Venner kaalilaatikko + hyvän mielen joululahjavinkki

Venner kaalilaatikko + hyvän mielen joululahjavinkki

kaalilaatikko

Tältä näyttää muutaman raaka-aineen kaalilaatikko!

Tein tänään laskutoimenpiteen, jota en ole vähään aikaan laskenut: summasin yhteen mitä viikon ruokaostokseni keskinmäärin maksavat. Summa lähtee tällaisen ruokablogia pitävän ruokahullun lapsettomassa taloudessa välillä aivan lapasesta, vaikkei mikään kerskakuluttaja mielestään olekaan.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Kummallakin tämän perheyksikön osapuolista on tuoreessa muistissa ajat jolloin kukkaro venyi lähinnä linssimössöön, makarooneihin ja pussinuudeleihin – se aika elämässä siis, jota opiskeluvuosiksikin kutsutaan.

venner

Opiskeluaikojen penninvenytys onkin varmaan tuttua meistä monelle, mutta todella monelle se on arkea läpi elämän. Ja entä jos sillä samalla viikkosummalla pitäisi itsensä lisäksi ruokkia terveellisesti, ravitsevasti ja täyttävästi myös useampi kasvava lapsi tai nuori? Niinpä. Aika hiljaiseksi se ainakin minut laskuineni vetää. Joka kymmenes suomalaislapsi on vähävarainen ja leipäjonot vain pitenevät. Kansallisen ruoka-apututkimuksen mukaan suomalaisissa leipäjonoissa käyvistä on jopa kolmannes lapsiperheitä (Ohisalo & Saari 2014).

Nälkäisenä on kenen tahansa vaikea keskittyä yhtään mihinkään saatikka koulunkäyntiin ja lisäksi ravinnepuutokset voivat johtaa erilaisiin sairauksiin sekä huonoon immuniteettiin. Kipeänähän se koulunkäynti vasta haastavaa onkin! Väestöryhmien väliset terveyserot ovat todellisia ja huono-osaisuus helposti periytyy. Blogikollegani Tuulian mielestä ravitseva ruoka kuuluu kaikille ja niinpä hän perusti siskonsa Emilian kanssa vähävaraisia perheitä auttavan Venner-ruokakassipalvelun. 

valkokaali

Heipä hei kaali, sinä maukas, ravinteikas ja riittoisa pallero!

Venner

Venner ruokakassi sisältää raaka-aineet ja reseptit seitsemään lämpimään kasvisateriaan jopa 6 hengelle, D-vitamiinia, kilon hedelmiä ja pullon oliiviöljyä. Ruokakassi toimitetaan suoraan Hope Ry:n kanssa valitun avustettavan perheen kotiovelle. Ruokakassin (90€) tai sen osan voi ostaa tietäen, että kassin vastaanottava perhe on kiinnostunut ruuanlaitosta ja motivoitunut testaamaan uusia reseptejä. Reseptit sopivat myös useille erityisruokavalioille ja kassin ostaja saa reseptit e-vihkosena myös itselleen 🙂

Koska myös herkullisen joulun pitäisi kuulua kaikille, ostin itse Vennerin kautta joulukassin, joita myydään 14.12. saakka. Joulukassista löytyy raaka-aineet ja reseptit seitsemään jouluruokaan, d-vitamiinia, oliiviöljyä sekä myös vähän herkkuja: joulusuklaata, pähkinöitä sekä kuivattuja hedelmiä. Kuudenkympin joulukassiin sain omista ruokakuluistani säästettyä rahat miettimällä ostoksiani muutaman viikon ajan vähän tarkemmin, enkä usko että saan yhdenkään muun joululahjan antamisesta tänä vuonna yhtä hyvää mieltä.

vegekaalilaatikko

Tänään meillä syödään Vennerin kaalilaatikkoa, joka on todiste siitä että ravitseva ja edullinen kasvisruoka on myös maukasta! Koska meitä on syömässä vain kaksi, tein kaalilaatikkoa tällä  kertaa vain puolikkaan määrän (mikä oli ehkä virhe, sillä Juuso on paljastunut viime aikoina suureksi kaaliruokien ystäväksi!). Kaalilaatikko sai päälleen ohjeesta poiketen hieman tummaa siirappia ja paistoin sen ohuehkona kerroksena laakeassa vuuassa  – näin sitä ihanan paahtunutta ja karamellisoitunutta pintaa nimittäin riittää enemmän per syöjä!

