Villiyrtti-vichyssoise

Vichyssoise eli kotoisammin purjo-perunasosekeitto on yksi aivan ensimmäisiä ruokia, jota olen oppinut kokkaamaan itsenäisesti. Niin kovasti keittoon yläasteen köksän tunnilla ihastuin, että keittelin koulusta kotiin tultuani sitä jossain vaiheessa varmaan joka viikko ison kattilallisen.

Aivan parasta minusta vichyssoise oli syötynä suoraan kattilasta ja jääkaappikylmänä – vastakeitettynä sitä sen sijaan lähinnä maistoin. Tapanani oli muistaakseni maustaa liemi kasvisliemikuutiolla, ripauksella suolaa ja rutosti valkopippuria. Sekä suolaisuus että valkopippurin voimakas, ettenkö sanoisi tulinen maku vain voimistuu keiton jäähtyessä, joten lopullisen maustamisen tein usein vasta kylmään kattilaan.

Taannoinen visiittini Ravintola Shelteriin toi unhoksiin jääneen vichyssoisen taas nenän alle. Shelterin vichyssoise oli niin pehmoinen ja nostalginen maultaan, että se herätti innostuksen kaivella sen oman keittoni ohje aivojeni sopukoista.

Olen tässä villiyrttikauden alettua selaillut monesti Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjaa, joten kun viikonlopun metsähaahuilulta mukaan tarttui runsain mitoin meheviä suolaheinän lehtiä, lähetin Juuson äkkiä kauppaan ostamaan purjoa ja perunoita. Kirjassa on nimittäin todella houkuttelevan kuuloinen ohje vichyssoisen tapaiselle suolaheinäkeitolle. Suoraan en Tallbergin ohjetta voinut lähteä toteuttamaan (mm. koivunmahla meidän köökistä nimittäin puuttuu), mutta sain hänen ohjeestaan kimmokkeen kokeilla maustaa vanhaa kunnon purjo-perunasosekeittoani villiyrteillä ja varsinkin suolaheinällä!

Suolaheinä on nokkosen ja ketunleivän ohella minulle kaikkein tutuimpia villiyrttejä, joita on tullut mutusteltua jo lapsena. Ahosuolaheinää ja niittysuolaheinää en silti tänä päivänäkään uskalla lähteä tunnistamaan toisistaan, vaikka tiedänkin että ahosuolaheinä on kooltaan paljon pienempää. Eilen bongaamani suolaheinät olivat melko kookaslehtisiä, joten ehkäpä ne olivat siis niittysuolaheinää 🙂 Joka tapauksessa, lehtiä löytyi kerrankin runsain mitoin, joten keitto tuntui niille luontevalta käyttökohteelta.

Suolaheinän sisältämä oksaalihappo tuo kasviin sen ihanan hapokkuuden, joka tekee siitä tällaiselle happamien makujen ystävälle vastustamattoman, mutta oksaalihappo myös sitoo elimistön kalsiumia itseensä ja runsaasti sekä usein nautittuna voi aiheuttaa kalsiumin puutosoireita. Oksaalihappoa ei kannata syöttää lapsille, eikä se sovi reumaa, kihtiä tai munuaistautia poteville. HUS:in luonnehdinnan mukaan suolaheinä on “myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.”

Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla aterialla nautitaan maitotuotteita, ja ryöppäyksessä oksaalihappo liukenee keitinveteen. Tein oman keittoni tällä kertaa vegaaniseksi, joten mikäli teet samoin ja oksaalihappomäärä mietityttää, ryöppää suolaheinä nopeasti, kaada ryöppäysvesi pois ja lisää suolaheinä vasta sitten keittoon. Mikäli teet keiton kermaan, suolaheinä kannattaa lisätä soppaan vasta sen jäähdyttyä – kuumuus nimittäin muuttaa suolaheinän heleän vihreän värin ruskeaksi.

Itse en oksaalihappoa tällaisissa määrin välttelisi, joten tein keittoni vegaaniseksi JA soseutin suolaheinän vasta jäähtyneeseen keittoon. Suoleheinän lisäksi käytin mausteena uutta tuttavuutta litulaukkaa, jossa on hieman sinappinen ja valkosipulinen maku. Lisäksi soseutin keittoon lopuksi kourallisen kuusenkerkkää ja lisäsin keiton päälle vielä hieman kuusenkerkkäjauhetta. Litulaukan sinappiset kukat, kuusenkerkät ja suolaheinä kruunasivat sunnuntailautasellisemme. Tolkuttoman hyvää, sanon vaan ♥

Villiyrtti-vichyssoise

vegaaninen

4:lle

600 g jauhoisia perunoita

200 g purjoa (valkoista ja vihreää osaa)

50 g suolaheinää

10-20 g litulaukan lehtiä

kourallinen kuusenkerkkiä ja/tai 1 rkl kuusenkerkkäjauhetta

250 ml kaurakermaa

1-2 tl suolaa

1 tl vastarouhittua valkopippuria

pinnalle:

litulaukan kukintoja

suolaheinää

kuusenkerkkiä ja/tai kuusenkerkkäjauhetta

Kuori perunat ja pese purjo huolellisesti. Pilko purjo muutaman sentin pätkiksi ja puolita / lohko perunat neljänneksiin (koosta riippuuen), laita molemmat kattilaan. Lisää päälle vettä sen verran, että ainekset peittyvät ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä, kunnes perunat ovat hajoavan kypsiä.

Kaada puolet keitinvedestä toiseen kulhoon ja soseuta perunat, huuhdotut litulaukan lehdet, purjo ja jäljelle jäänyt keitinvesi. Lisää keittoon kaurakerma, vastarouhittu valkopippuri sekä teelusikallinen suolaa ja soseuta vielä hetki. Mikäli koostumus on liian paksua, lisää keittoon hieman keitinvettä. Mikäli tarjoilet keiton lämpimänä, soseuta mukaan vielä kuusenkerkät ja suolaheinä, tarkista sitten maku ja lisää suolaa jos keitto sitä kaipaa.

Itse tykkään syödä tällaista keittoa kylmänä, joten soseutan kuusenkerkät ja suolaheinän lehdet vasta kylmään keittoon. Näin sekä niiden ravinteet että vihreä väri säilyvät parhaiten. Tarkista maku ja tarjoile keitto muutaman kuusenkerkän ja kokonaisen suolaheinän lehden kera – myös litulaukan kukat ovat näyttävä ja sopiva mauste keiton päälle.