“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

kurpitsapastaPäivän ruokalistalla: “kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla!

Mun uskomaton sienisyksy se kuulkaa sen kun jatkuu: sain sunnuntaina viestin isosiskolta, että olis suppilovahveroita tarjolla – siskonpojat olivat vissiin ottaneet kisaa siitä, kumpi kerää enemmän ja lopputuloksena suppiksia oli sitten tarpeeksi koko laajennetulle perheelle.

En valita! Toki vähän harmittaa, etten ole yhtäkään sientä tänä vuonna itse poiminut, mutta sitä suuremmallakin syyllä arvostan kaikkia tänä syksynä vastaanottamiani sienilahjoja ♥

suppilovahvero

Osan aikaisemmin ystävältä saamistani suppareista pakastin odottelemaan talvea, mutta näistä halusin tehdä jotain heti. Kokit ja Potit -blogin Hannele vinkkasi minulle aiemmin syksyllä suppilovahveropestostaan, joka kuulostaa yksinkertaisuudessaan niin ihanalta että se on pyörinyt mielessä siitä asti.

Kuinkas ollakaan, kotoa ei kuitenkaan löytynyt muita sienipestoon tarvittavia raaka-aineita kuin nuo suppilovahverot  (lue: kaapista ei löytynyt parmesaania) ja kun ruokakuvaukseen suotuisa luonnonvalo alkoi olemaan jo kortilla, ei kauppaankaan millään ehtinyt lähteä. Suppilovahveropesto jäi sitten toiseen kertaan eikä auttanut kuin lähteä säveltämään siitä, mitä kotoa löytyi: kurpitsaa!

kurpitsapasta

Pumpkin Alfredo aka…

Amerikkalaisia ruokablogeja ahkerasti seuraavat eivät todennäköisesti ole voineet välttyä lukuisilta vegaanisilta “Pumpkin Alfredo” -resepteiltä (pikainen guuglaus antaa haulla yli 7 miljoonaa tulosta joista ainakin ensimmiset 20 sivua ovat silkkaa reseptiikkaa). Näissä resepteissä tuo amerikkalaisten rakas kermaa, voita ja parmesaania sisältävä Alfredo-kastike korvataan kasvimaitoon keitellyllä kurpitsasoseella. Luitte oikein… kurpitsasoseella voi korvata kerman, voin ja juuston – miten kätevää!

Kukaan täysjärkinen tuskin kuvittelee, että lopputulos maistuisi lainkaan samalta kuin esikuvansa, mutta ainakin minulle näin kurpitsafanina tämä feikkikermainen kurpitsasoossi kuullostaa mitä parhaimmalta pastakastikkeelta. Niinpä lähti tämäkin idea nyt sitten vihdoin testiin tässä keittiössä, suppilovahveroilla rikastettuna versiona vain.

…”kermainen” kurpitsapasta

Lopputulos oli onneksi mitä mainioin – Huom! Tämä on ison kurpitsafanin mielipide!! – joten kyllä vain tämä kaikkea muuta kuin “kermainen” kurpitsapasta pääsee täällä jatkokierrokselle varmasti useammankin kerran. Tykkään kokata vegaanista ruokaa ja jotenkin minua miellyttää se, kuinka vähillä tuoretuotteilla tämä ruoka valmistuu. Riitti, että kotoa löytyi pastaa, kurpitsaa, kasvimaitoa sekä perusmausteet, niin varsin tyydyttävä annos olikin jo kasassa.

Toki oman köökkini “perusmausteet” sisältävät kaikenlaista muutakin kuin suolaa ja pippuria (kastikkeeseen upposi lopulta mm. misotahnaa, savustettua oliiviöljyä ja ravintohiivahiutaleita), mutta maistoin soossia myös pelkän suolan ja pippurin kera ja kyllä se minulle olisi sellaisenaankin uponnut. Kurpitsapasta maistui minusta kuitenkin vielä paremmalle paistettujen suppilovahveroiden ja pekaanipähkinärouheen kanssa. Joku juju siinä sienien ja kurpitsan yhdistelmässä vissiin siis vaan minulle on!

