Meksikolainen maissisalaatti aka esquites

by Juulia 0 Comments
Meksikolainen maissisalaatti aka esquites

meksikolainen maissisalaattiMeksikolainen maissisalaatti aka esquites = majoneesia, chiliä, limettiä ja paahdettua maissia

Maissi

Nyt on taas se aika vuodesta, kun minua vaivaa vakava maissihulluus. En voi käydä kaupassa kahmimatta mukaan vähintään neljää kotimaista maissintähkää – vaikka kotona odottaisi käyttöä jo sama määrä tätä keltaista karkkia. Kotimaisen maissin sesonki kun on lyhyt niin se voi yhtähyvin mieleästäni olla intensiivinen 🙂 Mihinkä se maissi nyt ei muka sopisi?

Lempitapani syödä kotimaista maissia on raakana erilaisissa salaateissa. Juu, keitetty maissi on ihanaa. Samoin grillattu maissi. Mutta raa’an maissin makeus ja mehukas rapeus on vaan jotain ihan muuta!

Blogiinkin on kuuden vuoden aikana kerääntynyt jos jonkinlaista maissireseptiä. Niin, blogillani on tänään kuusivuotissynttärit! (Mihin se aika rientää???) Sen kunniaksi kuusi parasta maissireseptiäni, olkaa hyvät:

  1. Maissisalaatti “Born in the USA”
  2. Kylmä ramen maissilla
  3. Lämmin papusalaatti maissilla
  4. Kantarelli-maissi chowder
  5. Maissipizza
  6. Maissilla ja savujuustolla täytetyt poblanot

Sovitaanko samalla, että kukaan ei huomauta että tein reilu vuosi sitten melkein samanlaisen koosteen viidestä maissireseptistäni 😀 Kun kirjoittelee blogia näin pitkään, ei voi kaikkea hei aina muistaa! Ensi vuonna naputtelen varmaan seitsemän maissireseptin koosteen?

maissisalaatti

Elote & Esquites

Mitä tulee tämänpäiväiseen reseptiin, ohje on vegaaninen versio opiskeluvuosien Meksiko-matkalta tutusta katumaissista. Mm. majoneesilla, chilillä, limetillä ja cotija- juustolla kuorrutettuja elote -maissintähkiä myydään Meksikossa kaduilla kuin kaduilla ja jos jossain on sellaisia tarjolla, en voi olla niitä ostamatta.

Tämänkesäisellä Amerikanmatkalla söin elote-maissia Seattlessa Amerikan itsenäisyyspäivän juhlissa ja olen jokseenkin varma siitä, että just maissikojulle oli pisin jono 🙂 Saman makumaailman maissielämykseen pääsee muuten myös ilman maissihampaita (joita ei minusta voi oikein välttää kun syö maissia suoraan tähkästä): meksikolainen maissisalaatti aka esquites on katumaissin tapaan maustettua paahdettua maissia, mutta kulhosta tarjoiltuna. Sellaistakin söimme reissullamme Portlandin etapilla Modern Times panimolla, ja vieläpä vegaanisena versiona. Ei maissihampaita, ihanaa!

Meksikolainen maissisalaatti

vegaaninen

2-4:lle

4 dl maissinjyviä / 3 maissintähkää

1-2 rkl kasvisrasvalevitettä

1 dl vegaanista majoneesia

1 jalapeño

1 pieni valkosipulin kynsi

½ tl karkeaa suolaa

½ tl kuivattua chipotlechiliä

½-1 limetin mehu

Paahda maissintähkiä/jyviä kuivalla pannulla kunnes ne saavat sieltä täältä väriä. Kääntele tähkiä vähän väliä / sekoittele jyviä etteivät ne pala. Voit myös grillata maissit. Lisää lopuksi mukaan kasvisrasvalevite ja anna sen sulaa maissin sekaan.

Nosta maissinjyvät kulhoon. Poista jalapeñosta siemenet ja hienonna se. Jauha chipotle morttelissa suolan kanssa niin hienoksi jauheeksi kuin pystyt. Lisää kulhoon majoneesi, jalapeño ja chipotlesuola. Raasta valkosipulin kynsi hienolla terällä sekaan ja purista perään vielä puolen limetin verran mehua. Sekoita ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa limettiä.

meksikolainen maissisalaatti

Meksikolainen maissisalaatti tarjotaan perinteisesti kupista, mutta meillä osa syötiin tällä kertaa täysjyvätortillan sisällä. Kyytiin pääsi maissin lisäksi muutama lusikallinen kaura fraichea, kourallinen kirsikkatomaatteja, hieman kevätsipulirenkaita, paistettua Vegemin seitan-chorizoa (johon olen tällä hetkellä vahvasti koukussa) sekä korianteria. Nam!

Ps. Jos meidän tämänkesäinen matka kiinnostaa, Instagramistani löytyy kohokohdista kaikki stoorini niin Oregonin Portlandista, Seattlesta kuin Kanadan puolelta Vancouveristakin. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, saan matkasta kasattua jutut blogiin ehkä vuoden kuluttua… vuoden takaisen reissun jutut sain nimittäin aikaan vasta alkukesästä. Silloin matkakohteet olivat Portland Maine, Columbus Ohio sekä New York.

