Brandyllä maustettu pihlajanmarjahillo

Brandyllä maustettu pihlajanmarjahillo

pihlajanmarjahillo

Parempi myöhään, kuin milloinkaan vasta ensi syksynä – elämäni ensimmäinen pihlajanmarjahillo nököttää nimittäin nyt jääkaapissa odottamassa joulua! Heräsin tässä syksyn mittaan syvenneestä arkihorroksestani pihlajanmarjakauteen vasta muutama viikko takaperin, mutta onnistuinpa kuin onnistuinkin silti löytämään metsästä tarpeeksi käyttökelpoisia marjoja yhteen hillosatsiin.

Inspiraation hillon tekemiseen sain viime keväänä Ruokaa Suomesta -pop up tapahtumasta ostamastani konjakilla maustetusta pihlajanmarjahillosta … jonka siis löysin kaappini perältä tuolloin muutama viikko takaperin kokkaillessani pattypan -kurpitsaa. Tämä pihlajanmarjahillo oli niin herkullista, että vähemmästäkin sitä lähtee koluamaan kaikki alueen lähipihlajat päästäkseen tekemään omia hillokokeilujaan 🙂

pihlajanmarjahilloPikkuruinen purkki konjakki-pihlajanmarjahilloinspiraatiota!

En ole mitenkään ansioitunut hillonkeittelijä – jos ihan totta puhutaan niin olen tainnut hilloa keitellä elämässäni ehkä kahdesti ennen tätä. Niinpä etsin suosiolla netin uumenista konjakilla maustetun pihlajahillon reseptin, jonka avulla hilloni keittelin. Mielestäni kivoin ohje löytyi Isoäidin reseptillä -blogista, jossa siis blogin nimen mukaisesti kokkaillaan ruokia kirjoittajan isoäidin reseptikirjasta. Minullakin on tallessa oman mammani (siis isoäidin) reseptikirja, joka pursuilee kaikenlaisia irrallisia lippulappuja ja muistiinpanoja rakkaalla käsialalla. Kyseinen blogi onkin siksi minusta aivan mahtava!

Monet mamman perinteiset reseptit ovat suurimpia aarteitani, joten yhtä suurella arvostuksella kohtaan kaikkien muidenkin isovanhempien reseptit ♥ Tämän blogin kirjoittajalla on kuitenkin tapana myös kääntää reseptit nykykielelle, mikä välillä todella tarpeen onkin – toppasokeri ja pergamenttipaperi esimerkiksi tästä huushollista nimittäin puuttuvat 😀

Alkuperäinen resepti löytyy siis Isoäidin reseptillä -blogista! Tarkoitukseni oli maustaa hillo konjakilla kuten tässä ohjeessa, mutta jostain syystä tulin Alkosta kotiin brandypullon kanssa.

Brandyllä maustettu pihlajanmarjahillo

500 g pihlajanmarjoja

vettä

500 g sokeria

1-2 tl vaniljaa

1 dl brandyä (tai konjakkia)

Irroita marjat oksista ja laita ne kattilaan. Lisää kattilaan niin paljon vettä, että marjat juuri ja juuri peittyvät. Keitä marjoja kymmenen minuuttia ja siivilöi vesi sitten toiseen astiaan.

Mittaa 2½ dl keitinvedestä sokerin kanssa kattilaan ja keitä, kunnes sokeri liukenee. Lisää kattilaan vanilja sekä pihlajanmarjat ja jatka keittämistä vartin verran. Kuori mahdollinen vaahto pinnalta. Sekoita lopuksi hieman jäähtyneeseen hilloon brandy (tai konjakki).

