Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet

by Juulia
Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet
SAMSUNG CSC

Kaupallisessa yhteistyössä Les Fumées Blanches

Talvi on punaviinin kulta-aikaa, ainakin minun kotonani. Joulunakin pöytään nostetaan ensisijaisesti punaviiniä, portviiniä, kuohuviiniä, maitoa, kotikaljaa, vettä… melkeinpä mitä vaan paitsi valkkaria. Valkoviinit toki sopisivat hyvin vaikkapa kalapöytään, mutta meillä sen roolin ottaa yleensä kuohari – ateria on kiva aloittaa juhlavasti kuplilla muutenkin!

Havahduin jäykkään viinilokerontiini, kun minua pyydettiin tekemään jouluista juttua Les Fumées Blanchesista: lempiviinejäni ovat herukkaiset, karviaisaromiset ja jopa trooppiset sauvignon blancit, ja miellän ne lähinnä valoisan ajan juomiksi, vaikka niitä ympäri vuoden juonkin. Miksi ihmeessä suosikkini ei sopisi joulunaikaankin? Fiilishän sen joulun tekee 🙂

Les Fumées Blanches on sikäli poikkeuksellinen ranskalainen sauvignon blanc, että se muistuttaa syvästi rakastamiani Uuden Seelannin karviaisaromisia sauvingon blanceja. Tuttu viini kyseessä on muutenkin, ideoin nimittäin kesällä samaiselle juomalle piknikherkkuja joita söimme kesäkuisen tuulen tuiverruksessa takapihallani.

Kesäviinin tuominen kaamoksen keskelle ei ole varmasti muutenkaan mitenkään huono idea, joten kutsuin kesäisen piknikjengin taas kylään ja vietimme tunnelmallisen illan kynttilänvalossa. Eevis ja Juuso suostuivat suorastaan kuviin asti demonstroimaan tunnelman laatua, ja kuten näkyy, se oli katossa. Auringolle terkkuja siis vaan, että hyvin täällä pärjäillään ihan kuule ilman suakin!

Illanistujaistemme tarjoiluiksi pyörittelin kahden sorttisia vuohenjuustopalleroita: viinirypäleen ja pistaasin kera, sekä yrttien ja granaattiomenan kera. Vuohenjuusto on aika perinteinen ja turvallinen kaveri varsinkin ranskalaisille sauvignon blanceille, sen sijaan granaattiomena ja viinirypäleet … no sanotaanko niin, että moni viinitietäjä (sori Eevis!) varmaan kiroaa minut juuri nyt alimpaan helevettiin. Viinit kun eivät pääsääntöisesti tykkää hapokkaista hedelmistä- tosin sauvingon blanc kestää hapokkuutta monia muita rypäleitä enemmän.

Joskus sitä vain antaa parempaa tietoaan vastoin mieliteoille periksi ja niin kävi eilenkin: granaattiomenalla päällystetty juustopallo näyttää niin nätiltä, että minun oli pakko saada tehdä sellainen. Makupariksi viinille se ei granaattiomenan hapokkuuden vuoksi tosiaan ollut omiaan – paitsi jos testasi viiniä pelkän yrteillä maustetun juuston kera ja söi ne kirpakat siemenet erikseen.

Pistaasikuorutteiset, hunajaisella vuohenjuustolla päällystetyt viinirypäleet sen sijaan toimivat erinomaisesti viinin kaverina. Sanokaa mitä sanotte viinirypäleiden tarjoilusta viinin kanssa, minä sanon PYH PAH! Jos joku maistuu hyvälle, niin silloin se on ookoo, sanoivat muut mitä tahansa. Liika hapokkuus toki on useimmiten viinille ongelma, mutta ainakin minusta hunajalla makeutettu vuohenjuusto sekä pistaasit tasapainottavat suupalan pehmeäksi ja makeaksi, jossa viinirypäleen kevyt happamuus vain raikastaa kokonaisuutta.

