Alkukesän villiyrttikastike

Alkukesän villiyrttikastike

villiyrttikastike

Nyt niitä taas saa! Siis metsän antimia, kuten nokkosta, litulaukkaa ja kuusenkerkkiä. Kaikki omia alkukesän suosikkejani, joita voin kerätä taskuuni vaikkapa palatessani töistä kotiin. Taskullisesta taas taiotaan hetkessä pirteä villiyrttikastike, joka taikoo salaatin kuin salaatin hetkessä kesäiseksi.

En ole todellakaan mikään superhortoilija, vaikka metsän aarteista joka kevät ja kesä intoilenkin. Pikkuhiljaa minusta on kuitenkin tullut huomaamattani se tyyppi, joka kykkii nokkospuskassa poimimassa nuoria versoja paljain käsin, eikä osaa muutenkaan enää käydä kävelyllä skannailematta kokoajan ympäröivää kasvustoa vähän sillä silmällä. Syötävien kasvien keräily on nimittäin tosi koukuttavaa ja hauskaa!

villiyrttikastike

villiyrttikastike

Niin hauskaa kuin se onkin, huomaan välillä kuitenkin hieman stressaavani nopeasti ohi sujahtavista villiyrttisesongeista. Perfektionismiin vähän liikaakin pyrkivä ihanneminäni olisi nimittäin tässä vaiheessa vuotta toki jo tehnyt omat “amarettonsa” pihlajansilmuista, laittanut kuusenkerkkäsiirapit tekeytymään ja kaivanut jo talvella lumen alta kallioimarteen juuria keittiöönsä. Ihanneminäni olisi myös jo suoriutunut vaikka kuinka monelle villiyrttikurssille, (toisin kuin todellinen minä joka aina vain aikoo), tietäisi erehtymättömänä minkä saniaisen versot ovat syötäviä ja mistä löytyisi villiä karhunlaukkaa. Hah! Sitä päivää odotellessa…

Villivihannesten ja -yrttien hyödyntäminen kiehtoo minua, mutta samalla olen hyväksynyt olevani aika laiska keräilijä. Itseni vätykseksi sättimisen sijaan olenkin päättänyt olla iloinen saavutuksistani, jos onnistun tutustumaan joka kevät yhteen uuteen kasviin. En kuitenkaan lähde vartavasten etsiskelemään jotain tiettyä kasvia kaukaa, vaan haravoinpa vain tuota meidän lähimetsäämme, sieltäkin löytyy vaikka mitä. Kevät on päivätyössäni sitä kiireisintä aikaa ja metsähaahuilut mitä parhainta lääkettä stressille – miksi siis tehdä niistäkin suorituksia?

villiyrttikastike

Tänä vuonna tähtäimessä on rucolan ja parsakaalin omaiseksi kehuttu peltokanankaali sekä siankärsämö. Molemmat ovat minulle helppoja tunnistaa, sillä ne ovat tuttuja minulle jo lapsuudesta. Lautaselle ei vain ole päätynyt vielä kumpikaan.

Viime vuonna uusia tuttavuuksia kertyi loppukesään mennessä useampikin: loppukeväästä lautaselle päätyi valkosipuliarominen litulaukka, joka on helppo bongata jo kaukaa kun se alkaa kukkimaan. Tänä vuonna onkin sitten ollut helppo varmuudella sitä metsästä poimia jo ennen kukintaa, jolloin se on parhaimmillaan.

Keskikesällä kokkailin jo lapsuudesta tutun suolaheinän kanssa villiyrtti-vichyssoisea ja keräsin lautaselleni myös lempirikkaruohoani jauhosavikkaa, jonka olisin toivonut tietäväni olevan näin ihanaa herkkua silloin kun sitä opiskeluaikoinani työkseni kukkapenkeistä kitkin. Loppukesästä keittiööni eksyi vielä eksoottisen hedelmäistä pihasauniota, jonka pariin halajan kovasti jo tänäkin kesänä!

