vuosikatsaus arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Dirty martini? Dirty bastard! (Vuosikatsaus 2020)

by Juulia on December 30, 2020 0 Comments

Jos avasit tämän jutun löytääksesi dirty martini -reseptin, skrollaa jutun loppuun! Sieltä löytyy myös katkera, samea ja suolainen dirty martini à la 2020.

Vuosikatsaus 2020

Kun ajattelen vuotta 2020, tekee mieleni lähinnä todeta “Dirty martini? Dirty bastard!” – ja heittää jotain ikävää päin viime viime vuoden naamaa. (Jotain muuta siis kuin dirty martini, joka on yksi lempidrinkkejäni. 2020 ansaitsee jotain paaaaaljon pahempaa!)

Menemättä aiheessa sen syvemmälle todettakoon, että vuosi 2020 on ollut elämäni uuvuttavimpia. Erityisesti päivätyön saralla – olen ammatiltani opettaja – mutta myös henkilökohtaisessa elämässä. Viime vuosi toi korona-ahdistuksen lisäksi mukanaan niin masentavia terveydellisiä ongelmia, haikeita hyvästejä kuin suruakin (joista onneksi yksikään ei sentään liittynyt koronaan). En muista olenko ollut näin väsynyt vuoden lopussa ikinä ja nelikymppiseltä se on paljon sanottu, kun elämään on kuitenkin mahtunut tähän mennessä jo vaikka mitä!

Tilataanks jotain?

Vuoden raskaus näkyy ruokahullulla missäs muussa kuin ruokavaliossa. Normaalistihan kokkailu tuo elämääni lähinnä energiaa ja iloa, mutta ehei… ei vaan tänä vuonna! Innostus ruuanlaittoon on ollut varsin usein pakkasen puolella ja sen vuoksi kotiin on tilattu poikkeuksellisen paljon ruokaa valmiina. Varsinkin keväällä etätöitä tehdessä meinasi lähteä järki ruokahuollon kanssa, kun työpäivät venyivät lähes poikkeusetta iltamyöhään eikä työnteosta saanut taukoa välillä viikonloppunakaan. Tiedän meidän olleen todella etuoikeutettuja kun pystyimme molemmat olemaan tuolloin etätöissä eikä meillä ole huolehdittavanamme kuin omat ateriamme… mutta olihan se, aikamoista.

Kokkasin tuolloin lähinnä yksinkertaisia ja helppoja ruokia kuten muna-tomaattikeittoa sekä erilaisia patoja joista söi monta päivää (chiliä, sitruuna-kikhernepataa, mapo tofua ja syksymmällä japanilaista curryä) mutta usein päivät pelasti Fat Ramenin survival kit, jonkun lähipizzerian pizza … tai pakastepizza. Toisaalta kun ruokaa tuli tilattua usein, löysin myös ilokseni naapurustosta kongolaiseen ruokaan keskittyneen Bantu Food Helsingin!

Tuntuu, etten ole ainoa joka on tilannut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ruokaa. Nimittäin keväällä ei meidän huudeille kuljettanut vielä kovinkaan moni ravintola, mutta syksyllä meille kantautuu jo vaikka mitä! Nyt kelpaa tilailla vaikkapa Sandwich Club Helsingin leipiä tai Noodle Storyn nuudeleita (ja heiltähän löytyy myös vuoden 2019 addiktioni dandan nuudelit, jos en itse jaksa väsätä).

Bantu Food Helsingin herkkuja

Entäs ne plussat?

Jottei tämä tilinpäätös menisi kuitenkaan silkaksi surkeiluksi, yritän ottaa tästä vuotuisesta traditiostani ilon irti ja keskittyä siihen hyvään, mitä vuosi on mukanaan tuonut. Koska onhan toki sitäkin! Moni iloisista asioista liityy itseasiassa tänne blogiin ja kaikkeen siihen luovaan tekemiseeni mitä tämä harrastus on elämääni mukanaan tuonut. Tänä vuonna on nimittäin paukkunut luvut niin blogin lukijamäärissä kuin Instagraminkin puolella ja vaikka itse olen tilannut poikkeuksellisen paljon ruokaa, vaikuttaa blogissa vuonna 2020 käyneiden 300 000 lukijan perusteelta siltä että tosi moni muu on sen sijaan kokannut enemmän kuin ennen. Varsinkin huhti- ja toukokuussa blogissa oli todellinen kävijäpiikki – sen osuminen samaan syssyyn poikkeusajan kanssa on tuskin mikään sattuma.

Samalla kun aikaa ja energiaa blogi- ja kuvaushommille on ollut vähemmän kuin koskaan, olen kokenut kehittyneeni valokuvaajana entistäkin pidemmälle. Erityisesti olen iloinen siitä, että olen uskaltautunut kokeilemaan valokuvauksen parissa kaikenlaista uutta. Olen tehnyt erilaisia spontaaneja kokeiluja pistäen itsenikin niihin välillä kirjaimellisesti likoon, ja ostin myös vihdoinkin kameran ulkoisen salaman, jonka mahdollistaa kameralla leikkimisen ympäri vuorokauden myös tänä synkimpänä vuodenaikana. Miksi ihmeessä odotinkaan salaman hankinnan kanssa näin kauan? Se on avannut tekemiselleni valtavasti uusia mahdollisuuksia.

Alla kooste tämänvuotisia ruokahullun omakuvia, sekä muutama otos eräistä itselleni tärkeistä etapeista vuoden varrelta.

Halloweenina kokkasin pääkallopastaa ja pukeuduin hetken mielijohteesta kuvaan itsekin.

Keväällä fiilistelin koreassa vietettävää sinkkujen “mustaa päivää”

…mutta useimpina päivinä vain tuijottelin tyhjyyteen aamukahvin äärellä.

Tämä on yksi ensimmäisiä kuvia, jotka kuvasin kameran ulkoisen salaman kanssa!

Tässä ensimmäinen kuva, jonka tulostutin paperille ja arvoin yleisölleni Instagramissa.

Tällä homeisella appelsiinilla voitin Kimberly Espinelin järjestämän Eat Capture Share -valokuvahaasteen helmikuussa – aiheena kuvalle oli Frida Kahlo!

Tämä savuava negroni oli kevään hauskin editiontiprojekti – kuva on koostettu kolmesta eri ruudusta Photoshopissa.

Tämän spontaanin makro-otoksen räpsäytin 40-vuotismatkallani Mathildedalissa – oikeasti meidän piti mennä siskojen kanssa keväällä Nizzaan mutta sen sijaan päädyttiin juuri 41-vuotis synttäreitteni alla Suomen Nizzaan: Hankoon.

Instagramini tykätyimmät kuvat 2020

Tilastotietoa!

Mutta jätetäänpä tämä valokuvien esittely nyt tähän ja siirrytään tilastoihin! Jostain syystä niitä on aina niin kiinnostavaa kaivella. Siis ainakin minusta! Jos haluat nähdä enemmän valokuviani, niitä pääsee seuraamaan helposti Instagramin puolella. Julkaisen siellä paljon kuvia jotka eivät tänne blogiin koskaan edes päädy! Olen tosin miettinyt lisääväni tänne sivustolleni jossain vaiheessa myös valokuvausportfolion, mutta en ole saanut sitä jostain kumman syystä tänä vuonna aikaiseksi 😀 Ehkä sitten ensi vuonna?

Vuoden 2020 luetuimpien juttujen kaiveleminen ilahduttaa minua kovasti, nimittäin jokainen näistä on myös omia suosikkejani! Suklaaleipää söin viimeeksi aamupalalla (leivoin jouluksi ison keon suklaasämpylöitä) ja chiliöljyä on kaapissa tälläkin hetkellä useampi purkki. Rapealla halloumimurulla silattu vinkeä kikhernesalaatti taas on ehdottomasti koukuttavimpia salaatteja mitä olen konsanaan luonut ja ohje on kerännyt poikkeuksellisen paljon kiitosta monen yksityisviestin välityksellä! Sekä sitruunainen kikhernepata että nopea tantanmen ramen ovat taas niitä ohjeita, joilla on taltutettu nälkäkiukkua ja siitä seuraavaa turhaa parisuhdekinastelua läpi vuoden.

