Pähkinäinen kukkakaalimuru

by Juulia 6 Comments
Pähkinäinen kukkakaalimuru

kukkakaalimuru

Kukkakaalikeittiöstä päivää! Armas kukkakaali on lempiraaka-aineitani syystä, se kun taipuu niin moneen muotoon. Minunkin blogissani siitä on väännetty niin pizzapohjaa, feikkiwingsiä kuin “riisiäkin”, on paahdettu kokonaisena, palana, viipaleena ja onpa sitä pikkelöitykin. Tämän ruokahullun kuplassa kukkakaalin metamorfoosit milloin mihinkin muotoon ovat siis jo niin nähty, ettei uusia valmistapoja enää tule vastaan ihan niin usein.

Taannoisten kukkakaalitalkoiden myötä tulvineiden kukkisreseptien joukosta löysin kuitenkin minäkin jotain uutta! Mm. Ravintola Egg:istä, VILLD- ohjelmasta ja saman nimisestä Vaasassa sijainneesta pop up -ravintolasta tuttu villiruokakokki Ossi Paloneva jakoi kuusi kukkakaalivinkkiään Kemikaalicocktail -blogissa. Bongasin jutusta ohjeen niin houkuttelevan näköiselle kukkakaalimurulle, että sitä oli päästävä testaamaan ensi tilassa.

kukkakaalimuru

Kaikki kukkakaalistaan paahdettuna nauttivat tulevat rakastamaan tätä murua – se kun on silkkaa paahtunutta kukkista. Kukkakaalimuru toimii hienosti esim. juuressosekeiton tai syksyisen salaatin päällä; testannut olen myös kukkakaalimurulla silatut paistetut silakat.

Oma lisäykseni Ossin reseptiin on manteli- tai pähkinärouhe, joka minusta korostaa paahdetun kukkakaalin pähkinäisyyttä ihanasti + tuo muruun asteen verran lisää rakennetta. Kukkakaalimuruhuumassa ehdin myös jo ideoimaan liudan erilaisia maustamistapoja tälle herkulle. Jokaista maustamisideaa en ole vielä käytännössä testannut, mutta ainakin dukkah toimii todistetusti aivan loistavasti kukkakaalimurun mausteena.

Pähkinäinen kukkakaalimuru

1 luomukukkakaalin kukinnot

3 rkl manteli- tai pähkinäöljyä (saksanpähkinä-, hasselpähkinä-, pistaasiöljyä tms.)

n. 3 rkl manteleita / pähkinöitä (saksanpähkinää, hasselpähkinää, pistaasia, macadamiapähkinää tms.)

ripaus suolaa ja mustapippuria

+ vaihtoehtoisia maustamisideoita:

esim. 2-3 rkl dukkahia / 1 tl kuivattua chiliä / 1 valkosipulin kynsi / 1 tl kuivattua timjamia tai rosmariinia / 1 tl lakritsijauhetta…

Rouhi kukkakaalin kukinnot tehosekoittimen silppuriterällä hienoksi muruksi. Sekoita muruun ripaus suolaa ja pippuria sekä käyttämäsi öljy. Levitä muru tasaiseksi ja ohueksi kerrokseksi uunipellille. Paahda murua 150 asteisen uunin keskitasolla kiertoilmalla välillä murua sekoitellen, kunnes se on lähes kauttaaltaan kauniin ruskeaa, hieman kuivahtanutta ja paahtunutta ( yhteensä n. 45 minuuttia).

Lisää muruun rouhitut pähkinät / mantelit, kun kukkakaali on saanut kauttaaltaan jo väriä (uunista riippuen n. 30-40 minuutin jälkeen). Jatka paahtamista vielä sen verran, että pähkinätkin paahtuvat.

Kuivatut yrtit tai chilihiutaleet voi niitä käyttäessä lisätä kukkakaalimuruun jo suolan ja öljyn kanssa. Dukkah sen sijaan sisältää sen verran pähkinöitä ja/tai siemeniä, että sen lisään itse uuniin viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi. Myös valkosipuli kannattaa lisätä kukkakaalimuruun vasta paahtamisen loppuvaiheilla esim. veitsen lappeella tahnaksi muserrettuna tai raastettuna, palanut valkosipuli ei nimittäin ole todellakaan kivan makuista.

Kukkakaalimuru säilyy muutaman päivää jääkaapissa suljetussa rasiassa, mutta se kannattaa rapeuttaa ennen syömistä uudelleen paistinpannulla.

