Löytö: Portulakka

by Juulia 0 Comments
Löytö: Portulakka
Vihannesportulakka on kirpakka ja mehevä kasvi, joka sopii moneen ruokaan!

portulakka

Portulakka

Törmäsin muutama viikko sitten Itäkeskuksen Alanya Marketissa portulakkaan. Kotiinhan se oli kannettava ja miten iloinen yllätys – portulakka maistuu aivan ketunleivältä! Samalla nettiä kaivellessa kävi nopeasti ilmi, että vaikka tämä kasvi on minulle uppo-outo, se on maailmalla ja jopa Suomen historiassa hyvinkin tuttu herkku. Portulakkalajeja on kymmeniä, mutta se minkä minä kannoin kotiini, on syötäväksi viljeltävä portulakka eli vihannesportulakka.

Portulakka on matala mehikasvi, joka kasvaa varsinkin lämpimämmillä leveysasteilla luonnonvaraisena ja leviää helposti – toisinsanoen, se on joillekin suoranainen riesa / rikkaruoho. Se on kuitenkin myös ravinteikas, mehevä ja herkullinen villivihannes ja viljelykasvi, josta on laitettu ruokaa ja jota on käytetty lääkekasvina ympäri maailman jo tuhannen vuotta. Portulakkaa käytetään runsaasti mm. meksikolaisessa ja turkkilaisessa ruokakulttuurissa, Välimeren alueella ja Aasiassa; Etelä- ja Keski-Euroopassakin portulakka on suosittu viljelykasvi. Villistä portulakasta jalostettua vihannesportulakkaa on viljelty Pohjoismaissakin ravinnoksi jo 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla portulakka oli jo yksi suosituimmista keittiökasveista Suomessa, mutta se taitaa olla sittemmin jäänyt unholaan … ellei puhuta niistä portulakkalajeista, joita käytetään huone- tai koristekasveina.

Luonnonvarainen villi portulakka sisältää runsaasti C-vitamiinia, minkä vuoksi sillä on parannettu aikoinaan mm. keripukkia. Portulakan ravinteikkuus ja lääkinnällinen käyttö on tunnettu jo pitkään. Monien lukemieni lähteiden mukaan jo Plinius Vanhempi kirjoitti antiikin aikaan portulakasta teoksessaan Naturalis historia, suositellen jopa käyttämään sitä amulettina pahaa vastaan. Täytyy ehkä käydä pian taas Alanya marketissa ja kokeilla Pliniuksen neuvoa itse…

portulakka

vihannesportulakka

Portulakka ruokana

Vihannesportulakalla on pulleat ja mehevät ruodittomat lehdet mehikasvien tapaan ja rapsakan napsahtava mehukas varsi. Syötävää on tästä kasvista kaikki osat, mutta silloin kun varsi on kovin paksu, se ei enää ole kovin mukava mutusteltava. Niinpä ainakin itse olen käyttänyt kookkaammista portulakoista vain lehdet ja versojen päät, nuoremmista ja hennommista olen syönyt myös varret. Portulakkaa kerätään ruokakäyttöön ennen kukintaa, mutta kun se kukkii, siitä voi hyödyntää myös syötäväksi sen keltaiset pienet kukat. Portulakka ei säily pitkään jääkaapissa; portulakan varret kannattaa laittaa veteen kukkakimpun tapaan ja käyttää nippu parin päivän sisällä kotiin kantamisesta.

Vihannesportulakka muistuttaa maultaan tosiaan aivan ketunleipää; maku on hieman suolainen ja kirpeän hapan, raikas, pirteä ja piristävä! Kirpeys tulee portulakkaan omena- ja oksaalihapoista. Oksaalihappoa on myös mm. raparperissa ja ketunleivässä, ja se sitoo itseensä kalsiumia. Sen vuoksi runsaita määriä portulakkaa ei kannata syödä usein, ja munuaisvaivoista kärsivien kannattaa tämä ruokakasvi jättää väliin kokonaan. Kuten raparperin kanssa, oksaalihapon vaikutusta voi neutraloida syömällä portulakan kaverina kalsiumpitoista ruokaa.

