Löytö: Treffi Pub & Bistro

Olen asustellut metroradan varrella Herttoniemessä kohta neljä vuotta, ja rakastan kotikulmiani: kallioita, käkkyräisiä mäntyjä, pururatoja, kaislikkoa, luonnonsuojelualuetta ja metsää. 50-luvun miljöö muistuttaa minua lapsuuteni maisemista, ja Hertsikassa tapahtuu kaikkea kivaa: on esim. pihakirppistä sekä Pop-up toripäivää. Kaksi kertaa viikossa pääsee shoppailemaan Stadin puutarhurin viljelemiä vihanneksia ynnä muita lähi- ja luomutuotteita Ruokapiirin putiikkiin. Vanhassa Herttoniemessä on suorastaan hampaita vihlovan pittoreskia ja idyllistä!

Poikkeuksena metroaseman ympäristö, jota tällainen esteetikko ei vaan parhaalla tahdollakaan voi kuvailla nätiksi. Viime vuosina metron vierus on kuitenkin ruvennut kohentumaan: on rakennettu uusia asuintaloja, ja kulmillani on nykyään jopa varteenotettavia ruokapaikkoja. Ensin riemuitsin Hanko Sushista, sitten Herttaa vastapäätä ilmestyneestä kivasta Nepalilaisesta, Gurkhasta… ja nyt… ennen kaukaa kiertämästäni Treffi Pubista.

Treffi Pub on ollut mielikuvissani jo vuosia paikka, jossa notkuu aamusta saakka sekalainen seurue kaikenlaista vipeltäjää. Kun meikäläinen marssii aamuisin siitä ohi asioilleni, on terassilla jo juhlat ylimmillään. Syksyisin olen uteliaana ihmetellyt, kuinka haalarikansa rynnii joukoittain Treffariin, ja kuunnellut legendoja Akateemisen Jaloviinaseuran kokoontumisista Treffin invavessassa.

Lopulta uskaltauduin itsekin piipahtamaan sisällä asti. Ennakkoluuloni räsähtivät vauhdilla pirstaleiksi, kun ensimmäisenä tiskillä silmiini osui iso mainos gluteenittomasta IPA:sta: tarjonta ei ollutkaan ihan pelkästään sitä olettamaani halpiskeskaria. Ei kuulkaas auttanut muu, kuin tarkistaa omia asenteita, ja aloin nöyrästi silmäilemään Treffaria hieman uusin silmin.

Joulun tienoilla Treffi Pub uudistui ja laajentui – remontin yhteydessä se sai nimeensäkin lisäyksen “Bistro”. Uuden uljaan Treffin aukeamista odoteltiin suurella kiinnostuksella monen paikallisen voimin, ja vaikken ihan avajaispäivänä paikalle päässyt, niin heti seuraavana iltana suoriuduin tutustumaan ruokalistaan. Ystävän Instagramiin postaamasta kuvasta innostuneena tilasin ensimmäisenä Treffin Cheeseburgerin sekä Frittipotut tryffeli-parmesaanimajoneesilla.

Seuralainen otti saman setin, ja noh, HUH! En oikein osaa sanoa, mitä odotin, mutta en missään nimessä pettynyt. Pihvi oli paksu ja mehevä, eikä juustossa ollut todellakaan säästelty. Savumajoneesi sopi komboon erinomaisesti, eikä minulla ollut setissä muuta kritisoivaa, kuin omaan makuuni turhan tuhti leipä. Tässä tosin on ehkä aihetta mainita, että olen avoburgerien ystävä, ja jätän yleensä burgeristani aina kannen syömättä.

Armottomana pottufanina olen perunoistani tosi tarkka, ja Treffi suoriutui tässäkin aika hyvin! Majoneesi on maun puolesta napakymppi, mutta ainakin kahdella testikerrallani itse perunat ovat olleet hieman turhan napakoita ja rasvaisia – määritelmäni unelmapotuistahan on siis rapea pinta ja kuohkean pehmoinen sisus. No ei näitä perunoita silti jäljelle jäänyt, joten lähelle omaa ideaaliani kuitenkin päästiin.

Toisella käyntikerralla keskityttiin kaverin kanssa juomaan “yhdet” (hah!) ja syömään vain jotain pientä. Valitsimme molemmat listalta ribsit. Ne saapuivatkin nenän alle vauhdilla, ja olivat kätevästi valmiiksi paloiteltuja. Tahmean makean kastike ja murea liha oli maukasta ja suht helppoa syötävää – selvisin ilman pahempaa sotkua! Ribsien kaverina tuli pieni kulhollinen papaya slawta. Annos kuuluu menussa kategoriaan “pienemmät”, mutta kyllä tällä kulhollisella kohtuullinen nälkä toviksi jo kaikkoaa.

Kolmannella testikerralla seurana oli oma rakas pikkusisko. Sisko oli ehtinyt jo kehuskella syöneensä Treffin hodarin Perro El Hefe Hot Dogin (talon mausteista tuoremakkaraa grillattuna, valkosipulijogurttia, chilikastiketta, friteerattua selleriä) ja pakkohan minun oli päästä se myös testaamaan. Niinpä sisko otti suosituksestani ribsit, ja minä hänen suosituksestaan hodarin.

Tyytyväisiä olimme kumpikin, tosin siskon annoksesta jäi keittiön virheen vuoksi puuttumaan se papaijaslaw (selitys: uusi kokki ei ollut vielä ihan sisäistänyt listaa, ja tilanne korjattiin ystävällisesti heti asiasta huomautettuamme).  Muuten hän oli annokseensa oikein tyytyväinen.

Omasta puolestani voin sanoa, että hodari upposi erinomaisesti: mehevää ja sopivan mausteista makkaraa oli leivän välissä kunnolla, ja rapea frittiselleri kruunasi tuhdin ja tulisen makumaailman hienosti. Miinusta taas leivästä! Omani oli (kuten kuvastakin näkyy) kärähtänyt ehkä ihan hippusen liikaa, ja leivän ja täytteiden suhde oli omaan makuuni hieman pielessä, kuten siinä hampparissakin. Kun makkara ja kastikkeet loppuvat, ja jäljellä on vielä rutosti kuivaa leipää niin ei sitä oikein tee mieli yksistään enää mutustaa. Hodarin kaveriksi valitsemani retikka kimchi oli myös hyvää, mutta kimchiksi en sitä kyllä kutsuisi: happamuus ja potku jäivät lisukkeestani uupumaan. Nimetään lisuke uudelleen pikkelöidyksi retikaksi, niin ei pääse  pettynyt kimchifani netissä tästäkään napisemaan!

Kaiken kaikkiaan tilanne on nyt tämä: minusta on tullut Treffarin tyytyväinen kantis. Enpä olisi tätä aikoinaan Herttoniemeen muuttaessani kyllä arvannut!

Treffi Pub & Bistro

Su – Ti: 09 – 02
Ke – La: 09 – 03

Hiihtomäentie 14
00810 Helsinki

(09) 759 2029