Pese ja desinfioi tarpeellinen määrä lasipurkkeja (itse käytän tätä Marttojen ohjetta) ja täytä purkit piripintaan. Sulje purkit heti kansilla ja jätä huoneenlämpöön jäähtymään. Säilytä hillopurkit jääkaapissa.

pihlajanmarjahillo

Ps. Mikäli olet ensi syksynä minua aikaisemmin liikenteessä näiden pihlajanmarjahommien kanssa, eikä pakkanen ole vielä puraissut puiden marjoja, pakasta marjat edes yön yli ennen käyttöä. Kuulemma se pahin kirpeys taittuu kun marjat vähän paleltuvat. Toisin käy kyllä itselle kun pakkaset toden teolla alkavat: mitä kylmempi on, sitä happamampi on meikäläisen mieliala. Mutta niin, ehkä silloin pitääkin just pistää suu makeaksi 😀

586 views

Itämeri lautasella – Restaurant WILD (thing, you make my heart sing)

by Juulia 2 Comments
Itämeri lautasella – Restaurant WILD (thing, you make my heart sing)

restaurant wild

Oletteko te koskaan syöneet meduusaa? Minäpä olen! Juuri tuota, tuollaista yläpuolisessa kuvassa näkyvää. Aikamoista!

Kahvila / Ravintola Wild (jonka kahvilatuotteista taannoin jo kirjoittelinkin) tarjoilee noin kerran kuussa poikkeuksellisen erityisiä illallisia, joista sarjassaan toinen osui sopivasti syntymäpäivälleni. Teemana tällä illalisella oli Itämeri, mikä sopii tälle synttärisankarille mitä loistavimmin – merenelävät kun ovat ehkä suurinta luksusta mitä nenäni alle voin saada. Menu, johon pääsin tutustumaan jo reippaasti etukäteen näytti alustavasti todella lupaavalta, mutta ei se kyllä mitenkään valmistanut siihen mitä oli tuleman!

Baltic Sea @ Restaurant WILD

Silakka, siloneula ja hietakatkarapu

Itämeren “MISO”

Merikaalikääryleet

Karitsaa ja merisinappia

Meduusa & ruusu

Itämeren “boullabaisse”

Tyrniä ja limppua

restaurant wildWILD:in illallisille mahtuu kerralla 24 ruokailijaa ja illallinen nautitaan intiimisti yhteisessä pöydässä.

Ensimmäinen WILD:in illallisista oli niin suuri menestys, että nämä toisen setin paikat myytiin hetkessä loppuun. Arto Koskelon raportti ekalta illalliselta kärpässieni -makupaloineen siis villitsi muutkin kuin minut, minkä tajusin puoli päivää liian myöhään.

Minulla kävi kuitenkin tsägä ja sain loppuunmyydylle illalliselle kutsun itselleni ja Juusolle vähän niinkuin työn merkeissä ja saimmepa vielä oman kahden hengen pöytämmekin keittiön vierestä. Siinä sain rauhassa toteuttaa itseäni kamerani kanssa häiritsemättä kanssaruokailijoita, mikä sopi kaltaiselleni ujolle kuvaajalle paremmin kuin hyvin 😀

jouni toivanenIllallisen uskomattomat makuelämykset syntyvät tässä päässä: Jouni Toivanen, aikamoinen nero!

Jolly Nature Pet NatAlkumaljana Jolly Nature Pét’ Nat’

Näin iltamyöhään sisustuskauppa TRE:n jo suljettua illalliselle hipsitään sisäpihan kautta. Illallinen on kuitenkin katettu kaupan perällä sijaitsevien muutamien pikkupöytien sijaan keskeltä kauppaa löytyvälle pitkälle pöydälle.

Hämärässä kaupassa pyöri saapuessamme jo liuta jännittyneen oloisia illallistajia; jokaisella kädessään tunnelman nostattavaa pét nat:ia (lyhennys sanoista pétillant naturel; viinihipstereistä hipsterein kuplajuoma juuri nyt, lue aiheesta lisää esim. täältä). Jo yksikin lasillinen tätä ihanaa juomaa olisi saanut meidät kaksi pét nat:eihin tykästynyttä onnesta soikeaksi, mutta ei kuulkaas, sitä lasiahan tultiin vielä täyttämään monta kertaa! Hyvä alku illalle, sanoisin.

