vuohenjuusto arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Sipulikeitto fuusiokeittiön tapaan

by Juulia on February 28, 2019 0 Comments

Makumuistot

Minulla on muutama ruokamuisto, joka on piirtynyt syvälle makumuistiini ja joiden avulla voi palauttaa mieleen yksityiskohtia ruokailutilanteesta jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Yksi niistä on ehdottomasti ranskalainen sipulikeitto, nautittuna missäs muualla kuin Pariisissa. Tarkemmin ottaen Montmartren kukkullalla, 18-vuotiaana au pair -tyttönä, joka kulutti vapaa-aikaansa suunnistelemalla kävellen ympäri Pariisia kauas näkyviä maamerkkejä apuna käyttäen (asuin kirjaimellisesti Eiffel-tornin vieressä, joten kotiin löysin aina).

Jos lainkaan arvaan oikein näin vanhempana ja reilusti kokeneempana, ravintola, jossa tuon ikimuistoisen keiton särvin, oli juurikin sellainen pahamaineinen turisteille suunnattu ruokateemapuisto, jota nyt pyrkisin välttämään kuin ruttoa. Montmartrehan on niitä pullollaan, ainakin jos miettii kukkulan huippua, Sacré-Coeur -kirkon ympäristöä ja reittiä, jota useimmat sinne kapuavat.

Tuolloin elettiin aikaa ennen ruokablogien ja Instagramin, joten kännykästä ei löytynyt sekunneissa sataa neuvoa siitä, minne mennä syömään ns. autenttisesti. Siis eihän siinä kapulassa mitään nettiäkään ollut, lähinnä matopeli 😀 Nyt puhutaan hei 90-luvusta! Minulla ei tuolloin varsinaisesti ollut intoa eikä oikein keinojakaan selvitellä, mihin sitä oikeasti pitäisi mennä syömään, ja niinpä päädyin milloin mihinkin. Yleensä uskalsin mennä sisään lähinnä paikkoihin, joissa oli jonkin verran ihmisiä, muttei nyt sentään liikaa ja jotka olivat tarpeeksi halpoja. Ranskaa onneksi osasin tuolloin jo niin hyvin, ettei menun sentään tarvinnut olla englanniksi … mutta mitään kovin kokeellista en koskaan tilannut.

Jos ihan totta puhutaan, kerrat, joina kävin ravintolassa syömässä tuon au pair -vuoteni aikana on laskettavissa ihan yhden käden sormilla. Au pairin palkka ei venynyt sen kummempiin ravintolahurvitteluihin ja loppujen lopuksi kahvilat ja ravintolat olivat hieman kuumottavia yksinään liikkuvalle 18-vuotiaalle pikkukaupungin kasvatille. Mitä sen sijaan kulutin runsain mitoin, olivat kaduilta ostettavat crêpes -lettuset.

Oi sipuli! Kaunis olet … ja pieneksi kutistut tuntitolkulla karamellisoidessa.

Ranskalainen sipulikeitto

Palatakseni sipulikeittoon: kun muutin sitten Pariisi -vuoteni jälkeen Helsinkiin opiskelemaan, yritin muutamaankin otteeseen tehdä itse ranskalaista sipulikeittoa. Kerran jopa koversin kokonaisen leivän sen tarjoilua varten – huh mitä yritystä! Samaan tulokseen en kuitenkaan päässyt (eikä ihme, en usko että karamellisoin sipulia läheskään tarpeeksi) ja pikkuhiljaa sipulikeitto unohtui repertuaaristani.

Herätin tämän ruokamuiston kuitenkin noin 20 vuotta myöhemmin henkiin viime keväänä, kun jostain silmiini osui ranskalaistyyppinen sipulikeitto, jonka salainen raaka-aine oli kalakastike. Ei, kalakastike ei taatusti kuulu ranskalaiseen sipulikeittoon. Eikä muuten misotahnakaan. Mutta kumpaakin laitan minä omaani nykyään!

