Viikunasalaatti tomaateilla ja manteli-kombuchakastikkeella
Viikuna ja tomaatti ne yhteen soppii…
…joten pannaanpa ne äkkiä pussauskoppiin. Eli siis lautaselle, tietysti! En tiedä kuinka monelle tulee yllätyksenä, että viikuna ja tomaatti ovat loistava yhdistelmä, mutta minulle se tuli! Tomaatin mehevä hapokkuus ja viikunan mieto makeus ovat hyvät kaverit ja kun sekaan vielä heittää aromikasta juustoa ja jotain pähkinäistä, on lopputulos todellakin vastustamaton.
Tämä yhdistelmä tuli minulle taannoin vastaan Instagramissa, enkä saanut sitä sen jälkeen mielestäni niin millään. Ei siis muuta kuin kokeilemaan.
Salaatti, jonka Instasta bongasin oli kutakuinkin tämä NYT Cooking -sivuilta löytyvä viikuna-tomaattisalaatti. Viikuna, homejuusto ja pähkinät ovat toki tuttu kombo jo juustolautaselta, mutta tomaatin lisääminen tuohon yhtälöön oli minulle jotain ihan uutta.
Oma versioni syntyi lopulta osittain siitä mitä kotoa löytyi ja siitä, ettei rakas puolisoni syö sinihomejuustoa. Päädyin käyttämään salaatissa viikunan lisäksi sekä ihanan kirpakoita vihreitä pikkutomaatteja, että upean dramaattisia tummia kirsikkatomaatteja. Juustoksi valikoitui meidän kummankin herkku, pitkään kypsytetty ja aromikas vuohenjuusto Juustoportilta. Ja mitä tulee siihen “pähkinäisyyteen”? Tein salaatille kastikkeen mantelitahnasta ja inkiväärikombuchasta 🙂
Kahden raaka-aineen kastike syntyy mantelitahnasta ja kombuchasta
Kastike syntyi tosiaan tällä kerralla käden käänteessä kombuchasta ja siemen/manteli/pähkinätahnasta. Käytin itse kastikkeeseen nyt mantelitahnaa ja inkiväärikombuchaa, mutta aivan yhtä hyvin salaatin makuihin toimisi hassel- tai saksanpähkinätahna tai jopa tahini.
Riippuen tahnan tiiviydestä ja halutun kastikkeen sakeudesta, kombuchaa tarvitaan tietysti vähän enemmän tai vähemmän, mutta periaatteessa yhtä tahnalusikallista varten kaksi lusikallista kombuchaa tuntuu olevan toimiva suhdeluku. Kombuchankin kanssa voisi hyvin lähteä testailemaan erilaisia makuvaihtoehtoja, kun niitä makuja tarjolla on nykyään jo paljon 🙂 Itse tykkäsin tässä yhteydessä kuitenkin kovasti siitä aavistuksen erottuvasta inkiväärin poltteesta, jota inkiväärikombucha kastikkeeseen tuo.
Viikunasalaatti tomaateilla & kahden raaka-aineen kombuchakastike
2:lle
3-4 tuoretta kypsää viikunaa
15-20 kirsikkatomaattia koosta riippuen (osa voi olla vihreitä jos löydät, niistä tulee annokseen kivaa kirpeyttä)
n. 16 tuoretta salvianlehteä (tai basilikaa, rucolaa, viinisuolaheinää)
n. 75 g pitkään kypsytettyä aromikasta kovaa juustoa tai sinihomejuustoa
Kahden raaka-aineen kombuchakastike:
2 rkl mantelitahnaa
4-5 rkl inkiväärikombuchaa
ripaus suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
Valmista ensin kahden raaka-aineen kastike: Sekoita pienessä kulhossa lusikalla mantelitahnan joukkoon vähän kerraallaan inkiväärikombuchaa, kunnes tahna ohenee kastikkeeksi. Mausta ripauksella suolaa ja vastarouhittua mustapippuria.
Puolita kirsikkatomaatit ja lohko viikunat kuuteen osaan. Annostele lautasille ja murustele päälle juusto. Lisää annokselle juuri ennen tarjoilua oksista nypityt salvianlehdet, jotta ne eivät ehdi nuupahtaa. Valuta salaatille manteli-kombuchakastike ja tarjoile.
Ricotta & tomaatti galette, helppoa, hyvää, helppoa… sanoinko jo helppoa?
Galette!