Vaihtoehtoiset murun paahtometodit:
  • Kukkiksen voi oman kokemukseni mukaan paahtaa myös Ossin antamaa ohjetta kuumemmassa uunissa (200 asteessa), kunhan kiertoilma ei ole päällä. Murua täytyy kuitenkin pitää tällöin enemmän silmällä ja sekoitella usein.
  • Murun voi myös paistaa vähän väliä sekoitellen isolla paistinpannulla, jolloin paahtuminen on ainakin minun mielestäni tasaisempaa ja helpommin vahdittavissa. Omalla liedelläni paahdan kukkakaalimurun keskilämmöllä. Sekoittelen murua vähän väliä toki pannullakin. Paistinpannulla yhdestä keskikokoisesta kukkakaalista tehty muru paahtuu kokemukseni mukaan reilussa puolessa tunnissa.

kukkakaalimuru

Mihin sinä käyttäisit kukkakaalimurua? Heräsikö maustamisideoita? Kerro ihmeessä, olis kiva kuulla teidänkin ajatuksia 🙂

595 views

Valkoinen parsa ja kaapin kootut lisukkeet

by Juulia 1 Comment
Valkoinen parsa ja kaapin kootut lisukkeet

valkoinen parsa

Valkoinen parsa parka, jäänyt aivan vihreän sisaruksensa varjoon! En yleensä näitä valoa kaihtavia pötkylöitä kaupassa nimittäin juuri noteeraa, vaikka elämäni ensimmäinen parsamakuelämys olikin keitelty kokoon nimenomaan valkoisesta parsasta. Nyt kuitenkin ostin nipun kotiin, kun tajusin olevani itseasiassa niiden kohtalotoveri: siitä on jo parahulttaiset kaksi kuukautta, kun kotimme on viimeeksi nähnyt auringonsäteitä, eikä meillä asukkailla meinaa enää polla pysyä asianlaidan kanssa kasassa. Mökkihöperyys uhkaa varsinkin päivinä, jolloin Suomen suvi tarjoaa pahintaan ja on turha haaveilla edes kävelylenkeistä (ja niitähän on tässä alkukesästä piisannut).

Se on hassua, että koko pitkän pimeän vuodenajan samanlaista valottomuutta kestää aivan huomaamattaan, mutta NYT, kun sitä valoa vihdoin olisi, on pimennossa asuminen aivan sietämätöntä. Ruokakuvausta kotona on yllättäen pystynyt joten kuten harrastamaan – asia, josta olin julkisivurempan alkaessa eniten huolissani – mutta varsinkin viime aikoina olen ottanut tavakseni silti kipaista lautasen (sateenvarjon) ja kameran kanssa mieluummin pihalle. Hetki ulkona tekee hyvää niin kuville kuin pääkopallekin!

valkoinen parsa

Sain muutama viikko takaperin aivan ihanan lukijapalautteen sähköpostiini aiheesta Elvis-suklaa. Lukijani oli kohdannut reseptini kanssa ikävän takaiskun, vaikka lopputulos oli onneksi kuitenkin ollut mieleinen. Asiaa oli tietysti lähdettävä selvittämään heti kuin mahdollista! Ensiksi kävin kurkkaamassa tuon vanhan juttuni läpi, paikallistin ongelman ja lähdin kokkaamaan ohjettani jokaista työvaihetta huolellisemmin ylös kirjaillen.

Nolottaa kovasti huomata, kuinka ylimalkaisesti sitä onkin voinut jonkun asian joskus ilmaista – ei mikään ihme, että lukijalla oli tullut reseptin kanssa tenkkapoo. Nyt ohje on kuitenkin päivitetty selkeämmäksi ja uskallan toivoa että osaan tulevaisuudessa avata reseptejäni paremmin myös niistä itselleni itsestäänselvistä kohdista!

Ruokablogaajana kasvun ja ohjeen päivittäimisen sivutuotteena kotonani on nyt maapähkinävoilla, banaanilastuilla ja rapealla kinkkurouheella aateloidun Elvis-suklaan lisäksi pellillinen kuivaksi paahdettua schwarzwaldin kinkkua, ihanaa! ♥ Sitä kun kerran nimittäin tekee, niin tekee samalla vaivalla vähän enemmänkin. Pienikin määrä tätä savuista ja supersuolaista herkkua riittää maustamaan ruuan kuin ruuan, joten viime päivinä sitä on tullut laitettua vaikka mihin. Ensimmäiseksi kinkkurouhe päätyi kuitenkin piristämään kohtalotoveriani haamuparsaa 😀

Huom! Koska kyseessä on ns. jääkaapintyhjennysruoka, voi ainesosia huoletta vaihtaa esim. hasselpähkinöistä manteleihin tai pinjansiemeniin, vaahterasiirapista hunajaan, retiisistä vaikkapa kyssäkaaliin tai jopa vihreään omenaan ja niin ees päin. Pääasia tässä yhtälössä kun on minusta se, että lautasella olisi parsan kaverina jotain pähkinäistä ja makeaa, jotain suolaista ja rapeaa sekä jotain raikkaan rouskuvaa ja kirpeää.