Molemmat näistä mausteista ovat salaisia aseitani jos jonkinlaisissa ruuissa, joihin ne eivät perinteisesti ehkä ihan kuulu. Pienissä määrissä miso ja kalakastike tuovat ruokaan umamia, syvyyttä, intensiteettiä ja sellaisen suolaisen säväyksen joka kiehtoo mutta jonka lähdettä ei ruuan muiden makujen seasta välttämättä kuitenkaan tunnista. Sitä kuuluisaa “je ne sais quoi”:ta.

Kiitos mison ja kalakastikkeen, sipulikeittoni on siis kaikkea muuta kuin ranskalainen. Nimettäköön se siksi vaikkapa fuusiokeittiön sipulikeitoksi 🙂 Ranskalaisen sipulikeiton tapaan tämäkin fuusioviritys tehdään silti huolellisesti karamellisoiduista sipuleista ja gratinoidaan juustokuorrutteisten leipien kera täydelliseksi.

Tämä ohje muuntuu simsalabim kasvisruoaksi, kun käytät kasvislientä ja joko jätät kalakastikkeen pois, tai korvaat sen vegaanisella kalakastikkeella. Vegaaninen keitto on, kun käytät vegaanista juustoa ja korvaat voin vegaanisella paistonkestävällä kasvisrasvavalmisteella tai ihan vain kasviöljyllä.

Sipulikeitto fuusiokeittiön tyyliin

Karamellisoitu sipuli:

1 kg keltasipulia

¼ tl suolaa

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl voita

4-6 valkosipulin kynttä

Sipulikeitto:

karamellisoitu sipuli

½ dl brandyä (tai 1 dl kuivaa sherryä)

1¼ litraa vahvaa lihalientä (voit käyttää myös kana- tai kasvislientä. Itsetehty olis paras mutta laadukas kaupan liemi toimii toki myös)

2-3 laakerinlehteä

1-2 tl tuoretta / ½-1 tl kuivattua timjamia

1-2 tl tuoretta / ½-1 tl kuivattua rosmariinia

1 rkl misotahnaa (mieluiten shiromiso)

1 tl kalakastiketta

vastarouhittua mustapippuria

Tarjoiluun:

4 viipaletta hyvää, mieluiten juureen tehtyä maalaisleipää

n. 150 g juustoa (itse tykkään käyttää tässä pitkään kypsytettyä vuohen vuoristojuustoa)

Valmista ensin karamellisoitu sipuli:

Kuori ja viipaloi sipuli. Kannattaa pyrkiä siihen, että palat ovat yhdenmukaisia ja -kokoisia – olivat ne sitten silppua tai viipaletta. Näin sipulipalat karamellisoituvat tasaisemmin. Kuumenna isolla pinnoitetulla paistinpannulla öljy ja voi kuplivaksi keskilämmöllä ja lisää pannulle sipulia sitä mukaa, kun saat sitä silputtua. Ripottele sipulin sekaan suola ja sekoittele pannua vähän väliä. Kun kaikki sipuli on pannulla, kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes sipuli on kauttaaltaan läpikuultavaa. Alenna sitten lämpö miedoksi ja jätä sipuli muhimaan ilman kantta liedelle.

Palaa tarkistamaan sipulin tilanne 10-15 minuutin välein ja sekoita sipulia pohjia myöten jokaisella tarkistuskerralla. Kun nestettä on haihtunut pannulta jo reilummin ja sipulimäärä on selvästi kutistumaan päin, voit pitää pannua vähän tihempään silmällä. Jatka sipulin paistamista, kunnes sipuli alkaa saamaan väriä ja karamellisoitumaan. Tällä määrällä siihen menee 1-2 tuntia (riippuen pannun koosta ja paistolämpötilasta – lämpöä nostamalla ei karamellisoitumista kannata yrittää nopeuttaa, pahimmassa tapauksessahan sipuli nimittäin silloin pääsee kärähtämään). Älä siis hätiköi, vaan puuhaile sipulin karamellisointiaikana jotain kivaa ja laita vaikka kännykkä muistuttamaan vartin välein sipulin tsekkaamisesta. Sipuli kannattaa karamellisoida melko tummaksi, jotta keittoon tulee reilusti makua … mutta käräyttää sitä ei kannata. Jos prosessia haluaa hieman nopeuttaa, voi käyttöön ottaa useamman pannun.

