Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

uuniomena

Uuniomena ja muut nostalgiaruuat

Syksyisin minulle iskee usein nostalgisten retroruokien himo. Tarkoitan retroruoalla nyt kotiruokaa, sitä sellaista jota lapsuudenkodissa tehtiin (oma nykyinen kotiruokani kun on jotain ihan muuta). Mieleni tekee lämppäreitä, makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, pinaattipannukakkua, siskonmakkarakeittoa ja uuniomenia. Kotoisia, herkullisia, tuttua, turvallista ja lämmittävää ruokaa.

Syksyyn liittyy haikea mielentila, menneiden muisteleminen ja tuttuihin asioihin uudelleenpaluu: luen kirjoja ja katson leffoja, joita olen lukenut lapsuudesta asti ja kaivelen vaatekaapista vanhoja vaatteita. Sylissä saa mieluusti olla kulhollinen kaurapuuroa tai perunamuussia voisilmällä (lohturuokien ykköset!).

uuniomenakakku

Monen lapsuudesta tutun kotiruuan bongaa edelleen kavereiden päivityksistä – makaronilaatikko ja pinaattiletut taitavat erityisesti olla sellaisia ikisuosikkeja, etteivät ne muutu unohdetuksi retroruuaksi varmaan koskaan. Mutta mitenköhän on uuniomenien laita? Bongaan Instagramista lukuisia omenamurupaistoksia ja taidokkaasti koristeltuja omenapiirakoita, mutta uuniomenat … niistä ei näy kuvan kuvaa!

Koska itse olen varsin laiska leipuri, uuniomenat ovat minulle se helppo ratkaisu omenaherkuksi. Koverran omput kuorimaveitsellä, sullon sisään voisulalla mehevöitettyjä ja milloin milläkin makeutettuja kaurahiutaleita. Mausteeksi laitan perinteiseen tapaan kanelia, joskus kardemummaa ja vaniljaa. Sitten vaan uuniin ja vaniljakastikkeen tai jäätelön kera ääntä kohti: AAH!

Uuniomenakakku

Tänä syksynä sain kuitenkin makuelämystä (ja retroruokakerrointa) täydentävän neronleimauksen: miksei uuniomenia voisi upottaa kakkutaikinaan? Opin jo eskari-ikäisenä tekemään omatoimisesti sokerikakkua 1:1:1 -reseptillä (saman verran munia, sokeria ja jauhoa), joten ei muuta kuin vanha taito käyttöön ja pian uuniomenat uivatkin jo sokerikakkutaikinassa.

uuniomena

Aivan eskarilaisen leipomuksesta ei tämä uuniomenakakku tosin käy. Maustoin nimittäin kaurahiutaletäytteen tällä kertaa lorauksella viskiä… Roiskinpa sekaan myös baarikaappini aarretta, aromaattista kaakaobittersiä. Sitä tipottelin vielä kakkutaikinaankin!

Uuniomenakakku

4:lle

4 pientä sesongin kotimaista omenaa

Kauratäyte:

50 g voita

1 dl kaurahiutaleita

3 rkl vaahterasiirappia

2-4 cl viskiä

(n. 5-8 tippaa kaakaobittersiä tai muuta cocktail bitteriä)

Sokerikakkutaikina:

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

¼ tl vaniljajauhetta (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

(10 tippaa tai makuusi sopiva määrä cocktail bitteriä)

Koverra omenasta siemenkota pois. Sulata kauratäytteeseen tuleva voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet sekä vaahterasiirappi. Mausta täyte halutessasi viskitilkalla ja cocktailbitterillä (itselläni oli käytössä kaakaobitters). Jaa täyte koverrettujen omenien sisään. Aseta omenat omiin pieniin annosvuokiinsa tai yhteen isompaan vuokaan, johon neljä omenaa mahtuu ilman suurempaa tyhjää tilaa ympärillä.

