Pähkinäinen kantarellipizza kukkakaalipohjalla

by Juulia 7 Comments
Pähkinäinen kantarellipizza kukkakaalipohjalla

kantarellipizzaKantarellipizza!

Mua vaivaa kantarellijumi. Niitä saa niin lyhyen aikaa, että en meinaa millään raaskia tehdä niistä mitään kokeellisempaa, vaan noudatan vuodesta toiseen samaa kantarellikaavaa: ekat on aina syötävä silleensä, voissa paistettuna ja kevyesti suolalla ja eeeehkä pippurilla maustettuna. Sipuli seassa on myös sallittu. Seuraavista tehdään mahdollisesti jo risottoa. Sitä seuraavista tehdään taatusti risottoa. Ja sitä seuraavista. Väliin ehkä väännetään kermainen kantarellikastike, mutta lähes poikkeuksetta kantarellini päätyvät risotoksi.

Mikäs siinä sinänsä, hyväähän risotto on! Varman päälle pelaaminen alkaa kuitenkin pidemmän päälle tympimään. Olkoonkin että kantarellit (ja muutkin metsäsienet) ovat harvinaista kausiherkkua, luulis että tällainen ruokaintoilijaneropatti uskaltautuisi välillä vääntämään jotain mukavuusalueen ulkopuolistakin?

"kantarellipizza!

Tänä vuonna olenkin omaksi yllätyksekseni ottanut pieniä harppauksia ulos sieltä mukavuusalueelta. Muutaman viikon takainen kantarellichowder oli jo osoitus aivan uudenlaisesta rohkeudesta, mutta sitten otin askeleen vielä kauemmas ja lopputulos oli kantarellipizza. Hirmuisen kokeelliseksi en pizzaa silti vielä sanoisi, varsinkin kun kukkispohja alkaa jo olla vähän vanha juttu, mutta sen sijaan kantarellien yhdistäminen karamellisoituihin chili-hasselpähkinöihin osoittautui varsin toimivaksi ja ainakin itselleni täysin uudeksi makupariksi ♥

Muut pizzan raaka-aineet pyörivätkin sitten pitkälti sekä kantarellien että hasselpähkinöiden tukena: hasselpähkinä ja kukkakaali ovat kokemukseni mukaan mainio pari, samoin kukkakaali ja vuohenjuusto, vuohenjuusto ja kesäkurpitsa, sekä kesäkurpitsa ja salvia. Salvia sattumalta taas toimii monen muun yrtin tavoin hienosti sienien kaverina ja näin virittelemäni makuympyrä sulkeutuu.

Vanhasta tutusta kukkakaalipizzapohjastakin sain sentään vähän uutta potkua irti, kun maustoin sen salvialla, vuohenjuustolla ja hasselpähkinällä. Aikaansaamaani paahteiseen ja reunoiltaan rapsakkaan pohjaan olinkin erityisen tyytyväinen! Täytteiden kanssa pelasin siinä mielessä varman päälle, että paistoin sienet pannulla erikseen ja lisäsin ne vasta valmiin pizzan päälle. Näin pystyin valvomaan niiden kypsyysasteen juuri sopivaksi (sekä kuivahtaneet että liian kosteat sienet ovat mielestäni masentavia).

Kantarellipizza karamellisoiduilla chili-hasselpähkinöillä

Pohjaan:

n. 300 g kukkakaalin kukintoja (= n. 1 keskikokoinen kukkakaali)

1 luomukananmuna

50 g paahdettuja hasselpähkinöitä

50 g kovaa ja aromikasta vuohenmaitojuustoa (esim. Vuohen vuoristojuusto)

n. 10 salvian lehteä

ripaus suolaa + vastarouhittua mustapippuria

Piälliset:

n. 150 – 200 g kantarelleja

2-3 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

nippu tuoretta salviaa

50 g paahdettuja hasselpähkinöitä

1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia tms. juoksevaa makeaa

1-2 tl chilihiutaleita

n. 100 g kesäkurpitsaa

n. 100 g pehmeää levittyvää vuohenjuustoa

n. 100 g kovaa ja aromikasta vuohenjuustoa

Paahda sekä pohjaan että täytteisiin tulevia hasselpähkinöitä kuivalla paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes niiden kuoret alkavat halkeilla ja irtoilla ja pähkinät saada hieman väriä. Jäähdytä ja hiero loputkin kuoret irti esim keittiöpyyhkeen välissä, jaa pähkinät sitten kahteen osaan.