Sitten tehdään sipulikeitto!

Kuumenna kattilassa käyttämäsi liemi. Kaada brandy/sherry sipulipannulle ja raaputtele nesteen sekaan kaikki pannuun tarttunut maku ja sipuli. Anna sipulipannun poreilla muutama minuutti jotta alkoholi haihtuu ja kaavi sitten pannun sisältö liemikattilaan. Lisää kattilaan yrtit sekä pippuri ja anna keiton poreilla kannen alla vartin verran. Mausta sipulikeitto misotahnalla ja kalakastikkeella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Viimeistely:

Annostele keitto uunin kestäville syville lautasille. Aseta päälle leipäviipaleet ja kuorruta ne juustoraasteella. Gratinoi 225 asteisessa uunissa kunnes juusto on ruskistunutta ja kuplivaa. Tarjoile heti.

Jos et omista uuninkestäviä lautasia, voit myös lykätä juustolla kuorrutetut leivät sellaisenaan uuniin ja lisätä ne sitten keittolautasille.

Maissisalaatti “Born in the USA”

by Juulia on August 12, 2018 1 Comment

Maissisalaatti, Portland Maine

Käväisin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa USA:ssa. Kiersimme Juuson kanssa kolmessa viikossa reitin Boston – Portland Maine – Boston – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore – New York ja huh miten intensiivinen, antoisa ja monin tavoin inspiroiva reissu se olikin!

Yritän parhaani, että saisin kerrankin kirjoitettua edes minimalistiset matkaraportit tänne kaupungeista, joissa vietimme pidemmän aikaa (iki-ihana Portland ME, Cool-umbus sekä tietysti New York), näissä kaupungeissa kun ne isoimmat kulinaristiset elämyksetkin tuli koettua. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, etten jostain syystä koskaan saa kirjoitettua juttuja matkoiltani, en, vaikka olisin jo visioinut ne reissun aikana ja kuvannut kaiken juttuun haluamani sekä vielä käsitellytkin ne kuvat. Mistä lie kiikastaa, jokin siinä matkaan palaamisessa kirjoittelun muodossa ilmeisesti tökkii, vaikka muuten reissuja ihana muistella onkin!

Born in the USA…

Mistä sen sijaan on aina jotenkin helpompi kirjoittaa, on tietysti kokkailu. Tällä reissulla en keittiöön päässyt kuin kolmesti, mutta jokaisella kerralla päädyin tekemään enemmän tai vähemmän samantapaista salaattia: jotain makeaa, jotain raikasta, joku yrtti + juusto. Kiertelin aina tilaisuuden tullen paikallisissa ruokakaupoissa (oih Whole Foods, Trader Joe’s, Krogers, Giant…), pää pyörällä erityisesti hedelmä- ja vihannesosastoilla. Kun sain sitten muutaman kertaa syyn oikein shoppaillakin, en malttanut olla keräämättä ostoskoriin täyttä lastia kaikkea mitä mieleni teki. Ja maissilapsi kun olen, minunhan teki mieli varsinkin tuoretta MAISSIA!

Valitettavasti tiellemme ei osunut niitä monivärisiä ihania maissintähkiä, joita aina Instagramissa ihailen, mutta sainpa sentään käsiini ihanan tuoretta ja makeaa kaksiväristä sokerimaissia. En valita, se oli nimittäin herkkua sekin. Lisäksi koriin piti kerätä hassuimman muotoiset ja näköiset perinnelajiketomaatit (heirloom tomato) sekä funkeimmat paikalliset juustot ja kun kaikki himot oli kaupassa tyydytetty, syntyi idea ruokalajista vasta, kun pääsin saaliineni takaisin keittiöön.

