Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

by Juulia 2 Comments
Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

vuosikatsaus

Vuosikatsaus 2018: kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Haha, nyt tuli kyllä näpyteltyä oikea klikkiotsikko. Mutta totta se on! Tänä vuonna olen nimittäin sekä kunnostautunut erinäisissä olutpuuhissa että hurahtanut niin katkeroihin kuin hapanjuurileivontaankin. Lisäksi näyttäisi siltä, että vuoden 97:sta postauksesta 66 on vege tai vegaaninen resepti, viisi sisältää kalaa tai mereneläviä ja vain kahdessa ohjeessani on lihaa. Mutta ei se ole mikään ihme – rehurakkaus on tässä keittiössä vahva!

Olutpuuhiani sekä hurahdustani hapanjuurileivontaan tai katkeroihin ei ehkä ruudun toiselta puolelta sen sijaan ole niin voinut havaita, muutamaa katkeroista reseptiä lukuunottamatta. Hapanjuurileivonnassa olen omasta mielestäni vielä niin noviisi, etten kehtaisi sellaista reseptiikkaa tänne vielä ruveta laatimaan ja olutjutuistakaan en ole täällä raportoinut läheskään niin paljon kuin mitä olen niitä puuhaillut. Mutta mikäs parempi hetki pienelle raportille, kuin  tämä vuosittainen oman navan kaivelu!

Lisäksi haluan vilauttaa teille tuttuun tapaan blogini statistiikkaa, joka löytyy tämän jutun loppupäästä. En tiedä onko se teille niin kiinnostavaa, mutta minulle blogin vuosikatsaus ilman statistiikka ei olisi kunnon vuosikatsaus. Vuosikatsaus muistuttaa minua konkreettisesti, mitäs sitä tuli on oikein taas tullut puuhailtua koko vuoden ja  statistiikka auttaa osaltaan pysähtymään hetkeksi arvostamaan omaa tekemistä. Ja onhan se aina myös valaisevaa vilkaista, mitkä ne blogin luetuimmat jutut oikein kulloinkin ovatkaan!

hapanjuurileipä

Hapanta leipää

Sain noin vuosi sitten ystävältäni Satu Koiviston ohjeella tehtyä hapanjuurta ja puolisen vuotta kuvitteellisella näppituntumalla enemmän tai vähemmän onnistuneita sämpylöitä leivottuani käärin hihat, selvitin hapanjuurileivonnan perusteet ja aloin leipomaan ihan tosissani. Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja sekä Eliisan perustama Hapanjuurileipurit -ryhmä FB:ssä ovat olleet opettelussa oivallisena tukena ja tätä nykyä alkaa sitä “näppituntumaa” tähän hommaan ollakin jo ihan oikeasti!

Reseptejä hapanjuurileivälle en usko laittavani tänne blogiin silti jakoon, edellämainitsemistani lähteistä kun löytyy jo valmiiksi sen tuhannen mahtavaa reseptiä opeteltavaksi! Mikäli joku teistä kuitenkin innostuu tutustumaan hapanjuurileivontaan enemmänkin, saa minulle toki laittaa aiheen tiimoilta privaviestiä ja Helsingissä asuville voin tarvittaessa diilata vähän juurta jollain konstilla. Suosittelen tietysti myös jokaista uteliasta liittymään tuohon FB-ryhmään. Sieltä löytyy tarpeeksi tietoa, että jokainen pääsee tässä koukuttavassa puuhassa halutessaan alkuun.

hapanjuurileipä

coffee bittersJääkahvi kaakao-kahvibitterillä

Katkeraa, katkeroo…

Olen ollut jo pitkään utelias erilaisista cocktail bittereistä, mutta kun Suomesta ei ole saanut käsiinsä kuin klassista Angosturaa, en ole aiemmin päässyt asian kanssa käytännössä kovin pitkälle. Kun vierailimme kesällä Yhdysvaltojen itärannikolla, sain vihdoin käsiini lajitelman erilaisia bittereitä! Siitä alkoikin tässä köökissä sitten varsin katkera kausi.