Mehevä kaalilaatikko Vennerin tapaan

Ohje: Venner

4 valkosipulinkynttä
n. 800 g kaalia
1-2 porkkanaa
1 dl kvinoaa
1 dl punaisia linssejä
5 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
neitsytoliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

(1 tl oreganoa / kuivattua persiljaa)
(2 tl hunajaa)

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Huuhtele linssit sekä kvinoa huolella.Valmista kvinoa sekä linssit. Lisää molemmat kattilaan veden ja liemikuutioiden kanssa. Anna kiehua n. 20 min tai kunnes linssit ja kvinoa ovat pehmentyneet. Tällä aikaa hienonna valkosipulit ja kuori ja raasta porkkana. Suikaloi kaali mahdollisimman hienoksi.

Kuullota ensin isolla pannulla valkosipuleita hetken ajan öljyssä, lisää sitten mukaan suikaloidut kaalit ja raastettu porkkana. Anna hautua miedolla lämmöllä (lisää öljyä tarvittaessa), kunnes kvinoa-linssisekoitus on valmis.

Lisää kypsynyt kaali-porkkanapaistos kattilaan kvinoa-linssisekoituksen joukkoon ja sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla sekä muilla mausteilla (itse lisäsin seokseen lorauksen tummaa siirappia).

Öljyä iso uunivuoka ja kaada seos siihen. Paista laatikkoa uunissa keskitasolla noin 30-45 minuuttia (itse laitoin lopuksi grillivastukset hetkeksi päälle saadakseni pintaan kunnolla väriä). Kun kaalilaatikko on ihanan mehevä ota se uunista ja tarjoile heti!

123 views

DIY MasterChef mystery box -haaste!

by Juulia 0 Comments
DIY MasterChef mystery box -haaste!

masterchef mysteerilaatikkohaasteMitäs tekisit näistä: “tötterökaali”, “vihreä kukkakaali”, “se lantun näköinen mikä ei oo lanttu”, porkkana, mustikka, päärynä (sekä kuvasta ulos unohtunut mandariini)?

DIY MasterChef mystery box -haaste:

Tässäpä jokaiselle kotikokille hauska pikku leikki: laita kumppani, kaveri tai perheenjäsen puolestasi kauppaan ilman listaa saatesanoin “osta sitä mistä sä tykkäät”. Kun ostokset sitten ovat keittiössäsi, koita keksiä jokaiselle raaka-aineelle käyttötapa yhdelle ja samalle aterialle. Helppo nakki, vai mitä?

Lilly Martin Spencer: Young Husband: First Marketing, 1854

Lilly Martin Spencer: Young Wife: First Stew, 1854

“Tuo sitä mistä sä tykkäät”

Jep, niinhän sitä luulis. Ensinnäkin voi käydä niin, että kun toiselle sanoo että no osta sellaista mistä sä tykkäät, hän ilmoittaa ettei tiedä mistä tykkää. Suureksi yllätyksekseni kaikki eivät ilmeisesti analysoi syödessään, mistä kaikista elementeistä kyseinen ruoka koostuu – siitä vaan tykkää tai ei tykkää. Ilmeisesti jos ei itse ole kiinnostunut kokkailusta, eikä käy normaalisti ruokaostoksilla (varsinkaan ilman keittiötä dominoivan ruokahullun kirjoittamaa listaa), eikä ahmi jokaikistä ruokaohjelmaa ja ohjetta mitä netistä löytää, voi olla haastavaa listata raaka-aineita mistä pitää.

Niinpä ohjeistusta voi täydentää pitkän työviikon kiristämällä äänellä hellästi sanoin: “no esim. älä tuo sitä mistä sä ET tykkää”  tai jopa “siis jos nyt vaan tuot jotain juureksia, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja”.  Lisäksi ohjeistusta voi tietysti vielä täydentää kertomalla, mitä kotona jo on, jotta toinen menee vielä enemmän sekaisin siitä, mitä sieltä kaupasta oikein voi tuoda ja pitäisi tuoda.

