Paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä

by Juulia 0 Comments
Paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä

Helsingin Meijeriliikkeen juustot saatu testiin blogin kautta

paistettu camembertValuvaksi paistettu camembert hillolla ja pähkinöillä = pikkujoulusesongin hätävara

Paistettu camembert

Paistettu camembert pelastaa, kun pitää keksiä nopeasti tarjoiltavaa illanistujaisiin. Kun kaikki tarvittavat raaka-aineet löytyvät valmiiksi kaapista, valmistuu dekadentti ja näyttävä herkku kymmenessä minuutissa 🙂 Täydellinen pikkujoulusesongin hätävara siis!

Itselleni pikkujoulusesonki ja loppuvuoden kiireisimmät viikot osuvat aina samaan ja huomaan, että vaikka intoa isompaan kokkailuun olisi, aikaa tai energiaa ei. Tänään tiedossa on ne odotetuimmat pikkujouluni – ruokablogaajien pikkujoulut! Heidi Tiskivuoren Emäntä -blogista on kutsunut luokseen taas joukon ihania ruokablogaajia ja sovittu on, että jokainen tuo mukanaan jotain syötävää. Edellisten samaisella kokoonpanolla vietettyjen nyyttäreiden perusteella voin vain kuvitella, minkä kaliiperin herkkuja illalla on tiedossa! Aina ei kuitenkaan vaan veny enempään … mutta valuvaksi paistettu camembert onneksi venyy tänään puolestani 😀

paistettu valkohomejuusto

paistettu camembert

Yksinkertaisuudessaan tämä illanistujaisten hätävara valmistuu kippaamalla camembert (tai joku muu valkohomejuusto) pieneen uuninkestävään vuokaan, lusikoimalla päälle hilloa ja pähkinöitä. Hetki uunissa ja valmista on! Suurta vaivaa ei tämän tarjoiltavan eteen tosiaan siis tarvitse nähdä, mutta ihanan pehmoisena valuvan juuston kaverina tarjoiltavan hapanjuurileivän sentään leivoin tänään itse. Rapeakuorinen ja huokoinen leipä imaisee pehmeän juuston mukavasti sisuksiinsa, joten leipä on mielestäni tälle tarjoiltavalle parempi seuralainen kuin vaikkapa voileipäkeksit.

Vaihtelua tähän herkkuun saa vaihtelemalla paistettavaa juustoa. Camembertin tyyppisten juustojen lisäksi uuniin voi laittaa punahomejuustoa, tuhkapintaista valkohomejuustoa ja tietysti myös briejuustoa – joka tosin on kokonaisena kiekkona reilusti isompi eikä nuorempana juustona pehmene uunissa aivan yhtä valuvaksi kuin camembert. Lisäksi vaihdella voi toki myös juuston päälle lusikoitavaa hilloa ja pähkinöitä. Siinähän sitä rattoisasti hoituu pikkujoulut jos toisetkin!

paistettu brie

Kuvissa näkyvä hillo on itse keittelemäni kirpakka jouluisilla mausteilla ja inkiväärillä silattu karpalohilloke, jonka tein melkein mutta en ihan tämän The Loving Belly -blogin ohjeen mukaan. Vaihdoin vain rusinat kuivatuiksi karpaloiksi ja appelsiinin sitruunaksi. Harmi että hilloketta ei riittänyt enää tälle päivälle! Kirpeä karpalohilloke ja Helsingin Meijeriliikkeen pehmeän aromikas Linnunlaulu olivat nimittäin yllättävän hyvä yhdistelmä. Tänään kokeillaan sen sijaan viikuna- ja kirsikkahilloja 🙂

Paistettu camembert hillolla ja saksanpähkinöillä

250 g camembert-juustoa (tai jotain muuta valkohomejuustoa)

n. 1 dl hilloa, esim. kirsikka-, karpalo- tai viikunahilloa

kourallinen saksanpähkinöitä

n. 1 rkl juoksevaa hunajaa / agavesiirappia / vaahterasiirappia

Nosta juusto uuninkestävään pieneen vuokaan. Levitä päälle kerros hilloa. Pyöritä saksanpähkinöihin siirappi/hunaja ja nostele pähkinätkin juuston päälle. Lämmitä juustoa 180 asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes camembert pehmenee ja pähkinät paahtuvat, eli noin kymmenisen minuuttia. Pidä tilannetta sen verran silmällä, etteivät pähkinät pääse tummumaan liikaa.

