Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

Mikä ihmeen hapanolut? + vadelmaketsuppi hodarit

Kaupallinen yhteistyö Kulttuuritehdas Korjaamo & CoolHead Brew

vadelmaketsuppiTänään ruokalistalla vegaaninen hodari jonka viimeistelee vadelmaketsuppi sekä salmiakkimajoneesi, lasissa hodarin makumaailmaa inspiroinut hapanolut: CoolHead Brew Salted Liquorice Raspberry Sour.

Hapanolut ♥

Jos olet yhtään olutihmisiä, et ole todennäköisesti voinut välttyä termiltä hapanolut. Hapanolut on ollut oluttyylinä nouseva trendi jo useamman vuoden, jona aikana kotimaisistakin panimoista moni on laajentanut tuotevalikoimaansa happamien pariin. Kun viitisen vuotta sitten happamia sai vielä metsästää lähinnä ulkomailta ja muutamasta valikoidusta baarista, niin nyt on jos jonkinlaista gosea, berliner weisseä ja souria tarjolla ihan peruskuppilasta lähikauppaan. Happamien ystävä kiittää!

Koen, että hapanolut on noussut suosioon maailmalla kutakuinkin samaan aikaan kuin alkuviinitkin. Molempia valmistetaan villeillä hiivakannoilla ja molemmat ovat juomia, joiden joukosta löytyy todella erikoisia makuja sekä suurta hajontaa: on helppoa, kevyttä ja raikasta, mutta on myös tallimaisuutta, nahkaisuutta, haisulijuustomaisuutta… erilaisia makuja, jotka ovat vaikempia ja monelle myös oudompia kokemuksia viinissä tai oluessa. Omasta mielestäni sekä hapanoluet että alkuviinit ovat kuitenkin valtavan kiinnostavia juomia, joiden laajasta ja monipuolisesta makuskaalasta jaksan olla aina yhtä innoissani. Silloinkin, kun vastaan tulee se vaikeampi maku 🙂

hapanolut

Hapanoluista ystävilleni kertoessani kohtaan usein saman kysymyksen: mitä se hapanolut oikein on? Hapan olut ei mielikuvana ehkä ole Suomessa siihen stereotyyppisimpään olueen eli lageriin lähinnä tottuneelle mikään houkutteleva ajatus. Ja vaikka oluesta olisi jo kokemusta enemmänkin, oluttyylien laaja kirjo voi silti vaikuttaa ylivoimaisen monimutkaiselta. On pintahiivaa ja pohjahiivaa, alea, bitteriä, stoutia, lageria, saisonia, gruitia, pilsneriä, souria… Ja olikos ne gueuze ja gose eri asioita vai samaa tavaraa? Pikkuhiljaa asiat alkavat selvitä, mutta ainakin itselläni on usein tunne, että mitä enemmmän opin, sitä enemmän tuntuu siltä etten oikeastaan tiedä mistään vielä mitään.

Olutmaailma on kuitenkin kiitollinen tutkimusretkeilyn kohde: kun kaikki makuaistiin liittyvä kerran minua niin kiinnostaa, löytyy oluiden parista jatkuvasti uusia jännittäviä makuelämyksiä. Harvoin tilaan baarissa samaa olutta kahdesti jos tarjolla on jotain jota en ole maistanut. Niinpä avoimin mielin maistellen olen pikkuhiljaa oppinut ja omaksunut asioita, joiden avulla olen löytänyt ne itselleni kaikkein omimmat oluttyylini ja tiedän myös mitä välttää. Mielipiteet ja makutottumukset myös kehittyvät matkan varrella 🙂 Hapanoluet ovat kuitenkin siinä poikkeuksellinen oluttyyli, että niihin rakastuin ensimmäisenä ja niitä rakastan edelleen eniten. Siksipä kokosinkin teille tänään pienen hapanolut aiheisen sanaston 🙂

Sanaston jälkeen tietoa Pohjoismaiden ensimmäisestä hapanoluisiin keskittyneestä olutfestarista Sour Spring Break!