Valmista sokerikakkutaikina: vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vanilja jauhoihin ja kääntele seos munasokerivaahdon sekaan. Älä sekoita enempää kuin on tarpeen. Mausta sokerikakkutaikina halutessasi myös cocktail bitterillä.

uuniomena

Jaa sokerikakkutaikina annosvuokiin omenien ympärille tai kaada se isompaan vuokaan omenien ympärille ja väleihin. Kakkutaikinan ei tarvitse ulottua yli omenan puolivälin, se nousee kuitenkin uunissa.

Paista annosvuokia 175 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, yhtä isoa vuokaa kannattaa paistaa hieman pidempään. Uuniomenakakku on valmis, kun omena taikinan sisällä on selvästi pehmennyt ja kakkutaikina hyvin noussutta ja pinnalta kullanruskeaa eikä taikinaan työnnettyyn hammastikkuun tartu taikinaa.

Tarjoile uuniomenakakku vielä lämpimänä esim. vaniljakastikkeen kera.

PS. Suomesta ei toistaiseksi saa kuin yhtä cocktail bitteriä eli Angosturaa. Angosturan makuprofiili on yrttinen ja kanelinen mutta se sopii sokerikakkutaikinan mausteeksi minusta siinä missä kaakaobitterikin. Pieni katkeruus tasapainottaa taikinan makeutta minusta mukavasti! Kotonani on tällä hetkellä viittä sorttia bitteriä ja testailen niitä enemmän ruokiin kuin juomiin – varsinkin katkarapupastan mausteena yrttinen tai sitruksinen bitter on aika ihanaa!

uuniomenakakku

521 views

Frankensteinin halloumisalaatti (feat. thaibasilika, kardemumma ja meloni)

by Juulia 0 Comments
Frankensteinin halloumisalaatti (feat. thaibasilika, kardemumma ja meloni)

halloumisalaattiFrankensteinin halloumisalaatti

Tänään täällä on lautasella todellinen Frankensteinin hirviö. Herkullinen hirviö – ei sillä – mutta kuitenkin hieman erikoinen sekoitus makuja, jotka eivät ainakaan minusta ensitilassa tuntuneet kuuluvan lainkaan yhteen. Suolainen halloumi ja makea meloni = oivallinen pari. Makea meloni ja aromaattinen thaibasilika = oivallinen pari. Halloumi, meloni ja thaibasilika = hmmm… no joo, miksipä ei! Halloumi, meloni, thaibasilika, kardemumma = anteeksi mitä? Frankensteinin halloumisalaatti, olkaa hyvät!

Eikä siinä edes vielä kaikki: sekaan heitetään myös chiliä, paahdettuja pinjansiemeniä, kotimaista avomaankurkkua, varsisipulia ja sitruksista sumacia. Nyt sopassa on thaimakuja, Välimeren makuja, Lähi-idän makuja ja muutama raaka-aine kotimaiselta kasvimaalta. On vaikea uskoa sitä oikein itsekään, mutta kyllä, tämä kombo kuitenkin toimii … vaikka nyt tätä juttua kirjoittaessa tekisi silti vähän mieli kyhätä äkkiä yksi annos kasaan ja tarkistaa mielipiteeni vielä kerran.

halloumisalaatti

Idea moisesta makuyhdistelmästä ei tullut tällä kertaa ihan omista aivoistani, vaan tästä Bon Appetit -sivuston reseptistä. Ohje kiinnitti huomioni Instagramissa, eikä ajatus kardemummaisesta melonisalaatista jättänyt enää millään rauhaan. Pakkohan se oli itse testata, että voiko tämä oikeasti toimia ja onneksi niin teinkin! Ennakkoluulot on hyvä heittää romukoppaan niin keittiössä kuin oikeastaan muuallakin, tai jää monesta hienosta kokemuksesta paitsi.

Oma versioni ohjeesta syntyi lopulta intuition ja kotoa löytyvien raaka-aineiden mukaan – kurpitsansiemenet vaihtuivat pinjansiemeniksi, viinietikka, yrtit ja osa mausteista jäivät kyydistä pois ja sekaan hyppäsi lopulta vielä rapeaksi paistettu halloumi.

Heipä hei thaibasilika, mitä kuuluu kardemumma?

