Mukiinmenevä voileipäkakku

Mukiinmenevä voileipäkakku

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

voileipäkakku

Olen ollut harras voileipäkakkufani lapsesta asti. Jokaisissa sukujuhlissa (jotka ovat lähes ainoita tilanteita bongata voileipäkakkua), suuntasin aina ensimmäisen tilaisuuden koittaessa tarjoilupöydän ääreen kurkistamaan, minkälainen voileipäkakku siellä kulloinkin odotti. Yleensä meidän suvun kemuissa oli tarjolla 80- ja 90-luvun tyyliin joko kinkku- tai kalavoileipäkakkua, mutta oi sitä onnea kun joskus pöydästä löytyikin molempia!

2000-luvulle tultaessa nuorimmatkin serkuistani ohittivat yksi kerrallaan ensin rippi- ja sitten ylioppilasjuhlaiän ja voileipäkakun kulta-aika tuntui olevan muutenkin ohi. Havahduin pikkuhiljaa siihen, että sukujuhlia ei enää ollutkaan niin tiuhaan kuin ennen, eikä niissä satunnaisissa joihin vielä sain kutsun (setien 50- ja 60-vuotisjuhlia, häitä) enää tarjoiltu voileipäkakkua.

voileipäkakku

Kun vihdoin tajusin voileipäkakkujen muuttuneen elämässäni uusiutumattomaksi luonnonvaraksi, käärin hihani ja aloin vääntämään niitä itse. Ensimmäisen kakkuni kasasin omiin valmistujaisiini vuonna 2007 ja sittemmin niitä on tullut tehtyä satunnaisesti kotibileisiin – joista yhdet järjestin kerran vartavasten saadakseni syyn tehdä voileipäkakkua! Viimeisimmän kakkuni tein heinäkuussa omiin häihini. Niitä tilaisuuksia, joihin melko suuritöistä voileipäkakkua itse väsäisin ei siis minunkaan elämässäni eteen tule niin tiuhaan.

Ratkaisu pahenevaan voileipäkakkuvajeeseeni olikin sitten yllättävän helppo, kun sen lopulta tajusin: miksi ihmeessä en ala tekemään minivoileipäkakkuja? Ihmeen jäykkä on ajatukseni voileipäkakusta ollut – eihän sen tietenkään tarvitse aina olla massiivisen kokoinen. Ajatuksesta tekoihin ja kas nyt voinkin esitellä teille mukiin rakennettavan yhden ahneen (tai pienen seurueen) voileipäkakun!

Urterkram sandwich spread

Urtekram Sandwich Spread

Mukiin voileipäkakun rakentaa suit sait ja erityisen helpoksi homman itselleen tekee, kun vähän oikaisee niissä täytteissä. Ei niistä jokaista tarvitse itse tehdä! Tässä yhden hengen herkuttelukakussani yhtenä täytteenä on  Urtekramin luomulaatuista ja vegaanista punajuuri & piparjuuri -voileipälevitettä, jonka kaveriksi kerrokseen tuli miedon pippurisia ja rapsakoita retiisinviipaleita.

Kaikkien Urtekramin sandwich spreadien pohjana on auringonkukansiemenet, joten ne ovat sekä ravinteikkaita että ruokaisia tahnoja jotka maistuvat niin leivän päältä, dippinä kuin vaikka pastankin seassa. Valikoiman mauista oma suosikkini on ehdottomasti tuo kirpakka punajuuri & piparjuuri, mutta myös pehmoisen mieto basilika sekä intensiivisempi tomaatti & yrtit ovat maistuneet täällä kyllä hyvin.

Olen kova Urtekram -fani, kuten lukuisista viime vuosina heidän kanssaan tekemistäni yhteistöistäkin voi varmaan päätellä. Urtekram on ollut perustamisestaan asti (1972) luomun edelläkävijöitä: 100% Urterkam -tuotteista on luomua ja jopa 80% myös vegaanisia, kuten vaikkapa nämä voileipälevitteet. Valikoimasta löytyy monia muitakin elintarvikkeita, jotka ovat sekä vegaanisia että gluteenittomia luomutuotteita ja esim. nettisivujen tuoteselosteista on helppo aina tarkistaa mitä tuote tarkalleen ottaen sisältää. Urtekramin tuotteiden avulla ruokavalioltaan ja -allergioiltaan sekalaiselle ystäväpiirilleni kokkaaminen onkin tämän vuoksi ollut aina helppoa.