Puolet pähkinöistä karamellisoidaan ruokalusikallisessa oliiviöljyä ja hunajaa ja maustetaan sitten ripauksella chilihiutaleita ja suolaa. Karamellisoituneet pähkinät chili-hunajoineen kumotaan leivinpaperille jäähtymään, jonka jälkeen ne rouhitaan karkeasti – niillä maustetaan pizza paistamisen jälkeen. Huom! Varo polttamasta hunaja-pähkinäseosta, se kärähtää yllättävän nopeasti mikäli levy on liian kuumalla etkä pidä seosta silmällä.

Jäljelle jääneet pähkinät käytetään pizzapohjaan. Ne jauhetaan muruksi blenderissä tai silppurissa kukkakaalinnuppujen ja salvianlehtien kera. Lisää hienoksi silputun (ei soseutetun!) kukkakaaliseoksen sekaan vielä raastettu vuohenjuusto sekä yksi muna. Taputtele  kukkakaaliseos sitten noin puolen sentin paksuiseksi pizzapohjaksi leivinpaperille. Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, tai kunnes se saa hieman väriä ja on sekä hieman kuivahtanut että kiinteytynyt. Jos olen oikein viitseliäällä tuullella, käännän pohjan ympäri ja paistan sitä toinen puoli ylöspäin hetken ennen täyttämistä, jolloin voin olla varma ettei pohjan alla piileskele kosteutta.

Vink vink: pohjan ympäri kääntäminen onnistuu kätevästi toisen leivinpaperoidun pellin kanssa: se asetetaan uunipellin päälle ylösalaisin, ja sitten päällekkäin asetetut pelli kiepautetaan ympäri. Edellinen leivinpaperi kuoritaan varovasti pohjasta irti. Lastoilla pohjaa ei ehkä kannata ruveta kääntelemään ellei sitten omista tosi isoja lastoja.

Levitä pohjalle pehmeä vuohenjuusto, puolet raastetusta kovasta juustosta, ohuelti viipaloitu kesäkurpitsa, muutama salvianlehti ja vielä loput juustoraasteesta. Paista, kunnes juusto kuplii ja saa hieman väriä. Odotellasi paista kantarellit ja viipaloitu valkosipuli oliiviöljyssä ja mausta kevyesti suolalla; pidä lämpimänä.

Ota pizza lopuksi uunista ja levitä sen päälle kantarellit sekä karamellisoitu hasselpähkinä. Koristele vielä tuoreella salvialla.

kantarellipizza

kantarellipizza

1 479 views

Juhlaruokaa: mac & cheese

by Juulia 10 Comments
Juhlaruokaa: mac & cheese

Se olis taas se aika vuodesta, kun piirrellään vaaleanpunaisia sydänkortteja ja ujutellaan niitä ihastuksen reppuun. Se aika, kun varataan romanttisista ravintoloista nurkkapöytiä, sytytellään kynttilöitä, haaveillaan satuhäistä, asetetaan mahdottomia odotuksia itselle ja kumppanille. Vai onko? Itselleni ystävänpäivä merkitsee romanttisten rakkausjuttujen sijaan ystävyyden juhlaa. Sitä tosin sietäisi juhlia ihan päivittäin, välillä jopa tunneittain, ainakin jos on niin onnekas ystävien suhteen kuin minä ♥

En oikein tiedä mikä siinä on, mutta vaaleanpunainen amerikkalainen Valentine’s Day ruusuineen, suklaineen ja romanttisine silmiintuijottetreffeineen on aina ollut mielestäni vähän kliseinen ja ylilyövä… kliseinen ja ylilyövä ja jotenkin mauton eli CHEESY!!! (Huomatkaa nerokas nokkela kömpelö aasinsiltani juustoon). Jos ystävänpäivänä syötäisiin aina juustoa, voisin innostua ystävänpäivähömpötyksistä huomattavasti enemmän.

