Kantarellipizza!
Mua vaivaa kantarellijumi. Niitä saa niin lyhyen aikaa, että en meinaa millään raaskia tehdä niistä mitään kokeellisempaa, vaan noudatan vuodesta toiseen samaa kantarellikaavaa: ekat on aina syötävä silleensä, voissa paistettuna ja kevyesti suolalla ja eeeehkä pippurilla maustettuna. Sipuli seassa on myös sallittu. Seuraavista tehdään mahdollisesti jo risottoa. Sitä seuraavista tehdään taatusti risottoa. Ja sitä seuraavista. Väliin ehkä väännetään kermainen kantarellikastike, mutta lähes poikkeuksetta kantarellini päätyvät risotoksi.
Mikäs siinä sinänsä, hyväähän risotto on! Varman päälle pelaaminen alkaa kuitenkin pidemmän päälle tympimään. Olkoonkin että kantarellit (ja muutkin metsäsienet) ovat harvinaista kausiherkkua, luulis että tällainen ruokaintoilijaneropatti uskaltautuisi välillä vääntämään jotain mukavuusalueen ulkopuolistakin?
Tänä vuonna olenkin omaksi yllätyksekseni ottanut pieniä harppauksia ulos sieltä mukavuusalueelta. Muutaman viikon takainen kantarellichowder oli jo osoitus aivan uudenlaisesta rohkeudesta, mutta sitten otin askeleen vielä kauemmas ja lopputulos oli kantarellipizza. Hirmuisen kokeelliseksi en pizzaa silti vielä sanoisi, varsinkin kun kukkispohja alkaa jo olla vähän vanha juttu, mutta sen sijaan kantarellien yhdistäminen karamellisoituihin chili-hasselpähkinöihin osoittautui varsin toimivaksi ja ainakin itselleni täysin uudeksi makupariksi ♥
Muut pizzan raaka-aineet pyörivätkin sitten pitkälti sekä kantarellien että hasselpähkinöiden tukena: hasselpähkinä ja kukkakaali ovat kokemukseni mukaan mainio pari, samoin kukkakaali ja vuohenjuusto, vuohenjuusto ja kesäkurpitsa, sekä kesäkurpitsa ja salvia. Salvia sattumalta taas toimii monen muun yrtin tavoin hienosti sienien kaverina ja näin virittelemäni makuympyrä sulkeutuu.
Vanhasta tutusta kukkakaalipizzapohjastakin sain sentään vähän uutta potkua irti, kun maustoin sen salvialla, vuohenjuustolla ja hasselpähkinällä. Aikaansaamaani paahteiseen ja reunoiltaan rapsakkaan pohjaan olinkin erityisen tyytyväinen! Täytteiden kanssa pelasin siinä mielessä varman päälle, että paistoin sienet pannulla erikseen ja lisäsin ne vasta valmiin pizzan päälle. Näin pystyin valvomaan niiden kypsyysasteen juuri sopivaksi (sekä kuivahtaneet että liian kosteat sienet ovat mielestäni masentavia).
Kantarellipizza karamellisoiduilla chili-hasselpähkinöillä
Pohjaan:
n. 300 g kukkakaalin kukintoja (= n. 1 keskikokoinen kukkakaali)
1 luomukananmuna
50 g paahdettuja hasselpähkinöitä
50 g kovaa ja aromikasta vuohenmaitojuustoa (esim. Vuohen vuoristojuusto)
n. 10 salvian lehteä
ripaus suolaa + vastarouhittua mustapippuria
Piälliset:
n. 150 – 200 g kantarelleja
2-3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
nippu tuoretta salviaa
50 g paahdettuja hasselpähkinöitä
1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia tms. juoksevaa makeaa
1-2 tl chilihiutaleita
n. 100 g kesäkurpitsaa
n. 100 g pehmeää levittyvää vuohenjuustoa
n. 100 g kovaa ja aromikasta vuohenjuustoa
Paahda sekä pohjaan että täytteisiin tulevia hasselpähkinöitä kuivalla paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes niiden kuoret alkavat halkeilla ja irtoilla ja pähkinät saada hieman väriä. Jäähdytä ja hiero loputkin kuoret irti esim keittiöpyyhkeen välissä, jaa pähkinät sitten kahteen osaan.