195 views

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

vegaaninen onigirazu

Keittiössäni on ollut pitkästä aikaa taas onigirazu-liukuhihna! Ihastuin tähän japanilaiseen “riisileipään” muutaman vuotta sitten ja jonkin aikaa onigirazu olikin yksi vakiovierailijoista keittiössämme. Sen verran työlästä sen valmistaminen kuitenkin on, että kun suurin hurahdukseni vaimeni, jäi riisileipienkin paketoiminen vähäksi aikaa.

Viime lauantaina lempibaarissani, BrewDog Helsingissä järjestettyyn vegaanisten oluiden ja ruuan paritukseen halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä onigirazuja! Tosiaan, kokkailin tuohon loppuunmyytyyn tapahtumaan neljä vegaanista ruokaa, joille etsimme Brewdogin Kristan kanssa hyvät olutparit. En ole hirmuisen hyvä kehumaan omaa työtäni, mutta panostin tarjoiluihin ja niiden viimeistelyyn viikkotolkulla ja pistin parastani pöytään. Tarjolla oli niin vegaaninen onigirazu kuin hartaudella friteeratut perunanachotkin – ja ne loput tarjoilut päivitän blogiin pikkuhiljaa! Hyvää palautetta ruuista onneksi sitten sainkin – huh – tämähän oli nimittäin ensimmäinen kerta kun kokkasin muille kuin tutuille. Ehkä näitä iltoja uskaltaa siis järjestää jatkossakin?

vegaaninen onigirazu

Koska haluisin tarjolle maistuvaa ja mielenkiintoista ruokaa, jota syödessä ei ajattelisi niinkään ruuan vegaanisuutta vaan sen herkullisuutta, päätin aloittaa setin onigirazuilla. Niistä ei edelleenkään moni vielä tiedä mitään, joten niitä tarjotessa ollaan jo erikoisuuden kannalta voiton puolella. Liian erikoisia ne eivät silti ole, muistuttaahan onigirazu kuitenkin etäisesti sushia (mitä se tosin ei ole).

Onigirazu?

Onigirazu on eräänlainen mukaelma japanilaisesta eväsklassikosta onigirista. Onigirazu ei ole perinteinen japanilainen ruoka, vaan se on peräisin japanilaisesta sarjakuvasta nimeltä “Cooking Papa” – sarjisruokaa siis! Perinteinen onigiri on suolalla maustetusta riisistä muotoiltu pallo tai kolmio, jonka sisällä on yleensä aika yksinkertainen suolainen täyte (yksinkertaisimmillaan vaikkapa vain pikkelöity japaninaprikoosi eli umeboshi, joka pidentää onigirin säilyvyyttä).

Onigiri tarjoillaan onigirazun tavoin norilevän kanssa. Toisin kuin levään paketoitu onigirazu, onigirien kaveriksi tuleva levä säilytetään kuitenkin aina erikseen jottei se vettyisi. Japanilaisista kulmakaupoista löytyy erilaisia onigireja pikkurahalla ja söimmekin niitä Japanin reissuillamme lähes päivittäin 🙂

Perinteiset onigirit ovat siis minusta aivan ihania. Niitä on kuitenkin ainakin minun ollut haastavaa oppia muotoilemaan oikeaoppisesti. Sen sijaan onigirazu onnistuu vähän kömpelömmältäkin kokilta! Kiitos käytännöllisestä keksinnöstä Cooking Papalle ♥

vegaaninen onigirazu

Onigirazun voi täyttää melkeinpä millä vaan, joten siitä voi tehdä tarpeen mukaan ruokaisamman tai kevyemmän suupalan. Olenkin täyttänyt onigirazuja kotona jos jonkinlaisin eri tavoin, mutta täällä blogissa ei ohjetta vegaaniselle versiolle vielä olekaan! Sellaisen tilaisuutta varten kehiteltyäni on nyt siis ihan aiheellista lisätä tuo ohje tänne teidänkin luettavaksenne.

Täysin uusia makuja tämä vegaaninen onigirazu ei omalla mittapuullani sisällä, sillä sen täytteeksi tuli mm. paistettuja sieniä, avocadoa ja majoneesia. Olen rakastunut suolaisen makeiden ja hieman savuisten paistettujen sienten ja kermaisen avocadon yhdistelmään, enkä meinaa saada siitä kyllikseni! Sama makupari löytyykin siksi reseptiarkistoistani mm. vegaaninen temaki -reseptin sekä vegaanisen perunankuoriburgerin yhteydessä. Ehkä seuraava tekemäni vegaaniruoka voisi kuitenkin olla jo jotain ihan muuta…

Ohjeen määrästä riittää neljään osaan leikattuina cocktailpalat 24:lle, välipalaa puoliksi leikattua 12:lle ja lounaaksi kuudelle. Jos et ole ruokkimaan laumaa nälkäisiä olutfaneja kuten minä, kannattaa ohje tehdä 2/3 tai 1/2 tai 1/3 osissa.