Vaimomatskuu luetuimmat jutut 2020:

“Purkinavailijan dippilautanen”

Dolsot bibimbap valurautapannussa

Omat lempparijuttuni 2020:

Dolsot bibimbap valurautapannussa

Rakastan bibimbapia ja vielä enemmän pohjalta rapeaksi paistunutta dolsot bibimbapia, mutta tämä juttu nousee suosiksi myös siksi että tein sen yhteistyössä Fiskarsin kanssa. Siis Fiskarsin!

Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä

Jajangmyeon on herkullinen korealainen ruoka johon tutustuin ilokseni tänä vuonna. Nyt kaapista löytyy jajang-mustapaputahnaa aina! Erityiseksi tämän jutun minulle tekee kuitenkin se, että pyöräytin juttua varten spontaanisti hauskan kuvasarjan puolessa tunnissa. Kunpa kuvaaminen olisi aina niin mutkatonta!

Koronakevään aakkoset (kotivara à la Vaimomatskuu)

Tätä mammuttijuttua ei varmaan monikaan ole jaksanut edes lukea, mutta sen kirjoittaminen toi itselleni iloa kevään rankimpana aikana. Oli hauska miettiä omia ruoka-aakkosia!

Purkinavailijan dippilautanen

Tätä ruokaa meillä on tehty ehkä eniten koko vuonna… ja syystä: sen “kokkaaminen” sisältää lähinnä erilaisten purkkien availua ja lopputulos on todella addiktoiva. Täydellistä ruokaa vuoteen 2020!

Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

Tämä ruoka ja sen oheen luodut kuvat syntyivät spontaanisti muutamassa päivässä, koska halusin kokeilla tehdä somessa näkemiäni herkkusienipääkalloja. Ensisijaisesti halusin siis luoda hauskoja kuvia, mutta päädyinkin siinä sivussa luomaan varsin hauskan ja herkullisen reseptin!

5 satunnaista poimintoa vuoden varrelta:

Aloitin keväällä 2020 tubettamisen. Videoita kertyi kanavalleni poikkeusaikana 41 kappaletta kolmella eri kielellä 😀 Mutta älkää turhaan yrittäkö kanavaa etsiä, se oli tarjolla vain hyvin rajatun ajan ja vain hyvin rajatulle yleisölle… ja ihan syystä.
Kävin joulukuussa vieraana My Dear Kitchen In Helsinki -podcastissa! En voi kuunnella jaksoa itse ilman massiivista myötähäpeää mutta suosittelen kaikkia ruuan vastuullisuudesta ja kestävästä ruokakulttuurista kiinnostuneille Aslin podcastia näin niinkuin muuten 🙂
Kävin kesällä helvetissä. Helvetti sijaitsee Rakveren linnan kellarissa!
Tänä vuonna yksi ottamistani kuvista julkaistiin Sorbus gallerian Wasted Years -historiikissa. Ensi vuonna yksi ottamistani kuvista ilmestyy eräässä toisessa kirjassa. Siitä lisää myöhemmin!
Kun aikoinaan aloitin blogin, listasin jutun loppuun aina mitä musaa olin kulloinkin kuunnellut. Pitäisi ehkä ottaa tämä tapa käyttöön uudelleen? Eniten kuuntelemani biisit vuonna 2020 olivat Tori Amos: Wednesday, The Electric Prunes: Holy are you ja Cornelius: Point of view point.

Palataanpa tämän vuosikatsauksen lopuksi vielä takaisin siihen, millä aloitettiinkin. Maistuisko kellekään yks dirty martini? Dirty martini on minulle se juoma, jonka tilaan cocktailbaareissa lähes poikkeuksetta ja kun tämä vuosi nyt on ollut mitä se on ollut, olen tehnyt sitä myös kotibaarissa lähes yhtä ahkeraan kuin negroneja (saatikka glögroneja näinä viime viikkoina).

Dirty martinin oikeaoppinen resepti alla, mutta lisään perään vielä kuvailun siitä, kuinka teen tämän juoman itse yhtä kutakuinkin päin persettä kuin vuosi 2020 on mennyt. Rikon nimittäin kotiversiossani useampaa dirty martini -sääntöä: laitan sekaan välillä enemmän vermuttia kuin olisi suotavaa ja teen juomastani aina niin likaisen, että se laatugini jota siihen upotan ei taatusti pääse enää oikeuksiinsa. Lisäksi lasiin upottamieni oliivien määrä korreloi yleensä suoraan päivän ankeusastetta mutta harvemmin jää alle viiden. Mutta hei, tänä vuonna mikä vaan saa luvan on sallittua, en tavoittele enää kunnialla selvitymistä vuoteen 2021, kunhan vaan selviydyn.

Dirty martini

5-6 cl giniä

1 cl kuivaa valkoista vermuttia

1 cl oliivipurkin lientä

vihreä oliivi

Mittaa ainesosat jäillä täytettyyn sekoituslasiin ja sekoita. Siivilöi juoma hyvin jäähdytettyyn martinilasiin. Koristele oliivilla.

Kuvassa kuuden kirosanan dirty martini

Dirty martini à la 2020:

Mittaa jäillä täytettyyn sekoituslasiin 5 cl sitä vähän parempaa giniä jota hilloat kaapin takaosassa, sekä 1-2 cl kuivaa valkoista vermuttia (1 jos haluat suorittaa yhden asian oikein sinä päivänä, 2 jos haluat tehdä kerrankin jotain VÄÄRIN). Lisää oliivilientä teelusikallinen kerrallaan juomaa maistellen, kunnes martinisi on yhtä suolainen kuin otsasi niinä päivinä kun et ehtinytkään suihkuun, yhtä katkera kuin Donald Trump tammikuun 20. päivänä 2021 ja yhtä samea kuin marraskuinen keskivertopäivä. Sekoita kunnes näpit jäätyy. Viilennä sekoituslasilla sitä hikistä otsaasi hetki. Siivilöi dirty martini sitten viilennettyyn lasiin ja lisää oliivi per mielessä pyörivä kirosana. Älä anna sormen hakeutua vahingossa avaamaan työsähköpostia juomaa nauttiessasi.

Heippa hei 2020, tervetuloa 2021!

Toivotan mitä parhainta uutta vuotta jokaiselle teistä siellä ruudun toisella puolella!

Ps. Loppuun pieni disclamer: Tunnesyöppöily tai -juoppoilu ei muuten oman kokemukseni mukaan auta niin minkäänsorttiseen mielentilaan, parempi idea on mennä kävelylle!

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

by Juulia on December 30, 2019 5 Comments

Vähemmän on enemmän! … paitsi jos puhutaan ostereista.

Vuosikatsaus 2019 – vähemmän on enemmän!

Vuosikymmen käy vähiin… on siis aika näpytellä vuosikatsaus 2019! Vuosikymmenen viimeisenä vuonna itselleni ei ole tapahtunut mitään dramaattista – mitä nyt täytin 40 – vaan vuosi on kulunut enemmänkin arkea, työtä ja harrastusta (lue: blogi) aiempaa määrätietoisemmin tasapainottaen.

En tiedä oletteko te lukijat sitä huomanneet, mutta olen tehnyt tänä vuonna reilusti vähemmän kaupallisia yhteistöitä kuin edellisvuosina ja julkaissut muutenkin harvemmin kuin ennen. Vuoteen 2019 mahtuu vain 75 postausta, kun aiemmin juttuja on ollut vuodessa kutakuinkin +/- sata. Tästä huolimatta kävijämäärät ovat jatkaneet nousemistaan ja blogissani on käyty tänä vuonna noin 50 000 kertaa enemmän kuin vuonna 2018. Vähemmän on selvästi siis ollut tässä tapauksessa enemmän 🙂 Rauhallisempi ja elämän osa-alueita tasapainottava tahti on ollut itselleni todella hyväksi.

