Kootut vappuherkut

Kootut vappuherkut

Harjoituspiknik vedetty läpi hytisten – toivotaan enemmän auringon lämpöä viikonvaihteeseen!

Oho, joko se vappu on jo tänä viikonloppuna? Ulos katsellessa ei ihan uskoisi… Olin kaavaillut kunnon ruokablogaajan tavoin tekeväni vapuksi jotain erityisherkullista ja jännää, mutta yhtäkkiä aikaa hienon reseptini viilaamiselle saatikka kuvaamiselle ei ole riittänytkään. Niinpä päätin tehdä sen sijaan reseptikoosteen vanhoista lemppareistani! On nimittäin ihan hauskaa pysähtyä itsekin välillä muistelmaan, mistä kaikesta on aiemmin intoillut ja minkä eteen on tehnyt töitä; juttujahan tästä blogista nimittäin löytyy jo sadoittain.

Pottumuussihodari FTW!

Eli tästäpä lähtee mun blogiarkistoistani kootut vappuherkut!

Vappuaatto

Vappuaattona on ainakin minun ystäväpiirissäni tapana kokoontua jonkun Vallilan suunnalla asustelevan ystävän kotiin lasilliselle ja jollekin pienelle suolapalalle. Vallilan Vapputansseissa ollana piipahdettu jo vuosia aina, kun niitä on järjestetty ja onhan se ollut kiva, että lähistöllä on ollut a) sisävessa b) sateensuoja. Jonkinlaiseksi ruokaperinteeksi on ystäväpiirissäni muodostunut kuin varkain hodaribuffetti! Niinpä vappuaaton resepteiksi suosittelen ruotsalaistyylisiä nakit & muusi -hodareita tai mansikka-mangosalsalla silattuja vähän freesimpiä kuumia koiria.

Makeaa on kiva syödä aattona myös. Vappumunkit, sima ja tippaleivät maistuvat minullekin, mutta jonkilainen suolaisen ja makean yhdistämisperversio minusta löytyy, olen nimittäin tykännyt laittaa pekonia makeisiin tarjoiluihini jo useamminkin. Pekonia löytyy siis niin Elvis-suklaasta kuin vappumunkin sydämestäkin. Ei-pekoninhimoisille suosittelen marjaisaa ja näyttävää vappusuklaata!

A little less conversation, a little more chocolate bark!

Pekonimunkki, anyone?

Vapunpäivän aamupala

Vappuaaton usein kosteahkojen kemujen jälkeen on ystäväpiirissäni tapana suoriutua sinnikkäästi piknikille, jonne jokainen kynnelle kykenevä tuo oman panoksensa. Minulla se on häpeällisen usein salt & vinegar -sipsipussi … mutta jospa hetki leikittäisiin että olisin kerrankin hieman tehokkaampi ja ennakoisin tuomiseni huolella etukäteen? Siinä tapauksessa aloittaisin aamuni kotosalla ravitsevalla aamupalalla, joka taittaa myös pahimman dagen efter -olon.

Kalja-Mary armaani!

Minulle krapulankarkoitustarkoitukseen toimii juomien puolelta parhaiten vanhan kunnon Bloody Mary, joko oluella lantrattuna Kalja-Marynä tai sitten neitseellisempänä Virgin Mary -raakamehuversiona.

Ruokapuolelta olon kohtentamiseen toimii minulle parhaiten MUNA! Reipastava aamupala voisikin vappuaamuna olla joko hobittileipä, dagen efter -tortillapizza TAI sesonkiin hienosti sopiva parsaleipä uppomunalla. Aika hyvin lähtee päivä käyntiin myös tex-mex shakshoukalla eli uunimunilla chipotlesoossissa. Kyllähän moisen aamupalan voimilla jaksaakin vähintään sen sipsipussin piknikviltille kantaa?

Gluteeniton pannuleipä saa makunsa oluesta, cheddarista ja jalapenosta.