Onneksi kaikki saavat viettää ystävänpäiviään ihan niinkuin huvittaa. Meillä onkin kaveriporukan kanssa suunnitelmissa laitella yhdessä ruokaa sunnuntaina – ja veikkaan, ettemme tee Kaunottaren ja Kulkurin spagettiannoksia, emmekä syötä toisillemme sydämenmuotoisia pinkkejä konvehteja tahi leivoksia. Juustoa pöydässä voisi sen sijaan mielestäni olla. PALJON.

Siitä saakka, kun viime keväänä Juuson kanssa maistoimme Heston Blumenthalin reseptin mukaan tehtyä mac and cheeseä Kansleri Pop Upissa, on tuo dekadentti juustoherkku kummitellut mielessäni. Annos teki Juusoonkin niin suuren vaikutuksen, että kun hän syksyllä täytti pyöreitä vuosia, oli ateriatoiveena juuri tuon reseptin mukaan tehty mac and cheese. Tiedoksi tähän nyt vielä, että Juusollahan on kolmen vuoden verran kokemusta jenkeistä, sisältäen pitkän litanian erilaisia makaronin ja juuston yhdistelmiä – joten kun hän sanoo tämän olevan yksi parhaista mac and cheeseistä mitä hän on syönyt, tiedän, ettei kyse ole vain kohteliaisuudesta.

Hestonin resepti löytyy netistä useammastakin lähteestä, esim. täältä. Reseptin noudattaminen sellaisenaan on kuitenkin hieman ongelmallista, sillä Hestonin käyttämiä juustoja ei täältä kotimaasta niin vain löydy. Niinpä selvittelin ensitöikseni millä ne voisi korvata. Kansleri käytti omassaan muistaakseni cheddaria, joka sopiikin hyvin karamelliaromisen lampaanmaitojuuston Spenwoodin tilalle – kunhan etsii pidempään kypsyneen ja aromikkaan cheddarin (pliis, eihän kukaan harkitse käyttävänsä tässä niitä kelmuun käärittyjä keltaisia kumijuustoja?). Testailin reseptiä myös cheddarin sijasta gruyèrellä – hyvin toimi sekin.

Gratinointiin olen käyttänyt Hestonin Berkswell -juuston sijaan joko parmesaania, pecorinoa tai manchegoa. Vuohenjuustoista olen pyrinnyt valitsemaan voimakkaamman, terävän ja kirpakan chevren, mutta tilanteen ja kaupan mukaan käytössä on ollut mitä milloinkin. Mikäli olen käyttänyt miedompaa ja pehmeämpää chevreä, olen laittanut sitä ruokaan hieman enemmän, sillä minusta vuohenjuuston aromi pitää tulle ruuassa esiin tarpeeksi. Tuorejuuston valinta on ollut helppo: Philadelphia (jenkkiruoka, jenkkijuusto – edes tuo yksi, vaikka brittikokin reseptin mukaan kokkaillaankin).

No niin, juustot käsitelty. Sitten reseptin seuraavaan dekadenttiin osaan, eli viiniin: sitä tulee tähän aivan älyttömästi. Neljän hengen ateriaan (tai kahden meidän tapauksessa) käytetään melkein pullollinen valkkaria, ja ei, sitä ei juoda. Se redusoidaan kymmenesosaan alkuperäisestä määrästään ja sekoitetaan juustoon. Jottei kukaan erehtyisi vielä tämänkin jälkeen kuvittelemaan, että kyseessä on arkiruoka, maustetaan koko komeus vielä reilulla määrällä tryffeliöljyä.

Hestonin alkuperäisreseptissä on vain yksi vika: sen mukaan tehty ateria riittää minusta vain yhdelle 😀 Niinpä teen nykyään poikkeuksetta tupla- tai tripla-annoksen, josta paistan puolet yhtenä päivänä, tietäen että kun se loppuu, saan huomenna sitä lisää.  Suosittelen lämpimästi tekemään samoin, joten reseptin on tässä tuplattuna.