Tänään leivoin pitkästä aikaa taas galeten! Ihastuin näihin ranskalaisiin rustiikkisen rentoihin piirakoihin jo muutama vuosi sitten, mutta hetken hurahduksen jälkeen galette pääsi unohtumaan vähäksi aikaa. Harmi sinänsä, galette on piirakaksi harvinaisen helppotekoinen, sen voi täyttää suolaiseksi tai makeaksi eikä tarvitse edes piirakkavuokaa käyttää. Galette on myös siitä kiitollista leivottavaa, että taikina valmistuu käsivoimin, paistuu pellillä rapean lehteväksi ja lopputulos maistuu vieläpä erittäin hyvältä myös kylmänä (ilmiselvää piknikruokaa!).
No mistä se galette sitten tupsahti taas mieleen? Tapaan jatkuvasti Instagramin kautta kaltaisiani ruokaintoilijoita ympäri maailman. Joidenkin kanssa tulee virtuaalimaailmassa toimeen suorastaan niin hyvin, että näitä ihmisiä alkaa ajattelemaan ystävinä, vaikkei kasvotusten tavattukaan olla. Yksi tällaisista ihmisistä on kreikkalainen ruokablogaaja Teti, johon tutustuin viime kesän Eat Capture Share -ruokakuvaushaasteen tiimoilta.
Tetin reseptit ja kokkaustyyli ovat mieleeni ja hänen kuvansa ovat monesti suorastaan henkeäsalpaavia. Erityisesti rakastan hänen action-kuviaan sekä kaikkia hänen merenelävä- ja pasta-aiheisia luomuksiaan. Teti julkaisi noin viikko takaperin galette -aiheisen haasteen jakaen samalla myös oman loistavan galettetaikinaohjeensa. Haasteen hashtag on #10daysforagalette ja haaste loppuu sunnuntaina. Koska ensinnäkin pidän suuresti haasteen heittäjästä ja toisekseen galeteista, eihän siinä auttanut muu kuin laittaa taikina tekeille ja keksiä millä sen täyttäisi!
Koska kotoani löytyi sopivasti samalla viikolla ex tempore marinoituja artisokkia, päädyin täyttämään galetteni niillä. Lisäksi lastasin pohjalle savustetulla oliiviöljyllä maustettua ricotan ja pehmeän vuohenjuuston seosta, tomaatteja ja yrttejä. Lopputulos oli just sitä mitä voi kuvitellakin: herkullista.
Galettetaikinan ohje muokattu Teti’s Flakes -blogin reseptistä. Tämä galettepohja on todella helppotekoinen ja maukas! Ainoa mistä on pidettävä säntillisesti huolta on lämpötila. Kaikki taikinan raaka-aineet pitäisi olla kylmiä, ja erityisesti voita ei saa päästä taikinan tekovaiheessa lämpenemään ja sulamaan. Tämä tuskin tuottaa ongelmia Suomen oloissa suurimman osan aikaa vuodesta, mutta jahka seksihelteet taas koittavat muistakaa viilentää taikinaa tarpeen mukaan jääkaapissa ihan siinä tekovaiheessakin!
Aloita voin valmistelusta: kuutioi voi hyvin pieneksi ja laita se takaisin jääkaappiin kylmenemään. Raaka-aineiden pitää olla kylmiä! Mittaa jääkylmä vesi ja piimä lasiin ja sekoita. Nosta jääkaappiin odottamaan käyttöä. Sekoita kulhossa jauhot, suola sekä voikuutiot. Hierrä ja nypi voikuutoita jauhoihin käsin, kunnes kaikki jauho on tarttunut voihin. Tarkoitus on jättää sekaan myös isompia jauhon kuorruttamia voipaloja, vaikka osin jauho-voiseos hiekkamaiseksi saa tullakin. Mikäli seos uhkaa lämmetä huoneenlämmön tai käsien lämmön takia niin että voi alkaa pehmenemään, nosta kulho hetkeksi jääkaappiin ja jatka vasta sitten.
Lisää sekaan sitten neste vähän kerrallaan ja sekoita vain sen verran, että saat aikaan kasassa pysyvän taikinapallon. Kääri pallo kelmuun ja nosta jääkaappiin tunniksi. Taikinan voi tehdä myös jopa kaksi vuorokautta etukäteen, tai tarvittaessa pakastaa raakana n. 2 kk ajan.
Galette:
Esilämmitä uuni 200 asteeseen. Kauli taikina isoksi ja mahdollisimman ohueksi levyksi jauhotetulla pinnalla. Voit nipistellä tarvittaessa taikinan reunoihin ilmestyviä halkeamia sormin kiinni, mutta liikoja ei repaleisista reunoista tarvitse kuitenkaan välittää. Ne vähän niinkuin kuuluvat galetteen.