Pieni hapanolut -sanasto:

Lambic ja gueuze:

Lambic on yksi vanhimmista oluttyyleistä jota valmistetaan vain Belgiassa. Lambic on nimisuojattu spontaanikäynyt pintahiivaolut. Sen valmistuksessa ei käytetä teollista hiivaa, vaan ilmassa olevia luonnollisia villihiivoja. Lambicissa on 30-40% mallastamatonta vehnää ja humalat, joita lambiciin lisätään ovat vanhennutettuja. Vanhat humalat eivät tuo olueen humalan katkeruutta eivätkä sen aromejakaan, vaan niiden rooli on suojata olutta vääränlaisilta hiiva- ja bakteerikannoilta. Käymisen alettua lambic kypsyy tammi- tai pähkinäpuutynnyreissä yhdestä kolmeen vuotta.

Nuori lambic on hiilihapoton ja erittäin hapan olut. Nuorta eli alle vuoden ikäistä lambicia harvemmin sellaisenaan edes juodaan, vaan lambicin annetaan mieluummin kypsyä useampia vuosia tynnyrissä ja/tai siihen sekoitetaan mausteita, kuten kirsikoita (kriek), vadelmia (framboise) tai sokeria (faro).

Gueuze syntyy sekoittamalla nuorta ja vanhempia lambiceja eri suhteissa yhteen. Gueuze (kirjoitetaan myös geuze) käy läpi hiilihappoja tuottavan pullokäymisen. Lopputuloksena on moniulotteinen ja kuivan hapan maku, josta voi löytyä esim. sitrusaromeja, omenaista kirpeyttä, tallimaisuutta, kuivan valkoviinin kaltaisuutta sekä tammea. Gueuze on yksi niitä oluttyylejä, jotka kehittyvät varastoitaessa laadukkaiden viinien tapaan ja tyypillisesti se pullotetaankin samppanjakorkilla varustettuun 0,75l pulloon.

Berliner Weisse:

Berliner weisse on saksalainen hapan vehnäoluttyyli, joka saa happamuutensa maitohappobakteerista. Berliner weisse on vanha oluttyyli, jota myös “pohjoisen samppajaksikin” on kutsuttu 🙂 Se on alkoholiprosenteiltaan tyypillisesti hyvin mieto (3-5%) ja perinteisesti sitä on tarjoiltu maustettuna erilaisilla makusiirapeilla.

Vaikka vielä 1800-luvulla berliner weisse oli Berliinin suosituin alkoholijuoma, viime vuosisadalla se meinasi kadota kokonaan. Pikkuhiljaa se on kuitenkin taas noussut ajakohtaiseksi oluttyyliksi jota tehdään ympäri maailman. Berliner weisseä maustetaan nykyään monesti varsin kokeellisesti. Itse olen juonut mm. hapankaalilla hapatettua berliner weisseä sekä maistellut esim. kahvilla, punajuurilla ja jopa oliiveilla maustettuja versioita tästä tyylistä. Berliner weisse on lempparityylejäni sen raikkauden, miedon happamuuden ja kepeyden vuoksi 🙂

hapanolutCoolHead Brew Sea Betrayed Us gose oli viime kesänä sekoittelemani bloody mary gosen oleellinen raaka-aine 🙂

Gose:

Gose on vanha perinteinen saksalainen oluttyyli Leipzigistä. Gose on suodattamaton pintahiivaolut, joka maustetaan perinteisesti korianterin siemenillä ja tehdään perinteisesti Leipzigin läpi virtaavan Goslar-joen suolaisesta vedestä. Maultaan gose on sitrusmaisen hapan ja humalaa tyylissä käytetään vähän. Gose muistuttaa maultaan hieman suolaista versiota berliner weissestä, mutta se on alkoholiprosenteiltaan yleensä hieman korkeampi (n. 5%).

