Röstipizza on pelastus päivinä, jolloin jauhopeukalo tuntuu olevan keskellä kämmentä eikä käsi meinaa edes irrota taskusta. Ei tarvitse nimittäin kuin raastaa pari pottua (tai laittaa jonkinlainen keittiövempain tekemään sekin vähä työ), puristella raasteesta turhat nesteet pois, lisätä vähän mausteita ja litistellä raaste paistinpannuun.
Alle puolessa tunnissa nenän alla on rapea pannullinen just niillä herkuilla päällystettyä röstiperunaa, mitä mieli halajaa – tai omassa tapauksessani todennäköisemmin sitä, mitä kotoa nyt sattuu perunan lisäksi löytymään 😀
Mitä sieltä kotoa sitten on viime aikoina löytynyt (paitsi tyhjiä pakastepizzabokseja ja puoliksi juotuja kahvimukeja)? Iso purkillinen nokkospestoa, sekä erinäisiä villiyrttejä, joita metsästä tähän vuodenaikaa kotiin kantautuu. Mitä kiireempi on töissä ollut, sitä vähemmän aivot tuntuvat toimivan kauppareissulla ja sitä enemmän tekee mieli lähteä kävelemään metsään päätä rauhoittamaan. Viime viikolla metsässä onkin tullut haahuiltua harva se päivä ja kotiin on kannettu niin nokkosta kuin litulaukkaakin.
Päätin jo muutama kevät sitten, että villiyrttirepertuaariin on saatava joka kevät ainakin yksi uusi tuttavuus, jonka opetella tunnistamaan ja jota oppia käyttämään – tänä vuonna se on litulaukka. Innostukseni kyseiseen hieman sinappia ja valkosipulia maultaan muistuttavaan ”sipulittomaan sipuliin” on virinnyt pitkälti Ravintola Grönin tartarin ansiosta, jonka seassa olen litulaukkaan ensimmäistä kertaa tutustunut.
Litulaukka
Litulaukka kuuluu ristikukkaisten kasvien heimoon, jotka ovat onneksi aika helppoja tunnistaa, eikä sillä ole ilmeisesti täällä meidän kulmilla myrkyllisiä doppelgangereita. Siitä huolimatta tarkistutin saaliini ennen ensimmäistä maistamista luotettavalla kasvintuntijaystävälläni Eeviksellä ja maistoin vasta, kun hän oli varmistanut kasvin tosiaan olevan litulaukka. Varmuutta tosin sain jo ennen Eeviksen vastausta siitä, että murskatessani litulaukan lehden sormieni välissä, se tosiaan tuoksui vienosti valkosipulilta.
Nyt kun tunnistan litulaukan, sitä tuntuukin olevan joka puolella. Harmi kyllä, runsaimmat esiintymät tunnun bongaavan aina jonkinsortin koirankusetus- tai ajotien varrelta… Herkullisen maun vuoksi onneksi jaksaa talsia syvemmällekin metsään esiintymää paikallistamaan. Suomessa litulaukkakannat pysyvät ymmärtääkseni ihan itsestään kurissa, eikä kasvi lähde valtaamaan metsistä pinta-alaa samalla tavalla kuin vaikkapa Kanadassa, jossa sen leviäminen on todellinen ongelma.
Litulaukan kukkiminen ajoittuu touko- kesäkuulle, jolloin ainakin minunkaltaiseni aloittelijan on ehkä helpoin se oppia tunnistamaan, kiitos helposti tunnistettavien kukkien. Lehdet ovat maultaan parhaimmillaan ennen kukintaa, joten seuraava haasteeni on yrittää bongata kasvi myös ilman kukkien tuomaa tunnistusapua. Litulaukasta voi syödä kaikki kasvin osat (myös kukkimattoman kasvin juuren, jota voi raastaa ja käyttää kuulemma vähän piparjuuren tapaan) ja litulaukkaa onkin täällä meidän kolkassa maailmaa käytetty mausteena jo 7000 vuotta sitten. Itse olen nyt kuitenkin pidättäytynyt toistaiseksi litulaukan nuorissa lehdissä, nupuissa ja kukissa, jätetään ne juurten kaivelut suosiolla vaikka ensi vuoteen 🙂
Vaikka olen litulaukkaa käyttänyt niin munakkaassa kuin leivän ja pyttipannunkin päällä, kivoin osoite sille on toistaiseksi ollut röstipizza, jota olenkin tänä kiireisenä viikkona tehnyt jo muutamana iltana. Ei sitä pakastepizzaa siis kuitenkaan ihan joka päivä ole syöty!
