Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

nokkospestoKuvassa näkyvistä kesän pistiäisistä toinen on suosikkini. Arvaatteko kumpi?

Nokkossesonki on vihdoinkin alkanut! Nokkonen on villivihanneksista suosikkini monestakin syystä: sitä on helppo löytää (auts!), sitä voi kerätä kesän loppuun saakka ja siitä voi valmistaa vaikka minkälaisia ruokia!

Nokkospesto on matalan kynnyksen tie nokkoskokkailujen pariin. Nokkoskeitto ja nokkosletut maistuvat yleensä kaikille, joille pinaattiversiotkin, ja ainakin omassa kaveripiirissäni kauppansa on tehnyt myös nokkosilla täytetty tähkäleipä sekä nokkosmunakas tai -piirakka. Itse surautan nokkosta raakana myös smoothieen tai mehustan sitä vihermehun sekaan. Toissavuonna kehittelin nokkosista jopa yltiöterveellisen pizzapohjantapaisen 🙂

nokkospestoAhkeran hortoilijan palkintoateria: nokkospestopasta & savuisen suolaiset herkkusienet ♥

Minulla on ollut nuoresta asti vahva visio siitä, että “isona” asun sellaisella alueella, josta metsään pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Opiskeluaikoina kämpän sijainnin kriteerit olivat hetken keskustapainotteisemmat, mutta myöhemmin omaa kotia ostaessa luonnon läheisyys oli hyvien kulkuyhteyksien ohella ykkösasemassa. Kun polku pöheikköön lähtee nykyään melkein kotiovelta, voi ainakin tämän elämäntavoitteen osalta todeta osuneensa napakymppiin!

Tiesin siis jo lapsena, että metsässä haahuilu tekee mielelle tolkuttoman hyvää. Tämä seikka kuitenkin ainakin käytännössä turhan usein unohtuu. Mitenköhän paljon paremmin sitä arjessa voisi, jos vääntäisi itsenä metsäkävelylle myös vähän huonommilla keleillä? Hyviä säitä ja vapaapäiviä ootellessa kun Suomen olosuhteissa monesti menee kuukausia…

Parasta villivihanneskaudessa onkin niiden syömisen lisäksi keräilyyn liittyvä lisääntyvä metsähaahuilu. Metsään tulee lähdettyä varta vasten useammin, mutta lisäksi huomaan käveleväni töistä tai kaupasta kotiin vihreää kiertotietä. Taskuun pieni pussi vaan, niin kotiin saapuu aina jotain tuoretta mukanaan.

Nämä asiat ovat ehkä monelle jo tuttuja juttuja, mutta kerrataanpa kuitenkin vielä ne perusjutut nokkosten keräämisestä:

  • nokkonen kannattaa kerätä pienenä ja ennen sen kukintaa
  • kerää nokkoset mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin niiden nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan
  • pyri keräämään nokkoset puhtaasta paikasta (elikkä ei esim. tien, koirankusetusreitin tai navetan vierustoilta)

Nokkosessa on rutosti rautaa ja erittäin runsaasti C-vitamiinia. Pienet ja nuoret nokkoset ovat ravintoarvoiltaan parhaita, joten kannattaa pyrkiä keräämään vain nuorta n. 10-senttistä kasvustoa. Varsinkin isommista kasveista kannattaakin kerätä vain lehdet; nekin mieluiten ennen kukintaa. Nokkoskasvustoa voi uudistaa niittämällä koko pöheikön maan tasalle, näin uusilla nokkosenversoilla pääsee herkuttelemaan myös myöhemmin kesällä.

nokkospesto

Eilen surauttamani nokkospesto maistuu myös vegaaneille, koska siihen käytetään juuston sijasta ravintohiivahiutaleita.

Hampunsiemenet taas ovat siitä kiva peston raaka-aine, että ne aiheuttavat pähkinöihin ja siemeniin verrattuna vähemmän allergisia reaktioita (superhyviä lähteitä en valitettavasti tälle tiedolle löytänyt, mutta esim. allergia ja astma-liiton sivuilta ei hampunsiemenistä löydy edes mainintaa – aika harvinainen hamppuallergia siis taitaa olla.). Hampunsiemenet ovat myös todella hyvä proteiinin, aminohappojen sekä omega 3: ja 6:n lähde.

