Potentiaalinen joulumenu + joulustressi, uhhh.

Ravintola Magun BeMorePlant vegaaninen jouluboksi + veitsien teroitus Sharp Knife Pop Upissa saatu testiin blogin kautta.

Stressaavan ruokablogaajan joulumenu: jonkun muun laittamaa ruokaa. Kuvassa Ravintola Magun BeMorePlant vegaaninen jouluboksi vuodelta 2021!

Ruokablogaajan joulustressi

Joulukuu on kohta puolivälissä ja joululahjoja on hankittuna nolla. Joulumenu on samaten alkutekijöissään… Mietitty on lähinnä kontribuutioni perheaterialle: mätileivät! Niitä teen toisaalta joka joulu. Päähäni ei oikeastaan mahdu muu kuin se, että kohta on hetki ihanaista lomaa! Mietin ne lahjat sitten, kun aivokapasiteettia riittää muullekin kuin töille. Ja mitä tulee jouluruokiin: eikös ne kaupan laatikot ole ihan hyviä?

Toinen koronajoulu näyttäytyy perinteikkään juhlapyhän sijaan lähinnä hartaasti odotettuina vapaapäivinä. Tätäkö tämä elämä nyt on?

Joulu on aina ollut minulle ensisijaisesti perhejuhla; kallisarvoista aikaa, jota vietetään lähimmäisten kanssa yhdessä ilman kiirettä. Jouluruoka kuuluu toki asiaan, mutta joulun ”rekvisiitta” ei ole lapsuuden jälkeen ollut minulle kovin oleellista. Joulukoristeet, -valot ja -kuusi tuntuvat lähinnä ylimääräiselle työlle jota ei todellakaan nyt jaksaisi! Moni aikuinen tekee varmasti kodistaan jouluisen ihan itselleen, mutta minulle nämä kaikki asiat liittyvät lapsiin, joita meillä ei ole. Joulun tunnelmaa tuo minusta ihan tarpeeksi joulukukat ja kynttilät, vaikka muutamia lapsuudesta rakkaita perintökoristeita vintiltä löytyykin. Ovathan ne ihania, mutta että pitäisi ihan vintille kavuta? No en kyllä taida!

Jouluruoka = itse tehtyä!

tai sitten ei

Sama lamaantunut aikaansaamattomuus pätee jouluruokaan. Sitä ehkä luulisi, että pitkän linjan ruokablogaaja ja suuri ruokaintoilija haluaisi kokata joulupöytään kaiken aina itse, mutta ei. Jouluna en jaksa yleensä oikein mitään. Älkää käsittäkö väärin, rakastan perinteisiä jouluruokia, eikä joulu tunnu joululta ellei nenän edessä ole lautasellisen laatikoita. Mutta eivät ne oikein maistu samalta kahdestaan syötyinä, pöytäseurana pitää olla koko laajenettu perhe! Silloin meillä pöytä täytetään aina talkoohengellä.

Joulumenu laaditaan yhteistyöllä – ja suuri osa meidän perhejoulun ruuista saapuu paikalle suoraan kaupasta. Näin myös oma perinteinen kontribuutioni, mätileivät! Mädin kaveriksi sopii vallan hyvin kaupan paahtis tai blini, sekä tietysti ranskankerma. Sipulin sentään silppuan itse, ja siihen loppuukin sitten vaivannäköni. Jos kävisi niin yllättävästi että aaton hujakoilla iskisi into tehdä vielä jotain muutakin, niin toki teen. Se on sitten vaan bonusta, odotuksia innostumiselle en itselleni aseta. Vaikka itse tehty jouluruoka on ihanaa, stressitön joulu on sitäkin ihanampaa!

Koska sekä minun että puolisoni kaikilla sisaruksilla on lapsia, tulee perhejoulua juhlittua (ja jouluruuat syötyä) yleensä useamman kerran joulunalusviikosta tapaninpäivään. Riippuen sisarusten joulusuunnitelmista, osuu sinne tänne myös vuosia, jolloin ollaan oltu aatto kotosalla ihan vaan kahdestaan. Silloin ruoka on ollut yleensä jotain ihan muuta kuin sitä perinteistä jouluruokaa, koska minusta tuntuu hassulta vääntää jouluruokaa vain kahdelle. Joulukuu on minulle opettajana toukokuun lisäksi vuoden kiireisintä aikaa! Niinpä vaikka monesti muuten rentoudun kokkailemalla, ei joulunaikaan paukkuja yleensä enää riitä edes siihen. Ja näin korona-aikana selvästi entistäkin vähemmän…

Joulunegroni eli glögi-negroni, nam! Cocktailin sekoittaminen sujuu yleensä silloinkin, kun kokkailu ei innosta!

