Laiskan kokin karkkipossu salaattiveneessä

by Juulia 0 Comments
Laiskan kokin karkkipossu salaattiveneessä

karkkipossu

Laiva on lastattu karkkipossulla! …tai siis tarkemmin ottaen salaattivene on lastattu karkkipossulla 🙂 Tuhti ja makea possu saa veneeseen seurakseen rapeutta, raikkautta ja potkua pikkelöidyn lootusjuuren, thaibasilikan ja chilin muodossa – enkä ainakaan itse meinaa saada tästä kombosta tarpeekseni!

Karkkipossu taisi jossain vaiheessa olla melko trendikäskin herkku, kiitos Ravintola Farangin supersuositun annoksen. Farangin mukaan nimettyjä karkkipossu –reseptejä netistä löytyykin näköjään aikamoinen liuta – todellinen somehitin merkki!

Joudun kuitenkin myöntämään, etten Farangin annosta ole koskaan syönyt, saatikka saanut innoitusta karkkipossun tekemiseen suoraan Tomi Björckiltä. Innostukseni karkkipossun kokkaamiseen syntyi sen sijaan mielessäni jo tovin kummitelleesta Hannan Soppa -blogin viimejouluisesta postauksesta, sekä pakastimesta löytyneestä, nyhtöpossuhommista ylijääneestä luomukasslerin palasta.

Kokkaan lihaa edelleen verrattain harvoin, joten kun pohdin Facebookissa mitä tuosta kasslerista tehdä, ja sana karkkipossu mainittiin, asia oli sillä selvä!

Tämä väsäämäni karkkipossu on Farangin todella herkullisen mutta myös työlään kuuloisen, haudutetun, uppopaistetun ja karamellilla kuorrutetun luomuksen rinnalla varsin nopeaa ja yksinkertaista valmistaa. Haudutus ja “karamellin” teko on tässä nimittäin yhdistetty ja kuumottava uppopaistelu totaalisesti skipattu. Kyseessä on siis todellinen laiskan kokin karkkipossu!

Laiskan kokin karkkipossu & salaattiveneet

4:lle

500 g possun luomukassleria

1 rkl öljyä

1 mieto chili

peukalonmittainen pätkä inkivääriä

4 valkosipulin kynttä

1 rkl viismaustetta

½ dl soijakastiketta

½ dl ruokosokeria

2 dl vettä

Tarjoiluun:

1-2 kerää Cosmopolitansalaattia

ruukku thaibasilikaa

purkillinen pikkelöityä lootusjuurta (tai viinietikalla maustettua retiisiä/retikkaa/kurkkua)

muutama viipaloitu mieto chili sekä kevätsipulin varsi

majoneesia

Leikkaa kassler ensin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja sitten jokainen viipale reilun sentin kuutioiksi. Ruskista kuutiot öljyssä. Lisää pannuun silputtu inkivääri, valkosipuli ja chili ja paista hetki. Lisää hetken kuluttua vielä vesi ja kaikki mausteet, mukaanlukien sokeri. Kiehauta seos ja laske sitten lämpöä miedolle. Karkkipossu saa muhia kannen alla puolisen tuntia välillä sitä sekoitellen. Mikäli pannussa on puolen tunnin jälkeen vielä reilummin nestettä, nosta lämpöä lopuksi vielä hetkeksi korkeammaksi. Kun neste on kiehunut siirappimaiseksi ja liha on mehevän pehmoista, karkkipossu on valmista.

Jäähdytä karkkipossua liemessään hetki ja tarjoile se vielä lämpimänä salaattiveneistä pikkelöidyn lootusjuuren, chilin, kevätsipulin, thaibasilikan sekä majoneesin kera. Jokainen voi myös rakentaa oman salaattiveneensä itse pöydässä 🙂

karkkipossu

Ps. Pikkelöityä lootusjuurta löytyy aasialaisista marketeista ja suosittelen tutustumaan niin siihen, kuin muihinkin säilykepurkkihyllyjen aarteisiin rohkeasti!

