DIY MasterChef mystery box -haaste!

by Juulia 0 Comments
DIY MasterChef mystery box -haaste!

masterchef mysteerilaatikkohaasteMitäs tekisit näistä: “tötterökaali”, “vihreä kukkakaali”, “se lantun näköinen mikä ei oo lanttu”, porkkana, mustikka, päärynä (sekä kuvasta ulos unohtunut mandariini)?

DIY MasterChef mystery box -haaste:

Tässäpä jokaiselle kotikokille hauska pikku leikki: laita kumppani, kaveri tai perheenjäsen puolestasi kauppaan ilman listaa saatesanoin “osta sitä mistä sä tykkäät”. Kun ostokset sitten ovat keittiössäsi, koita keksiä jokaiselle raaka-aineelle käyttötapa yhdelle ja samalle aterialle. Helppo nakki, vai mitä?

Lilly Martin Spencer: Young Husband: First Marketing, 1854

Lilly Martin Spencer: Young Wife: First Stew, 1854

“Tuo sitä mistä sä tykkäät”

Jep, niinhän sitä luulis. Ensinnäkin voi käydä niin, että kun toiselle sanoo että no osta sellaista mistä sä tykkäät, hän ilmoittaa ettei tiedä mistä tykkää. Suureksi yllätyksekseni kaikki eivät ilmeisesti analysoi syödessään, mistä kaikista elementeistä kyseinen ruoka koostuu – siitä vaan tykkää tai ei tykkää. Ilmeisesti jos ei itse ole kiinnostunut kokkailusta, eikä käy normaalisti ruokaostoksilla (varsinkaan ilman keittiötä dominoivan ruokahullun kirjoittamaa listaa), eikä ahmi jokaikistä ruokaohjelmaa ja ohjetta mitä netistä löytää, voi olla haastavaa listata raaka-aineita mistä pitää.

Niinpä ohjeistusta voi täydentää pitkän työviikon kiristämällä äänellä hellästi sanoin: “no esim. älä tuo sitä mistä sä ET tykkää”  tai jopa “siis jos nyt vaan tuot jotain juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja”.  Lisäksi ohjeistusta voi tietysti vielä täydentää kertomalla, mitä kotona jo on, jotta toinen menee vielä enemmän sekaisin siitä, mitä sieltä kaupasta oikein voi tuoda ja pitäisi tuoda.

Pisteet omalle armaalleni, joka (lähes) mukisematta kävi kaupassa varusteltuna kaikilla näillä edellämainituilla neuvoilla kun en itse jaksanut miettiä mitä sitä kokkaisi enkä ehtinyt itse mukaan mahdollisia ostoksia ihmettelemään. Sankarillisesti kotiin kantautui “vihreä kukkakaali” (toim. huom. Juuso kyllä tietää että se on parsakaali, joten laitetaan tämä perjantaiaivojen piikkiin), “lanttu joka ei ole lanttu”, “tötterökaali”, pussillinen porkkanoita, muutama päärynä, luomumandariineja sekä rasiallinen pensasmustikoita.

Epäselväksi jäi vielä tässä vaiheessa, ovatko nämä raaka-aineet puolisoni mielestä hyviä. Esim. maistiaispalan perusteella nauris kuulemma maistuu lantulta ja ilmeen perusteella en ainakaan oleta kummankaan olevan lempparia. Itse joka tapauksessa tykkään kaikista rehuista ja Juuso taas yleensä tykkää kaikesta laittamastani ruuasta (kunhan siinä ei ole homejuustoa), joten eiköhän näistä jotain molempia miellyttävää saada aikaan!

Bonushaaste: laita ruoka liedellä!

Eli helppo nakki! Näistähän tehdään tietysti uunijuureksia ja paahdettua kaalia mandariinikastikkeella ja niistä päärynöistä ja mustikoista tehdään jälkkäriksi vaikka smoothie… Paitsi että meillä ei just nyt ole toimivaa uunia. Se hajosi reilu viikko sitten ja siitä asti meillä onkin itse asiassa syöty lähinnä take away -ruokaa ja pizzaa.