Mitä tulee luomuun, valitsen sitä kauppakassiini siksi, että voin omalla kuluttamisellani vaikuttaa kauppojen valikoimaan ja ympäristöystävällisten tuotteiden lisääntymiseen valikoimassa. Meillä kuluttajilla on todellakin valtaa, kuten nyt vaikkapa taannoiset kukkakaalitalkoot osoittivat 🙂 Luomun edut ovat lukuisat, mutta mainittakoon niistä tässä esim. luomuviljelyn vaikutus luonnon moninaisuutta edistävänä tekijänä ja maatalouden vesistö- sekä ilmastopäästöjen hillitsijänä. Luomuvaihtoehdot ovat mielestäni usein myös yksinkertaisesti maukkaampia kuin tavanomaisesti tuotetut vastaavat tuotteet. (Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa luomu.fi -sivuilta)

Urterkram sandwich spread

Kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, tein loppukesästä meidän häihin varsin onnistuneen voileipäkakun, joka oli sattumoisin myös vegaaninen. Osittain siitä innostuneena, osittan Urtekramin voileipälevitteiden vegaanisuuden takia halusin tehdä tänne blogiin vegaanisen voileipäkakun reseptin.

Olen aina rakastanut merellisiä voileipäkakkuja joissa on reilusti savukalaa ja katkarapuja, joten pyrin tyydyttämään tämän mielitekoni nyt vegaanisessa muodossa. Tämän vuoksi päädyin kakkua tehdessä vihdoinkin myös testailemaan itse eri tapoja tehdä viimevuoden hittiä porkkalaa (eli vegaanista “kylmäsavulohta”) – ja aika hyvään, suolaa säästävään mutta silti ihanan suolaiseen lopputulokseen päädyinkin! Mikäli porkkala tuntuisi jostakusta kuitenkin liian työläältä täytteeltä, voi sen korvata kakussa esim. sitruunalla, suolalla ja tillillä maustetulla kylmäsavutofulla.

Mukiinmenevä voileipäkakku

vegaaninen (gluteeniton)

1-4:lle

4-5 viipaletta leipää (esim. puolet paahtoleipää ja puolet ruisvuokaleipää tai gluteenitonta paahtoleipää)

reilun kokoinen kahvimuki

n. 2-3 rkl sitruunalla maustettua vettä

Täyte 1:

1 Urtekram Sandwich Spread Punajuuri & Piparjuuri -purkki

3-4 retiisiä

Täyte 2:

1 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl vegaanista tuorejuustoa

2 rkl silputtua tilliä

2 rkl merileväkaviaaria

vastarouhittua mustapippuria

Täyte 3:

1 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl vegaanista tuorejuustoa

1-2 tl vastaraastettua piparjuurta

2-3 tl silputtua salottisipulia / punasipulia / ruohosipulia / kevätsipulia

puserrus sitruunaa

n. ½ dl vegaanista kylmäsavulohta eli porkkalaa

Kuorrute:

n. 1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 dl vegaanista tuorejuustoa tai kaurafraîchea

sekä

yrttejä, kuten tilliä, vesikrassia, sileälehtistä persiljaa

retiisiviipaleita

porkkalaruusukkeita

Voileipäkakun kokoaminen:

Sekoita täyteen 2 ainekset keskenään sekä täytteen 3 ainekset porkkalaa lukuunottamatta keskenään. Viipaloi retiisit ohuelti.