40 v mörkö

Koska täytin tänä vuonna tosiaan neljäkymmentä, otetaanpa vuosikatsauksen alkuun pieni synttärikatsaus. Vuoden isot tunnekuohut koin kesäkuussa kun isoäitini kuoli pitkän ja raskaan hoivakotikauden päätteeksi, ja taas syyskuussa, kun rakas ystäväni meni naimisiin ja sain kunnian olla hänelle kaasona. Molemmat näistä tapahtumista nostivat pintaan aikamoisia tunteita… ja ehkäpä osittain siksi 40-vuotissynttäreistäni kasvoi pikkuhiljaa aikamoinen mörkö. Mitä lähemmäs H-hetkeä päästiin, sitä enemmän tuo virstanpylväs alkoi ahdistaa ja lähestyvä tasaluku toi jatkuvalla syötöllä mieleen asioita, joita elämästäni mukamas puuttuu.

Enemmän tai vähemmän salaa olin tainnut toivoa olevani nelikymppisenä jo seesteinen ja rauhassa itseni kanssa, että suuret etsikkoajat olisivat takanapäin ja että tietäisin varmuudella mitä elämältä tahdon. Tässä sitä kuitenkin ollaan: edelleen yhtä iloisesti pihalla oman olemassaolon tarkoituksesta kuin ennenkin, mutta ehkä sentään vähän seesteisempänä kuin vaikkapa vuosikymmenen alussa. Ja mikä tärkeintä, osaan nykyään tunnistaa tarpeeni ja tiedän siksi aikamoisella varmuudella, mitä en halua ja mikä ei minulle ole hyväksi. Senpä vuoksi voin myös järkätä just sellaiset nelikymppiset kuin tahdon!

40-vuotisjuhlat

Juhlat olivat nimittäin alkuun aikamoinen mörkö myös. Vuoden varrella suunnittelin juhlia varten vaikka mitä: eikös nelikymppisiä varten ole vähintään vuokrattava juhlatila, hommattava catering ja järkättävä jotain erityistä ohjelmaa? Ideoita oli pallomeren vuokraamisesta naamiaisiin, mutta kaikkein eniten olisin tahtonut pelata fikkaripiilosta! (Fikkaripiilonen on piilosta ulkona pimeällä, niin että etsijällä on taskulamppu, muilla ei. Lapsuuden lempileikkejä!)

Mitä lähemmäs synttäreitä päästiin, sitä enemmän teki mieli perua koko bileet, kun en osannut päättää millaiset niistä muodostuisi. Onneksi lopulta tulin järkiini ja päätin järjestää ihan vain vanhat kunnon kotibileet ilman sen kummempaa säätöä. Kotibileiden voimallahan sitä on edellisetkin synttärit aina juhlittu!

Sen verran kuitenkin panostin, että vuokrasin juhliin Instax-kameran ja hankin paikalle ystäväkirjan pysyvien muistojen keräämistä varten. Tarkemmin ottaen ystäväkirja oli “Lemmikkiystäväni”, joka sisältää mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: omistaja, lempilelu, erityisosaaminen sekä lempiherkku. Tärkeitä kysymyksiä, jokaikinen 😀

Ping for gin!

Tarjoilujen suhteen mentiin vahvalla tee se itse -meiningillä. Kasasin keittiöön tarvikkeita lämpimiä voileipiä varten ja juomapisteeseen gin & tonic -baarin. Lisäksi lastasin isoon styroksiarkkuun kaikki pakastimesta kaivetut kylmäkallet sekä sekalaisen otannan Pienestä ostamiani oluita.

Idea oli, että oluita sai maistella illan aikana omaan tahtiin ja maistelun jälkeen kullekin oluelle sai laittaa tarra-arvion arkun kanteen kiinnitettyyn taulukkoon. Seuraavana päivänä juhlavieraiden mieluisimmat ja epämieluisimmat oluet olivatkin harvinaisen selvät:

Morgondagens Bryggerin Bubblegum Candy Weisse ei oikein uponnut, EvilTwin Brewingin Everything Is Meant To Be Shared taas maistui yhtä lukuuottamatta kaikille!

Lämppärien täytevaihtoehdot eivät ehkä olleet ihan aidosti retrot, kun lihatuotteet tonnikalaa lukuunottamatta loistivat poissaolollaan ja tilalla oli mm. Vöneriä ja Boltseja. Muuten esikuvana täytteille oli lapsuuteni lempparilämppäri: ketsuppia, ananasta ja juustoa ♥ Persiljatupsunkin sai halutessaan leivälleen lisätä.

Illan mittaan uunipelti toisensa jälkeen lämppäreitä valmistui ilman, että edes pyörähdin keittiössä ja oluenmaisteluoperaatiokin lähti käyntiin kuin itsestään. Loppuillasta jatkoimme vielä Teurastamolle B-Side Bariin, jossa oli sopivasti David Bowie -klubi. Täydellistä. Seuraava päivä kului tutkien pöydältä löytyvää paksua pinoa Instax-kuvia, lukiessa Lemmikkiystävät-kirjaa ja mutustellessa jämäleipää. Olipahan mahtavat juhlat!

Mutta se niistä isoista ja pelottavista synttäreistä, palataanpa asiaan vuosikatsaus 2019! Ottaen huomioon että blogi on aikoinaan aloitettu hetken mielijohteesta, on aika jännää miten iso ja tärkeä osa elämääni siitä on reilussa kuudessa vuodessa tullut. En oikein osaa enää kuvitella elämää ilman tätä jatkuvaa raportointia ruuanlaitosta ¯\_(ツ)_/¯

Valokuvaus

Varsinkin valokuvaamisesta on tullut iso ja tärkeä voimavara arkeeni – rakastan kuvaamista ja saan siitä valtavasti iloa. Haaveilen ajasta, jolloin kuvaamiselle olisi sekä tilaa, resursseja ja aikaa niin että voisin rauhassa ja intuitiivisesti toteuttaa itseäni kameran kanssa sydämeni kyllyydestä. Hauskinta nimittäin kuvatessa on, kun ei ole kiire mihinkään ja kuva saa syntyä spontaanisti ilman paineita! Silloin päätyy vaikkapa roiskimaan vettä ympäriinsä rikkinäisen viinilasin kanssa:

Kotistudiossani sotkemisen lisäksi olen pyllistellyt entistä enemmän pöpelikössä makrolinssin kanssa. On hurjan kiehtovaa miten kauniita yksityiskohtia luonnosta löytyy, kun katsoo tarpeeksi läheltä! Makrolinssi on ehdottomasti paras hankintani, mitä tulee tähän harrastustoimintaan ♥

Opettelu makron käyttämiseen on valtavan palkitsevaa, mutta myös ajankäytöllisesti tehokasta. Makrolinssillä lähietäisyyksiä tutkaillessa ei tarvitse nimittäin sen kummemmin stailata kuvaustilanteita, kunhan keskittyy saamaan tarkan, sopivasti tarkennetun ja valotetun otoksen kulloisestakin kohteesta.

Instan top 9

Tilastokatsaus

Vuosikatsaus 2019 ei olisi täydellinen, ellen kurkistaisi blogin tilastojen lisäksi Instagramin puolelle. Siellä kun elellään pitkäli valokuvien ehdoilla, ei niinkään niiden reseptien, eikä monia Instaan lataamiani kuvia nähdä täällä blogin puolella koskaan. Saan Instagramista paljon inspiraatiota ja vertaistukea valokuvaamiseen! Instan kautta olen tutustunut vuosien varrella moneen ihanan ihmiseen, joista on tullut minulle tärkeitä – asuivat he sitten samassa kaupungissa tai maapallon toisella puolen.