Gosen valmistus meinasi berliner weissen tavoin loppua 1900-luvulla, mutta vuosisadan loppupuolella perinnettä on onnistuneesti elvytetty. Nykyään gosekin on tyyli, jonka maustamisella tunnutaan leikittelevän ja kokeilevan yhtä reippaasti kuin berliner weisselläkin. Omaan suuhuni on päätynyt mm. sammalta, merilevää, thai-chilejä, sitruunaruohoa, kuusenkerkkiä kuin sieniäkin sisältäviä gose-oluita. Kokeellisesti maustetut goset ja berliner weisset ovatkin suuresti mieleeni, jännien makuyhdistelmien ja happaman ystävä kun olen!

Sour Ale & Wild Ale:

Sour ale ja wild ale ovat termejä, joita usein käytetään iloisesti sekaisin ja keskenään vaihdellen. Wild Ale eli “villi olut” ei kuitenkaan aina ole välttämättä hapanta ja sour ale eli hapan olut taas ei aina välttämättä ole villiä. Wild ale valmistetaan joko kokonaan tai osittain luonnon omilla villihiivoilla. Villihiivat tuottavat oluen makuun monesti happamuutta, mutta välillä ihan vain erilaisia tallimaisia ja funkyjä aromeja (jotka ovat tyypillisiä villille Brettanomyces-hiivalle). Jotkut wild alet ovat siis happamia, toiset taas eivät. Sour ale -kategorian oluet sen sijaan ovat nimensä mukaisesti happamia.

Nordic Sour:

Nordic Sour on pohjoismaiden luonnosta inspiraationsa ammentava uusi oluttyyli joka kattaa erilaisia tapoja valmistaa raikkaita mixed fermentation -hapanoluita. Termin on lanseerannut kotimainen CoolHead Brew ja sen toivotaan laajenevan ja vakiintuvan yleiseen käyttöön 🙂

hapanolut

Sour Spring Break

Hapanoluita on nykyään tosiaan kiitettävän laajalti tarjolla niin olutravintoloissa, Alkoissa ja ihan ruokakauppojen hyllyissäkin, mutta omasta mielestäni paras paikka oluiden maistelulle on monesti olutfestari. Oluita on festareilla tarjolla moneen lähtöön ja vieläpä maistelukokoisina annoksina, joten erilaisten tyylien ja makujen pariin pääsee helposti. Maistelukokoinen annos on itselleni tosi tärkeä: en maistele oluita humaltuakseni, joten mitä pienempi annos sitä useamman oluen voin maistaa ilman että joudun kaatelemaan arvostamieni ammattilaisten tuotteita viemäriin. Festareilla saa kattavan vaikutelman olutmaailman monimuotoisuudesta ja pääsee usein tutustumaan myös eri panimoiden kokeellisempiin viritelmiin. Lisäksi festareilla on läsnä panimolla työskenteleviä tietäjiä, joilta voi suoraan kysyä kaikki ne mielessä pyörivät kysymykset.

Tässä kuussa hapanoluista kiinnostuneita hemmotellaan, sillä Korjaamolla järjestetään Pohjoismaiden ensimmäinen hapanoluisiin keskittynyt festari Sour Spring Break. Järjestävänä tahona on Korjaamon ohella omasta mielestäni Suomen kiinnostavin hapanoluita valmistava panimo, CoolHead Brew. Viime kesänä samalla tiimiillä järjestettiin Craft Beer Garden Festival, tammikuussa taas Craft Beer Winter Wonderland ja molemmat tapahtumat olivat omasta mielestäni Suomalaisen olutfestaritarjonnan parhaimmistoa niin oluiden kuin tunnelmankin osalta. Odotankin siksi toukokuun viimeistä viikonloppua innolla!