Paina leipäviipaleita yksi kerrallaan reippaasti mukilla leikkuulautaa vasten. Saksi sitten näin syntynyttä mukiin menevää leipäpalaa vielä aavistuksen pienemmäksi, jotta se tipahtaa vaivatta mukin pohjalle. Riippuen käyttämästäsi mukista ja siitä, kuinka runsaasti laitat kerrosten väliin täytettä, tarvitset yhteen voileipäkakkuun joko neljä tai viisi leipäympyrää.

Ennen kuin alat kasaamaan kakkua, vuoraa muki muutamalla pitkällä palalla kelmua. Kelmua saa mieluusti roikkua mukin reunojen yli reilusti, sillä vetäytynyt voileipäkakku vedetään mukista ulos sen avulla.

Urterkram sandwich spread

Voitele yksi leivänpaloista reilusti Urtekramin punajuuri & piparjuuri -levitteellä. Peitä levite sitten retiisiviipaleilla ja tipauta leivänpala retiisipuoli ylöspäin mukiin. Tipauta seuraava leivänpala edellisen päälle ja painele sitä kädelläsi varovasti alemmas, jotta alin leivänpala on varmasti mukin pohjalla asti. Valuta leivälle 1-2 tl sitruunavettä. Lastaa sitten mukiin muutama ruokalusikallinen täytettä nro 2.

Tipauta mukiin seuraava leivänpala ja painele sitä samalla reilusti alaspäin, jotta kakusta tulee tiivis. Valuta leivälle taas 1-2 tl sitruunavettä. Lusikoi mukiin muutama ruokalusikallinen täytettä nro 3 sekä reilusti porkkalaa.

Mikäli mukissa on vielä tilaa, voit tehdä vielä yhden kerroksen punajuuri & piparjuuri -levitteellä ja retiiseillä. Jos mukin on jo kovin täynnä, lisää sinne vain viimeinen leivänpala jonka voit vielä kostuttaa sitruunavedellä. Kääri sitten mukin reunoista yli roikkuvat kelmun päät kakun yli ja laita voileipäkakku jääkaappiin vetäytymään muutamaksi tunniksi tai mieluiten seuraavaan päivään asti.

Voileipäkakun koristelu:

Kun tarjoilun aika lähestyy, kisko voileipäkakku varovasti mukista ulos kelmun avulla ja käännä se ylösalaisin tarjoilualustalle. Koristelun voi kukin hoitaa tyylillään, mutta itselläni oli tällä kertaa tarve minimalismiin. Kuorrutin kakun liukuvärityyliin kahdella erivärisellä kuorrutteella (vaaleanpunainen kuorrute on värjätty etikkapunajuuren liemellä). Koristeet pidin todella yksinkertaisina joten lisäsin kakun yhdelle sivulle vain muutaman vesikrassin lehden.

voileipäkakku

Tätä juttua kuvatessani tein kakkuja usemmankin mukin verran, joten tulin testanneeksi siinä sivussa muutamaa muutakin koristelutapaa. Yhtä kakkua varten sekoitin hieman punaista merileväkaviaaria osaan kuorrutteesta ja tein sillä kakun päälle liukuväriosion. Lisäksi pyöritin sopivan pitkästä porkkalaviipaleesta ruusukkeen ja askartelin pienen veitsen avulla retrohenkisiä retiisikukkia. Toisen kakun kuorutteeseen painelin kiinni ohuita retiisiviipaleita polka dot -tyyliin ja raastoin kakun päälle reilusti tuoretta piparjuurta.

Millaisista voileipäkakuista te tykkäätte? Otan mieluusti vastaan myös koristeluvinkkejä – sekä retrotyylisiä että uudenaikaisempia <3

2 943 views

Suolan säästäjän porkkala

by Juulia 11 Comments
Suolan säästäjän porkkala

porkkalaPorkkalaa, vegaanista kreikkalaista jugurttia, salottisipulia, mustapippuria & wasabirucolaa

Hurahditko sinäkin kenties viime vuonna porkkalaan? PS Olen vegaani -tubettajien esiinnostama porkkanasta valmistettava vegaaninen “kylmäsavulohi” eli porkkala sai aikaan joulun alla melkoisen someilmiön, jolta harva ruoasta kiinnostunut tuskin välttyi.