Eli näistä herkuista pitää kehitellä jotain liedellä. Ööh. Siis pitääkö tässä nyt väsätä joku juures-kaalikeitto??? Hetken pohdittuani päädyin lopulta tekemään elämäni kolmatta kertaa kaalikääryleitä. Meillä ei niitä juuri lapsuudessa syöty, joten en yleensä edes muista koko ruokalajin olemassaoloa. Mutta kerrankos sitä! Kaalikääryleet saivat täytteen nauriista, porkkanoista, sipulista ja kaapista kaivetusta muruksi rouhitusta tempehistä. Kaapista löytyi onneksi myös purkillinen kaurakermaa sekä yksi osittain ruuanlaittoon uhrattavaksi sopiva portteri, joten päätin haudutella kaalikääryleet portterikermassa.

kaalikääryleetJuureksilla ja tempehillä täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

parsakaalisalaattiParsakaalisalaatti päärynällä, mustikoilla, suolapähkinöillä ja mandariini-misokastikkeella

Jäljelle jääneet raaka-aineet, eli parsakaali, päärynä, mustikat ja mandariini kokivat muodonmuutoksen parsakaalisalaatiksi, jota tein alkusyksystä New Yorkin matkan innoittamana – pienin muutoksin tosin.

Korvasin alkuperäisohjeen kurpitsansiemenet suolapähkinöillä, kuivatut karpalot pensasmustikoilla ja sitruunamehun mandariinimehulla. Retiisejäkään ei tästä salaatista nyt löytynyt, mutta eipä se kokonaisuutta suuresti haitannut.

kaalikääryleet

Ilman tätä eksperimenttiä en olisi ikinä päätynyt tekemään kaalikääryleitä, enkä ainakaan tarjoaisi niiden kanssa parsakaalisalaattia, mutta lopputulos oli kuin olikin silti erinomaisen mieluisa! Itseasiassa… opin, että puolisoni rakastaa kaalia ja erityisesti kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa. “Törkeen hyvää” oli saamani spontaani palaute. Tämä ihmiskoe on ehkä uusittava toisenkin kerran …eikä vain siksi, etten joutuisi itse aina käymään kaupassa 😉

Tempehillä ja juureksilla täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

2-4:lle

vegaaninen

Kaalikääryleet:

1 suippokaali

n. 120 g naurista

n. 120 g porkkanaa

125 g tempehiä

1-2 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen keltasipuli / 2 salottisipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua kirveliä tai timjamia

2 rkl siirappia

1-2½ rkl soijakastiketta (riippuen kuinka suolaista soijaa käytät)

Portterikermakastike:

1-2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvavalmistetta

2 dl kaurakermaa

1-1½ dl portteria*

suolaa, pippuria

*vegaanisista oluista löytyy listausta esim. täältä tai täältä.

Valmista ensin kaalikääryleet. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä. Leikkaa kaalin tyvestä sentin verran pois, jotta lehdet pääsevät irtoamaan rikkoutumatta. Laita kaali kiehuvaan veteen ja irrottele siitä kaalinlehti kerrallaan sitä mukaa kun ne pehmenevät. Tarvitset 8 isoa ja ehjää kaalinlehteä.

Kuori ja kuutioi porkkana sekä nauris noin puolen sentin kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Rouhi tempeh tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella muruksi (voit myös pilkkoa sen veitsellä niin pieneksi muruksi kuin pystyt, jos et omista edellämainittuja koneita). Kuumenna paistinpannussa öljy ja paista juureskuutioita, tempehmurua ja sipulia keskilämmöllä, kunnes juurekset pehmenevät ja kaikki raaka-aineet saavat hieman väriä. Lisää pannuun sitten valkosipuli, siirappi ja soijakastike (vähäsuolaista voit laittaa 2-2½ rkl, suolaisempaa 1-2 rkl). Pyörittele kaikki huolella sekaisin mausteiden kera ja nosta pannu sitten liedeltä.