Pidempää blogihistoriasta löytyy myös mm. seuraavat villit reseptit:

villiyrttikastike

Tämä kirpeä ja aavistuksen valkosipuliarominen villiyrttikastike on juuri nyt parhaimmillaan, kun metsä on pullollaan nuoria ja vielä pehmävartisia nokkosia ja litulaukkoja. Kun litulaukat alkavat kukkia, kannattaa niitä käyttää kastikkeessa vähän vähemmän (ovat tällöin jo vähän kitkerämpiä) mutta hyödyntää toki kasvin kauniit kukat salaatin koristeena.

Kuusenkerkkäkauden mentyä ohi kastikkeen voi kirpeyttää kuusenkerkkäjauheella tai vaikkapa ketunleivillä sekä suolaheinällä. Kuusenkerkkiä voi myös pakastaa!

Alkukesän villiyrttikastike

n. 1½ dl

kourallinen nuoria nokkosia

kourallinen nuorta litulaukkaa

n. 1 rkl sherryviinietikkaa (tai omena/valkoviinietikkaa)

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tuoreita kuusenkerkkiä (tai n. 1 tl kuusenkerkkäjauhetta)

ripaus suolaa

2-4 rkl vettä tai tuoretta sitruunamehua*

(¼ säilöttyä sitruunaa*)

* mikäli et laita kastikkeeseen säilöttyä sitruunaa, voit käyttää veden sijasta sitruunamehua.

Huuhdo nokkoset, litulaukat ja tuoreet kuusenkerkät huolella. Irroita litulaukat ja nokkoset varsistaan, mikäli varret ovat jo paksuuntuneet (itse yritän etsiä sen verran nuoria kasveja, että niiden varret ovat vielä pehmeitä ja hentoja).

Mikäli käytät säilöttyä sitruunaa, irroita siitä hedelmäliha ja leikkaa kuori muutamaan palaan. Mikäli et käytä säilöttyä sitruunaa, purista tuoreesta sitruunasta muutaman ruokalusikallisen verran sitruunamehua. Soseuta sitten 2 rkl vettä/sitruunamehua sekä kaikki muut raaka-aineet sileäksi. Ohenna kastiketta lisää vedellä/sitruunamehulla, mikäli se on tarpeen. Mausta villiyrttikastike makusi mukaan ripauksella suolaa.

Villiyrttikastike säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä muutaman päivän, mutta on parhaimmillaan sekä ravinteiden että maun osalta samana päivänä.

villiyrttikastike

Ps. Muistathan kerrata ennen metsään lähtöä Jokamiehen oikeudet ja kerätä vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Älä kisko kasveja juurineen – ellet sitten ole nimenomaan kaivamassa juuria – ja kerää kasveja vain puhtailta mailta tarpeeksi kaukana pakokaasuista ynnä muista myrkyistä. Vinkkejä villivihannesten ja -yrttien keruuseen ja käyttöön löytyy esim. Suomen Luonto -sivuilta ja Suomen Luonto Villivihannekset -mobiiliappsista, jonka tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.

136 views

Löytö: kahvila / ravintola WILD – villejä makuja keskellä kaupunkia

Löytö: kahvila / ravintola WILD – villejä makuja keskellä kaupunkia

restaurant WILDKäsintehty piirakka Liperistä; ruskistettua voita, munavoi, poltettua heinää

Kuinka moni kahvila voi kehua perus kahvilatuotteidensa – kuten pullan tai karjalanpiirakan – sisältävän villiyrttejä, itse kerättyjä sieniä tai vaikkapa kuhnurin toukkia? Veikkaisin, että aika harva … ja puhun tässä nyt ihan maailman mittakaavassa. Mikonkadun kahvila/ravintola WILD kuitenkin voi.

