Zucchinia & gorgonzolaa kiireisille arkiaivoille

by Juulia 0 Comments
Zucchinia & gorgonzolaa kiireisille arkiaivoille

Jää hyvästi kesäloma, terve vaan arki! Hetki sitten vielä vetelehdin sängynpohjalla ja yhtäkkiä sitä pitäis taas olla tehokas. Viikonloput hujahtavat valonnopeudella, ihan siinä missä viikotkin … ja eipä aikaakaan, kun saakin jo kiskoa tonttulakkia päähän.

Pitkien yöunien ja hitaiden aamujen lisäksi jään kaipailemaan ihanaa kiireetöntä ja ruhtinaallisesti mitoitettua kokkailuaikaa. Loma on mulle aina yhtäkuin lupa viettää laatuaikaa keittiön kanssa, eikä sitä aikaa keskeytä muu kuin raaka-ainevaraston täydentämisreissut, lopputulosten syöminen ja nukkuminen. Tsägällä joskus poistutaan keittiöstä pidemmäksi aikaa, ehkä syömään jonkun muun laittamaa ruokaa, mutta mieluummin ei 😀

Meininki on aika eri nyt, kun pitkien työpäivien jälkeen pitäisi löytyä vielä toimintakykyisiä aivosoluja ostoslistan laatimiseen ja energiaa jonkinsortin kokkailuun. Varsinkin näin takaisin arkeen sopeutuessa homma on tänä syksynä osoittautunut hieman haasteelliseksi, vaikka kokemuksesta tiedän että muutamassa viikossa jo helpottaa. Nopeita ja herkullisia ateriaideoita ei kuitenkaan koskaa ole varastossa tarpeeksi!

Ihan vähän kärähti ateria tällä kertaa mut mitäs pienistä, arkiaivoille pitää olla armollinen!

Ihka ensimmäisenä töihinpaluupäivänä päädyin vääntämään sumeahkoilla arkiaivoillani jotain tuttua ja turvallista: kesäkurpitsaa homejuustolla. Pieni twisti vanhaan yhdistelmään saatiin sentään hasselpähkinöillä, niitä tässä taloudessa nimittäin nähdään harvemmin. Ei siis tullut tällä kerralla ehkä keksittyä pyörää uudelleen, mutta tärkeintä olikin että ateria oli valmis vartissa!

Zucchiniveneet gorgonzolalla 1:lle

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

suolaa, mustapippuria

kimpale gorgonzolaa tai muuta aromikasta homejuustoa

kourallinen pähkinöitä (hasselpähkinää, saksanpähkinää, mantelia tms)

vaahterasiirappia, kookoskukkasiirappia, juoksevaa hunajaa tms.

chilihiutaleita

(mitä yrttiä nyt kotoa sattuu löytymään, täällä oli tällä kertaa sitruunabasilikaa)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Halkaise zucchini pitkittäin ja vuole kummankin puolikkaan pohjasta ohut suikale pois, niin että veneet pysyvät vakaasti aloillaan. Koverra kesäkurpitsoja leikkuupinnalta halutessasi kevyesti. Ripottele puolikkaille chiliä, suolaa, mustapippuria sekä pähkinöitä. Annostele päälle vielä mukavan kokoiset nokareet gorgonzolaa ja valuta sitten koko viritelmän päälle hieman makeutta.

Sitten vaan helahoito uuniin! Itse tykkään kesäkurpitsastani sellaisena, että siitä löytyy vielä purtavaa – niinpä reilu kymmenen minuuttia riitti näille veneille mielestäni varsin hyvin. Pidempi aika käräyttää helposti siirapin ja pähkinät, testattu on kuten kuvistakin näkyy! Mikäli siis pidät zucchinistasi pehmeämpänä, laita uunivuoka alemmalle tasolle ja laske lämpöä 175 asteeseen – tosin kesäkurpitsat voi toki myös esikypsentää nopeasti ennen täyttämistä.

Syö sellaisenaan, salaatin tai yrttien kanssa, miten vaan, ei oo niin nuukaa! Joskus tällaiset yksinkertaiset ja hyväksi todetut ruuat ovat just niitä, millä selvitään päivästä seuraavaan (ja joskus tarvitaan pakastepizzaa) ♥

140 views

Löytö: Oranssi viini

by Juulia 0 Comments
Löytö: Oranssi viini

No nyt on lasissa jotain melkoisen erikoista, nimittäin oranssia viiniä! Viiniläksynsä säntillisesti lukeneille viinityyli tuskin on tuntematon, mutta voin rehellisesti myöntää, etten itse ollut moisesta vielä muutama viikko sitten kuullutkaan.

Oranssi viini on ikäänkuin valkoviini, joka on valmistettu punaviinin tapaan: murskattujen rypäleiden, kuorineen siemenineen, annetaan maseroitua mehussa sen sijaan, että ne pyrittäisiin poistamaan mahdollisimman pian. Tällöin viiniin syntyy valkoiseen verrattuna enemmän tanniineja, väriä sekä tuhdimpaa suutuntumaa.

Oranssin viinin juuret löytyvät Georgian, Slovenian ja Italian Friuli-Venezia-Giulian tienoilta – alueille perinteinen viinin valmistustapa on vain vuosien saatossa jäänyt modernin ja ns. puhtaan viinin jalkoihin. Monen mielestä oranssi viini onkin viallista. Alkon valikoimista niitä on turha etsiä, mutta onneksi on olemassa interwebin ihmeellinen maailma!