Thaibasilika on siitä hauska yrtti, että se maistuu minusta basilikan lisäksi sekä anikselta että kanelilta – molemmat makuja, jotka yhdistyvät mielessäni Thaimaan sijasta kreikkalaiseen keittiöön. Niinpä thaibasilika onkin oikeastaan mitä oivallisin kaveri suolaiselle halloumille.

Iki-ihanaa kardemummaa käytän usein suolaisissa ruuissa, sillä minusta sen ei todellakaan tarvitse olla vain pullataikinaan, piirakoihin ja muihin makeisiin leivonnaisiin rajoitettu mauste. Kardemumma tuo aromaattista syvyyttä aasialaistyyppisiin liemiin, kuuluu moniin mausteseoksiin erilaisista curryistä masaloihin, taikoo riisistä tuoksuvaa, lämmittää pitkään hauduteltavat juures-lihapadat ja minusta se saa lisäksi esim. punajuuren loistamaan (kardemummalla maustettu punajuuri-vesimelonimehu on ihanaa).

Itse käytän keittiössäni lähinnä vihreää kardemummaa, jonka ostan mieluiten kokonaisena siemenkotana ja murskaan tarpeen mukaan käyttöön sopivan määrän. Mustan kardemumman lääkemäiseen makuun en ole yrityksistäni huolimatta vieläkään ihan lämmennyt … mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa!

halloumisalaatti

Elokuu on melonikuu ja muita sesonkiruoka-ajatuksia

Kuten tuossa taannoin julistin, elokuu on melonikuu – tosin niin on onneksi syyskuukin. Minusta tähän salaattiin sopii mikä tahansa kauden meloneista – hunajameloni, cantaloupe, Piel de Sapo – tai miksei vaikka ihan vesimelonikin. Pidemmälle pimeään vuodenaikaan mennessä melonin voisi ehkä vaihtaa tässä makuyhdistelmässä persimoniin (joka on toki melonia makeampi, mutta voisi silti toimia tässä seurassa varsin hyvin).

Kurkun voi avomaankurkkukauden ulkopuolella vaihtaa kasvihuonekurkkuun ja kesäherkku varsisipulin paremmin ympäri vuoden saatavaan kevätsipuliin. Jep, kannatan satokauden mukaan syömistä aina kun se vain on mahdollista, joten tällaisenaan tämä salaatti on juuri tämän hetken ruoka, ei mikään tammikuun piristäjä.

Mitä tulee mausteisiin, thaibasilikan lisäksi tähän yhtälöön voisi sopia hyvin myös kanelibasilika. Kirpeä sumac voi olla hankalampi tapaus saada hyppysiinsä, joten jos et sitä löydä, puserra salaattiin vaikka pieni määrä sitruunanmehua tuomaan seokseen hieman happamuutta. Niin … ja älä vain korvaa vihreää kardemummaa sillä mustalla. Ne eivät ole noin vain keskenään vaihdettavissa olevia mausteita, ei.

halloumisalaatti

Frankensteinin halloumisalaatti

2:lle

200 g (luomu)halloumia + 1 rkl oliiviöljyä

n. 200 g hunajamelonia / cantaloupea / Piel de Sapoa

n. 200 g (avomaan)kurkkua

pieni kesäsipuli / 1-2 kevätsipulin vartta

n. 20 g pinjansiemeniä

1 ruukku thaibasilikaa

½-1 mieto chilipaprika (tarpeen mukaan ilman siemeniä)

¼ tl hienoksi rouhittua kardemummaa

½ tl sumacia / puristus sitruunaa

loraus neitsytoliiviöljyä

Paahda pinjansiemenet kevyelti kuivalla pannulla. Viipaloi halloumi noin puolen sentin paloiksi, taputtele palat kuiviksi ja leikkaa palat sitten vielä kuutioiksi. Paista halloumi öljyssä kullanruskeiksi pannulla. (Jos halloumi on makuusi liian suolaista, liota sitä kylmässä vedessä puolesta tunnista tuntiin ja kuivaa palat sitten huolellisesti ennen paistamista. Koska en lisää tähän salaattiin lainkaan suolaa, saa halloumi minusta olla tässä kunnolla suolaista!)