Alkumalja sopi myös mitä loistavimmin pöytään pikkuhiljaa ilmestyvien alkupalojen kaveriksi. Boqueorones -tyyliin valmistetut silakat olin jo kertaalleen päässyt maistamaan aiemmin – NAM – mutta varsinkin hietakatkarapuskagen ja fritattu “Itämeren merihevonen” eli särmäneula vetivät kyllä pisteet kotiin. Pelkiksi kuriositeeteiksi edellämainitut harvinaisemmat suupalat eivät kuitenkaan jääneet, vaan olivat juuri niin herkullisia mereneläviä kuin etukäteen kuvittelinkin.

restaurant wildHietakatkarapu skagen

siloneulaFritattu siloneula (tai ehkä se oli sittenkin särmäneula?)

Illlallinen eteni mukavan verkkaista vauhtia ja pitkästä pöydästä kantautuvasta hilpeästä puheensorinasta päätelleen tunnelma oli muillakin mitä mainion. Annoksia kiikutettiin pöytään koko nelihenkisen keittiö- ja tarjoilutiimin voimin, mutta kellään ei vaikuttanut olevan kuitenkaan liian kiire vastailla kaikkiin mieleeni juolahtaviin kysymyksiin.

Jounin lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailemat annokset syvensivät lautanen lautaselta menun teemaa: Itämerestä sukelletut toinen toistaan eksoottisemmat raaka-aineet kuten edellämainitut siloneulat sekä liejutaskuravut ja korvameduusat saivat seurakseen raaka-aineita tietysti niin merestä, kuin sen rannoiltakin. Niinpä lautasilta löytyikin esim. saariston karitsaa, rakkolevää, merikaalia, tyrnimarjoja, saaristolaisleipää, merisinappia…

Edgan Reppanen tarjoiluvuorossa

restaurant wildLitulaukkamiso, rakkoleväliemi, fermentoitu sananjalka, hauki katsuobushi; reunaa koristaa uuh lääh graavattu keltuainen ♥

Itselleni ehkä kiinnostavin annos koko illallisella oli merellinen misokeitto, joka sisälsi mm. litulaukkamisoa (!) ja fermentoituja sananjalkoja. Tutustuttani litulaukkaan ensimmäistä kertaa viime kesänä meillä on syöty sitä koko kauden ajan eri ruuissa (mm. villiyrtti-vichyssoisessa ja litulaukka-röstipizzassa), mutta miten ihmeessä siitä tehdään misoa? Täytyy ehkä käydä utelemassa asiaa Wildista tässä vielä lähipäivinä, moiset arvoitukset nimittäin tuppaavat pitämään minua hereillä öisin.

Sananjaloista olen ollut utelias siitä asti, kun minulle selvisi että tätä yhtä metsien sympaattisimmista kasveista voi syödä. Tai siis, mitä tahansa sananjalkaa ei tietenkään voi syödä, enkä ole uteliaisuudessani vielä edennyt siihen pisteeseen että selvittäisin mitkä niistä ovat syötäviä – niinpä maistaminenkin oli toistaiseksi jäänyt vain silmänruuan tasolle. Herkullisiahan nekin olivat. Hieman parsamaisia, ehkä hieman voikukanlehtien tyylistä kitkeryyttäkin niistä löytyi. Kiinnostava maku kaiken kaikkiaan!

katsuobushiNäin tehdään ruokahullu synttärisankari hyvin hyvin onnelliseksi!

Eikä siinä vielä kaikki: annoksessa oli nimittäin käytetty vieläpä itse valmistettua haukikatsuobushia!!! Blogiani pidempään lukeneet muistavat ehkä viime talven japanilaisten ruokien hurahdukseni – katsuobushia, kuten misoa ja kombulevääkin on keittiössäni oltava aina.