Blogiin asti päätyneistä viritelmiä oli alkusyksyn rosmariini-greippi-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta (UUH 2 the LÄÄH!) sekä kaakao-kahvibitterillä maustettu uuniomenakakku, mutta tokihan näitä taikatippoja on tullut laiteltua myös cocktaileihin sekä ihan vain kahviin. Joulun alla syntyi vielä katkerokuorrutettu appelsiinikakku, mutta siinä käytinkin cocktailbitterien sijaan jo ihan sellaisenaan juotavaksi tarkoitettua katkeroa, tarkemmin ottaen Kyrö Distilleryn Dark Rye Bitteriä. NAM!

härkäpapupastaGreippi-rosmariini-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta

Kaljaa ja pupunruokaa

No nyt päästään sitten siihen asiaan, josta olen teille vähiten täällä kertonut. En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin vähän ujostelen kertoa täällä olutinnostuksestani sen enempiä. En ole aiheen asiantuntija, vaan lähinnä erityisen innostunut kuluttuja! Tällaisenani olen silti vetänyt Suomen ihanimman olutsupernaisen Anikó Lehtisen aisaparina Bier-Bierissä säännöllisen epäsäännöllisesti naisille suunnattuja Mimmit juo bissee -olut & ruokaparitustapahtumia ja järjestänyt rakkaassa BrewDogissani yhdessä BrewDogin ihanan Christan kanssa kaksi vegaanisen ruuan ja oluen paritusiltaa. Näihin iltoihin valmistin hartaasti mietityt vegaaniruuat joille sitten yhdessä Christan kanssa valitsimme sopivat vegaaniset olutparit.

Molemmat tilaisuudet ovat olleet aina valtavan hauskoja, ainakin täältä vetäjän roolista katsottuna! Kun voiskin myös osallistua osallistujana 😀 Bier-Bierin tilaisuudet ovat aina täysiä ja hilpeä puheensorina on taattu. Vegaanisten paritusiltojen menuja on ollut myös todella hauska ideoida, vaikka myös jännittävää. Kyllähän sitä tietää mistä itse tykkää, mutta tykkääkö muut samasta on väistämättä pienoinen huoli! Homma lähtikin varsinkin ekalla kerralla aivan lapasesta, kun väsäsin toista vuorokautta tarjolle niin vegaanisia onigirazuja, friteerattuja perunankuori”nachoja” red eye majolla, musta seesami tofua salaattiveneissä ja snickers-stoutbrownieta. Puuh mikä homma – mutta totaalisesti sen väärti!

vegaaninen pairingEkan vegaanisen pairingin tunnelmaa BrewDogissa

vegaaninen pairingNimeni BrewDogin vessan seinällä: #lifegoals

Blogin 5-vuotissynttäreiden kunniaksi vein 5 blogin lukijaa muuten myös millekäs muulle kuin oluelle. Illasta ei ole säästynyt oikein kuvan kuvaa, sillä ei siinä juttelun lomassa mitään kameraa tullut edes mieleen kaivella esille. Kiitos vielä kaikille mukaan uskaltautuneille, ihanaa kun tulitte! ♥ Eikä siinä edes vielä kaikki… sain myös loppuvuodesta kutsun vieraskynäillä Biisei ja bissee -juttusarjassa Bönthöö Bönthöö -blogissa. Siinäpä kuulkaa vasta hauska tehtävä olikin (tirsk!) 😀

Hyvä seura parempi mieli!

Parasta on olutasioissa kuitenkin tänä vuonna ollut muutaman oman olutkaverin löytyminen. Olutinnostukseni alkuvuosina kävin festareilla ja baareissa maistelemassa kaikkea jännää lähinnä yksin. Olen aina viihtynyt paljon itsekseni, mutta on siinä innostavien asioiden jakamisessa toisten aiheesta yhtä innostuneiden kanssa vaan oma taikansa! Juusoon tutustuttuani sain hänestä paitsi elämänkumppanin myös olutkaverin, joka juoksee kanssani matkoilla jos johonkin olutbaariin, panimoon tai kauppaan ja tuo minulle myös aina työmatkoiltaan huolella valikoituja oluttuliaisia. Ihana mies!