Vuoden tykätyimpien kuvien joukossa on kivasti sekä reseptiikan kuvitusta, että ihan muuten vaan otettuja räpsyjä: pullistelevia pioneja, pellillinen tomaatteja matkalla uuniin ja erään eeppisen pulla-battlen tulokset. Tuo jo esittelemäni rikkinäisellä viinilasilla leikkiminen oli muuten ehdottomasti tykätyin vuoden kuvistani! Julkaisin sen blogini kuusivuotispäivänä ja sille kertyi tykkäyksiä reilu tuhat, mikä on minun tililläni iso luku. Näyttökertoja kuvalla on sen lisäksi yli 14 000. Että sellainen spontaani räpsy 😀

Kuvassa yksi Kallion ykköskohteitani: The Bull & The Firm, josta tänä syksynä sain kirjoitettua vihdoin ihan omankin jutun!

Itselleni näiden vuosikatsauksien kiinnostavinta ja avartavinta antia on selvitellä, mitkä kuuden vuoden aikana näpyttelemistäni yli 600 kirjoituksesta ihmisiä kulloinkin ovat kiinnostaneet. Jostain syystä monet jutut, jotka eivät itselleni ole olleet kirjoittaessa mitenkään poikkeuksellisen merkittäviä, toistuvat vuodesta toiseen luetuimpina (siperiantee, Pimientos de Padrón, suolan säästäjän porkkala), mutta nyt kärkeen on kiilannut postaus joka on myös itselleni ehdottomasti rakkaimpia: Kallio armaani!

Vuosikatsaus 2019:

Vuoden luetuimmat postaukset:

Ruokahullun Kallio, ravintolat & baarit vuodelta 2018
Pimientos de Padron vuodelta 2016
Rakkaan ystäväni Eeviksen lipstikkakeitto vuodelta 2015
Siperiantee vuodelta 2015
Suolan säästäjän porkkala vuodelta 2017

Kallio -postausta on tänä vuonna luettu yli 20 000 kertaa. Aikamoista! Toisaalta ei ihme: Kallio on ruokahullulle varsin kiinnostavaa aluetta, joka on jatkuvassa muutoksessa. Saas nähdä montako opiskeluajoiltani tuttua räkälää sieltä enää löytyy, kun vuosikymmen vaihtuu seuraavan kerran… Uusia kuppiloita ja ravintoloita nousee Kallioon kiihtyvällä tahdilla. Toki samalla monet paikat myös sulkeutuvat: Good Life Coffee, rakkain kaikista Kallion etapeistani, sulki ovensa loppuvuodesta jättäen ison kolon Helsingin kahvilaskeneen.

Uusista tulokkaista testijononi kärjessä on Ossi Palonevan vastikään avattu vegaaninen villiruokaravintola Villd, sekä Kolmannen linjan Diakonissalaitoksen päästä löytyvä Noodle Story, joiden dan dan nuudeleista olen varsin kiinnostunut. Jahka saan itseni testikierrokselle, taitaa olla aika päivittää tuota juttua!

XO XO XO!

Luetuimmat vuonna 2019 julkaistut postaukset:

Mitä tulee vuonna 2019 julkaistuihin luetuimpiin juttuihin, olen iloinen että sinne on päätynyt keväinen XO-kastikekokeiluni. Hongkongilainen XO-kastike on nimittäin jotain, mistä kovin moni ei ehkä ole kuullutkaan. Lisäksi sitä ei pysty valmistamaan noin vain – ensin tarvitaan visiittiä aasialaisiin marketteihin ja ainakin minun tapauksessani, myös aviomiehen työmatkaa Hongkongiin. XO-kastike sisältää kuivattuja kampasimpukoita, joita luonnollisesti löytyy Hongkongista huomattavasti helpommin kuin Suomesta!

Toki tätäkin kallisarvoista erityisraaka-ainetta saa varmasti tilattua netistä, mikä tulee minullakin vihdoin eteen kun tämänhetkinen varastoni lopulta hupenee. Ehkäpä vuoden 2020 ensimmäinen tavoitteeni on tehdä elämäni ensimmäinen Amazon-tilaus, sieltä nimittäin saisi varmasti myös autenttisiin dan dan nuudeleihin etsimääni sichuanilaista ya cai -säilykettä sekä monta muuta raaka-ainetta, jota olen vuosien varrella metsästänyt 😀

Dan dan nuudelit ♥

Lukijasuosikkien lisäksi tahdon vielä listata omat suosikkireseptini vuoden varrelta. Jotkut reseptit kun vain ovat rakkaampia ja päivittäisessä rotaatiossa vahvemmin edustettuja kuin toiset!

Omat suosikkini 2019:

Sekä vegaaniset että autenttiset dan dan nuudelit
- Olen ollut tänä vuonna kovasti kallellaan kiinalaisen ruokakulttuurin suuntaan. Tein loppukesästä itse ekaa kertaa dan dan nuudeleita, eikä paluuta entiseen ole ollut! Meillä syödään tätä ihanaa hyytävän polttavaa sichuanilaista nuudeliruokaa harva se viikko, milloin autenttisempana versiona, milloin vahvana cross kitchen -viritelmänä. Seesami- tai maapähkinätahnan, chiliöljyn, sichuanpippurin, soijan ja kiinalaisen mustan etikan yhdistelmä on niin koukuttavaa, että söisin tuota seosta ihan ilman nuudeleitakin.
Vegaaninen mapo tofu -pata
- Kiinasta keittiöömme on tullut myös Juuson uus lempiruoka, mapo tofu laiskan riisinkeittäjän pataversiona. Aiemmin, kun olen kysellyt Juusolta mitä hän toivoisi ruuaksi, vastaus on yleensä ollut risotto. Nyt se on lähes poikkeuksetta mapo tofu!
Kylmä nuudelikeitto viherherukoilla ja lipstikalla
- Toissavuoden kylmät nuudelit -innostus ei ole laantunut. Kesällä söimme erilaisia kylmiä nuudeleita usein ja näistä viristelmistä ehdottomasti ylpein olen intuition johdattelemana laaditusta, vuoden ehkä erikoisimmasta cross kitchen-makuyhdistelmästä: kylmät nuudelit viherherukoilla ja lipstikalla. Tiedän, että tämä yhdistelmä kuullostaa melko älyttömälle, mutta kyllä sitä intuitiota kannattaa vaan kuunnella! Lipstikan kardemummainen aromi ja viherherukoiden kirpakka makeus toimi mahtavasti sitruunalla ja yuzukosholla maustetun dashiliemen kanssa.
Miso tahini pasta & paahdetut tomaatit
- Pastalinjaa suosikeissani edustaa My Berry Forest -blogista inspiraationsa saanut vegaaninen umamipommi miso tahini pasta, jota Tiina tarjoilee blogissaan sienillä, mutta johon itse yhdistän mieluiten uunissa paahdettuja tomaatteja. Tämä pasta valmistuu niin helposti ja nopeasti, että sitä on syöty meillä varsin usein erityisesti arki-iltoina.
Vegaaninen sienibolognese
- Vaivannäön toista ääripäätä edustaakin sitten lempparilistani viimeinen resepti, vegaaninen sienibolognese, joka on monine työvaiheine ja pitkine kokkailuprosesseineen kuitenkin ehdottomasti vaivan väärtti. Nyt alkaakin muuten olemaan se aika vuodesta, jolloin just tällaista herkkubolognesea kaipaan!

Sienibolognese tulille!