Ihannemaailmassa osaisin itsekin tehdä jos jonkinmoiset misot ja katsuobushit ja osaisin toki myös löytää metsistä ne syötävät sananjalat … mutta täällä todellisuudessa minä olen kuitenkin se, joka ostaa omansa kaupasta ja Jouni sekä Edgar taas niitä, jotka valmistavat kaikenlaiset jännät raaka-aineet tuosta noin vain itse. Siinä olikin sitten kyynelissä pidättelemistä, kun Edgar kiikutti kätösiini keittiöstä vakuumipakatun annoksen tuota haukikatsuobushia kotiin vietäväksi! Huh, mikä lahja ♥

karitsa tartarKaritsatartar, merisinappisinappia, merisinappia, merivesikurkkua, Närpiön tomaattia

Olemme Juuson kanssa molemmat suuria tartarin ystäviä ja syömme sitä yleensä aina, kun sen listalta bongaamme. WILD:in tartar oli valmistettu tietysti saariston karitsasta ja sen kaverina tarjoiltiin merivedessä mehevöitettyä kurkkua, merisinappia JA merisinappisinappia, sekä vielä Närpiön tomaattia.

Oli kuulkaa raikkain syömäni tartar konsanaan; liha oli jätetty ihanan krouveiksi paloiksi ja merisinappisinappia olisin voinut lusikoida vaikka vähän taskuuni kotiin vietäväksi.

Taskuuni päätyi kuitenkin lopulta jotain muuta kuin sinappia, sillä seuraavana pöytään kannettiin illan jännittävin annos: korvameduusa! Niin, kuten jutun alussa leuhkin, olen tosiaankin syönyt meduusaa. Tätä nimenomaista annosta myös todellakin jännitin etukäteen, sillä matkalla ravintolaan silmiini osui syötävistä meduusoista kertova Nordin Food Lab:in juttu … eikä se ollut ihan joka osaltaan meduusan syömiseen rohkaiseva juttu se. Erityisesti virke, joka alkoi “Though none of us died after eating the moon jellyfish on the boat…” jäi jotenkin kummittelemaan mieleeni 😀

Tuon nimenomaisen jutun kirjoittamisesta on kuitenkin kulunut jo muutama vuosi enkä pienestä jännityksestä huolimatta epäillyt hetkeäkään kipata tuota korvameduusa-annosta kurkkuuni. WILD:in köökissä meduusa oli maustettu ruusun terälehdillä sekä ruusunmarjoilla ja ilmeisesti pakastettu – ainakin se nimittäin tarjoiltiin kohmeisena. Vahvasti merellinen maku annoksessa oli, kuin merivesisorbettia olisi syönyt.

edible jellyfishKorvameduusa, ruusun terälehtiä, ruusunmarjaa ja szechuan kukan nuppuja. Tarjoiluastia on muuten yksi lempiastioistani – tällaisesta kulhosta me lapsena syötiin aina kiisseliä mammalassa.

szechuan buttonKoukuttavaa kamaa nämä buzz button -kukat!

Kaikkihan tietävät, että meduusat voivat polttaa ja pahasti, joten annokseen kätkeytyvä sähköinen yllätys oli mitä oivallisin osoitus Jounin leikkisästä kokkailutyylistä! Illallisen ikimuistoisin komponentti ei nimittäin ollut se meduusa, vaan sähköinen ja turruttavan tulinen szechuan kukka eli Acmella oleracea, jota “buzz buttoniksikin” sanotaan. Tätä kukkaa oli murusteltu meduusa-annoksen päälle, joten kun kulho oli tyhjä, alkoi suussa yhtäkkiä tuntua eräänlainen hitaasti yltyvä sähköiskun kaltainen tunne.

Saimme pöytään lähemmin tutkittavaksemme muutaman kukan ihan sellaisenaankin. Täytyy kyllä sanoa, että tämä pieni ja yllättävä kasvi veti meiltä kummaltakin sanat suusta ja jalat alta (onneksi siis maistettiin näitä istualteen), sillä sen syöminen oli täysin ennenkokematon elämys! Jäätävä polte, jonka tämä kukka suussa ja huulissa aiheuttaa, käy läpi monta vaihetta. Välillä tunne on kuumottava, välillä kihelmöivä, välillä oudon makea, syljen suuhun herauttava, koko suun turruttava ja kun tunne vihdoin laantuu, sen haluaa heti kokea uudelleen – totaalisen addiktoiva elämys siis.

