Villiyrteillä silattu parsakeitto

Villiyrteillä silattu parsakeitto

parsakeitto

Keittopäivä!

Yksi kaikkien aikojen rakkain keittoni on vichyssoise. Samettinen, kermainen, pehmoinen, lohdullinen… sitä on vichyssoise minulle. Opettelin tekemään tätä herkkua yläasteikäisenä ja muistan vieläkin elävästi, kuinka ihanaa oli hiipiä illalla keittiöön kauhomaan lusikalla suoraan kattilasta vähän kylmää purjo-perunasosekeittoa iltapalaksi. Aikuisena kyseinen keitto kuitenkin unohtui pitkäksi aikaa, kunnes innostuin toissavuonna taas tekemään vichyssoisea villiyrteillä maustettuna versiona.

Toinen rakas keittomuisto on Hollannista, jossa isosiskoni asui vaihto-oppilaana lukioikäisenä. Ajoimme tuolloin kerran koko perheen voimin siskoa tervehtimään ja perillä meitä odotti siskon isäntäperheen lisäksi herkullisin parsakeitto, mitä olen koskaan syönyt (kun saat jotain ihanaa ensimmäisen kerran elämässäsi, se voi tehdä niin lähtemättömän vaikutuksen, että mikään ei sitä koskaan ylitä 😀 ).

Tänään päätin yhdistää nämä kaksi rakasta keittomuistoa ja keitellä parsalla ja villiyrteillä ryyditettyä purjo-perunasosekeittoa.

parsakeitto

karhunlaukka

Piipahdimme taannoin Tallinnassa päiväreissulla ja nappasin sieltä mukaani nipun karhunlaukkaa Balti Jaam Turgin myyjältä. Kimppu oli sen verran reilun kokoinen, että olen ehtinyt testailla karhunlaukkaa niin pastataikinassa, leivässä, pestossa kuin nyt tässä keitossakin. Suorastaan harmittaa, etten ostanut samantien usempaa nippua, niin ihanaa villivalkosipuli minusta nimittäin on!

Viimeisten öljyn kanssa soseutettujen karhunlaukkalusikallisten jälkeen testasin saman keittoreseptin nokkosen ja litulaukan kera. Litulaukassahan on myös valkosipulinen aromi, joten se sopii minusta mukavasti karhunlaukan tilalle. Nokkosella keittoon saa lisäksi reilusti ravinteita, jotka muuten säilyvät parhaiten kun villiyrtit soseuttaa kypsän keiton sekaan vasta juuri ennen tarjoilua.

Huom! Koska keitossa on parsaa, joka tunnetusti ei ole kovinkaan herkullista ylikypsänä, en tee tätä keittoa mielelläni uudelleenlämmitettäväksi. Näin parsan maku on keitossa tuoreimmillaan.

Villiyrteillä silattu parsakeitto

2:lle

5 dl vettä (tai mietoa kasvislientä)

n. 200 g jauhoista perunaa

n. 10 cm pätkä purjon valkoista osaa

200 g vihreää parsaa

n. 2 rkl pestyä ja soseutettua karhunlaukkaa ja/tai litulaukkaa ja/tai ryöpättyä nokkosta

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

150 g kaura fraichea (tai ranskankermaa)

Kuori ja lohko perunat. Halkaise purjo ja pese se huolellisesti. Pese villiyrtit ja soseuta ne pienen vesitilkan kera. Pätki parsasta kuivat ja puumaiset tyvet irti. Leikkaa nuput talteen ja pätki varret.

Kuumenna kattilassa vesi (tai kasvisliemi) kiehuvaksi ja lisää kattilaan perunat sekä purjo. Keitä kannen alla, kunnes peruna on kypsää. Lisää kattilaan sitten parsa niin, että nuput jäävät päällimmäiseksi. Sulje kansi ja jatka keittämistä muutama minuutti, tai kunnes parsa on juuri ja juuri kypsää. Kalasta kattilasta nuput sivuun tarjoilua varten.