Maissisalaatti vol 1 & 2

Portlandissa tein meille eräänä aamuna salaatin, johon tuli tuoretta maissia, keltaista heirloom tomaattia, valkoista nektariinia, pulleita Mainen mustikoita, puska basilikaa, sekä upeaa Cosmic Goat Farm & Creameryn “Stargrazer” -vuohenjuustoa. Airbnb:mme keittiöstä lainasimme ripauksen suolaa, pippuria sekä lorauksen oliiviöljyä. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun itse raaka-aineet olivat niin makoisia – täydellinen maissisalaatti oli siinä.

Kuka alkais viljelemään täällä koti-Suomessa vesimeloniretiisejä? Katsokaa nyt miten upea se on!

Maissisalaatti, Columbus Ohio

Columbuksessa pääsin toistamaan tämän ihanan makuyhdistelmän, kun illallistimme yhtenä iltana Juuson ystävien kotona isommalla porukalla. Tuolloin kävimme ostoksilla paikallisessa etnisessä jättikaupassa, Saraga Supermarketissa, ja koriin tarttui edellämainittujen lisäksi muutama upea vesimeloniretiisi, kevätsipulia, nippu isoja perillan lehtiä (joita en voi vastustaa) sekä vuohenjuuston sijasta hieman fetaa. Oi, kyllä, tämäkin yhdistelmä toimi.

D.C.:ssä salaattiin päätyi maissin sijasta sesonkiherkku Rainier-kirsikoita sekä pikkuruisia viinirypäleitä, joita “sampanjarypäleiksikin” ilmeisesti nimitetään. Mutta eipä siitä salaatista tällä kertaa enempää, nimittäin koti-Suomessahan on nyt meneillään maissikausi! Tuo täydellinen maissisalaatti onnistuu nyt siis vihdoin täälläkin ♥

Mitä tulee juustoon, itse pidin salaatin muiden makujen kanssa ehkä hippusen enemmän pehmeästä ja miedon happamasta vuohenjuustosta, jota käytin Portlandissa kuin terävämmästä fetasta, jota laitoin salaattiin Columbuksessa.

Maissisalaatti “Born in the USA”

2-4:lle

2 tuoretta maissintähkää

2 kypsää nektariinia

100 g pensasmustikoita

1 iso pihvitomaatti tai 2 pienempää kypsää tomaattia

ruukku basilikaa / perillaa / 4-5 isoa shisolehtä

n. 150 g pehmeää ja mietoa vuohenjuustoa / vuohenfetaa

loraus hyvää neitsytoliiviöljyä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lisäksi halutessasi:

1 vesimeloniretiisi / kourallinen pikkuretiisejä tai pieni pätkä retikkaa

1 kevätsipuli varsineen

1 limetin mehu

Riivi maissista suojalehdet ja pese maissi. Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkästä jyvät irti syvään kulhoon. Kuutioi tomaatti sekä nektariini sentin-parin paloiksi ja lisää kuutiot maissin sekaan. Heitä sekaan mustikat sekä varsistaan riivityt basilikan/perillan lehdet (mikäli saat jostain käsiisi isoja shisolehtiä, voit suikaloida 3-4 lehteä ohuelti salaatin sekaan).

Mikäli käytät kevätsipulia ja retiisiä, viipaloi vielä retiisi/retikka tai vesimeloniretiisi (mikäli löydät sellaisen muuten Suomesta niin vinkkaa mullekin mistä niitä saa!) sekä kevätsipuli ja heitä nekin salaatin sekaan.

Mausta maissisalaatti kunnon lorauksella hyvää neitsytoliiviöljyä sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Mikäli olet kirpeän ystävä, voit puristaa sekaan vielä hieman limettimehua. Sekoita hyvin ja murustele salaatin päälle lopuksi käyttämäsi juusto. Sekoita kevyesti ja tarjoile heti!