Portulakkaa voi syödä raakana tai kypsennettynä. Kypsentäessä kannattaa kuitenkin huomioida, että portulakka on pidempään kypsennettynä hieman “limainen” kypsennetyn okran tapaan. Muutaman minuutin paistaminen pannulla valkosipulin kera on omasta mielestäni se kivoin tapa kypsentää portulakkaa, tällöin se ei ehdi muuttua vielä limaiseksi vaan säilyy rapsakkana. Pieni varoituksen sana tähän väliin: varaudu siihen, että tällä tavalla paistaessa portulakka poksuu ja pomppii kuumalla pannulla. Mitä tulee tuohon “limaisuuteen”, sitä voi lukemani mukaan käyttää myös hyödyksi käyttämällä portulakkaa suurusteena keitoissa tai padoissa!

portulakkaPasta & portulakkapesto

portulakka

portulakkaPortulakkasalaatti

Reseptikokeilut: portulakkasalaatti & portulakkapesto

Tein itse ensimmäisestä portulakkanipustani ensin välimerellistä salaattia, sitten pestoa. Kun maku oli uusi ja hyvin mieluisa, halusin pelata varman päälle ja tehdä jotain, jossa portulakka pääsisi oikeuksiinsa! Salaattiin laitoin portulakan lisäksi murusteltua fetaa ja vihreitä oliiveja sekä avomaankurkkua ja tomaattia. Mausteeksi ei tarvittu juuri muuta kuin loraus maukasta neitsytoliiviöljyä ja hieman vastarouhittua mustapippuria. Koska portulakka maistuu sekä kirpeältä että hieman suolaiselta, se ajoi tavallaan salaatissa myös viinietikan/sitruunan roolia, eikä annos kaivannut happamuutta enää muista lähteistä!

Peston suhteen toimin myös hyvin yksinkertaisella linjalla: surauttamani portulakkapesto koostui vain portulakasta, valkosipulista, oliiviöljystä ja cashewpähkinöistä. Tein siis toisinsanoen vegaanisen peston, kun en halunnut sekaan mitään vahvaa juustoa, minkä maku olisi voinut peittää portulakan aromit alleen. Testasin kuitenkin parmesaania pieneen määrään pestosta, ja hyvällehän sekin maistui kun juustoa ei ollut seassa liikaa! Mikäli saat jostain käsiisi portulakkaa ja portulakkapesto kiinnostaa, alla vielä portulakkapeston ohje. Tuo tekemäni portulakkasalaatti ei ehkä jo antamaani kuvailua tarkempaa ohjetta edes kaipaa?

portulakkasalaattiPortulakkapesto

Portulakkapesto

n. 50g / 2½ dl vihannesportulakkaa (nuoret kasvit varsineen, isoista ja vanhemmista kasveista vain lehdet ja kärjet)

n. 50g cashewpähkinöitä (suolattomia ja paahtamattomia)

1 pieni valkosipulin kynsi

n. ½ dl neitsytoliiviöljyä

maun  mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(vettä)

(n. ½-¾ dl raastettua parmesaania)

Soseuta portulakka, cashewpähkinät, oliiviöljy ja hienolla terällä raastettu valkosipuli (sekä parmesaani, mikäli käytät) karkeaksi tahnaksi. Ohenna tahnaa tarpeen mukaan vähän kerrallaan teelusikallisella vettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva.  Mausta portulakkapesto suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Me söimme portulakkapeston hyvin yksinkertaisesti pastan ja tuoreiden kirsikkatomaattien kera. Päälle ripottelin vielä hieman portulakan lehtiä pirteiksi sattumiksi. Raikkaampaa ja kepeämpää kesäpastaa ei taida voida olla!

portulakka salaatti

Lähteet: mm. Yrttitarha, Wikipedia, Real Food Encyclopedia sekä tämä tieteellinen artikkeli portulakan ravintoarvoista ja lääkekasvina käytöstä.