Minäkin ihastuin porkkalaan – tosin lähinnä muiden tekemään, itselläni kun ei koskaan tuntunut olevan tarpeeksi aikaa tämän herkun kokkailemiseen. Joskus myöhäisherännäisyydestä on kuitenkin hyötyä: ennen ekaa porkkanalohen kokkailukertaani ehdin nimittäin seurata useita sen valmistamiseen liittyviä keskusteluja ja ottaa niistä kätevästi jo etukäteen opikseni. Varsinkin yksi vahvasti esiinnouseva teema jäi mieleeni: porkkalan valmistamiseen liittyvä suolahävikki.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa…

Useimmissa lukemissani ohjeissa porkkanat käsketään nimittäin paistamaan suolakuoressa ja suolaahan muutaman porkkanan näin paistamiseen kuluukin sitten jopa kilo. Operaation jälkeen tälle suolalle ei enää ole käyttöä, mikä selvästi häiritsee montaa porkkalakokkia, itseänikin. Säästäväinen voi toki purkittaa kertaalleen käytetyn porkkalasuolan ja käyttää samaa suolaa uudelleen seuraavalla kokkailukerralla … mutta kuinka moni niin oikeasti tekee?

Suolan historiasta kiinnostuneena moinen entisaikojen ylellisyyden tuhlailu tuntuu minusta ikävältä, niinkuin ruuan tuhlailu yleensäkin. Joidenkin keskusteluissa vaihtoehtoiseksi kypsennystavaksi ehdottama höyryttäminen ei mielestäni tuo porkkanaan aivan yhtä kivaa rakennetta ja makua, kun taas joidenkin ohjeiden ehdottama porkkanan kypsentäminen marinoituina viipaleina uunissa taas minusta kuivattaa porkkanaa liikaa. Niinpä otin omaksi pieneksi haasteekseni porkkanan kypsentämisen suolan kanssa niin, ettei suolahävikkiä syntyisi.

porkkala…vai ehkä sittenkin vain muutama ripaus suolaa?

Ratkaisu oli lopulta varsin yksinkertainen: pestyäni porkkanat ripottelin niille hieman merisuolaa. Märkiin porkkanoihin suolaa tarttuu juuri sopiva määrä, eikä sitä tarvita kuin muutama ruokalusikallinen. Koska suolakuoren funktio on kuitenkin myös suojella porkkanaa kuivumiselta, oli ne käärittävä suolakuoren sijasta vielä johonkin.

Bongasin Plante Pusherne -blogista idean kääriä porkkanat norilevään: nerokasta! Norilevä tuo porkkalaan merellisen taustamaun, jota joissain lukemissani ohjeissa vielä terästettiin lisäämällä muutama suikale norilevää myös porkkalan marinadiin.

Jottei tässä kohtaa joku pääsisi nyt huomauttamaan norilevän tuhlailusta, niin mainittakoon että tähän tarkoitukseen sopii hienosti ne avattuihin paketteihin jäävät yksittäiset norilevälevyt, joita ainakin minun kaappiini sushi-illallisten tai onigirazujen valmistamisen jäljiltä välillä pyörimään jää. Avatussa paketissa norilevä ei säily sushikäyttöön sopivan priimana kauaa, joten pakettiin jääneet norilevät päätyvät ainakin meillä turhan usein biojätteeseen. Korkkaamatonta noripakettia en porkkalan valmistamista varten avaisi, ellei lopuillekin leville olisi lähitulevaisuudessa tiedossa käyttöä 🙂

Ollakseni varma idean toimivuudesta, kokeilin tehdä sekä suolakuoressa kypsennettyjä norilevään käärittyjä porkkanoita, että suolassa pyöriteltyjä norilevään käärittyjä porkkanoita. Perinteinen suolakuorimetodi tietysti toimii – ei lainkaan ihme että se on niin suosittu porkkanalohen valmistustapa – mutta niin kuulkaa toimi myös tämä vähemmän suolainen metodinikin! Eroa lopputulosten väliltä saa itseasiassa estimällä etsiä. Itse tulen siksi jatkossa tekemään porkkalani näin.