Vuole pehmeistä kaalinlehdistä paksu lehtiruoti varovasti hieman ohuemmaksi ja laita sitten reilu ruokalusikallinen täyteseosta kaalinlehden tyveen. Käännä lehden reunat täytteen päälle ja rullaa kaalin lehti täytteen ympärille tiukasti. Jatka samoin, kunnes täyte loppuu (sen pitäisi riittää noin kahdeksalle suippokaalinlehdelle.)

Paista kaalikääryleihin pastinpannussa kasvirasvassa kaunis pinta molemmin puolin ja käännä lopuksi kaalikääryleet niin, että niiden sauma on vasten pannua. Lisää pannulle sitten portteri sekä kaurakerma ja mausta seos ripauksella suolaa ja mustapippuria. Peitä paistinpannu kannella ja säädä lämpö miedolle (induktioliedellä 3). Anna kaalikääryleiden muhia kannen alla n. 20-30 minuuttia. Voit lusikoida portterikermaa kääryleiden päälle muutaman kerran hauduttelun aikana. Tarjoile kaalikääryleet portterikerman ja salaatin kera. Isomman nälän iskiessä ja varsinkin jos syöjiä on useampi kuin kaksi lisukkeeksi voi tietysti keitellä vielä riisiä tai pottumuusia tai mistä nyt tykkää.

kaalikääryleet

Ps. Mitä sitä nyt katsois, kun tuli katsottua tän vuotinen MasterChef Australia just loppuun?

Pps. Se käyttämättä jäänyt kaalin sisempi osa sekä Tempeh-pakkauksen toinen pala (jos käytät JaloTempeä!) uppoaa tietysti tempeh-kaalipannuun 🙂

99 views

Hasselbackan kurpitsa ja mausteinen Härkis

by Juulia 1 Comment
Hasselbackan kurpitsa ja mausteinen Härkis

hasselbackan kurpitsa

Ai että! Pimein vuodenaika ja ruokakuvaus, match made in hell! Nämä kuvat eivät suuresti miellytä silmääni, mutta kuvissa esiintyvä ruoka sitäkin enemmän. Kyseessä on sellainen sarjassamme mitä kotoa löytyy -rätkäys, joista itse yleensä olen aina kovin innoissani.

Jos kaupassa käydessä ovat aivot jo lakanneet päivän ajalta toimintansa (tai kauppaan ei edes jaksa lähteä), mutta jotain pitäisi silti kotoa löytyvistä sekalaisista aineksista saada kyhättyä, on kokkaamiseni melko luovaa toimintaa ilman takeita lopputuloksesta. Välillä onnistun paremmin ja välillä … noh, en, mutta aina saadaan kuitenkin syödäksemme. Kaikkein väsyneempinä arkipäivinä pelataan varman päälle ja syödään pakastepelmeneitä.

hasselbackan kurpitsa

hasselbackan kurpitsa

Meiltä löytyi tässä joulun alla eräänä joulukuisena päivänä Härkistä, pikkusitruksia, glögiä (jota joulun tienoilla kotona onkin yleensä useamman sortin voimin) sekä myskikurpista. Kaapista kaivelin myös kuivattuja karpaloita sekä mantelilastuja. Ja mikä ehkä merkittävintä, kotoa löytyi myös pullo oivallista punaviiniä! Kyllä kuulkaa joskus mitä epämääräisimmätkin ateriat muuttuvat onnistuneiksi, kun ruokajuomana on jotain vettä maukkaampaa 😀

Kuvien perusteella herää ajatus, että annos olisi ehkä kaivannut jotain vihreää. Kun meillä ei sellaista tuolloin tosiaan kotoa löytynyt, mehevöitettiin ja piristettiin ruoka reilulla määrällä makoisaa hedelmämehua. Ratkaisu toimi mitä oivallisimmin 🙂 Jos teillä glögi tulee jo ulos korvista, voi sen sijaan tässä ohjeessa hyvin käyttää punaviiniä, omenamehua tai miksei vaikka ihan vaan kasvislientä.