Sekoita ricotta ja pehmeä vuohenjuusto keskenään. Ei haittaa, vaikka sekaan jäisi vuohenjuustosattumia. Mausta juustoseos mustapippurilla, ripauksella suolaa sekä lorauksella oliiviöljyä (itse käytin tällä kertaa savustettua oliiviöljyä, mutta myös esim. artisokkien öljymarinadi, yrttiöljy tai chiliöljy käy tähän).
Levitä juustoseos galettetaikinalle niin, että taikinan reunoihin jää tyhjää vähintään viitisen senttiä. Viipaloi tomaatti hyvin ohuelti ja nostele pohjan päälle. Asettele sekaan myös artisokka sekä kirsikkatomaatit. Kääntele reunat täytteen päälle. Silppua rosmariini ja nypi timjamin lehdet varsistaan. Ripottele yrtit täytteelle ja rouhi vielä kaiken päälle hieman mustapippuria. Mausta vielä suolaripauksella ja lorauksella öljyä.
Paista galettea uunin keskitasolla 40-45 minuuttia, tai kunnes taikina on reunoistaan kullanruskea ja galette on varovasti lastalla nostaessa jämäkkä myös pohjastaan. Anna jäähtyä hetki (tai kokonaan) ennen tarjoilua.
Ps. Kirsikkatomaatit voi toki laittaa galetteen ilman varttakin. Minusta varsi näyttää sen verran hauskalta, että pidän sen mieluumin presentaation vuoksi kiinni tomaateissa syömiseen asti. Varren voi sitten napata valmiista galetesta pois juuri ennen kuin aletaan syömään.
Minulla on muutama ruokamuisto, joka on piirtynyt syvälle makumuistiini ja joiden avulla voi palauttaa mieleen yksityiskohtia ruokailutilanteesta jopa vuosikymmeniä myöhemmin. Yksi niistä on ehdottomasti ranskalainen sipulikeitto, nautittuna missäs muualla kuin Pariisissa. Tarkemmin ottaen Montmartren kukkullalla, 18-vuotiaana au pair -tyttönä, joka kulutti vapaa-aikaansa suunnistelemalla kävellen ympäri Pariisia kauas näkyviä maamerkkejä apuna käyttäen (asuin kirjaimellisesti Eiffel-tornin vieressä, joten kotiin löysin aina).
Jos lainkaan arvaan oikein näin vanhempana ja reilusti kokeneempana, ravintola, jossa tuon ikimuistoisen keiton särvin, oli juurikin sellainen pahamaineinen turisteille suunnattu ruokateemapuisto, jota nyt pyrkisin välttämään kuin ruttoa. Montmartrehan on niitä pullollaan, ainakin jos miettii kukkulan huippua, Sacré-Coeur -kirkon ympäristöä ja reittiä, jota useimmat sinne kapuavat.
Tuolloin elettiin aikaa ennen ruokablogien ja Instagramin, joten kännykästä ei löytynyt sekunneissa sataa neuvoa siitä, minne mennä syömään ns. autenttisesti. Siis eihän siinä kapulassa mitään nettiäkään ollut, lähinnä matopeli 😀 Nyt puhutaan hei 90-luvusta! Minulla ei tuolloin varsinaisesti ollut intoa eikä oikein keinojakaan selvitellä, mihin sitä oikeasti pitäisi mennä syömään, ja niinpä päädyin milloin mihinkin. Yleensä uskalsin mennä sisään lähinnä paikkoihin, joissa oli jonkin verran ihmisiä, muttei nyt sentään liikaa ja jotka olivat tarpeeksi halpoja. Ranskaa onneksi osasin tuolloin jo niin hyvin, ettei menun sentään tarvinnut olla englanniksi … mutta mitään kovin kokeellista en koskaan tilannut.
Jos ihan totta puhutaan, kerrat, joina kävin ravintolassa syömässä tuon au pair -vuoteni aikana on laskettavissa ihan yhden käden sormilla. Au pairin palkka ei venynyt sen kummempiin ravintolahurvitteluihin ja loppujen lopuksi kahvilat ja ravintolat olivat hieman kuumottavia yksinään liikkuvalle 18-vuotiaalle pikkukaupungin kasvatille. Mitä sen sijaan kulutin runsain mitoin, olivat kaduilta ostettavat crêpes -lettuset.