Nokkospesto

n. 2 dl

70-100 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta

½ dl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 tl chilihiutaleita

½ tl suolaa

3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä (esim. Go Raw Luomu hampunsiemenet)

3 rkl ravintohiivahiutaleita

¾-1 dl vettä

Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä noin minuutin verran ja huuhdo ne sitten kylmällä vedellä. Purista nokkosista sen jälkeen vesi pois. Kuori valkosipuli ja soseuta se nokkosten, hampunsiemenien, mausteiden ja öljyn kanssa. Lisää seokseen vettä, kunnes koostumus on makuusi sopivaa. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa ja/tai chiliä.

Nokkospesto sopii hyvin esim. leivän päälle, mutta eilen me käytimme koko satsin nopeaan lounaspastaan!

nokkospesto

nokkospesto

Pastaksi tässä ohjeessa käy mikään vaan – kuten tarkkanäköisemmät kuvasta ehkä huomasivatkin jo, meillä lautaselle päätyi kahdenkin eri makaronipussin jämät. Kunhan kaapista löytyy jo valmiiksi nokkospestoa, tämä pasta valmistuu hujauksessa!

Nokkospesto-herkkusienipasta

2:lle

n. 200 g makaronia/pastaa/spagettia

1 annos nokkospestoa

n. 100 g herkkusieniä

1 rkl soijaa

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl chilihiutaleita / chilikastiketta kuten srirachaa

1 rkl oliiviöljyä

1 tl nestemäistä savua

reilusti vastarouhittua mustapippuria

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan runsaassa suolavedessä. Pastan kypsyessä leikkaa herkkusienet neljään osaan ja paista niitä paistinpannussa öljyssä keskilämmöllä, kunnes sienet saavat hieman väriä. Laske lieden lämpöä hieman ja lisää paistinpannulle sitten vaahterasiirappi, soijakastike, chili, nestesavu sekä reilusti vastarouhittua pippuria. Jatka paistamista kokoajan sekoitellen, kunnes mausteliemi imeytyy sieniin. Varo kuitenkin polttamasta seosta!

Kun pasta on kypsää, valuta se. Säästä kuitenkin puolisen desiä keitinvettä. Sekoita nokkospesto pastaan ja ohenna seosta tarvittaessa hieman keitinvedellä. Jaa lopuksi sienet annosten päälle. Tulisen ystävä voi vielä kruunata lautasellisensa ripauksella chilihiutaleita.

Metsästä mukaan tarttui eilen nokkosten lisäksi kourallinen nuoria maitohorsman versoja, jotka paistoimme iltapalaksi voissa pannulla. Nokkosten lisäksi yleisin saaliini metsästä on kuitenkin ketunleipä – rakastan sen kirpeää makua joka vie ajatukset suoraan lapsuuden kesiin 🙂

Mitäs te lukijat keräätte metsästä?

2 526 views

Vegaaninen temaki aka käsirulla aka sushitötterö

Vegaaninen temaki aka käsirulla aka sushitötterö

vegan temaki

Temaki eli käsirulla eli sushitötterö on hauska ja sosiaalinen tapa syödä sushia. Käsirullia kun ei oikein voi valmistaa etukäteen, sillä muuten norilevä vettyy eikä rulla ole enää parhaimmillaan. Temaki onkin siksi loistava illanistujaisruoka; jokainen voi kääräistä omansa samantien syötäväksi, siinä tahdissa kun tekee mieli.

Kovin taitavaksi temaki-rullailijaksi en ole vielä itse kehittynyt, mutta onneksi harjoittelukappaleet maistuvat yhtä hyvältä kuin näppärämmänkin tötteröntekijän taidonnäytteet. Temakit voi täyttää makirullien tapaan eri tavoin sashimilla, äyriäisillä, tofulla tai tamagolla, mutta tänään tässä köökissä niiden sisään on rullattu vegaaniset täytteet: portobellosientä, vihreää parsaa, avocadoa, ituja sekä sokeriherneitä. Vegaaninen temaki maistuu nimittäin isommassakin seurueessa jokaiselle ystävistäni, ruokavalioon katsomatta.

