Ai että! Pimein vuodenaika ja ruokakuvaus, match made in hell! Nämä kuvat eivät suuresti miellytä silmääni, mutta kuvissa esiintyvä ruoka sitäkin enemmän. Kyseessä on sellainen sarjassamme mitä kotoa löytyy -rätkäys, joista itse yleensä olen aina kovin innoissani.
Jos kaupassa käydessä ovat aivot jo lakanneet päivän ajalta toimintansa (tai kauppaan ei edes jaksa lähteä), mutta jotain pitäisi silti kotoa löytyvistä sekalaisista aineksista saada kyhättyä, on kokkaamiseni melko luovaa toimintaa ilman takeita lopputuloksesta. Välillä onnistun paremmin ja välillä … noh, en, mutta aina saadaan kuitenkin syödäksemme. Kaikkein väsyneempinä arkipäivinä pelataan varman päälle ja syödään pakastepelmeneitä.
Meiltä löytyi tässä joulun alla eräänä joulukuisena päivänä Härkistä, pikkusitruksia, glögiä (jota joulun tienoilla kotona onkin yleensä useamman sortin voimin) sekä myskikurpista. Kaapista kaivelin myös kuivattuja karpaloita sekä mantelilastuja. Ja mikä ehkä merkittävintä, kotoa löytyi myös pullo oivallista punaviiniä! Kyllä kuulkaa joskus mitä epämääräisimmätkin ateriat muuttuvat onnistuneiksi, kun ruokajuomana on jotain vettä maukkaampaa 😀
Kuvien perusteella herää ajatus, että annos olisi ehkä kaivannut jotain vihreää. Kun meillä ei sellaista tuolloin tosiaan kotoa löytynyt, mehevöitettiin ja piristettiin ruoka reilulla määrällä makoisaa hedelmämehua. Ratkaisu toimi mitä oivallisimmin 🙂 Jos teillä glögi tulee jo ulos korvista, voi sen sijaan tässä ohjeessa hyvin käyttää punaviiniä, omenamehua tai miksei vaikka ihan vaan kasvislientä.
Hasselbackan kurpitsa ja mausteinen Härkis
4:lle
1 keskikokoinen myskikurpitsa
oliiviöljyä
1 paketti maustamatonta Härkistä
1 keskikokoinen keltasipuli
4 valkosipulin kynttä
1 dl kuivattuja karpaloita
1½ dl glögiä / punaviiniä / omppumehua / kasvislientä
n. 50 g mantelilastuja
n. 3 rkl garam masala mausteseosta
tai:
n. 2 tl kanelia, ½ tl maustepippuria, 1 tl jauhettua kardemummaa, 2 tl rouhittuja korianterin siemeniä, 2 tl juustokuminaa, 1 tl kuivattua chiliä
suolaa, vastarouhittua mustapippuria
n. 2 rkl vaahterasiirappia
3 mehukasta sesongin pikkusitrusta
Halkaise myskikurpitsa pitkittäin ja poista siemenet. Aseta puolikkaat leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin. Laita kurpitsan kummallekin puolelle esim. puinen syömäpuikko, ja leikkaa kurpitsaan sitten syviä viiltoja noin millin välein niin, että viilto loppuu silloin kuin veitsi osuu syömäpuikkoon. Kun molemmat kurpitsat on “hasselbackattu”, laita ne oliiviöljyllä valeltuun uunivuokaan leikkuupinta alaspäin, ja valele vielä kurpitsoillekin hieman öljyä.
Paista kurpitsoja 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa kurpitsaan suht helposti. Täysin kypsiä kurpitsojen ei tässä vaiheessa vielä tarvitse olla. Kurpitsan paistuessa lämmitä glögiä hieman ja laita karpalot sen sekaan turpoamaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Pehmitä ne oliiviöljylorauksessa paistinpannulla ja lisää pannulle sitten mausteet sekä mantelilastut. Paistele vielä sen aikaa, että seos alkaa tuoksumaan ja lisää pannulle sitten härkis. Riko isommat palat puuhaarukalla vähän pienemmäksi ja sekoita härkis huolella sipuliseoksen kanssa. Ota pannu liedeltä ja lisää mukaan vielä karpalot liemineen.
Kun hasselbackan kurpitsa on lähes kypsää, lisää härkisseos vuokaan sen ympärille. Jatka tämän jälkeen paistamista vielä sen aikaa, että kurpitsa on läpikypsää ja härkis pinnalta mukavan rapsakkaa.
Tarjoile hasselbackan kurpitsa ja joulumausteinen härkis pikkusitrusten kera. Purista yhden sitruksen mehu suoraan vuokaan härkisseosta mehustamaan ja puolita loput tarjolle pöytään – näin jokainen voi puristaa haluamansa määrän makeankirpeää sitrusmehua annokselleen.
Palaanpa hetkeksi vielä aiheeseen viini: ostin tämän Hewitsonin La Secateur -punaviinin sokkona Alkosta, lähinnä siksi että köynnöksiin kuivatuista rypäleistä tehtyä punkkua en ennen ollut maistanutkaan. Kyllä kolahti! Maussa on reilusti hillomaisia tummia marjoja ja mausteisuutta, täyteläisyyttä ja pehmeää tanniniisuutta.
Kun viiniin käytetyt rypäleet ovat saaneet kuivua köynnöksiin paahtavassa Australian auringossa, syntyy mielikuva rusinoista tehdystä viinistä, heh. Aika makea punaviiniksi tämä viini onkin. Ei välttämättä ihan jokaisen makuun, mutta itselleni tästä tuli hetkessä vaihtoehto tilanteille, jolloin haluan hemmotella itseäni vähän paremmalla punkulla 🙂
Vastaa