kurpitsapasta

“Kermainen” kurpitsapasta suppilovahveroilla

vegaaninen

2:lle

pastaa kahden henkilön nälän verran (n. 180-200 g kuivapastaa /n. 250 g tuorepastaa – ei munapastaa mikäli olet tekemässä ruokaa vegaanisena)

Kurpitsakastike:

n. 300 g kurpitsaa (esim. myskikurpitsaa tai Hokkaidoa)

1 pieni sipuli

2-3 valkosipulin kynttä

n. 2-3 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

n. 3 dl makeuttamatonta kasvimaitoa (täällä oli tänään käytössä mantelimaito)

maun mukaan mustapippuria, suolaa

(1-2 rkl shiromisoa eli vaaleaa ja mietoa riisimisoa**)

(1-3 rkl ravintohiivahiutaleita)

Lisäksi:

n. 200 g tuoreita suppilovahveroita

n. 2 rkl (savustettua) oliiviöljyä*

ripaus suolaa

kourallinen (pekaani)pähkinöitä, manteleita tai siemeniä

(hieman tuoretta yrttiä, esim. timjamia, persiljaa, kirveliä…)

*) Löysin vastikään uudistuneesta Stockan Herkusta savustettua oliiviöljyä, johon olen nopeasti suorastaan rakastunut. Lykkään sitä siis just nyt vähän kaikkeen! Pullo oli törkeän hintainen (n. 20€), mutta olen just se tyyppi joka ostaa sen todennäköisesti uudelleen siitä huolimatta… Reseptissä luonnollisesti toimii kuitenkin aivan tavallinenkin oliiviöljy!

**) Misotahna on keittiössäni vakioraaka-aineita, jota käytän usein varsinkin vegaanisiin ruokiin tuomaan niihin suolaisuutta ja umamia. Jos sinulla on kotona misoa, suosittelen kokeilemaan sitä tässä reseptissä suolan sijasta, mutta ei sitä varta vasten tarvitse tätä reseptiä varten myöskään lähteä etsimään. Ruoka toimii hyvin ilman misoakin.

Kurpitsakastike:

Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi kurpitsa (kuorineen, mikäli käytät Hokkaidoa tai myskikurpitsaa) parin sentin paloiksi. Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pienessä kasarissa ja kun ne ovat pehmenneet, lisää kasariin kurpitsakuutiot sekä mantelimaito. Neste saisi mieluusti peittää kurpitsakuutiot juuri ja juuri, joten lisää tarvittaessa sekaan hieman vettä.

Keitä kurpitsa pehmeäksi kannen alla miedolla lämmöllä (n. 15 min) ja soseuta sitten kurpitsa liemineen. Mausta kurpitsakastike vastarouhitulla mustapippurilla, suolalla ja/tai misotahnalla sekä halutessasi vielä ravintohiivahiutaleilla. Mikäli kurpitsakastike on superpaksua, ohenna kastiketta hieman pastan keitinvedellä. Koostumus saisi mielestäni olla samantapainen kuin valkokastikkeessa.

Sillävälin, kun kurpitsa kypsyy, keitä pasta reilusti suolatussa vedessä kypsäksi ja valuta se. Säästä desin verran keitinvettä kurpitsakastikkeen mahdollista ohentamista varten. Paista suppilovahverot vielä pannulla kypsäksi oliiviöljytilkassa. Lisää pannulle lopuksi vielä hieman pienemmäksi rouhittuja pähkinöitä (mantelia tai siemeniä) lämpenemään ja mausta seos ripauksella suolaa.

Sekoita kurpitsakastike kypsään pastaan, jaa kurpitsapasta lautasille ja kruunaa molemmat annokset paistetuilla sienillä ja pähkinöillä. Ripottele päälle vielä tuoreita yrttejä, jos niitä vain kotoasi sattuu löytymään. Täältä löytyi tällä kerralla onneksi timjamipuskan jämät! Timjami suppilovahvero kurpitsa!