Vappupiknik

Jotten olisi taas se uuno, joka tuo nyyttäripiknikille vain sipsipussin, lähtisin fiksuna naisena tekemään tarjoiluni jo vappuaattona. Edellispäivänä valmistetuiksi piknikeväiksi sopii hyvin pekonilla ja cheddarilla mehevöitetyt zucchinimuffinssit tai gluteeniton olut-cheddar-jalapenoleipä.

Toimivia ovat myös ruokaisat salaatit, kuten savumanteli-perunasalaatti, kikhernesalaatti olutvinegretin kera, tai lehtikaali-chorizosalaatti (josta voi muuten myös kääräistä piknikille sopivat burritot). Tämäntyyppiset salaatit ovat parhaimmillaan yön yli vetäydyttyään, joten ne ovat kuin omiaan etukäteisvalmistelijan piknikikoriin.

Lehtikaali-chorizosalaatin voi tarjota sellaisenaan, tai burritoksi kääräistynä + tämä salaatti toimii loistavasti myös vegechorizolla!

Kotisohva-vappuherkut

Itseni tuntien varaudun ruokaostoksissani etukäteen myös siihen, että kaikista parhaista aikomuksista huolimatta joko väsymys, laiskuus tai arvaamaton vappusää voi saada minut jumahtamaan kotisohvalle. Siinä tapauksessa ei olisi lainkaan pahitteeksi, jos kotoa löytyisi ainekset kimchipizzaan Omnipollon tapaan. Parempaa vappuruokaa RUOKAA saa itseasiassa hakea 😀

Jos olo on superlaiska tahi isompaan kokkailuun heikohko, teen tämänhetkisiä lempparilohturuokiani eli okayua tai pika-ochazukea, joiden valmistaminen ei paljoa aktiivisuutta vaadi. Raaka-aineet riisuttuihin versioihin näistä kahdesta riisiruiasta löytyvät kotoani aina, joten niihin minun ei tarvitse sen kummemmin edes varautua.

Kimchipizza ♥♥♥

Mitä teidän vappubravuurinne ovat? Ja mikä vielä tärkeämpää, onko siellä maailmassa joku muukin, joka hyvistä aikomuksista huolimatta päätyy ilmestymään välillä piknikviltille silkalla sipsipussilla varusteltuna? Olis kiva tietää, etten ole ainoa…

Viimevuotisella pre-vappupiknikillä oli muuten aika paljon aurinkoisempaa.

477 views

Vappumunkit pekonihillolla

Vappumunkit pekonihillolla

 Kaupallisessa yhteistyössä Devil’s Rock ja Asennemedia

Tasan vuosi sitten mulla kävi todellinen munkki: tutustuin Juusoon. Opiskeluajoista tuttu naama pongahti Tinderissä vastaan ja treffeistä sovittiin samantein. Tavattiin Kurvissa, halattiin ja lampsittiin kaljalle Pikku-Vallilaan. Juteltiin menneistä ja todettiin että eihän me koskaan kunnolla tunnettukaan, muistettiin vain toistemme naamat jostain.

Käveltiin ympäri Vallilaa: katseltiin performanssitaidetta Nilsiänpuistikossa, juotiin halpaa punkkua Pasilan galleriassa, kuunneltiin karaokea Mustassa Härässä. Lainasin Juusolle toisen lapaseni, kun hänellä oli kevättakki päällä ja hän paleli. Kotiin oli lopulta pakko mennä vikalla metrolla ja taas halattiin … ja todettiin: ihan kuin olisi viettänyt illan vanhan ystävän kanssa. Se olikin menoa sitten se ♥

Viime vuonna emme vappua yhdessä vielä viettäneet, joten se olis eka yhteinen vappu edessä nyt – kaikki muut juhlat ollaankin jo ehditty tiiminä kokea. Koska en ole yksiäkään munkkeja eläissäni itse paistellut, on aika mahtavaa, että Juuson bravuureja keittiössä ovat leivontapuuhat, erityisesti munkkien ja pullien paistelu. Minulle taas sopii varsin hyvin niiden maistelu 😉