Sisustus- ja designkauppa TRE:n takanurkassa piilotteleva WILD on Michelinkokki Jouni Toivasen, Satokausikalenterin perustajan Samuli Karjulan ja mm. lempiravintolassani Grönissäkin työskennelleen Edgar Reppasen ainutlaatuinen konsepti. Päivittäin WILD:istä saa hinta-laatusuhteeltaan ällistyttävien kahvilatuotteiden, kuten metsäisten riistaleipien, parhaan konsanaan syömäni karjalanpiirakan, kuhnurintoukilla maustetun suklaan ja tattitoffeella silatun suklaakakun lisäksi loistavia lounaskulhoja.

ravintola WILD

restaurant WILDMetsäsienipiirakka: tattaripohja, tatteja, suppiksia ja mustatorvisieniä; pikkelöityjä mustatorvisieniä ja maitohorsmaa, sienisoijaa sekä suppispölyä.

Lounaskulho sisältää päivästä riippuen vaikkapa kylmäsavuhaukea (tai vegaanisessa vaihtoehdossa tempeä), perunasalaattia, hapankaalia ja silmusalaattia tai poronsydäntä (vegaanisessa vaihtoehdossa marinoitua tofua), sellericonfit, pikkeliretikkaa ja silmusalaattia.

Itse olen kulhon testannut toistaiseksi vasta kahdesti, mutta lisää on saatava! Ei sinänsä mikään ihme: kulhoja täyttävän liemen vastumattamon umaminen maku jää nimittäin helposti pyörimään mieleen. Liemi saa makua mm. kahvimarjan kuivatuista kuorista, cascaroista, joita syntyy kahvin valmistuksen sivutuotteena. Cascarat WILD:iin toimittaa Good Life Coffee. Cascara kuullostaa sen verran eksoottiselta ravintolakeittiön raaka-aineelta, että pitihän se heti guuglata. Maailmalla cascarasta valmistettua “teetä” ilmeisesti tarjotaan jo monissa kahviloissa, mutta täytyy kyllä sanoa että tämä on ensimmäinen kerta, kun itse tästä kiinnostavasta raaka-aineesta kuulen.

Jo kaikki edellämainitsemani tekee WILD:istä minulle vastustamattoman, mutta lisäksi kahvilassa tarjotaan tosiaan lempikahvilani Good Life Coffeen paahtamaa kahvia. Valikoimasta löytyy myös loistava setti kotimaisia Pien-kaupan kuratoimia pienpanimo-oluita, sekä varsin kiinnostavia viinejä (mukana myös muutama alkuviini sekä yllättävän laadukasta kotimaista marjaviiniä).

Hyllystä löytyy myös erilaisilla villiyrteillä ja -vihanneksilla sekä jopa levällä maustettua vodkaa! Täällä voi siis halutessan vetäistä melkoisen villit (hehe) afterworkit 😀 Löytyypä kahvilasta myös suomen todennäköisesti kallein gin tonic (50€), johon tulee Nordic Food Labin kehittelemää Anty Gin -muurahaisginiä. Kaikkea edellämainittua ihmetellessäni ja tutkiessani kahvilassa kököttäviä lukuisia kuivatuilla villikasveilla ja -yrteillä täytettyjä purkkeja en lainkaan ihmettele, että Toivanen on saanut Elo-säätiön myöntämän Villiruokamestarin tunnustuksen.

kahvila WILD

Lauantaisin WILD tarjoaa 25 eurolla aika hulppeaa settiä, johon kuuluu liperinpiirakka, saaristolaisleipä tai riistarieska, vapaavalintainen jälkiruoka ja kahvi / tee sekä lasillinen viiniä tai olutta. Ei lainkaan hullumpi setti, varsinkin nyt kun tiedän tasan tarkkaan miten upean makuisia vaatimattoman kuuloiset saaristolaisleivät tai riisipiirakat ovatkaan ♥