kurpitsapasta

Ps. Se Kokit ja Potit -sienipesto tuli tietysti testattua heti seuraavana päivänä – IHANAA! Laitoin omaan versiooni paistettujen suppilovahveroiden lisäksi puolisen nippua tuoretta kirveliä, kourallisen cashewpähkinöitä, yhden yksikyntisen sienien kaverina pehmeäksi paistetun valkosipulin, sitä koukuttavaa savustettua oliiviöljyä (en kylläkään ihan niin paljon kuin Hannele omaansa, muistatte varmaan että se pullo maksoi kaksi kymppiä…) sekä reilusti raastettua parmesaania. Ai että ♥

904 views

Talvivihannes nimono (juureksia, kurpitsaa ja retikkaa dashissa)

Talvivihannes nimono (juureksia, kurpitsaa ja retikkaa dashissa)

daikon nimono

No nyt se on taas hurahtanut johonkin outoon – mikä ihmeen nimono?

Samaa mietin kuulkaa itsekin, kun yritin kuumeisesti muistella vuosi sitten Kiotossa syömääni herkullista annosta. Olisiko se ollut jonkinlainen nimono? Minkälaisia kaikki erilaiset nimonot oikein ovatkaan? Miksi oi miksi en kirjoittanut jokaisen syömäni ruuan nimeä säntillisesti ylös, ääh!

Söin nimittäin erittäin herkullisen mutta varsin yksinkertaisen oloisen kulhollisen haudutettuja vihanneksia dashiliemessä ryokanissa aamupalaksi, enkä kehdannut huudella tarjoilijamme perään kysymyksineni hänen kattaessa aamiaistamme ja pedatessamme futoneitamme. Tai sitten annos syötiin kaiseki-illallisella, jossa samaten en paljon tarjoilijan perään huudellut… Kumpikohan se oli? Syödäänkö nimonoa edes aamupalalla? Apua, näinkö nopeasti se muisti hapertuu? Kirjoitan itseasiassa yleensä matkoilla ylös kaikkien syömieni ruokien nimet, ja vaikka se tuntuu siellä matkalla välillä vähän turhankin pedantilta tai edellämainituissa tilanteissa hankalalta, niin tässä se nähdään miksi niin kannattaa tehdä.

Oli miten oli, tuo joko aamiaisella tai illallisella syöty herkullinen annos on jäänyt pyörimään alitajuntaani. Kun eräänä sairaspäivänä tuijotin putkeen kymmenkunta jaksoa loistavaa “Japanese Style Originator” -ohjelmaa Netflixiltä ja eräässä jaksossa tehtiin samankaltaista ruokaa mitä muistan syöneeni, oli asia vihdoin selvitettävä!

Hektisen guuglailun tuloksena arvelen siis syöneeni jonkinlaista nimonoa. Nimono tarkoittaa kutakuinkin “dashissa haudutettua” ja jos nyt olen oikein ymmärtänyt, dashissa voikin sitten haudutella jos jonkinlaisia valikoimaa vihanneksia ja/tai kalaa, lihaa, tofua, sieniä ja niin edes päin. Kyse ei siis ole niinkään yksittäisestä ruokalajista, vaan valmistustavasta ja lista nimonoksi luokiteltavia ruokalajeja on siis pitkä!

Haudutukseen käytetty dashiliemi maustetaan sokerilla, mirin-kastikkeella, sakella ja soijalla (huom! tässä järjestyksessä jos haluat kokata niinkuin japanissa) ja mitä ikinä liemessä haudutellaankin, kattilaan laitetaan otoshibuta, jonka aion nyt vapaasti suomentaa “pudotuskanneksi”. Otoshibutaksi käy näin kotioloissa ihan hyvin voipaperistaa leikattu, juuri kattilan sisälle sopiva ympyrä, jonka keskelle leikataan reikä höyryä varten – sen funktio on mm. auttaa pehmeitä vihanneksia säilyttämään muotonsa estämällä nesteen kiehumista liian suurin kuplin.