Oi sipuli! Kaunis olet … ja pieneksi kutistut tuntitolkulla karamellisoidessa.
Ranskalainen sipulikeitto
Palatakseni sipulikeittoon: kun muutin sitten Pariisi -vuoteni jälkeen Helsinkiin opiskelemaan, yritin muutamaankin otteeseen tehdä itse ranskalaista sipulikeittoa. Kerran jopa koversin kokonaisen leivän sen tarjoilua varten – huh mitä yritystä! Samaan tulokseen en kuitenkaan päässyt (eikä ihme, en usko että karamellisoin sipulia läheskään tarpeeksi) ja pikkuhiljaa sipulikeitto unohtui repertuaaristani.
Herätin tämän ruokamuiston kuitenkin noin 20 vuotta myöhemmin henkiin viime keväänä, kun jostain silmiini osui ranskalaistyyppinen sipulikeitto, jonka salainen raaka-aine oli kalakastike. Ei, kalakastike ei taatusti kuulu ranskalaiseen sipulikeittoon. Eikä muuten misotahnakaan. Mutta kumpaakin laitan minä omaani nykyään!
Molemmat näistä mausteista ovat salaisia aseitani jos jonkinlaisissa ruuissa, joihin ne eivät perinteisesti ehkä ihan kuulu. Pienissä määrissä miso ja kalakastike tuovat ruokaan umamia, syvyyttä, intensiteettiä ja sellaisen suolaisen säväyksen joka kiehtoo mutta jonka lähdettä ei ruuan muiden makujen seasta välttämättä kuitenkaan tunnista. Sitä kuuluisaa “je ne sais quoi”:ta.
Kiitos mison ja kalakastikkeen, sipulikeittoni on siis kaikkea muuta kuin ranskalainen. Nimettäköön se siksi vaikkapa fuusiokeittiön sipulikeitoksi 🙂 Ranskalaisen sipulikeiton tapaan tämäkin fuusioviritys tehdään silti huolellisesti karamellisoiduista sipuleista ja gratinoidaan juustokuorrutteisten leipien kera täydelliseksi.
Tämä ohje muuntuu simsalabim kasvisruoaksi, kun käytät kasvislientä ja joko jätät kalakastikkeen pois, tai korvaat sen vegaanisella kalakastikkeella. Vegaaninen keitto on, kun käytät vegaanista juustoa ja korvaat voin vegaanisella paistonkestävällä kasvisrasvavalmisteella tai ihan vain kasviöljyllä.
Sipulikeitto fuusiokeittiön tyyliin
Karamellisoitu sipuli:
1 kg keltasipulia
¼ tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl voita
4-6 valkosipulin kynttä
Sipulikeitto:
karamellisoitu sipuli
½ dl brandyä (tai 1 dl kuivaa sherryä)
1¼ litraa vahvaa lihalientä (voit käyttää myös kana- tai kasvislientä. Itsetehty olis paras mutta laadukas kaupan liemi toimii toki myös)
2-3 laakerinlehteä
1-2 tl tuoretta / ½-1 tl kuivattua timjamia
1-2 tl tuoretta / ½-1 tl kuivattua rosmariinia
1 rkl misotahnaa (mieluiten shiromiso)
1 tl kalakastiketta
vastarouhittua mustapippuria
Tarjoiluun:
4 viipaletta hyvää, mieluiten juureen tehtyä maalaisleipää
n. 150 g juustoa (itse tykkään käyttää tässä pitkään kypsytettyä vuohen vuoristojuustoa)
Valmista ensin karamellisoitu sipuli:
Kuori ja viipaloi sipuli. Kannattaa pyrkiä siihen, että palat ovat yhdenmukaisia ja -kokoisia – olivat ne sitten silppua tai viipaletta. Näin sipulipalat karamellisoituvat tasaisemmin. Kuumenna isolla pinnoitetulla paistinpannulla öljy ja voi kuplivaksi keskilämmöllä ja lisää pannulle sipulia sitä mukaa, kun saat sitä silputtua. Ripottele sipulin sekaan suola ja sekoittele pannua vähän väliä. Kun kaikki sipuli on pannulla, kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes sipuli on kauttaaltaan läpikuultavaa. Alenna sitten lämpö miedoksi ja jätä sipuli muhimaan ilman kantta liedelle.
