Okei. Tänään on ollut aivan järkyttävä kiire, ja päivä venähti 11-tuntiseksi – arvatkaapa jaksaako tällaisen päivän päätteeksi hirveästi kokkailla mitään, vaikka mieli tekeekin jotain lohduttavaa? No ei. Mutta keräilen tällaisia hetkiä varten helppoja ja nopeita reseptejä, ja tänään pistin kattilaan oman versioni Pinterestistä bongatusta nopeasta kanakeitosta ”White chicken chili” (resepti löytyy esim. täältä).
Tämä on yksinkertaisimmillaan muutaman ainesosan soppa, ja se valmistuu melkein ilman vaivannäköä reilussa vartissa. Yleensä teen mieluiten kaiken itse ja kartan valmisruokia, joihin keiton oleellisimman ainesosan, Salsa Verden, lasken. Mutta joskus pieni oikaisu on ihan jees – eikä tämä valmiskastike edes sisällä mitään pitkää litaniaa lisäaineita. Muutaman herkun lisäyksellä keitto alkaa jo olla kunnon lohturuokaa, ja jep, tänään keiton kylkeen ilmestyi kyllä lasi kylmää olutta.
Salsa Verde -keitto 2:lle
1-2 broilerin rintafilettä (luomua jos minä saan valita)
1,5 dl salsa verde -kastiketta, eli noin puoli purkkia (esim. Pirkka)
1 rkl jauhettua juustokuminaa
1 chilipaprika
1 punasipuli
8 dl kasvis- tai kanalientä
1-2 dl maissia tai valkoisia papuja
Soppa on näin helppo valmistaa: laita kattilaan liemi, fileet kokonaisena, silputtu sipuli ja chili, juustokumina sekä salsa verde. Kiehauta ja keittele keskilämmöllä noin kymmenen minuuttia (tai kunnes fileet ovat läpikypsiä). Nosta rintafileet keitosta leikkuulaudalle. Lisää maissi/pavut keittoon, ja riivi broileri kahdella haarukalla rikki. Lisää keittoon, tarkasta maku, ja tarjoile.
No niin! Ja sitten päästään siihen hieman kiinnostavampaan versioon, eli siihen, mihin ladataan kaikki herkut mitä kaapista löytyy! Ei sillä, etteikö tuo soppa maistuisi askeettisempanakin versiona, mutta noh, tänään ei ainakaan ollut kohtuudelle sijaa meikäläisen keittiössä. Bonuskierroksella keittoon lisätään keittelyvaiheessa kaikkea mitä jääkaapin alaosasta löytyy; tänään sekaan päätyi sellerin varsi ja porkkana. Nämä pilkoin liemeen kypsymään jo alkuvaiheessa. Lisäksi hienonsin sekaan läjän valkosipulia, ja lopuksi keitto sai kruunukseen keon avocadokuutioita, korianteria sekä kunnon nokareen creme fraichea.
Hirmuisena sipsimonsterina en malttanut olla lisäämättä keiton päälle kunnon kourallista murennettuja nachoja… annos ei tällöin enää ole niin kovin esteettinen, joten jätetään kuva siitä sotkusta väliin tällä kertaa.
Vastaa