Vuohenjuustokuorrutetut viinirypäleet n. 40 kpl

n. 40 kivetöntä viinirypälettä (mahdollisimman makeita)

200 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chevre Melusine, Chevre d’Argental)

n. 100g valutettua ricottaa tai

n. 50 g maustamatonta Philadelphiaa

150 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

1 rkl juoksevaa hunajaa

Silppua pistaasit melko hienoksi rouheeksi. Anna vuohenjuuston lämmitä huoneenlämpöiseksi. Sekoita juustoon hunaja, ja niin paljon ricottaa sekä tuorejuustoa, että saat aikaan paksun mutta hieman valuvan seoksen. Itse rääkkäsin miniblenderiäni saadakseni juustot yhdistymään, ja kone parka meinasi irtisanoutua kesken kaiken – käsin en siis ehkä tätä operaatiota lähtisi tekemään.

Jäähdytä pestyt viinirypäleet kylmiksi (voit vaikka pakastaa niitä hetken) ja dippaa niitä sitten yksitelleen ensin juustoon, ja sitten pistaasirouheeseen. Hammastikku tai cocktailtikku on tässä erittäin kätevä apuväline – vaikka rypäleenmokomat välillä liukuvatkin tikuista juuston uumeniin… Nostele valmiit pallerot voi- tai leivinpaperille hieman erilleen toisistaan, ja laita ne hetkeksi peitettynä jääkaappiin kylmenemään: tällöin myös juusto jämäköityy. Pitkään palleroita ei jääkaapissa kannata kuitenkaan seisottaa, sillä tällöin pistaasirouhe vettyy – puolisen tuntia olisi aika ideaali.

Tarjoilin pallerot tikutettuina bonusrypäleen kera; leipääkin pöydästä löytyi. Lisärypäleen törkkääminen tikkuun oli puhtaasti esteettinen valinta, tarjolle pallerot sopivat toki ihan sellaisenaankin.  Kuten aiemmin jo kerroin, rypäle voi olla viinin vihollinen, jos se on kovin hapokas. Totesimme kuitenkin eilen joukolla, että ainakin tässä yhteydessä viini ja viinirypäle olivat keskenään aivan yhtä hyviä ystäviä kuin meidän poppookin <3

Ps. laittelen ohjetta sille granaattiomenapallerolle seuraavaksi!

452 views

Pikaviinerit aprikoosilla, timjamilla ja vuohenjuustolla

by Juulia 1 Comment
Pikaviinerit aprikoosilla, timjamilla ja vuohenjuustolla

Yllätin itseni perjantaina tarjoamalla ylimääräistä huonettani lyhytaikaista majoitusta kaipaavalle tutulle. Yks kaks vaan, ja yks onkin kaks, mites tässä näin oikein kävi?

Aika pitkään sitä onkin edellisen parisuhteen jälkeen tullut asuttua yksin. Olenkin tottunut elelemään oman mieleni mukaan, tekemään mitä lystää ja milloin lystää. Vuorokausirytmikin on välillä vähän mitä on… suihkussa voi käydä aamuyöstä, ja kolistella aamulla keittiössä mielin määrin. Ei tarvitse välittää sotkuista, siivoaa sitten kun jaksaa. Ja parasta tietysti on, että voi haahuilla kämpässä vaikka nakuna jos huvittaa. Nyt pitää yhtäkkiä skarpata ja alkaa huomioida toista, HUI!

Jotain kokemuksia yhteisasumisesta minulla kuitenkin entuudestaan on: opiskeluaikoina asustelin useamman vuoden solussa, ja vierähtihän sitä yksi vuosi ihan kommuunissakin (viisi miestä, kaksi kissaa, kaksi naista).

Eikä tässä nykyisessäkään kodissa ns. kämppistä ihan ekaa kertaa majoiteta, toissavuonna huonettani asutti nimittäin läheinen ystäväni lähemmäs puoli vuotta, ja ystävinä myös erottiin. Asustihan tuo Viiskulman Ullakin täällä aikoinaan muutaman viikon! (eihän se ollut niin kamalaa Ulla?) Ehkä tämä siis sujuu ihan kivuttomasti nytkin.