Joissain nimono-ohjeissa liemen annetaan imeytyä raaka-aineeseen kokonaan, joissain sitä jätetään jäljelle hieman tarjoilua varten. Itse olen nyt testaillut tätä yksinkertaisen herkullista ruokalajia lähinnä erilaisilla talvivihanneksilla ja koska tämä liemi on vaan tolkuttoman hyvää, en ole antanut sen imeytyä raaka-aineisiin täysin vaan olen jättänyt sitä itselleni hörpittäväksi.

nimono

Lämmittävää ja herkullista aikaansaamani “nimono” joka tapauksessa on ja mikä parasta, ruokaan tuntuu sopivan oivallisesti lähes kaikki tällä hetkellä kaupoista löytyvät kotimaiset juurekset: nauris, lanttu, porkkana, peruna, palsternakka… Ainoa sesonkijuures, mitä en ole testannut nimono-tulkinnoissani on punajuuri. Daikon-retikka on yksi suurista herkuistani, joten sitä olen nimonooni laittanut lähes joka kerta jos sitä vain on ollut kotona kokkailupäivänä. Myös myskikurpitsa todistetusti toimii kuin unelma tässä ruuassa, tosin itse kokeilemalla löytyy varmasti omat suosikit jokaiselle!

Talvivihannes nimono

(vegaaninen mikäli käytät vegaanista dashia)

250 g daikon-retikkaa

150 g erilaisia juureksia (perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, naurista, lanttua)

150 g myskikurpitsaa

n. 6-8 dl dashia

2 tl sokeria

1 rkl sakea

2 rkl miriniä

2-3 rkl soijaa

kevätsipulia / ruohosipulia

Kuori retikka, juurekset sekä myskikurpitsa. Leikkaa noin sentin paksuisiksi kiekoiksi, joista kaikkein isoimmat voit jakaa neljänneksiin tai puolittaa. Japanilaisen keittiöperinteen mukana tärkkelyspitoiset vihannekset / juurekset (esim. peruna, bataatti, kurpitsa, retikka) pyöristetään reunoistaan, terävät kulmat kun muuten murenisivat sameuttamaan haudutuslientä. Minusta pyöristäminen tekee paloista niin kivan näköisiä, että pyöristin sitten porkkanatkin.

Aseta raaka-aineet pieneen kasariin ja kaada päälle dashia niin, että se peittää kaiken juuri ja juuri. Laita kasari liedelle ja nosta lämpöä niin, että dashi kiehuu reippaasti. Kuori pinnalle muodostuva vaahto pois ja kun sitä ei enää muodostu, laske lämpö sellaiselle tasolle, että neste poreilee vain kevyesti.

Mausta liemi sokerilla, sakella, mirinillä ja kahdella ruokalusikallisella soijaa (juuri mainitsemassani järjestyksessä, mikäli haluat noudattaa japanilaista keittiöperinnettä). Aseta kasarin päälle voipaperista leikattu, juuri kasariin sujahtavan kokoinen ympyrä, jonka keskelle olet leikannut pienen reiän höyryä varten (katso kotikutoisen otoshibutan teko-ohjeet esim. täältä).

Keittele raaka-aineita puolisen tuntia ja nosta voipaperi sitten hetkeksi pois. Käännä vihannekset varovasti ympäri ja laske voipaperikansi takaisin paikoilleen. Jatka hauduttelua vielä 15-30 minuuttia, riippuen minkä kokoisia paloja olet leikannut ja kuinka kypsinä haluat vihanneksesi. Itse tykkään leikata kaikista vihanneksista hieman eri kokoisia paloja, koska silloin saan kulhooni niitä sekä erittäin kypsinä, että vielä aavistuksen pureskeltavina.

Tarjoa juurekset, kurpitsa ja retikka kulhosta haudutusliemen kera. Leikkaa päälle hieman ruohosipulia tai kevätsipulin vihreää vartta. Itse tykkään lorauttaa annokseeni vielä hitusen soijaa, suolaisen ystävä kun olen.

daikon nimono

Kutsun tätä aikaansaamaani ruokaa pokkana nyt paremman puutteessa omaksi versiokseni nimonosta. Jos jollain on antaa parempi nimitys luomukselleni tai valaista muuten lisää aihetta niin eikun kommenttia kehiin!

