ja japanilaiselle ruokakulttuurille oikein on.

Illan päätteeksi kurkkasimme vielä naapuritilaan (entiseen kahvila Kuumaan), johon pariskunta on remontoimassa Kamomen jatketta: kahvilaa/workshoptilaa, jossa tullaan järjestämään erilaista japanin kulttuuriin liittyvää ohjelmaa niin meille helsinkiläisille, kuin korvapuustityöpajaa ravintolassa edelleen juokseville japanilaisille Ravintola Lokki -elokuvan faneillekin.

Ravintola Kamome
Pursimiehenkatu 12, 00150 Helsinki


Illan tarjosi meille Ravintola Kamome. KIITOS ♥

305 views