Mac and Cheese à la Heston Blumenthal

400 g makaronia

8 dl  vettä

1 tl suolaa

30 ml laadukasta tryffeliöljyä

6 dl kuivaa valkoviiniä (esim. paahteisen tamminen chardonnay) → ∼ 0,6 dl (lue ohje)

6 dl kana- tai kasvislientä

(muutama valkosipulin kynsi, tuoreen timjamin oksa ja/tai laakerinlehti – oma lisäykseni reseptiin)

160 g vahvaa cheddaria

1,5 rkl maissijauhoa

160 g tuorejuustoa

vastarouhittua mustapippuria

30-50 g vuohenjuustoa (chevreä)

50-100 g manchegoa/pecorinoa/parmesaania

Kiehauta isossa kannellisessa kattilassa vesi ja suola, ja ota se sitten liedeltä. Lisää kattilaan makaroni, sekoita hieman ja laita kansi päälle. Anna makaronin turvota kuumassa vedessä muutamaan kertaan sekoitellen, kunnes kaikki neste on imeytynyt – 10-15 min. Jos kattilan pohjalla on vielä vettä kun makaroni on kypsää, kaada se pois. Mausta makaroni tryffeliöljyllä.


  Simsalabim, viini on … melkein … kadonnut.

Keitä valkoviiniä kattilassa, kunnes jäljellä on enää reilu puoli desiä. Lämmitä toisessa kattilassa kana- tai kasvisliemi, jonka sekaan voit laittaa makua antamaan parmesaaninkuoren (sen kovan osan, mikä normaalisti jää syömättä). Itse maustan liemen välillä myös yrteillä, kuten timjamilla tai laakerilla, sekä muutamalla murskatulla valkosipulinkynnellä.

Lisää tiivistetyn viinin sekaan (siivilöity) maustunut liemi. Raasta cheddar, sekoita siihen maissijauho ja lisää seos kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä kokoajan hämmentäen, jotta juusto sulaa liemeen ja maissijauho kypsyy. Ota kattila liedeltä ja murustele sekaan vuohenjuusto (Heston murustelee vuohenjuuston vasta uunivuuan pinnalle, mutta itse tykkään sekoittaa sen kastikkeeseen). Lusikoi kattilaan sitten vielä tuorejuusto. Sekoita hyvin ja mausta mustapippurilla. Kastikkeen kuuluu olla vellimäistä.

Kaada juustokastike makaronin sekaan ja annostele seos joko yksittäisiin uunivuokiin, tai yhteen isoon. Kuorruta kourallisella raastettua manchegoa, pecorinoa tai parmesaania. Gratinoi 225ºc uunissa kunnes pinta on kullanruskeaa ja kuohuvaa. Nauti sellaisenaan, salaatin kaverina tai lisukkeena – itse olen tykännyt murustella annokseni päälle hieman rapeksi paistettua pekonia … koska jos kerran nautiskellaan, niin nautiskellaan sitten kunnolla.

(Juusohan meni synttäreinään lopulta suorastaan sänkyyn mac and cheese -vuoka kainalossa …  mutta ehkäpä en julkaise kuvaa tilanteesta kuitenkaan täällä…)

Jenni “Kansleri” Tuomiselle suuret kiitokset tutustuttamisesta tähän reseptiin! Kansleri Pop Up -viikkojen ruokiin keskittyvä keittokirja muuten julkaistaan lähiaikoina. Odottelen jo innolla, kun olisi kiva saada omaan repertuaariin muutama muukin Kanslerin herkku…

Juomasuositukseni tälle tuhtiakin tuhdimmalle, rasvaiselle, täyteläiselle ja sydämenpysäyttävälle ruualle on vahvemmin humaloitu, raikas mutta kuitenkin tarpeeksi vahva ja täyteläinen olut, kuten pippurinen ja kuivan raikas Brooklyn Sorachi Ace saison, tai villihiivalla käytetty ja reippaasti humaloitu belgi pale ale To Øl Fuck Art – This is Architecture. Juhlavampaa olutta kuin sampanjapulloon pakattua, sampanjahiivallakin käytettyä Sorachi Acea saa hakea (no, ainakin Alkosta), mutta mikäli tilanne vaatii vielä arvokkaampaa kuplivaa, avatkaa nyt ihmeessä pullo sampanjaa! Kerran tässä vaan eletään ♥

2 841 views

Yrttijuustoa granaattiomenakuoressa

by Juulia 0 Comments
Yrttijuustoa granaattiomenakuoressa
SAMSUNG CSC

Vietimme viime torstaina iltaa ystävieni kanssa, ja halusin tarjota jotain pientä ja jouluista. Piparit ja joulutortut kuitenkin tulevat jo hieman korvista ulos tässä vaiheessa (ja taktisesti säästän viimeiset torttuhimot jouluaattoon), joten päädyin lopulta ihan perinteisiin tarjoiluihin: juustoon ja viiniin.