104 views

Vesimeloni-fetasalaatti chiliöljyllä

by Juulia 0 Comments
Vesimeloni-fetasalaatti chiliöljyllä

vesimeloni-fetasalaatti

Vesimeloni-fetasalaatti: helppoa ja herkullista!

Helppoa ja herkullista

Kun edellinen postaukseni oli sieltä ruokahulluuden äärilaidalta, on tänään ehkä ihan hyvä ottaa käsittelyyn jotain helppoa ja herkullista: vesimeloni-fetasalaatti, jonka juju on chiliöljy! Ei huolta, sen ei tarvitse olla sitä viimeeksi kynäilemääni työlästä kotitekoista chiliöljyä, myös kaupan valmis käy. Ja siis ihan minkälainen vain! Kunhan sitä on.

Vesimelonin makea raikkaus, fetan terävä suolaisuus ja tulinen öljy on hauska yhdistelmä vastakohtia, jotka tukevat toisiaan. Bonuksena sekaan voi heittää esim. mansikoita tai avomaankurkkua, mutta sen enempää en kyllä tällä kertaa säätäisi!

feta vesimeloni

Kun meiltä tuota sichuanilaiseen tapaan valmistettua chiliöljyä kotoa löytyy, käytän tässä virityksessä yleensä sitä. Toinen hyväksi koettu on Lao Gan Ma Chili Crisp… mutta hyvin tässä toimisi tosiaan ihan se pizzapaikkojenkin chiliöljy! Pääasia on, että salaatissa on pientä potkua.

Vesimeloni-fetasalaatti

2:lle

¼ vesimelonia kuutoina

1 kevät/kesäsipuli varsineen silputtuna

n. 100 g fetaa murusteltuna

1-3 rkl chiliöljyä (maun mukaan)

(kourallinen puolitettuja mansikoita ja/tai 1 kuorittu ja kuutioitu avomaankurkku)

Annostele kahdella lautaselle vesimeloni ja sipuli sekä avomaankurkku ja/tai mansikat, jos niitä käytät. Murustele päälle feta. Lusikoi lopuksi salaatille maun mukaan chiliöljyä. Tarjoile heti!

Kylkiäisiksi sopii omasta mielestäni erinomaisesti joku kepeä ja kesäinen gose, berliner weisse tai hedelmäinen/marjainen sour ale.

vesimeloni feta

73 views

Kotitekoinen chiliöljy sichuanilaisittain

Kotitekoinen chiliöljy sichuanilaisittain

chiliöljy

Chiliöljy!

Chiliöljy – mihinpä se ei sopisi: pizzaan, pastaan, paistettuihin vihanneksiin, nuudeleihin, dumplingien päälle… Minä laitan sitä jopa hedelmäsalaattiin 😀 Chiliöljyä on varsinkin Aasian alueella moneen lähtöön, mutta se mitä meillä kuluu eniten, on sichuanilainen punainen chiliöljy. Olen tehnyt oman chiliöljyni itse kotona jo vuoden verran. Aloitin yksinkertaisesta ja nopeasta versiosta … mutta nykyään chiliöljyn valmistaminen on meillä jo rituaalinomainen prosessi, joka vie useamman tunnin.

Tänään viimeeksi poistin yli sadasta kuivatuista chilistä yksi kerrallaan siemenet ja hienonsin ne hiutaleiksi osissa miettien, että on tämä hullun hommaa: tulisia chilihiukkasia leijailee ilmassa ja liedellä porisee kuuma öljy… ja vaikka edellisen kerran jälkeen päätin muistaa laittaa seuraavalla kerralla kumihanskat käteen, hieraistessani äsken silmiä tajusin, että unohdin tälläkin kertaa. Ja silti tämä aromaattinen chiliöljy on minusta kaiken vaivan väärti!

sichuanilainen chiliöljy

Kuvassa tämän huushollin chiliöljyn tämänhetkinen käyttötarkoitus numero yksi: dan dan kaali (kuvan versiossa kastike on tehty mustasta seesamitahnasta, siksi tumma väri!)