Soseuta parsakeitto kaurafraichen kera ja mausta se makuusi sopivaksi suolalla ja vastarouhitulla pippurilla. Sekoita mukaan juuri ennen tarjoilua villiyrttisose. Tarjoile nokareella kaurafraichea ja villiyrttisosetta, tarjoile parsanuppujen kera.

karhunlaukkakeitto

34 views

Metsäinen saag paneer aka kaurapala-nokkosmuhennos villiyrteillä

Metsäinen saag paneer aka kaurapala-nokkosmuhennos villiyrteillä

saag paneerVegaaninen saag paneer nokkosilla, litulaukalla, ketunleivillä ja kaurapalalla

Villiyrttikausi

Se on taas se aika vuodesta, kun osa viikon ruokalistasta löytyy ruokakaupan sijaan metsästä! Olen opetellut viime vuosina hyödyntämään villiyrttejä ja villivihanneksia enenevässä määrin. Vaikken mikään himohortoilija olekaan, meillä syödään keväällä ja kesällä villiyrttejä ja -vihanneksia melko usein. Asumme metsän reunassa joten kotoa ei ole pitkäkään matka alueille, joilta uskallan keräillä syötävää nokkosista litulaukkaan, kuusenkerkistä suolaheinään, jauhosavikasta pihasaunioon ja jo lapsuudesta rakkaisiin ketunleipiin.

Tähänastiset villiruokareseptini löydät sivupalkista, kategoriasta villiruoka. Omia lemppareitani eri kokeiluistani ovat tänä vuodenaikana seuraavat reseptit:

Kun kesä etenee pidemmälle, yritän saada käsiini jauhosavikkaa ja pihasaunioita. Molempia kasvaa isäni kotitalolla pohjanmaalla ihan pihapiirissä, mutta täällä Helsingissä en ole millään meinannut löytää kumpaakaan paikoilta, josta niitä syötäväksi uskaltaisin kerätä.

palak paneer

Kuukauden ruokahaaste: nokkonen

Eniten metsän antimista kulutan litulaukkaa ja nokkosta yksinkertaisesti siksi, että niitä löydän vaivattomimmin aivan kodin nurkilta. Blogikollegoideni Hannan (Hannan Soppa) ja Hannelen (Kokit ja Potit) alkuvuodesta herättelemä #kuukaudenruokahaaste on ollut mukava tapa haastaa itseä miettimään reseptiikkaa milloin mistäkin, mutta tässä kuussa se onkin ollut erityisen mieluista, teema kun on toukokuussa nokkonen!

Käytän nokkosta hyvin pitkälti pinaatin tapaan: esim. letuissa, munakkaissa ja keitossa, mutta tuppaan laittamaan nokkosta tuoreeltaan myös vihermehuihin ja -smoothiehin. Käsittelen nokkosen niin, että laitan sen siivilään ja kaadan kiehuvaa vettä päälle. Heti perään valutan jääkylmää vettä ja puristan nokkosmassan kuivaksi. Näin käsiteltyä nokkosta voi sitten halutessaan säilöä vaikka pinaatin tapaan pakastamalla 🙂

kaurapala

Saag paneer

Tällä kertaa nokkosista syntyi eräänlainen saag paneer. Palak paneer -nimelläkin tunnettu Intian niemimaalta kotoisin oleva ruoka sisältää yleensä paneerjuustoa ja pinaattia kermaisessa ja mausteisessa kastikkeessa. Saag paneer ja palak paneer -reseptejä on netti pullollaan ja vaikuttaakin siltä, että versioita on yhtä paljon kuin kokkaajiakin. Palak tarkoittaa pinaattia, joten kun kyse on palak paneerista kastike tehdään tietysti pinaatista. Saag paneer voi sisältää sen sijaan muitakin vihreitä lehtivihanneksia (saag), mikä tässä keittiössä tarkoittaa tänään tietysti nokkosia!

Koska en ole vielä Intian suunnalla matkaillut, en ns. autenttista saag tai palak paneeria ole alkuperäalueella koskaan maistanut. Helsingin nepalilaisten ravintoloiden versiot toki ovat tulleet hyvinkin tutuiksi 🙂 Saag paneer -reseptien eroavaisuuksista löytyy kiinnostava artikkeli täältä, mikäli olet laillani utelias aiheesta.