Olihan tässä vielä sekin, että kodissani punkkaa tällä kertaa mies! Muistelen etäisesti, että miesten kanssa voi ihan hyvin asua. Naisten kanssa asumisesta vaan on ollut viime aikoina enemmän kokemusta!

En onneksi ole ehtinyt asiaa kuitenkaan hirveästi jännittämään – pitihän tuo romuhuone nimittäin pikapikaa tyhjentää ja siivota… ja sitten uudelle kämppikselle piti tietysti leipoa tervetuliaisviinerit.

Aprikoosi-timjamiviinerit, 4 kpl

2 levyä lehtitaikinaa

4 aprikoosia

muutama timjamin oksa

n. 100 g pehmeää vuohenjuustoa

n. 2 rkl hunajaa

n. 4 rkl pinjansiemeniä

(ripaus mustapippuria)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata lehtitaikinalevyt ja jaa ne kahtia neliöiksi. Viillä terävällä veitsellä jokaiseen neliöön n. sentti reunasta viilto – tällöin reunat pääsevät nousemaan vaikka keskustassa on täytettä.

Voitele jokaisen neliön keskusta vuohenjuustolla. Taita reunoja hieman ylöspäin ja nipistä kulmat tiukasti kiinni. Ripottele juuston päälle timjamin lehtiä ja pinjansiemeniä. Jaa aprikoosit neljään osaan ja lado ne päällimäisiksi – valuta lopuksi pinnalle hieman hunajaa.

Paista viinereitä n. 15-20  minuuttia, tai kunnes reunat ovat kohonneet ja hieman ruskistuneet. Ja näitähän ei muuten säästellä, joten seuraavana päivänä voi tehdä uuden satsin!

Ps. Täällä sitä nyt sitten nökötetään, kumpikin omassa huoneessaan. Aamurutiinit ja päivärytmit on käyty läpi. Viinerit on syöty ja oikotie lähikauppaan näytetty. Eihän tää kämppiselo niin ihmeellistä ehkä sitten olekaan 🙂

92 views

Tervetuloa kesä: Tulinen Mansikka-Parsasalaatti

by Juulia 0 Comments
Tervetuloa kesä: Tulinen Mansikka-Parsasalaatti

ccdf3d79cdb57b125733a73ade90ad42

Kappas, kesä on vihdoinkin saapunut Helsinkiin! Mahtavaa! Tosin se tarkoittaa myös sitä, että parsakausi on alkanut jo aikoja sitten… kunnon ruokabloggari olisi tuosta kausiherkusta tähän mennessä jo kirjoitellut useammankin reseptin (nyt nolottaa). No, eipä auta itku markkinoilla: korjaan tilanteen heti.

Tämänpäivän resepti sujahtaa temaattisesti kevään ja kesän välimaastoon, ovathan kaikki pääraaka-aineet joko menossa tai tulossa sesonkiin. Kohti kesää kun kerran kuitenkin suunnataan, voi parsan korvata alkukesästä varhaisperunalla, ja loppukesästä vaikka vauva-zucchineilla. Tätä parsaversiota haluaisin kuitenkin vielä ehtiä tekemään monesti: seuraavaksi vaikkapa grillibileissä (kutsukaa joku pliis)!

Oli miten oli, salaatin juju piilee joka tapauksessa eri makujen yhdistelyssä. On makeaa mansikkaa, pippurista ja rapsakkaa retiisiä, tulista makkaraa ja pehmeää vuohenjuustoa. Pähkinäiseksi paistettu parsa (peruna tai zucchini) on tuohon listaan silkka bonus. Jahka grillit alkavat pihoilla ahkerammin lämpenemään, suosittelisin myös kokeilemaan makkaran ja parsan grillaamista paistamisen sijaan: toimii varmasti!