Kaiken kaikkiaan 2010-luku on ollut minulle hyvä: olen saanut toteuttaa itseäni niin työssä kuin vapaa-ajalla, kasvaa ihmisenä, perheenjäsenenä, ystävänä ja puolisona… ja opetella olemaan itsellenikin parempi kaveri. Mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan, jää nähtäväksi – mutta todennäköisesti olen edelleen elämän tarkoituksesta pihalla kuin lumiukko. Tai ehkä se selviää, kun täytän 42? Niinpä ei voi muuta sanoa kuin..

Heippa hei ja kiitos 2010-luku, tervetuloa 2020!

Hyvää uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä jokaiselle!

Vuosikatsaus 2018 – kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Olut
Yleinen

by Juulia on December 30, 2018 2 Comments

Vuosikatsaus 2018: kaljaa, katkeruutta, pupunruokaa ja hapanta leipää

Haha, nyt tuli kyllä näpyteltyä oikea klikkiotsikko. Mutta totta se on! Tänä vuonna olen nimittäin sekä kunnostautunut erinäisissä olutpuuhissa että hurahtanut niin katkeroihin kuin hapanjuurileivontaankin. Lisäksi näyttäisi siltä, että vuoden 97:sta postauksesta 66 on vege tai vegaaninen resepti, viisi sisältää kalaa tai mereneläviä ja vain kahdessa ohjeessani on lihaa. Mutta ei se ole mikään ihme – rehurakkaus on tässä keittiössä vahva!

Olutpuuhiani sekä hurahdustani hapanjuurileivontaan tai katkeroihin ei ehkä ruudun toiselta puolelta sen sijaan ole niin voinut havaita, muutamaa katkeroista reseptiä lukuunottamatta. Hapanjuurileivonnassa olen omasta mielestäni vielä niin noviisi, etten kehtaisi sellaista reseptiikkaa tänne vielä ruveta laatimaan ja olutjutuistakaan en ole täällä raportoinut läheskään niin paljon kuin mitä olen niitä puuhaillut. Mutta mikäs parempi hetki pienelle raportille, kuin tämä vuosittainen oman navan kaivelu!

Lisäksi haluan vilauttaa teille tuttuun tapaan blogini statistiikkaa, joka löytyy tämän jutun loppupäästä. En tiedä onko se teille niin kiinnostavaa, mutta minulle blogin vuosikatsaus ilman statistiikka ei olisi kunnon vuosikatsaus. Vuosikatsaus muistuttaa minua konkreettisesti, mitäs sitä tuli on oikein taas tullut puuhailtua koko vuoden ja statistiikka auttaa osaltaan pysähtymään hetkeksi arvostamaan omaa tekemistä. Ja onhan se aina myös valaisevaa vilkaista, mitkä ne blogin luetuimmat jutut oikein kulloinkin ovatkaan!

Hapanta leipää

Sain noin vuosi sitten ystävältäni Satu Koiviston ohjeella tehtyä hapanjuurta ja puolisen vuotta kuvitteellisella näppituntumalla enemmän tai vähemmän onnistuneita sämpylöitä leivottuani käärin hihat, selvitin hapanjuurileivonnan perusteet ja aloin leipomaan ihan tosissani. Eliisa Kuuselan Leipävallankumous -kirja sekä Eliisan perustama Hapanjuurileipurit -ryhmä FB:ssä ovat olleet opettelussa oivallisena tukena ja tätä nykyä alkaa sitä “näppituntumaa” tähän hommaan ollakin jo ihan oikeasti!

Reseptejä hapanjuurileivälle en usko laittavani tänne blogiin silti jakoon, edellämainitsemistani lähteistä kun löytyy jo valmiiksi sen tuhannen mahtavaa reseptiä opeteltavaksi! Mikäli joku teistä kuitenkin innostuu tutustumaan hapanjuurileivontaan enemmänkin, saa minulle toki laittaa aiheen tiimoilta privaviestiä ja Helsingissä asuville voin tarvittaessa diilata vähän juurta jollain konstilla. Suosittelen tietysti myös jokaista uteliasta liittymään tuohon FB-ryhmään. Sieltä löytyy tarpeeksi tietoa, että jokainen pääsee tässä koukuttavassa puuhassa halutessaan alkuun.

Jääkahvi kaakao-kahvibitterillä

Katkeraa, katkeroo…

Olen ollut jo pitkään utelias erilaisista cocktail bittereistä, mutta kun Suomesta ei ole saanut käsiinsä kuin klassista Angosturaa, en ole aiemmin päässyt asian kanssa käytännössä kovin pitkälle. Kun vierailimme kesällä Yhdysvaltojen itärannikolla, sain vihdoin käsiini lajitelman erilaisia bittereitä! Siitä alkoikin tässä köökissä sitten varsin katkera kausi.

Blogiin asti päätyneistä viritelmiä oli alkusyksyn rosmariini-greippi-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta (UUH 2 the LÄÄH!) sekä kaakao-kahvibitterillä maustettu uuniomenakakku, mutta tokihan näitä taikatippoja on tullut laiteltua myös cocktaileihin sekä ihan vain kahviin. Joulun alla syntyi vielä katkerokuorrutettu appelsiinikakku, mutta siinä käytinkin cocktailbitterien sijaan jo ihan sellaisenaan juotavaksi tarkoitettua katkeroa, tarkemmin ottaen Kyrö Distilleryn Dark Rye Bitteriä. NAM!

Greippi-rosmariini-pippuribitterillä maustettu härkäpapupasta

Kaljaa ja pupunruokaa

No nyt päästään sitten siihen asiaan, josta olen teille vähiten täällä kertonut. En oikein tiedä miksi, mutta jotenkin vähän ujostelen kertoa täällä olutinnostuksestani sen enempiä. En ole aiheen asiantuntija, vaan lähinnä erityisen innostunut kuluttuja! Tällaisenani olen silti vetänyt Suomen ihanimman olutsupernaisen Anikó Lehtisen aisaparina Bier-Bierissä säännöllisen epäsäännöllisesti naisille suunnattuja Mimmit juo bissee -olut & ruokaparitustapahtumia ja järjestänyt rakkaassa BrewDogissani yhdessä BrewDogin ihanan Christan kanssa kaksi vegaanisen ruuan ja oluen paritusiltaa. Näihin iltoihin valmistin hartaasti mietityt vegaaniruuat joille sitten yhdessä Christan kanssa valitsimme sopivat vegaaniset olutparit.

Molemmat tilaisuudet ovat olleet aina valtavan hauskoja, ainakin täältä vetäjän roolista katsottuna! Kun voiskin myös osallistua osallistujana 😀 Bier-Bierin tilaisuudet ovat aina täysiä ja hilpeä puheensorina on taattu. Vegaanisten paritusiltojen menuja on ollut myös todella hauska ideoida, vaikka myös jännittävää. Kyllähän sitä tietää mistä itse tykkää, mutta tykkääkö muut samasta on väistämättä pienoinen huoli! Homma lähtikin varsinkin ekalla kerralla aivan lapasesta, kun väsäsin toista vuorokautta tarjolle niin vegaanisia onigirazuja, friteerattuja perunankuori”nachoja” red eye majolla, musta seesami tofua salaattiveneissä ja snickers-stoutbrownieta. Puuh mikä homma – mutta totaalisesti sen väärti!

Ekan vegaanisen pairingin tunnelmaa BrewDogissa

Nimeni BrewDogin vessan seinällä: #lifegoals

Blogin 5-vuotissynttäreiden kunniaksi vein 5 blogin lukijaa muuten myös millekäs muulle kuin oluelle. Illasta ei ole säästynyt oikein kuvan kuvaa, sillä ei siinä juttelun lomassa mitään kameraa tullut edes mieleen kaivella esille. Kiitos vielä kaikille mukaan uskaltautuneille, ihanaa kun tulitte! ♥ Eikä siinä edes vielä kaikki… sain myös loppuvuodesta kutsun vieraskynäillä Biisei ja bissee -juttusarjassa Bönthöö Bönthöö -blogissa. Siinäpä kuulkaa vasta hauska tehtävä olikin (tirsk!) 😀

Hyvä seura parempi mieli!

