Naattimunakas (syökää naatteja osa 2)

Naatista (taas) asiaa

Eihän siitä ole kuin pari viikkoa, kun viimeeksi väänsin naatista asiaa – mutta tässä sitä taas ollaan, naattiastialla. Nimittäin siellä lähikaupan naattijuureshyllyn naattiastialla, jota en voi olla silmäilemättä surullisesti samalla, kun itse kannan taas uuden nauris- tai punajuurinipun kotiin puoliksi juuri naattien takia!

Eräs ystäväni jakoi taannoin julkaisemani lämmin naurissalaatti -ohjeen saatesanoilla ”syökää naatteja” ja totta kai siihen joku sitten kommentoi jotain nihkeää siitä kuinka naatit eivät häntä houkuta. Ensin olin hieman näreissäni koska aikuisten ihmisten nirsoilu (varsinkin mitä tulee kasvisruokaan) on minusta aina yhtä ankeaa. Sitäpaitsi kyseessä on ravitseva ja edullinen, kotimainen ja sesongissa oleva raaka-aine! Sitten pysähdyin muistelemaan omia ensi kosketuksia naattien syömiseen … ja niin … ymmärrän hyvin, että monelle naattien syöminen voikin tuntua tosi vieraalta. Muistan hyvin, kuinka skeptinen olin aikoinaan tehdessäni ekaa kertaa naattipestoa porkkanan naateista! Mutta iloinen yllätyshän se oli, vaikkei varmasti kuitenkaan se kaikkein helposti lähestyttävin naattiruoka (vaikka pesto muuten monelle maistuukin, porkkanan naattien maku on aika vahva).

Fast forward useampi vuosi ja nyt olen täysi naattifani! Käytän kesällä sekä punajuurien että nauriiden naatteja hieman lehtikaalin tapaan kaikenlaisissa ruuissa. Naattipasta oli pitkään ykkösreseptini, mutta viime viikkoina erityisesti naattimunakas on ollut toistuvasti lautasella. Iso naattimunakas riittää täällä useammalle päivälle – se on yhden aamun lämmin aamupala, seuraavan kylmä lounas tai välipala. Kylkeen vähän salaattia vaan ja ääntä kohti!

Hyppää ohjeeseen tästä!

Naatit eri ruokakulttuureissa

Suhtautumiseni naattien syömiseen muuttui ratkaisevasti kun vuosia sitten tajusin, kuinka monessa ruokakulttuurissa naateilla on oma tärkeä roolinsa. Esimerkiksi nauriin naatteja käytetään mm. Japanissa, Intiassa, Yhdysvalloissa kuin Italiassakin. Japanilainen ystäväni Minori hehkutti taannoin nauriin naatteja ja sai aikaan sen, että lähdin ensi tilassa itsekin taas metsästämään niitä. Nauriin naateissa on minusta ihanan pippurinen maku, vähän kuin rucolassa!

Punajuuren naatit kuuluvat varsinkin itäisen Euroopan ruokakulttuureihin ja niitä laitetaankin monesti siihen ihanaan kylmään pinkkiin borssikeittoon johon olen itse tutustunut Liettuassa nimellä Šaltibarščiai, johon punajuuretkin käytetään. Tätä keittoa olen syönyt hippusen eri variaatioina ja eri nimellä niin Puolassa, Latviassa kuin Virossakin, mutta punajuuren naatteja toki käytetään kaikenlaisissa muissakin ruuissa. Esimerkiksi Ukrainassa naateista tehdään kääryleitä kaalikääryleiden tapaan 🙂

Naatti-influenssointi

Jos Minori fiilisteli nauriin naatteja, niin kreikkalainen ystäväni Aino taas hihkui iloisesti nähdessään Instastooristani, että meidän kummankin lähikaupssa on punajuuria naatteineen … ja lähti ensi tilassa ostamaan myös itselleen naatteja. Naatti-infulenssointia on siis ollut tässä liikkeellä oli kyseessä naatti kuin naatti! Kun kysyin, miten hän aikoo naatit valmistaa, niin ratkaisu kuullosti pitkälti samalta kuin omanikin: keitettynä, valkosipulin ja oliivilöljyn kera. Itse mieluummin paistan naatit, mutta valkosipulia on kaverina oltava aina! Näin punajuuren naatit valmistetaan käsittääkseni monesti myös Italiassa – Napolissa muutama vuosi sitten syömäni naatti-papu-pasta olikin esikuvani sille lämpimälle naurissalaatille, josta kirjoittelin juhannuksen alla.

Lista jatkuisi varmasti vielä todella pitkäksi, kun vain jaksaisi kaivella lisää esimerkkejä. Pointti on kuitenkin se, että naatit ovat täysin käyttökelpoista, ravitsevaa ja maukasta ruokaa, eikä niitä kannata heittää pois – elleivät naatit sitten ole jo aivan ns. naatteja. Muutenkin naateista parhaiten lautaselle sopivat ne nuoremmat yksilöt kuin jo pidempään maanpinnalla heiluneet tapaukset, jotka ovat ehtineet kerätä itseensä jo enemmän nitraatteja. Jep, naateissa on nitraattia, eikä niitä kannata syödä siksi jatkuvasti. Mutta samalla listalla on toisaalta myös tutummat syötävät kasvit kuten pinaatti, kiinankaali, rucola, lehtikaali, kyssäkaali, kurpitsa, retiisi, varsiselleri ja fenkoli. En siksi ole itse naattien sisältämistä nitraateista itselleni valmistamassani ruuassa erityisen huolissani.

Naattimunakas

Noniin, nyt kun olen taas pitänyt naattipalopuheen, käydäänpä asiaan naattimunakas. Laitoin siihen tällä kertaa punajuuren naatteja, mutta sekaan sopisi aivan yhtä hyvin nauriin naatit. Miksei porkkanankin! Lisäksi silppusin munakkaaseen valkosipulin kukkavarsia, nippusipulia ja vegemakkaraa (suosikkini on ollut viime aikoina Makulihan kasvisnakki!)

Naatit pesen huolella ja silppuan varret ja lehdet erikseen. Pannulle pääsee ensin vegenakki, naattien varret, sipuli ja valkosipuli (tai kukkavarret). Kun varret ovat pehmenneet ja vegenakki saanut väriä, lisään pannulle lehdet ja jatkan paistelemista sen verran, että ne pehmenevät. Sitten vaan munakasmassa perään – maustan sen muuten aina japanilaisella liemipohjalla eli tsuyulla – ja paisto kypsäksi. Lopuksi naattimunakas viimeistellään hienonnetuilla sipulinvarsilla ja jos kaapista sattuu löytymään parmesaania, lisään pannulle mielelläni hieman myös sitä. Tässä onjeessa ei siis ole silleen mitään kovin ihmeellistä, jos osaat tehdä munakkaan, osaat tehdä myös naattimunakkaan. Kyse onkin ehkä enemmän nyt siitä että … syökää niitä naatteja!