Puolet pähkinöistä karamellisoidaan ruokalusikallisessa oliiviöljyä ja hunajaa ja maustetaan sitten ripauksella chilihiutaleita ja suolaa. Karamellisoituneet pähkinät chili-hunajoineen kumotaan leivinpaperille jäähtymään, jonka jälkeen ne rouhitaan karkeasti – niillä maustetaan pizza paistamisen jälkeen. Huom! Varo polttamasta hunaja-pähkinäseosta, se kärähtää yllättävän nopeasti mikäli levy on liian kuumalla etkä pidä seosta silmällä.
Jäljelle jääneet pähkinät käytetään pizzapohjaan. Ne jauhetaan muruksi blenderissä tai silppurissa kukkakaalinnuppujen ja salvianlehtien kera. Lisää hienoksi silputun (ei soseutetun!) kukkakaaliseoksen sekaan vielä raastettu vuohenjuusto sekä yksi muna. Taputtele kukkakaaliseos sitten noin puolen sentin paksuiseksi pizzapohjaksi leivinpaperille. Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, tai kunnes se saa hieman väriä ja on sekä hieman kuivahtanut että kiinteytynyt. Jos olen oikein viitseliäällä tuullella, käännän pohjan ympäri ja paistan sitä toinen puoli ylöspäin hetken ennen täyttämistä, jolloin voin olla varma ettei pohjan alla piileskele kosteutta.
Vink vink: pohjan ympäri kääntäminen onnistuu kätevästi toisen leivinpaperoidun pellin kanssa: se asetetaan uunipellin päälle ylösalaisin, ja sitten päällekkäin asetetut pelli kiepautetaan ympäri. Edellinen leivinpaperi kuoritaan varovasti pohjasta irti. Lastoilla pohjaa ei ehkä kannata ruveta kääntelemään ellei sitten omista tosi isoja lastoja.
Levitä pohjalle pehmeä vuohenjuusto, puolet raastetusta kovasta juustosta, ohuelti viipaloitu kesäkurpitsa, muutama salvianlehti ja vielä loput juustoraasteesta. Paista, kunnes juusto kuplii ja saa hieman väriä. Odotellasi paista kantarellit ja viipaloitu valkosipuli oliiviöljyssä ja mausta kevyesti suolalla; pidä lämpimänä.
Ota pizza lopuksi uunista ja levitä sen päälle kantarellit sekä karamellisoitu hasselpähkinä. Koristele vielä tuoreella salvialla.
Hanna sanoo
En. Kestä. Ihan mieletön resepti, kiitos tästä! Taidan painella huomenna metsään ja toivoa, että pari kantarellia vielä löytyis!
Juulia sanoo
Kiitos Hanna! Toivon tässä kovasti itsekin, että ehdin vielä metsään. Auttais kyllä asua lähempänä mehtää, mun takapihalla kun on lähinnä peltoa 😀
Nickname ( required ) sanoo
Ohje vaikuttaa herkulliselta ja ohjeen saa näyttämään paremmalta, kun kirjoittaa pääraaka-aineen oikein; eli kantarelli.
Juulia sanoo
Kiitos huomiosta! Mä olen tainnut koko elämäni sekä kirjoittaa, että puhua kanttarellista, eikä ole tullut mieleenkään kyseenalaistaa sanan oikeinkirjoitusta. Tämä on nyt kovin hämmentävää – sana näyttää mulle niin kovin väärältä yhdellä teellä 😀 Oppia ikä kaikki!
Pia sanoo
Kiitos ohjeesta! Sattuu olemaan kaikkia aineksia kotona (paitsi juustot, mutta ne saa lähikaupasta), niin kokeilen heti. Älä huoli, kanttarelli on hyvin yleinen versio myös kirjoitettuna ja niinhän lähes kaikki sen sanovat.
Juulia sanoo
Hei Pia ja ole hyvä vaan! Kiva kuulla että joku innostuu kokeilemaan tätä viritelmää 🙂 Juu guuglailin tuota sanaa ja näyttäisi siltä että en tosiaan ole ainoa joka on elellyt tässä harhaluulossa 😀