Hasselbackan kurpitsa ja mausteinen Härkis

4:lle

1 keskikokoinen myskikurpitsa

oliiviöljyä

1 paketti maustamatonta Härkistä

1 keskikokoinen keltasipuli

4 valkosipulin kynttä

1 dl kuivattuja karpaloita

1½ dl glögiä / punaviiniä / omppumehua / kasvislientä

n. 50 g mantelilastuja

n. 3 rkl garam masala mausteseosta

tai:

n. 2 tl kanelia, ½ tl maustepippuria, 1 tl jauhettua kardemummaa, 2 tl rouhittuja korianterin siemeniä, 2 tl juustokuminaa, 1 tl kuivattua chiliä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 2 rkl vaahterasiirappia

3 mehukasta sesongin pikkusitrusta

Halkaise myskikurpitsa pitkittäin ja poista siemenet. Aseta puolikkaat leikkuulaudalle leikkuupinta alaspäin. Laita kurpitsan kummallekin puolelle esim. puinen syömäpuikko, ja leikkaa kurpitsaan sitten syviä viiltoja noin millin välein niin, että viilto loppuu silloin kuin veitsi osuu syömäpuikkoon. Kun molemmat kurpitsat on “hasselbackattu”, laita ne oliiviöljyllä valeltuun uunivuokaan leikkuupinta alaspäin, ja valele vielä kurpitsoillekin hieman öljyä.

Paista kurpitsoja 175 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, tai kunnes haarukka uppoaa kurpitsaan suht helposti. Täysin kypsiä kurpitsojen ei tässä vaiheessa vielä tarvitse olla. Kurpitsan paistuessa lämmitä glögiä hieman ja laita karpalot sen sekaan turpoamaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Pehmitä ne oliiviöljylorauksessa paistinpannulla ja lisää pannulle sitten mausteet sekä mantelilastut. Paistele vielä sen aikaa, että seos alkaa tuoksumaan ja lisää pannulle sitten härkis. Riko isommat palat puuhaarukalla vähän pienemmäksi ja sekoita härkis huolella sipuliseoksen kanssa. Ota pannu liedeltä ja lisää mukaan vielä karpalot liemineen.

Kun hasselbackan kurpitsa on lähes kypsää, lisää härkisseos vuokaan sen ympärille. Jatka tämän jälkeen paistamista vielä sen aikaa, että kurpitsa on läpikypsää ja härkis pinnalta mukavan rapsakkaa.

Tarjoile hasselbackan kurpitsa ja joulumausteinen härkis pikkusitrusten kera. Purista yhden sitruksen mehu suoraan vuokaan härkisseosta mehustamaan ja puolita loput tarjolle pöytään – näin jokainen voi puristaa haluamansa määrän makeankirpeää sitrusmehua annokselleen.

hasselbackan kurpitsa

Palaanpa hetkeksi vielä aiheeseen viini: ostin tämän Hewitsonin La Secateur -punaviinin sokkona Alkosta, lähinnä siksi että köynnöksiin kuivatuista rypäleistä tehtyä punkkua en ennen ollut maistanutkaan. Kyllä kolahti! Maussa on reilusti hillomaisia tummia marjoja ja mausteisuutta, täyteläisyyttä ja pehmeää tanniniisuutta.