Rosmariini-mantelinäkkäri & pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

by Juulia on October 18, 2017 12 Comments

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Earth Control

Rosmariini-mantelinäkkärit & pähkinäiset chili-suklaa knäkkärit = yksi ratkaisu pähkinänhamstrausongelmaani

En tiedä teistä, mutta minä rakastan erilaisia pähkinöitä ja siemeniä! Olen niihin itseasiassa niin hulluna, että kaappeihini kerääntyy helposti laajakin kokoelma jos jonkinmoista pähkinäsekoitusta, snackmixia ja mantelipussia.

Rakastan siemeniä, pähkinöitä, manteleita ja erilaisia kuivattuja hedelmiä niiden monipuolisuuden takia tuolla reseptiikan puolella, mutta toki myös välipalana – niinpä pusseja löytyy aina useampi myös työpaikaltani. Monesti ostan kiinnostavan näköisiä pähkinäsekoituksia tai kivan salaattimixin kotiin ihan vaan varmuuden varalta, kun en muista, mitä kotoa jo löytyy.

Paahdetut ja suolatut mantelit = lempparia!

Välillä havahdun pähkinän ja mantelin hamstraustilanteeseeni, kun keittiönkaappia avatessa vastaan vyöryy useampikin avattu pussi. Tuolloin pähkinöitä, siemeniä ja manteleita löytyykin vähän aikaa niin salaatin, puuron kuin keitonkin päältä ja pohdin muutenkin aktiivisesti, mihin kaikkeen niitä voisikaan vielä upottaa!

Mikäli leipoisin useammin, erilaisten pussien jämät päätyisivät varmasti pitkälti leipiin, sämpylöihin, pikkuleipiin ja piirakoihin. Innostun kuitenkin leipomaan verrattain harvakseltaan, joten tässä köökissä pähkinät päätyvät useammin jonkinlaiseen suolaiseen ruokaan. Varsinkin monia kasvisruokia on kiva täydentää pähkinöillä proteiinipitoisemmiksi. Hyväksi havaittuja käyttökohteita ovat mm. erilaiset kasvispihvit ja -pyörykät sekä aasialaistyyppiset nuudelisalaatit ja curryt. Kesällä hurahdin täysillä kylmään ajo blanco -keittoon, jonka pääraaka-aine on manteli, ja onpahan sitä tullut tehtyä myös pähkinäistä pizzaa! Syyssilakkakauden aikana lempi kalaohjeitani on siemenkuorrutetut silakat.

Erilaisia pähkinäisiä lisukkeita ja tahnoja, kuten pestoa, saksanpähkinächorizoa, dukkah‘ia sekä viimeisimpänä villityksenäni pähkinäistä kukkakaalimurua teen myös paljon. Jep, täällä ollaan aivan pähkinöinä pähkinöihin (ja siemeniin, ja manteleihin…) ♥

Tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni raaka-aineena ovat Earth Controlin uutudet, Salty Almonds sekä Nuts & Choco. Olen ollut jo jonkin aikaa aivan hulluna Earth Controlin rapeaksi paahdettuihin kikherneisiin, sekä seokseen, jossa on paahdettuja ja suolattuja härkäpapuja, joten tuotevalikoima on minulle jo entuudestaan hyvinkin tuttu.

Erilaisia pähkinöitä ja tumma suklaa -hippuja sisältävä Nuts & Choco saa minulta pisteet duunieväskategoriassa, silloin harvoin kun minun nimittäin tekee mieli suklaata, olen lähes poikkeuksetta töissä. Suklaaherkuttelu ei kuitenkaan lähde lapasesta, kun syö kourallisen tätä seosta suklaapatukan sijasta! Suolatut mantelit taas ovat ruuanlaitossa vakioraaka-aineitani – niitä on oltava kaapissa aina.

