Se on vissiin aika hurja suppilovahverosato tänä syksynä! Tai siis, näin olen nähnyt ja kuullut. Oma sienikausi on ollut poikkeuksellisen surkea – metsään olen ehtinyt kerran, eikä silloin saaliiksi saatu kuin kourallinen sieniä.
Onneksi kaupassa voi aina käydä! Minulla on jostain syystä sienien kanssa hyvin pinttyneet tavat: kanttarellit paistetaan sellaisenaan voissa esim. leivän päälle, tateista tehdään kermaista pastaa tai muhennosta (joka päätyy yleensä leivän päälle sekin) ja suppilovahveroista tehdään suppilovahveropastaa. Joskus harvoin metsäsienet pääsevät keittiössäni johonkin kokeellisempaan viritelmään (kuten vaikkapa viime vuotinen kantarellichowder ja kantarellipizza), mutta yleensä eivät. Varsinkin, jos sienivuoteni on ollut tämänvuotisen kaltainen.
Ihailenkin siksi kovasti kaikkia, jotka kehittelevät suuresti arvostamistani metsäsienistä jotain jännempää! Tänä syksynä silmiini on osunut jatkuvalla syötöllä Hannan Soppa -blogin upeat sienireseptit, suosittelen kaikille sienifaneille visiittiä Hannan sivustolle … siis tietysti sitten kun olette lukeneet tämän minun lempi suppispastareseptini 😉
Minulle paras suppilovahveropasta on jo vuosia ollut sellainen, joka sisältää rutosti sitruunaa (sekä kuorta että mehua), lehtipersiljaa sekä valkosipulia. Resepti on peräisin ammoisien aikojen takaa (ehkä?) Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja se on yksinkertaisuudessaan herkullista! Tämä resepti on myös yksi niistä, joiden kokkaukseen ei mielestäni oikeastaan sen kummempaa ohjetta edes tarvita – raaka-aineet määritellään silmämääräisesti eikä kokkauskaan paljoa vaadi.
Tämän vuotinen lisäykseni tähän luottoruokaani oli kuitenkin lisätä annokseen hieman suolaista ricotta salataa. Ricotta salata on vähän kuin juustojen anjovis: pieni määrä korostaa muita makuja mutta liikaa tätä ja ruoka ei muulta enää maistukaan (kiitos tästä oivalluksesta ja vertauksesta kuuluu muuten lempiruokasivustolleni Serious Eatsille). Suppilovahveropastan sekaan murusteltuna ricotta salata toimiikin muiden makujen ohella kuin pieninä suolapommeina, joten muuta suolaa ruokaan ei kannata enää lisätäkään.
Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla
2:lle
n. 200 g spagettia (kuivapastaa)
n. 200 g suppilovahveroita
1 luomusitruuna
4 valkosipulin kynttä
2-3 rkl oliiviöljyä
nokare luomuvoita
1 ruukku lehtipersiljaa
50-70g ricotta salataa
vastarouhittua mustapippuria
Kuumenna isossa kattilassa reilusti suolattua vettä pastaa varten. Valmistele muut raaka-aineet ennen kuin alat keittämään pastaa – kun se on valmista ruoka syödään mieluiten nimittäin heti!
Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori talteen raastimen pienellä terällä. Purista sitruunamehu pieneen kulhoon ja ongi siemenet mehusta pois. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja revi isommat sienet muutamaan osaan. Repäise lehtipersiljan lehdet irti varsista ja silppua halutessasi vielä varretkin.
Laita pasta kiehumaan. Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla melko kuumaksi ja lisää pannulle sitten sienet. Paista sieniä hetki ja lisää pannulle valkosipuli. Pyörittele seosta pannulla, kunnes valkosipuli pehmenee – sienet kypsyvät kuumalla pannulla todella nopeasti. Ota pannu liedeltä ja lisää sekaan sitruunan mehu, puolet raastetusta sitruunankuoresta, reilusti mustapippuria, nokare voita sekä suurin osa lehtipersiljasta.
Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, kippaa kattilasta puolisen desiä keitinvettä suppilovahveroiden sekaan. Valuta pasta ja sekoita se hyvin sekaisin sitruunaisten suppilovahveroiden ja lehtipersiljan kera.
Jaa suppilovahveropasta kahdelle lautaselle ja murenna päälle ricotta salata. Viimeistele annokset lopulla lehtipersiljalla ja sitruunankuorella, tarjoile heti! (Meillä lorautetaan pastan päälle tosin useimmiten lopuksi vielä hieman lisää oliviiöljyä)
Nolona nyt myönnän, että oon täällä ihan huuli pyöreänä: mikä ihmeen ricotta salata ja miksen oo tiennyt tästä aiemmin! Mistä mä saan sitä o.O ihanan kuuloinen pasta, lähtee testiin!
No en mäkään tästä ole vielä kauaa tiennyt mutta nyt kun tiedän niin pidän silmiä aina juustotiskeillä auki 😀 Mutta jaaaaa mistähän mä sitä viimeeksi löysin … etteikö olis ollut Kampin Kookaupasta kun siellä mä useimmiten käyn. Voi olla että tätä olis myös siinä Bulevardin Casa Italiassa? Toivottavasti osuu sunkin tielle!
Voi ihanuus, mikä annos. Yksinkertaista ja siksi niin hyvää. Minullakin on vähän sama ”vika”, että nuo tavat ovat aika pinttyneet, mihin mitäkin sientä käyttää.
No sitä tää just on! Yksinkertaista ja siks niin hyvää. Kävi muuten niin, että heti kun olin kirjoittanut tämän jutun mulle iski kokeellinen suppilovahverokokkailufiilis 😀 Lähipäivinä on siis tiedossa vielä yks vähän jännempi suppisjuttu!
Oi, tuo sitruunahomma kuulostaakin jännittävältä! Ei oo koskaan ennen tullut mieleen yhdistää sitä suppiksiin. Laitan ehdottomasti korvan taakse.
Juu, muistan kun törmäsin tähän reseptiin silloin kauan sitten ja olin kovin epäileväinen. En olisi silloin todellakaan uskonut, että reseptistä tulee lemppari!
Sovelsin tätä tänään ja lopputuloksena olikin erittäin herkullinen lounas!
Heippa! Onpa kiva kuulla 🙂 Kiitos!