Parisuhteessa olis vissiin hyvä osata jakaa vastuuta, ja se jos mikä on minulle ollut aina vaikeaa. Olen pienestä asti tykännyt kantaa vastuuta vähän kaikesta sellaisestakin, joka ei minulle kuulu (tapa, josta yritän kovasti oppia eroon). Keittiössä itsevaltiaan rooli vasta korostuukin; kyylään epäluuloisesti muiden puuhia enkä malta olla neuvomatta sinne kokkamaan uskaltautuneita. Ärsyttävää! Juusolle isot pisteet siitä, että hän kärsivällisesti valtaa keittiöstäni itselleen tilaa huolimatta epäluuloisesta vahtaamisestani.

Minulle on tärkeää oppia antamaan Juusolle enemmän tilaa – niin keittiöstä, kuin elämästäni yleensä. Opettelin pitkään pärjäämään yksin, ja nyt pitäisi osata taas ottaa joku muukin huomioon. Siinä on välillä haastetta! Ekan yhteisen vuosipäivän ja vapun kunniaksi tehtiinkin vähän erilainen blogiyhteistyödiili: Juuso hoitaa munkit, minä niiden täytteet – yhteistyö, ystävyys ja avunanto kunniaan, vaikkei kylmä sota meidän välejä vaivaakkaan 😀

Blogiani pidempään lukeneet eivät ehkä suuresti ylläty siitä, että halusin keitellä näiden yhteistyömunkkiemme täytteeksi pekonihilloa – ne perinteisemmät makeat asiat kun nyt vaan eivät niin ole mun juttu. Makea maistuu minulle aina paremmin, kun sen kyljessä on vähän jotain suolaista (kuten esim. taannoinen Elvis-suklaani). Yhteistyömunkeista tuli siis pekonimunkkeja ja veikkaan, etteivät ne ole ihan jokaisen makuun. Tärkeintä kuitenkin just nyt on, että ne ovat meidän makuun.

Pekonihillotäytteisten vappumunkkien kylkeen on tietysti avattava myös kuplivaa, onhan kyseessä kuitenkin sekä vappu, että meidän eka vuosipäivä! Makeiden mutta aavistuksen suolaisten munkkien kaveriksi sopii hyvin puolikuiva kuohari, rutikuiva kun korostaisi munkkien makeutta makuuni liikaa. Sitä makeaahan en varmaan edes avaisi… (onko sellaista olemassa kuin hyvää makeaa kuoharia?)

Suomen juoduimman valkkarin, Devil’s Rock Rieslingin kuohariversio Devil’s Rock Riesling Sec kustantaa Alkossa vain reilut 10 € ja on hinta-laatusuhteeltaan loistava valinta rentoon piknikpöytään. Hunajaiset omena- ja päärynäaromit sopivat erinomaisesti aavistuksen savuisella ja suolaisenmakealla pekonihillolla täytetyn munkin kylkeen, mutta koska viini ei ole kovin makea, se toimii myös piknikpöydän muiden antimien kaverina. Helppous ja rentous ovat ainakin minulle vappuna valttia, joten hoidan tarjoilut mielelläni yhden viinin taktiikkalla 🙂

Pekonihullun vappumunkit ♥

Juuson munkkiresepti pohjaa Marttojen ohjeeseen, tosin Amerikkavuosiensa aikana Juuso tottui tekemään munkkitaikinansa soijamaitoon. Marttojen käyttämä margariini taas vaihtuu voihin. Lehmänmaidon sijaan soijamaitoa, kasvimargariinin sijaan lehmänmaidosta tehtyä voita … joku logiikka tässä kai on, mutta en kyseenalaista, en (!) Kyllä munkkimies tietää ♥

Pekonihillo:

140 g savupekonia (palvattua)

1 rkl oliiviöljyä

80 g kuivattuja viikunoita

1 dl viskiä

0,5 dl vettä

1 keskikokoinen keltasipuli

2 pulleaa valkosipulinkynttä

1 mieto chili (jalapeno)