Niin mahtavaa kuin oman kumppanin kanssa kiinnostuksen kohteen jakaminen onkin, olen hieman toivonut että kaveripiiristäni löytyisi enemmänkin asiaan yhtä innokkaasti uppoutuneita ihmisiä. No, tänä vuonna sellaisia on löytynyt monin verroin! Aina välillä saan Instassa privaviestejä eri ihmisiltä olutasioihin liittyen ja kun aikansa jonkun kanssa siellä kirjoittelee ja lopulta törmää häneen myös livenä, niin sitähän voi kuulkaa vahingossa päätyä yhdessä vaikka kaljalle! Olutinnostukseni jakavia ihmisiä on nyt siis elämässäni enemmän kuin koskaan ja siitä jos jostain olen tänä vuonna valtavan iloinen. Kiitos teille ihanat, tiedätte kyllä keitä olette ♥

Vaimomatskuu 5-v synttäriolusten ainoa kuva. Mukana synttäreillä oli siis todistetusti ainakin Mikkeller!

Keväällä löysin itseni. Tallinnasta, Uba ja Humalin pöydältä, Olutposti -lehdestä.

Mimmit juo bisseä part 6 oli tämän juustohullun mielestä ikimuistoinen! Arvaattekin varmaan miksi?

vuosikatsausInstagram -tilini tykätyin yhdeksikkö tänä vuonna. Leipäinnostusta, olutta, vegaaniruokaa ja katkeroa löytyy muuten näistäkin kuvista!

Vuosikatsaus: numeronörtin osio

Jaahas, sitten päästään asiaan, joka on itselleni aina super kiehtovaa: statistiikkaan. Kyllä, olen sellainen tyyppi, joka jaksaa syynätä tilastoja ja lukuja ja vedellä niistä omia johtopäätöksiään – tai ihan vaan ihmetellä että mites tässä näin nyt oikein kävi.

Esimerkiksi tämä: vuonna 2018 blogissani on käyty 160,218 kertaa. Aivan älytön luku! Se on lähes 50 000 enemmän kuin viime vuonna, vaikka juttuja olen tänä vuonna rustannut reilusti vähemmän kuin kolmeen viime vuoteen . Ilmeisesti ei se määrä vaan se laatu? Tai mistä minä tiedän, omasta mielestäni höpötykseni ovat aivan samaa tasoa kuin aina ennenkin: höpöttelyä.

Suolansäästäjän porkkala” on lunastanut blogini luetuimman jutun paikan sitä pitkään hallussaan pitäneeltä kokonaisena paahdetulta kukkikselta ja se on myös tämän vuoden ehdottomasti luetuin juttu. Joulukuussa yksinään tuota juttua on katsottu yli 5000 kertaa – enpä moista olisi arvannut juttua aikoinaan kynäillessäni! Koska kyseinen ohje on kuitenkin toissavuodelta, kurkataanpa huvikseen mitkä kuluneen vuoden jutuista ovat teitä eniten kiinnostaneet.

Lukijoiden TOP 5 2018:

  1. Kuivatut veriappelsiinit
  2. Löytö: musta valkosipuli
  3. Juhlava vegaaninen patee Härkiksestä
  4. Vihreä Härkis kofta pita
  5. Stout snickers brownie

Aika yllättävää! Kuivatut veriappelsiinit, ykkösenä! Ihanaa! Mustasta valkosipulista olen itse ollut tänä vuonna tosi innoissani, joten onpa hauskaa että muitakin se kiinnostaa. Härkis-reseptien menestys ilahduttaa myös, täytyy ehkä kehitellä niitä suorastaan lisää. Mitä tulee tuohon olutbrownieen – no, sanotaanko niin etten itse ehkä halua nähdä sitä lautasellani vähään aikaan, tein sitä jossain vaiheessa NIIN paljon 😀

Oma TOP 5 2018:

Kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla

Kerran näitä nuudeleita tehtyäni, tein niitä hieman eri versioina koko loppukesän kerran pari viikossa. NIIN IHANA RUOKA! Yuzukosho ja dashi ovat syystä lempiraaka-aineitani ♥

DIY MasterChef mystery box -haaste

Tämä juttu syntyi puolivahingossa, kun lähetin Juuson puolestani kauppaan mutten jaksanut miettiä mitä sieltä oikeastaan pitäisi tuoda. Päätin kokata jotain kaikesta mitä kaupasta kotiin kannetaan ja samalla syntyi simsalabim vaan kotikutoinen MasterChef mysteerilaatikkohaaste. Siinä todellakin sai käyttää luovuutta, että kaikki raaka-aineet tulivat käytettyä ja se oli hauskaa! Tahdon toteuttaa tämän haasteen vielä uudelleen!