porkkala

umeviinietikka

Norilevä porkkanan kääreenä tuo porkkalaan minusta sopivan merellisen säväyksen, mutta lisäksi huomasin kallistuvani viinietikankin suhteen Japaniin. Porkkalan mausteeksi käyttämäni suolaisen intensiivinen umeviinietikka valmistuu sivutuotteena iki-ihanien umeboshien eli pikkelöityjen japaninaprikoosien valmistamisessa. Jokin umeviinietikan suolaisessa ja lähes metallisessa maussa tuo minulle mieleen kalan, joten lorautin sitä porkkalapurkkiini valkoviinietikan/omenaviinietikan sijasta. Bingo!

Öljyksi valitsin kylmäpuristetun rypsiöljyn, josta löytyy omega-3 rasvahappoja kuten lohestakin. En normaalisti ole kylmäpuristetun rypsiöljyn vahvan maun fani, mutta tähän se minusta toimii jotenkin aivan loistavasti.

Suolan säästäjän porkkala

vegaaninen

n. 3 dl

3-4 isoa suoraa, paksua ja sileää luomuporkkanaa

n. 2-3 rkl karkeaa merisuolaa

2-4 norileväarkkia (*

1 puhdas ja kuiva n. 4-5 dl vetoinen lasipurkki

marinadiin:

n. 1-2 tl nestemäistä savua

2-3 tl kylmäpuristettua rypsiöljyä

n. 2 tl umeviinietikkaa, valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa

*) Norilevää voi käyttää sen verran, kun kotona sattuu avatussa paketissa olemaan. Jos leväarkkeja on kotona vähemmän, ne voi puolittaa ja pyörittää pitkittäin porkkanan ympärille. Jos arkkeja on enemmän, voi niitä käyttää yhden per porkkana. Levän voi toki myös jättää ohjeesta kokonaan pois.

Pese porkkanat ja taputtele niille vielä märkänä kauttaaltaan suolaa, niin että sitä tarttuu porkkanoihin sinne tänne. Ota foliorullasta reilu pätkä foliota ja aseta se uunipellille/uunivuokaan. Kääri jokaisen porkkanan ympärille joko kokonainen tai puolitettu norileväarkki ja aseta porkkanat sitten vieretysten foliolle. Taputtele folio lopuksi tiiviisti porkkanoiden yli. Paista pakettia uunissa 200 asteessan n. 1,5 tuntia. Anna paketin jäähtyä ennen kuin avaat sen.

(EDIT: Mikäli haluat tehdä porkkalaa ilman foliota, jutun lopusta löytyy suolan sekä folion säästämisvinkit)

Nostele porkkanat kääreistään varovasti ja kuori ne varovasti terävällä veitsellä. Tähän menee hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta mikäli valitsit sileitä ja paksuja porkkanoita, kuori irotaa suht helposti tekemällä porkkanaan matalan pitkittäisviillon ja irroittamalla kuoren pala kerrallaan porkkanan ympäriltä. Omasta mielestäni ei tosin ole niin nuukaa, vaikka kuorta joihinkin kohtiin vähän jäisikin.

Viipaloi porkkanat ohuelti joko juustohöylällä tai mandoliinilla. Kun höylääminen ei enää onnistu, leikkaa jäljelle jäänyt porkkana viistosti ohuiksi paloiksi terävällä veitsellä. Lado porkkanaviipaleet lasipurkkiin sitä mukaa kun leikkaat niitä.