¾ dl omenaviinietikkaa

½ dl vaahterasiirappia

2 rkl ruokosokeria

¼ kanelia

¼ inkivääriä

¼ suolaa

Puolita viikunat ja laita ne viskin ja veden seokseen likoamaan. Kuutioi sipuli ja pekoni, viipaloi valkosipuli sekä chili. Paista kaikkia keskilämmöllä pienessä kattilassa, kunnes sekä pekoni että sipuli saa vähän väriä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruskistaa seosta kuin kevyesti. Lisää kattilaan viikunat liotusliemineen, sekä kaikki loput raaka-aineet.

Anna seoksen porista miedolla lämmöllä, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Jäähdytä seos ja soseuta sitä sen verran, että jäljellä on vain muutamia isompia sattumia. Mikäli et käytä hilloa heti, säilytä sitä kannellisessa purkissa jääkaapissa – hillo säilyy noin viikon … siis jos säilyy (sopii nimittäin tosi hyvin esim. burgerin väliin). Munkkeihin hillon saa kätevimmin trööttäiltyä pursotuspussista.

Munkkitaikina (10-14 kpl):

5 dl soijamaitoa

1,5 dl sokeria

50 g tuorehiivaa

1 muna

½ tl suolaa

2 tl kardemummaa

100 g voita

15-16 dl vehnäjauhoja

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Lämmitä soijamaito reilusti kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita maitoon sokeri, mausteet ja muna ja sekoita, kunnes seos jäähtyy kädenlämöiseksi (munan lisääminen ja sekoittaminen jäähdyttää seosta). Murusta ja liuota hiiva nesteeseen. Lisää jäähtynyt voi ja sekoita, ala lisäämään jauhoja ensin vispilällä vispaten, desi kerrallaan.

Vispaa taikinaa niin kauan kuin pystyt ja vaihda sitten käsivoimiin. Vaivaa taikinaa edelleen jauhoja desi kerrallaan lisäten, kunnes taikina on pehmeää muttei enää tartu käsiin niin pahasti (taikina saa siis olla mieluummin hieman liian kosteaa kuin liian kuivaa). Jätä peitettynä nousemaan kolmeksi vartiksi.

Muotoile taikinasta keskikokoisia palleroita ja jätä ne kohoamaan liinan alle vielä vartiksi. Kuumenna kannellisessa kattilassa litra rypsiöljyä 180 asteeseen. Pidä kansi lähellä, äläkä käytä liesituuletinta – rasvapalovaara on kuitenkin uppopaistohommissa aina hyvä muistaa. Paista munkkeja 2-3 kerrallaan molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarkasta ekasta munkista kypsyys tikulla ja säädä paistoaikaa sen mukaan: munkki on keskeltäkin kypsä, mikäli tikkuun ei tartu taikinaa.

Valuta munkeista enimmät paistoöljyt talouspaperin päällä. Pistä veistellä munkin kylkeen pieni ja syvä viilto, jonka kautta voit täyttää munkin. Pyörittele täytetyt munkit lopuksi chilihiutaleilla ja rapeaksi paistetulla ja murustetulla pekonilla maustetussa kidesokerissa.

Pekonimunkki on hyvä tarjoilla vielä hieman lämpimänä ja kuohuviini jääkylmänä. Kippis!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta suljettu.

864 views

Aamu-unisen vappupiknik

Aamu-unisen vappupiknik

Yhteistyössä Castello Suomi ja Asennemedia

Vappu tulee, oletko valmis? Minä olen, kerrankin. Olen suunnitellut osallistumiseni kaveriporukan perinteiseen vappupiknikiin poikkeuksellisen ajoissa – hävettävän usein kontribuutioni tarjoiluun on nimittäin ollut lähimmältä avoinaiselta kiskalta hätäpäissä ostettu sipsipussi.