Vegaaninen onigirazu

vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijasta tamaria

6 kpl

400 g sushiriisiä (+ suolaa maun mukaan tai n. 2 rkl Yukari shiso furikake -mausteseosta)

6 jumboherkkusientä / portobelloa

2 rkl miedon makuista kasviöljyä

1 tl nestesavua

2 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

2 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms.

1 tl srirachaa

2 pihvitomaattia

2 isoa kypsää avocadoa + 1-2 rkl riisiviinietikkaa

(1 ruukku shisoa / wasabirucolaa / mizunaa / viinisuolaheinää)

1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

6 norileväarkkia

kelmua

Valmistele ensin riisi:

Pese riisi juoksevan veden alla niin monta kertaa, että siitä irtoava vesi on kirkasta (4-6 kertaa vettä vaihtaen). Laita riisi puhtaaseen kylmään veteen likoamaan ainakin muutamaksi tunniksi (itselläni se saattaa olla likoamassa yönkin yli). Valuta riisi huolella ja keitä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Pidä se lämpimänä.

Riisin kypsyessä valmistele täytteet:

Viipaloi sienet muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleet öljyssä. Alenna lämpöä ja lisää sitten paistinpannulle nestesavu, 2 rkl soijaa/tamaria, 2 rkl siirappia sekä sriracha. Sekoita hyvin, jotta jokainen sieniviipale saa mausteisen kylvyn. Jatka sienten paistamista mausteliemessä, kunnes liemi imeytyy sieniin lähes täysin. Itse teen välillä muuten nämä sienet niin, että paistan ne edellisenä päivänä ja laitan tuossa mausteliemessä yön yli jääkaappiin marinoitumaan – sitten vaan liemen kanssa paisto kun aletaan kokoamishommiin!

Viipaloi sekä tomaatti että avocado muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Pyörittele avocadoviipaleet riisiviinietikassa, jotteivät ne tummu. Mausta majoneesi soijakastikkeella ja irroita käyttämästäsi yrtistä lehdet. Oma suosikkini on shiso, jota löytyy kaupoista yleensä nimellä perilla. Mizunaa suosittelen kokeilemaan, jos tulee vastaan, mutta myös viinisuolaheinä toimii yllättävän hyvin! Jos päädyt laittamaan onigirazuihisi wasabirucolaa niin kannattaa muistaa että se on todella ytyä tavaraa.

Mausta sitten vielä riisi! Itse tykkään maustaa sen ihanalla japanilaisella shisoyrtistä tehdyllä yukari-mausteella, josta riisi saa sekä kauniin purppuraisen värin, että suolaisuutta, makeutta ja hauskaa kirpeyttä. Riisin voi myös jättää naturelliksi ja maustaa se vain ripauksella suolaa. Mitä teetkin, kääntele mauste riisin sekaan varovasti ja muista peittää riisi kannella tai kostealla keittiöliinalla, jottei se kuivu. Riisi pitää myös pitää lämpimänä! Huom! Sushiriisin tapaan riisiviinietikalla ja mirinkastikkeella maustettu riisi ei onigirazuihin kuulu, mutta toisaalta … säännöt on tehty rikottavaksi jos minulta kysytään. Muista kuitenkin ettet tällöin voi laittaa onigirazuja jääkaappiin, sillä siellä etikalla ja mirinillä maustettu sushiriisi kovettuu.

Onigirazu -kokoamislinja:

Levitä työtasolle hieman norileväarkkia isompi pala kelmua. Aseta leväarkki kelmun päälle. Annostele noin kolme ruokalusikallista lämmintä riisiä arkin keskelle, ja taputtele riisi kostutetuin käsin neliöksi, jonka kulmat osoittavat norileväarkin keskikohtia. Tee riisineliöstä tarpeeksi pieni, jotta leväarkin reunaan jää matkaa noin kaksi senttiä. Katso kuvalliset ohjeet edellisestä onigirazu-postauksestani! (Tai kurkkaa rakentamisohje tästä videosta. Kasaaminen alkaa noin 5 minuutin kohdalla videota.)

Sivele riisille hieman soijalla maustettua majoneesia ja asettele majoneesin päälle kuudesosa sieniviipaleista, avocadoviipaleista, tomattiviipaleista (sekä käyttämästäsi yrtistä). Laita täytteiden päälle vielä hieman majoneesia auttamaan päälle tulevaa riisikerrosta pysymään paikoillaan. Lastaa täytteiden päälle vielä muutama ruokalusikallinen riisiä ja taputtele se varovasti taas kutakuinkin neliön muotoon. Ei haittaa, jos neliön kulmat hieman sortuvat, seuraavassa työvaiheessa paketti nimittäin saadaan kyllä siistiksi!