Niin hyviä kun kummatkin tuotteista ihan sellaisenaan ovatkin, halusin kuitenkin lähteä kokkaamaan niillä jotain. Kun tuossa aiemmin tuli jo mainittua, etten ole kovin kummoinen leipuri, päätin jääräpäisesti leipoa jotain: taannoin bongaamaani todella yksinkertaisen oloista kolmen raaka-aineen mantelinäkkäriä! (Vai onko se kräkkeri? Kräkkeri-näkkäri-knäkkäri?) Ehkä sitä leipoisi useammin, jos pysyttelisi vain näissä superhelpoissa ohjeissa 😀

Suklaaseen dipattu Choco & Nuts -kräkkeri maustetaan chilillä, kardemummalla, kanelilla ja timjamilla.

Rosmariini-mantelinäkkäri maistuu ihanalle viikunan ja pehmeän vuohenjuuston kera

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään mantelijauhoa kokonaisten manteleiden sijaan, mutta äkkiäkös nuo mantelit nyt surattaa jauheeksi. Muutoin resepti on kyllä harvinaisen helppo: ensin valmistetaan pellavansiemenistä seosta sitova “lima”, johon jauhetut mantelit ja mausteet sekoitetaan. Pieni määrä öljyä takaa lopputuloksen rapeuden, mutta muuta näihin näkkäreihin ei sitten tulekaan!

Ohjeesta innostuneena testasin metodia myös Nuts & Choco -seokseen ja hyvän lopputuloksen saatuani lähtikin seuraavaksi maustaminen vähän lapasesta. Ihan kolmen raaka-aineen näkkäriksi en lopputuloksiani siis voi kutsua, vaikka perusohje sisältääkin edelleen vain pellavansiemeniä, manteleita/pähkinöitä, vettä sekä öljyä.

Rosmariini-mantelinäkkäri

1 pellillinen

150 g Earth Control Salty Almonds -manteleita

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl vettä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl tuoretta rosmariinia / ½ tl kuivattua rosmariinia

(½ tl suolaa)

Soseuta tahnaksi vesi, pellavansiemenet, öljy ja rosmariini. Jätä seos vartiksi jääkaappiin tekeytymään.

Jauha mantelit tehosekoittimella niin hienoksi kuin pystyt. Pienet murumaiset sattumat eivät kuitenkaan haittaa. Lisää manteleihin pellavaseos ja sekoita kaikki yhteen tasaiseksi massaksi. Mausta massa halutessasi vielä ekstraripauksella suolaa.

Kumoa seos leivinpaperille ja taputtele se kostutetuilla käsillä paksuksi levyksi. Aseta levyn päälle toinen leivinpaperi ja kauli seos muutaman millin paksuiseksi levyksi papereiden välissä. Irroita varovasti päällimäinen leivinpaperi ja jaa levy taikinapyörällä tai veitsellä haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Mantelinäkkäri paahtuu sopivaksi 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttissa. Pelti kannattaa kääntää puolivälissä paistoa kerran ympäri ja vahtia muutenkin uunia hieman – reunapalat saavat nopeiten väriä. Ne voi halutessaan napsia pelliltä pois jo aiemmin, jos ne uhkaavat muuten saada liikaakin väriä. Mantelinäkkäri on valmista, kun se on kauttaaltaan rapea ja kullanvärinen.

Tarjoile rosmariini-mantelinäkkäri esim. vuohenjuuston, rosmariinin ja viikunoiden kera.

Pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

1 pellillinen

1 pussi Earth Control Choco Nuts -seosta

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl vettä

1rkl saksanpähkinäöljyä (tai muuta aromikasta pähkinäöljyä)

1 tl kanelia

½ tl kardemummaa

1 tl chilihiutaleita

Soseuta tahnaksi vesi, pellavansiemenet, öljy ja mausteet. Jätä seos vartiksi jääkaappiin tekeytymään.