4f425d5d1750300dd144bdb15188b821

Mansikka-Parsasalaatti 2:lle

1 nippu vihreää parsaa
6 isoa kypsää mansikkaa
2 laadukasta chilituoremakkaraa (n. 160g yhteensä)
6 retiisiä
n. 80 g pehmeää vuohenjuustoa (tai hunaja-chevreä)
1 rkl hunajaa
1-2 rkl voita
herneenversoja/vesikrassia/rucolaa
mustapippuria
sormisuolaa
balsamicoa
(1 chilipalko)

Huuhdo ja viipaloi mansikat ja retiisit. Murenna vuohenjuusto kulhoon odottelemaan. Pese parsa ja napsi puiset tyvet tangoista pois (parsa katkeaa taitettaessa itsekseen juuri sopivasta kohtaa). Pilko tuoremakkarat suupaloiksi. Kuumenna paistinpannussa voi, ja lisää makkara pannulle. Paista makkaranpalasia keskilämmöllä muutama minuuttia, ja lisää sitten parsa pannulle. Paista, kunnes sekä makkara, että parsa saavat väriä, ja lisää pannulle hunaja (sekä tarvittaessa hieman lisää voita). Pyörittele makkara ja parsa hunajaisessa voissa, ja mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Varo ylikypsentämästä parsaa sekä makkaraa (laadukasta tuoremakkaraa kannattaa kohdella yhtä arvostavasti, kuin sisäfilettä, sanon minä!) Anna seoksen vetäytyä hetki kannen alla – näin makkara säilyttää mehukkuutensa.

Kokoa annos kerrostelemalla lämmin parsa ja makkara, mansikat ja retiisit haluamasi rehukombon kylkeen. Itse olen tykästynyt vesikrassin pippuriseen aromiin, ja käytän mieluiten krassin ja herneenversojen yhdistelmää. Ripottele päälle vuohenjuustomurut ja rouhi pintaan vielä kunnolla mustapippuria. Kastikkeeksi riittää liraus laadukasta balsamicoetikkaa. Ja sitten vaan ääntä kohti!

161c23518af6c3a1d038e4604d375bd1

61 views

Nokkostähkä

Nokkostähkä

7e0123c71c5adc1bcd68d782f44b3fec

Jokakesäinen paljassääristen riesa, nokkonen, on aloittanut kasvukautensa ja minä sanon HURRAA! Ihan vielä ei nokkosta metsistä löydy riesaksi asti, mutta tarkkaavaisesti maata katseella nuohoava saa jo saaliikseen aamiaismunakkaan tarpeet äkkiä. Olen tosin huomannut, että jos lähden vartavasten keräämään nokkosta, niin tulen kotiin tyhjin käsin – niinpä nappaan lenkille tai kävelylle lähtiessäni taskuun kaksi pientä muovipussia, ja kerään toinen pussi kättä suojaten matkan varrelta kaikki tielleni osuvat polttiaiset.

10c66f4971b8f4baa20f3677c7db04bf

Ruokapöytään nokkonen pitäisi kerätä ennen kukintaa, ja mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Keräiltävät versot saisivat olla yli kymmensenttisiä. Kasvupaikan suhteen kannattaa olla tarkkana: navetan nurkalla kasvava nokkonen imee itseensä turhankin kanssa nitraattia, etkä varmaan halua myöskään pakokaasuilla rikastettua ruokaa lautasellesi… Jos nokkosen kerää puhtaasta paikasta, sitä ei välttämättä tarvitse edes ryöpätä eikä keittää.

Nokkosessa on esim. pinaattiin verrattuna moninkertaisesti enemmän rautaa, ja erittäin runsaasti C-vitamiinia. Nuoret ja pienet nokkoset ovat ravintoarvoiltaan parhaita, mutta niittämällä polttiaispöheikön matalaksi, saat kasvun alkamaan taas alusta: näin voi pärjäillä yhdellä kunnon apajalla koko kesän. Isompien nokkosmäärien keräilyä varten varustaudun kumihanskoilla, saksilla ja ämpärillä – tavoitteenani on nimittäin saada kesän aikana pakastimeen kunnon rautaisannokset ensi talven varalle.

