Meidän juhannuksen ruokalistalla oli tänä vuonna vegaaninen perunankuoriburgeri! Täytteinä tässä pläjäyksessä oli mm. soijalla, srirachalla ja nestemäisellä savulla maustettua portobelloa, avocadoa, Myrttisen kurkkua, varhaiskaalisalaattia ja tomaattia. Siitä tuli NIIN hyvää (sekä hyvännäköistä), että en millään malta olla laittamatta ohjetta blogiin heti, vaikka edellinenkin juttuni oli tästä samasta perunankuoriburgeriaiheesta. Sorry! Lupaan että seuraavan jutun aihe on jo jotain ihan muuta ♥
Olin ekoja perunankuoria paistaessani huolissani siitä, pysyisivätkö ne miten hyvin kasassa täytettyinä. Näitä tehdessä tuli onneksi havaittua, että eivät ne ontoksi koverretut perunanpuolikkaat tosiaan tarvitse mitään juustontapaisia pysyäkseen kasassa. Kaupan vegaaniset juustot kun ovat nimittäin minusta vähän niin ja näin makunsa puolesta, niin nämä perunanpuolikkat rapeutettiin tällä kertaa ihan vain öljyn kanssa uunissa. Kun täytteiden kanssa lähti vähän lapasesta, sanotaanko niin, että kasassapysymisen ongelma ei todellakaan ollut tuo peruna! Eihän tuota kuvien kaltevaa tornia nimittäin suuhun ihan niin vain lykätä – juustoa/vuustoa tai ei – joten lopulta söin lautaselle leviävän burgerini ihan suosiolla haarukalla ja veitsellä.
Mitä tulee juhannukseen näin muuten kuin ruokapuolella, niin aika metsäänhän se on mennyt. Juhannusaattona käytiin Juuson kanssa meille jo perinteeksi muodostuneella ihanalla yökävelyllä lähimetsissä, mutta sen jälkeen itselleni nousi lähes 39 asteen äkillinen kuume. Kun kämppämme on edelleen julkisivuremontin vuoksi hupussa, kontakti yöttömään yöhön ja tuohon ihan vieressä kukoistavaan luontoon jäi surettavan lyhyeen 🙁
Onneksi oli sentään kamera yökävelyllä messissä, joten olen hoitanut luontokaipuutani käsittelemällä juhannusaaton metsäkuvia. Samalla tuli todettua, että kamerastani löytyy huolestuttavan tiheällä tahdilla ties minkälaisia kukkakuvia. Kuka tietää mitä tästä vielä seuraa, kukka-asetelma -aiheisten akvarellimaalausten sarja tai ikebanaa ehkä? Tätä en olis kyllä osannut teininä itsestäni ennustaa…
Jospa kuitenkin palataan kukkakuvista vielä hetkeksi aiheeseen vegaaninen perunankuoriburgeri ja erityisesti sen kasaaminen! Kannattaa tosiaan koota oma burgeri hieman näitä esimerkkikuviani maltillisemmin. Juuso teki öbaut samasta täytemäärästä itselleen kaksi erillistä burgeria eikä hänellä ollut aterimille juuri tarvetta. Mutta tyyli on toki aina vapaa itse kullekin!
Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä
vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijaan tamaria
4:lle (tai 2:lle isonälkäiselle)
Perunankuoriin:
4 isoa tasakokoista ja sileäkuorista uuniperunaa / yleisperunaa
1 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
+ 1 rkl oliiviöljyä puolikkaiden päälle
Portobelloihin:
4 portobellosientä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl soijakastiketta/tamaria
1 tl nestemäistä savua
1-2 tl srirachaa
1 rkl agavesiirappia
Lisukkeeksi:
1 kypsä avocado + sitruunamehua
1 punasipuli + n. 2 rkl balsamicoa, ripaus suolaa & sokeria
1-2 isoa kypsää tomaattia
kaalisalaattia / salaatinlehtiä
4-6 rkl vegaanista majoneesia
srirachaa
1 hapankurkku/maustekurkku
Laita aivan ensimmäiseksi punasipuli tekeytymään: kuori sipuli ja viipaloi se n. puolen sentin kiekoiksi. Valuta kiekoille balsamicoa ja ripottele päälle hieman suolaa sekä sokeria. Jätä sipuli huoneenlämpöön maustumaan.