CoolHead Brew

CoolHead Brew on kuratoinut Sour Spring Breakin olutkattauksen tämän hetken kiinnostavimmista ulkomaisista ja kotimaisista panimoista, mutta tiedossa on muutakin kuin sitä itseään: “Olutfestivaaleissa voi olla kyse myös kulinarismin, hauskanpidon ja kaupunkikulttuurin liitosta” kertoo Aleksi Saikkonen, CoolHead Brew’n markkinointi- ja kehityspäällikkö festareiden tiedotteessa. Kun tiedossa on mm. olutbingoa, massiivinen pallomeri sekä Italodiscoa soitteleva DJ, en lausuntoa lainkaan epäile 🙂

Oleellisinta olutfestareilla on kuitenkin tietysti olut ja sitä on tarjolla kiinnostava kattaus kotimaan ja Euroopan lupaavimmilta panimoilta. Mikä parasta, järjestäjien mukaan panimoita valitessa tärkeää on myös ollut se, että paikalle saapuu panimomestareita eikä vain maahantuojan edustajia. Eli nyt ne kaikkein eniten mietityttäneet hapanolut -kysymykset sitten kehiin!

Sour Spring Break jakautuu kahdelle päivälle, joista kumpikin on jaettu vielä ruuhkautumisen välttämiseksi kahteen sessioon. Tila tyhjennetään sessioiden välillä. Toisin kuin useimmilla kesäfestareilla, säästä ei tarvitse tällä kertaa murehtia. Jos aurinko hellii, tapahtuma laajenee Korjaamon vihreälle pihalle … ja jos räntäsade uhkaa, tapahtuma järjestetään sisätiloissa. Ruuasta vastaa Korjaamo Bar & Kitchen ja tiedossa on kesäisiä grilliherkkuja niin sekaaneille kuin kasvissyöjillekin.

vadelmaketsuppiLakritsinen vadelmaketsuppi = kesän jännin kastike?

vegaaninen hodari

Salmiakkia ja vadelmaa

CoolHeadin uutuus, Salted Licorice Raspberry Sour on loistava esimerkki panimon rohkean kokeilevasta tyylistä sekä oluesta, jollainen vetoaa minuun. Tämä salmiakilla ja vadelmilla maustettu nordic sour on nimittäin ihanan raikas, aidon vadelmainen ja juuri sopivan hapan sour, miellyttävä juoma sellaisenaan nautittavaksi, mutta varsin toimiva myös ruokajuomana. Raakalakritsin maku täydentää vadelman marjaista intensiteettiä kiinnostavasti eikä sen lakritsin kanssa muuten ole ujosteltu!

CoolHeadilla on tapana tuottaa erilaisia olutprotoja varsinkin panimon omiin tapahtumiin ja protot ovatkin heille tärkeitä tuotekehityksen kannalta. Esimerkiksi Salted Licorice sai protovaiheessa niin hyvän vastaanoton, että se päätettiin ottaa isompaan tuotantoon … ja nythän se sitten onkin panimon kevään kärkituote. Sour Spring Break -festareilla kannattaakin siksi käydä testaamassa ainakin kaikki CoolHeadin protot, joita siellä on tarjolla neljä 🙂 Sain kurkistaa tapahtuman olutlistaa etukäteen ja tiedossa on myös paljon muuta jännittävää!

Sour Spring Break 2019 -tärppini
  • CoolHead Brew (FI): Experimental 1: Pear, Walnut, Experimental 4: Cocoa, Orange, Ancho chili
  • Bakunin (RUS): Amphiprion, Sea Buckthorn Sour Ale
  • Brekeriet (SWE): Nova Bruin sekä Vild Viola (molemmat julkaistaan festareilla) – Brekeriet on lempipanimoitani ja varsinkin Vild -sarjan oluet ovat mielee
  • Ca’ del Brado (ITA): Zena – jos tarjolla on 6-8 kk tynnyröity “wild gose” en jätä sitä taatusti väliin!
  • Fiskarsin Panimo (FIN): Floridus – 1 year oak barrel aged Flanders Red
  • Penyllan Brewery (DEN): kaikki 😀

Hapanoluiden maistelun väliin suosittelen visiittiä “shame/haze” nurkkaan, josta lasiini ottaisin ainakin FUERST WIACEK Fire In The Disco IPA sekä CoolHead Summer In Vermont DIPA -oluet. Toki myös veden juonti on suositeltavaa 🙂

Koska rakastan kokeellisesti maustettuja oluita ja imen maistamistani kiinnostavista oluista usein inspiraatiota myös ruuanlaittoon, kokkasin Salted Licorice Raspberry Sourin henkeen hodareita. Olut on loistava raaka-aine monessa ruuassa suolaisesta makeaan ja niin on myös tämä vadelmainen hapanolut, josta syntyi tällä kertaa hodareiden kruunannut vadelmaketsuppi!