Nokkosten käsittely on varsin helppoa: irroittele lehdet varsista ja huuhtele siivilässä. Ryöppää runsaassa kiehuvassa vedessä ihan vain minuutin verran, ja jäähdytä nopeasti kylmässä vedessä. Purista nokkosista ylimääräinen vesi pois ja käytä ruokiin heti tai pakasta. Nokkosia voi käyttää pinaatin tapaan keitossa, letuissa, leipä- tai sämpylätaikinassa… ihan missä vaan, oikeastaan. Oma suosikkini tällä hetkellä on nokkosmunakas, jota maustan manchegolla ja chilillä.

Vapuksi meinaan kuitenkin askarrella nokkosesta näyttävän piknikevään: täytetyn tähkäleivän, josta on helppo irroitella annospaloja kaikille nälkäisille. Leipätaikinan ja nokkostäytteen teen jääkaappiin aattona, ja vapunpäivänä vain nopsaan muotoilen leivän ja paistan sen. Helppo homma, vaikka näyttääkin työläältä.

508604108299f190b9b3f3161f97949e

Nokkosilla täytetty tähkäleipä:
Leipätaikina:
2 dl n. 42º vettä
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
1,5 tl suolaa
puoli pussia kuivahiivaa (n. 6g)
3 dl hiivaleipäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
Täyte:
1 dl ryöpättyä nokkosta, josta vesi on puristettu pois
100 g vuohenjuustoa
1 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
0,5 dl rouhittua saksanpähkinää
suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä vesi hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi, ja sekoita siihen kulhossa oliiviöljy, hunaja, kuivahiiva ja hiivaleipäjauhot. Laita kulho lämpimään peitettynä hetkeksi, ja varmista että hiiva on aktivoitunut. Sekoita taikinaa rivakasti, joko käsin puuhaarukalla tai lusikalla, tai koneella. Lisää suola ja desi ruisjauhoja, ja jatka sekoittamista. Vaivaa taikinaa jauhotetulla pöydällä, ja lisää loput ruisjauhot vähän kerrallaan (kun taikina ei enää tartu käsiin, olet lisännyt tarpeeksi jauhoja ja saanut aikaan tarpeeksi sitkoa). Peittele taikina öljyttyyn kulhoon ja jätä se kohoamaan jääkaappiin mieluiten yön yli, muutama tuntikin tosin riittää.

Valmista täyte murentamalla vuohenjuusto kulhoon. Notkista juusto oliiviöljyn avulla ja mausta hunajalla. Sekoita juustoon silputtu ja ryöpätty nokkonen, mausteet, sekä saksanpähkinärouhe. Kun taikina on levännyt ja kohonnut ja on leipomisen aika, laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kumoa taikina kevesti jauhotetulle alustalle, ja kauli se uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä täyte levylle samaan tapaan kuin kääretorttua tehdessä: jätä toiseen reunaan vähän tyhjää. Rullaa levy. Nosta rulla varovasti leivinpaperoidulle uunipellille (voit myös leikata sen kahteen osaan).

2389517a12e30e03f1b07ef05c71eaaa

9efddaf8b3997c4d812cbf436b552aa0

Saksi rullaan vinoja viiltoja noin kahden sentin välein. Viillot eivät saa ulottua rullan läpi, palojen on siis tarkoitus pysyä alaosastaan kiinni toisissaan. Taivuta ja käännä jokatoinen osio vasemmalle, jokatoinen oikealle, niin että rullan kerrokset näkyvät ylöspäin ja leivästä muodostuu tähkä. Jätä tähkä kohoamaan puoleksi tunniksi. Paista sitten uunissa 200 asteessa viitisen minuuttia, laske lämpö 175 asteeseen ja paista, kunnes leipä on kypsää (n. 20 minuuttia).

77d74522cea5de28927fce172598516e
Ps. Parhaimmillaan tämä leipä on vielä lämpimänä, ja hyvässä seurassa nautittuna. Vappupiknikillä nähdään!

53 views