Kiitos blogihommien, treenaan nykyään juhlapyhien tarjoiluja jo viikkoja etukäteen – välillä yhteistyöjuttuja varten, kuten nyt, välillä täysin omista syistä. Minusta etukäteisjuhlat ovat mahtavia, sillä treenikierroksen ansiosta stressi varsinaisen juhlapäivän onnistumisesta vähenee. Muutaman viikon takaisten vapputreenien ansiosta olenkin valmistautunut vappupiknikille tänä vuonna paremmin kuin koskaan: suunnittelin niin helpot ja nopeasti kasattavat eväät, että vaikka aamuheräilyt menisivät vähän mönkään (niinkuin minulla aina…), en tule saapumaan paikalle pelkkä sipsipussi kainalossa.

Castello Suomi pyysi minua miettimään vappuun sopivia makupareja Castello-juustoille. Helppo homma, sillä rakastan juustoja! Keksisin niille käyttöä mieluusti vaikka jokaiselle viikonpäivälle, haastavampaa tässä tehtävässä on mielestäni vappu itse. En ole koskaan ollut aamuihminen, joten kaikenlaiset brunssit ja aamiaistreffit puhumattakaan aamujumpasta ovat minulle vaikeita. Koitappa siinä sitten aamupöhnässä kasailla jotain järkevää evästä, jota kehtaisi tarjota muillekin?

Castellon juustoista suosikeitani ovat erityisesti homejuustot; ne ovat rakenteeltaan niin pehmeitä, että niitä voi käyttää levitteen tapaan leivällä tai jopa dippinä – suoraan paketista vaan, erittäin kätevää erityisesti piknikillä. Kermaiset ja pehmeäaromiset Castellot maistuvat lisäksi usein jopa heille, jotka eivät homejuustoja normaalisti niin fanita. Castello Mildiin, mietoon valko-sinihomejuustoon liittyy tärkeä makumuistokin: rakas Mammani tarjosi aina juuri sitä, kun ei vahvemmista homejuustoista niin tykännyt. En vieläkään voi tuota juustoa syödä ajattelematta Mammaa ♥

Piknikeväiksi valikoitui lopulta sekä superkätevät wrapit, että nopea ja helppo suolaisenmakea piirakka. Molemmat ovat helppoja valmistaa (osittain tai kokonaan etukäteen), helppoja kuljettaa ja helppoja syödä piknikviltillä.

Tässä homejuuston ja sellerin kaverina tulisen makeita pähkinöitä sekä “Mamman homejuustoa”

Klassikkoyhdistelmä sinihomejuusto ja varsiselleri toimii loistavasti ihan sellaisenaan, mutta taivutan kuitenkin tämän makuparin nyt piknikystävällisesti rullalle. Homejuuston voi wrappeihin valita kukin makunsa mukaan – veikkaan että itse halajan vapunpäivänä sitä vahvinta eli Castello Blackia. Ja paljon chiliä!

Moni ystävistäni on kasvissyöjä, joten tein wrapeista sekä kana- että vegeversion. Nopeita, maukkaita ja helppoja ovat kumpikin, mutta erityisesti vegeversion voi väsätä rullalle kukin itse vaikka ihan siinä piknikviltillä, mikäli sen aamun kanssa kuitenkin kävisi jotenkin hassusti… Pikku puuhailu pitää sormetkin mukavasti vetreinä takatalven yllättäessä 😀 Tätä on tosiaankin nyt mietitty huolella!

Sinihome-selleriwrapit (16 kpl)

8 pehmeää tortillaa

1 paketti Castello Blue  / Castello Black / Castello Mild -homejuustoa

1 kerä lehtisalaattia

8 vartta luomulehtiselleriä

50 g voita

n. 2-3 rkl etikkaista chilikastiketta (Texas Pepe, Tabasco tms.)

½ dl riisijauhoa

½ tl jauhettua mustapippuria, sinappijauhetta, suolaa sekä juustokuminaa itse kutakin

300 g broilerin rintafilettä

vegersioon: 2-3 dl erilaisia chili- ja/tai hunajamaustettuja pähkinöitä; cashew, manteli tms.