Sekoita lopuksi kaikki marinadin ainekset keskenään ja kaada ne purkkiin. Sulje purkki ja pyörittele sitä ylös alaisin muutaman kertaa jotta marinadi leviää porkkanoihin tasaisesti. Voit laittaa marinadiin ensin vähän vähemmän suolaista ja ytyä umeviinietikkaa sekä varovaisemmin nestesavua, jos teet porkkalaa ekaa kertaa. Maistettuasi porkkalaa seuraavana päivänä voi umeviinietikkaa ja/tai nestesavua vielä lisätä, mikäli porkkala sitä mielestäsi kaipaa (minusta useimmiten kaipaa). Purkki kannattaa kääntää ylösalaisin joka toinen päivä, jotta mausteliemi valuu myös purkin päällä oleville viipaleille. Ravistella purkkia ei minusta kannata, jotteivät porkkanaviipaleet muhjuuntuisi.

Porkkala on valmista aikaisintaan kolmen päivän kuluttua – pitkä maustumisaika tekee ihmeitä porkkanan rakenteelle! Purkkiin menee porkkana, ulos tulee porkkala. Simsalabim!

porkkala

porkkala

Edit: Jaettuani jutun FB:ssä sain useammaltakin lukijalta palautetta folion käyttämisestä. Testasin tämän vuoksi porkkalan tekemistä ilman foliota, eikä sitä tosiaankaan välttämättä tarvita! Voit kääriä suolassa pyöritellyt porkkanat myös tiiviisti leivinpaperiin, tai mikäli omistat kannellisen uunivuuan, laita norileviin käärityt porkkanat sellaiseen. Pääasia oman kokemukseni mukaan on, että porkkanat eivät pääse kuivumaan – jonkinlainen lisäkääre norilevän lisäksi on siis tarpeen.

Ps. Mikäli sinulla on lisää porkkala-vinkkejä – oli kyse sitten valmistamisesta tai siitä mihin kaikkeen sitä voisi käyttää – otan niitä ilolla vastaan!

12 020 views

Vegemessut

by Juulia 10 Comments
Vegemessut

Cargon vegaaninen lohi bagel eli tuttavallisemmin porkkalabagel. Herkku. Oi kyllä!

Helsingin ensimmäiset Vegemessut olivat todellinen yleisömenestys, minkä nyt kuka tahansa Kattilahallin ohi viime lauantaina kulkenut pystyi helposti päättelemään silkan jonon pituuden perusteella. Yleisöä riitti jonon pituudesta ja tihkusateesta huolimatta, mutta niin myös kiinnostavaa ohjelmaa, kiinnostavia tuotteita runsaslukuisilta esillepanijoilta, asiatietoa, fiilistelyä kuin yleistä hyväntuulisuuttakin. “Pöhinää”, sanoisi joku nolo tyyppi 😀

VegemessutJonotilanne klo 13:15

Messujen menestys todistaa mielestäni vegaaniuden kehitystä marginaali-ilmiöstä valtavirraksi. Vegaaninen ruoka ei kiinnostaa enää vain itse vegaaneja, vaan myös kaltaisiani utelaita ruokahulluja ja herkkusuita, eettisestä ruuasta ja eläinten oikeuksista kiinnostuneita, ruoka-allergisia, terveyssyöjiä, ja niin edespäin. Eikä ihme: ruokaa oli messuilla esillä vähän jokaiseen tarpeeseen, eikä ainakaan minulle tullut kertaakaan eri herkkuja maistellessani edes mieleen, että tässä sitä nyt mussutellaan vegaaniruokaa.

Atria vegepops

Koska minulle kiinnostavinta messuilla oli tietysti ruoka, laitoin kokemani uudet ja jännät makuelämykset listaksi. Osa tuotteista on jo markkinoilla, ja vain vältellyt päätymistä suukkuuni, osa lanseerataan kevään aikana.

Messujen makuelämykset top 5

1. Apetit mehupops

Maaliskuussa kauppoihin saapuvat juureksista, hedelmistä ja marjoista tehdyt mehupopsit eivät sisällä lisättyä sokeria eivätkä väriaineita, eikä ollut lainkaan helppo homma päättää mikä mauista oli suosikkini (testasin toki kaikki!). Ehkä punajuuri-mansikka? Ehkä mango-porkkana?