Ps. Jos nimono ruokalajina herätti kiinnostuksesi ja kaipaat lisää asiaa, kurkkaa vielä vaikkapa tämä ja tämä juttu! Just one cookbook -blogia suosittelen myös lukemaan. Kannattaa myös katsoa Japanese Style Originator -ohjelman S1 E22 –jakso, jossa tehtiin buri daikon -ruokalajia (daikonretikkaa ja keltapyrstöä haudutettuna dashiliemessä.) Nam!

182 views

Hasselbackan kurpitsa ja mausteinen Härkis

by Juulia 1 Comment
Hasselbackan kurpitsa ja mausteinen Härkis

hasselbackan kurpitsa

Ai että! Pimein vuodenaika ja ruokakuvaus, match made in hell! Nämä kuvat eivät suuresti miellytä silmääni, mutta kuvissa esiintyvä ruoka sitäkin enemmän. Kyseessä on sellainen sarjassamme mitä kotoa löytyy -rätkäys, joista itse yleensä olen aina kovin innoissani.

Jos kaupassa käydessä ovat aivot jo lakanneet päivän ajalta toimintansa (tai kauppaan ei edes jaksa lähteä), mutta jotain pitäisi silti kotoa löytyvistä sekalaisista aineksista saada kyhättyä, on kokkaamiseni melko luovaa toimintaa ilman takeita lopputuloksesta. Välillä onnistun paremmin ja välillä … noh, en, mutta aina saadaan kuitenkin syödäksemme. Kaikkein väsyneempinä arkipäivinä pelataan varman päälle ja syödään pakastepelmeneitä.

hasselbackan kurpitsa

hasselbackan kurpitsa

Meiltä löytyi tässä joulun alla eräänä joulukuisena päivänä Härkistä, pikkusitruksia, glögiä (jota joulun tienoilla kotona onkin yleensä useamman sortin voimin) sekä myskikurpista. Kaapista kaivelin myös kuivattuja karpaloita sekä mantelilastuja. Ja mikä ehkä merkittävintä, kotoa löytyi myös pullo oivallista punaviiniä! Kyllä kuulkaa joskus mitä epämääräisimmätkin ateriat muuttuvat onnistuneiksi, kun ruokajuomana on jotain vettä maukkaampaa 😀

Kuvien perusteella herää ajatus, että annos olisi ehkä kaivannut jotain vihreää. Kun meillä ei sellaista tuolloin tosiaan kotoa löytynyt, mehevöitettiin ja piristettiin ruoka reilulla määrällä makoisaa hedelmämehua. Ratkaisu toimi mitä oivallisimmin 🙂 Jos teillä glögi tulee jo ulos korvista, voi sen sijaan tässä ohjeessa hyvin käyttää punaviiniä, omenamehua tai miksei vaikka ihan vaan kasvislientä.

Hasselbackan kurpitsa ja mausteinen Härkis

4:lle

1 keskikokoinen myskikurpitsa

oliiviöljyä

1 paketti maustamatonta Härkistä

1 keskikokoinen keltasipuli

4 valkosipulin kynttä

1 dl kuivattuja karpaloita

1½ dl glögiä / punaviiniä / omppumehua / kasvislientä

n. 50 g mantelilastuja

n. 3 rkl garam masala mausteseosta

tai:

n. 2 tl kanelia, ½ tl maustepippuria, 1 tl jauhettua kardemummaa, 2 tl rouhittuja korianterin siemeniä, 2 tl juustokuminaa, 1 tl kuivattua chiliä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 2 rkl vaahterasiirappia

3 mehukasta sesongin pikkusitrusta

Halkaise myskikurpitsa pitkittäin ja poista siemenet. Aseta puolikkaat leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin. Laita kurpitsan kummallekin puolelle esim. puinen syömäpuikko, ja leikkaa kurpitsaan sitten syviä viiltoja noin millin välein niin, että viilto loppuu silloin kuin veitsi osuu syömäpuikkoon. Kun molemmat kurpitsat on “hasselbackattu”, laita ne oliiviöljyllä valeltuun uunivuokaan leikkuupinta alaspäin, ja valele vielä kurpitsoillekin hieman öljyä.