Kun viiniin käytetyt rypäleet ovat saaneet kuivua köynnöksiin paahtavassa Australian auringossa, syntyy mielikuva rusinoista tehdystä viinistä, heh. Aika makea punaviiniksi tämä viini onkin. Ei välttämättä ihan jokaisen makuun, mutta itselleni tästä tuli hetkessä vaihtoehto tilanteille, jolloin haluan hemmotella itseäni vähän paremmalla punkulla 🙂

Hewitson Le Secateur

351 views

Maapähkinäinen Jalotofu ja kirpeä salaatti

by Juulia 4 Comments
Maapähkinäinen Jalotofu ja kirpeä salaatti

Jalotofu1

Uusi vuosi ja uudet kujeet … ja ehkäpä jo uudet rikotut uudevuodenlupaukset? No ei täällä! Taisin tehdä fiksusti, kun en lähtenyt tänä vuonna lupailemaan itselleni mitään kovin suuria. Tiedän, ettei minun kannata asetella itselleni vartavasten tilaisuuksia kritisoida itseäni: rikotut lupaukset ovat kovaa morkkistelumatskua! Saatan muutenkin olla välillä turhan ankara itselleni, ei tässä tarvita moisia lisämiinoja joihin astahtaa. Vaikken varsinaisia uudenvuodenlupauksia siis tehnyt, pyrkimys on toki minullakin tehdä tästä vuodesta entistä parempi: päätin yrittää keskittyä enemmän vahvuuksiini, kuin yrittää korjata (lukuisia) heikkouksiani.

Yksi ehdoton vahvuuteni on luovuus. Luovuutta pääsen toteuttamaan päivittäin työssäni taideopettajana, mutta kotona luovuus keskittyy keittiöön. Lempipuuhiani on keksiä ruokalajeja joiden ideoinnissa on haastetta – antakaa minulle ruokavalioltaan rajoittunut kyläilijä, ja laitan hänelle ilolla viiden ruokalajin illallisen. Kun kaverit tulevat kylään syömään, suorastaan kerjään heitä listaamaan suosikkeja, inhokkeja, ruoka-allergioita tai mitä vaan, minkä vuoksi joudun vaivaamaan päätäni keksiäkseni maukkaimmat lopputulokset annettujen rajoitteiden puitteissa.

20150105_115610

Minä sydän Jalotofu kylmäsavu!

Minulla on ilo tehdä tämä blogijuttu yhteistyössä suomalaisen Jalotofun kanssa, ja kehitellä heille mahdollisimman herkullinen resepti. Ei ole vaikeaa, syön kylmäsavustettua Jalotofua ihan sellaisenaankin, se on niin hyvää! Vaikka kaikki Jalotofun tuotteet ovat minulla ahkerassa käytössä, kylmäsavu on kyllä ehdoton suosikkini: tätäkin reseptiä kokkaillessani napsin tofukuutioita eri työvaiheissa siihen tahtiin, että hyvä kun annokseen riitti lopulta vielä kuvausmateriaalia… Minusta on sitäpaitsi aivan mahtavaa, että Suomessa tehdään tofua. Ja vieläpä pirun hyvää tofua, joka on vastuullista: Jalotofu valmistetaan reilun kaupan luomulaatuisista soijapavuista, ja paketista löytyy jopa merkintä hiilijalanjäljestä (se on tietysti pieni). Osalle tuotteista on vastikään myönnetty myös sydänmerkki. Jep, olen Jalotofufani ja ylpeä siitä!

20150105_133831

20150105_133728

Haastetta tähän reseptinkehittelyyn piti kuitenkin tälläkin kertaa saada, joten päätin keksiä tofulle lisukkeen, jossa käyttäisin mahdollisimman paljon sesonkivihanneksia. Ei muuta kuin Satokausikalenteri käteen, ja tutkimaan, mikä juuri nyt on sesongissa. Lähikaupan hevi-osastolla meinasikin lähteä lapasesta, mutta lopulta mukaan tarttui omenapäärynää, pikkusitruksia, limettiä, inkivääriä, ja kotimaisia varastokasviksia: punakaalia, kyssäkaalia, maa-artisokkia ja porkkanoita. Kausituotteita on kiva ostella, kun ne ovat useimmiten myös edullisempia – plus ekologinen valinta.