503 views

Varaslähtö jouluun: viikunainen possurulla

by Juulia
Varaslähtö jouluun: viikunainen possurulla
SAMSUNG CSC

Yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Jos minulta kysytään, mikä joulussa on parasta, vastaan empimättä “ruoka”. Heti perään korjaan toki, “laatuaika perheen kanssa” – mutta laatuajallahan tarkoitan tietysti sekä kokkailua, että syömistä, ja perheen läsnäolo on molempien aktiviteettien överiksi vetämisen paras perustelu.

Pääsin ottamaan tänä vuonna varaslähdön joulukokkailuihin, kun sain Social Winesilta testiin muutamia jouluisia punaviinejä, ja tehtävän kehitellä niiden kaveriksi jouluherkkuja. Eipä tarvitse kahdesti kehottaa!

Viinien joukosta löytyi heti muutama jo entuudestaan tuttu kaveri: sekä McGuigan Bin 3000 Merlot, että Pata Negra Gran Reserva ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan erinomaisten, noin kympin hintaisten vakio-ostosteni listalla jo useamman vuoden. Molemmat näistä viineistä olen bongannut Vuoden Viinit -kisan menestyjien joukosta (juu, olen just niitä tyyppejä, jotka käyvät Alkossa nenä kiinni ruttuisessa ja korvamerkintöjä vilisevässä Viinistä Viiniin -kirjassa).

Pakettia kaivellessani esiin putkahti myös mielenkiintoisen näköinen pullo, jota en ole ennen nähnytkään: Los Monteros Crianza. Pikaisen guuglauksen perusteella kyseinen viini on välttänyt jostain kumman syystä seulani, vaikka onkin voittanut Vuoden Viinit -kisassa lähes vuosittain erinäisiä palkintoja.

Päätin jostain ihmeen syystä pelata kuitenkin varman päälle, ja kehitellä ruokani tutuille viineille eli Pata Negralle ja McGuigan Merlot‘lle. Mielessäni oli pyörinyt jo pidempään talvinen makumuisto lapsuudesta: äidin kuivatuilla aprikooseilla ja luumuilla täytetty possunfilee. Koska sekä possu, että kuivatut hedelmät ovat ainakin meidän perheessä joulun klassikkomakuja, halusin kyhäillä oman versioni tästä talvisesta herkusta viinien kaveriksi – pakon edessä, itseasiassa – äiti kun ei meinannut muistaa kyseistä ruokaa koskaan tehneensäkään 😀

Ideoin vielä possulle teemaan sopivat jouluiset lisukkeet: vaniljalla maustettua palsternakkasosetta edustamaan joululaatikoiden makeita ja mausteisia makuja, ja haudutettua punakaalia – jouluklassikko sekin. Ostinpa kaupasta kastanjoitakin, ekaa kertaa ikinä! Ja simsalabim: joulusimulaattori oli valmiina käynnistykseen!

Tapani parittaa ruokaa ja viiniä perustuu eräänlaiseen salapoliisityöhön: kaivelen netistä artikkeleita, etsin tietoja rypäleistä ja arvioita viineistä. Rakentelen sitten oppimani perusteella eräänlaista makupalapeliä sekä ruuan että viinin erilaisista komponenteista.

Koska jouluisa ruokani sisältää reilusti makeutta ja hedelmäisiä aromeja, se tarvitsee viinin, joka pärjää sekä makeudelle, että punakaalin kevyelle kirpeydelle, mutta ei ole liian tuhti vähärasvaiselle ja miedolle porsaanlihalle. Salapoliisityöni ansiosta tiedän, että makeahko ruoka kaipaa viiniltä jonkun verran sekä hapokkuutta, että tanniineja – liiat tanniinit sen sijaan jyräävät kevyen possun.

Mc Guigan Bin 3000 Merlot on mauiltaan täynnä luumua, kirsikkaa ja karpaloa, ja se on kevyen hapokas sekä kypsän tanniininen.  Pata Negra taas on aromeiltaan melkein identtinen annokseni kanssa: siitä löytyy vuoden tammitynnyröinnin ansiosta miellyttävää paahteisuutta, vaniljaa, kuivia hedelmiä sekä vahvat mutta silkkisenpehmeät tanniinit. Teoriassa siis molempien viinien pitäisi toimia annokseni kanssa. Eipä sitten muuta kuin testaamaan suunnitelmaa käytännössä!