Paista kurpitsoja 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa kurpitsaan suht helposti. Täysin kypsiä kurpitsojen ei tässä vaiheessa vielä tarvitse olla. Kurpitsan paistuessa lämmitä glögiä hieman ja laita karpalot sen sekaan turpoamaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Pehmitä ne oliiviöljylorauksessa paistinpannulla ja lisää pannulle sitten mausteet sekä mantelilastut. Paistele vielä sen aikaa, että seos alkaa tuoksumaan ja lisää pannulle sitten härkis. Riko isommat palat puuhaarukalla vähän pienemmäksi ja sekoita härkis huolella sipuliseoksen kanssa. Ota pannu liedeltä ja lisää mukaan vielä karpalot liemineen.

Kun hasselbackan kurpitsa on lähes kypsää, lisää härkisseos vuokaan sen ympärille. Jatka tämän jälkeen paistamista vielä sen aikaa, että kurpitsa on läpikypsää ja härkis pinnalta mukavan rapsakkaa.

Tarjoile hasselbackan kurpitsa ja joulumausteinen härkis pikkusitrusten kera. Purista yhden sitruksen mehu suoraan vuokaan härkisseosta mehustamaan ja puolita loput tarjolle pöytään – näin jokainen voi puristaa haluamansa määrän makeankirpeää sitrusmehua annokselleen.

hasselbackan kurpitsa

Palaanpa hetkeksi vielä aiheeseen viini: ostin tämän Hewitsonin La Secateur -punaviinin sokkona Alkosta, lähinnä siksi että köynnöksiin kuivatuista rypäleistä tehtyä punkkua en ennen ollut maistanutkaan. Kyllä kolahti! Maussa on reilusti hillomaisia tummia marjoja ja mausteisuutta, täyteläisyyttä ja pehmeää tanniniisuutta.

Kun viiniin käytetyt rypäleet ovat saaneet kuivua köynnöksiin paahtavassa Australian auringossa, syntyy mielikuva rusinoista tehdystä viinistä, heh. Aika makea punaviiniksi tämä viini onkin. Ei välttämättä ihan jokaisen makuun, mutta itselleni tästä tuli hetkessä vaihtoehto tilanteille, jolloin haluan hemmotella itseäni vähän paremmalla punkulla 🙂

Hewitson Le Secateur

448 views

Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

by Juulia 4 Comments
Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

dukkah

Erilaiset juurekset ovat olleet minulle suurta herkkua lapsesta saakka. Meidän kotona syötiinkin harva se päivä niin lanttua, palsternakkaa, kuin porkkanaakin; ainoa mikä ei minulle kasvuikäisenä uponnut oli juuriselleri. Senkin makuun olen nyt aikuisena kuitenkin ihastunut, erityisherkkuani se on bolognaisessa ja erilaisissa lihapadoissa, sekä mustaleimajuustolla kuorutettuna uunissa käytettynä ♥

Kurpitsaa sen sijaan inhosin. Ei ehkä mikään ihme, kun ainoa kohtaamani kurpitsa oli se koulun ruokalassa tarjottava radioaktiivisen oloinen etikkakurpitsakuutio, jota pakotettiin joka kerralla maistamaan vaikka pelkkä näky aiheutti puistatuksia. Niin sitä makutottumukset kuitenkin muuttuvat, erilaiset kurpitsat kun ovat nykyään minusta aivan ihania – jopa se etikkakurpitsa (kunhan se on tehty hyvin).

dukkah

Voisin vallan mainiosti syödä rakkaat juurekseni ihan vain sellaisenaan, ja monesti niin teenkin: keitän kattilallisen punajuuria ja pistelen ne poskeeni suoraan kattilasta, jäljelle jääneet kylmänä jääkaapista. Lanttua ja porkkanaa menee raakanakin, niiden rouskutteluun iskee välillä suorastaan himo. Tapa on ilmiselvästi perintöä äidiltäni, joka sinnikkäästi kiikutti minulle ja siskoilleni rehulautasellisia vaikka kesken leikin: varhaiskaalin lehtiä, porkkanoita, kurkunpätkä, lantun lohko, kyssäkaalia… Samanlaisia rehulautasia väsään vieläkin itselleni. Niissä on jotain tuttua ja turvallista ♥

Silloin, kun haluan itseäni oikein hemmotella, lykkään juurekset ja kurpitsan kuitenkin uuniin. Niiden maku syvenee siellä ihanasti ja pinta muuttuu rapean ruskeaksi ja karamellisoituneeksi: paahdettuina kurpitsa ja juurekset ovatkin kuin karkkia! Avittaakseni raaka-aineiden makeutumista ja rapeutumista valutan niiden päälle aina reippaasti sekä jotain maukasta öljyä (kuten vaikkapa saksanpähkinäöljyä) ja jotain makeaa – yleisimmin juoksevaa hunajaa tai suosikkiani vaahterasiirappia.

