Heavy Fuel IPA

Jotain olen elämässäni varmaan tehnyt oikein, kun pääsin jo toista kertaa Fat Lizardin pienpanimolle afterworkille. Edelliskerralla kirjoittelin miesten ensimmäisestä myyntiin päätyneestä oluesta, California Pale Alesta, ja panimon syntytarinasta. Tällä kertaa vierailun syynä on perjantaina lanseerattava uutuus, Heavy Fuel IPA.

Eilisellä visiitillä oli mukana muitakin blogaajia, jotka ovat pääsääntöisesti minua perehtyneempiä olutharrastajia – niinpä keskitynkin suosiolla toteamaan, että “Olipa hyvää kaljaa!” ja jätän olutasiantuntijat kertomaan tämän erittäin maistuvan IPA:n hienouksista tarkemmin. Käykää kurkkimassa muiden mukana olleiden fiiliksiä vaikkapa Reittausblogissa tai ystävieni Tomin ja Annin mahtavassa Pari Kaljaa -blogissa!

Heikki, Tuomas, ja koko Fat Lizardin jengi, hyvän bissen teitte taas!

Sen verran osaan kuitenkin kertoa, että Heavy Fuel IPA:an on käytetty humaloita Amarillo, Simcoe, Centennial, Columbus ja Polaris. Alkoholia Heavy Fuelissa on 7,3% ja katkeroita 75 IBUa. Maltaista suurin osa (noin 90%) tulee Suomesta, karamellimaltaat taasen Saksasta. Heavy Fuelissa on omaan makuuni sopivassa suhteessa aromeja ja katkeruutta, hienoista makeuttakin olen maistavinani. Aika tuhti bissehän tämä on, kovin monta en peräjälkeen pystyisi nauttimaan –  ja  huppeliinkin siitä tulisi (testattu eilen käytännössä, eh). Vaikka allekirjoittaneella kihahtikin eilen maistellut kaksi tuopillista hienoisesti päähän, on vesiselvää, että kullanhohtoinen Heavy Fuel on IPA minun makuuni: ei ole liian tuhti, mutta ei liian nyhverökään. Juuri sopiva!

Paistettuja jauhopukin toukkia à la Topi Kairenius

Topi kokkailupuuhissa

Oluen kyytipoikana tarjoiltiin jokaisen paksun liskon lempiruokaa, elikkä siis tietysti hyönteisiä. Fat Lizard Brewingin taustajoukoissa vaikuttava Topi Kairenius on Suomen näkyvimpiä hyönteisruuan harrastajia ja melkoisen jännää oli päästä vihdoinkin maistamaan hänen kasvattamiaan pulleroisia jauhomatoja (jotka ovat jauhopukki -nimisen kuoriaisen toukkia, eivät siis varsinaisesti matoja).

Syötävistä hyönteisistä, eli “tulevaisuuden proteiinilähteestä”, on viime aikoina kirjoiteltu paljonkin, mutta aika vieras on varmaan vielä monelle ajatus hyönteisten syömisestä. Maailmassa on kuitenkin tälläkin hetkellä lähemmäs kaksi miljardia ihmistä, joille hyönteisten syönti on ihan arkea. Hyönteissyönnin edut ovat kiistattomia, mutta gourmet-ravintoloidenkaan kehittelemät erityisherkut eivät välttämättä saa valtaväestön suhtautumista hetkessä muuttumaan.

Itselläni on melkoisen neitimäinen suhtautuminen hyönteisiin – torakat ja hämähäkit saavat aikaan alkukantaisen pakoreaktion, eikä siinä etukäteen järkeily mitään auta. Niinpä olenkin ihan tyytyväinen, että tarjolla oli eilen hyönteissyöjänoviisille hieman torakkaa (Topin suosikki) helpommin pureskeltavat makupalat. Sen kummemmin asiaa miettimättä nappasinkin siis yhden toukan suuhuni ja rouskuttelin menemään – ja sehän oli yllättävän hyvää! Inhoreaktio iski silti: ensin kulholla (iik, pitääkö tuota koskea), ja erityisesti kun toukka rasahti hampaissa rikki. Päädyinkin kiskaisemaan ykösellä lähemmäs puoli tuopillista Heavy Fuelia huuhtoakseni otusparan lopulta alas. Toivon hartaasti, että läsnäolijoilla ei ole kuva- tai videomateriaalia tilanteesta… osaan olla välillä hieman draamakuningatar 😀

Sinänsähän se on hassua, että pikkuisen puhtaissa oloissa kasvatetun jauhomadon syöminen aiheuttaa moisen reaktion, mutta vaikkapa raa’an ja elävän osterin syöminen ei… tehotuotetun lihan syömisestä puhumattakaan (kyllä, kyllä syön mieluiten luomua, mutta ymmärtänette pointtini)? Itse en asenteiden korjaamista tarvitse, söisin hyönteisiä mielelläni jos vain pääsen joskus omasta hassusta ja vaikeasti kontrolloitavasta reaktiostani yli. Maku esimerksiksi tässä jauhomadossa oli hyvä, mutta syömisestä ei oikein nauti jos miettii pääraaka-aineen kiemurtelevaa olemusta. Täytyykin yrittää udella Topilta kikkoja, joilla hyönteisruuan proteiininlähde piilotellaan tämmöisiltä nössöiltä. Eipä ihme, että ensimmäiset kaupoista löytyvät hyönteisruuat ovatkin prosessoitu pidemmälle: on energiapatukkaa ja on pyörykkää ja on jauhomadoista tehtyä jauhoa. Niitä popsiessa voi hienosti unohtaa mitä ne oikeastaan sisältävät, eikä mausta raaka-ainetta ehkä arvaisikaan (oletan, en ole siis prosessoituja hyönteiselintarvikkeita maistanut).

Ehkäpä hyönteisruoka kaipaakin stailausta, ja imagon nostatusta? Tällä haavaa taidetaan keskittyä lähinnä tämän ravinnonlähteen ekologisuuteen: hyönteisten tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja varsin vähän. Hyönteisissä on kuitenkin proteiinin lisäksi myös runsaasti muita ravinteita, esimerkiksi jauhomadot sisältävät yhtä paljon omega-3- ja rasvahappoja kuin kala ja enemmän kuin naudan- ja sianliha. Proteiinin, vitamiinien ja hivenaineiden määrä on samaa luokkaa kuin lihassa ja kalassa. Saataisiinkohan hyönteisistä leivottua seuraava lehtikaali 😉  tai ehkäpä moisia temppuja ei edes tarvitse: mitä pieni ennakkoluuloton edelläkävijäjoukko ensin, sitä muut perässä. Haluaisin olla osa sitä tien näyttäjien joukkoa.. mutta voi olla että hyönteisten suhteen jään kuitenkin jälkijunaan. Tai kukapa tietää! Täytynee perehtyä aiheeseen lisää.

Toukkia ja bisseä – että sellainen afterwork tällä kertaa!

Ps. Heavy Fuel IPA löytyy valikoitujen olutravintoloiden hanoista perjantaista alkaen. Lisää tieto IPAjaisten tapahtumasivulta!

Pps. Lisää hyönteissyönnistä Topin Koiramies -sivujen lisäksi esim. Hyönteistalous -blogissa ja YK:n sivuilta.