Viinin ja ruuan paritusteoriat voivat monesti näyttää paperilla hyvältä, mutta käytännössä saattaa huomata yhtälöstä unohtuneen jonkun kokonaisuutta muuttavan osan – niinpä olenkin varsin tyytyväinen tämänkertaiseen paritukseeni. Molemmat viinit toimivat mallikkaasti ruuan kavereina, vaikka Merlot ei täyteläisen ja makean annoksen kanssa täysin oikeuksiinsa päässytkään – possulle se riitti, palsternakkasoseelle se taas jäi vähän liian kevyeksi.

Pata Negra täydensi ateriaa kokonaisuudessaan paremmin: viini korosti ruuan pehmeyttä, mutta hillitsi samalla annoksen runsaanpuoleisia hedelmä- ja vanilja-aromeja. Sekä ruoka että viini maistuivat yhdessä paremmilta, ja sehän on juuri se, mihin niiden yhdistelyssä tietysti pyrinkin!

Jälkikäteen ajatellen taisin olla hieman nössö, kun en avannut sitä jokeripulloa, Los Monteros Crianzaa. Ei ole tapani mukaista olla moinen varmanpäällepelaaja! Nynnyilyni harmittaa edelleen sen verran, että olen päättänyt nostaa kyseisen viinin sinne ihan oikeaan joulupöytään: tulikoe Crianzalle on siis vielä edessä!

Viikunainen possurulla 4:lle

n. 600 g possun ulkofilettä

1 iso keltasipuli

4 valkosipulin kynttä

50 g voita

1 tl hunajaa

puoli ruukkua salviaa

1 dl rommia

6 kuivattua viikunaa

4 kuivattua luumua / aprikoosia

0,5 dl pinjansiemeniä / muutama paahdettu ja rouhittu kastanja

suolaa, mustapippuria

50 g voita

Anna possun lämmetä huoneenlämpöiseksi. Puolita viikunat sekä luumut, ja laita ne likoamaan rommiin. Irrottele lihapalasta kalvot ja rasva, mikäli niitä on. Leikkaa palan ylin kolmasosa toiselta sivulta auki niin, että se pysyy palassa toiselta reunaltaan kiinni. Käännä pala ympäri, ja tee sama toiselle puolelle: sivusta katsottuna pala näyttää tässä vaiheessa hieman s-kirjaimelta. Avaa molemmat viillot auki levyksi ja nuiji näin aikaansaamaasi pitkää suorakaidetta hieman ohuemmaksi.

Silppua sipuli ja paista sitä voissa, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää silputtu valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes sipulit ovat kullanruskeita ja karamellisoituneita. Varo kuitenkin polttamasta valkosipulia! Lisää pannulle pinjansiemenet, ja paahda niihinkin hieman väriä. Mausta sipuliseos hunajalla, suolalla ja pippurilla.

Levitä seos fileelle. Lisää sipulin päälle reilusti salvianlehtiä, ja asettele rommissa muhineet kuivahedelmät levyn toiseen lyhyeen laitaan. Säästä yli jäänyt rommi! Rullaa levy mahdollisimman tiukasti ja tuupi ulos pyrkiviä herkkuja samalla takaisin rullaan (mokomat!). Sido rulla tiukasti paistilangalla.

 

Paista rullaan kunnolla väriä pannulla, ja kääri se sitten folioon. Lykkää se uuniin 150 asteeseen noin tunniksi – kun paistomittari näyttää noin 70 astetta ota rulla uunista pöydälle lepäilemään vartiksi. Sisälämpö nousee vielä muutaman asteen possun levätessä, joten itse otan possun uunista jo 68 asteisena.

Leikkaa rulla noin sentin paksuisiksi viipaleiksi (2 per ruokailija). Ota rullasta valuva neste huolella talteen: kiehauta sitä kuivahedelmien liotusrommin kanssa muutama minuutti, jotta neste hieman sakenee. Sekoita liemeen loppu voi ja valuta viipaloidun possurullan päälle. Ai NAM!!! Se on joulu ny!