Taita kaksi vastakkaista norileväarkin kulmaa kelmun avulla täytteiden ja riisin päälle. Koeta saada arkin kulmat toistensa päälle melko tiukasti. Käännä sitten vielä toiset kaksi kulmaa keon päälle taputellen samalla leväarkin kulmat siististi taitoksen sisään piiloon. Kääri kelmu tiukasti paketin ympärille ja käännä paketti työtasolle niin, että taitokset jäävät paketin alapuolelle. Jätä valmis onigirazu odottamaan loppujen valmistumista.

vegaaninen onigirazuSitä ei muuten kuvasta näe, mutta kyllä näissä kuvauskappaleissakin oli tomaattia sisällä. Se vain piiloittelee onigirazujen kulmissa eikä näy tässä leikkauspinnalla… Miten siinä välillä käykin niin, että kuvauspäivänä jotain menee pieleen ja silloin kun kameraa ei ole mailla halmeilla ruoka näyttää upealta?

Säilytys:

Onigirazut säilyvät pitkälti samoin kuin onigirit: muutaman tunnin huoneenlämmössä tai kelmutettuina seuraavaan päivään jääkaapissa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tuoreeltaan syötyinä. Mikäli maustoit riisin viinietikalla ja mirinillä, säilytä onigirazu huoneenlämmössä ja syö se parin tunnin sisällä valmistamisesta.

…ja viimeiseksi vielä olutsuositus:

Tilaisuudessa yhdistimme onigirazut metsäisen yrttiseen ja hieman karamelliaromiseen amber aleen, BrewDogin omaan 5am Saintiin. Tämä vegaaninen onigirazu on levän, sienten ja soijakastikkeen ansiosta umamia tulvillaan. Kristan kanssa valitsemamme oluen kevyemmän puoleinen katkeruus, karamellisuus ja mäntyiset sekä hedelmäisen sitruksiset aromit tukivat ruuan makuja kivasti!

Kotona minulla oli kuvauspäivänä lasissa kaapista paremman puutteessa kaivettu melko rohkea veto – mansikalla miedosti maustettu hedelmäinen blonde ale. Yhdistelmä ei kuulkaa ollut lainkaan hullumpi, sillä mieto ja hedelmäisen raikas olut toimi hyvänä suun raikastajana täyteläisten onigirazusuupalojen välillä.

Ps. Myös Hannan Soppa on tehnyt vegaanisia onigirazuja! Kurkkaa täältä Hannan makuyhdistelmätitse ainakin tulen taatusti testaamaan tuota paahdetun bataatin laittamista onigirazuun!

511 views

Mukiinmenevä voileipäkakku

Mukiinmenevä voileipäkakku

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

voileipäkakku

Olen ollut harras voileipäkakkufani lapsesta asti. Jokaisissa sukujuhlissa (jotka ovat lähes ainoita tilanteita bongata voileipäkakkua), suuntasin aina ensimmäisen tilaisuuden koittaessa tarjoilupöydän ääreen kurkistamaan, minkälainen voileipäkakku siellä kulloinkin odotti. Yleensä meidän suvun kemuissa oli tarjolla 80- ja 90-luvun tyyliin joko kinkku- tai kalavoileipäkakkua, mutta oi sitä onnea kun joskus pöydästä löytyikin molempia!

2000-luvulle tultaessa nuorimmatkin serkuistani ohittivat yksi kerrallaan ensin rippi- ja sitten ylioppilasjuhlaiän ja voileipäkakun kulta-aika tuntui olevan muutenkin ohi. Havahduin pikkuhiljaa siihen, että sukujuhlia ei enää ollutkaan niin tiuhaan kuin ennen, eikä niissä satunnaisissa joihin vielä sain kutsun (setien 50- ja 60-vuotisjuhlia, häitä) enää tarjoiltu voileipäkakkua.

voileipäkakku

Kun vihdoin tajusin voileipäkakkujen muuttuneen elämässäni uusiutumattomaksi luonnonvaraksi, käärin hihani ja aloin vääntämään niitä itse. Ensimmäisen kakkuni kasasin omiin valmistujaisiini vuonna 2007 ja sittemmin niitä on tullut tehtyä satunnaisesti kotibileisiin – joista yhdet järjestin kerran vartavasten saadakseni syyn tehdä voileipäkakkua! Viimeisimmän kakkuni tein heinäkuussa omiin häihini. Niitä tilaisuuksia, joihin melko suuritöistä voileipäkakkua itse väsäisin ei siis minunkaan elämässäni eteen tule niin tiuhaan.

Ratkaisu pahenevaan voileipäkakkuvajeeseeni olikin sitten yllättävän helppo, kun sen lopulta tajusin: miksi ihmeessä en ala tekemään minivoileipäkakkuja? Ihmeen jäykkä on ajatukseni voileipäkakusta ollut – eihän sen tietenkään tarvitse aina olla massiivisen kokoinen. Ajatuksesta tekoihin ja kas nyt voinkin esitellä teille mukiin rakennettavan yhden ahneen (tai pienen seurueen) voileipäkakun!