Niin paljon kuin perinteisesti riisiviinietikalla maustetusta sushiriisistä pidänkin, kokeilin näiden temakien täytteeksi tällä kertaa pähkinäistä täysjyväriisiä. Irtonaisuusongelman poistin sillä, että sekoitin riisiin sen hieman jäähdyttyä muutaman ruokalusikallisen sekä vegaanista majoneesi, että srirachaa. Näin aikaansaatu tahmainen ja ihanan tulinen riisi pysyi hyvin kasassa temakitötterön sisällä ja myös maistui herkulliselta.

Vegaaninen temaki

n. 12 kpl

6 norileväarkkia

2 ½ dl (pika)täysjyväriisiä

4-5 rkl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl srirachaa

Täytteet:

1 rkl oliiviöljyä

2-3 portobellosientä tai 3-4 isoa herkkusientä (n. 250 g)

½ tl nestemäistä savua

2-3 tl soijakastiketta

2 tl vaahtera-/agavesiirappia

n. 100 g tuoreita sokeriherneen palkoja

pieni rasiallinen ituja (esim. sinimailasta tai mungpavun ituja)

1 iso kypsä avocado

n. 1 rkl riisiviinietikkaa

6 napakaksi keitettyä vihreää parsaa

1-2 kevätsipulin vartta

wasabia

garia eli pikkelöityä inkivääriä

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan ja valuta siitä huolella kaikki vesi pois. Sekoita jäähtyneeseen riisin vegaaninen majoneesi sekä sriracha (jota voit laittaa oman makusi mukaan enemmän tai vähemmän). Majoneesia tarvitaan niin paljon, että riisistä muodostuu hyvin kasassa pysyvää, tahmeaa massaa.

Viipaloi portobellosienet noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi pitkittäin ja paista ne kullanruskeiksi öljyssä. Lisää pannulle lopuksi soija, vaahterasiirappi ja nestesavu ja anna nesteen imeytyä sieniin. Viipaloi (tai muussaa) avocado ja valuta riisiviinietikka viipaleille tummumisen ehkäisemiseksi. Napsauta parsasta kuiva tyvi pois ja keitä parsa juuri ja juuri kypsäksi. Jäähdytä kylmässä vedessä ja pätki parsat sitten kahteen osaan. Leikkaa vielä sokeriherneet pitkittäin kahdeksi osaksi ja suikaloi kevätsipuli. Aseta lopuksi riisi, idut sekä muut täytteet esille pöytään.

…ja sitten rullataan!

Leikkaa norileväarkit pitkittäin kahteen osaan. Ota pätkä levää kämmenellesi niin, että sen kiiltävä puoli on vasten kättäsi ja levyn toinen pää lepää kämmenelläsi. Nosta iso lusikallinen riisiä arkille niin, että siitä muodostuu kämmenesi kokoinen soikio ja painele riisi varoen vasten leväarkkia. Riisin kanssa ei minusta kannata ahnehtia, sillä mitä paksumpi tötterö, sen vaikeampi se on syödä 😀

Sipaise riisille halutessasi hieman wasabia ja nostele sille sitten haluamiasi täytteitä. Omaan käteen – ja suuhun! – sopivan täyte- ja riisimäärän oppii hahmottamaan kokeilemalla – itse tykkään tehdä temakeista suht pieniä. Taita lopuksi päätyyn jäänyt noriarkin kulma (katso kuva) täytteiden päälle. Rullaa sitten jäljelle jäänyt leväarkki tötteröksi täytteiden ympärille. Mallia rullailuun kannattaa kurkata näiden minun sanallisten selostusten lisäksi esim. tästä videosta 🙂

Tärkeää rullatessa olisi saada tötterön kärki suljetuksi, jotteivat täytteet pääse syödessä karkaamaan sitä kautta. Rullasta kannattaa myös yrittää tehdä mahdollisimman napakka, jotta se pysyy kasassa syödessä. Lisäksi, kuten jo aiemmin mainitsin, tötterö pitää syödä heti, jolloin norilevä on vielä rapsakkaa!