2. HeyDayn mehut

Virolaisen HeyDayn mehut yllättivät pienellä mutta omaperäisellä twistillään: vihanneksia, juureksia, yrttejä ja hedelmiä sisältäneistä mehuista löytyi ilokseni myös pohjoismaisia marjoja, kuten puolukkaa ja tyrniä. Suosikkini mehuista oli itsestäänselvä: Bonfire, eli porkkanamehu, josta löytyi myös tyrniä, kurkumaa, appelsiinia ja omenaa. Sellaistahan mä teen kotonakin!

3. Oumph!

Ruotsalainen kasviproteiinihitti Oumph! tarjosi maistiaisia nyhtö-oumphista, joka yllättäen vetikin jalat altani. Oikein mukava tekstuuri ja maku! Normaalisti en niin innostu valmiiksi maustetuista/marinoiduista tuotteista, mutta Oumph osui siinäkin nappiin. Vieressäni maistelleet keski-ikäiset rouvat puhkesivat suupalan jälkeen sellaiseen spontaaniin ylistykseen, ettei sille meinannut hetkeen tulla loppua 😀

4. Porkkala

Porkkalaa eli vegaanista kylmäsavuporkkanalohta oli messuilla tarjolla sekä Ravintola Cargon bagelina, että Ps. Olen Vegaanin valmistamana. Kaikki se kuhina, mikä on porkkalan ympärillä viime kuukausina käynyt, on kyllä ainakin minulta kysyttäessä täysin ansaittua. Voin vaihtaa kylmäsavulohen tähän milloin vaan (tai no, ehkä ei kylmäsavulohipastan kohdalla… tai kuka tietää, pitää ehkä testata ensin). Jos ette vielä ole porkkalaa testanneet, antakaa sille nyt ainakin se yksi mahdollisuus!

5. Sasu Laukkosen tofuletut kahvikastikkeella

Okei. Tämä ei mikään tuote toki ole, mutta olipahan niin mahtava lopputulos Sasun kokkausdemolla, etten voi olla laittamatta sitä tähän listaan. Vegemessuilla lupailtiin, että sekä Sasun että Hans Välimäen demoamien vegaaniruokien reseptit tulevat vielä Vegemessujen sivuille julki, mutta ainakaan vielä en niitä sieltä löytänyt.

Sasun tofulettuihin tuli kuitenkin varsin yksinkertaiset raaka-aineet, jotka naputtelin muistiin sitä mukaa kun hän niitä lavalta selosti. Hän heitti nimittäin blenderiin 1/3 osaa Jalotofun kylmäsavutofua,  2/3 osaa maustamatonta, kourallisen siitakesieniä, ripauksen suolaa sekä maissitärkkelystä ja sen verran vettä, että aineksista saatiin soseutettua paksuhko ja tasainen velli. Taikinasta paisteltiin sitten pieniä lettuja reilussa öljyssä. Kastikkeen hän surautti auringonkukansiemenistä ja kahvista.

Todella yksinkertaista, todella maukasta, ällistyttävää suorastaan! No, kuka tahansa joka on joskus käynyt Sasun Chef & Sommelier -ravintolassa voi ehkä kuvitella miten taitavasti tämä vegaanistenkin fine dining -ruokien velho taikoo ihmeitä esiin yksinkertaisista raaka-aineista ♥ Go Sasu!

Sasun ja Hansin kokkausnäytös oli minulle se juttu, jota eniten messujen ohjelmasta odotin.

Oumph! Yes please. Näitä täytyy testata enemmänkin!

Toivottavasti ensi vuonna Vegemessut laajenevat ainakin kaksipäiväisiksi – tai mites olis suorastaan festarit? En ehtinyt messuilla viivähtää ihan niin pitkään kuin olisin halunnut (katoskaas kun oli nuo Asennemedian 2-vuotissynttärit ♥ ). Testaamatta jäikin tämän vuoksi hieman vahingossa mm. Jalotofun piste, jossa olisi vissiin saanut maistiaisia myös maaliskuun aikana aukeavan Egg-ravintolan varsin jännän kuuloisesta vegaanimunakkaasta. No, onpahan jotain mitä odottaa!

136 views