Sichuanilainen chiliöljy

Sichuanilainen chiliöljy on kotoisin Kiinan Sichuanista (mistäs muualtakaan) ja se sisältää chilihiutaleiden lisäksi erilaisia aromaattisia mausteita. Osa lukemistani ohjeista suosittelee mausteiden uuttamista öljyyn miedossa lämpötilassa useamman tunnin, kun taas osalle riittää mausteiden paistaminen muutaman minuuttia korkeammassa lämpötilassa. Perusidea on kuitenkin sama: öljy maustetaan chilihiutaleiden lisäksi muilla mausteilla: valkosipulilla, inkiväärillä, mustalla ja/tai vihreällä kardemummalla, sichuanpippurilla, kanelilla, tähtianiksilla… Mausteiden litania vaihtelee ohjeesta toiseen ja voisin kuvitella, että myös kodista toiseen 🙂

Uuttamisen jälkeen mausteet siivilöidään öljystä pois ja kuuma öljy kaadetaan kolmessa erässä chilihiutaleiden päälle. Sanotaan, että ensimmäisessä kaadossa chilihiutaleista irtoaa makua, toisessa väriä ja kolmannessa tulisuutta. Lopputulos on heleän punainen chiliöljy, jossa maistuu chilin lisäksi aromaattiset mausteet. Tulisuutta voi tätä chiliöljyä käyttäessä säädellä helposti: jos mukaan kuopaisee purkin pohjalta chilitahnaa, on tulisuusaste vahvempi kuin pelkkää öljyä pinnalta lusikoitaessa. Chilihiutaleet voi halutessaan jopa siivilöidä valmiista chiliöljystä muutaman vuorokauden kuluttua pois ja taltioida näin käyttöön vain punaisen öljyn. Kun chilihiutaleet jättää purkkiin, chiliöljy muuttuu ajan kanssa aina tulisemmaksi.

Alkuun tein chiliöljyni itse pitkälti tämän melko yksinkertaisen Woks of Life -blogin ohjeen mukaan, jolla syntyykin varsin hyvä chiliöljy. Sitten nälkä niinsanotusti kasvoi… ja halusin valmistaa chiliöljyni pidemmän kaavan mukaan! Lasken Chinese Cooking Demystified -kanavan melkoisen luotettavaksi kiinalaisten reseptien lähteeksi, joten pyrin nyt tekemään chiliöljyni mukaillen heidän ohjettaan – tosin sillä erotuksella, että uutan mausteita alussa öljyyn miedolla lämmöllä pitkään, enkä uskalla nostaa öljyn lämpöä lopussa ihan niin kuumaksi, kuin he suosittelevat.

chiliöljy

Oma chiliöljyni on varmasti kaukana autenttisesta sichuanilaisesta chiliöljystä (täysin autenttista ruokaa ei minusta voi oikein valmistaakaan ellei satu olemaan syntynyt kyseisen ruokakulttuurin pariin, kasvanut sitä syöden ja mieluiten vielä asu ruuan alkuperämaassa, jossa kaikki raaka-aineet ovat taatusti käsillä), mutta hyvää tämä on! Mausteet valikoin öljyyni oikeastaan sen mukaan, mitä kotoa löytyy. Välillä alapuolisesta raaka-ainelistasta jää jotain puuttumaan, mutta en anna sen haitata, kun lopputulos on kuitenkin aina ollut mieleinen.