Palaa tarkistamaan sipulin tilanne 10-15 minuutin välein ja sekoita sipulia pohjia myöten jokaisella tarkistuskerralla. Kun nestettä on haihtunut pannulta jo reilummin ja sipulimäärä on selvästi kutistumaan päin, voit pitää pannua vähän tihempään silmällä. Jatka sipulin paistamista, kunnes sipuli alkaa saamaan väriä ja karamellisoitumaan. Tällä määrällä siihen menee 1-2 tuntia (riippuen pannun koosta ja paistolämpötilasta – lämpöä nostamalla ei karamellisoitumista kannata yrittää nopeuttaa, pahimmassa tapauksessahan sipuli nimittäin silloin pääsee kärähtämään). Älä siis hätiköi, vaan puuhaile sipulin karamellisointiaikana jotain kivaa ja laita vaikka kännykkä muistuttamaan vartin välein sipulin tsekkaamisesta. Sipuli kannattaa karamellisoida melko tummaksi, jotta keittoon tulee reilusti makua … mutta käräyttää sitä ei kannata. Jos prosessia haluaa hieman nopeuttaa, voi käyttöön ottaa useamman pannun.
Sitten tehdään sipulikeitto!
Kuumenna kattilassa käyttämäsi liemi. Kaada brandy/sherry sipulipannulle ja raaputtele nesteen sekaan kaikki pannuun tarttunut maku ja sipuli. Anna sipulipannun poreilla muutama minuutti jotta alkoholi haihtuu ja kaavi sitten pannun sisältö liemikattilaan. Lisää kattilaan yrtit sekä pippuri ja anna keiton poreilla kannen alla vartin verran. Mausta sipulikeitto misotahnalla ja kalakastikkeella. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.
Viimeistely:
Annostele keitto uunin kestäville syville lautasille. Aseta päälle leipäviipaleet ja kuorruta ne juustoraasteella. Gratinoi 225 asteisessa uunissa kunnes juusto on ruskistunutta ja kuplivaa. Tarjoile heti.
Jos et omista uuninkestäviä lautasia, voit myös lykätä juustolla kuorrutetut leivät sellaisenaan uuniin ja lisätä ne sitten keittolautasille.
Käväisin tänä kesänä elämäni ensimmäistä kertaa USA:ssa. Kiersimme Juuson kanssa kolmessa viikossa reitin Boston – Portland Maine – Boston – Columbus Ohio – Washington D.C. – Baltimore – New York ja huh miten intensiivinen, antoisa ja monin tavoin inspiroiva reissu se olikin!
Yritän parhaani, että saisin kerrankin kirjoitettua edes minimalistiset matkaraportit tänne kaupungeista, joissa vietimme pidemmän aikaa (iki-ihana Portland ME, Cool-umbus sekä tietysti New York), näissä kaupungeissa kun ne isoimmat kulinaristiset elämyksetkin tuli koettua. Vuosien varrella olen kuitenkin huomannut, etten jostain syystä koskaan saa kirjoitettua juttuja matkoiltani, en, vaikka olisin jo visioinut ne reissun aikana ja kuvannut kaiken juttuun haluamani sekä vielä käsitellytkin ne kuvat. Mistä lie kiikastaa, jokin siinä matkaan palaamisessa kirjoittelun muodossa ilmeisesti tökkii, vaikka muuten reissuja ihana muistella onkin!
Born in the USA…
Mistä sen sijaan on aina jotenkin helpompi kirjoittaa, on tietysti kokkailu. Tällä reissulla en keittiöön päässyt kuin kolmesti, mutta jokaisella kerralla päädyin tekemään enemmän tai vähemmän samantapaista salaattia: jotain makeaa, jotain raikasta, joku yrtti + juusto. Kiertelin aina tilaisuuden tullen paikallisissa ruokakaupoissa (oih Whole Foods, Trader Joe’s, Krogers, Giant…), pää pyörällä erityisesti hedelmä- ja vihannesosastoilla. Kun sain sitten muutaman kertaa syyn oikein shoppaillakin, en malttanut olla keräämättä ostoskoriin täyttä lastia kaikkea mitä mieleni teki. Ja maissilapsi kun olen, minunhan teki mieli varsinkin tuoretta MAISSIA!
Valitettavasti tiellemme ei osunut niitä monivärisiä ihania maissintähkiä, joita aina Instagramissa ihailen, mutta sainpa sentään käsiini ihanan tuoretta ja makeaa kaksiväristä sokerimaissia. En valita, se oli nimittäin herkkua sekin. Lisäksi koriin piti kerätä hassuimman muotoiset ja näköiset perinnelajiketomaatit (heirloom tomato) sekä funkeimmat paikalliset juustot ja kun kaikki himot oli kaupassa tyydytetty, syntyi idea ruokalajista vasta, kun pääsin saaliineni takaisin keittiöön.