Teemaillalliset

Minua kuitenkin houkuttelee vielä enemmän ravintola WILD:in kerran kuussa järjestettävä varsin uniikki illallinen, joka katetaan sisustuskaupan puolella nököttävään pitkään pöytään. Illalliselle mahtuu 24 ruokailijaa ja se maksetaan Suomessa poikkeuksellisesti kokonaan etukäteen. Ymmärrän täysin varotoimenpiteen syyt, mutta näin harvakseltaan järjestettävälle varsin erityiselle illalliselle lipun saaneet tuskin ohareita tekisivät muutenkaan.

restaurant WILDSuklaakakku: tummasuklaa ganache sable -pohjalla, tattitoffee (toffee valmistettu kermasta, johon on uutettu tatteja)

ravintola WILDSaaristolaisleipä: villiyrttipestoa, graavattua kasvatettua meritaimenta Ahvenanmaalta, paistettua hauenmätiä, piparjuurta ja kuivattua saksankirvelinlehteä.

riistaleipäRiistarieska: perunarieska, villiyrttivoita, poron entrecôte, pikkelöityjä vihreitä karviaisia, kuivattua poronjäkälää sekä mustaherukanlehti öljyä.

WILD:in illallisilla on joka kerralla oma teemansa, joten jokainen ateria on ainutlaatuinen. Illallislipun hinta sisältää muuten sitten ihan kaiken: 7-9 ruokalajia juomineen ja yllätysmakupaloineen.

Ensimmäisen illallisen teema oli metsä ja tuolloin tarjolla oli rohkeimmille maistettavaksi jopa kärpässientä! (Uteliaiden kannatta lukaista esim. tämä Viisitähteä-lehden juttu)!

Seuraavan dinnerin teema on Itämeri ja tiedossa on kuulemma ainakin kokkien itse sukeltamaa rapua, rakkolevälientä, hietakatkarapuja sekä Itämeri “bouillabaisse”. Sosiaalisesta mediasta tosin bongasin juuri kuvan Reppasen sukeltamista korvameduusoista, joita pöydästä ilmeisesti tulee löytymään myös. Tuo Itämeri-illallinen osuu muuten syntymäpäivälleni, joten mikäli mietitte onko minulla tuolle loppuunmyydylle illalle jo lippu, niin TOTTA MUNASSA ON! Ja kyllä, aion syödä synttäri-illalliseni kamera kädessä – raporttia ateriasta seuraa siis perästä.

ravintola Wild

kahvila WILDMarjapiirakka: sable -pohja, punaisella ginillä maustettuja mansikoita ja kirsikoita, marjasiirappi, tuoksusimake anglaise

Ravintola WILD

Mikonkatu 6

Helsinki 00100

WILD löytyy myös Instagramista


WILD tarjosi minulle maisteluannokset kahvilatuotteistaan. Kiitos!

661 views

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

pihasaunio

Pihasaunio (Matricaria discoidea) on tuttu kasvi varmasti lähes jokaiselle, vaikkei sitä nimeltä näin äkkisilteen tunnistaisikaan. Sitä on tallonut meistä jokainen useammankin kerran, se kun viihtyy nimensä mukaisesti pihoilla. En ole huomannut sen myöskään tekevän juuri eroa kaupunki- ja maaseutupihojen, saatikka kerrostalo- tai omakotipihan väliltä: piha kuin piha näyttäisi kelpaavan pihasaunion kodiksi.

Pihasaunio viihtyy toki muuallakin – teiden ja polkujen varsilla, pelloilla ja rannoilla – eikä se ole moksiskaan vaikka sen yli jyräisi joku ihmisjalkaa järeämpikin kulkuväline.

metsämansikka

Pihasaunion kukkii heinä-syyskuussa ja sen kukinto tuoksuu huumaavasti ananakselta, kun sellaisen musertaa sormiensa välissä. Myös mausta löytyy ananasta, jota ryydittää yrttinen pippurisuus, lakritsa sekä kamomilla.