Vadelmaketsuppi

Valmista ketsuppia n. 2½ dl

200 g pakastevadelmia

1 reilun kokoinen valkosipulinkynsi (n. 5g)

muutaman sentin pätkä tuoretta inkivääriä (n. 5g)

pieni salottisipuli (n. 20g)

2 rkl (savustettua) oliiviöljyä

2 dl CoolHead Brew Salted Licorice Raspberry Sour -olutta (*

½-1 tl raakalakritsijauhetta

1 -2 rkl soseutettua chipotlechiliä adobo-kastikkeessa

n. ½ tl suolaa

½ tl jauhettua mustapippuria

2-3 rkl muscavadosokeria / ruokosokeria / fariinisokeria

3 rkl laadukasta ketsuppia

2 tl soijakastiketta

*) Mikäli et raaski käyttää olutta ketsuppiin, voit korvata oluen vedellä, johon sekoitat 2 tl omenaviinietikkaa.

Mittaa kaikki raaka-aineet kattilaan. Keitä seosta miedolla lämmöllä noin kolme varttia, soseuta ja siivilöi kastike (näin saat vadelman siemenet pois seasta). Mikäli et ole kovin tulisen ystävä, laita chipotlea alkuun vähemmän ja lisää sitä vähän kerrallaan. Samoin voi toimia raakalakritsin ja sokerin kanssa – makeutta ja lakritsisuutta on helppo lisätä myöhemmin tarpeen mukaan. Säilytä vadelmaketsuppi jääkaapissa.

vadelmaketsuppi

vadelmaketsuppi

Vadelmaketsuppi sopii jos jonkinlaisen grilliherkun kaveriksi, mutta itse laitoin sitä tällä kertaa vegaanisen hodarin mausteeksi. Hodariin päätyi vadelma-salmiakkiteeman mukaisesti salmiakkimajoneesia, anismaista thaibasilikaa, tuoretta fenkolia sekä rapeaksi paistettuja bataattiranskalaisia. Rakastan raakalakritsin anismaista ja lämmintä aromia ja lempimausteitani monessa ruuassa ovatkin tähtianis sekä fenkolinsiemenet. Niinpä tämän hieman erilaisen hodarin makumaailma kolahtaa itselleni mitä parhaiten. Hyvin se onneksi maistui myös testiryhmälleni!

Vadelma-lakritsi hodarit

4:lle

4 hodarisämpylää

4 ruokavalioosi sopivaa savuista/tulista hodarinakkia (itselläni oli käytössä savuinen vegaaninakki)

500 g pakastettuja tai itse tehtyjä bataattiranskalaisia

1 tuore fenkoli + 1 rkl oliiviöljyä + ripaus suolaa

ruukku thaibasilikaa

1-2 vartta kevätsipulia

n. 1 dl vadelmaketsuppia

Salmiakkimajoneesi:

4 rkl ruokavalioosi sopivaa majoneesia (itselläni oli käytössä kaupan vegaanimajo)

n. 1 tl suolaista raakalakristijauhetta / salmiakkijauhetta / muutama murskattu Lakrisal-pastilli

Viipaloi fenkoli ohuelti esim. mandoliinilla. Mausta oliiviöljyllä ja suolaripauksella. Sekoita lakritsi/salmiakkijauhe tai murskatut Lakrisal-pastillit majoneesiin. Paista bataattiranskalaiset rapeiksi. Lämmitä käyttämäsi nakit ja sämpylät ja sivele sämpylöille salmiakkimajoneesia. Nosta sämpylälle sitten reilusti fenkolia, thaibasilikaa, muutama rapea bataattiranskalainen sekä käyttämäsi nakki. Kruunaa hodari vadelmaketsupilla ja kevätsipulilla, tarjoile loppujen bataattiranujen kera. Ruokajuomaksi oma valinani olisi tietysti hapanolut 🙂

vegaaninen hodari

Sour Spring Break 24.-25.5.2019

Korjaamohalli
Töölönkatu 51 B

Sessiot:
PE 24.5. klo 14–18 & klo 19–00
LA 25.5. klo 14–18 & klo 19–00

Ennakkoliput: 9 € (iltapäivä) / 11 € (ilta)
Liput ovelta: 14 €

Juomalipukkeet: 3 € (annos 10/15cl riippuen tuotteesta)