Leikkaa broilerinrinnat ohuiksi ja pitkiksi suikaleiksi (16 suikaletta olis just eikä melkein passeli määrä). Sekoita mausteet riisijauhoon ja pyörittele suikaleet jauhoissa. Sulata paistinpannulla voi ja mausta se reilulla määrällä chilikastiketta (itse laitoin tähän määrään loppujen lopuksi melkein 3 rkl, mikä kuullostaa paljolta mutta ei sitten ollutkaan). Paista broilerisuikaleet muutamassa erässä kullanruskeiksi ja kypsiksi, lisää tarvittaessa välillä hieman voita ja chilikastiketta pannulle.

Aseta tortillaletun keskelle muutama salaatinlehti sekä sellerinpätkä, joka on kummastakin suunnasta tortillalettua muutaman sentin lyhyempi. Täytä sellerin kolo sinihomejuustolla ja tuupi juustoon chilipähkinöitä. Broilerisuikaleetkin voi työnnellä selleriin tai latoa siihen viereen – tyyli on vapaa!

Taita tortillalettu sellerinvarren päätyjen yli ja rullaa koko komeus sitten sellerin suuntaisesti tiukalle kerälle. Hoksasin, että pehmeää homejuustoa voi käyttää rullaamisessa eräänlaisena liimana – joten lisäsin tortillan reunoihin myös ohuen sipaisun juustoa pitämään kääröä paremmin kasassa. Kääri rulla lopuksi tiiviisti voipaperiin tai pergamiiniin ja leikkaa terävällä veitsellä keskeltä kahtia. Voit valmistaa wrapit jo edellisenä päivänä – säilytä ne jääkaapissa peitettyinä tarjoiluun saakka. Vege- ja kanaversiot voi myös merkata vaikka värikoodatulla teipillä ja pakata erikseen niin ei tarvitse jengin arpoa kumman käteensä piknikillä nappaa.

That’s a wrap – sinihome-sellerirullat valmiina piknikille!

Valkohomejuustoa syön useimmiten ihan sellaisenaan vaikkapa viikunahillon kera. Tällä kertaa käytin kermaista valkohomejuustoa kuitenkin piirakassa, jossa yhdistyy suolainen, makea ja hapan aromaattiseen timjamiin ja rouskuviin manteleihin.

Piirakan muodoksi päätyi galette: vapaamuotoinen ranskalainen suolainen tai makea piirakka, jonka herkullinen pohja taitetaan reunoilta täytteen päälle (samaa nimeä käytetään muuten myös Bretagnelaisisita tattariohukaisista). Galettetaikina tehdään yleensä voista, mutta itse olen tykästynyt öljypohjaiseen taikinaan, joka on todella helppo ja nopea valmistaa. Tämäntyyppisen galettepohjan ohjeeseen törmäsin ensimmäistä kertaa Andalusian Auringossa -blogissa ja täytyy kyllä sanoa että tämä taikina on ollut todellinen löytö!

Kevytruokaa tämä galette ei ole; niinpä yhdestä piirakasta riittää mielestäni piknikolosuhteissa helposti kahdeksalle tai jopa useammalle, kun tarjolla on kuitenkin kaikkea muutakin syötävää. Piirakkataikinan voi tehdä edellispäivänä, kokoaminen vie vajaat kymmenen minuuttia ja paistamisen aikana voi vaikka hilpasta suihkuun – tämäkin piknikherkku on siis ihan realistisesti valmistettavissa vappupäivän aamuna. Epäileväiset voivat toki paistaa piirakan edellispäivänä, se ei nimittäin yhden jääkaapissa vietetyn yön jälkeen juuri vetisty. Parhaimmillaan tämä piirakka kuitenkin on vastapaistettuna ja haaleaksi jäähtyneenä.