Musta baba ganoush

Kuvasin tämän ihanan synkän munakoisotahnan itseasiassa jo keväällä, mutta juttu hautautui luonnosarkistoon kaivautuakseen sieltä esiin harmaalle mössölle parhaana mahdollisena ajakohtana: loka-marraskuun taitteessa. Mustaa baba ganoshia tarjoilin muuten mustalla tahinilla maustetulta hapanjuurileivältä syksyisessä vegaanisen oluen ja ruuan paritusillassa BrewDogissa!

Pop rocks dukkah

Loppuvuoden neronleimaus: se laatikon pohjalle säilötty pop rocks -karkkipussi oli ihan hyvä idea tyhjentää dukkan sekaan. Paras todiste väitteelleni: kummipoikani ilme pop rocks dukkaa syötyään.

Maissisalaatti “Born in the USA”

Tämän yksinkertaisen salaatin kanssa pyörää ei ehkä ole keksitty uudelleen, mutta salaatin syntytarina tekee siitä minulle todella rakkaan. Päädyin tekemään tätä salaattia kesäisen USA-reissumme alkuvarrella Portland Mainessa ja siitä tuli niin hyvää, että päädyin tekemään sitä hieman eri versioina matkalla loppujen lopuksi kolmesti 🙂

kylmä yuzu sobaYuzukosho, dashi ja tomaatti, kesän ihanin makuyhdistelmä!

Portland MainePortland, Maine -matkaraportti valmistuu ehkä vuoden 2019 aikana … ehkä. Olen maailman surkein matkablogaaja!

Edellämainittujen asioiden lisäksi olen panostanut aivan hulluna valokuvaamiseen, minkä toivottavasti joku teistä lukijoistakin on huomannut. Osallistuin viime vuonna kahdesti The Little Plantationin IG-ruokakuvahaasteisiin ja nappasin kummallakin kierroksella sekä viikkovoiton että kunniamainintoja. Kun haasteeseen osallistuu satoja lahjakkaita ruokakuvaajia ympäri maailman, saa moisesta kunniasta olla minusta varsin iloinen!

Henkilökohtaisessa elämässä ei tänä vuonna ole tapahtunutkaan sitten mitään ihmeellistä – lähinnä olen opetellut tekemään vähemmän ja elämään enemmän. Se ei kuulkaa ole kaltaiselleni suorittajaluonteelle helppoa, mutta ainakin täällä blogin osalla tämä tavoite on todistetusti saavutettu. Täytän ensi vuonna 40 ja pyrkimykseni on viettää enemmän aikaa lähimmäisten ja ystävien kanssa ja vähemmän näppäimistön äärellä. Mitä vuoden 2019 vuosikatsaus tämän päätöksen seurauksista mahtaakaan vielä paljastaa… no, se jääköön nähtäväksi 🙂

KIITOS!

Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille, kiitos kun pysytte mukanani kaikkien innostuksieni, hurahduksieni ja ruokaseikkailuideni läpi! Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, rakkaita asioita on ihana jakaa sellaisten kanssa, jotka ovat niistä yhtä innoissaan. Blogin kirjoittaminen olisi huomattavasti vähemmän hauskaa, jos teitä ei olisi juttujani lukemassa ja palautetta niistä antamassa. Kiitos!!! ♥♥♥

Vaimomatskuu

Comments ( 2 )

  1. Replyalexander
    Pakko mainita, aivan loistavia kuvia!
    • ReplyJuulia
      Kiitos Alexander! :D ihanaa että oot sitä mieltä!

Leave a reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.