Säästeliään mansikkamehu
Kun mansikkamehu keitetään mansikan kannoista, säästyy turhaa hävikkiä, ja kun mansikkamehu keitetään tiivisteeksi, säästyy kaapista tilaa! Molemmat säästöt ovat tässä köökissä enemmän kuin tervetulleita. Säästeliään mansikkamehu myös nimenomaan keitetään, sillä siinä säästyy sekä tilaa että aikaa. (Tosin, ei energiaa, mikä on huonompi juttu.) Mutta mikä parasta, säästeliään mansikkamehu säästää osan kesästä talveksi! Tulen olemaan marraskuussa tästä mehuprojektista niiiiiin iloinen…
Viime viikkoina olen pakastanut mansikkamehua jääpalamuoteissa talven varalle, kotiin kannettu mansikkarasia kerrallaan. Tuoreet mansikat on nautittu sellaisenaan ja siltä istumalta, kun taas mansikan kannat on taiottu mehuksi! Ei hullumpi juttu, vai mitä?
Säästeliään mansikkamehu kiehautetaan mansikan kannoista!
Mansikan kannat… voi syödä?
Tiestikö, että mansikan kannat voi syödä? Tämänpäiväinen mehu valmistuu tosiaan siitä osasta marjaa, mikä päätyy monessa huushollissa bioroskikseen. Kantoja ei tarvitse perata marjoista pois, elleivät ne ole huonossa kunnossa – sen kun pesee mansikat ja popsii menemään. Mutta jos kantojen syöminen tuntuu oudolta, niin kannat voi onneksi hyödyntää myös teenä tai mehussa. Päätyivätpä kannat sitten syötäväksi tai juotavaksi, niin eipähän mene mitään ainakaan hukkaan!
Opin itse vasta viime vuonna, että mansikan kannat ovat syötäviä. Maistoin tuolloin ensi tilassa huolella pestyn mansikan kantoineen päivineen … ja turha perkaaminen loppui kuin seinään. Maussa ei minusta ole juuri mitään eroa ja bonuksena tulee syötyä lisäannos kuitua sekä vältyttyä turhalta hävikiltä. Silkkaa voittoa! Hyvin alkanut mansikankantojen popsinta meni kuitenkin nyt tauolle, kun keittiöstäni kuoriutui pieni mansikkamehutehdas. Tehdas tarvitsee pyöriäkseen mansikan kantoja, joten ei muuta kuin perkaamaan vaan taas!
Mansikanhattumehutiiviste
Kiitos sosiaalinen media ja erityisesti Dr. Sugar -blogin Jonna ja Jinna: ennen tätä kesää olin myös mansikan kannoista keitetystä mehusta autuaan tietämätön! Nettiä tovin tätä juttua varten kaiveltuani tajuan olevani auttamatta jälkijunassa: tästä hävikinsäästövinkistä on kirjoitellut jo Iltalehtikin! Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkäpä joku teistäkin on tästä asiasta vielä ulalla?
En ole mikään suuri mehun keittelijä, enkä oikeastaan juuri edes juo mehuja. Satunnaisia mehupuristimen esiinkaivelun tuoksinnassa syntyneitä virityksiä ei lasketa, jos mehupuristin on suurimman osan aikaa vuodesta pölyn peitossa keittiön ylimmällä hyllyllä… Silloin harvoin kun arjessa “mehua” juon, kädessäni on Jungle Juice Barin työntekijöiden surauttama vihersmoothie, ei kotona keitelty marjamehu. Ei siis ehkä niin iso ihme, ettei tämä vinkki ollut aiemmin osunut tutkaani…
Kotibaarin kokeita
Mansikan kantojen metamorfoosi mehuksi alkoi yhtäkkiä kiinnostamaan, kun halusin kuumeisesti uudelleenluoda Berliiniläisen Wax On -cocktailbaarin mansikka-cordialia sisältävän Old Fashionedin kotona. Tuo makuelämys oli niin vaikuttava, että kotiversio lähti tekeille lähestulkoon samana päivänä kotiuduttuamme kesäreissusta! (Välihuomio: “cordial” tarkoittaa ymmärtääkseni joko likööriä tai tiivistemäistä siirappia, enkä tuolloin cocktailin lumoissa ikävä kyllä lähtenyt kysymään henkilökunnalta kumpaa heillä käytetään.) Koska tuoreessa muistissa oli kotoutuessa myös Dr. Sugarien mansikankantamehu, syntyi kotona lopulta satsi mansikanhattumehutiivistettä! (Välihuomio 2: ah, miten rakastan yhdyssanahirviöitä! Kuuluisiko tuonne johonkin väliin viiva? En tiedä, en välitä. Pahoittelut sinulle joka välität!)