Sour Spring Break -tapahtuma löytyy myös Facebookista


Lähteitä: Olutwiki, Olutkellari -blogi, Lambic.info, The Beer Connoisseure, Mikko Salmi: Olut! sekä Anikó Lehtinen: Niin Monta Olutta kirjat

HUOM! Valviran ohjeistuksen mukaisesti en voi julkaista alkoholiin liittyviä kommentteja, mutta olisi todella hauska kuulla mitä mieltä olette vadelmaketsupista ja kokeellisesta hodariviritelmästäni!

1 335 views

Craft Beer Helsinki 2016

by Juulia 0 Comments
Craft Beer Helsinki 2016

Lasissa Humaloven PORO, ihan paras, paras, paras.

Jee, tänään alkaa uusi olutfestari Craft Beer Helsinki! Tässä on vuoden sisällä tullut käytyä jo useammat olutfestarit, joten miksipä jättää tätäkään väliin – varsinkin kun kattaus on ruokaa myöten varsin houkutteleva (tarjolla mm. ostereita!!!)

Tapahtumassa on käsityöläisoluita 23 panimolta niin kotimaasta kuin muiltakin mailta, joista moni on normaalisti ainakin minunlaiseni kuluttajan ulottumattomissa. Erityisesti innostuin, kun näin listalla myös Olarin ja Vallilan panimojen kaltaisia pienempiä ja varsin kiinnostavia tekijöitä – ihme se ei tosin ole, kun tapahtuman takana on Humalove Brewingin kiertolaispanimo, joka “yksin ja yhdessä ystäviensä kanssa taistelee huonoa olutta vastaan” ♥ Eipä silti, on tapahtumassa mukana myös niitä hieman isompia nimiä, kuten Stone, Founder’s sekä Brewdog – Humaloven ystävät voisivat kyllä mieluusti olla minunkin ystäviä.

Odotan oluen ja ruuan lisäksi mielenkiinnolla, miten maksaminen hoituu Seamchip-maksukorteilla, joille voi ladata alueella haluamansa summan rahaa. Ainakin OlutExpon kruunukorkkipoletit olivat mielestäni hieman ärsyttäviä, kun niitä jäi päivän päätteeksi melkein pakosti muutama taskun pohjalle pyörimään (juu kyllä, hyväntekeväisyyteenhän ne sitten menivät).

Käsittääkseni kortiltakaan ei rahaa saa lunastettua päivän päätteeksi pois, vaan kaikki sinne ladattu on myös käytettävä. Mikäli kortille voi kuitenkin ladata juuri haluamansa euromäärän, jota voi käydä täydentämässä välillä vaikka ihan vain sillä puuttumaan jääneellä eurolla, hommalla on potentiaalia kuitenkin toimia varsin passelisti! Vesi on muuten tapahtumassa ilmaista, pisteet siitä!

Tapahtuman taustoista enemmän kiinnostuneille suosittelen piipahtamista Jaskan Kaljat -blogissa, mutta minätyttöpä hyppään suoraan asiaan, mistä eniten tykkään: tekemään maistelulistaa. Iso osa olutfestareiden nautinnosta on ainakin minusta etukäteisfiilistely, jonka suoritan nenä kiinni eri panimoiden olutlistoja: mitäs tämä mahtaa olla, tuotahan voisi maistaa, ja niin edespäin.

