Parsakausi korkattu, jee! Sesonkiruuat ilahduttavat vuodesta toiseen saapuessaan kauppoihin, vaikka ympärivuotista tarjontaa melkein kaikesta nykyään onkin – satokauden aikana tuotteet ovat kuitenkin sekä parhaimmillaan, että edullisimmillaan. Toiselta puolelta muailmaa lennätetyt vihannekset nyt eivät muutenkaan niin houkuta… Kaikkea ei toki ihan näillä leveysasteilla kasva, mutta ostan kuitenkin mieluiten jotain, joka on tänne roudattu mahdollisimman läheltä. (Vaikkei sekään toki aina ole täysin ongelmatonta – miten valita esim. se eettisin ja ekologisin tomaatti lähikaupan perusvalikoimasta?)
Lemppareitani kausituotteista ovat erityisesti parsa, veriappelsiini, latva-artisokka, granaattiomena sekä viikunat. Satokausikalenteria fanitan, koska siihen tutustuttuani olen kiinnittänyt kausituotteisiin enenevässä määrin huomiota. Myös monet kaupat ovat heränneet markkinoimaan kausituotteita jatkuvasti enenevässä määrin; tietoisuus kausituotteista kasvaa ja niiden myyntikäyrät paukkuvat ennätyslukemissa. Ei suinkaan huono kehityssuunta!
Minusta on hauskaa miettiä, miten voisin hyödyntää kausituotteita mahdollisimman paljon aterioissani; mikä milloinkin on parhaimmillaan ja miten yhdistää useampia kausituotteita samalle lautaselle. Niille, jotka kaipaavat tähän kuitenkin apua, on juuri julkaistu Sesonkireseptit -kirja, joten helpommaksi ei kausituotteiden käyttämistä voi juuri enää tehdä!
Kirjan resepteistä vastaa Hannan Soppa -blogin Hanna Hurtta, joka on isoin esikuvani ruokablogimaailmasta: Hannan luovuus ja ammattitaito on valtava, reseptit innovatiivisia ja huh, miten moneen soppaan hän lusikkansa ehtiikään laittamaan… Hannan Soppa täyttää pian jo 10 vuotta, joten onnittelut Hannalle sekä kirjasta, että lähestyvistä pyöreistä ruokablogivuosista!
Minusta parsa on parhaimmillaan ihan sellaisenaan, sen kummemmin sitä maustamatta tai monimutkaisen ruaan sekaan piilottamatta. Mieluiten paistan parsan voissa ja maustan sen suolalla ja pippurilla. Joskus lisään pannulle hieman viipaloitua valkosipulia sekä hunajaa – ja jos oikein kreisiksi menee, niin puristan sekaan tuoretta appelsiinia juuri ennen tarjoilua. Tänään aloitin kuitenkin parsakauteni perinteisellä kombolla parsaa ja kananmunaa.
Parsaleipä uppomunalla
2:lle
nippu vihreää parsaa
2 luomumunaa
n. 2 tl omena- tai valkoviinietikkaa
iso nokare luomuvoita
n. 50 g raastettua parmesaania
2 viipaletta hyvää, mieluiten juureen leivottua maalaisleipää (esim. Coquus)
Napsi parsoista tyvet poikki siitä kohtaa kun ne helposti katkeavat. Huuhdo ja kuivaa parsa. Sulata paistinpannussa reilu nokare voita ja paista parsoja muutama minuutti molemmin puolin siihen asti, kunnes vihreä väri syvenee ja pinta saa sieltä täältä hieman väriä. Haarukka saa upota parsaan suht helposti, mutta ei kuitenkaan liian helposti; itse tykkään ainakin paistaa parsan mieluummin vähän ali- kuin ylikypsäksi.
Parsan paistuessa kuumenna isossa kattilassa vettä. Sen kiehahdettua alenna lämpöä niin, että vesi poreilee rauhallisesti. Lorauta sekaan muutama teelusikallinen etikkaa ja pyöräytä veteen sitten lusikalla pyörre. Riko yksi muna keskelle pyörrettä ja anna uppomunan kypsyä n. 3 minuuttia. Nosta muna reikäkauhalla lautaselle ja kypsennä toinen muna samalla tavalla.
Kun parsat ovat kypsiä, nosta ne pannusta ja laita leipäviipaleet pannulle niiden tilalle (lisää tarvittaessa hieman voita). Paahda leipiä hetki ja käännä ne, raasta sitten kuumalle vastapaahdetulle pinnalle reilusti parmesaania. Jos haluat, käännä leivät vielä uudelleen toisinpäin, jolloin parmesaani paistuu rapeaksi kerrokseksi leivän pinnalle – tosin tätä ei kannata tehdä ilman tarttumattomaksi pinnoitettua pannua tietenkään 😀
Kasaa leiville parsa (lämmitä se nopeasti pannulla mikäli se on ehtinyt jäähtyä) ja kruunaa se uppomunalla. Ripaus suolaa ja vastarouhittua pippuria riittää mausteeksi. Ja eiku ääntä kohti!
Luksusta lauantaiaamuun!
Vastaa