Kuori ja poista melonista siemenet. Kuutioi meloni myöskin suupalakokoon. Kuori ja paloittele myös avomaankurkku ja viipaloi sipuli sekä chili ohuelti. Riivi thaibasilikasta lehdet ja sekoita kaikki raaka-aineet keskenään. Mausta halloumisalaatti vastamurskatulla vihreällä kardemummalla, sumacilla ja lorauksella hyvää oliiviöljyä. Tarjoa heti!

melonisalaatti

Kuvissa näkyvät Ultima Thule -lasit saatu Iittalalta.

100 views

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

by Juulia 6 Comments
Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

suppispasta

Se on vissiin aika hurja suppilovahverosato tänä syksynä! Tai siis, näin olen nähnyt ja kuullut. Oma sienikausi on ollut poikkeuksellisen surkea – metsään olen ehtinyt kerran, eikä silloin saaliiksi saatu kuin kourallinen sieniä.

Onneksi kaupassa voi aina käydä! Minulla on jostain syystä sienien kanssa hyvin pinttyneet tavat: kanttarellit paistetaan sellaisenaan voissa esim. leivän päälle, tateista tehdään kermaista pastaa tai muhennosta (joka päätyy yleensä leivän päälle sekin) ja suppilovahveroista tehdään suppilovahveropastaa. Joskus harvoin metsäsienet pääsevät keittiössäni johonkin kokeellisempaan viritelmään (kuten vaikkapa viime vuotinen kantarellichowder ja kantarellipizza), mutta yleensä eivät. Varsinkin, jos sienivuoteni on ollut tämänvuotisen kaltainen.

Ihailenkin siksi kovasti kaikkia, jotka kehittelevät suuresti arvostamistani metsäsienistä jotain jännempää! Tänä syksynä silmiini on osunut jatkuvalla syötöllä Hannan Soppa -blogin upeat sienireseptit, suosittelen kaikille sienifaneille visiittiä Hannan sivustolle … siis tietysti sitten kun olette lukeneet tämän minun lempi suppispastareseptini 😉

sienimetsällä

suppilovahvero

Minulle paras suppilovahveropasta on jo vuosia ollut sellainen, joka sisältää rutosti sitruunaa (sekä kuorta että mehua), lehtipersiljaa sekä valkosipulia. Resepti on peräisin ammoisien aikojen takaa (ehkä?) Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja se on yksinkertaisuudessaan herkullista! Tämä resepti on myös yksi niistä, joiden kokkaukseen ei mielestäni oikeastaan sen kummempaa ohjetta edes tarvita – raaka-aineet määritellään silmämääräisesti eikä kokkauskaan paljoa vaadi.

Tämän vuotinen lisäykseni tähän luottoruokaani oli kuitenkin lisätä annokseen hieman suolaista ricotta salataa. Ricotta salata on vähän kuin juustojen anjovis: pieni määrä korostaa muita makuja mutta liikaa tätä ja ruoka ei muulta enää maistukaan (kiitos tästä oivalluksesta ja vertauksesta kuuluu muuten lempiruokasivustolleni Serious Eatsille). Suppilovahveropastan sekaan murusteltuna ricotta salata toimiikin muiden makujen ohella kuin pieninä suolapommeina, joten muuta suolaa ruokaan ei kannata enää lisätäkään.

suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

2:lle

n. 200 g spagettia (kuivapastaa)

n. 200 g suppilovahveroita

1 luomusitruuna

4 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita

1 ruukku lehtipersiljaa

50-70g ricotta salataa

vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna isossa kattilassa reilusti suolattua vettä pastaa varten. Valmistele muut raaka-aineet ennen kuin alat keittämään pastaa – kun se on valmista ruoka syödään mieluiten nimittäin heti!

Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori talteen raastimen pienellä terällä. Purista sitruunamehu pieneen kulhoon ja ongi siemenet mehusta pois. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja revi isommat sienet muutamaan osaan. Repäise lehtipersiljan lehdet irti varsista ja silppua halutessasi vielä varretkin.

Laita pasta kiehumaan. Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla melko kuumaksi ja lisää pannulle sitten sienet. Paista sieniä hetki ja lisää pannulle valkosipuli. Pyörittele seosta pannulla, kunnes valkosipuli pehmenee – sienet kypsyvät kuumalla pannulla todella nopeasti. Ota pannu liedeltä ja lisää sekaan sitruunan mehu, puolet raastetusta sitruunankuoresta, reilusti mustapippuria, nokare voita sekä suurin osa lehtipersiljasta.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, kippaa kattilasta puolisen desiä keitinvettä suppilovahveroiden sekaan. Valuta pasta ja sekoita se hyvin sekaisin sitruunaisten suppilovahveroiden ja lehtipersiljan kera.

Jaa suppilovahveropasta kahdelle lautaselle ja murenna päälle ricotta salata. Viimeistele annokset lopulla lehtipersiljalla ja sitruunankuorella, tarjoile heti! (Meillä lorautetaan pastan päälle tosin useimmiten lopuksi vielä hieman lisää oliviiöljyä)

suppilovahveropasta

3 362 views

Maissi x 4 maustamistapaa

by Juulia 1 Comment
Maissi x 4 maustamistapaa

maissi

Olen hamstrannut kotimaista maissia siitä asti, kun bongasin vuoden ensimmäiset suomalaiset maissintähkät kaupoista. Joka kerta, kun niitä on tielleni osunut, niitä on siis kannettu myös kotiin. Parhaimmillaan meillä onkin ollut jääkappissa lähemmäs kymmenen maissintähkää odottelemassa pääsyään lautaselle – kotimainen maissikausi on niin lyhyt, että kerrankos sitä vedetään vaikka övereihin asti!

Moisesta hamstrauksesta seuraa kuitenkin ennenpitkää tilanne, jossa maissia on kulutettava kerralla oikein urakalla. Tehtävä on toki lähtökohtaisesti miellyttävä, mutta jos moinen urakka sattuu kiireiseen arkipäivään, jolloin isommille kokkailuille ei riitä aikaa tai energiaa, se tarkoittaa käytännössä ateriaa joka koostuu pelkästä maissista. Onneksi vähällä vaivalla ja pienellä mielikuvituksella simppeli keitetty maissi saa kaverikseen muutamankin erilaisen maustekastikkeen!

kotimainen maissi

Maanantaina alkoi taas valtakunnallinen hävikkiviikko. Tänä vuonna tavoitteena on erityisesti ruoan arvostuksen lisääminen ja tätä kautta hävikin määrään vaikuttaminen ruokaketjun kaikissa portaissa, erityisesti kuluttajien käyttäytymisessä. Koska olen sekä kuluttuja, että pieni äänitorvi jos jonkinlaisiin ruokaan liittyvien teemojen saralla, haluan tänäkin vuonna kantaa omalta osaltani kortta kekoon ruokahävikin vähentämiseksi.

Hävikin vähentäminen mielessäni kehittelinkin maissin kaveriksi neljä erilaista soossia kaapeistani löytyvistä mausteista ynnä muista heräteostospurnukoista – ja niitähän keittiössäni on kuulkaas paljon! Samalla käytin loppuun yhden yrttipuskan jämät sekä pöydälle unohtuneen puolikkaan tuoreen chilin. Heräteostokset ovat keittiössäni varmaan pahimpia ruokahävikin syypäitä, ostelen nimittäin milloin mitäkin kiinnostavia tuotteita, jotka kerran maistettuani saatan unohtaa jopa kuukausiksi.

maissi

Kolme ideoimistani kastikkeista on täysin vegaanisia ja se yksi jäljelle jäänyt on omasta mielestäni maissin parasta kaveria: voita. Pientä twistiä toki mietin sekin käyttöön.