Valkoinen parsa + kaapin kootut lisukkeet

2:lle

1 nippu valkoista parsaa

4-5 retiisiä

1 rkl valkoviinietikkaa

kourallinen hasselpähkinöitä

1 rkl (hasselpähkinä)öljyä

1 rkl vaahterasiirappia

4 viipaletta schwarzwaldin kinkkua

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Irroita schwarzwaldin kinkuista näkyvä rasva ja aseta viipaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda kinkkuviipaleita uunin keskitasolla n. 15 minuuttia, tai kunnes ne ovat kauttaaltaan kuivahtaneet ja paahtuneet rapeiksi.

Napsi parsojen kuivat ja puisevat tyvet pois ja kuori parsaa kevyesti. Minusta riittää, että valkoista parsaa kuorii lähinnä alaosasta, mutta kukin tottumuksiensa mukaan! Paista paistinpannulla hasselpähkinöitä keskilämmöllä öljyssä, kunnes ne hieman paahtuvat ja saavat sieltä täältä väriä. Lisää pannulle vaahterasiirappi, sekoita hyvin ja nosta pannu samantien lämmöltä pois, jotteivät siirapissa pyöritellyt pähkinät kärähdä. Suikaloi vielä retiisit ja sekoita niihin viinietikka. Jätä retiisit maustumaan siksi aikaa kun kypsennät parsan.

Kiehauta laakeassa kattilassa tai syvässä paistinpannussa muutaman sentin syvyydeltä vettä. Lisää valkoinen parsa kiehuvaan veteen 2-3 minuutiksi kypsymään. Kun haarukka uppoaa parsaan ilman suurta vastusta, nostele kuumat parsatangot lautasille. Annostele parsan päälle kevyesti pikkelöidyt retiisisuikaleet sekä vaahterasiirappipähkinät. Murustele annosten päälle vielä rapeaa kinkkua. Tarjoile heti!

valkoinen parsa

Miten te mieluiten valmistatte valkoista parsaa?

1 427 views

Pähkinäinen kantarellipizza kukkakaalipohjalla

by Juulia 7 Comments
Pähkinäinen kantarellipizza kukkakaalipohjalla

kantarellipizzaKantarellipizza!

Mua vaivaa kantarellijumi. Niitä saa niin lyhyen aikaa, että en meinaa millään raaskia tehdä niistä mitään kokeellisempaa, vaan noudatan vuodesta toiseen samaa kantarellikaavaa: ekat on aina syötävä silleensä, voissa paistettuna ja kevyesti suolalla ja eeeehkä pippurilla maustettuna. Sipuli seassa on myös sallittu. Seuraavista tehdään mahdollisesti jo risottoa. Sitä seuraavista tehdään taatusti risottoa. Ja sitä seuraavista. Väliin ehkä väännetään kermainen kantarellikastike, mutta lähes poikkeuksetta kantarellini päätyvät risotoksi.

Mikäs siinä sinänsä, hyväähän risotto on! Varman päälle pelaaminen alkaa kuitenkin pidemmän päälle tympimään. Olkoonkin että kantarellit (ja muutkin metsäsienet) ovat harvinaista kausiherkkua, luulis että tällainen ruokaintoilijaneropatti uskaltautuisi välillä vääntämään jotain mukavuusalueen ulkopuolistakin?

"kantarellipizza!

Tänä vuonna olenkin omaksi yllätyksekseni ottanut pieniä harppauksia ulos sieltä mukavuusalueelta. Muutaman viikon takainen kantarellichowder oli jo osoitus aivan uudenlaisesta rohkeudesta, mutta sitten otin askeleen vielä kauemmas ja lopputulos oli kantarellipizza. Hirmuisen kokeelliseksi en pizzaa silti vielä sanoisi, varsinkin kun kukkispohja alkaa jo olla vähän vanha juttu, mutta sen sijaan kantarellien yhdistäminen karamellisoituihin chili-hasselpähkinöihin osoittautui varsin toimivaksi ja ainakin itselleni täysin uudeksi makupariksi ♥

Muut pizzan raaka-aineet pyörivätkin sitten pitkälti sekä kantarellien että hasselpähkinöiden tukena: hasselpähkinä ja kukkakaali ovat kokemukseni mukaan mainio pari, samoin kukkakaali ja vuohenjuusto, vuohenjuusto ja kesäkurpitsa, sekä kesäkurpitsa ja salvia. Salvia sattumalta taas toimii monen muun yrtin tavoin hienosti sienien kaverina ja näin virittelemäni makuympyrä sulkeutuu.