Pisteet omalle armaalleni, joka (lähes) mukisematta kävi kaupassa varusteltuna kaikilla näillä edellämainituilla neuvoilla kun en itse jaksanut miettiä mitä sitä kokkaisi enkä ehtinyt itse mukaan mahdollisia ostoksia ihmettelemään. Sankarillisesti kotiin kantautui “vihreä kukkakaali” (toim. huom. Juuso kyllä tietää että se on parsakaali, joten laitetaan tämä perjantaiaivojen piikkiin), “lanttu joka ei ole lanttu”, “tötterökaali”, pussillinen porkkanoita, muutama päärynä, luomumandariineja sekä rasiallinen pensasmustikoita.

Epäselväksi jäi vielä tässä vaiheessa, ovatko nämä raaka-aineet puolisoni mielestä hyviä. Esim. maistiaispalan perusteella nauris kuulemma maistuu lantulta ja ilmeen perusteella en ainakaan oleta kummankaan olevan lempparia. Itse joka tapauksessa tykkään kaikista rehuista ja Juuso taas yleensä tykkää kaikesta laittamastani ruuasta (kunhan siinä ei ole homejuustoa), joten eiköhän näistä jotain molempia miellyttävää saada aikaan!

Bonushaaste: laita ruoka liedellä!

Eli helppo nakki! Näistähän tehdään tietysti uunijuureksia ja paahdettua kaalia mandariinikastikkeella ja niistä päärynöistä ja mustikoista tehdään jälkkäriksi vaikka smoothie… Paitsi että meillä ei just nyt ole toimivaa uunia. Se hajosi reilu viikko sitten ja siitä asti meillä onkin itse asiassa syöty lähinnä take away -ruokaa ja pizzaa.

Eli näistä herkuista pitää kehitellä jotain liedellä. Ööh. Siis pitääkö tässä nyt väsätä joku juures-kaalikeitto??? Hetken pohdittuani päädyin lopulta tekemään elämäni kolmatta kertaa kaalikääryleitä. Meillä ei niitä juuri lapsuudessa syöty, joten en yleensä edes muista koko ruokalajin olemassaoloa. Mutta kerrankos sitä! Kaalikääryleet saivat täytteen nauriista, porkkanoista, sipulista ja kaapista kaivetusta muruksi rouhitusta tempehistä. Kaapista löytyi onneksi myös purkillinen kaurakermaa sekä yksi osittain ruuanlaittoon uhrattavaksi sopiva portteri, joten päätin haudutella kaalikääryleet portterikermassa.

kaalikääryleetJuureksilla ja tempehillä täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

parsakaalisalaattiParsakaalisalaatti päärynällä, mustikoilla, suolapähkinöillä ja mandariini-misokastikkeella

Jäljelle jääneet raaka-aineet, eli parsakaali, päärynä, mustikat ja mandariini kokivat muodonmuutoksen parsakaalisalaatiksi, jota tein alkusyksystä New Yorkin matkan innoittamana – pienin muutoksin tosin.

Korvasin alkuperäisohjeen kurpitsansiemenet suolapähkinöillä, kuivatut karpalot pensasmustikoilla ja sitruunamehun mandariinimehulla. Retiisejäkään ei tästä salaatista nyt löytynyt, mutta eipä se kokonaisuutta suuresti haitannut.

kaalikääryleet

Ilman tätä eksperimenttiä en olisi ikinä päätynyt tekemään kaalikääryleitä, enkä ainakaan tarjoaisi niiden kanssa parsakaalisalaattia, mutta lopputulos oli kuin olikin silti erinomaisen mieluisa! Itseasiassa… opin, että puolisoni rakastaa kaalia ja erityisesti kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa. “Törkeen hyvää” oli saamani spontaani palaute. Tämä ihmiskoe on ehkä uusittava toisenkin kerran …eikä vain siksi, etten joutuisi itse aina käymään kaupassa 😉

Tempehillä ja juureksilla täytetyt kaalikääryleet portterikermassa

2-4:lle

vegaaninen

Kaalikääryleet:

1 suippokaali

n. 120 g naurista

n. 120 g porkkanaa

125 g tempehiä

1-2 valkosipulin kynttä

1 keskikokoinen keltasipuli / 2 salottisipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua kirveliä tai timjamia

2 rkl siirappia

1-2½ rkl soijakastiketta (riippuen kuinka suolaista soijaa käytät)

Portterikermakastike:

1-2 rkl paistamiseen sopivaa kasvisrasvavalmistetta

2 dl kaurakermaa

1-1½ dl portteria*

suolaa, pippuria

*vegaanisista oluista löytyy listausta esim. täältä tai täältä.