Temakin voi dipata varovasti makisushin ja nigirien tapaan soijaan, mutta kun sekä riisi että portobellosienet ovat jo maustettu suht vahvaksi, ei tämä vegaaninen temaki välttämättä sitä edes kaipaa. Pikkelöityä inkivääriä nostaisin pöytään joka tapauksessa, se kun raikastaa suuta kivasti annosten välissä. Toimi toki kuitenkin siellä kotikeittiössäsi just oman makusi mukaan – niinkuin kannattaa tehdä muutenkin aina ♥

vegaaninen temaki

Kuvauskohteena temaki on muuten harvinaisen hankala, ihan tiedoksi vaan! Koitappa nimittäin tehdä näitä sillä nopeudella, että kuvassa näkyisi useampi tötterö, mutta että sen ensimmäisen kappaleen norilevä ei olisi jo aivan vettynyt siinä vaiheessa kun olet valmis räpsimään kuvia… Ei oo heleppoo ei! Olis pitänyt olla kuvauspäivänäkin useampi tötteröntekijä paikalla 😀

Ps. Myös Maikin Mokomin on tehnyt herkullisen näköisiä kasvistemakeja 🙂

Pps. Vaikka temaki on helppo tehdä, vielä helpommalla pääsee, kun rakentaa sushinsa kulhoon!

Pps. Tuoreita sokeriherneen palkoja voi hyvin syödä raakana, mutta mikäli haluat, voit myös kiehauttaa ne parsan kanssa nopeasti.

536 views

Vegemessut

by Juulia 10 Comments
Vegemessut

Cargon vegaaninen lohi bagel eli tuttavallisemmin porkkalabagel. Herkku. Oi kyllä!

Helsingin ensimmäiset Vegemessut olivat todellinen yleisömenestys, minkä nyt kuka tahansa Kattilahallin ohi viime lauantaina kulkenut pystyi helposti päättelemään silkan jonon pituuden perusteella. Yleisöä riitti jonon pituudesta ja tihkusateesta huolimatta, mutta niin myös kiinnostavaa ohjelmaa, kiinnostavia tuotteita runsaslukuisilta esillepanijoilta, asiatietoa, fiilistelyä kuin yleistä hyväntuulisuuttakin. “Pöhinää”, sanoisi joku nolo tyyppi 😀

VegemessutJonotilanne klo 13:15

Messujen menestys todistaa mielestäni vegaaniuden kehitystä marginaali-ilmiöstä valtavirraksi. Vegaaninen ruoka ei kiinnostaa enää vain itse vegaaneja, vaan myös kaltaisiani utelaita ruokahulluja ja herkkusuita, eettisestä ruuasta ja eläinten oikeuksista kiinnostuneita, ruoka-allergisia, terveyssyöjiä, ja niin edespäin. Eikä ihme: ruokaa oli messuilla esillä vähän jokaiseen tarpeeseen, eikä ainakaan minulle tullut kertaakaan eri herkkuja maistellessani edes mieleen, että tässä sitä nyt mussutellaan vegaaniruokaa.

Atria vegepops

Koska minulle kiinnostavinta messuilla oli tietysti ruoka, laitoin kokemani uudet ja jännät makuelämykset listaksi. Osa tuotteista on jo markkinoilla, ja vain vältellyt päätymistä suukkuuni, osa lanseerataan kevään aikana.

Messujen makuelämykset top 5

1. Apetit mehupops

Maaliskuussa kauppoihin saapuvat juureksista, hedelmistä ja marjoista tehdyt mehupopsit eivät sisällä lisättyä sokeria eivätkä väriaineita, eikä ollut lainkaan helppo homma päättää mikä mauista oli suosikkini (testasin toki kaikki!). Ehkä punajuuri-mansikka? Ehkä mango-porkkana?