Taannoisen nokkospesto-ohjeeni mukaan surautettu pestopurkillinen sai myös piristyksen reilusta kourallisesta litulaukan lehtiä, jota käyttäessä ohjeesta voi halutessaan jättää jopa valkosipulin pois. Röstipizza on saanut päälleen meillä litulaukka-nokkospeston lisäksi mm. herkkusieniä, vihreää parsaa ja kapriksia. Tomaatit lisään pizzaan kuin pizzaan mieluiten ohuina viipaleina vasta juuston päälle, jottei syödessä tulisi niin helposti poltettua kieltä juustokerroksen alla piileviin tulikuumiin tomaattipommeihin.
Röstipizza litulaukalla ja nokkospestolla
1-2:lle
Röstipohjaan:
n. 50 g mustaleimajuustoraastetta
2 isoa yleisperunaa (n. 350 g)
ripaus suolaa + vastarouhittua mustapippuria
½ dl mantelijauhoja
2 rkl oliiviöljyä tai voita
Päälliset:
3-4 rkl litulaukalla maustettua nokkospestoa
n. 100 g mustaleimajuustoraastetta
4-6 herkkusientä
1-2 rkl kapriksia
muutama kirsikkatomaatti
muutama vihreä parsa
litulaukan kukkia ja pieniä lehtiä
Valmista nokkospesto tämän ohjeen mukaan, mutta lisää soseutusvaiheessa pestoon kourallinen litulaukan lehtiä. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Raasta pestyt yleisperunat kuorineen karkeaksi raasteeksi ja purista raasteesta sitten mahdollisimman paljon nestettä pois. Sekoita perunaraasteeseen mantelijauhot, juustoraaste sekä mausteet. Voitele uunin kestävä ∅ 24 senttinen paistinpannu (mieluiten valurautainen) ja painele sitten perunaseos pannuun tasaisesti ja tiiviisti. Paista röstipohjaa uunin ylätasolla, kunnes rösti alkaa rapeutua reunoistaan ja saada hieman väriä pintaansa (n. 10-15 minuuttia).
Ennen kuin röstipizza täytetään, käännä rösti ympäri ison kattilankannen, lautasen tai leikkuulaudan avulla: kumoa rösti jollekin edellämainituista alustoista ja liu’uta se sitten takaisin pannuun toisin päin kuin aiemmin.
Peruna ⇒ rösti ⇒ röstipizza
Levittele röstin pintaan sitten litulaukalla maustettu nokkospesto. Viipaloi herkkusienet ohuelti ja asettele ne röstin päälle. Halkaise parsat ensin pitkittäin ja leikkaa ne sitten muutamaan osaan, lisää palat röstipohjalle. Ripottele päälle vielä valutettuja kapriksia sekä juustoraastetta. Viipaloi lopuksi kirsikkatomaatit ohuelti ja asettele viipaleet juustoraasteen päälle.
Jatka röstipizzan paistamista, kunnes juusto on kauniin ruskeaa ja röstin reunat ovat kauttaaltaan rapeat. Tarkista myös pohjan kiinteys nostamalla reunaa jostain sen verran että näet lötköttääkö keskiosa vielä; jatka paistamista kunnes rösti on pohjaltakin rapeaa. Pannun voi laskea uunissa tarvittaessa alemmas, jos pinta uhkaa muuten ruskistua liikaa.
Röstipizza on hyvää tarjottuna suoraan pannusta – bonuksena ei tuu tiskiäkään enempää. Lisää sen päälle vain vielä aivan juuri ennen tarjoilua reilusti litulaukan nuppuja, kukkia sekä nuoria pieniä lehtiä.
Isomman röstipizzan voi tehdä uunivuoassa tai uunipellillä – tällöin tosin röstin kääntäminen ennen täyttämistä kannattaa ehkä suosiolla skipata. Uunipellille voi myös taputella useampia annoskokoisia röstipizzoja, eikä niiden kääntäminen olekaan sitten temppu eikä mikään!
Onko litulaukka teille jo tuttu?
Ps. Nokkosta ja litulaukkaa vois yhdistellä myös tässä pizzapohjassa 🙂
Pps. Mikäli lähdet juttuni innoittamana hortoilemaan, muistathan lukea Jokamiehen oikeudet ja kerätä vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Älä kisko kasveja juurineen – ellet sitten ole nimenomaan kaivamassa juuria – ja kerää kasveja vain puhtailta mailta tarpeeksi kaukana pakokaasuista sunmuista myrkyistä. Vinkkejä villivihannesten ja -yrttien keruuseen ja käyttöön löytyy esim. Suomen Luonto -sivuilta ja Suomen Luonto Villivihannekset -mobiiliappsista, jonka tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.
Vastaa