Edellisiä olutfestarihehkutteljani lukeneet (Tallinn Craft Beer Festival 2015 sekä 2016, OlutExpo 2015) ehkä jo muistavatkin, että kiinnostukseni keskittyy pitkälti happamiin, suolaisiin, marjaisiin ja hedelmäisiin makuihin – tosin myös stoutit, porterit ja barley winet ovat hiipineet pikkuhiljaa useammin laseihini. Niihin keskityn tälläkin kerralla, tapahtumaan en nimittäin ehdi kuin yhdeksi päiväksi. Suunnitelma on siis oltava!

Ja tähän väliin tiedoksi: listalta on automaattisesti jätetty pois suurin osa sellaisista oluista, joita olen jo juonut, tai joita saa muutoinkin käsiinsä esim. Alkosta tai kaupasta. En siis dissaa esim. KBS:ää, saatikka erinäisiä kotimaisia tai Virolaisia pienpanimoita, pyrin vain keskittämään juomiseni tällä kertaa uusiin tuttavuuksiin!

Tässä siis Craft Beer Helsinki 2016 -tärppilistani, olkaa hyvät:

Atom:

  • Camomile (4.2%, Pale Ale)
  • Schrodingers Cat (3.5 %, Bitter)
  • Zwitterion (3.4 %, Sour Ale)

Bidassoa Basque Brewery

  • Imperial Russian Stout (10,5 %, RIS)

BrewDog

  • Blitz Blackberry (5 %, Blackberry berliner weisse)

Brouwerij de Molen

  • Hel & Verdoemenis Bourbon BA (11,0 %, Imperial Stout)

Browar Wąsosz

  • Puola | Polska (8,5 %, Finnish extra stout, collab with Humalove Brewing)
  • Salvador (5 %, Smoked coffee stout)
  • Hapan (4,6 %, Polish fruit sour saison, collab with Humalove Brewing)

Founders Brewing Co.

  • Mango Magnifico (10,0 %, Strong fruitbeer)
  • Nitro Oatmeal (4,5 %, Oatmeal stout)

Hiisi

  • Inki (5,7 %, Gluten Free Ginger Pale Ale)
  • Black Bretty (6,3 %, Bruxellensis Black IPA)
  • Bruxellensis Lupus (9 %, Bruxellensis Double IPA)

Hopping Brewsters

  • Grimr (7,5 %, Gruit Ale)
  • Thora (4,9 %, Gruit Ale)

Humalove Brewing

  • Poro (10 %, Nordic moss ale)
  • Canis Lupus (5,4 %, Coffee rye brown porter)

La Quince

  • Vanilla Black Velvet (9,5 %, Russian imperial stout, collab with Cervesa Guineu)

Mufloni

  • MUFLONI SOUR MUFF (6 %, Sour Ale)
  • MUFLONI SOUR MUFF VADELMA (6 %, Sour Ale)

Olarin Panimo

  • Ocarina of Lime (5,7 %, Fruit Beer)
  • Razident Evil (Raspberry Pils) (5,7 %, Fruit Beer)

Radbrew

  • Throw in the Towel (6,2 %, Pan-Galactic (Imperial) English Gargle Ale)

Stone Brewing

  • Arrogant Bastard BBA (8,1 %, Barrel-aged strong ale)


… ja kuinka siinä sitten kävi?

Jonotin paikalle noin 40 minuuttia puoli kolmelta torstaina miettien, että “no johan se hyvä olut kiinnostaa!” – lopulta maksupäätteellä kävi ilmi, että henkilökunnalla oli teknisiä haasteita. Sama kävi ilmi ensimmäiseksi jututtamallani olutpisteellä: maksupäätteen kanssa oli ongelmia myös olutpisteillä. Maksukorteissakin oli useammalla vastaan tullella tutulla ollut pientä häikkää – sellaista se kai sitten on, kun ensimmäistä kertaa ollaan järjestämässä ison kaliiperin olutfestaria, ongelmilta ei niin vain säästytä!

Jonottaessa ehti tulla kivasti jano, joten lähdin suorittamaan listaani määrätietoisesti huitaisemalla ensiksi täysin spontaanisti Panimo Hiiden Inkin (5,7 %, Gluten Free Ginger Pale Ale), joka siihen hikiseen oloon sopi täydellisesti.