Tarjoilin possurullani joulun henkeen satsumamehussa haudutetun punakaalin sekä vaniljaisen palsternakkasoseen kera.

Pirteä punakaali:

n. 400 g suikaloitua punakaalia

1 rkl öljyä

1 rkl hunajaa

0,5 dl vettä

suolaa, pippuria

muutama oksa tuoretta meiramia

1-2 mehukkaan satsuman/mandariinin/kelmentiinin mehu

Kuullota punakaalisuikaleita öljyssä tovi, lisää hunaja ja vesi sekä meiramin oksat, ja hauduttele kaali kannen alla pehmeäksi (noin puoli tuntia). Mausta kaali pikkusitruksen mehulla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Palsternakkasose 4:lle

400 g palsternakkaa

2 isoa jauhoista perunaa

n. 2 dl kermaa tai täysmaitoa

0,5 tl jauhettua vaniljaa (ei vaniljasokeria!)

0,5 tl kanelia

1-2 tl suolaa

Kuori perunat sekä palsternakat, kuutioi parin sentin paloiksi ja keitä kypsiksi. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan kerma sekä vanilja. Määrää voi olla vaikea arvioida, joten lisää ensin desi, soseuta, ja lisää nestettä mikäli sose on mielestäsi liian paksua. Lämmitä sose varovasti miedolla lämmöllä, ja mausta suolalla makusi mukaan – itse tykkään maustaa soseeni melko suolaiseksi saadakseni muutoin aika makeaan kokonaisuuteen hieman enemmän särmää.

Aterian jälkeen mies käski olemaan tekemättä mitään ja tiskasi sekä siivosi keittiön, joten istuskelin pöydässä viiniä siemaillen, kynttilää tuijotellen, paahdettuja kastanjoita kuorien… Tilanne olisi varmaan mennyt täydestä aitona jouluna, ellei ympäriltä olisi puuttunut liutaa perheenjäseniä makoilemassa mahat pullollaan.

Pehmeän ja suolaisen voin kera napsitut kastanjat osoittautuivat loistokumppaniksi Merlotille! Koska kyseessä olivat elämäni ensimmäiset itse paahdetut kastanjat, en ollut osannut miettiä niitä etukäteen sen kummemmin viinin näkökulmasta – yhdistelmä pääsi yllättämään täysin. Pistääkin miettimään, kannattaisiko minun viettää joka vuosi useampi joulu, jotta ehtisin myös nauttimaan niistä loihtimistani herkuista?

275 views

Makumuisto: Lanttusupikkaat

Makumuisto: Lanttusupikkaat

9f27dedb0beae67abe1c76d7d912882e

Kaikilla on varmasti erilaisia rakkaita makumuistoja lapsuudestaan – niin myös minulla. Koska olen pienestä asti ollut todella kiinnostunut ruuasta, luulisi olevan vaikeaa valita pitkästä listasta sitä kaikkein rakkainta muistoa.. mutta ei. Ykkössijalla on aina Mamman leipomat lanttusupikkaat. Lanttusupikkaat ovat hieman kuin lanttukukkoja, mutta vain parin suupalan kokoisia. Ruiskuoren sisään ladotaan mehukkaita lanttusiivuja siankyljen kera, ja annetaan koko komeuden muhia uunissa suussasulavan pehmeäksi.

