Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

Kun uuniomena kakkuun putosi aka uuniomenakakku

uuniomena

Uuniomena ja muut nostalgiaruuat

Syksyisin minulle iskee usein nostalgisten retroruokien himo. Tarkoitan retroruoalla nyt kotiruokaa, sitä sellaista jota lapsuudenkodissa tehtiin (oma nykyinen kotiruokani kun on jotain ihan muuta). Mieleni tekee lämppäreitä, makaronilaatikkoa, karjalanpaistia, pinaattipannukakkua, siskonmakkarakeittoa ja uuniomenia. Kotoisia, herkullisia, tuttua, turvallista ja lämmittävää ruokaa.

Syksyyn liittyy haikea mielentila, menneiden muisteleminen ja tuttuihin asioihin uudelleenpaluu: luen kirjoja ja katson leffoja, joita olen lukenut lapsuudesta asti ja kaivelen vaatekaapista vanhoja vaatteita. Sylissä saa mieluusti olla kulhollinen kaurapuuroa tai perunamuussia voisilmällä (lohturuokien ykköset!).

uuniomenakakku

Monen lapsuudesta tutun kotiruuan bongaa edelleen kavereiden päivityksistä – makaronilaatikko ja pinaattiletut taitavat erityisesti olla sellaisia ikisuosikkeja, etteivät ne muutu unohdetuksi retroruuaksi varmaan koskaan. Mutta mitenköhän on uuniomenien laita? Bongaan Instagramista lukuisia omenamurupaistoksia ja taidokkaasti koristeltuja omenapiirakoita, mutta uuniomenat … niistä ei näy kuvan kuvaa!

Koska itse olen varsin laiska leipuri, uuniomenat ovat minulle se helppo ratkaisu omenaherkuksi. Koverran omput kuorimaveitsellä, sullon sisään voisulalla mehevöitettyjä ja milloin milläkin makeutettuja kaurahiutaleita. Mausteeksi laitan perinteiseen tapaan kanelia, joskus kardemummaa ja vaniljaa. Sitten vaan uuniin ja vaniljakastikkeen tai jäätelön kera ääntä kohti: AAH!

Uuniomenakakku

Tänä syksynä sain kuitenkin makuelämystä (ja retroruokakerrointa) täydentävän neronleimauksen: miksei uuniomenia voisi upottaa kakkutaikinaan? Opin jo eskari-ikäisenä tekemään omatoimisesti sokerikakkua 1:1:1 -reseptillä (saman verran munia, sokeria ja jauhoa), joten ei muuta kuin vanha taito käyttöön ja pian uuniomenat uivatkin jo sokerikakkutaikinassa.

uuniomena

Aivan eskarilaisen leipomuksesta ei tämä uuniomenakakku tosin käy. Maustoin nimittäin kaurahiutaletäytteen tällä kertaa lorauksella viskiä… Roiskinpa sekaan myös baarikaappini aarretta, aromaattista kaakaobittersiä. Sitä tipottelin vielä kakkutaikinaankin!

Uuniomenakakku

4:lle

4 pientä sesongin kotimaista omenaa

Kauratäyte:

50 g voita

1 dl kaurahiutaleita

3 rkl vaahterasiirappia

2-4 cl viskiä

(n. 5-8 tippaa kaakaobittersiä tai muuta cocktail bitteriä)

Sokerikakkutaikina:

2 kananmunaa

1½ dl sokeria

1½ dl vehnäjauhoja

½ tl leivinjauhetta

¼ tl vaniljajauhetta (tai n. 1 tl vaniljasokeria)

(10 tippaa tai makuusi sopiva määrä cocktail bitteriä)

Koverra omenasta siemenkota pois. Sulata kauratäytteeseen tuleva voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet sekä vaahterasiirappi. Mausta täyte halutessasi viskitilkalla ja cocktailbitterillä (itselläni oli käytössä kaakaobitters). Jaa täyte koverrettujen omenien sisään. Aseta omenat omiin pieniin annosvuokiinsa tai yhteen isompaan vuokaan, johon neljä omenaa mahtuu ilman suurempaa tyhjää tilaa ympärillä.

Valmista sokerikakkutaikina: vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe ja vanilja jauhoihin ja kääntele seos munasokerivaahdon sekaan. Älä sekoita enempää kuin on tarpeen. Mausta sokerikakkutaikina halutessasi myös cocktail bitterillä.

uuniomena

Jaa sokerikakkutaikina annosvuokiin omenien ympärille tai kaada se isompaan vuokaan omenien ympärille ja väleihin. Kakkutaikinan ei tarvitse ulottua yli omenan puolivälin, se nousee kuitenkin uunissa.

Paista annosvuokia 175 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, yhtä isoa vuokaa kannattaa paistaa hieman pidempään. Uuniomenakakku on valmis, kun omena taikinan sisällä on selvästi pehmennyt ja kakkutaikina hyvin noussutta ja pinnalta kullanruskeaa eikä taikinaan työnnettyyn hammastikkuun tartu taikinaa.

Tarjoile uuniomenakakku vielä lämpimänä esim. vaniljakastikkeen kera.