Tämä maistamani oranssi viini, Porta del Vento Saray 2009, osui silmiini Vino Nostrumin nettisivuilta, kun etsiskelin kiinnostavaa viiniä yhteistyön merkeissä. Vino Nostrum toimittaa Italialaisia artesaaniviinejä Suomeen, Saksaan ja Ruotsiin. Vino Nostrumin nettikauppa on helppokäyttöinen, luotettava, laadukas, ja tietysti täysin laillinen – yrityksen toimintaan voi tutustua tarkemmin täällä.

Valikoimasta löytyy liuta pientilojen rakkaudella valmistettuja viinejä, hintahaarukassa kaikkea väliltä tavis (minä) – oenofiili (aka viininrakastaja). Kaikki Vino Nostrumin valikoiman viinitilat ovat biodynaamisia ja/tai luomutiloja – viinit kun valmistetaan pientiloilla usein perinteitä kunnioittaen ja luonnonmukaisuus on tällöin läsnä ns. luonnollisesti.

Saray on kotoisin Sisiliasta, Porta del Venton tilalta. Se valmistetaan catarratto -rypäleistä, joiden annetaan maseroitua 30 päivää ennen vuoden kypsytystä tammitynnyreissä. Viiniin ei lisätä sulfiitteja tai hiivoja, ja tilalla noudatetaan luonnonmukaisen viljelyn periaatteita.

Valmis viini on syvän ruskeanoranssia, tuoksussa on appelsiinia sekä kuivia hedelmiä – mieleeni tulee selvästi myös kuiva sherry. Maun puolesta Saray on täysin erilainen kuin mikään koskaan maistamani viini. Vertaan makuakin paremman sanaston puutteessa kuivaan sherryyn, kun jotenkin uudelle tuttavuudelle on tarve löytää verrokki. Maku on ryhdikäs, tasapainoinen, kevyen tanniininen ja aromikas – varsin kiehtova viini, jota haluan nyt kokoajan LISÄÄ.

Maku selvästi kehittyy ja pyöristyy, kun viini saa ilmaa – oranssin viinin sanotaankin säilyvän varsin pitkään avattuna, jopa viikon, ja kehittyvän hapettuessaan. Tämän huomasimme maistelukaverienikin kanssa: viimeinen lasi maistui kummallakin maistamiskerrallani parhaalta. Seuraavalla kerralla tiedänkin nyt avata viinin reilusti etukäteen.

Täysin uudenlaiset aromit saivat minut ensin hieman hämilleni: mitä ruokaa valita tämän viini kaveriksi? Oranssit viinit ovat kuitenkin onneksi varsin monipuolisia yhdistelymahdollisuuksiltaan. Niissä on tarpeeksi tanniineja ja rakennetta pärjäämään tuhdimmankin ruuan kanssa, mutta ne ovat samalla tarpeeksi kevyitä ja raikkaita myös kalalle ja kasvisruuille. Eräänlainen viinimaailman jokapaikanhöylä siis kyseessä!

Ekalla maistelukerralla testailimme viinin kaverina Etelä-Italialaista klassikkoa caponataa, sekä Vino Nostrumin suosituksesta appelsiini-ankkaa. Happaman makea caponata toimi oranssin viinin kaverina minusta erinomaisesti, kevyen puoleinen ankkasalaattini sen sijaan korosti viinin hapokkuutta ehkä liikaakin.

Ankkaa fenkoli-appelsiinisalaatin kera – hyvää, mutta ei täydellinen pari Saraylle.

Niinpä avatessani toisen pullon päätin tehdä ankasta hieman tuhdimman version ja tarjosin sen valkopapusoseen, maitohorsman sekä karamellisoidun appelsiinin kera. Tällä kerralla maistelimme myös muutamaa juustoa: nuorta ja kermaista gorgonzolaa, aromikasta pecorinoa ja kirpakkaa chilijuustoa.

Tuhdimpi ankkaruoka toimi viinin kaverina selvästi paremmin, mutta yllättäen viini pääsi parhaiten oikeuksiinsa gorgonzolan kanssa – tiedättekö sen silmät selälleen räväyttävän WAU-elämyksen, kun asiat vain loksahtavat paikoilleen? Wau. Täten todettakoon, että rakastuin yhdistelmään. Kun saan seuraavan Sarayn käsiini, tiedän kokeilla sen kanssa kermaisempia ruokia.

Nyt kun olen päässyt oranssien viinien maailmasta hieman jyvälle, olen enemmän kuin kiinnostunut tutustumaan niihin lisää. Eräs avulias Alkon myyjä vinkkasi, että ravintola Spisin valikoimassa olisi kuulemma useampikin oranssi viini, samoin niiden perään kannattaa kysellä ravintola Juuressa sekä Latva barissa. Ei varmaan auta kuin lähteä visiitille 🙂 rankka duuni, mutta jonkunhan sekin on tehtävä?

Ankkaa, karamellisoitua appelsiinia, valkopapusosetta sekä maitohorsmaa.


Lähteet: Winemag.com + The Guardian + SFGate

1 796 views