Tarjoile paistettu camembert lämpimänä rapeakuorisen leivän kera.

paistettu camembert

juustotarjotinMuistathan muuten tarjoilla juustot aina huoneenlämpöisinä, vaikket niitä uunissa lämmittäisikään!

Helsingin Meijeriliike

Tänään vien pikkujouluihin aitoa camembertia, mutta kuvissa näkyvä versio tuli tosiaan tehtyä iki-ihanalla Helsingin Meijeriliikkeen Linnunlaululla, jota taannoin kantoi kotiini testattavaksi juustomestari Antti Alavuotunki itse.

Camembert on nimisuojattu pehmeä valkohomejuusto, joka on peräisin Normandiasta ja nimetty Camembertin kylän mukaan. Suomessa valmistettua samantyyppistä juustoa ei siis voi camembertinä myydä 🙂 Ranskalaiset juustot saavat usein nimensä synnyinalueen mukaan ja tätä perinnettä kunniottaen Helsingin Meijeriliike on valinnut juustoilleen nimet Helsingin eri alueiden mukaan: on punahomejuusto Hakaniemi, kermaisen täyteläinen valkohomejuusto Klippan, tuhkapintainen Hanasaari, sekä pintakittijuusto Jätkäsaari.

Olen ollut Helsingin Meijeriliikkeen tuotteiden ystävä jo pitkään ja jokainen edellämainituista juustoista on tuttu tapaus tässä keittiössä. Kun vastaanotan testituotteita, ei minulla ole mitään velvoitetta kirjoittaa niistä. Tässä tapauksessa asia oli kuitenkin itselleni jo alusta asti selvä – tahdon nostaa nämä tuotteet esiin kanavissani! Kotimaisten pientuottajien tukeminen on minulle tärkeää ja Helsingin Meijeriliikehän on pääkaupunkiseutulaiselle todellinen lähituote: juustot valmistetaan käsityönä kivenheiton päästä kotoani eli Viikissä, yliopiston koemeijerin tiloissa ja maitokin on peräisin lähialueen tiloilta.

Helsingin Meijeriliike valmistaa juustojen lisäksi ihania lohkeavia luonnonjugurtteja, joiden pohjalta löytyy hilloa: tyrniä, raparperia, puolukkaa… Nämä jugurtit ovat suosikkejani, kun en erityisemmin ole makeiden ja maustettujen jugurttien ystävä. Jos olet kaltaiseni maustamattoman jugurtin fani, joka ajoittain kaipaa sekaan hieman makeutta, suosittelen testaamaan näitä!

helsingin meijeriliike

Paistettu valkohomejuusto hillon kera maistuu varmasti useimmille, makean ja suolaisen yhdistelmä kun nyt vaan toimii! Tätä juttua kirjoitellessani kaivelin kuitenkin netistä muitakin ideoita, joista yksi jäi erityisesti mieleeni: paistettu tuhkapintainen valkohomejuusto punaviinin, pinjansiemenien, yrttien ja valkosipulin kera. Koska kuvassa näkyvä tuhkapintainen Hanasaari tuli syötyä jo, tämä idea jääköön kuitenkin odottamaan seuraavaa pikkujouluhätätilannetta 🙂 Jos sinä testaat sitä, kerro ihmeessä miten tuo kombinaatio toimi!

organic chardonnay

Ps. Kuvauspäivänä paistettu valkohomejuusto nautittiin mukavan kermaisen, toffeearomisen ja kukkean hedelmäisen luomuchardonnayn kera. Kermaiset ja voiaromiset sekä tammiset chardonnayt ovat viime aikoina olleet mielenkiintoni kohteena – hassua, kun kuvittelin niitä vielä muutama vuosi sitten inhoavani! Vaikka Gérard Bertrand Prima Nature Organic Chardonnay  ei ehkä ollut se kaikkein ihanin viimeaikoina maistamistani chardonnaystä, oli se kuitenkin noin 15 euron hintaisena varsin passeli ostos ja oivallinen kumppani valuvalle valkohomejuustolle.

82 views

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen “vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

192 views