Parasta on olutasioissa kuitenkin tänä vuonna ollut muutaman oman olutkaverin löytyminen. Olutinnostukseni alkuvuosina kävin festareilla ja baareissa maistelemassa kaikkea jännää lähinnä yksin. Olen aina viihtynyt paljon itsekseni, mutta on siinä innostavien asioiden jakamisessa toisten aiheesta yhtä innostuneiden kanssa vaan oma taikansa! Juusoon tutustuttuani sain hänestä paitsi elämänkumppanin myös olutkaverin, joka juoksee kanssani matkoilla jos johonkin olutbaariin, panimoon tai kauppaan ja tuo minulle myös aina työmatkoiltaan huolella valikoituja oluttuliaisia. Ihana mies!

Niin mahtavaa kuin oman kumppanin kanssa kiinnostuksen kohteen jakaminen onkin, olen hieman toivonut että kaveripiiristäni löytyisi enemmänkin asiaan yhtä innokkaasti uppoutuneita ihmisiä. No, tänä vuonna sellaisia on löytynyt monin verroin! Aina välillä saan Instassa privaviestejä eri ihmisiltä olutasioihin liittyen ja kun aikansa jonkun kanssa siellä kirjoittelee ja lopulta törmää häneen myös livenä, niin sitähän voi kuulkaa vahingossa päätyä yhdessä vaikka kaljalle! Olutinnostukseni jakavia ihmisiä on nyt siis elämässäni enemmän kuin koskaan ja siitä jos jostain olen tänä vuonna valtavan iloinen. Kiitos teille ihanat, tiedätte kyllä keitä olette ♥

Vaimomatskuu 5-v synttäriolusten ainoa kuva. Mukana synttäreillä oli siis todistetusti ainakin Mikkeller!

Keväällä löysin itseni. Tallinnasta, Uba ja Humalin pöydältä, Olutposti -lehdestä.

Mimmit juo bisseä part 6 oli tämän juustohullun mielestä ikimuistoinen! Arvaattekin varmaan miksi?

Instagram -tilini tykätyin yhdeksikkö tänä vuonna. Leipäinnostusta, olutta, vegaaniruokaa ja katkeroa löytyy muuten näistäkin kuvista!

Vuosikatsaus: numeronörtin osio

Jaahas, sitten päästään asiaan, joka on itselleni aina super kiehtovaa: statistiikkaan. Kyllä, olen sellainen tyyppi, joka jaksaa syynätä tilastoja ja lukuja ja vedellä niistä omia johtopäätöksiään – tai ihan vaan ihmetellä että mites tässä näin nyt oikein kävi.

Esimerkiksi tämä: vuonna 2018 blogissani on käyty 160,218 kertaa. Aivan älytön luku! Se on lähes 50 000 enemmän kuin viime vuonna, vaikka juttuja olen tänä vuonna rustannut reilusti vähemmän kuin kolmeen viime vuoteen . Ilmeisesti ei se määrä vaan se laatu? Tai mistä minä tiedän, omasta mielestäni höpötykseni ovat aivan samaa tasoa kuin aina ennenkin: höpöttelyä.

“Suolansäästäjän porkkala” on lunastanut blogini luetuimman jutun paikan sitä pitkään hallussaan pitäneeltä kokonaisena paahdetulta kukkikselta ja se on myös tämän vuoden ehdottomasti luetuin juttu. Joulukuussa yksinään tuota juttua on katsottu yli 5000 kertaa – enpä moista olisi arvannut juttua aikoinaan kynäillessäni! Koska kyseinen ohje on kuitenkin toissavuodelta, kurkataanpa huvikseen mitkä kuluneen vuoden jutuista ovat teitä eniten kiinnostaneet.

Lukijoiden TOP 5 2018:

Aika yllättävää! Kuivatut veriappelsiinit, ykkösenä! Ihanaa! Mustasta valkosipulista olen itse ollut tänä vuonna tosi innoissani, joten onpa hauskaa että muitakin se kiinnostaa. Härkis-reseptien menestys ilahduttaa myös, täytyy ehkä kehitellä niitä suorastaan lisää. Mitä tulee tuohon olutbrownieen – no, sanotaanko niin etten itse ehkä halua nähdä sitä lautasellani vähään aikaan, tein sitä jossain vaiheessa NIIN paljon 😀

Oma TOP 5 2018:

Kylmät nuudelit yuzuliemellä ja tomaateilla

Kerran näitä nuudeleita tehtyäni, tein niitä hieman eri versioina koko loppukesän kerran pari viikossa. NIIN IHANA RUOKA! Yuzukosho ja dashi ovat syystä lempiraaka-aineitani ♥

DIY MasterChef mystery box -haaste

Tämä juttu syntyi puolivahingossa, kun lähetin Juuson puolestani kauppaan mutten jaksanut miettiä mitä sieltä oikeastaan pitäisi tuoda. Päätin kokata jotain kaikesta mitä kaupasta kotiin kannetaan ja samalla syntyi simsalabim vaan kotikutoinen MasterChef mysteerilaatikkohaaste. Siinä todellakin sai käyttää luovuutta, että kaikki raaka-aineet tulivat käytettyä ja se oli hauskaa! Tahdon toteuttaa tämän haasteen vielä uudelleen!

Musta baba ganoush

Kuvasin tämän ihanan synkän munakoisotahnan itseasiassa jo keväällä, mutta juttu hautautui luonnosarkistoon kaivautuakseen sieltä esiin harmaalle mössölle parhaana mahdollisena ajakohtana: loka-marraskuun taitteessa. Mustaa baba ganoshia tarjoilin muuten mustalla tahinilla maustetulta hapanjuurileivältä syksyisessä vegaanisen oluen ja ruuan paritusillassa BrewDogissa!

Pop rocks dukkah

Loppuvuoden neronleimaus: se laatikon pohjalle säilötty pop rocks -karkkipussi oli ihan hyvä idea tyhjentää dukkan sekaan. Paras todiste väitteelleni: kummipoikani ilme pop rocks dukkaa syötyään.

Maissisalaatti “Born in the USA”

Tämän yksinkertaisen salaatin kanssa pyörää ei ehkä ole keksitty uudelleen, mutta salaatin syntytarina tekee siitä minulle todella rakkaan. Päädyin tekemään tätä salaattia kesäisen USA-reissumme alkuvarrella Portland Mainessa ja siitä tuli niin hyvää, että päädyin tekemään sitä hieman eri versioina matkalla loppujen lopuksi kolmesti 🙂

Yuzukosho, dashi ja tomaatti, kesän ihanin makuyhdistelmä!

Portland, Maine -matkaraportti valmistuu ehkä vuoden 2019 aikana … ehkä. Olen maailman surkein matkablogaaja!

Edellämainittujen asioiden lisäksi olen panostanut aivan hulluna valokuvaamiseen, minkä toivottavasti joku teistä lukijoistakin on huomannut. Osallistuin viime vuonna kahdesti The Little Plantationin IG-ruokakuvahaasteisiin ja nappasin kummallakin kierroksella sekä viikkovoiton että kunniamainintoja. Kun haasteeseen osallistuu satoja lahjakkaita ruokakuvaajia ympäri maailman, saa moisesta kunniasta olla minusta varsin iloinen!

Henkilökohtaisessa elämässä ei tänä vuonna ole tapahtunutkaan sitten mitään ihmeellistä – lähinnä olen opetellut tekemään vähemmän ja elämään enemmän. Se ei kuulkaa ole kaltaiselleni suorittajaluonteelle helppoa, mutta ainakin täällä blogin osalla tämä tavoite on todistetusti saavutettu. Täytän ensi vuonna 40 ja pyrkimykseni on viettää enemmän aikaa lähimmäisten ja ystävien kanssa ja vähemmän näppäimistön äärellä. Mitä vuoden 2019 vuosikatsaus tämän päätöksen seurauksista mahtaakaan vielä paljastaa… no, se jääköön nähtäväksi 🙂

KIITOS!

