Kaamos, oi kaamos… Uuvuttava marraskuu on onneksi jo takana, eikä tästä joulukuustakaan enää paljoa jäljellä ole. Kevääseen on silti vielä matkaa! Koko syksyn olen seurannut uteliaana Facebookin villiyrttiryhmässä rönsyillyttä keskustelua vuorenkilvistä, ja miettinyt että pitäisiköhän kokeilla – kukapa olisi nimittäin arvannut, että tästä joka pihan koristuksesta voi keittää taikajuomaa?
”Siperian tee” (tai Mongolian tee, kuten Venäjällä sanotaan) valmistetaan ylivuotisista fermentoituneista vuorenkilven lehdistä, eli niistä mustuneista löllyröistä, jota minunkin kerrostaloni kukkapenkistä vielä viheriöivien lehtien alta löytyy. Teen on tutkittu parantavan hapenottokykyä, ja tätä kautta jeesaavan esim. liikuntasuorituksissa – tosin testi on tehty toistaiseksi ilmeisesti vain hiirillä. Hiiriltä on ehkä turha kysellä käyttökokemuksia, mutta ainakin tuolla Facebookin ryhmässä ihmiskeskustelijat raportoivat melkoisen huimiakin tuloksia. Juomaa kannattaakin monen mielestä nauttia varovasti, ettei saa liikaa virtaa!
Perinteisesti erityisesti metsästäjien käyttämä voimajuoma on ollut itänaapurillemme tuttu jo pitkään; Venäjällä vuorenkilpeä käytetään monipuolisesti rohtona. Suomessa vuorenkilven tehoa on tutkinut MTT:n entinen yliagronomi Bertalan Galambosi, jolle kasvin potentiaali selvisi vasta kun venäläiset kollegat sen MTT:n pihalta bongasivat ja kasvin mahdollisuuksista hänelle kertoivat (lue Galambosin haastattelu täältä).
Vuorenkilpi osoittautuu pikaisen guuglauksen perusteella melkoiseksi superfoodiksi, joka sisältää runsaasti mm. antioksidantteja sekä parkkihappoja, joilla on verenpainetta alentava vaikutus. Vihreissä lehdissä on lisäksi arbutiinia, joka vaalentaa ihon pigmenttivirheitä – ei siis yllättävää, että kosmetiikkateollisuuskin on kiinnostunut tästä melkein jokaiselle tutusta pihakasvista (lue lisää Keruutuotetarkastajan blogista).
Utelias kun olen (puhumattakaan kyrsiintynyt kaamosuupumukseen), laitoin vihdoin minäkin Siperian teen tulille, kun pääsin viikonloppuna keräämään lehtiä puhtaista oloista ystävän mökkipihasta. Lehtiä voi kerätä hyvin vielä lumen tuloon saakka!
Otsalamppu päässä lötköjen ja märkien lehtien kaivelu pilkkopimeässä tekee tästä taikajuomakokeilusta entisestään jännemmän, mutta ei varsinaisesti tee juomasta mielikuvallisesti kovin houkuttelevaa: ensimmäistä lasillista olikin hieman pakotettava kurkusta alas. Yllättävää kyllä, juoma ei maistu juuri miltään. Uutetta laimennetaan vedellä niin paljon, että makua nesteessä on tuskin nimeksi. Jos ajatus maatuneista lehdistä valmistetun juoman kumoamisesta tökkii, voi esim. pyytää asuinkumppania tai kaveria juottamaan nesteen itselle salaa vaikkapa teen tai kahvin seassa 😉
Reseptin lainaan tähän tutkija Galambosilta, joka korostaa, että tee on valmistettava ohjeen mukaan:
Siperian tee
2 rkl pestyjä, kuivattuja ja murskattuja vuorenkilven ruskeita lehtiä
3 dl vettä
Ensin kerätään vuorenkilven ruskeita lehtiä ja huuhdotaan ne roskista. Sitten ne kuivataan ja murskataan. Kaksi ruokalusikallista jauhetta ja 3 desilitraa vettä keitetään kymmenen minuuttia. Sen jälkeen ”teen” annetaan seisoa puoli vuorokautta, jonka jälkeen se siivilöidään. Näin syntynyttä uutetta sekoitetaan 2–3 teelusikallista desilitraan vettä ja juodaan.
Valmis uute on väriltään voimakkaan tummanruskeaa, ja sen pitäisi säilyä jääkaapissa jopa viikkoja – tosin jostain luin että vain muutamia päiviä. Keskusteluryhmässä joku kertoi pakastavansa uutteen jääpalamuotissa, jolloin päivittäisannos on helppo vain plopsauttaa lasiin sulamaan. Koska uutteen säilyvyydestä jääkaapissa ei löytynyt niin kovin tarkkaa tietoa, taidan itsekin valita säilytyspaikaksi pakastimen.
Annosta voi säätää jokainen olonsa mukaan – vaikutus pitäisi ilmeisesti alkaa muutaman päivän teen juonnin jälkeen. Jään odottelemaan taianomaisia vaikutuksia!
Hei! Oletko yhä hengissä?
Heh, hengissä ollaan, vaikka raportit ovatkin jääneet kirjoittamatta 😀
No tuliko siitä pirteyttä lisää?
No en sanoisi että huomattavasti! Ehkä annostukseni ei ollut sopiva… Testikierros nro kaksi voisi siis olla paikallaan (kuten myös tämän jutun päivittäminen muutenkin 🙂 )
Tein viime vuoden keväällä julman ihmiskokeen. Valmistin vuorenkilpiteetä ja juotin vaimolleni. Hän on tottunut siihen, että puuhastelen rohdoskasvien ja luontaistuotteiden kanssa, vaikkei itse olekaan niistä kiinnostunut. Sanoin, että tämä on tällaista terveysjuomaa vain. Kolme päivää hän sitä joi, ja sitten alkoi tapahtua. Häneen iski valtava energianpuuska, jota hän ei osannut selittää. Ensin piti tehdä suursiivous, sitten lähteä mattolaiturille. Myöhemmin hän lähti vielä kuntosalille ja repi siellä rautaa ennätyspainot tangossa. Yökin meni hurjissa merkeissä. Seuraavana päivänä en enää tarjonnut juomaa, ja hän alkoi rauhoittua. Eli voin sanoa, että toimii.
Julmaa, todella 😀 ehkä pitää tehdä sama ihmiskoe itselle. Tämän jutun kirjoittelusta on ehtinyt vierähtää jo sen verran aikaa että asiaan voisi taas palata! Kiitos inspiraatiosta!
Itselleni Galambosin suosittelema annostus on liian pieni. Ei vaikutusta. Sitten aloin kulautella kunnolla. Join laimentamatonta keitettä puoli kahvikupillista ja parissa kolmessa päivässä tulikin iso buusti. Jaksaa, todella jaksaa. Ihmettelen ja käytän. Nyt kun talo tulee täyteen lastemme perheitä, käytän pari viikkoa ja sitten pidän taukoa. Huh, kiitos vuorenkilpi.
Kaikkein parhaimman teen saa, kun käyttää niitä vihreitä lehtiä. Täytyy ensin nahistaa huoneenlämmössä ja fermetoida vielä uunissa 😊. MTT:llä tästä tutkittua näyttöä
Hei! Kiitos vinkistä! Täytyypä tutustua vihreiden lehtien käyttöön lisää 🙂