Oma saag paneer -versioni on tällä kertaa vegaaninen ja se sisältää nokkosten lisäksi pinaattia, kaurakermaa, kookoskermaa, mausteita sekä paneerjuuston sijaan kaurapalaa, johon olen kovasti tykästynyt. Lisäksi viimeistelin annokset ihanan kirpeällä ketunleivällä ja valkosipuliaromisilla litulaukan kukilla, joita metsä on juuri nyt pullollaan ♥

saag paneer

Kaurapala saag paneer nokkosilla ja villiyrteillä

2:lle

Vegaaninen

160 g kaurapalaa

250 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta ja pinaattia (tai pakastepinaattia)*

2 dl kaurakermaa

1½ dl kookoskermaa

1 keltasipuli

3-4 valkosipulin kynttä

peukalon kokoinen pätkä tuoretta inkivääriä

2-3 rkl miedon makuista seesamiöljyä

1 iso kypsä tomaatti

1 tuore chili (vahvuuden saat ihan itse valita 😀 )

n. 1 rkl garam masalaa

1 tl juustokuminaa

½-1 tl suolaa

Tarjoiluun:

Litulaukan lehtiä ja kukkia

Ketunleivän lehtiä ja kukkia

Riisiä ja/tai naanleipää

* Itse tykkään laittaa pinaattia noin kaksi kolmasosaa, nokkosta kolmasosan. Nokkosille riittää omasta mielestäni hyvin nopea 30 sekunnin kuuma kylpy ja nopea jäähdytys ennen jatkokäsittelyä. Mikäli käytät tuorepinaattia, tarvitset paksua ja rotevaa “aikuista pinaattia”, babypinaatti ei tähän ruokaan oikein toimi. Paras maku tulee ehdottomasti tuoreella pinaatilla mutta sitä tietysti tarvitaan tähän ruokaan aika huima määrä, niinpä itsekin yleensä kallistun laadukkaan pakastepinaatin puoleen.

Ohje:

Kuutioi kaurapala ja paista siihen 1 rkl öljyssä pannulla ruskea pinta. Siirrä kaurapala sivuun odottamaan. Laita lisukeriisi kiehumaan.

Soseuta ryöpätyt ja kuivaksi puristetut nokkoset ja pinaatti kaura- ja kookoskerman kanssa niin sileäksi kuin tahdot. Itse tykkään jättää kastikkeeseen rakennetta. Kuutioi tomaatti ja sipuli, silppua chili ja raasta valkosipuli sekä kuorittu inkivääri. Lisää pannulle 1-2 rkl öljyä ja kuullota sipulia kunnes se pehmenee. Lisää pannulle sitten chili, valkosipuli, tomaatti ja inkivääri. Jatka paistamista muutama minuutti jotta valkosipuli kypsyy. Lisää pannulle vielä garam masala ja juustokumina. Pyörittele mausteet huolella seokseen ja jatka paistamista hetki, tai kunnes seos on tuoksuvaa.

Mikäli haluat sileää saag paneeria, soseuta sipuliseos pinaatti-nokkoskerman sekaan. Muussa tapauksessa voit lisätä pinaatti-nokkoskerman suoraan pannulle. Kiehauta kastiketta muutama minuutti pohjia myöten sekoitellen. Mausta kastike suolalla ja lisää pannulle sitten kaurapalat lämpenemään.

Tarjoile saag paneer riisin ja/tai naanleivän kera ja viimeistele annokset ketunleivän lehdillä ja kukilla sekä litulaukan kukilla.

ketunleipä

villiyrtti resepti

Ps! Muistathan kerätä vain kasveja, jotka varmasti tunnistat ja vain puhtailta paikoilta. Tiettyjen kasvien keräämiseen tarvitset myös maanomistajan luvan. Tietoa hortoilusta löydät esim. Hortoilu.fi -sivustolta. Tunnistamiseen apua saa esim. Suomen Luonnon Villivihannekset -mobiilisovelluksesta.

173 views

Villi ja vihreä parsahummus

Villi ja vihreä parsahummus

parsahummusParsahummus + parsaa, parsahullun parsasesonkiruokaa parsaimmillaan!