Urterkram sandwich spread

Urtekram Sandwich Spread

Mukiin voileipäkakun rakentaa suit sait ja erityisen helpoksi homman itselleen tekee, kun vähän oikaisee niissä täytteissä. Ei niistä jokaista tarvitse itse tehdä! Tässä yhden hengen herkuttelukakussani yhtenä täytteenä on  Urtekramin luomulaatuista ja vegaanista punajuuri & piparjuuri -voileipälevitettä, jonka kaveriksi kerrokseen tuli miedon pippurisia ja rapsakoita retiisinviipaleita.

Kaikkien Urtekramin sandwich spreadien pohjana on auringonkukansiemenet, joten ne ovat sekä ravinteikkaita että ruokaisia tahnoja jotka maistuvat niin leivän päältä, dippinä kuin vaikka pastankin seassa. Valikoiman mauista oma suosikkini on ehdottomasti tuo kirpakka punajuuri & piparjuuri, mutta myös pehmoisen mieto basilika sekä intensiivisempi tomaatti & yrtit ovat maistuneet täällä kyllä hyvin.

Olen kova Urtekram -fani, kuten lukuisista viime vuosina heidän kanssaan tekemistäni yhteistöistäkin voi varmaan päätellä. Urtekram on ollut perustamisestaan asti (1972) luomun edelläkävijöitä: 100% Urterkam -tuotteista on luomua ja jopa 80% myös vegaanisia, kuten vaikkapa nämä voileipälevitteet. Valikoimasta löytyy monia muitakin elintarvikkeita, jotka ovat sekä vegaanisia että gluteenittomia luomutuotteita ja esim. nettisivujen tuoteselosteista on helppo aina tarkistaa mitä tuote tarkalleen ottaen sisältää. Urtekramin tuotteiden avulla ruokavalioltaan ja -allergioiltaan sekalaiselle ystäväpiirilleni kokkaaminen onkin tämän vuoksi ollut aina helppoa.

Mitä tulee luomuun, valitsen sitä kauppakassiini siksi, että voin omalla kuluttamisellani vaikuttaa kauppojen valikoimaan ja ympäristöystävällisten tuotteiden lisääntymiseen valikoimassa. Meillä kuluttajilla on todellakin valtaa, kuten nyt vaikkapa taannoiset kukkakaalitalkoot osoittivat 🙂 Luomun edut ovat lukuisat, mutta mainittakoon niistä tässä esim. luomuviljelyn vaikutus luonnon moninaisuutta edistävänä tekijänä ja maatalouden vesistö- sekä ilmastopäästöjen hillitsijänä. Luomuvaihtoehdot ovat mielestäni usein myös yksinkertaisesti maukkaampia kuin tavanomaisesti tuotetut vastaavat tuotteet. (Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa luomu.fi -sivuilta)

Urterkram sandwich spread

Kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, tein loppukesästä meidän häihin varsin onnistuneen voileipäkakun, joka oli sattumoisin myös vegaaninen. Osittain siitä innostuneena, osittan Urtekramin voileipälevitteiden vegaanisuuden takia halusin tehdä tänne blogiin vegaanisen voileipäkakun reseptin.

Olen aina rakastanut merellisiä voileipäkakkuja joissa on reilusti savukalaa ja katkarapuja, joten pyrin tyydyttämään tämän mielitekoni nyt vegaanisessa muodossa. Tämän vuoksi päädyin kakkua tehdessä vihdoinkin myös testailemaan itse eri tapoja tehdä viimevuoden hittiä porkkalaa (eli vegaanista “kylmäsavulohta”) – ja aika hyvään, suolaa säästävään mutta silti ihanan suolaiseen lopputulokseen päädyinkin! Mikäli porkkala tuntuisi jostakusta kuitenkin liian työläältä täytteeltä, voi sen korvata kakussa esim. sitruunalla, suolalla ja tillillä maustetulla kylmäsavutofulla.

Mukiinmenevä voileipäkakku

vegaaninen (gluteeniton)

1-4:lle

4-5 viipaletta leipää (esim. puolet paahtoleipää ja puolet ruisvuokaleipää tai gluteenitonta paahtoleipää)

reilun kokoinen kahvimuki

n. 2-3 rkl sitruunalla maustettua vettä

Täyte 1:

1 Urtekram Sandwich Spread Punajuuri & Piparjuuri -purkki

3-4 retiisiä

Täyte 2:

1 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl vegaanista tuorejuustoa

2 rkl silputtua tilliä

2 rkl merileväkaviaaria

vastarouhittua mustapippuria

Täyte 3:

1 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl vegaanista tuorejuustoa

1-2 tl vastaraastettua piparjuurta

2-3 tl silputtua salottisipulia / punasipulia / ruohosipulia / kevätsipulia

puserrus sitruunaa

n. ½ dl vegaanista kylmäsavulohta eli porkkalaa

Kuorrute:

n. 1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 dl vegaanista tuorejuustoa tai kaurafraîchea

sekä

yrttejä, kuten tilliä, vesikrassia, sileälehtistä persiljaa

retiisiviipaleita

porkkalaruusukkeita

Voileipäkakun kokoaminen:

Sekoita täyteen 2 ainekset keskenään sekä täytteen 3 ainekset porkkalaa lukuunottamatta keskenään. Viipaloi retiisit ohuelti.