Joulukuu = joulureseptiikkaa,

tai sitten ei

Edellämainitusta huolimatta olen normaalisti tehnyt joulukuussa edes muutaman jouluteemaisen reseptin. Tänä vuonna en ole kuitenkaan saanut joulukuussa aikaan niin mitään! En, vaikka tiedän että joulukuu on statistiikaltaan blogini luetuinta aikaa. Moni toki haluaa pöytäänsä ne perinteiset jouluruuat juuri sellaisena kuin ne on aina tehty, mutta sekaan kaivataan selvästi aina myös jotain uutta! Kyllä kannattaisi vääntää hakukoneoptimoitua joulureseptiä joulureseptin perään… Tähän aikaan vuodesta jokainen ruokasisällön tuottaja tuntuukin puskevan maailmaan uudenlaisia piparkakkutaloja, kattausvinkkejä ja ylijäämälaatikoiden tuunausvinkkejä. Paitsi minä. Olen kirjoittanut tätä blogia jo yli 8 vuotta ja julkaissut yleensä vähintään yhden jutun viikossa ympäri vuoden, ja nyt: ei mitään. Paine vääntää edes se yksi söpö pipari Instagramiani varten on kova, vaikka en edes tykkää pipareista! ( #firstworldproblems 😀 )

Minun sisällöntuottajana pitäisi erityisen hyvin tietää, etteivät sosiaalisen median kiiltokuvat koskaan näytä koko totuutta. Silti medialukutaitoni meinaa näin joulun alla välillä unohtua. Instagramin kuvavirran täydelliset joulunvalmistelutunnelmat, upeasti katetut juhlapöydät, tyylikkäästi paketoidut lahjapinot ja koristeita notkuvat kuuset eivät tietenkään ole osa jokaisen elämää. Tiedän sen, mutta huomaan silti lataavani itselleni paineita pystyä samaan, tai edes esittää pystyväni. Ei tarvitse olla tonttu tietääkseen, että perinnereseptillä tehdyt piparkakut, itse imelletyt perunalaatikot, hartaasti hauduteltu riisipuuro, moniääniset joululaulut, tontuiksi puetut vauvat (tai koirat) ja lahjojaan innoissaan auki repivät lapset eivät odota joka ikkunan takana.

Meidänkin kotona raikaa todennäköisesti jouluna puolisoni soittama kantopop-potpurri, jonka tahtiin heiluu ystävältä lahjaksi saatu osterijoulukoriste yksinään lähimarketin eukalyptusoksassa. Pikkusiskolta saatu kynttiläkaruselli saattaa pyöriä pyödällä, mutta yhtä varmasti läppärin ruudulla pyörii jotain, toivottavasti joku eeppinen 80-luvun fantasialeffa… Lautaselta ei välttämättä löydy jouluruokia, mutta ne onkin onneksi syöty jo aikaisemmin! Ja vaikka tämä on itsestäänselvyys, sanon sen silti ääneen: se on ihan ok.

Kas tältä todellisuus näyttää. Ettekä onneksi näe tiskivuorta kulman takana saatikka pyykkivuorta kameran takana…

Joulu = onnellinen perhejuhla,

tai sitten ei

Joulu on varmasti monelle tavalla tai toisella ristiriitainen juhla, johon voi liittyä muistoja, odotuksia ja tunteita laidasta laitaan. Joulu voi olla yksinäinen, ahdistava, surullinen ja stressaava ajankohta; muistutus jostain menetetystä, jostain jota ei koskaan saanut, jostain mihin ei ole varaa. Osalle joulu on työpäivä. Osalle yksi vapaapäivä muiden joukossa. Osalle ihan vaan päivä muiden joukossa.