(Nyt arvaattekin jo varmaan, mitä minulla oli taskussani, kun lähdimme ravintolasta myöhemmin kotiin… aarre, todellinen ruokahullun aarre, klunk-klunk)

restaurant wildPohjolan bouillabaisse: turskaa, leijutaskurapua, punakampelaa, artisokankukka-rapuöljyrouille, peruna, karhunlaukka

lahna ribsLahnaribsit

Pikkuruisia ja todella herkullisia liejutaskurapuja, turskaa, punakampelaa, karhunlaukkaa ja perunaa sisältävä “pohjolan bouillabaisse” oli parasta koskaan syömääni bouillabaissea,  tosin varsin hyvin mieleen painui myös annoksen ohessa pöytään kiikutettu pieni lautasellinen rapeita lahnaribsejä. Siis lahnaribsejä!

Keittonsa sai vielä silata todella vahva-aromisella ja täyteläisellä artisokankukka-rapuöljyrouillella, johon kyllä dippasin myös niitä lahnaribsejä sekä läpi aterian tarjottua herkullista karhunalaukkaleipääkin.

jolly nature

restaurant wildTyrni, kallioimarre, saksankirveli, saaristolaisleipä

Ilta päättyi pirteän kirpeään ja anisaromiseen tyrnijälkkäriin, joka tosin oli itselleni ihan himpun verran liian makea. Juuso oli toki enemmänkin kuin tyytyväinen, kun sai syödäkseen puolet minunkin lautasellisestani. Jälkiruokaviini, Domaine Jolly Ferriolin Muscat de Rivesaltes sen sijaan oli just sellaista jumalten nektaria, jollaiseen täydellisen synttäri-illallisen haluankin päättää.

Pitkän pöydän ääressä iltaa taidettiin jatkaa vielä pitkään meidän kotiin hipsimisemme jälkeen – lähtiessämme siellä nimittäin maistatettiin parhaillaan ainakin rakkolevällä maustettua vodkaa ja loistavia Finnviinin viinejä. Käsittääkseni elämys on ollut muillekin niin poikkeuksellinen, että puhelinnumerojakin siellä oli kuulemma ennen kotiinlähtöä vaihdeltu – ei mikään pieni saavutus toisilleen entuudestaan tuntemattomien suomalaisten kesken.

buzz button

Muistelin Juusolle illallisella, kuinka parikymppisenä idealistisena taideopiskelijana aikoinaan haaveilin sellaisesta kokonaisvaltaisesta pop up taideravintolasta. Tämän haaveravintolan jokaisella illallisella olisi ollut oma teema, kaikki uniikkia huonekaluja ja astioita myöten, menuun sopiva livemusiikki soisi ja seinille heijastettaisiin kokeellista videotaidetta…

Nyt jos haaveilisin ravintolasta, se saisi mieluummin olla juuri tällainen: uniikki … mutta ei tykötarpeiltaan tai puitteiltaan, vaan sielultaan. VAU!

Restaurant WILD

Mikonkatu 6, 00100 Helsinki
Finland

+3598 503590848
info@restaurantwild.fi

Restaurant WILD löytyy myös Facebookista & Instagramista

Ps. Seuraava illallinen on 4.11. ja sen teema on … KOULURUOKA! Jounin & co käsissä kouluruokakaan ei voi olla mitään muuta kuin upea elämys, paikka illalliselle kannattaakin siis varata heti 😀


Restaurant WILD tarjosi meille illallisemme. KIITOS!