Otin tähän ruokaan vaikutteita aasiasta: indonesialaisesta satay-kastikkeesta, ja yhdestä lempiruuaastani, thaimaalaisesta papaijasalaatista Som Tamista. Kirpeät ja raikkaat maut yhdistettynä rapeaan pähkinäiseen tofuun toimivat minusta enemmän kuin hyvin! Tofu kannattaa mielestäni aina laittaa toviksi kuivumaan keittiöpyyhkeeseen käärittynä painon alle, jotta siihen on helpompi imeyttää marinadi tai kastike, mutta viitseliäs laittaa tofunsa tämän lisäksi vielä hetkeksi uuniin – lyhyen uunikäsittelyn jälkeen se imaisee kaikki maut itseensä vieläkin tehokkaammin.

Maapähkinäinen Jalotofu 4:lle

Tofuun:

2 pkt Jalotofu Kylmäsavua

3 rkl maapähkinävoita (ei makeutettua)

1 dl kookoskermaa tai -maitoa

2 tl srirachaa tai muuta chilikastiketta

2 rkl agavesiirappia tai vaahterasiirappia

1 valkosipulin kynsi

2 tl soijakastiketta

puolen limetin mehu

1-2 rkl öljyä paistamiseen

20150105_130824

20150105_124237

Salaattiin:

200 g valko- tai punakaalia

1 kyssäkaali

1 päärynäomena

muutama maa-artisokka

1 porkkana

2 kevätsipulin vartta

peukalonpään verran tuoretta inkivääriä

1 mandariinin mehu

puolen limetin mehu

1 mieto chili

ruukku korianteria

puoli desiä suolapähkinöitä

2 tl kalakastiketta tai suolaa

1 tl sokeria

Valmistele ensin tofu: leikkaa palat halki kahdeksi litteäksi levyksi. Aseta tofulevyt vierekkäin keittiöpyyhkeen tai talouspaperin sisään, ja laita päälle esim. leikkuulauta painoksi. Jätä tofu puristumaan ja kuivumaan reiluksi vartiksi. Valmistele sillä välin salaatti ja tofun kastike. 

20150105_120004

20150105_120241

Löytyipä tällekkin koriste-esineelle hyötykäyttöä!

Suikaloi kaali, inkivääri ja chili ohuelti. Laita ne kulhoon kalakastikkeen ja sokerin kanssa, ja nuiji kaali hieman perunasurvimella, tai vaikka pestyn pullon pohjalla. Purista sekaan mandariinin ja puolikkaan limetin mehut. Kuori porkkana, kyssäkaali, päärynäomena ja maa-artisokka (kuorittu maa-artisokka tummuu nopeasti, joten sekoita se salaattiin mahdollisimman nopeasti – sitruunamehu estää tummumista). Viipaloi kaikki ensin ohuiksi viipaleiksi, ja leikkaa viipaleet sitten  mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi. Sekoita kaaliin huolella. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman kalakastiketta (tai suolaa), jos maku ei ole tarpeeksi suolainen. Sekoita silputtu korianteri, suikaloitu kevätsipuli  ja maapähkinät salaattiin vasta juuri ennen tarjoilua.  Salaatti voi hyvin odotella kylmässä tähän asti.

20150105_124734

Uskalikko kokeilee salaatissa raakaa maa-artisokkaa.

Kun salaatti on valmis ja maustumassa, sekoita kastikkeen ainekset keskenään esim. sauvasekoittimella (voit myös lämmittää seosta hieman ja sekoittaa ainekset yhteen lusikalla). Kuutio tofu (ja jos et ole kiireinen, suosittelen laittamaan palat 200 asteiseen uuniin 10 minuutiksi) ja paista rapeaksi öljyssä paistinpannulla. Kun kaikki palat ovat saaneet kauttaaltaan väriä, lisää kastike pannulle. Jatka paistamista miedommalla lämmöllä samalla hellävaraisesti sekoitellen, kunnes kastike kiehuu kasaan ja tarttuu kauttaaltaan tofuun. Pannun pohjaan tarttuvaa kastiketta kannattaa raaputella irti ja antaa pannun täyttyä rapeista määpähkinäkastikemuruista, varo kuitenkin polttamasta näitä herkkupaloja.