Valmista ensin kaalikääryleet. Kiehauta isossa kattilassa reilusti vettä. Leikkaa kaalin tyvestä sentin verran pois, jotta lehdet pääsevät irtoamaan rikkoutumatta. Laita kaali kiehuvaan veteen ja irrottele siitä kaalinlehti kerrallaan sitä mukaa kun ne pehmenevät. Tarvitset 8 isoa ja ehjää kaalinlehteä.

Kuori ja kuutioi porkkana sekä nauris noin puolen sentin kuutioksi. Silppua sipuli ja valkosipuli. Rouhi tempeh tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella muruksi (voit myös pilkkoa sen veitsellä niin pieneksi muruksi kuin pystyt, jos et omista edellämainittuja koneita). Kuumenna paistinpannussa öljy ja paista juureskuutioita, tempehmurua ja sipulia keskilämmöllä, kunnes juurekset pehmenevät ja kaikki raaka-aineet saavat hieman väriä. Lisää pannuun sitten valkosipuli, siirappi ja soijakastike (vähäsuolaista voit laittaa 2-2½ rkl, suolaisempaa 1-2 rkl). Pyörittele kaikki huolella sekaisin mausteiden kera ja nosta pannu sitten liedeltä.

Vuole pehmeistä kaalinlehdistä paksu lehtiruoti varovasti hieman ohuemmaksi ja laita sitten reilu ruokalusikallinen täyteseosta kaalinlehden tyveen. Käännä lehden reunat täytteen päälle ja rullaa kaalin lehti täytteen ympärille tiukasti. Jatka samoin, kunnes täyte loppuu (sen pitäisi riittää noin kahdeksalle suippokaalinlehdelle.)

Paista kaalikääryleihin pastinpannussa kasvirasvassa kaunis pinta molemmin puolin ja käännä lopuksi kaalikääryleet niin, että niiden sauma on vasten pannua. Lisää pannulle sitten portteri sekä kaurakerma ja mausta seos ripauksella suolaa ja mustapippuria. Peitä paistinpannu kannella ja säädä lämpö miedolle (induktioliedellä 3). Anna kaalikääryleiden muhia kannen alla n. 20-30 minuuttia. Voit lusikoida portterikermaa kääryleiden päälle muutaman kerran hauduttelun aikana. Tarjoile kaalikääryleet portterikerman ja salaatin kera. Isomman nälän iskiessä ja varsinkin jos syöjiä on useampi kuin kaksi lisukkeeksi voi tietysti keitellä vielä riisiä tai pottumuusia tai mistä nyt tykkää.

kaalikääryleet

Ps. Mitä sitä nyt katsois, kun tuli katsottua tän vuotinen MasterChef Australia just loppuun?

Pps. Se käyttämättä jäänyt kaalin sisempi osa sekä Tempeh-pakkauksen toinen pala (jos käytät JaloTempeä!) uppoaa tietysti tempeh-kaalipannuun 🙂

99 views

DIY kuvaustausta

by Juulia 0 Comments
DIY kuvaustausta

Yhteistyössä Vintro-kalkkimaalit – tuotteet saatu testiin blogin kautta

ruokakuvausEi, tänään ei kokata mitään. Tänään maalataan!

DIY kuvaustausta!

Tänään mulla on teille vähän erilainen resepti: kerron, kuinka muutama mun DIY kuvaustausta valmistui!

Olen maalannut jo useampi vuosi sitten itselleni kuvaustaustaksi muutamia puolen sentin paksuisia vanerilevyjä – yhdet puhtaan valkoiset ja yhdet mustat. Nyt halusin kuitenkin näille kahdelle perustaustalleni vaihtoehdoksi jotain vähän eläväisempää. Kun sain kesällä tilaisuuden testata Vintron uusia myrkyttömiä kalkkimaaleja, pistin lopulta hihat pensselit heilumaan!