PS. Suomesta ei toistaiseksi saa kuin yhtä cocktail bitteriä eli Angosturaa. Angosturan makuprofiili on yrttinen ja kanelinen mutta se sopii sokerikakkutaikinan mausteeksi minusta siinä missä kaakaobitterikin. Pieni katkeruus tasapainottaa taikinan makeutta minusta mukavasti! Kotonani on tällä hetkellä viittä sorttia bitteriä ja testailen niitä enemmän ruokiin kuin juomiin – varsinkin katkarapupastan mausteena yrttinen tai sitruksinen bitter on aika ihanaa!

uuniomenakakku

576 views

Kausiruokaa: Parsaleipä uppomunalla

by Juulia 1 Comment
Kausiruokaa: Parsaleipä uppomunalla

Parsakausi korkattu, jee! Sesonkiruuat ilahduttavat vuodesta toiseen saapuessaan kauppoihin, vaikka ympärivuotista tarjontaa melkein kaikesta nykyään onkin – satokauden aikana tuotteet ovat kuitenkin sekä parhaimmillaan, että edullisimmillaan. Toiselta puolelta muailmaa lennätetyt vihannekset nyt eivät muutenkaan niin houkuta… Kaikkea ei toki ihan näillä leveysasteilla kasva, mutta ostan kuitenkin mieluiten jotain, joka on tänne roudattu mahdollisimman läheltä. (Vaikkei sekään toki aina ole täysin ongelmatonta – miten valita esim. se eettisin ja ekologisin tomaatti lähikaupan perusvalikoimasta?)

Lemppareitani kausituotteista ovat erityisesti parsa, veriappelsiini, latva-artisokka, granaattiomena sekä viikunat. Satokausikalenteria fanitan, koska siihen tutustuttuani olen kiinnittänyt kausituotteisiin enenevässä määrin huomiota. Myös monet kaupat ovat heränneet markkinoimaan kausituotteita jatkuvasti enenevässä määrin; tietoisuus kausituotteista kasvaa ja niiden myyntikäyrät paukkuvat ennätyslukemissa. Ei suinkaan huono kehityssuunta!

Minusta on hauskaa miettiä, miten voisin hyödyntää kausituotteita mahdollisimman paljon aterioissani; mikä milloinkin on parhaimmillaan ja miten yhdistää useampia kausituotteita samalle lautaselle. Niille, jotka kaipaavat tähän kuitenkin apua, on juuri julkaistu Sesonkireseptit -kirja, joten helpommaksi ei kausituotteiden käyttämistä voi juuri enää tehdä!

Kirjan resepteistä vastaa Hannan Soppa -blogin Hanna Hurtta, joka on isoin esikuvani ruokablogimaailmasta: Hannan luovuus ja ammattitaito on valtava, reseptit innovatiivisia ja huh, miten moneen soppaan hän lusikkansa ehtiikään laittamaan… Hannan Soppa täyttää pian jo 10 vuotta, joten onnittelut Hannalle sekä kirjasta, että lähestyvistä pyöreistä ruokablogivuosista!

Minusta parsa on parhaimmillaan ihan sellaisenaan, sen kummemmin sitä maustamatta tai monimutkaisen ruaan sekaan piilottamatta. Mieluiten paistan parsan voissa ja maustan sen suolalla ja pippurilla. Joskus lisään pannulle hieman viipaloitua valkosipulia sekä hunajaa – ja jos oikein kreisiksi menee, niin puristan sekaan tuoretta appelsiinia juuri ennen tarjoilua. Tänään aloitin kuitenkin parsakauteni perinteisellä kombolla parsaa ja kananmunaa.

Parsaleipä uppomunalla

2:lle

nippu vihreää parsaa

2 luomumunaa

n. 2 tl omena- tai valkoviinietikkaa

iso nokare luomuvoita

n. 50 g raastettua parmesaania

2 viipaletta hyvää, mieluiten juureen leivottua maalaisleipää (esim. Coquus)

Napsi parsoista tyvet poikki siitä kohtaa kun ne helposti katkeavat. Huuhdo ja kuivaa parsa. Sulata paistinpannussa reilu nokare voita ja paista parsoja muutama minuutti molemmin puolin siihen asti, kunnes vihreä väri syvenee ja pinta saa sieltä täältä hieman väriä. Haarukka saa upota parsaan suht helposti, mutta ei kuitenkaan liian helposti; itse tykkään ainakin paistaa parsan mieluummin vähän ali- kuin ylikypsäksi.

Parsan paistuessa kuumenna isossa kattilassa vettä. Sen kiehahdettua alenna lämpöä niin, että vesi poreilee rauhallisesti. Lorauta sekaan muutama teelusikallinen etikkaa ja pyöräytä veteen sitten lusikalla pyörre. Riko yksi muna keskelle pyörrettä ja anna uppomunan kypsyä n. 3 minuuttia. Nosta muna reikäkauhalla lautaselle ja kypsennä toinen muna samalla tavalla.

Kun parsat ovat kypsiä, nosta ne pannusta ja laita leipäviipaleet pannulle niiden tilalle (lisää tarvittaessa hieman voita). Paahda leipiä hetki ja käännä ne, raasta sitten kuumalle vastapaahdetulle pinnalle reilusti parmesaania. Jos haluat, käännä leivät vielä uudelleen toisinpäin, jolloin parmesaani paistuu rapeaksi kerrokseksi leivän pinnalle – tosin tätä ei kannata tehdä ilman tarttumattomaksi pinnoitettua pannua tietenkään 😀

Kasaa leiville parsa (lämmitä se nopeasti pannulla mikäli se on ehtinyt jäähtyä) ja kruunaa se uppomunalla. Ripaus suolaa ja vastarouhittua pippuria riittää mausteeksi. Ja eiku ääntä kohti!

Luksusta lauantaiaamuun!

512 views