Jauha suklaa-pähkinäseos tehosekoittimella niin hienoksi kuin pystyt. Pienet murumaiset sattumat eivät haittaa. Lisää jauheeseen pellavaseos ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Tasoita seos leivinpaperille samoin kuin manteli-rosmariininäkkäri ja paahda kräkkereitä 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Pidä peltiä silmällä paistaessa, jotteivät reunapalat paahdu liikaa.

Halutessasi voit vielä dipata pähkinäiset chili-suklaakräkkerit toisesta päästään sulatettuun tummaan suklaaseen ja ripotella suklaalle vielä muutaman sormisuolakiteen, hieman chiliä ja vaikkapa tuoretta timjamia! Tarjoilin suklaaseen dipatut kräkkerit tuoreen luumun kera – timjami, chili, lämmittävät mausteet ja pähkinä sopivat minusta luumun kaveriksi mitä erinomaisimmin näin syksyllä.

Valmiit kräkkerit säilyvät huoneenlämmössä muutaman päivää; itse säilytän ne mieluiten lasipurkissa.

Edelliset Earth Control -reseptini löytyvät täältä:

Sipsihullun sipsileivät

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Lisää reseptejä löydät Earth Controlin FB-sivuilta! 🙂

Pähkinäinen kantarellipizza kukkakaalipohjalla

Vege

by Juulia on August 26, 2016 7 Comments

Kantarellipizza!

Mua vaivaa kantarellijumi. Niitä saa niin lyhyen aikaa, että en meinaa millään raaskia tehdä niistä mitään kokeellisempaa, vaan noudatan vuodesta toiseen samaa kantarellikaavaa: ekat on aina syötävä silleensä, voissa paistettuna ja kevyesti suolalla ja eeeehkä pippurilla maustettuna. Sipuli seassa on myös sallittu. Seuraavista tehdään mahdollisesti jo risottoa. Sitä seuraavista tehdään taatusti risottoa. Ja sitä seuraavista. Väliin ehkä väännetään kermainen kantarellikastike, mutta lähes poikkeuksetta kantarellini päätyvät risotoksi.

Mikäs siinä sinänsä, hyväähän risotto on! Varman päälle pelaaminen alkaa kuitenkin pidemmän päälle tympimään. Olkoonkin että kantarellit (ja muutkin metsäsienet) ovat harvinaista kausiherkkua, luulis että tällainen ruokaintoilijaneropatti uskaltautuisi välillä vääntämään jotain mukavuusalueen ulkopuolistakin?

Tänä vuonna olenkin omaksi yllätyksekseni ottanut pieniä harppauksia ulos sieltä mukavuusalueelta. Muutaman viikon takainen kantarellichowder oli jo osoitus aivan uudenlaisesta rohkeudesta, mutta sitten otin askeleen vielä kauemmas ja lopputulos oli kantarellipizza. Hirmuisen kokeelliseksi en pizzaa silti vielä sanoisi, varsinkin kun kukkispohja alkaa jo olla vähän vanha juttu, mutta sen sijaan kantarellien yhdistäminen karamellisoituihin chili-hasselpähkinöihin osoittautui varsin toimivaksi ja ainakin itselleni täysin uudeksi makupariksi ♥

Muut pizzan raaka-aineet pyörivätkin sitten pitkälti sekä kantarellien että hasselpähkinöiden tukena: hasselpähkinä ja kukkakaali ovat kokemukseni mukaan mainio pari, samoin kukkakaali ja vuohenjuusto, vuohenjuusto ja kesäkurpitsa, sekä kesäkurpitsa ja salvia. Salvia sattumalta taas toimii monen muun yrtin tavoin hienosti sienien kaverina ja näin virittelemäni makuympyrä sulkeutuu.

Vanhasta tutusta kukkakaalipizzapohjastakin sain sentään vähän uutta potkua irti, kun maustoin sen salvialla, vuohenjuustolla ja hasselpähkinällä. Aikaansaamaani paahteiseen ja reunoiltaan rapsakkaan pohjaan olinkin erityisen tyytyväinen! Täytteiden kanssa pelasin siinä mielessä varman päälle, että paistoin sienet pannulla erikseen ja lisäsin ne vasta valmiin pizzan päälle. Näin pystyin valvomaan niiden kypsyysasteen juuri sopivaksi (sekä kuivahtaneet että liian kosteat sienet ovat mielestäni masentavia).