Pese ja kuivaa perunat. Pistele ne kauttaaltaan haarukalla ja hiero pintaan ensin öljyä ja sitten suolaa. Paahda perunoita 175 asteisen uunin keskitasolla n. tunti, tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Ota perunat sitten uunista ja nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Halkaise perunat pitkittäin kahtia ja koverra kummastakin puolikkaasta perunan sisusta pois sen verran, että reunalle jää noin puolen sentin verran perunaa. Aseta perunanpuolikkaat takaisin uunivuokaan/pellille leikkuupinta ylöspäin ja aluta päälle öljyä. Rapeuta puolikkaita uunissa vielä n. 15 minuuttia tai kunnes puolikkaat saavat vähän väriä. (Mikäli olet uppopaistamisen ystävä, voit tietysti myös friteerata perunankuoret!)
Irroita portobellosienistä niiden kannat ja paista sieniä sitten välillä käännellen öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää lopuksi pannulle kaikki mausteet (srirachaa enemmän tai vähemmän eli maun mukaan) ja alenna hieman lämpöä jottei seos pala. Kääntele portobelloja mausteliemessä kunnes neste tiivistyy ja imeytyy sieniin. Viipaloi tomaatti sekä hapankurkku/maustekurkku. Viipaloi vielä avocado ja valuta sen päälle hieman sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi.
Kokoa perunankuoriburgeri näin:
Annostele pohjalle kaalisalaattia/muutama salaatinlehti sekä muutama hapankurkkusiivu. Nosta päälle portobello helttapuoli ylöspäin (tasaiselle ja hieman kuopallaan olevalle pinnalle on helpompi pinota loppuja täytteitä kuin sille pyöreämmälle lakkipuolelle).
Lastaa sienelle sitten muutama sipulinrengas, hieman srirachaa sekä tomaattisiivu tai kaksi. Itse olen niin hulluna Myrttisen hapankurkkuihin, että laitoin niitä muutaman viipaleen myös tähän väliin 🙂 Sivele sitten toinen perunanpuolikas majoneesilla ja ankkuroi majoneesiin avocadonviipaleet. Käännä kansi avocadoineen lopuksi burgerin päälle ja kiinnitä se paikoilleen halutessasi cocktailtikulla.
Sitten vaan ääntä kohti, käsin tai aterimien avustamana! Meillä täällä sairastuvalla vegaaninen perunankuoriburgeri sai kaverikseen Virgin Mary -mehua sekä perinteiset mummonkurkut.
Olutsuositus:
Jos suinkin vain olisin ollut terve, olisin kyllä kiskaissut ateriani kaverina hyvän oluen. Koska tässä burgerissa on sienien ansiosta kivasti umamia, sekä majoneesin ja avocadon kautta myös rasvaisuutta, voit valita burgerille olueksi esim. sitruksisen IPA:n tai APA:n. Umami rauhoittaa oluen katkeruutta, joten vaikken ole suuri vahvasti katkerohumaloitujen oluiden ystävä, tykkään niistä kyllä varsinkin sopivien ruokien kaverina. Valitsit kuitenkin minkä oluen vaan, pidä huoli siitä, ettet valitse liian tujua tai päällekäyvää olutta, joka jyräisi alleen tämän vegeburgerin maut. Jättäisin siis tuhdimmat ja vahvemmat tupla IPA:t tässä yhteydessä pois kuvioista!
Ps. Mikäli et ole raa’ahkon sipulin ystävä, voit kuullottaa tai jopa karamellisoida sipulirenkaat öljyssä.
Pps. Samanlainen äkillinen korkea kuume nousi kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Taste of Helsinkiä ja nyt sitten just kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Berliininmatkaa, perhana! Edelliskerralla kuume onneksi laski just kahdessa päivässä enkä joutunut jättämään herkutteluja väliin … joten samaa ihmettä odottelen tällä kertaa. Jos kaikki siis käy hyvin, niin tätä juttua lukiessanne olen jo Berliinissä 🙂
Vastaa