Chiliöljy sichuanilaisittain:

5-6 kokonaista neilikkaa

3-4 laakerinlehteä

1 pieni musta kardemumma

n. 10 vihreää kardemummaa

1 tl fenkolinsiemeniä

3-4 tl vihreitä ja punaisia sichuanpippureita

peukalon pituinen pätkä inkivääriä

4-5 kokonaista valkosipulinkynttä

3 tähtianista

1 tanko kassiaa / kanelitanko

n. 10 valkopippuria

6 dl rypsiöljyä

Lisäksi:

100g chilihiutaleita*

2-3 rkl seesaminsiemeniä

1-2 tl sichuanpippureita

1 tl suolaa

1 tl mustaa Chinkiang -viinietikkaa

*Käytän tähän ohjeeseen 100g sichuanilaisia kokonaisia chilejä, joista poistan kannat ja siemenet. Täydennän määrää korealaisilla gochugaru-chilihiutaleilla. Tässä voi kuitenkin hyvin myös käyttää valmiita kiinalaisia chilihiutaleita, ja niiden tulisuuden mukaan lisätä tai vähentää chilin määrää.

Chilin valmistelu:

Jos käytät kokonaisia chilejä, paahda niitä minuutin verran kuivalla pannulla, jäähdytä ja poista niistä sitten siemenet ja varret. (Tämä kannattaa ehdottomasti tehdä kumihanskat käsissä. Napsin itse saksilla chilin tyven pois ja hieron sormilla chiliä niin, että siemenet tippuvat ulos, hommaan menee puolisen tuntia mutta sillä välin pääsee öljyn maustuminen jo mukavasti käyntiin!).

Hienonna chilit tehosekoittimella melko hienoiksi hiutaleiksi ja punnitse. Tarvitset yhteensä 100g chilihiutaleita. Ideaali olisi Chinese Cooking Demystified -pariskunnan mukaan sekoitus sichuanilaisia miedempia Erjingtiao chilejä ja tulisempia Chaotianjiao chilejä, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut bongaamaan kumpiakaan ostosreissuillani. Niinpä olen käyttänyt tähän keskitulisia kokonaisia kiinalaisia chilejä (joiden lajike on itselleni epäselvä) ja korealaista kirkkaanpunaista gochugarua.

Laita chilihiutaleet lämmönkestävään astiaan. Lisää päälle suola ja Chinkiang-etikka. Paahda seesaminsiemenet tuoksuviksi kuivalla pannulla ja lisää ne chilihiutaleisiin. Paahda myös sichuanpippuri ja rouhi se hienoksi, lisää chilihiutaleisiin. Sekoita ja jätä odottamaan öljyn valmistumista!

Öljyn valmistelu:

Laita teräskattilaan 6 dl öljyä, kevyesti murskatut kokonaiset valkosipulin kynnet, muutamaan siivuun leikattu inkivääri, sekä kaikki mausteet. Anna mausteiden uuttua öljyyn miedolla lämmöllä (100-110ºc) tunnista kahteen tuntiin. Laitan itse öljyn maustumaan ennen, kuin alan käsittelemään chilejä. Voit lämmön mittaamisen lisäksi tarkkailla myös öljyn kuplimista: öljyssä pitäisi näkyvä vain hyvin pientä ja hillittyä kuplaa silloin tällöin. Runsaampi kupliminen viittaa liian kuumaan lämpöön, jossa mausteet voivat palaa. Matalassa lämmössä valkosipuli ei kärvenny, mutta napsi kynnet kuitenkin öljystä pois jos ne alkavat näyttää liian tummilta.

Öljyn kaataminen:

Kun mausteet ovat uuttuneet öljyyn haluamasi aikaa, siivilöi mausteet pois öljystä ja nosta öljyn lämpö n. 160 asteeseen. Kaada kolmasosa kuumasta öljystä chilin päälle ja sekoita kaikki yhteen, jotteivät chilihiutaleet palaisi. Ole kaataessa ja sekoittaessa varovainen, sillä seos kuplii voimakkaasti öljyn osuessa chilihiutaleisiin.