6ebaefde81b0bc045c5e7e767ded14f0
Mamma, eli äidinäitini, on varmaan vaikuttanut makutottumuksiini yhtä paljon kuin äitikin – jos äiti paisteli Herbamarella maustettuja munakoisopihvejä ja hemmotteli halvalla, niin Mamman luona syötiin siankyljellä silattuja karjalaisherkkuja, kuten ahvenpottia ja iki-ihania supikkaita.
Mamman ja Ukin luona sai muutenkin kaikkea sellaista, mistä muulloin vain haaveiltiin: itse kalastettua, perattua ja vastasavustettua kalaa, perunalepuskoita, Mamman keittämää korvasienikeittoa… Arvatenkin, kermaa ja voita ei juuri mammalassa säästelty. Mamma oli minulle lapsuudessa ja nuoruudessa rakas juttu- ja puuhailukaveri, ja opin isovanhemmiltani siinä samalla monen monta arvokasta menneen maailman taitoa. Heitä saan myös kiittää kauniisti sisustetusta kodistani – ja polkupyörästäni, ja niin monesta muustakin asiasta, etten niitä ala enempää tässä luettelemaan.
Tällä hetkellä taidan olla suvustamme ainoa, joka osaa leipoa lanttusupikkaita Mamman tavalla. Ja, jahka luette reseptin loppuun, on meitä kohta toivottavasti useampi, vaikkei sukua ollakkaan. Netistä toki löytyy erinäisiä supikasohjeita, mutta minusta ne ovat tietysti aivan vääriä (ei sitä lanttua etukäteen kuulu kypsentää!!!) – Mamman tapa on paras!

5f404e0a289aa834c4512186e0eee736
Mamman menetelmä on siis se ainoa oikea minulle, mutta myös hidas, tarkka ja suuritöinen, joten aika harvoin näitä herkkuja tulee yksin tehtyä. Tällä kertaa aloitin tämän harvinaisen urakan kun Mammalla oli 88-vuotis syntymäpäivät. Poikkeuksellisesti melkein koko suku oli juhlissa koolla ja halusin hemmotella kaikkia tällä nostalgisella erityisherkulla, mutta erityisesti rakasta pikku Mammaa. Edellisen kerran tein supikkaita Ukille, kun hän oli vielä elossa – enkä ehkä ihan muistanut kuinka suuritöinen homma oikein onkaan…
Mamma opasti minut supikkaiden saloihin käytännön tekemisen ohessa, joten kaikki mitat ja muut määreet olen itse tähän reseptiin arvioinut. Arvatenkin monet asiat voi tehdä hieman eri tavoin, ja lopputulos on silti namia. Annan tässä siis varsin pikkutarkat ohjeet, mutta vain, koska yritän imitoida prikulleen Mamman opetuksia. Soveltakaa ohjettani ihan vapaasti!

5ddc4d25fd9ee5df910a82962e00109a

Lanttusupikkaat (n. 18-24 kpl)
Täyte:
400 g lanttua (valitse mieluiten pieniä ja pyöreitä yksilöitä)
150 g possunkylkeä
2 tl suolaa
1 rkl sokeria
Taikina:
5 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
n. 3 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
2 rkl kasviöljyä
+ n. 1 dl ruisjauhoja kaulintavaiheessa
Voiteluun: lantuista irtoavaa nestettä ja desin verran voisulaa

Kuori lanttu. Halkaise se pitkittäin kahtia, jotta voit vuolla siitä puoliympyrän muotoisia ohuen ohuita viipaleita. Pyri siihen, että viipaleet ovat niin ohuita, että näet veitsen niiden läpi. Mandoliini on tässä hyvä apuväline! Lanttusiivujen pitäisi olla ohuita, eikä niissä saisi olla teräviä kulmia. Sitä mukaa kun siivuja valmistuu, lado ne astiaan, ja ripottele väleihin suolaa ja sokeria. Jätä lanttusiivut muutamaksi tunniksi viileään mehustumaan ja valmista tällä välin taikina.

28f425655873e5d1a66232b70799f1ef
Taikina on suht helppo valmistaa: sekoita kulhossa jauhot, suola ja leivinjauhe. Yhdistä öljy kahteen desiin kylmää vettä, ja lisää jauhoihin. Sekoita, ja jatka veden lisäämistä, kunnes taikina on tasaista. Taikina pitää jäädä aika paksuksi, sinun pitää pystyä muotoilemaan siitä pallo. Kääri taikinapallo kelmuun ja laita sekin jääkaappiin.
Noin tunnin kuluttua voit ottaa sekä lantut, että taikinan taas esiin. Valuta lantuista irronnut neste erilliseen astiaan – tämä neste on tärkeässä roolissa myöhemmin! Siivuta siankylki ohuiksi viipaleiksi (noin 24 supikasta vaatii noin 24 siivua). Järjestele työalustasi niin, että sinulla on niin lantut, taikina, possunkylki, kuin lanttunestekin ulottuvillasi.
Jaa taikina kahteen osaan, ja pyörittele osista kaksi saman kokoista pötköä. Jaa pötköt puoliksi, ja taas puoliksi, ja sen jälkeen kahteen tai kolmeen osaan (riippuen haluatko pienempiä vai isompia supikkaita). Pyöritä jokainen osa palloksi ja laita nopeasti kelmun alle odottamaan, jottei taikina pääse kuivahtamaan.