Vanhasta tutusta kukkakaalipizzapohjastakin sain sentään vähän uutta potkua irti, kun maustoin sen salvialla, vuohenjuustolla ja hasselpähkinällä. Aikaansaamaani paahteiseen ja reunoiltaan rapsakkaan pohjaan olinkin erityisen tyytyväinen! Täytteiden kanssa pelasin siinä mielessä varman päälle, että paistoin sienet pannulla erikseen ja lisäsin ne vasta valmiin pizzan päälle. Näin pystyin valvomaan niiden kypsyysasteen juuri sopivaksi (sekä kuivahtaneet että liian kosteat sienet ovat mielestäni masentavia).

Kantarellipizza karamellisoiduilla chili-hasselpähkinöillä

Pohjaan:

n. 300 g kukkakaalin kukintoja (= n. 1 keskikokoinen kukkakaali)

1 luomukananmuna

50 g paahdettuja hasselpähkinöitä

50 g kovaa ja aromikasta vuohenmaitojuustoa (esim. Vuohen vuoristojuusto)

n. 10 salvian lehteä

ripaus suolaa + vastarouhittua mustapippuria

Piälliset:

n. 150 – 200 g kantarelleja

2-3 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

nippu tuoretta salviaa

50 g paahdettuja hasselpähkinöitä

1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia tms. juoksevaa makeaa

1-2 tl chilihiutaleita

n. 100 g kesäkurpitsaa

n. 100 g pehmeää levittyvää vuohenjuustoa

n. 100 g kovaa ja aromikasta vuohenjuustoa

Paahda sekä pohjaan että täytteisiin tulevia hasselpähkinöitä kuivalla paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes niiden kuoret alkavat halkeilla ja irtoilla ja pähkinät saada hieman väriä. Jäähdytä ja hiero loputkin kuoret irti esim keittiöpyyhkeen välissä, jaa pähkinät sitten kahteen osaan.

Puolet pähkinöistä karamellisoidaan ruokalusikallisessa oliiviöljyä ja hunajaa ja maustetaan sitten ripauksella chilihiutaleita ja suolaa. Karamellisoituneet pähkinät chili-hunajoineen kumotaan leivinpaperille jäähtymään, jonka jälkeen ne rouhitaan karkeasti – niillä maustetaan pizza paistamisen jälkeen. Huom! Varo polttamasta hunaja-pähkinäseosta, se kärähtää yllättävän nopeasti mikäli levy on liian kuumalla etkä pidä seosta silmällä.

Jäljelle jääneet pähkinät käytetään pizzapohjaan. Ne jauhetaan muruksi blenderissä tai silppurissa kukkakaalinnuppujen ja salvianlehtien kera. Lisää hienoksi silputun (ei soseutetun!) kukkakaaliseoksen sekaan vielä raastettu vuohenjuusto sekä yksi muna. Taputtele  kukkakaaliseos sitten noin puolen sentin paksuiseksi pizzapohjaksi leivinpaperille. Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, tai kunnes se saa hieman väriä ja on sekä hieman kuivahtanut että kiinteytynyt. Jos olen oikein viitseliäällä tuullella, käännän pohjan ympäri ja paistan sitä toinen puoli ylöspäin hetken ennen täyttämistä, jolloin voin olla varma ettei pohjan alla piileskele kosteutta.

Vink vink: pohjan ympäri kääntäminen onnistuu kätevästi toisen leivinpaperoidun pellin kanssa: se asetetaan uunipellin päälle ylösalaisin, ja sitten päällekkäin asetetut pelli kiepautetaan ympäri. Edellinen leivinpaperi kuoritaan varovasti pohjasta irti. Lastoilla pohjaa ei ehkä kannata ruveta kääntelemään ellei sitten omista tosi isoja lastoja.

Levitä pohjalle pehmeä vuohenjuusto, puolet raastetusta kovasta juustosta, ohuelti viipaloitu kesäkurpitsa, muutama salvianlehti ja vielä loput juustoraasteesta. Paista, kunnes juusto kuplii ja saa hieman väriä. Odotellasi paista kantarellit ja viipaloitu valkosipuli oliiviöljyssä ja mausta kevyesti suolalla; pidä lämpimänä.