2. HeyDayn mehut

Virolaisen HeyDayn mehut yllättivät pienellä mutta omaperäisellä twistillään: vihanneksia, juureksia, yrttejä ja hedelmiä sisältäneistä mehuista löytyi ilokseni myös pohjoismaisia marjoja, kuten puolukkaa ja tyrniä. Suosikkini mehuista oli itsestäänselvä: Bonfire, eli porkkanamehu, josta löytyi myös tyrniä, kurkumaa, appelsiinia ja omenaa. Sellaistahan mä teen kotonakin!

3. Oumph!

Ruotsalainen kasviproteiinihitti Oumph! tarjosi maistiaisia nyhtö-oumphista, joka yllättäen vetikin jalat altani. Oikein mukava tekstuuri ja maku! Normaalisti en niin innostu valmiiksi maustetuista/marinoiduista tuotteista, mutta Oumph osui siinäkin nappiin. Vieressäni maistelleet keski-ikäiset rouvat puhkesivat suupalan jälkeen sellaiseen spontaaniin ylistykseen, ettei sille meinannut hetkeen tulla loppua 😀

4. Porkkala

Porkkalaa eli vegaanista kylmäsavuporkkanalohta oli messuilla tarjolla sekä Ravintola Cargon bagelina, että Ps. Olen Vegaanin valmistamana. Kaikki se kuhina, mikä on porkkalan ympärillä viime kuukausina käynyt, on kyllä ainakin minulta kysyttäessä täysin ansaittua. Voin vaihtaa kylmäsavulohen tähän milloin vaan (tai no, ehkä ei kylmäsavulohipastan kohdalla… tai kuka tietää, pitää ehkä testata ensin). Jos ette vielä ole porkkalaa testanneet, antakaa sille nyt ainakin se yksi mahdollisuus!

5. Sasu Laukkosen tofuletut kahvikastikkeella

Okei. Tämä ei mikään tuote toki ole, mutta olipahan niin mahtava lopputulos Sasun kokkausdemolla, etten voi olla laittamatta sitä tähän listaan. Vegemessuilla lupailtiin, että sekä Sasun että Hans Välimäen demoamien vegaaniruokien reseptit tulevat vielä Vegemessujen sivuille julki, mutta ainakaan vielä en niitä sieltä löytänyt.

Sasun tofulettuihin tuli kuitenkin varsin yksinkertaiset raaka-aineet, jotka naputtelin muistiin sitä mukaa kun hän niitä lavalta selosti. Hän heitti nimittäin blenderiin 1/3 osaa Jalotofun kylmäsavutofua,  2/3 osaa maustamatonta, kourallisen siitakesieniä, ripauksen suolaa sekä maissitärkkelystä ja sen verran vettä, että aineksista saatiin soseutettua paksuhko ja tasainen velli. Taikinasta paisteltiin sitten pieniä lettuja reilussa öljyssä. Kastikkeen hän surautti auringonkukansiemenistä ja kahvista.

Todella yksinkertaista, todella maukasta, ällistyttävää suorastaan! No, kuka tahansa joka on joskus käynyt Sasun Chef & Sommelier -ravintolassa voi ehkä kuvitella miten taitavasti tämä vegaanistenkin fine dining -ruokien velho taikoo ihmeitä esiin yksinkertaisista raaka-aineista ♥ Go Sasu!

Sasun ja Hansin kokkausnäytös oli minulle se juttu, jota eniten messujen ohjelmasta odotin.

Oumph! Yes please. Näitä täytyy testata enemmänkin!

Toivottavasti ensi vuonna Vegemessut laajenevat ainakin kaksipäiväisiksi – tai mites olis suorastaan festarit? En ehtinyt messuilla viivähtää ihan niin pitkään kuin olisin halunnut (katoskaas kun oli nuo Asennemedian 2-vuotissynttärit ♥ ). Testaamatta jäikin tämän vuoksi hieman vahingossa mm. Jalotofun piste, jossa olisi vissiin saanut maistiaisia myös maaliskuun aikana aukeavan Egg-ravintolan varsin jännän kuuloisesta vegaanimunakkaasta. No, onpahan jotain mitä odottaa!

148 views