Kantarellipizza karamellisoiduilla chili-hasselpähkinöillä

Pohjaan:

n. 300 g kukkakaalin kukintoja (= n. 1 keskikokoinen kukkakaali)

1 luomukananmuna

50 g paahdettuja hasselpähkinöitä

50 g kovaa ja aromikasta vuohenmaitojuustoa (esim. Vuohen vuoristojuusto)

n. 10 salvian lehteä

ripaus suolaa + vastarouhittua mustapippuria

Piälliset:

n. 150 – 200 g kantarelleja

2-3 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

nippu tuoretta salviaa

50 g paahdettuja hasselpähkinöitä

1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia tms. juoksevaa makeaa

1-2 tl chilihiutaleita

n. 100 g kesäkurpitsaa

n. 100 g pehmeää levittyvää vuohenjuustoa

n. 100 g kovaa ja aromikasta vuohenjuustoa

Paahda sekä pohjaan että täytteisiin tulevia hasselpähkinöitä kuivalla paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes niiden kuoret alkavat halkeilla ja irtoilla ja pähkinät saada hieman väriä. Jäähdytä ja hiero loputkin kuoret irti esim keittiöpyyhkeen välissä, jaa pähkinät sitten kahteen osaan.

Puolet pähkinöistä karamellisoidaan ruokalusikallisessa oliiviöljyä ja hunajaa ja maustetaan sitten ripauksella chilihiutaleita ja suolaa. Karamellisoituneet pähkinät chili-hunajoineen kumotaan leivinpaperille jäähtymään, jonka jälkeen ne rouhitaan karkeasti – niillä maustetaan pizza paistamisen jälkeen. Huom! Varo polttamasta hunaja-pähkinäseosta, se kärähtää yllättävän nopeasti mikäli levy on liian kuumalla etkä pidä seosta silmällä.

Jäljelle jääneet pähkinät käytetään pizzapohjaan. Ne jauhetaan muruksi blenderissä tai silppurissa kukkakaalinnuppujen ja salvianlehtien kera. Lisää hienoksi silputun (ei soseutetun!) kukkakaaliseoksen sekaan vielä raastettu vuohenjuusto sekä yksi muna. Taputtele kukkakaaliseos sitten noin puolen sentin paksuiseksi pizzapohjaksi leivinpaperille. Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, tai kunnes se saa hieman väriä ja on sekä hieman kuivahtanut että kiinteytynyt. Jos olen oikein viitseliäällä tuullella, käännän pohjan ympäri ja paistan sitä toinen puoli ylöspäin hetken ennen täyttämistä, jolloin voin olla varma ettei pohjan alla piileskele kosteutta.

Vink vink: pohjan ympäri kääntäminen onnistuu kätevästi toisen leivinpaperoidun pellin kanssa: se asetetaan uunipellin päälle ylösalaisin, ja sitten päällekkäin asetetut pelli kiepautetaan ympäri. Edellinen leivinpaperi kuoritaan varovasti pohjasta irti. Lastoilla pohjaa ei ehkä kannata ruveta kääntelemään ellei sitten omista tosi isoja lastoja.

Levitä pohjalle pehmeä vuohenjuusto, puolet raastetusta kovasta juustosta, ohuelti viipaloitu kesäkurpitsa, muutama salvianlehti ja vielä loput juustoraasteesta. Paista, kunnes juusto kuplii ja saa hieman väriä. Odotellasi paista kantarellit ja viipaloitu valkosipuli oliiviöljyssä ja mausta kevyesti suolalla; pidä lämpimänä.

Ota pizza lopuksi uunista ja levitä sen päälle kantarellit sekä karamellisoitu hasselpähkinä. Koristele vielä tuoreella salvialla.