Ihanaa uutta vuotta 2019 kaikille, kiitos kun pysytte mukanani kaikkien innostuksieni, hurahduksieni ja ruokaseikkailuideni läpi! Kuten tuolla aiemmin jo sanoin, rakkaita asioita on ihana jakaa sellaisten kanssa, jotka ovat niistä yhtä innoissaan. Blogin kirjoittaminen olisi huomattavasti vähemmän hauskaa, jos teitä ei olisi juttujani lukemassa ja palautetta niistä antamassa. Kiitos!!! ♥♥♥

Vuosikatsaus 2017

Yleinen

by Juulia on December 29, 2017 10 Comments

Uusi vuosi 2018 on jo aivan nurkan takana – on siis taas aika tehdä taas pieni vuosikatsaus! Taakse jäävä vuosi onkin ollut varsinkin henkilökohtaisessa elämässäni aikamoinen, tosin on tämän bloginkin parissa koettu suuria. Aakkosia on niin sanotusti opeteltu vähän siellä sun täällä tässä elämässä! Aloitetaanpa kuitenkin A:sta, eli sillä kaikkein tärkeimmällä asialla:

A niinkuin avioliitto

Vuoden mahtavin päivä ajoittui heinäkuulle, kun menin naimisiin Juuson kanssa. Elämän- ja sielunkumppanin löytäminen on toki käsittämättömän upea asia itsessäänkin, mutta että vielä naimisiin? En olisi moista uskonut ihan vain muutama vuosi takaperin.

Naimisiin meneminen ei sinänsä ole minulle mikään itseisarvo – yhden avioeron läpi käyneenä olin itseasiassa sitä mieltä että eiköhän nämä avioliitot ole tässä loppuelämältä jo koettu. Kuitenkin avioliitto juuri Juuson kanssa tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. En tiedä osaanko oikein selittää mitä tarkoitan, mutta Juuson kanssa tunsin olevani “naimisissa” jo ennen liiton virallistamista 🙂

Vietimme vihkimistä edeltävän yön hotelli Kämpissä katsellen Twin Peaksia kylpyammeesta käsin. Vihkiseremonia suoritettiin hämmentävän autiossa Käräjäoikeudessa, eikä läsnä ollut lisäksemme kuin paras ystäväni ja Juuson kaksoisveli. Vihkiminen oli ohi suorastaan naurattavan nopeasti ja hymyssä oli muutenkin suu läpi päivän!

Seremonian jälkeen joimme nelistään skumppaa Ruoholahden kanavan rannassa ja näpsimme muutamat muistokuvat. Lounaan sekä lempibaarissamme Brewdogissa nautittujen hääolusien jälkeen livistimmekin sitten muutamaksi päiväksi kahdestaan Köpikseen.

Kun viini ja kylpyankka mätsäävät Twin Peaksiin

“This could be us but we Finnish” … Kööpenhaminassa shoppailtiin tietysti HAY:ssä ja juotiin Mikkelleriä aamusta iltaan.

Elämäni parhaat bileet

Kompensoimme hyvin pientä ja intiimiä vihkiseuruettamme järjestämällä elokuussa vielä massiiviset kotibileet perheelle ja ystäville. Jotten olisi alkanut stressailemaan liikoja tarjoilujen suhteen, pyysimme osaa vieraista tuomaan jotain suolaista, osan jotain makeaa tai jotain juotavaa. Nyyttärihengessä koottu tarjoilupöytä olikin loppujen lopuksi suorastaan ylitsepursuilevaisen herkullinen!

Myös DJ-hommat, valokuvaamisen sekä kukat ulkoistimme ystäville sen mukaan, mikä kullekin olisi helppoa ja luontevaa tekemistä. Tämän johdosta juhlailtamme olikin täynnä suloistakin suloisempia luonnonkukkakimppuja sekä meille kuratoitua musiikkia, eikä kukaan jäänyt illan dokumentaatiossa kokonaan kameran taakse.

“Koristelun” virkaa toimittivat luonnonkukkien lisäksi ympäri asuntoa kiinnitellyt valokuvat, joita olen yhtisen elämämme aikana meistä napsinut. Melko siirappista, mutta olkoon! En loppujen lopuksi tehnyt itse pöytään muuta kuin yhden hääkakuistamme sekä vegaanisen voileipäkakun.

Nyyttärihäätarjoilut best!

Meidät vihittiin mätsäävissä asuissa (valkoinen T-paita + musta alaosa), joten halusimme juhlavaatteiksikin jotain vähän tavanomaisesta poikkeavaa ja yhteensopivaa. Tämä järjestyi koluamalla Eurokankaan ale-laarit vaatesuunnittelijaystävämme Katariinan kanssa, joka myös suunnitteli ja toteutti asumme Juuson T-paidan mukaan.

Lopputulos oli mitä onnistunein vastine pariskunta-tuulipuvulle: samasta kankaasta tehty T-paita ja paitamekko Juusolle ja minulle. Jalkaan vielä kummellakin Birkenstockit ja täydellinen bileasu oli siinä! Vaatteet eivät nyt ihan pääse oikeuksiinsa tuosta alapuolelta löytyvästä räpsystä, mutta ehkäpä vilautan vielä sitä ihan “virallistakin” hääkuvaa, joka tuona juhlailtana meistä otettiin. Siis jahka vaan saan sen kuvan ensin itselleni 😀

“Vakavat juhlavaatteet”

“Kreisit juhlavaatteet” + maailman hienoin hääpiñata! Ihan on näköinen, eikö?

Bileiden kohokohta oli ehdottomasti isosiskoni perheensä kanssa väsäämä piñata, joka oli yhdeltä puolelta minä, toiselta puolelta Juuso. Kakkua leikatessa ei polkaistu niin mitään (taidettiin kumpikin itseasiassa leikata eri kakkua koska olen itse enemmän voileipäkakkujen kuin makeiden perään), mutta olisittepa nähneet kuinka se piñata mätkähti hajalle!!!

Auringon laskiessa leiriydyimme läheisille kalliolle levitetyille räsymatoille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan täydellisen päivän viimeisistä auringonsäteistä. Ottaen huomioon miten surkea viime kesä säiden puolelta oli, meillä kävi todellinen tuuri tuon päivän kelien suhteen – se oli kuulkaa aurinkoa aamusta iltaan. Aah! Kiitos luontoäiti ♥

B niinkuin blogi

Mitä tulee blogiin, koen tänä vuonna kehittyneeni erityisesti valokuvaajana ja ruokastailaajana. Panostin alkuvuodesta kunnollisen kuvaustilan järjestämiseen ja hankin muutamia kuvausalustoja. Sijoitin myös parempaan kameraan ja valovoimaiseen linssiin. Pienellä vaivannäöllä kuvista on tullut kertaheitolla ainakin omasta mielestäni paljon parempia, vaikka kotimme olikin julkisivuremontin takia puolet vuodesta paketissa ja luonnonvalo oli kortilla.

Vuosikatsaus 2017 – luetuimmat postaukset:

Näistäkin ohi silti kiilaa edelleen blogini aiempien vuosien kestohitit Pimientos de Padrón, burmalainen tofu, vegaaninen juustokastike, Siperian tee sekä kokonaisena paahdettu kukkakaali. Tästä voin päätellä, että teille lukijoille maistuu vegaaniruoka siinä missä minullekin ja vaikka monet resepteistäni ovat vähän kokeilevammasta päästä, ne eivät teitä lukijoita silti karkoita 🙂

C niinkuin content

Olen tänä vuonna pohtinut entistä enemmän sitä, minkälaista sisältöä tänne blogiin luon ja miksi. Ajattelin jossain vaiheessa, että minun pitäisi tehdä enemmän “perussafkaa” ja jättää kokeilevammat kikkailut vähän harvemmalle. Mietin, että reseptini ovat monelle ehkä liian monimutkaisia tai työläitä tai liian kokeellisia, ja että jos vähän yksinkertaistaisin sisältöäni se olisi ehkä useammille kiinnostavaa.