Maissin voi kukin kypsentää niinkuin itse tykkää. Minulla maissi päätyy useimmiten kiehumaan kattilaan (n. 10-15 min riippuen maissien koosta tai mikäli maissi on supertuoretta, 5-10 min), varsinkin jos kypsennettävä on vain muutama maissi. Isomman määrän paistaa kätevästi uunissa. Maissi kypsyy 200 asteisessa uunissa folioon käärittynä 30-45 minuuttissa (koosta riippuen) ja  mikäli suojalehdet peittävät maissintähkän kauttaaltaan, voi folionkin skipata ja heittää maissit uuniin suojalehtineen päivineen. Usein lisään uunivuoan pohjalle hieman vettä luomaan uuniin hieman höyryä.

maustettu maissintähkäJalapeño-limettisiirappi & yuzu kosho -majoneesi

Ensimmäiset kaksi soosseistani ottavat hieman inspiraatiota opiskeluaikojeni makumuistoista Meksikosta: sielläpäin nimittäin myydään kadulla mitä ihaninta maissia, joka kuorrutetaan majoneesilla ja maustetaan suolalla, chilillä sekä limetillä. Päälle raastetaan monesti vielä paikallista juustoakin. Nam!

Toisen maustekastikkeen pohja on vegaaninen majoneesi (jota jääkaapissani on nykyään aina purkki jos toinenkin) ja hain siihen sitrus- ja chiliaromit Meksikon sijaan Japanista; toinen maistuu muistojeni kaltaisesti jalapeñolle, limetille ja korianterille … sekä vaahterasiirapille!

*) merkityistä mausteista kerron postauksen lopussa tarkemmin!

 

Maissi & Jalapeño-limettisiirappi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

1 vihreä tai punainen jalapeño

2 rkl vaahterasiirappia

3 rkl silputtua korianterin vartta

1 limetti ( ½ limetin mehu sekä 1 tl raastettua limetin kuorta)

ripaus suolaa

Silppua chili sekä korianterin varret hyvin pieneksi silpuksi. Laita silppu pieneen kulhoon ja raasta päälle pestyn limetin kuorta. Purista kulhoon sitten puolen limetin mehu ja lohko toinen puolikas kahteen osaan tarjoilua varten. Lisää kulhoon vielä vaahterasiirappi ja mausta ripauksella suolaa. Sekoita hyvin ja sivele pöydässä kuumalle maissille.

Jalapeño-limettisiirapilla sivellyt maissintähkät voi viimeistellä pöydässä vielä puserruksella limettiä ja mikäli korianteripuskasta löytyy lehtiäkin, ripotella vielä niitäkin maissin päälle.

Maissi & Yuzu kosho -majoneesi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

4 rkl vegaanista majoneesia

¼-½ tl yuzu koshoa (suolaista yuzutahnaa) (*

1-2 tl shichimi tōgarashi -chilimaustetta (*

Sekoita majoneesiin yuzu koshosekä shichimi tōgarashi -chilimauste vähän kerrallaan. Kummatkin mausteet ovat melkoisen vahvoja, joten niitä humpsahtaa huomaamatta annokseen liikaakin, jollei ole varovainen!

Kun majoneesi on makuusi sopivan tujua, sekoita sitä vielä kerran hyvin ja sivele se sitten maissin päälle. Itse ripottelen maissin päälle ennen syömistä vielä hieman lisää shichimi tōgarashia, tulisen ystävä kun olen!

maissi maustaminen

Toiset kaksi kastiketta olivat perinteinen voi jääkaapista löytyneen pinjansiemenpussin jämien sekä heräteostosjuuston kera, sekä lempimausteillani misolla ja gochujangilla maustettu vegaaninen majoneesi. Misoa minulla on jääkaapissa tällä hetkellä jostain syystä kolmeakin sorttia, joten yritän koko ajan keksiä sille käyttötarkoituksia!