Parsasesonki

Parsasesonki on monelle taatusti kevään odotetuin ruokasesonki. Niin myös minulle! Tänä vuonna aloitin parsakauden jo varhain, kun ensimmiset eurooppalaiset parsat ilmestyivät kauppoihin. Siitä asti niitä on syöty tässä taloudessa useita kertoja viikossa, mutta vielä ei näy minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä.

Tapanani on kuitenkin aloittaa parsakausi aina perinteisin parsareseptein: paistan parsaa voissa, teen parsarisottoa ja höyrytän parsaa lisukkeeksi. Kun kausi etenee pidemmälle, on malttia jo miettiä vähän kokeellisempiakin parsaruokia: parsafrittereitä, parsasushikulhoja, ynnä muita hauskuuksia. Uusin viritykseni on metsän antimilla eli nokkosella ja litulaukalla rikastettu vihreä parsahummus!

parsahummus

parsahummus

Pehmeän hummuksen metsästys

Mitä tulee hummukseen, tuntuu että sen valmistamisessa on valtavasti koulukuntia ja vahvoja mielipiteitä. Harva kuitenkaan julistaa pitävänsä rakeisesta ja karkeasta hummuksesta 😀 Itse tykkään tehdä hummuksen itse keitetyistä kikherneistä hieman tämän reseptin tapaan, jos se vain on ajallisesti mahdollista.

Kikherneiden liottaminen soodavedessä ja keittäminen lähes ylikypsiksi takaa pehmeän lopputuloksen, vaikken kikherneiden kuoria jaksakaan yleensä poistaa. Jos oikein tahdon pistää parastani, laitan kypsät kikherneet isoon kulhoon ja niin paljon vettä päälle, että kuoret nousevat pinnalle. Siitä niitä on helppo kauhoa pois reikäkauhalla – jos ei nyt ihan jokaista niin ainakin suurin osa. Mutta tähän vaivaudun vain harvoin 😀 Hyvää ja pehmoista tulee toki ihan tölkkikikherneistäkin – varsinkin jos jaksaa kiehauttaa niitäkin vartin verran ennen surautusta hummukseksi.

Villi ja vihreä parsahummus

vegaaninen

n. 400 g valmista hummusta

n. 1,5 dl kypsiä ja valutettuja kikherneitä* (n. 140 g)

½ dl sitruunamehua

2-3 valkosipulin kynttä (koosta ja valkosipulinhimosta riippuen)

½ tl suolaa

2 rkl laadukasta vaaleaa tahinia

3 rkl laadukasta neitsytoliiviöljyä

n. 200 g vihreää parsaa joista puumainen tyvi on jo katkaistu

kourallinen ryöpättyjä ja kuivaksi puristettuja nuoria nokkosia, litulaukkaa ja/tai pinaattia

(1 rkl jääkylmää vettä)

* Mikäli käytät kuivia kikherneitä, tarvitset niitä tähän ohjeeseen noin 60 g. Liota ne yön yli runsaassa vedessä, johon voit lisätä ½ tl ruokasoodaa. Huuhdo ja keitä kikerneet runsaassa vedessä kypsiksi (n. 30-40 min). Myös keitinveteen voi lisätä ripauksen soodaa. Sooda nostaa veden pH:ta ja auttaa tekemään kikerneistä pehmeämpiä.

Parsahummus sur rur!

Soseuta valkosipuli, suola ja sitruunamehu keskenään. Anna tekeytä sillä välin, kun valmistelet muut raaka-aineet – näin sitruunamehu ja suola saavat tilaisuuden pehmentää valkosipulin makua. Kiehauta parsa juuri ja juuri kypsäksi ja huuhdo se jääkylmällä vedellä. Ryöppää pinaatti/litulaukka/nokkonen 30 sekunnin verran, huuhdo jääkylmällä vedellä ja purista kuivaksi.