Ota öljy liedeltä. Anna sen jäähtyä n. 130 asteeseen ja kaada sitten puolet lopusta öljystä chilihiutaleiden päälle. Sekoita taas hyvin ja jätä öljy jäähtymään vielä lisää. Kun öljy on n. 80-90 asteista, kaada loput öljystä chilihiutaleille. Sekoita hyvin ja anna seoksen jäähtyä lähelle huoneenlämpöä ennen purkittamista.

Annostele chiliöljy steriloituihin lasipurkkeihin ja nosta purkit jääkaappiin. Itse jaan tämän määrän kahteen-kolmeen purkkiin – näin käytössä on kerrallaan vain osa chiliöljystä ja loppu säilyy steriilinä kunnes on sen vuoro päästä käyttöön. Se on tosin vielä mainittava, että mitä pidempään chiliöljy kaapissa nököttää, sitä tulisemmaksi se muuttuu 😉 se vika purkki ennen uuden satsin valmistamista on siis aina tujuin!

chiliöljy

sichuanilainen chiliöljy

130 views

Purkinavailijan dippilautanen

by Juulia 0 Comments
Purkinavailijan dippilautanen
kaupan hummus, harissa-kikherneet, feta ja paistetut vihreät oliivit = unelmien nopea dippilautanen

hummus leipäLeivällä hummusta, fetaa, harissa-kikherneitä, za’atar-oliiveja ja reilusti valkosipulia!

Purkinavailijan dippilautanen

Maistuisko helppo ja herkullinen dippilautanen, joka valmistuu muutaman purkin avauksella ja minimaalisella tiskillä? Ideoin tämän “purkinavailijan dippilautaseksi” ristimäni viritelmän viime perjantaina metromatkalla Sörnäisistä Hertsikkaan. Halusin keksiä illaksi jotain, joka valmistuisi sekä nopeasti että helposti, ja johon saisin upotettua kotoa jo löytyvän kaupan valmiin hummuspurkillisen.

Ensimmäinen ideani oli vain paistaa valmiin hummuksen päälle valkosipulisiivuja, mutta sitten homma pääsi vähän lähtemään lapasesta…

dippilautanen

Huolimatta vaikuttavasta ulkonäöstä, tämä dippilautanen oli silti hurjan helppo valmistaa: hummus – purkista, oliivit – purkista, kikherneet – purkista, harissa – purkista jne. Kaikki raaka-aineet ovat toki jo ihan sellaisenaan mukavaa naposteltavaa, mutta kun valkosipulit paistetaan rapeiksi runsaassa öljyssä ja samassa öljyssä paistetaan seuraavaksi sekä kikherneet että oliivitkin, alkaa kokonaisuus olla enemmän kuin vain osiensa summa.

Lautaselta löytyy siis kerroksittain kaupan hummusta, murusteltua fetaa, paistettua valkosipulia, valkosipulin paistoöljyssä rapeutettuja ja harissalla maustettuja kikherneitä sekä litistettyjä, samaisessa öljyssä paistettuja ja za’atarilla maustettuja oliiveja. Että semmoinen purkinavailijan dippilautanen!

kaupan hummus

Paistetut oliivit on ollut minulle rakas naposteltava siitä asti, kun kokeilin ensimmäisen kerra grillata oliiveja. Oliivien maku tiivistyy paistettaessa tai grillatessa ja kun oliivin vielä litistää ennen paistamista, siihen tulee hauskasti kupliva paistopinta. Oliiveja saa kuitenkin ostaa myös valmiiksi grillattuina täällä Helsingissä esim. Itiksestä, Puhoksen ostarilta löytyvästä Alanya Marketista!

hummus dippi

Maun maksimoimiseksi ja tiskin säästämiseksi paistoin valkosipulit, kikherneet ja oliivit vuorollaan samassa pannussa ja samassa öljyssä. Jos haluat saada kaiken vielä vähän nopeammin valmiiksi ja enempi tiski ei haittaa, edellämainitut voi kuitenkin paistaa myös omilla pannuillaan. Käytä silloin noin puoli desiä öljyä valkosipulin paistamiseen, n. 2 rkl öljyä kikherneisiin ja n. 1 rkl öljyä oliivieihin. Kun kikherneet paistaa omassa pannussaan, myös harissaa voi paistaa hetken kikherneiden kanssa.