Kaikkea listaltani en tietenkään saantu juotua, kun aikaa osallistumiselleni oli tässä kiireisenä lomapäivänä vain muutama tunti, mutta kyllä ne kiinnostavimmat tulivat ensiksi toki säntillisesti maisteltua. Radbrewn Pangalaktinen kurlauspommi, siis kurlausale (skottilainen), oli ensimmäisten joukossa – kyseistä juomaa kun monesti “vitsikkäänä” baareista olen vuosien varrella kuitenkin tilaillut. Radbrewn versio legendaarisen pahaenteisestä juomasta oli maltillinen niin alkoholipitoisuudeltaan, kuin humaloinniltaankin, tosin varsin juotava olut pyyhepäivään, mihin se alunperin oli kehiteltykin.

Seuraavaksi kiersin uteliaana Olarin Panimon pisteelle, heillä kun oli hanassa vielä kaapissa lymyilevän 8-BIT Brewingin kanssa yhteistyönä tehtyjä jännääkin jännempiä olusia: Ocarina of Lime (5,7 %, Fruit Beer) sekä Razident Evil (Raspberry Pils) (5,7 %, Fruit Beer) maistuivatkin auringonpaisteessa juuri sopivan raikkailta ja happamilta, olematta kuitenkaan kovin päällekäyviä.

Sitten alkoikin olla nälkä, ja sain seuraakin – eipä muuta kuin Loung3n pisteelle, mistä sai nenän eteen ehkä parhaan sliderin, mitä olen vuosiin syönyt: mehukas, täydellisesti kasassa pysyvä, sopivan suolainen, juustossakin oli niin nätti pitsireuna, että paistajaa oli erikseen käytävä kiittämässä.

Perään kiskaistiin osterit, kun niitäkin Loung3n pisteeltä kerran sai. Juuson mielestä meidän olisi pitänyt ottaa vain “yhdet” (hah, uskooko moista kukaan missään asiayhteydessä?), joten ostin sitten samantein yhden lautasellisen. Juu, hyviä olivat, enkä saanut sanktiota ylimääräisistä – erityisesti osterit maistuivatkin kyytipoikiensa Foundersin Nitro Oatmeal Stoutin sekä Brouwerij De Molenin Russian Imperial Stoutin kera.

Humaloven mielipiteitä jakavaan Poroon ihastuin jo keväällä, joten ihan lopuksi sitä oli saatava toistamiseen, vaikka päätös olikin maistaa vain uusia oluita. Enkä pettynyt, päin vastoin: PORO, Virolaisen Õllenautin kanssa yhteistyönä pantu poron- ja isohirvenjäkälällä maustettu sour oli mielestäni koko visiittini PARAS. Ei mikään kaikkien miellyttäjä, vaan rohkeasti vahva, hapan, marjaisa, moniulotteinen ja mieleenjäävä. Poroa saa kuulemma nykyään ainakin Arkadian Alkosta, sieltä sitten kaappia täyttämään vaan – tämähän säilyykin todennäköisesti varsin hyvin (jos säilyy 😀 ).

Kaikenkaikkiaan tässä hyvää olutta ja ruokaa täynnä on helppo sanoa, että Craft Beer Helsinki oli kokemukseni mukaan rento ja miellyttävä olutfestari, johon on saatu vieraaksi varsin vakuuttava kaarti pienpanimoita niin kotimaasta kuin muualtakin. CBF on varteenotettava haastaja isommille, jo paikkansa vakiinnuttaneille tapahtumille – sillä on ainakin omasta mielestäni valttina kiinnostavan laaja kattaus panimoita ruohonjuuritasolta jättiläisiin.


Craft Beer Helsinki

Rautatientorilla 30.6.-2.7.2016.

Aukioloajat:
To 30.6. klo 14-24
Pe 1.7. klo 14-24
La 2.7. klo 12-24

Tapahtuma löytyy myös Facebookissa

196 views