dd28c784a46275871031e563a2a9091f
Sitten oletkin valmis aloittamaan supikastehtailun! Ja näin se menee:
Kauli piirakkapulikalla taikinapallosta soikea, noin 3 mm paksu levy, joka on reunoiltaa hieman ohuempi kuin keskeltä. Täytä soikion toinen puolikas, mutta jätä sentin verran reunaa. Täyte ladotaan niin, että lanttua tulee reilun sentin kerros (itse laitan ensimmäiseksi ja viimeiseksi täydellisiä puolikaaren muotoisia paloja, ja täytän välin erimuotoisilla rämmäleillä), ja lanttukasan päälle laitetaan siankylkisiivu. Muista varoa lanttusiivuissa mahdollisesti töröttäviä kulmia, ne rikkovat taikinakuoren ja tuloksena on kuiva käntty (minulla on vieressä sakset, joilla tarvittaessa pyöristelen lanttusiivuja).

60f2561a2d40ee0983512cbcfde3551d
Kastele talteen otetulla lanttuvedellä täytteen viereen jäänyt reuna, ja taita soikion toinen puoli täytteen yli. Käännä kasteltu reuna varovasti taittamasi taikinan päälle, ja painen se tiiviiksi hellävaroen. Nosta supikas pellille odottamaan seuralaisia ja peitä se liinalla tai kelmulla jottei se kuivahtaisi.
Kun taikina/lantut/siankylki loppuu, on aika lykätä supikkaat uuniin. Niitä paistetaan ensin 200 asteessa vartti, jotta kuori hieman ruskistuu. Laske sitten lämpöä 160 asteeseen. Paista supikkaita yhteensä 1,5 tuntia, mutta ota ne uunista ulos puolen tunnin välein voitelua varten. Voiteluun käytetään jäljelle jäänyt lanttuvesi, johon on sekoitettu voisulaa. Paistoajan jälkeen voit ottaa pellin uunista.
Lopuksi Mammani paketoi koko lämpimän pellillisen useamman viltin sisään ja jätti paketin yöksi muhimaan uuninpankolle, taisivat ne supikkaat välillä köllötellä sohvallakin tyynykasan sisällä. Minä imitoin tätä hellää loppukäsittelyä käärimällä supikkaat folioon ja foliopaketin villavilttiin. Loppuhauduttelu on tärkeä vaihe, sillä silloin supikkaiden kuori hieman pehmenee, ja täyte muuttuu entistäkin mehukkaammaksi.

a64ba8d4b58adeac857438d7b968d00a

a67df327da6b13d07c02d99d65c5ecdf
Viimeinen ohje ei varmaan selittelyä kaipaa: Syökää supikkaat lämpiminä ja erityisesti suosittelen, että syökää ne hyvässä seurassa! Jos näkee kaiken tämän vaivan, kannattaa jakaa lopputulos ja sen takaama hyvä mieli lähimmäisilleen. Niin oma rakas Mammanikin teki.