20150105_132044

20150105_132254

Varo käräyttämästä pähkinäistä kastiketta!

Tarjoilua varten lisää salaattiin kevätsipuli, korianteri ja pähkinät. Kumoa rapeat maapähkinätofukuutiot murusineen salaatin päälle, ja sitten ei muuta kuin ääntä kohti!

Jalotofu2

ps. salaatin ainesosia voi vaihdella sen mukaan, mikä kulloinkin on sesongissa: kaikki rapea ja raikas toimii tässä – kurkku, retiisi, retikka, karambola, omena, alkukesän makea nauris… NAM! Maa-artisokka voi aiheuttaa tottumattomalle ilmavaivoja, mutta on raakanakin kokeilemisen arvoinen herkku. Olen varoittanut 😉

pps. muutamat edelliset Jalotofureseptini löytyvät täältä ja täältä!

 

438 views

Valoa pimeyteen

by Juulia 0 Comments
Valoa pimeyteen
ACT Lighting Design & Odeaubois: OVO

ACT Lighting Design & Odeaubois: OVO

Lux Helsinki on talven lempitapahtumiani. Valoinstallaatiot valtaavat Helsingin keskustan, ja kiehtovat teokset saavat kansan vaeltamaan pakkasesta huolimatta hohtavalta etapilta toiselle. Käväisin itse äsken Visit Helsingin järjestämällä opastetulla kierroksella, ja vaikka luulin pukeneeni lämpimästi, meinasi pakkanen hyydyttää vauhdin kesken matkan. Sinnittelin kuitenkin kierroksen loppuun saakka: vain tulisirkus Walkea ja Torikortteleiden teokset jäivät näkemättä. No, huomenna sitten (äiti tuo mulle päivällä silkkivillakalsarit, voisin ehkä kokeilla sitten vaikka sitä kerrospukeutumista)!

Lempiteoksiksi nousi Ishmail Sandstroemin diabetestarvikkeista rakennettu, moniosainen Mandala, joka sijaitsee Kansallismuseon sisäpihalla, ja Rautatieaseman ihmisvilinään sijoittuva Antonin Fourneaun Water Light Graffiti. Interaktiivinen led-valoseinä on jokaisen ohikulkijan muokattavissa – teos mahdollistaa katutaiteen helposti lähestyttävästi; osallistumisen kynnys on matalalla.

Ishmail Sandstroem: Mandala

Ishmail Sandstroem: Mandala

20150105_182706

Antonin Fourneau: Water Light Graffiti

Reilun tunnin kestäneestä kierroksesta seurannut syväjäädytys osoittautui vaikeammaksi sulateltavaksi kuin valotaide. Vihlovin jäsenin taivalsin kotiin, ja keitin samantein kattilallisen kuumaa taikajuomaani: tällä lähtee flunssa, alakulo, syväjää, vaikka mikä. Juoman vakioainesosat ovat kiinanruusu eli hibiscus, inkivääri ja hunaja. Jos olen flunssainen (kuten nyt), lisään juomaan yleensä myös reilun lusikallisen kurkumaa, joka on luonnon oma tehokas ase tulehduksia vastaan. Tänään läträsin juomaan bonuksena vielä mandariinia ja limettiä – eipä kuulkaa enää palele.

20150105_201026-2

Aurinkojuoma 2:lle

6 dl vettä

pätkä tuoretta inkivääriä ohuina siivuina

1 rkl jauhettua kurkumaa

1 rkl kuivattua hibiscusta kukkana tai jauheena (Rosella)

1 rkl agavesiirappia/hunajaa/vaahterasiirappia tms. makeutusta

1 mandariinin/appelsiinin mehu

1 limen mehu

Kiehauta vesi, ja siivuta inkivääri kattilaan. Jätä hautumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Sekoita mukaan hibiscus, kurkuma, makeutus sekä sitrushedelmien mehut. Jaa kahteen isoon kuppiin tai lasiin, tarjoa heti!

20150105_201220 20150105_201341

136 views