DIY kuvaustausta

Vintron kalkkimaali on myrkytön, ekologinen, vesipohjainen ja niillä voi maalata lähes mitä vaan. (Lue lisää esim. Värisilmän sivuilta) Pinta jää tässä maalissa kalkkimaisen mattapintaiseksi ja hyytelömäisen koostumuksen ansiosta maalattavaan pintaan saa halutessaan reilusti struktuuria ja elävyyttä. Pinnan voi toki lopuksi vielä hioa, jos ei pidä näkyvistä siveltimenjäljistä ja rösöistä. Itse toki juurikin rosoisuutta tämän maalin kanssa sen sijaan metsästin.

Koska minulla maalatut pinnat tulevat ruokakuvauskäyttöön, vahasin pinnat lopuksi Vintron läpinäkyvällä vahalla – näin kuvaustausta kestää paremmin pyyhkimistä (jota ruokaa kuvatessa ei voi välttää).

ruokakuvausValmis vaalea tausta tositoimissa

Valmis tumma tausta tositoimissa

Tein kerralla kaksi kuvaustaustaa: yhden eläväpintaisen ja lämpimänsävyisen vaalean, toisen eläväpintaisen ja sinisävyisen tumman. Prosessi oli molemmissa samankaltainen sisältäen kuitenkin muutaman pienen eron.

Prosessikuvaus:
  1. Aloitin kummankin pohjan maalaamalla levyn ensin kauttaaltaan pohjavärillä, joka oli vaalealle levylle lämpimän valkoinen Nymph, tummalle Victorian Black.
    • Vaalean levyn kohdalla jätin sieltä täältä puuta näkyviin ja käytin pääsääntöisesti leveää kuivaa sivellintä – näin maali levittyy osaan kohdista paksummin, osaan kohdista ohuemmin ja siveltimen jälki näkyy kautta levyn. Sivellin liikkui isoja kaarevia vetoja ristiin rastiin.
    • Tumman levyn kanssa käytin kuivan siveltimen sijasta kosteaa sivellintä, jotta sain maalin levittymään puuhun tasaisesti ja peittävästi.
  2. Kun pohjamaali hieman kuivui, lisäsin kummallekin levylle lisää sävyjä.
    • Vaalealle levylle tiputtelin nokareittain vaalean beigeä Ermine-sävyä ja hiersin sen sikin sokin levyyn isoa maalauslastaa käyttäen – ikäänkuin rapaten. Näin maali levittyi pintaan mukavan epätasaisesti ja jätti elävyyttä ja kerroksia näkyviin sinne tänne. Jatkoin samalla tekniikalla vuorotellen valkoisen ja beigen kanssa, pitäen samalla huolen ettei puu kadonnut näkyvistä kokonaan. Vaalea kuvaustausta valmistui lopulta puolessa tunnissa.
    • Tummalle levylle lisäsin nokareittain vihertävää siniharmaata Duck Egg Blue sekä tummaa vihertävän sinistä Nightfall -sävyjä. Isoa maalauslastaa käyttäen “läästin” nämäkin värit pinnalle maalauslastaa pinnan suuntaisesti vedellen. Vaalea ja tumma sävy sekoittuvat paikoin enemmän, paikoin vähemmän ja pinnasta tuli näin hyvin elävä. Toistin käsittelyn tämän jälkeen vielä mustalla sävyllä, jolloin sain aikaan vielä enemmän kerroksia ja yhtenäisemmän yleisvaikutelman. Kävin pinnan tämän jälkeen läpi kuivalla leveällä siveltimellä, mikä pehmensi maalikerrosten välistä valöörikontrastia ja rauhoitti hieman pintaa. Sitten tämäkin kuvaustausta oli valmis!
  3. Kun pinnat olivat täysin kuivat (noin 2 tunnin kuluttua maalaamisen lopettamisesta) levitin pintaan Vintron kirkasta vahaa vanhalla sukalla. Kun vaha oli kuivunut, kävin pinnan läpi vielä kerran toisella vanhalla sukalla. Sitten molemmat kuvaustaustat pääsivätkin jo tositoimiin!