Maissi & Ruskistettu pinjansiemenvoi + asiago-juusto

2:lle maissintähkälle

50-70 g luomuvoita

2-3 rkl pinjansiemeniä

(puristus sitruunaa tai limettiä)

n. 50 g asiagojuustoa (tai kypsytettyä kefalotiria, parmesaania, manchegoa… mitä nyt jääkaapissasi sattuu olemaan -mieluiten kuitenkin melko aromikasta ja vahvaa juustoa)

Sulata voi pienessä kattilassa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes voi alkaa kuplimaan ja lisää sitten pinjansiemenet. Jatka kuumentamista varoen polttamasta voita tai pinjansiemeniä, kunnes sekä voi että pinjansiemenet saavat hieman väriä. Jäähdytä voi lähes kiinteään muotoon.

Sivele pinjansiemenvoi huoneenlämpöisenä kypsän ja jo hieman jäähtyneen maissin pintaan ja raasta päälle sopivasti juustoa. Jos maissi on tarjoillessa tulikuuma, voi sulaa tähkän päälle ja tippuu lautaselle. Sieltä se ei maissia juuri mausta, joten itse ainakin yritän malttaa jäähdyttää maissia tarpeeksi ennen syömistä voin kanssa!

Maissi & Miso-gochujang -majoneesi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

3 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl (tummaa) misoa (*

½-1 tl gochujang -tahnaa (*

1 kevätsipulin varsi

Sekoita majoneesiin miso sekä makusi mukaan gochujangia. Seoksesta tulee melko vahvaa, joten tätä ei tarvita maissin päälle paljoa! Voit halutessasi lantrata seosta lisäämällä siihen enemmän majoneesia. Viipaloi vielä ohuelti kevätsipulin varsi.

Sivele miso-gochujang-majoneesi maissin päälle ja ripottele maissille vielä hieman silputtua kevätsipulia.

maissi

*) Yuzu kosho on japanilainen maustetahna, joka tehdään chilistä, suolasta ja yuzu-hedelmän kuoresta. Seoksen annetaan fermentoitua, joten lopputulos on mauiltaan paljon moniuloitteisempi kuin kolme raaka-ainetta ehkä antaisi olettaa! Yuzu koshosta voit lukea lisää esim. täältä.

Shichimi tōgarashi (myös nanami tōgarashi) on japanilainen seitsemän mausteen seos, jossa on yleensä ainakin chiliä, japanilaista sansho-pippuria, appelsiininkuorta sekä mustia ja/tai valkoisia seesaminsiemeniä. Sichimi tōgarashi on todella aromaattinen mausteseos, josta tykkään niin paljon että sitä on kotonani parhaillaan parinkin purkin verran. Erityisesti olen tykännyt maustaa sillä yksinkertaita riisiruokaa, tamago kake gohania.

Miso on japanilainen maustetahna, joka tehdään fermentoimalla soijapapuja (tai ohraa, riisiä, tattaria…) aspergillus oryzae -homeella. Misoja löytyy todella moneen lähtöön, joilla on erilainen makuprofiili riippuen raaka-aineesta ja fermentointiajasta. Vaaleat misot ovat yleensä maultaan miedompia, punaiset ja tummat misot vahvempia. Miso säilyy jääkaapissa huolella suljettuna jopa vuoden, mutta opin juuri Japanilaisesta ohjelmasta että sen voi myös pakastaa eikä se jäädy! Misosta on moneksi: salaatinkastikkeeseen, risottoon ja jopa pikkuleipiin!

Gochujang on korealainen fermentoitu chilitahna, joka saa paksun koostumuksena tahmeasta riisistä, soijajauhoista ja ohramaltaista. Gochujang on samanaikaisesti suolaista, makeaa, tulista ja täyteläistä – todella koukuttavaa tavaraa! Sen makuun pääsee hyvin esim. tteokbokki -reseptin kanssa. En lainkaan ihmettele, että sitä löytyy nykyään ihan peruskaupoistakin! Lue lisää esim. täältä!

Yuzu koshoa olen löytänyt japanilaisiin ruokiin erikoistuneesta Tokyokanista, sichimi tōgarashia, misoa sekä gochujangia löytyy muistakin aasialaisista kaupoista. Misoa sekä gochujangia löytyy myös paremmin varustelluista ruokakaupoista.

 

871 views