Paina leipäviipaleita yksi kerrallaan reippaasti mukilla leikkuulautaa vasten. Saksi sitten näin syntynyttä mukiin menevää leipäpalaa vielä aavistuksen pienemmäksi, jotta se tipahtaa vaivatta mukin pohjalle. Riippuen käyttämästäsi mukista ja siitä, kuinka runsaasti laitat kerrosten väliin täytettä, tarvitset yhteen voileipäkakkuun joko neljä tai viisi leipäympyrää.

Ennen kuin alat kasaamaan kakkua, vuoraa muki muutamalla pitkällä palalla kelmua. Kelmua saa mieluusti roikkua mukin reunojen yli reilusti, sillä vetäytynyt voileipäkakku vedetään mukista ulos sen avulla.

Urterkram sandwich spread

Voitele yksi leivänpaloista reilusti Urtekramin punajuuri & piparjuuri -levitteellä. Peitä levite sitten retiisiviipaleilla ja tipauta leivänpala retiisipuoli ylöspäin mukiin. Tipauta seuraava leivänpala edellisen päälle ja painele sitä kädelläsi varovasti alemmas, jotta alin leivänpala on varmasti mukin pohjalla asti. Valuta leivälle 1-2 tl sitruunavettä. Lastaa sitten mukiin muutama ruokalusikallinen täytettä nro 2.

Tipauta mukiin seuraava leivänpala ja painele sitä samalla reilusti alaspäin, jotta kakusta tulee tiivis. Valuta leivälle taas 1-2 tl sitruunavettä. Lusikoi mukiin muutama ruokalusikallinen täytettä nro 3 sekä reilusti porkkalaa.

Mikäli mukissa on vielä tilaa, voit tehdä vielä yhden kerroksen punajuuri & piparjuuri -levitteellä ja retiiseillä. Jos mukin on jo kovin täynnä, lisää sinne vain viimeinen leivänpala jonka voit vielä kostuttaa sitruunavedellä. Kääri sitten mukin reunoista yli roikkuvat kelmun päät kakun yli ja laita voileipäkakku jääkaappiin vetäytymään muutamaksi tunniksi tai mieluiten seuraavaan päivään asti.

Voileipäkakun koristelu:

Kun tarjoilun aika lähestyy, kisko voileipäkakku varovasti mukista ulos kelmun avulla ja käännä se ylösalaisin tarjoilualustalle. Koristelun voi kukin hoitaa tyylillään, mutta itselläni oli tällä kertaa tarve minimalismiin. Kuorrutin kakun liukuvärityyliin kahdella erivärisellä kuorrutteella (vaaleanpunainen kuorrute on värjätty etikkapunajuuren liemellä). Koristeet pidin todella yksinkertaisina joten lisäsin kakun yhdelle sivulle vain muutaman vesikrassin lehden.

voileipäkakku

Tätä juttua kuvatessani tein kakkuja usemmankin mukin verran, joten tulin testanneeksi siinä sivussa muutamaa muutakin koristelutapaa. Yhtä kakkua varten sekoitin hieman punaista merileväkaviaaria osaan kuorrutteesta ja tein sillä kakun päälle liukuväriosion. Lisäksi pyöritin sopivan pitkästä porkkalaviipaleesta ruusukkeen ja askartelin pienen veitsen avulla retrohenkisiä retiisikukkia. Toisen kakun kuorutteeseen painelin kiinni ohuita retiisiviipaleita polka dot -tyyliin ja raastoin kakun päälle reilusti tuoretta piparjuurta.

Millaisista voileipäkakuista te tykkäätte? Otan mieluusti vastaan myös koristeluvinkkejä – sekä retrotyylisiä että uudenaikaisempia <3

2 999 views

Maissi x 4 maustamistapaa

by Juulia 1 Comment
Maissi x 4 maustamistapaa

maissi

Olen hamstrannut kotimaista maissia siitä asti, kun bongasin vuoden ensimmäiset suomalaiset maissintähkät kaupoista. Joka kerta, kun niitä on tielleni osunut, niitä on siis kannettu myös kotiin. Parhaimmillaan meillä onkin ollut jääkappissa lähemmäs kymmenen maissintähkää odottelemassa pääsyään lautaselle – kotimainen maissikausi on niin lyhyt, että kerrankos sitä vedetään vaikka övereihin asti!