Soseuta sitten keskenään sitruuna-valkosipuliseos (jonka voit siivilöidä mikäli haluat eroon mahdollisista valkosipulin “muruista”), oliiviöljy sekä tahini. Lisää mukaan parsa sekä pinaatti, nokkonen ja/tai litulaukka. Soseuta tasaiseksi ja lisää mukaan vielä kikherneet. Soseuta tasaisen kuohkeaksi ja pehmeäksi. Lisää tarvittaessa lusikallinen jääkylmää vettä, mikäli haluat koostumuksesta notkeamman. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sitruunamehua. Sitten vaan parsahummus tarjolle ja dippaamaan!

Itse tykkään viimeistellä melkeinpä hummuksen kuin hummuksen hyvällä oliiviöljyllä sekä sitruksisella sumacilla. Jahka litulaukka alkaa kukkimaan, sen kukat olisivat tähän myös oivallinen koriste 🙂

vihreä hummus

Ps. Tämän kuukauden ruokahaaste on nokkonen! Mikäli tahdot osallistua nokkosreseptien fiilistelyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 🙂 Kyseessä on ruokablogeja aikoinaan kiertäneen haasteesta, jossa ei tosin enää kisata mistään, vaan jaetaan vaan inspiraatiota ja kokkailun iloa. Itse kaavailen vielä tekeväni toukokuussa reseptin, jossa nokkonen on pääroolissa – mikäli vain ehdin sen saada aikaan, kerään taas kaikki löytämäni haasteeseen osallistuneet reseptit juttuuni. Edelliset kuukauden ruokahaaste -juttuni löydät täältä.

110 views

Alkukesän villiyrttikastike

Alkukesän villiyrttikastike

villiyrttikastike

Nyt niitä taas saa! Siis metsän antimia, kuten nokkosta, litulaukkaa ja kuusenkerkkiä. Kaikki omia alkukesän suosikkejani, joita voin kerätä taskuuni vaikkapa palatessani töistä kotiin. Taskullisesta taas taiotaan hetkessä pirteä villiyrttikastike, joka taikoo salaatin kuin salaatin hetkessä kesäiseksi.

En ole todellakaan mikään superhortoilija, vaikka metsän aarteista joka kevät ja kesä intoilenkin. Pikkuhiljaa minusta on kuitenkin tullut huomaamattani se tyyppi, joka kykkii nokkospuskassa poimimassa nuoria versoja paljain käsin, eikä osaa muutenkaan enää käydä kävelyllä skannailematta kokoajan ympäröivää kasvustoa vähän sillä silmällä. Syötävien kasvien keräily on nimittäin tosi koukuttavaa ja hauskaa!

villiyrttikastike

villiyrttikastike

Niin hauskaa kuin se onkin, huomaan välillä kuitenkin hieman stressaavani nopeasti ohi sujahtavista villiyrttisesongeista. Perfektionismiin vähän liikaakin pyrkivä ihanneminäni olisi nimittäin tässä vaiheessa vuotta toki jo tehnyt omat “amarettonsa” pihlajansilmuista, laittanut kuusenkerkkäsiirapit tekeytymään ja kaivanut jo talvella lumen alta kallioimarteen juuria keittiöönsä. Ihanneminäni olisi myös jo suoriutunut vaikka kuinka monelle villiyrttikurssille, (toisin kuin todellinen minä joka aina vain aikoo), tietäisi erehtymättömänä minkä saniaisen versot ovat syötäviä ja mistä löytyisi villiä karhunlaukkaa. Hah! Sitä päivää odotellessa…

Villivihannesten ja -yrttien hyödyntäminen kiehtoo minua, mutta samalla olen hyväksynyt olevani aika laiska keräilijä. Itseni vätykseksi sättimisen sijaan olenkin päättänyt olla iloinen saavutuksistani, jos onnistun tutustumaan joka kevät yhteen uuteen kasviin. En kuitenkaan lähde vartavasten etsiskelemään jotain tiettyä kasvia kaukaa, vaan haravoinpa vain tuota meidän lähimetsäämme, sieltäkin löytyy vaikka mitä. Kevät on päivätyössäni sitä kiireisintä aikaa ja metsähaahuilut mitä parhainta lääkettä stressille – miksi siis tehdä niistäkin suorituksia?

villiyrttikastike

Tänä vuonna tähtäimessä on rucolan ja parsakaalin omaiseksi kehuttu peltokanankaali sekä siankärsämö. Molemmat ovat minulle helppoja tunnistaa, sillä ne ovat tuttuja minulle jo lapsuudesta. Lautaselle ei vain ole päätynyt vielä kumpikaan.