Pihasauniosta voi käyttää niin kukat, lehdet kuin varretkin, mutta maku on vahvin kukissa. Niihin olenkin itse eniten hulluna! Pihasaunio sopii hyvin yhteen varsinkin mansikoiden ja vadelmien kanssa, mutta toimii minusta hyvin myös kypsien nektariinien ja persikoiden kaverina.

Simppelissä pihasaunio-hedelmäsalaatissa metsämansikat, villivadelmat ja pihasaunio saavatkin seuraa nektariineista. Pihasauniosta käytän annokseen tietysti koko kasvin, kun sitä kerran olen puhtaalta paikalta löytänyt 🙂

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

1:lle

1 kypsä nektariini

3-4 tervettä ja puhdasta pihasauniota

n. 1,5 dl vettä + 1-2 tl vaahterasiirappia + puserrus sitruunaa

kourallinen metsävadelmia ja metsämansikoita

Aloita pihasaunion käsittelystä: huuhdo pihasauniot ja riivi hyvän näköiset lehdet varresta irti. Leikkaa varsista herkulliset kukkamykeröt irti. Laita jäljelle jääneet varret sitten pieneen kattilaan veden ja vaahterasiirapin kanssa (jota voit laittaa liemeen maun mukaan). Kiehauta seos ja ota se heti levyltä. Jätä varret uuttumaan veteen ainakin vartiksi ja siivilöi sitten liemi. Mausta liemi puserruksella sitruunaa ja jätä jäähtymään.

Pese ja kuutioi nektariini ja huuhdo marjat (jos tarvis). Kerrostele lasiin tai pieneen kulhoon vuorotellen nektariinia, villivadelmia, metsämansikoita sekä saunion mykeröitä ja pieniä lehtiä. Kaada lopuksi jäähtynyt pihasaunioliemi annoksen päälle.

Lusikoi herkut suuhusi ja kun olet valmis, voit juoda vielä hedelmistä ja marjoista hieman lisämakua saaneen liemenkin.

villivadelma

Ps. Pihasauniosta, sen tunnistamisesta, kasvupaikoista ja käytöstä voit lukea lisää esim. täältä ja täältä.

243 views

Löytö: Albertin Pöllön jännä seinäluukku

Löytö: Albertin Pöllön jännä seinäluukku

Oispa mullakin seinässä luukku, josta tulee tällaista ulos…

Haaveilin lapsena kodista, jossa olisi erilaisia salaluukkuja – joku veisi pallomereen, toinen vesiliukumäkeen ja kolmas pomppulinnaan. Eilisen jälkeen olen kuitenkin alkanut haaveilemaan kodista, jonka seinässä olisi luukku Ravintola Grönin keittiöön – sellaisen nimittäin eilen näin ♥

En seuraa urheilua – ellei sitten RuPaul’s Drag Racea lasketa sellaiseksi – siitä huolimatta vietin eilisillan sporttibaarissa. Kyseessä oli entinen Helsingin Jalkapallopubi, josta on taannoin kuoriutunut Albertin Pöllö “hyvien oluiden, viskien, jalkapallon ja kaikin puolin elävän ja iloisen pubikulttuurin ystävien tukikohta Albertinkadulla”. Oluethan minut sinne veivät, ei se urheilu; osallistuin nimittäin Albertin Pöllön järjestämään olutkouluun muutaman muun blogaajan kanssa (mm. WTD Nata, Tiskivuoren Emäntä Heidi, Happy Days Ida sekä Private Blend Mikko).

Olutkoulussa tutustuttiin Lehtori Korpisen johdolla oluisiin ihan sieltä perusteista saakka – näkökulma oli virkistävä, sillä lehtori kertoi erityisesti raaka-aineista ja valmistusprosessista, eikä niinkään yksittäisistä oluttyyleistä (niinkuin usein tapana on). Innokkaana olutharrastajana istuin tietysti hikipinkona etupenkissä, jatkuvasti viitaten ja opettajaamme kysymyksillä pommittaen  – varmaan just niin ärsyttävänä kuin voi kuvitella, mutta minkäs vanha kympin tyttö itselleen voi.