Mansikkamehu
Mansikan kannoista keitelty siirappimaisen tiivis mansikkamehu sopi kotibaarin Wax On -jäljitelmään loistavasti, joten palaan tähän cocktailasiaan vielä myöhemmin. Pidentäminen vedellä saa kuitenkin aikaan myös vallan raikkaan ja mukavan mansikkamehun (kuplilla tai ilman). Tiivisteenä mehu myös mahtuu pienempään tilaan, mikä on meidän minikeittiössä sijaitsevassa minijääkaapissa erinomaisen tärkeä asia!
Mansikkamehu syntyy lukemani mukaan helposti myös keittämättä: vesi kaadetaan kiehuvana marjojen ja sokerin päälle ja seos jätetään maustumaan yön yli jääkaappiin. Meidän köökissä tämä metodi tarkoittaisi kuitenkin sitä että joku tilasyöppö astia pitäisi mahduttaa sinne minijääkaappiin. Ei tule tapahtumaan! Keittämällä säästyy tilan lisäksi myös aikaa – ja sitä ei jotenkin koskaan tunnu olevan liikaa… Joten,
“Säästeliään mansikkamehu”, olkaa hyvät:
Säästeliään mansikkamehu
Tarvikkeet
- pienireikäinen siivilä
- karitaliina / kahvinsuodatinpussi / juustokangas / harsoliina
Raaka-aineet:
- 100 g mansikan kantoja (n. 2 dl) (leikattuina niin, että mukana on hieman marjaa)
- 50 g sokeria
- 2 dl vettä
- ¼ tl sitruunahappoa (tai maun mukaan sitruunamehua)
Ohjeet
- Pese ja perkaa mansikat. Leikkaa kanta marjasta niin, että mukaan tulee hieman mansikkaa! Tarvitset tähän määrään n. 800-1000g marjoja.
- Laita mansikan kannat pieneen kattilaan ja mittaa päälle sokeri sekä vesi. Voit heittää mukaan halutessasi myös muutaman kokonaisen marjan (esim. sellaiset hieman turhan pehmeät joita seassa aina tuppaa olemaan) tuomaan väriä ja lisämakua.
- Kiehauta seos ja laske lämpöä hieman, niin että vesi poreilee lempeästi. Murjo mansikankantoja rikki, samalla kun keittelet seosta ilman kantta siihen asti, että nesteestä on haihtunut noin puolet. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä! Siivilöi kiinteä marja-aines nesteestä pois ja siivilöi seos halutessasi vielä karitaliinan tsm. läpi.
- Mausta mansikkamehutiiviste sitruunahapolla tai sitruunamehulla sopivan kirpakaksi. Tarjoillessa laimenna mehua maun mukaan esim. vissyllä, vedellä... tai vaikka cavalla 🙂
- Jos haluat säilyttää mehun jääkaapissa, steriloi ensin säilytyspurkki kansineen esim. keittämällä. Itse olen pakastanut mansikkamehun jääpalamuotissa, jonka jälkeen olen pussittanut palat minigrippiin tulevien mehu- ja cocktailhetkien varalle!
Huom:
Vastaa