Viime vuonna uusia tuttavuuksia kertyi loppukesään mennessä useampikin: loppukeväästä lautaselle päätyi valkosipuliarominen litulaukka, joka on helppo bongata jo kaukaa kun se alkaa kukkimaan. Tänä vuonna onkin sitten ollut helppo varmuudella sitä metsästä poimia jo ennen kukintaa, jolloin se on parhaimmillaan.

Keskikesällä kokkailin jo lapsuudesta tutun suolaheinän kanssa villiyrtti-vichyssoisea ja keräsin lautaselleni myös lempirikkaruohoani jauhosavikkaa, jonka olisin toivonut tietäväni olevan näin ihanaa herkkua silloin kun sitä opiskeluaikoinani työkseni kukkapenkeistä kitkin. Loppukesästä keittiööni eksyi vielä eksoottisen hedelmäistä pihasauniota, jonka pariin halajan kovasti jo tänäkin kesänä!

Pidempää blogihistoriasta löytyy myös mm. seuraavat villit reseptit:

villiyrttikastike

Tämä kirpeä ja aavistuksen valkosipuliarominen villiyrttikastike on juuri nyt parhaimmillaan, kun metsä on pullollaan nuoria ja vielä pehmävartisia nokkosia ja litulaukkoja. Kun litulaukat alkavat kukkia, kannattaa niitä käyttää kastikkeessa vähän vähemmän (ovat tällöin jo vähän kitkerämpiä) mutta hyödyntää toki kasvin kauniit kukat salaatin koristeena.

Kuusenkerkkäkauden mentyä ohi kastikkeen voi kirpeyttää kuusenkerkkäjauheella tai vaikkapa ketunleivillä sekä suolaheinällä. Kuusenkerkkiä voi myös pakastaa!

Alkukesän villiyrttikastike

n. 1½ dl

kourallinen nuoria nokkosia

kourallinen nuorta litulaukkaa

n. 1 rkl sherryviinietikkaa (tai omena/valkoviinietikkaa)

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tuoreita kuusenkerkkiä (tai n. 1 tl kuusenkerkkäjauhetta)

ripaus suolaa

2-4 rkl vettä tai tuoretta sitruunamehua*

(¼ säilöttyä sitruunaa*)

* mikäli et laita kastikkeeseen säilöttyä sitruunaa, voit käyttää veden sijasta sitruunamehua.

Huuhdo nokkoset, litulaukat ja tuoreet kuusenkerkät huolella. Irroita litulaukat ja nokkoset varsistaan, mikäli varret ovat jo paksuuntuneet (itse yritän etsiä sen verran nuoria kasveja, että niiden varret ovat vielä pehmeitä ja hentoja).

Mikäli käytät säilöttyä sitruunaa, irroita siitä hedelmäliha ja leikkaa kuori muutamaan palaan. Mikäli et käytä säilöttyä sitruunaa, purista tuoreesta sitruunasta muutaman ruokalusikallisen verran sitruunamehua. Soseuta sitten 2 rkl vettä/sitruunamehua sekä kaikki muut raaka-aineet sileäksi. Ohenna kastiketta lisää vedellä/sitruunamehulla, mikäli se on tarpeen. Mausta villiyrttikastike makusi mukaan ripauksella suolaa.

Villiyrttikastike säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä muutaman päivän, mutta on parhaimmillaan sekä ravinteiden että maun osalta samana päivänä.

villiyrttikastike

Ps. Muistathan kerrata ennen metsään lähtöä Jokamiehen oikeudet ja kerätä vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Älä kisko kasveja juurineen – ellet sitten ole nimenomaan kaivamassa juuria – ja kerää kasveja vain puhtailta mailta tarpeeksi kaukana pakokaasuista ynnä muista myrkyistä. Vinkkejä villivihannesten ja -yrttien keruuseen ja käyttöön löytyy esim. Suomen Luonto -sivuilta ja Suomen Luonto Villivihannekset -mobiiliappsista, jonka tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.

136 views