Olen viime vuosina tutustunut oluisiin melkoisella tarmolla, mutta muutamia uusia juttuja minullekin ekaluokalla selvisi. Erityisesti tykkäsin lehtorimme opettamasta “viputeoriasta”: kuvitteellisia mallas-, humala- ja hiivavipuja ylös-alas vääntelemällä pääsee oluen komponenteista vähän uudella tavalla perille ja veikkaan, että seurueen vasta-alkajille vivut valaisivatkin aihepiiriä oivallisesti.

Vipumielikuvan voimilla etsiskeltiin esim. IPA:n katkeruutta Koffin Portterista – sellainen ei olisi itselleni tullut mieleenkään, mutta sieltähän se vaan ponkaisi esiin, kun kutsuttiin. Ehkäpä vastaisuudessa maistelenkin oluita hieman uudella tavalla! Oivalsin vihdoin myös, mitä hyötyä kantavierteen tietämisestä voisi minulle olla: jos se nimittäin on korkea, mutta oluen alkoholipitoisuus sen sijaan matala, on oluessa jäännössokeria eli se on makeaa – mikä on tietysti hyvä tietää mikäli ei makiasta niin perusta (ja minähän en aina tosiaan perusta).

Lehtorimme Santtu Korpela on parhaillaan viimeistelemässä vipuihin perustuvaa olutapplikaatiota, jonka avulla on helppo löytää omaan makuun sopivia uusia oluita – eräänlainen olut-Tinder siis. Sitä pääsee sen valmistuttua pläräämään ainakin Albertin Pöllöön – ihan kiva juttu, kun sitä alkuperäistä Tinderiä en enää nyt pelailekaan.

Kakkosluokan oppituntia (jossa käsitellään mm. villihiivoja) ja illan aikana väläyteltyä luokkaretkeä odotellessa täytyy kuitenkin kehaista olutkoulun lisäksi Albertin Pöllön ruokia! Jahka koulupäivä päättyi, baaritiskin takana piileskelevästä seinäluukusta alkoi nimittäin tupsahdella toinen toistaan herkullisempia lautasellisia. Melkoinen valttikortti, kun seinässä on luukku suoraan naapurissa sijaitsevan Ravintola Grönin keittiöön – juu, just siihen kaupungin yhteen tämänhetken kuumimpaan köökkiin!

Albertin Pöllön “pubiruoka” tosiaan tulee Vuoden Kokki 2016 Toni Kostianin keittiöstä, eikä siksi olekaan ihan sitä tavallisinta pubiruokaa (vaikka listalta burgeria ja makkaroita löytyykin). Lista on lyhyt mutta maukas: peruna- ja kaalisalaattia, Harjun Makkaratehtaan makkaroita ja ihanata itse tehtyä sinappia, meheviä kanansiipiä sekä vegeburgeri, makeaa päätöstä unohtamatta! Lihapurilaista täältä ei saa lainkaan, mutta eipä sitä juuri kaipaakkaan: parempaa vegeburgeria en ole eläissäni syönyt.

Grönille tyypilliseen tyyliin annoksia koristi liuta villiyrttejä, kuten kuusenkerkkää, suolaheinää ja peltokanankaalia, jälkkäriannoksessa taas komeili orvokkeja. Hinnat ovat melkeinpä itse annoksia suloisemmat: kallein annos, eli se mahtava vegeburgeri maksaa nimittäin 12,90€ – mikä ei ole juuri mittään, sillä kauniimpaa ja laadukkaampaa baariruokaa saa hakea.

Ei ole ehkä ihan se perinteisin baariannos tämä, ei.

Albertin Pöllö

Albertinkatu 36, 00180 Helsinki

 

256 views