217 views

Oodi oluelle: Portteripossun pehmeät posket

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: Portteripossun pehmeät posket

652c2de0d494877b5f24d9a07a2d492f

Normaalistihan nuo oluelle persot siat eivät minua suuremmin houkuttele, mutta tässäpä poikkeus sääntöön: portteripossu! Kokeiluni liharuokien parissa siis jatkuvat; ja tällä kertaa pataan heitettiin Ibericoporsaan poskia. Kasvissyöntivuosieni periaatteet ovat minulla edelleen sen verran hengissä, että lihaa kokkaillessani kokkailisin mieluiten pelkkää riistaa, luomua tai sitten niitä ns. “hukkapaloja”, joita saa metsästää halleista. Sisäfileet ja tarjousjauhelihat jätän suosiolla muille. Kun Familia lahjoitti minulle erinäisiä mielenkiintoisia tuotteita kokeiltavaksi, tuli mukana myös possun poskia, ja sekös pisti ideat lentelemään!
Possun posket ovat elinaikanaan tehneet sen verran aktiivisesti töitä, että ne vaativat pitkän kypsyttelyn miedossa lämmössä ollakseen mureata herkkua. Toisinsanoen, posket ovat kätevästi omassa rauhassaan valmistuvia lihanpaloja. Ne täytyy vain putsata enimmistä kalvoista, ruskistaa ja laittaa maukkaaseen liemeen muhimaan siksi aikaa, kun itse puuhailee jotain ihan muuta (kuten vaikka käy metsässä eväsretkellä ystävän kanssa, kuten minä tein maanantaina).

7ea893ad97f1fdde05089e35c1d4526b

Portteripossun posket 2:lle

2-3 possun poskea per nenä (yhteensä n. 400-500g)
pullollinen hyvää portteria (itse käytin Stadin Panimon Savuruisportteria)
3-4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 rkl hunajaa
1 porkkana
pari sellerinvartta
kanelitanko
1 tl suolaa
10 pippuria
2 laakerinlehteä
2 tl timjamia
2 tl maissitärkkelystä

Poista poskista enimmät kalvot. Ruskista posket kauttaaltaan öljyssä ja laita ne kannelliseen uuninkestävään astiaan. Kaada päälle portteri ja lisää kokonaiset kuoritut valkosipulin kynnet, lohkottu sipuli ja porkkana, sekä sellerinvarret. Lisää vielä mausteet ja hunaja, ja tarkista, että neste peittää posket. Lisää vettä tarvittaessa.

Sulje kansi ja laita astia 200 asteiseen uuniin vartiksi. Alenna sitten lämpöä 120 asteeseen, ja jätä pata uuniin hautumaan vähintään neljäksi tunniksi, minulla taisi olla lopulta kuusi tuntia. Kun posket ovat murean pehmeitä, ota ne liemestä ja siivilöi neste kattilaan. Keittele portterilientä kasaan, kunnes liemi on tiivistynyt maultaan täyteläiseksi. Sekoita maissitärkkelys tilkkaan kylmää vettä, ja suurusta sillä kastike.

Suolaa laitetaan liemeen aluksi vain vähän juuri siksi, että tässä vaiheessa maku tiivistyy. Saatat kuitenkin tarvita lisäsuolaa, mutta tarkasta tilanne vasta tässä vaiheessa. Laita posket takaisin kastikkeeseen hetkeksi lämpiämään, ja tarjoile sitten esim. papusoseen kera.

Valkopapusose 2:lle
4 dl keitettyjä valkoisia papuja (tai hyvin huuhdottuja säilykepapuja)
2 dl kasvislientä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 jauhoinen peruna kuorittuna ja kuutioituna
suolaa ja pippuria
(tuoretta pinaattia ja/tai herneitä)

Laita pavut, peruna ja valkosipuli kattilaan kasvisliemen ja oliiviöljyn kanssa. Keitä rauhassa miedolla lämmöllä, kunnes peruna alkaa hajota, ja valkosipuli pehmetä. Jos lientä on vielä paljon jäljellä, valuta osa kuppiin, jätä papukattilan pohjalle kuitenkin hieman lientä. Survo perunat ja pavut karkeaksi soseeksi perunanuijalla, tai surauta nopeasti sauvasekoittimella. Lisää sivuun otettua nestettä tarvittaessa. Sekoita valmiiseen soseeseen kourallinen tuoretta pinaattia (soseen kuumuus riittää pinaatin “kypsentämiseen”) ja/tai herneitä. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria sekä oliiviöljyä.

151 views