Alapuolinen määrä riittää hyvin kahdelle-kolmelle hengelle, isommalle porukalle kannattaa samantien tehdä tuplasatsi. Ystävä, jonka kyläilyn vuoksi tämä annos perjantaina kasattiin, teki samaa omille ystävilleen heti lauantaina, ja pyöräytti kolmannen annoksen kasaan vielä sunnuntainakin 😀

Purkinavaajan dippilautanen:

2-3:lle

n. 300 g kaupan hummusta

n. 100 g fetaa

¾-1 dl neitsytoliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

¼ tl sokeria

(1-2 tl silputtua tuoreyrttiä, esim. rosmariinia, timjamia tai persiljaa)

n. 1½ dl kikherneitä

2-3 tl harissaa (tulisuudesta riippuen)

n. 20 kpl vihreää oliivia

1-2 tl za’atar -mausteseosta

Aloita paistamalla valkosipuli:

Laita kylmälle paistinpannulle 0,75-1 dl oliiviöljyä ja 4-5 valkosipulin kynttä ohuina viipaleina. Kuumenna miedolla lämmöllä ja paista valkosipulinsiivut hitaasti kullankeltaisiksi ja rapeiksi. Varo polttamasta! Siivut kannattaa jättää mieluummin vähän kalpeiksi kuin päästää liian tummiksi, valkosipuli palaa helposti ja on silloin kitkerää. Nosta valkosipulit ja puolet maustuneesta öljystä pieneen kulhoon, lisää halutessasi n. 1 tl tuoretta hienonnettua rosmariinia (meillä on kotona runsaasti rosmariinia, siksi juuri tämä yrtti) ja ripaus sokeria. Sekoita ja jätä odottamaan.

Valmista sitten harissa-kikherneet:

Pannulla on nyt jäljellä noin puolet valkosipulin paistoöljystä. Lisää huolella valutetut ja kuivatut kikherneet ja paista ne keskilämmöllä välillä sekoitellen rapeiksi. Varo öljyroiskeita! Laita kikherneet ja noin puolet pannulla olevasta öljystä kulhoon, lisää maun mukaan harissaa ja sekoita. Jätä kikherneetkin odottamaan.

Paista lopuksi vielä oliivit:

Pannulla pitäisi nyt olla vielä vähän öljyä. Lisää kuumalle pannulle parikymmentä kivetöntä vihreää oliivia ja litistä ne esim. perunanuijalla / mukin pohjalla littaan suoraan pannulla. Voit myös litistää oliivit etukäteen leikkuulaudalla. Paista litistettyjä oliiveja molemmin puolin, kunnes niihin alkaa nousta pieniä kuplia pintaan ja oliivit saavat hieman väriä. Oliiveja voi paistamisen aikana vähän painella pannua vasten niin niihin saa kunnon paistopinnan! Mausta oliivit muutamalla teelusikallisella za’atar -mausteseosta.

Kokoa dippilautanen:

Lusikoi laakealle lautaselle ensin hummus ja murusta päälle n. 100g fetaa. Lusikoi lautaselle sitten harissa-kikherneet, za’atar oliivit ja lopuksi paistetut valkosipulit. Ja muista kaataa kaikki mausteinen öljy sekaan!

Tarjoile dippilautanen leivän kera! Itse tosin myönnän lusikoineeni tätä ääntä kohden myös ihan sellaisenaan…

dippilautanen

111 views