Maissisalaatti vol 1 & 2
Portlandissa tein meille eräänä aamuna salaatin, johon tuli tuoretta maissia, keltaista heirloom tomaattia, valkoista nektariinia, pulleita Mainen mustikoita, puska basilikaa, sekä upeaa Cosmic Goat Farm & Creameryn “Stargrazer” -vuohenjuustoa. Airbnb:mme keittiöstä lainasimme ripauksen suolaa, pippuria sekä lorauksen oliiviöljyä. Muuta ei sitten tarvittukaan, kun itse raaka-aineet olivat niin makoisia – täydellinen maissisalaatti oli siinä.
Kuka alkais viljelemään täällä koti-Suomessa vesimeloniretiisejä? Katsokaa nyt miten upea se on!
Maissisalaatti, Columbus Ohio
Columbuksessa pääsin toistamaan tämän ihanan makuyhdistelmän, kun illallistimme yhtenä iltana Juuson ystävien kotona isommalla porukalla. Tuolloin kävimme ostoksilla paikallisessa etnisessä jättikaupassa, Saraga Supermarketissa, ja koriin tarttui edellämainittujen lisäksi muutama upea vesimeloniretiisi, kevätsipulia, nippu isoja perillan lehtiä (joita en voi vastustaa) sekä vuohenjuuston sijasta hieman fetaa. Oi, kyllä, tämäkin yhdistelmä toimi.
D.C.:ssä salaattiin päätyi maissin sijasta sesonkiherkku Rainier-kirsikoita sekä pikkuruisia viinirypäleitä, joita “sampanjarypäleiksikin” ilmeisesti nimitetään. Mutta eipä siitä salaatista tällä kertaa enempää, nimittäin koti-Suomessahan on nyt meneillään maissikausi! Tuo täydellinen maissisalaatti onnistuu nyt siis vihdoin täälläkin ♥
Mitä tulee juustoon, itse pidin salaatin muiden makujen kanssa ehkä hippusen enemmän pehmeästä ja miedon happamasta vuohenjuustosta, jota käytin Portlandissa kuin terävämmästä fetasta, jota laitoin salaattiin Columbuksessa.
Maissisalaatti “Born in the USA”
2-4:lle
2 tuoretta maissintähkää
2 kypsää nektariinia
100 g pensasmustikoita
1 iso pihvitomaatti tai 2 pienempää kypsää tomaattia
ruukku basilikaa / perillaa / 4-5 isoa shisolehtä
n. 150 g pehmeää ja mietoa vuohenjuustoa / vuohenfetaa
loraus hyvää neitsytoliiviöljyä
suolaa, vastarouhittua mustapippuria
Lisäksi halutessasi:
1 vesimeloniretiisi / kourallinen pikkuretiisejä tai pieni pätkä retikkaa
1 kevätsipuli varsineen
1 limetin mehu
Riivi maissista suojalehdet ja pese maissi. Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkästä jyvät irti syvään kulhoon. Kuutioi tomaatti sekä nektariini sentin-parin paloiksi ja lisää kuutiot maissin sekaan. Heitä sekaan mustikat sekä varsistaan riivityt basilikan/perillan lehdet (mikäli saat jostain käsiisi isoja shisolehtiä, voit suikaloida 3-4 lehteä ohuelti salaatin sekaan).
Mikäli käytät kevätsipulia ja retiisiä, viipaloi vielä retiisi/retikka tai vesimeloniretiisi (mikäli löydät sellaisen muuten Suomesta niin vinkkaa mullekin mistä niitä saa!) sekä kevätsipuli ja heitä nekin salaatin sekaan.
Mausta maissisalaatti kunnon lorauksella hyvää neitsytoliiviöljyä sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Mikäli olet kirpeän ystävä, voit puristaa sekaan vielä hieman limettimehua. Sekoita hyvin ja murustele salaatin päälle lopuksi käyttämäsi juusto. Sekoita kevyesti ja tarjoile heti!
Kahden raaka-aineen kastike syntyy mantelitahnasta ja kombuchasta
Oi sipuli! Kaunis olet … ja pieneksi kutistut tuntitolkulla karamellisoidessa.
Maissisalaatti, Portland Maine
Kuka alkais viljelemään täällä koti-Suomessa vesimeloniretiisejä? Katsokaa nyt miten upea se on!
Maissisalaatti, Columbus Ohio