Moisesta hamstrauksesta seuraa kuitenkin ennenpitkää tilanne, jossa maissia on kulutettava kerralla oikein urakalla. Tehtävä on toki lähtökohtaisesti miellyttävä, mutta jos moinen urakka sattuu kiireiseen arkipäivään, jolloin isommille kokkailuille ei riitä aikaa tai energiaa, se tarkoittaa käytännössä ateriaa joka koostuu pelkästä maissista. Onneksi vähällä vaivalla ja pienellä mielikuvituksella simppeli keitetty maissi saa kaverikseen muutamankin erilaisen maustekastikkeen!

kotimainen maissi

Maanantaina alkoi taas valtakunnallinen hävikkiviikko. Tänä vuonna tavoitteena on erityisesti ruoan arvostuksen lisääminen ja tätä kautta hävikin määrään vaikuttaminen ruokaketjun kaikissa portaissa, erityisesti kuluttajien käyttäytymisessä. Koska olen sekä kuluttuja, että pieni äänitorvi jos jonkinlaisiin ruokaan liittyvien teemojen saralla, haluan tänäkin vuonna kantaa omalta osaltani kortta kekoon ruokahävikin vähentämiseksi.

Hävikin vähentäminen mielessäni kehittelinkin maissin kaveriksi neljä erilaista soossia kaapeistani löytyvistä mausteista ynnä muista heräteostospurnukoista – ja niitähän keittiössäni on kuulkaas paljon! Samalla käytin loppuun yhden yrttipuskan jämät sekä pöydälle unohtuneen puolikkaan tuoreen chilin. Heräteostokset ovat keittiössäni varmaan pahimpia ruokahävikin syypäitä, ostelen nimittäin milloin mitäkin kiinnostavia tuotteita, jotka kerran maistettuani saatan unohtaa jopa kuukausiksi.

maissi

Kolme ideoimistani kastikkeista on täysin vegaanisia ja se yksi jäljelle jäänyt on omasta mielestäni maissin parasta kaveria: voita. Pientä twistiä toki mietin sekin käyttöön.

Maissin voi kukin kypsentää niinkuin itse tykkää. Minulla maissi päätyy useimmiten kiehumaan kattilaan (n. 10-15 min riippuen maissien koosta tai mikäli maissi on supertuoretta, 5-10 min), varsinkin jos kypsennettävä on vain muutama maissi. Isomman määrän paistaa kätevästi uunissa. Maissi kypsyy 200 asteisessa uunissa folioon käärittynä 30-45 minuuttissa (koosta riippuen) ja  mikäli suojalehdet peittävät maissintähkän kauttaaltaan, voi folionkin skipata ja heittää maissit uuniin suojalehtineen päivineen. Usein lisään uunivuoan pohjalle hieman vettä luomaan uuniin hieman höyryä.

maustettu maissintähkäJalapeño-limettisiirappi & yuzu kosho -majoneesi

Ensimmäiset kaksi soosseistani ottavat hieman inspiraatiota opiskeluaikojeni makumuistoista Meksikosta: sielläpäin nimittäin myydään kadulla mitä ihaninta maissia, joka kuorrutetaan majoneesilla ja maustetaan suolalla, chilillä sekä limetillä. Päälle raastetaan monesti vielä paikallista juustoakin. Nam!

Toisen maustekastikkeen pohja on vegaaninen majoneesi (jota jääkaapissani on nykyään aina purkki jos toinenkin) ja hain siihen sitrus- ja chiliaromit Meksikon sijaan Japanista; toinen maistuu muistojeni kaltaisesti jalapeñolle, limetille ja korianterille … sekä vaahterasiirapille!

*) merkityistä mausteista kerron postauksen lopussa tarkemmin!

 

Maissi & Jalapeño-limettisiirappi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

1 vihreä tai punainen jalapeño

2 rkl vaahterasiirappia

3 rkl silputtua korianterin vartta

1 limetti ( ½ limetin mehu sekä 1 tl raastettua limetin kuorta)

ripaus suolaa

Silppua chili sekä korianterin varret hyvin pieneksi silpuksi. Laita silppu pieneen kulhoon ja raasta päälle pestyn limetin kuorta. Purista kulhoon sitten puolen limetin mehu ja lohko toinen puolikas kahteen osaan tarjoilua varten. Lisää kulhoon vielä vaahterasiirappi ja mausta ripauksella suolaa. Sekoita hyvin ja sivele pöydässä kuumalle maissille.

Jalapeño-limettisiirapilla sivellyt maissintähkät voi viimeistellä pöydässä vielä puserruksella limettiä ja mikäli korianteripuskasta löytyy lehtiäkin, ripotella vielä niitäkin maissin päälle.

Maissi & Yuzu kosho -majoneesi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

4 rkl vegaanista majoneesia

¼-½ tl yuzu koshoa (suolaista yuzutahnaa) (*

1-2 tl shichimi tōgarashi -chilimaustetta (*

Sekoita majoneesiin yuzu koshosekä shichimi tōgarashi -chilimauste vähän kerrallaan. Kummatkin mausteet ovat melkoisen vahvoja, joten niitä humpsahtaa huomaamatta annokseen liikaakin, jollei ole varovainen!