Ajatus ei kuulkaa kestänyt kovin kauaa. En yksinkertaisesti pysty motivoimaan itseäni kirjoittelemaan muista asioista kuin niistä, joista kulloinkin innostun. Blogin pitäminen on toki vuosien varrella muuttunut kaupallisten yhteistöiden myötä ammattimaisemmaksi, mutta edelleen kyse on minulle ensisijaisesti itseilmaisusta ja rakkaasta harrastuksesta. Tänne blogiin raportoimani reseptit sitäpaitsi ovat meidän huushollissa sitä “perussafkaa”, enkä osaa itse luokitella arkimurkinoitamme hifistelykikkailuksi vaikka ateria sisältäisikin vaikkapa graavattua keltuaista. Yritän kuitenkin edelleen huomioida erilaisia kokkailijoita antamalla resepteissäni vinkkejä ohjeen yksinkertaistamiseksi, monesti nimittäin kokkaan itsekin ideoistani niitä riisutumpia versioita.

Okayu = aivan perussafkaa.

En ole kummoinen uudenvuoden lupauksien tekijä, mutta toivoisin ensi vuonna oppivani turhasta itsekriittisyydestä pois. Ruokaa laittaessa, sitä kuvatessa ja kuvia käsitellessä olen elementissäni ja nautin puuhasta, mutta kun juttu pitää kasata blogiin ja ilmaista itseä kirjoittaen, jumitan korjaamaan tekstiäni helposti päiväkausiksi. Oma potentiaalisen itsekritiikkin etappinsa on toki vielä jutun julkaisu ja se, miten siihen reagoidaan.

Yksi syistäni kirjoitella tällä kertaa tämä vuosikatsaus, onkin fiilistellä omia aikaansaannoksiani, kun sitä en vuoden varrella taatusti tarpeeksi tee! On muutenkin kiva palata eri tilanteisiin ja motivaattoreihin, joiden parissa jutut syntyivät 🙂

Villiparsaa! OOÄMGEE!!!

Ajo blanco kirsikoilla

Vuosikatsaus 2017 – omat lempipostaukseni:

Rentoilijan joulukattaus

En ole mikään kattaja joten ihka ensimmäisen kattausjuttuni tekeminen oli minulle iso haaste! Kuvieni syntymisestä oli myös todella hauskaa kertoa, vaikka samalla pitikin vilauttaa kodistamme niitäkin alueita, jotka ihan syystä yleensä kuvista ulos rajaan 🙂

Polentaa, kanttarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

Minulla oli jo kyseistä ruuasta oikein passelit kuvat, mutta koin valtavan inspiraation lukiessani tuhannetta kertaa Taru Sormusten Herrasta -kirjaa. Inspiraation iskettyä en malttanut olla tekemästä ruuasta täysin uusia kuvia 🙂 Kaikki tapahtui sen kummemmin suunnitelematta sen avulla, mitä käden ulottuvilla sattui olemaan ja juuri näihin kuviin ja niiden ottamisen tunnelmaan palaan, kun mietin minkälaista visuaalista linjaa haluaisin blogiini enemmän tuoda.

Ajo Blanco kirsikoilla Industry Standardin tyyliin

Hurahdimme Juuson kanssa ajo blancoon totaalisesti syötyämme mitä ihaninta kylmää mantelikeittoa Berliinin mahtavassa Industry Standardissa. Kotiin päästyä ajo blanco oli otettava ensitilassa omaan repertuaariin ja jossain vaiheessa kesää söimmekin tätä soppaa kolmena-neljänä päivänä viikosta.

Karhunlaukka- ja villiparsa- jutut

Kumpaakaan näistä ihanista raaka-aineista en ollut nähnyt tosielämässä ennen viime kevättä. Kun kuulin, että Prismoissa myydän karhunlaukkaa, kipitin heti seuraavana päivänä Itäkeskukseen apajille. Oi sitä fiilistä kun keittössäni kökötti ihka oikeaa karhunlaukkaa! Vain hieman tuon episodin jälkeen törmäsin Hakaniemen hallissa suloiseen villiparsaan, jota olin juuri ihastellut Instagramissa. Fiilis oli vähän kuin jos olisi nähnyt muutaman viikon sisällä yhden sijasta kaksi yksisarvista!

Okayu: sairaan uhmaikäisen ikälopun unelmaruoka

Kaikki alkuvuoden japanilaisesta keittiöstä inspiraatiota ammentaneet jutut ovat omia suosikkejani, mutta ehkä erityisesti tämä. Otsikointi riittäköön perusteluksi 😀

Ehkä meni tässä stailaus vähän överiksi, mutta olenkin sitä mieltä että joko överit tai vajarit, kohtuu ei ole juttuni 😀

D niinkuin damn you Instagram!

Instagram on tänä vuonna muuttunut minulle täysin mysteeriksi. En ole koskaan osannut ennustaa, mistä kuvasta milloinkin eniten tykkäillään, joten olen vain lätkinyt kuvavirtaan sitä mistä itse tykkään. Välillä yllätyn iloisesti, välillä harmittaa, kun itselle rakas kuva ei vaikuta muita kiinnostavan. Osa minusta miettii, että jonkinlainen strategia olisi ehkä tarpeen jos haluaisin buustata Instagramiani ihan bisnesmielessä … mutta osa taas on kovasti tällaista laskelmointia vastaan.

Silti, kun osa kuvistani saa yli 200 tykkäystä ja osa alle 50 (vähemmän kuin kolme vuotta sitten, vaikka seuraajamäärä on tuosta ajasta moninkertaistunut), palaan toistuvasti miettimään mokomaa aihetta. Jonkun aikaa asiaa tuskailtuani (ja tuskailuani tuskailtuani – tämä turha murhe on täydellinen esimerkki First World Problemseista) päätin lopulta yksinkertaisesti lakata miettimästä koko asiaa. Muuten menee instaus suorittamiseksi ja hommasta katoaa kaikki hupi. Ja hei, Insta on kuitenkin sosiaalisista mediosta lempparini!

Instagramissa tykätyimpien kuvieni joukkoon mahtuu niin hääkuvaa, syntymäpäivieni aamua, pikku tonttuja, kirsikankukkia kuin yksivuotiaalle kummityttölleni leivottu hieman lapasesta lähtenyt täytekakkukin. Näyttökertoja hääkuvamme on kerännyt yli 11 000, mikä on minusta aika hurjaa!

Tykätyimmät kuvat ja eniten näyttökertoja keränneet kuvat eivät muuten todellakaan ole samoja, näyttöjä on nimittäin selvästi eniten kaikilla vuoden varrella näpsimilläni pizzakuvillani, joukossa myös läjä jäätelöä ja karkkipommi 😀

Pizzeria Foxy Bearin darrapitsuli: 5797 näyttökertaa

Mitä tästä voisi oppia? Blogissa tykätään vegeruuasta ja Instagramissa pizzasta – jos haluan alkaa sekä blogissa että IG:ssä strategiksi, teen varmaan tästä lähin vain vegepizzoja!

E niinkuin ELÄKÖÖN!

Eläköön, jaksoit lukea (tai skrollailla) tämän pitkän ja melko itsekeskeisen blogijutun loppuun! Kiitos siitä ♥

Blogin kirjoittelu olisi todella paljon mälsempää, jos kukaan ei höpötyksiäni ja keittiöfiilistelyjäni lukisi. Kiitos siis kaikille teille menneestä vuodesta ja mitä mahtavinta Uutta Vuotta 2018!