577 views

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

by Juulia 8 Comments
Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

suppispasta

Se on vissiin aika hurja suppilovahverosato tänä syksynä! Tai siis, näin olen nähnyt ja kuullut. Oma sienikausi on ollut poikkeuksellisen surkea – metsään olen ehtinyt kerran, eikä silloin saaliiksi saatu kuin kourallinen sieniä.

Onneksi kaupassa voi aina käydä! Minulla on jostain syystä sienien kanssa hyvin pinttyneet tavat: kanttarellit paistetaan sellaisenaan voissa esim. leivän päälle, tateista tehdään kermaista pastaa tai muhennosta (joka päätyy yleensä leivän päälle sekin) ja suppilovahveroista tehdään suppilovahveropastaa. Joskus harvoin metsäsienet pääsevät keittiössäni johonkin kokeellisempaan viritelmään (kuten vaikkapa viime vuotinen kantarellichowder ja kantarellipizza), mutta yleensä eivät. Varsinkin, jos sienivuoteni on ollut tämänvuotisen kaltainen.

Ihailenkin siksi kovasti kaikkia, jotka kehittelevät suuresti arvostamistani metsäsienistä jotain jännempää! Tänä syksynä silmiini on osunut jatkuvalla syötöllä Hannan Soppa -blogin upeat sienireseptit, suosittelen kaikille sienifaneille visiittiä Hannan sivustolle … siis tietysti sitten kun olette lukeneet tämän minun lempi suppispastareseptini 😉

sienimetsällä

suppilovahvero

Minulle paras suppilovahveropasta on jo vuosia ollut sellainen, joka sisältää rutosti sitruunaa (sekä kuorta että mehua), lehtipersiljaa sekä valkosipulia. Resepti on peräisin ammoisien aikojen takaa (ehkä?) Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja se on yksinkertaisuudessaan herkullista! Tämä resepti on myös yksi niistä, joiden kokkaukseen ei mielestäni oikeastaan sen kummempaa ohjetta edes tarvita – raaka-aineet määritellään silmämääräisesti eikä kokkauskaan paljoa vaadi.

Tämän vuotinen lisäykseni tähän luottoruokaani oli kuitenkin lisätä annokseen hieman suolaista ricotta salataa. Ricotta salata on vähän kuin juustojen anjovis: pieni määrä korostaa muita makuja mutta liikaa tätä ja ruoka ei muulta enää maistukaan (kiitos tästä oivalluksesta ja vertauksesta kuuluu muuten lempiruokasivustolleni Serious Eatsille). Suppilovahveropastan sekaan murusteltuna ricotta salata toimiikin muiden makujen ohella kuin pieninä suolapommeina, joten muuta suolaa ruokaan ei kannata enää lisätäkään.

suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

2:lle

n. 200 g spagettia (kuivapastaa)

n. 200 g suppilovahveroita

1 luomusitruuna

4 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita

1 ruukku lehtipersiljaa

50-70g ricotta salataa

vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna isossa kattilassa reilusti suolattua vettä pastaa varten. Valmistele muut raaka-aineet ennen kuin alat keittämään pastaa – kun se on valmista ruoka syödään mieluiten nimittäin heti!

Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori talteen raastimen pienellä terällä. Purista sitruunamehu pieneen kulhoon ja ongi siemenet mehusta pois. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja revi isommat sienet muutamaan osaan. Repäise lehtipersiljan lehdet irti varsista ja silppua halutessasi vielä varretkin.

Laita pasta kiehumaan. Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla melko kuumaksi ja lisää pannulle sitten sienet. Paista sieniä hetki ja lisää pannulle valkosipuli. Pyörittele seosta pannulla, kunnes valkosipuli pehmenee – sienet kypsyvät kuumalla pannulla todella nopeasti. Ota pannu liedeltä ja lisää sekaan sitruunan mehu, puolet raastetusta sitruunankuoresta, reilusti mustapippuria, nokare voita sekä suurin osa lehtipersiljasta.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, kippaa kattilasta puolisen desiä keitinvettä suppilovahveroiden sekaan. Valuta pasta ja sekoita se hyvin sekaisin sitruunaisten suppilovahveroiden ja lehtipersiljan kera.