DIY kuvaustaustaEnsimmäinen kerros maalia vaalealle taustalle. Maalaustila kannattaa tietysti suojata huolella!

kuvausalustaMinulla on käytössä maalauslasta (kiitos ammatinvalinnan), mutta tähän hommaan kävisi hyvin myös vanha metallinen paistinlasta. Kuvasta näkyy toivottavasti, mitä tarkoitin sillä, että jätin puuta näkyviin!

DIY kuvaustaustaTumman levyn pohjakerros on tehty ja tässä kuvassa levitellään ensimmäistä kerrosta tummaa ja vaaleaa sinisen sävyä. Kerroksia sain lisätä tämän jälkeen vielä reilusti, ennen kuin pinnasta tuli mieleinen.

ruokakuvausValmis tumma kuvaustausta on jo reilusti yläpuolista kuvaa rauhallisempi!

Yhteenveto

Koko prosessiin meni aikaa vajaa kolme tuntia, josta osan aikaa join kahvia ja odottelin maalipinnan kuivumista, pesin käyttämiäni välineitä ja kirjoittelin työvaiheita muistiin tänne blogiin. Itse kalkkimaali ei muuten haissut juuri miltään, vaha sen sijaan vaati jo kunnon tuuletusta.

Maalia kului kahteen 100 × 80 cm pohjaan vajaa viisi 125ml kalkkimaalipurkkia, joista loppuun kului oikeastaan vain musta ja valkoinen sävy. Meinasin itseasiassa maalata joululomalla tuolla kauniin sinivihreällä harmaansävyisellä Duck Egg Blue:lla vielä yhden pohjan ja piipahtaa ostamassa vielä yhden vaaleanpunaisen sävyn kerrosteltavaksi beessin kanssa, jotta valikoimastani löytyisi pian myös trendikäs vaaleanpunainen kuvaustausta!

ruokakuva

kuvaustausta

61 views

Appelsiinilla maustettu mustapapupata

by Juulia 0 Comments
Appelsiinilla maustettu mustapapupata

mustapavutMustapapupata: arjen pelastaja. Ihan tosi!

No niin. Viikonloppu kiireettömine kokkailuineen ja viikonloppuruokineen on kohta taas takanapäin, arki edessä ja ainakin itsellä syksyn kiireisimmät viikot ovat nyt. Kun työt painavat päälle ja mielessä pyörii vain to do -lista ei edellisen postaukseni kaltaisia maratonireseptejä (vegaaniset kampasimpukat kaikenmaailman luksuslisukkeilla) edes ajatella vaan tarvitaan jotain vaivatonta, helppoa ja mieluusti vähän lohdullistakin. Tattadaa, meillä se tarkoittaa papupataa!

Olen tykännyt erilaisista papuruuista lapsesta asti, sillä äitini tapasi keittää tasasisin väliajoin ison kattilallisen soijapapuja ja niitä minä sitten söin vaikka kylmänä kattilasta (ihan vapaaehtoisesti! Ei se ollut varmaan se äidin tarkoitus, siinä vain kävi niin 😀 ). Kun muutin omilleni, jatkoin äidin hengessä soijapapujen keittelyä ja pikkuhiljaa laajensin reviiriä muihinkin kuivattuihin papuihin. Pitkään suosikkejani olivat valkoiset pavut ja varsinkin ihanan pulleat ja isot voipavut, mutta viime aikoina suurimmassa suosiossa ovat olleet mustapavut!

papupata

mustapapupata

Appelsiinia papupataan?

Innostus appelsiinilla maustettuihin mustapapuihin syntyi tästä Serious Eatsin jutusta, jossa pureudutaan pala palalta siihen, miten näistä vaatimattomista pikku palleroista saadaan aikaan jotain uskomattoman lohdullista, herkullista, täyteläistä ja aromaattista vain muutamalla raaka-aineella. Rakastan Serious Eatsin juttuja, joissa todella testataan joka ikinen vaihtoehto parhaan lopputuloksen saamiseksi ja haastetaan tiukkaan juurtuneita uskomuksia vaikkapa siitä, että papujen keitinvettä ei kannata suolata. Sellaistakin väittävät siellä, että mustapapuja ei tarvitsisi liottaa ennen keittämistä!