Kun majoneesi on makuusi sopivan tujua, sekoita sitä vielä kerran hyvin ja sivele se sitten maissin päälle. Itse ripottelen maissin päälle ennen syömistä vielä hieman lisää shichimi tōgarashia, tulisen ystävä kun olen!

maissi maustaminen

Toiset kaksi kastiketta olivat perinteinen voi jääkaapista löytyneen pinjansiemenpussin jämien sekä heräteostosjuuston kera, sekä lempimausteillani misolla ja gochujangilla maustettu vegaaninen majoneesi. Misoa minulla on jääkaapissa tällä hetkellä jostain syystä kolmeakin sorttia, joten yritän koko ajan keksiä sille käyttötarkoituksia!

Maissi & Ruskistettu pinjansiemenvoi + asiago-juusto

2:lle maissintähkälle

50-70 g luomuvoita

2-3 rkl pinjansiemeniä

(puristus sitruunaa tai limettiä)

n. 50 g asiagojuustoa (tai kypsytettyä kefalotiria, parmesaania, manchegoa… mitä nyt jääkaapissasi sattuu olemaan -mieluiten kuitenkin melko aromikasta ja vahvaa juustoa)

Sulata voi pienessä kattilassa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes voi alkaa kuplimaan ja lisää sitten pinjansiemenet. Jatka kuumentamista varoen polttamasta voita tai pinjansiemeniä, kunnes sekä voi että pinjansiemenet saavat hieman väriä. Jäähdytä voi lähes kiinteään muotoon.

Sivele pinjansiemenvoi huoneenlämpöisenä kypsän ja jo hieman jäähtyneen maissin pintaan ja raasta päälle sopivasti juustoa. Jos maissi on tarjoillessa tulikuuma, voi sulaa tähkän päälle ja tippuu lautaselle. Sieltä se ei maissia juuri mausta, joten itse ainakin yritän malttaa jäähdyttää maissia tarpeeksi ennen syömistä voin kanssa!

Maissi & Miso-gochujang -majoneesi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

3 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl (tummaa) misoa (*

½-1 tl gochujang -tahnaa (*

1 kevätsipulin varsi

Sekoita majoneesiin miso sekä makusi mukaan gochujangia. Seoksesta tulee melko vahvaa, joten tätä ei tarvita maissin päälle paljoa! Voit halutessasi lantrata seosta lisäämällä siihen enemmän majoneesia. Viipaloi vielä ohuelti kevätsipulin varsi.

Sivele miso-gochujang-majoneesi maissin päälle ja ripottele maissille vielä hieman silputtua kevätsipulia.

maissi

*) Yuzu kosho on japanilainen maustetahna, joka tehdään chilistä, suolasta ja yuzu-hedelmän kuoresta. Seoksen annetaan fermentoitua, joten lopputulos on mauiltaan paljon moniuloitteisempi kuin kolme raaka-ainetta ehkä antaisi olettaa! Yuzu koshosta voit lukea lisää esim. täältä.

Shichimi tōgarashi (myös nanami tōgarashi) on japanilainen seitsemän mausteen seos, jossa on yleensä ainakin chiliä, japanilaista sansho-pippuria, appelsiininkuorta sekä mustia ja/tai valkoisia seesaminsiemeniä. Sichimi tōgarashi on todella aromaattinen mausteseos, josta tykkään niin paljon että sitä on kotonani parhaillaan parinkin purkin verran. Erityisesti olen tykännyt maustaa sillä yksinkertaita riisiruokaa, tamago kake gohania.

Miso on japanilainen maustetahna, joka tehdään fermentoimalla soijapapuja (tai ohraa, riisiä, tattaria…) aspergillus oryzae -homeella. Misoja löytyy todella moneen lähtöön, joilla on erilainen makuprofiili riippuen raaka-aineesta ja fermentointiajasta. Vaaleat misot ovat yleensä maultaan miedompia, punaiset ja tummat misot vahvempia. Miso säilyy jääkaapissa huolella suljettuna jopa vuoden, mutta opin juuri Japanilaisesta ohjelmasta että sen voi myös pakastaa eikä se jäädy! Misosta on moneksi: salaatinkastikkeeseen, risottoon ja jopa pikkuleipiin!

Gochujang on korealainen fermentoitu chilitahna, joka saa paksun koostumuksena tahmeasta riisistä, soijajauhoista ja ohramaltaista. Gochujang on samanaikaisesti suolaista, makeaa, tulista ja täyteläistä – todella koukuttavaa tavaraa! Sen makuun pääsee hyvin esim. tteokbokki -reseptin kanssa. En lainkaan ihmettele, että sitä löytyy nykyään ihan peruskaupoistakin! Lue lisää esim. täältä!

Yuzu koshoa olen löytänyt japanilaisiin ruokiin erikoistuneesta Tokyokanista, sichimi tōgarashia, misoa sekä gochujangia löytyy muistakin aasialaisista kaupoista. Misoa sekä gochujangia löytyy myös paremmin varustelluista ruokakaupoista.

 

1 183 views