Jaa suppilovahveropasta kahdelle lautaselle ja murenna päälle ricotta salata. Viimeistele annokset lopulla lehtipersiljalla ja sitruunankuorella, tarjoile heti! (Meillä lorautetaan pastan päälle tosin useimmiten lopuksi vielä hieman lisää oliviiöljyä)

suppilovahveropasta

6 156 views

Löytö: kahvila / ravintola WILD – villejä makuja keskellä kaupunkia

Löytö: kahvila / ravintola WILD – villejä makuja keskellä kaupunkia

restaurant WILDKäsintehty piirakka Liperistä; ruskistettua voita, munavoi, poltettua heinää

Kuinka moni kahvila voi kehua perus kahvilatuotteidensa – kuten pullan tai karjalanpiirakan – sisältävän villiyrttejä, itse kerättyjä sieniä tai vaikkapa kuhnurin toukkia? Veikkaisin, että aika harva … ja puhun tässä nyt ihan maailman mittakaavassa. Mikonkadun kahvila/ravintola WILD kuitenkin voi.

Sisustus- ja designkauppa TRE:n takanurkassa piilotteleva WILD on Michelinkokki Jouni Toivasen, Satokausikalenterin perustajan Samuli Karjulan ja mm. lempiravintolassani Grönissäkin työskennelleen Edgar Reppasen ainutlaatuinen konsepti. Päivittäin WILD:istä saa hinta-laatusuhteeltaan ällistyttävien kahvilatuotteiden, kuten metsäisten riistaleipien, parhaan konsanaan syömäni karjalanpiirakan, kuhnurintoukilla maustetun suklaan ja tattitoffeella silatun suklaakakun lisäksi loistavia lounaskulhoja.

ravintola WILD

restaurant WILDMetsäsienipiirakka: tattaripohja, tatteja, suppiksia ja mustatorvisieniä; pikkelöityjä mustatorvisieniä ja maitohorsmaa, sienisoijaa sekä suppispölyä.

Lounaskulho sisältää päivästä riippuen vaikkapa kylmäsavuhaukea (tai vegaanisessa vaihtoehdossa tempeä), perunasalaattia, hapankaalia ja silmusalaattia tai poronsydäntä (vegaanisessa vaihtoehdossa marinoitua tofua), sellericonfit, pikkeliretikkaa ja silmusalaattia.

Itse olen kulhon testannut toistaiseksi vasta kahdesti, mutta lisää on saatava! Ei sinänsä mikään ihme: kulhoja täyttävän liemen vastumattamon umaminen maku jää nimittäin helposti pyörimään mieleen. Liemi saa makua mm. kahvimarjan kuivatuista kuorista, cascaroista, joita syntyy kahvin valmistuksen sivutuotteena. Cascarat WILD:iin toimittaa Good Life Coffee. Cascara kuullostaa sen verran eksoottiselta ravintolakeittiön raaka-aineelta, että pitihän se heti guuglata. Maailmalla cascarasta valmistettua “teetä” ilmeisesti tarjotaan jo monissa kahviloissa, mutta täytyy kyllä sanoa että tämä on ensimmäinen kerta, kun itse tästä kiinnostavasta raaka-aineesta kuulen.

Jo kaikki edellämainitsemani tekee WILD:istä minulle vastustamattoman, mutta lisäksi kahvilassa tarjotaan tosiaan lempikahvilani Good Life Coffeen paahtamaa kahvia. Valikoimasta löytyy myös loistava setti kotimaisia Pien-kaupan kuratoimia pienpanimo-oluita, sekä varsin kiinnostavia viinejä (mukana myös muutama alkuviini sekä yllättävän laadukasta kotimaista marjaviiniä).