Niinpä kun silmiin olivat osuneet kaikki nämä yllä mainitsemani jutut, oli vain ajan kysymys kun testaisin itse mustapapujen keitinveden suolaamista, niiden keittämistä liottamatta sekä padan maustamista appelsiinilla. Ekan testikerran jälkeen tämä ihana mustapapupata onkin sitten ollut arjen ykkösruokaa monen monituisena viikkona! Kun kerralla keittää reilun satsin, siitä syö päivätolkulla ja vaihtelua annokseen saa paistamalla lisukkeeksi milloin valkosipulilla maustettua lehtikaalia, parsakaalia tai ruusukaalia. (Jep, kaalit ovat mulle kova juttu) Loraus hyvää oliiviöljyä vielä päälle ja ateria on käden käänteessä valmis.

mustapapu

Resepti pohjaa tähän Serious Eatsin ohjeeseen. Tässä ohjeessa mustapapuja ei lioteta vaan niitä keitetään ekstrapitkään ja ohje on toiminut minulle varsin hyvin. Muiden papujen kohdalla en ole uskaltautunut testaamaan liottamatta jättämistä enkä suosittele kenenkään niin tekevänkään. Eviran ohjeistuksen mukaan kaikki kuivatut pavut pitää aina ensin liottaa.

Appelsiinilla maustettu mustapapupata

500 g kuivattuja mustapapuja

½-1 valkosipuli

1 keskikokoinen keltasipuli

1 luomuappelsiini

1 tl suolaa + lisää maun mukaan

laakerinlehti

hieman rosmariinia tai timjamia (n. 1 tl kuivattua tai muutama oksa tuoretta)

(1 iso jauhoinen peruna)

Tarjoiluun per annos:

loraus oliiviöljyä

muutama valkosipulin kynsi

muutama lehtikaalin lehti / parsakaalin lohko / kourallinen ruusukaaleja

Huuhdo mustapavut ja poista mahdolliset roskat (en ole muuten bongannut pavuista roskia koskaan, mutta jostain syystä näin aina käsketään tehdä joten käsken minäkin). Jos et uskaltaudu käyttämään papuja liottamatta, liota niitä yön yli runsaassa vedessä, valuta sitten vesi ja huuhdo pavut.

Laita mustapavut isoon kannelliseen kattilaan ja laske päälle vettä niin paljon, että pavut peittyvät sormen mitan verran. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa ne veitsen lappeella. Kuori sipuli ja halkaise sipuli mutta älä leikkaa sen tyveä irti (näin sipuli on helppo onkia papupadasta myöhemmin pois, se on siellä nimittäin vain mausteena). Pese appelsiini ja puolita appelsiini, lisää sekin kattilaan ja heittele vielä laakerinlehdet, yrtit ja teelusikallinen suolaa perään.

Kiehauta mustapavut ja alenna lämpöä sitten niin paljon, että vesi poreilee vain lempeästi. Keittele papuja vähintään kaksi tuntia, lisää vettä tarvittaessa jos se uhkaa haihtua alle mustapapurajan. Kun pavut alkavat olla pehmeitä, poista appelsiininpuolikkaat, sipulinpuolikkaat ja kokonaiset yrtit. Mikäli haluat lisätä papupadan ruokaisuutta, lisää tässä vaiheessa kattilaan kuorittu ja pieneksi lohkottu peruna. Jatka keittämistä, kunnes pavut alkavat hajoilemaan, neste tiivistyy silkkisen paksuksi liemeksi ja mikäli seassa on se peruna, peruna on hajoilevan kypsä ja voit murentaa sen sakeuttamaan lientä vielä entisestään.

Mausta valmis mustapapupata tarpeen mukaan vielä suolalla ja tarjoile nälkätilannetta vastaava annos valkosipulin kanssa paistetun kaalin ja öljylorauksen kera. Loput sitten vaan jääkaappin seuraavan päivän tulipalokiireväsyateriaa varten!

mustapapupata

Ps. Mustapapuja on kokattu burritopannun muodossa vastikään myös Hannan Soppa -blogissa, josta löytyy myös hauska pieni mustapapureseptikooste (seassa myös oma mustapapukeittoni) 🙂

473 views