Hapankirsikka-valkohomegalette n. 8:lle

taikinaan:

1 dl vettä

1 dl saksanpähkinäöljyä

n. 2,5 dl vehnäjauhoja

1,25 dl mantelijauhoja

1 tl suolaa

1 rkl ruokosokeria

1 tl kuivattua timjamia tai muutaman tuoreen timjaminoksan lehdet

Täytteeseen:

n. 2 dl hapankirsikoita

1 paketti Castello White -valkohomejuustoa

3-4 oksaa tuoretta timjamia

kourallinen luomumanteleita

2-3 rkl ruokosokeria

2 rkl mantelijauhoja

(3-4 rkl hedelmäsosetta tai -hilloa, esim. omenaa tai aprikoosia)

Liuota suola ja sokeri veteen ja lisää sitten öljy (saksanpähkinäöljystä tulee pohjaan ihana maku mutta voit halutessasi käyttää toki myös jotain muuta öljyä, tai useamman öljyn sekoitusta). Sekoita nesteeseen lusikalla molemmat jauhot sekä timjami. Ainesten pitäisi yhdistyä melko helposti kiinteäksi ja kulhon reunoista irtoavaksi palloksi. Kääri taikinapallo kelmuun ja nosta se jääkaappiin lepäämään vähintään puoleksi tunniksi tai yön yli.

Kun olet valmis leipomaan, lämmitä uuni 200 asteiseksi. Ota taikina jääkaapista ja kauli se kahden leivin- tai voipaperin välissä vajaan puolen sentin paksuiseksi levyksi. Taikina saattaa hieman repeillä reunoista. Paikkaile repeämät varovasti, mutta älä murehdi niistä kuitenkaan liikaa: reunathan taitetaan lopuksi täytteen päälle. Vuokaa tähän vapaamuotoiseen piirakkaan ei tarvita, eikä muodollakaan ole niin väliä, jos syötte piirakan leivontapaikassa. Kuljettaminen paikasta toiseen kuitenkin helpottuu, kun valmis galette mahtuu sopivasti johonkin omistamaasi piirakkavuokaan – niinpä mitoitin itse piirakan mahtumaan halkaisijaltaan 28 senttiseen vuokaan (huomioiden tietysti reunojen taitteet).

Levitä täytteet ohueksi kerrokseksi pohjan keskelle niin, että reunoihin jää viitisen senttiä tyhjää. Ripottelen itse pohjalle ensin mantelijauhoja imemään täytteen mahdollista kosteutta, sitten muutaman ruokalusikallisen makeuttamatonta omenasosetta, sitten viipaloidun valkohomejuuston. Näin kirsikkakauden ulkopuolella täytteeksi sopivat säilötyt kivettömät hapankirsikat, joita löytyy yleensä hyvin varustelluista kaupoista hillohyllyn läheisyydestä – kesällä tätä voisi toki kokeilla tuoreilla kirsikoilla 🙂

Hapankirsikat ja mantelit ladon juustoviipaleiden päälle tasaisin välein ja ripottelen koko komeudelle lopuksi hieman ruokosokeria sekä tuoretta timjamia. Sitten vain taitellaan taikinan reunat varovasti täytteen päälle ja piirakka laitetaan paistumaan. Pohja rapeutuu n. 30-40 minuutissa uunin ala- tai keskitasolla ilman, että täytteet ruskistuvat liikaa.

Vapputreeneissäni oli aidon vapun fiilistä, koska katoin piknikin asianmukaisesti lattialle enkä pöydälle ja puhaltelin oikein serpentiinit ja ilmapallotkin sekaan. Vieraani loivat treeneihin lisätunnelmaa asianmukaisilla päähineillä – eivätkä olleet moksiskaan kameransa kanssa ympärillä hääräilleestä blogaajasta. Piknikeväät olisivat riittäneet naapuriviltillekin (jos sellainen olisi olkkarissani ollut), ja toisin kuin varsinaisena vappuna, kenellekään ei tullut kylmä!

…ja myönnetään nyt vielä, että oli meillä niitä sipsejäkin. Niitä ei vain näy kuvissa 😀

Kiitos maailman mahtavimmat kuvausmallit Nuppu ja Eeva-Kaisa

344 views