Hyllystä löytyy myös erilaisilla villiyrteillä ja -vihanneksilla sekä jopa levällä maustettua vodkaa! Täällä voi siis halutessan vetäistä melkoisen villit (hehe) afterworkit 😀 Löytyypä kahvilasta myös suomen todennäköisesti kallein gin tonic (50€), johon tulee Nordic Food Labin kehittelemää Anty Gin -muurahaisginiä. Kaikkea edellämainittua ihmetellessäni ja tutkiessani kahvilassa kököttäviä lukuisia kuivatuilla villikasveilla ja -yrteillä täytettyjä purkkeja en lainkaan ihmettele, että Toivanen on saanut Elo-säätiön myöntämän Villiruokamestarin tunnustuksen.

kahvila WILD

Lauantaisin WILD tarjoaa 25 eurolla aika hulppeaa settiä, johon kuuluu liperinpiirakka, saaristolaisleipä tai riistarieska, vapaavalintainen jälkiruoka ja kahvi / tee sekä lasillinen viiniä tai olutta. Ei lainkaan hullumpi setti, varsinkin nyt kun tiedän tasan tarkkaan miten upean makuisia vaatimattoman kuuloiset saaristolaisleivät tai riisipiirakat ovatkaan ♥

Teemaillalliset

Minua kuitenkin houkuttelee vielä enemmän ravintola WILD:in kerran kuussa järjestettävä varsin uniikki illallinen, joka katetaan sisustuskaupan puolella nököttävään pitkään pöytään. Illalliselle mahtuu 24 ruokailijaa ja se maksetaan Suomessa poikkeuksellisesti kokonaan etukäteen. Ymmärrän täysin varotoimenpiteen syyt, mutta näin harvakseltaan järjestettävälle varsin erityiselle illalliselle lipun saaneet tuskin ohareita tekisivät muutenkaan.

restaurant WILDSuklaakakku: tummasuklaa ganache sable -pohjalla, tattitoffee (toffee valmistettu kermasta, johon on uutettu tatteja)

ravintola WILDSaaristolaisleipä: villiyrttipestoa, graavattua kasvatettua meritaimenta Ahvenanmaalta, paistettua hauenmätiä, piparjuurta ja kuivattua saksankirvelinlehteä.

riistaleipäRiistarieska: perunarieska, villiyrttivoita, poron entrecôte, pikkelöityjä vihreitä karviaisia, kuivattua poronjäkälää sekä mustaherukanlehti öljyä.

WILD:in illallisilla on joka kerralla oma teemansa, joten jokainen ateria on ainutlaatuinen. Illallislipun hinta sisältää muuten sitten ihan kaiken: 7-9 ruokalajia juomineen ja yllätysmakupaloineen.

Ensimmäisen illallisen teema oli metsä ja tuolloin tarjolla oli rohkeimmille maistettavaksi jopa kärpässientä! (Uteliaiden kannatta lukaista esim. tämä Viisitähteä-lehden juttu)!

Seuraavan dinnerin teema on Itämeri ja tiedossa on kuulemma ainakin kokkien itse sukeltamaa rapua, rakkolevälientä, hietakatkarapuja sekä Itämeri “bouillabaisse”. Sosiaalisesta mediasta tosin bongasin juuri kuvan Reppasen sukeltamista korvameduusoista, joita pöydästä ilmeisesti tulee löytymään myös. Tuo Itämeri-illallinen osuu muuten syntymäpäivälleni, joten mikäli mietitte onko minulla tuolle loppuunmyydylle illalle jo lippu, niin TOTTA MUNASSA ON! Ja kyllä, aion syödä synttäri-illalliseni kamera kädessä – raporttia ateriasta seuraa siis perästä.

ravintola Wild

kahvila WILDMarjapiirakka: sable -pohja, punaisella ginillä maustettuja mansikoita ja kirsikoita, marjasiirappi, tuoksusimake anglaise

Ravintola WILD

Mikonkatu 6

Helsinki 00100

WILD löytyy myös Instagramista


WILD tarjosi minulle maisteluannokset kahvilatuotteistaan. Kiitos!

677 views