Ota pizza lopuksi uunista ja levitä sen päälle kantarellit sekä karamellisoitu hasselpähkinä. Koristele vielä tuoreella salvialla.

kantarellipizza

kantarellipizza

1 481 views

Zucchinia & gorgonzolaa kiireisille arkiaivoille

by Juulia 0 Comments
Zucchinia & gorgonzolaa kiireisille arkiaivoille

Jää hyvästi kesäloma, terve vaan arki! Hetki sitten vielä vetelehdin sängynpohjalla ja yhtäkkiä sitä pitäis taas olla tehokas. Viikonloput hujahtavat valonnopeudella, ihan siinä missä viikotkin … ja eipä aikaakaan, kun saakin jo kiskoa tonttulakkia päähän.

Pitkien yöunien ja hitaiden aamujen lisäksi jään kaipailemaan ihanaa kiireetöntä ja ruhtinaallisesti mitoitettua kokkailuaikaa. Loma on mulle aina yhtäkuin lupa viettää laatuaikaa keittiön kanssa, eikä sitä aikaa keskeytä muu kuin raaka-ainevaraston täydentämisreissut, lopputulosten syöminen ja nukkuminen. Tsägällä joskus poistutaan keittiöstä pidemmäksi aikaa, ehkä syömään jonkun muun laittamaa ruokaa, mutta mieluummin ei 😀

Meininki on aika eri nyt, kun pitkien työpäivien jälkeen pitäisi löytyä vielä toimintakykyisiä aivosoluja ostoslistan laatimiseen ja energiaa jonkinsortin kokkailuun. Varsinkin näin takaisin arkeen sopeutuessa homma on tänä syksynä osoittautunut hieman haasteelliseksi, vaikka kokemuksesta tiedän että muutamassa viikossa jo helpottaa. Nopeita ja herkullisia ateriaideoita ei kuitenkaan koskaa ole varastossa tarpeeksi!

Ihan vähän kärähti ateria tällä kertaa mut mitäs pienistä, arkiaivoille pitää olla armollinen!

Ihka ensimmäisenä töihinpaluupäivänä päädyin vääntämään sumeahkoilla arkiaivoillani jotain tuttua ja turvallista: kesäkurpitsaa homejuustolla. Pieni twisti vanhaan yhdistelmään saatiin sentään hasselpähkinöillä, niitä tässä taloudessa nimittäin nähdään harvemmin. Ei siis tullut tällä kerralla ehkä keksittyä pyörää uudelleen, mutta tärkeintä olikin että ateria oli valmis vartissa!

Zucchiniveneet gorgonzolalla 1:lle

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

suolaa, mustapippuria

kimpale gorgonzolaa tai muuta aromikasta homejuustoa

kourallinen pähkinöitä (hasselpähkinää, saksanpähkinää, mantelia tms)

vaahterasiirappia, kookoskukkasiirappia, juoksevaa hunajaa tms.

chilihiutaleita

(mitä yrttiä nyt kotoa sattuu löytymään, täällä oli tällä kertaa sitruunabasilikaa)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Halkaise zucchini pitkittäin ja vuole kummankin puolikkaan pohjasta ohut suikale pois, niin että veneet pysyvät vakaasti aloillaan. Koverra kesäkurpitsoja leikkuupinnalta halutessasi kevyesti. Ripottele puolikkaille chiliä, suolaa, mustapippuria sekä pähkinöitä. Annostele päälle vielä mukavan kokoiset nokareet gorgonzolaa ja valuta sitten koko viritelmän päälle hieman makeutta.

Sitten vaan helahoito uuniin! Itse tykkään kesäkurpitsastani sellaisena, että siitä löytyy vielä purtavaa – niinpä reilu kymmenen minuuttia riitti näille veneille mielestäni varsin hyvin. Pidempi aika käräyttää helposti siirapin ja pähkinät, testattu on kuten kuvistakin näkyy! Mikäli siis pidät zucchinistasi pehmeämpänä, laita uunivuoka alemmalle tasolle ja laske lämpöä 175 asteeseen – tosin kesäkurpitsat voi toki myös esikypsentää nopeasti ennen täyttämistä.

Syö sellaisenaan, salaatin tai yrttien kanssa, miten vaan, ei oo niin nuukaa! Joskus tällaiset yksinkertaiset ja hyväksi todetut ruuat ovat just niitä, millä selvitään päivästä seuraavaan (ja joskus tarvitaan pakastepizzaa) ♥

138 views