Paahtunutta makua täydentää minusta ihanasti jonkinlainen pähkinäinen elementti. Monesti uuniin pääseekin siksi myös mantelia, saksanpähkinää tai vaikkapa pinjansiemeniä, välillä myös jotain pähkinäisen aromikasta juustoa. Nyt kun olen uudelleenlöytänyt vuosituhannen alun ihastukseni, joka on iki-ihanan egyptiläisen pähkinä-siemen-mausteseoksen dukkah, on sitä sitten tullut laiteltua vähän kaikkeen. Tämän hetken suosikkikohteita on salaatit, kalan pinta, aamupuuro, sekä erityisesti uunijuurekset ja -kurpitsa.

Uuniin voi lykätä puna- kelta- tai raitajuurien sekä myskikurpitsan lisäksi oikeastaan mitä ikinä mielesi tekee: porkkanaa, bataattia, juuriselleriä, lanttua, palsternakkaa… pääasia on, että raaka-aineet kuorruttaa jollain makealla ja jollain rapealla. Hieman enemmän ateriamaisen tästä melko yksinkertaisesta annoksesta saa, kun uuniin lykkää myös hieman tofua – varsinkin kylmäsavutofu on niin suurta herkkua ihan sellaisenaan, ettei sitä tarvitse mielestäni erikseen marinoida tai maustaa.

Kuvista muuten huomaa varsin selkeästi, mikä on se ainoa ikävä puoli superkauniin ja herkullisen raitajuuren kanssa: sen hehkuvat värit vaimenevat uunissa ruskeiksi, beesseiksi ja oransseiksi, nyyh. Onneksi niiden maku on kuitenkin kaikkea muuta kuin vaimea!

Karkkikurpitsa, raitajuuri & dukkah

1:lle ateriaksi tai 2:lle lisukkeeksi

vegaaninen

3 pientä raitajuurta

puolikas pieni myskikurpitsa

puoli pakettia Jalotofu kylmäsavua

2-3 rkl saksanpähkinäöljyä

reilu loraus vaahterasiirappia

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

3-4 rkl dukkah (tai rouhittuja pähkinöitä, manteleita ja/tai siemeniä)

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Pese raitajuuret huolella ja leikkaa niiden kuiva kanta pois ja kuori ne. Leikkaa pienet raitajuuret puoliksi, vähän isommat neljään lohkoon. Myskikurpitsan voit leikata hieman isommiksi paloiksi; kuoria sitä ei tarvitse.

Viipaloi tofu reilun sentin paksuiksi paloiksi ja taputtele jokainen viipale kuivaksi talouspaperilla. Paloittele viipaleet sitten kuutioiksi. Lado raitajuuret, kurpitsa ja tofukuutiot uunivuokaan, jonka pohjalla on hieman öljyä. Valuta loppu öljy sekä vaahterasiirappi ainesten päälle. Ripottele raitajuurille ja kurpitsalle suolaa ja pippuria ja lopuksi 3-4 rkl dukkahia – ei haittaa vaikka osa dukkahista menee vuuan pohjalle.

Paista vuokaa uunin keskitasolla puolisen tuntia, tai kunnes raitajuureen uppoaa haarukka helposti ja dukkah on kullanruskeaa. Kasatessasi annosta lautaselle, kaavi huolella mukaan vuuan pohjalle jääneet rapeat dukkahmurut! Itse syön tällaiset herkkupalat sellaisenaan, mutta niiden kaveriksi sopisi hyvin vaikkapa sumacilla tai sitruunalla maustettu paksu ja raikas jugurttikastike.

dukkah

391 views