Näitä asioita pyrin pitämään mielessä, kun omituinen tarve sille saakelin piparinkoristelulle täyttää mielen. Suhteutan ja muistan että vaikka olen ruokasisällöntuottaja (uh huh), elämä on liian kallisarvoinen ja lyhyt sille, että käyttäisin aikaani performatiivisesti antautuen näille kummallisille (osittain itse itselleni) lataamille paineille. Unohda se pipari, sinulla on kaikki hyvin. Tosin vuosi sitten samoissa tunnelmissa ostamani kaupan piparitaikina on pakkasessa edelleen ja ehkä siitä voisi askarrella huvikseen jotain… Hmmmmmmmmmmmmm. Hmm. Ehkä. Mutta instaan en sitä ainakaan laita! Ja joka tapauksessa: elämän ja sosiaalisen median joulunarratiiviin saa luvan mahtua myös meitä, jotka eivät mahdu (pipari)muottiin! ¯\_(ツ)_/¯

Parikymppisenä reppureissulta kotiin raahattu ”leka” sai joulukuussa 2021 uuden terän Sasu Laukkosen hoteissa Sharp Knife Pop Upissa!

Hyvän mielen joululahjavinkit

Meidän perheessä on aina painotettu varsinkin aikuisten osalta aineettomia lahjoja. Ja niitä annan varmasti tänäkin vuonna! Lapsille on silti kiva antaa ihan konkreettinen paketti, kun niiden avaamisen ilon muistaa vielä itsekin… Jahka ehdin sinne lahjakaupoille, aion suunnata rahani pienyrittäjille, eettisille ja ekologisille brändeille, kivijalkaliikkeille ja rakastamilleni ravintoloille. Osan paketeista käyn tipauttamassa Forumin Joulupuu-keräyspisteelle. Lahjoitus Punaisen Ristin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton Hyvä Joulumieli -keräykseen tuntuu myös erityisen tärkeältä! Rahaa ja joulumieltä voi lahjoittaa myös monta muuta kautta, esim. Vennerin joulukaupassa, Hopen kautta, Pelastakaa Lapset joulukeräyksessä, tai Helsinki Mission kautta.

Tein itse aikoinaan vapaaehtoistyötä Helsinki Missiossa ohjaamalla ikäihmisten kuvataidekerhoa ja kantaisin edelleen mielelläni korteni kekoon myös teoilla enkä vain rahalahjoituksilla. Jos tämä korona-aika on kuitenkin jotain opettanut, niin omasta jaksamisesta huolehtimista. Happinaamari ensin itselle, sitten vasta toisille. Vaikka en enää voi tarjota samalla tavalla aikaani, pidetään lahjoituksillani jaksavampien ja konkreettisiin toimiin kykenevämpien tekoja yllä!

lahjaideoita:

Leffaliput tai lahjakortti Rivieraan tai WHS Teatteri Unioniin
Museokortti ja näyttelyseura
Veitsien ammattimainen teroitus!
Illallinen kaverille lempiravintolassa – omia suosikeitani on mm. Sakebar Izakaya, Wino, Plein, Grön ja The Bull & The Firm
Hyvä kahvi Good Life Coffee Roastersilta tai joku vuoden 2021 parhaista suodatinkahveista!
Hieronta/kampaaja/kasvohoito/jalkahoitolahjakortti (milloinkas nämä eivät ilahduttaisi?)
Lahjakortti mihin tahansa kivijalkapuotiin jota haluat tukea, esim. Töölön Rolling Cheese, Krunikan Telefoto, Kallion ihana second hand taivaat Frida Marina, Ansa Second Hand, Hoochie Mama Jane…
Lahjakortti Pien Bottleshopiin, CoolHead Brewingille tai jollekin muulle ihanalle lähipanimolle (pääkaupunkiseudulla esim. Olarin Panimo, Etko Brewing, Fat Lizard…
Jotain Alkon joulukuun erityisvalikoimasta, kotimaisen Noita Wineryn tuotteita, Ainoa Wineryn tuotteita…
Lahjakortti natuviinien nettimyymälään – itse olen tilannut viinejä More Natural Wineltä!
Jouluruokavastuun kantaminen, apuna esim. Magun vegaaninen BeMorePlant -kassi (jonka sain heiltä testiin jouluna 2021), Anton&Antonin joulukassi, Ravintola Murun joulupöydän täydennyskassi, Pikku-Hukan jouluherkut…

Magun vegaaninen BeMorePlant -jouluruokakassi saatu testiin blogin kautta joulukuussa 2021

Kokonaisena paahdettu juuriselleri & pähkinäinen misomajoneesi = helppoa ja herkullista!

Paistettu camembert = vieläkin helpompaa ja herkullista!