Ottaen huomioon, että lapsena yksi harvoista inhokkiruuistani oli valmistettu kurpitsasta (se radioaktiivisen näköinen kurpitsasäilyke), on minusta aika hauskaa että nykyään kurpitsa on lempiraaka-aineitani. Sellaista kurpitsaa, josta en olisi pitänyt, ei ole vielä tullut vastaan.
Lemppareitani ovat vanhan tutun kesäkurpitsan lisäksi myskikurpitsa ja spagettikurpitsa, sekä hieman harvinaisemmin eteen sattuva pattypan kurpitsa! Ufoa muistuttava, litteä ja piparkakkureunainen pattypan kuuluu kesäkurpitsoihin ja parhaimmillaan se on pikkuruisena.
Valkoinen pattypan kurpitsa kävis ihan syksyisestä pöytäkoristeestakin
Niitä minikokoisia pattypan kurpitsoja ei ainakaan minun kauppareissuillani kuitenkaan tule useinkaan vastaan, ja silloinkin kun tulee, ne ovat kyllä todella hinnoissaan. Luksusherkuttelua nämä pikkukurpitsat siis. Silti olen niitä silloin tällöin ostanut aina siitä asti, kun niitä ekan kerran Jamie Oliverin ohjelmassa aikoinaan näin!
Tänä syksynä olen ekan kerran törmännyt kaupassa isompiin pattypan kurpitsoihin. Niitä on näkynyt niin valkoisia, keltaisia kuin vihreitäkin, kaikki reilusti yli 15 cm halkaisijaltaan. Kilohinta näillä isoilla pattypaneilla on ollut sen verran houkutteleva, että testattavahan se oli!
Kuori testikappaleissani on ollut sen verran kova ja paksu, että olen kokenut parhaaksi lykätä kurpitsan kokonaisena uuniin pehmenemään, ja paloitellut sen vasta jo osittain kypsyneenä. Maku pattypanissa on samalla tavalla vihannesmaisen raikas kuin kesäkurpitsassa, mutta vaikka minikurpitsat ovat koostumukseltaan ja maultaan minusta kyllä ylivertaisia, herkullisia ovat nämä isotkin mötkäleet 🙂
Lautaselle pattypan kurpitsa sai kaverikseen suppilovahveroita, endiiviä ja konjakilla maustettuja pihlajanmarjoja. Ei, tämä yhtälö ei ollut etukäteen suunniteltu, vaan sellainen ”mitäs täältä kotoa löytyykään” -tyyppinen ratkaisu … ja sehän kuulkaa toimi! Huvittavaa kyllä tämä annos myös syntyi päivää sen jälkeen, kun olin täällä blogissa harmitellut sitä, kuinka tylsä sienikokki olenkaan. No en ole enää ainakaan ihan niin tylsä!
On kyllä todella palkitsevaa osua välillä näin intuitiivisesti / sattumanvaraisesti vähän erikoisempiin mutta silti toimiviin makuyhdistelmiin. Harvemmin sitä mitään syömäkelvotonta aikaan saa, mutta onhan näissä vähän kokeellisemmissa viritelmissä aina riskinsä! Tässä makuyhdistelmässä pattypan kurpitsan raikkaus korostaa minusta valkosipulisten suppilovahveroiden umamisuutta jotenkin ihanasti, ja endiivin uunissa pehmentynyt kitkeryys taas komppaa kivasti pihlajanmarjojen sokerilla kesytettyä karvautta. Annos on samalla täyteläinen ja todella syksyinen, mutta kuitenkin kokonaisuutena yllättävän kevyt. Joo-o, toimii!
Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiiveillä
2-4:lle
n. 800 g painoinen pattypan kurpitsa (tai useampia pieniä pattypan kupritsoja/ kesäkurpitsaa)
n. 200 g suppilovahveroita
2 endiiviä
2-3 rkl konjakkimarinoituja pihlajanmarjoja / pihlajanmarjahilloa / -hyytelöä
n. 3 rkl oliiviöljyä
n. 2 rkl vaahterasiirappia
3-4 valkosipulin kynttä
suolaa, mustapippuria
Paahda isoa kokonaista pattypan kurpitsaa uunissa 200 asteessa puolisen tuntia, jotta se hieman pehmenee ja on helpompi paloitella. Lohko kurpitsa 10-12 osaan ja poista siemenet. Jatka kypsentämistä paloina, mikäli kurpitsa ei ole vielä kypsää. Puolita endiivit ja lisää ne uunivuokaan leikkuupinta alaspäin viimeiseksi kymmeneksi paistominuutiksi. Itse tykkään jättää pattypaniin hieman puruvastusta, toisin kuin talvikurpitsoihin, jotka saavat minusta olla todella pehmeitä – mutta kukin tyylillään!
Mikäli käytät ison pattypanin sijaan kesäkurpitsaa tai pikkuisia patty pan kurpitsoja, jaa ne lohkoiksi/kuutioiksi jo raakana ja valele lorauksella oliiviöljyä. Nämä kurpitsat voit tietysti syödä kuorineen. Ison patty pan kurpitsan kuori on sen sijaan kypsentämisenkin jälkeen ainakin minusta liian kova syötäväksi, joten poista kuori kypsentämisen jälkeen tai jätä lautasella kuori vain syömättä.
Kun pattypan kurpitsa on kypsynyt sopivan pehmeäksi (mutta sellaiseksi että siinä on vielä hieman pureskeltavaa), kuumenna muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa. Paista suppilovahveroita kuumalla pannulla muutama minuutti ja lisää pannulle sitten vielä viipaloitu valkosipuli. Alenna lämpöä hieman ja paista vielä sen aikaa, että valkosipuli pehmenee ja saa aavistuksen väriä. Mausta sienet suolalla ja pippurilla.
Annostele pattypan kurpitsa ja endiivit lautasille ja jaa suppilovahverot niiden päälle. Viimeistele annokset pihlajanmarjoilla, vaahterasiirapilla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.
Kotosalla en jaksa alkaa kuorimaan ison patty pan kurpitsan lohkoja etukäteen, vaan tarjoilen ne sellaisenaan pöydässä ”perattaviksi”. Jos kylässä olisi vieraita, poistaisin kuoren kyllä etukäteen, sen verran näpertelyä syöminen muuten on.
Mitä tulee näihin pihlajanmarjoihin: ostin heräteostoksena viime keväisessä Ruokaa Suomesta -pop up kaupasta Mustilan Viini Oy:n ”MariaMamman Konjakkipihlajanmarjahilloa”, joka on kökötellyt siitä asti kaapin perällä.
Täytyypä sanoa että se löytyi sieltä aavistuksen liian myöhään – olen nimittäin nyt niin totaalisen hurahtanut tähän herkkuun, että haluan yrittää tehdä samaa itse! Niinpä könysin eilen töistä kotiin metsän kautta kaupan hedelmäpussi taskussa, ja sain kuin sainkin kerättyä tarpeeksi käyttökelpoisia pihlajanmarjoja pientä konjakki-hillokokeilua varten. Ensi vuonna täytyy kyllä olle hereillä tässä pihlajanmarja-asiassa vähän aiemmin!
Vastaa