Pinterest esiin ja inspiraatiota etsimään! Eipä aikaakaan kun törmäsin jo juustopalloihin: Ameriikan ihmemaassa juustopallot kuuluvat ilmeisesti jos jonkinlaiseen juhlapöytään, ja jouluna pallot voidaan muotoilla vaikkapa lumiukoiksi tai joulukuusiksi – ihanan kitchiä!

Voihan se olla, että jouluaattona väsään siskonpoikien iloksi juustolumiukon (viime vuonnahan pojat saivat leikkiä rehutalolla… olen ihannetäti eikö), mutta toistaiseksi olen pysynyt tarjoilujeni kanssa vähän minimalistisemmissa muodoissa. Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet olivat hieman työläitä valmistaa, mutta sekä herkullisia, että kauniita tarjoiltavia; granaattiomenan siemenillä päällystetty yrttijuusto sen sijaan valmistui hetkessä, ja näyttää minusta ihan joulukoristeelta 🙂

Yrttijuustoa granaattiomenakuoressa

200 g pehmeää mutta kiinteää vuohenjuustoa (esim. Chevre D’Argental)

n. 100 g tuorejuustoa (Philadelphiaa)

kourallinen tuoretta minttua sekä persiljaa

1 granaattiomena

Nosta juustot huoneenlämpöön jotta ne hieman pehmenevät. Silppua yritit hienoksi, sekoita juustot keskenään ja lisää yrttisilppu mukaan. Irroittele granaattiomenan siemenet varovasti kulhoon (vinkki: jos teet tämän vesikulhossa, siemenet tippuvat astian pohjalle, ja kitkerät valkoiset kalvot nousevat veden pinnalle kellumaan – siitä ne on helppo kerätä roskiin).

Aseta puolet granaattiomenan siemenistä kalvon tai voipaperin päälle kerrokseksi, ja muotoile notkeasta juustomassasta keko siemenien päälle. Nostele kalvon/voipaperin reunoja ylös, jotta saat siemeniä tarttumaan keon reunoille. Ripottele loput siemenet keon päälle, ja kääri koko komeus varovasti kelmuun. Voit muotoilla kelmutettua juustopalloa hellästi, huolehdi kuitenkin ettet vahingossa riko siemeniä. Nosta pallo kylmään jähmettymään noin tunniksi, ja tarjoile sitten esim. rapeiden salaatinlehtien tai leivän kera.

70 views

Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet

by Juulia
Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet
SAMSUNG CSC

Kaupallisessa yhteistyössä Les Fumées Blanches

Talvi on punaviinin kulta-aikaa, ainakin minun kotonani. Joulunakin pöytään nostetaan ensisijaisesti punaviiniä, portviiniä, kuohuviiniä, maitoa, kotikaljaa, vettä… melkeinpä mitä vaan paitsi valkkaria. Valkoviinit toki sopisivat hyvin vaikkapa kalapöytään, mutta meillä sen roolin ottaa yleensä kuohari – ateria on kiva aloittaa juhlavasti kuplilla muutenkin!

Havahduin jäykkään viinilokerontiini, kun minua pyydettiin tekemään jouluista juttua Les Fumées Blanchesista: lempiviinejäni ovat herukkaiset, karviaisaromiset ja jopa trooppiset sauvignon blancit, ja miellän ne lähinnä valoisan ajan juomiksi, vaikka niitä ympäri vuoden juonkin. Miksi ihmeessä suosikkini ei sopisi joulunaikaankin? Fiilishän sen joulun tekee 🙂

Les Fumées Blanches on sikäli poikkeuksellinen ranskalainen sauvignon blanc, että se muistuttaa syvästi rakastamiani Uuden Seelannin karviaisaromisia sauvingon blanceja. Tuttu viini kyseessä on muutenkin, ideoin nimittäin kesällä samaiselle juomalle piknikherkkuja joita söimme kesäkuisen tuulen tuiverruksessa takapihallani.

Kesäviinin tuominen kaamoksen keskelle ei ole varmasti muutenkaan mitenkään huono idea, joten kutsuin kesäisen piknikjengin taas kylään ja vietimme tunnelmallisen illan kynttilänvalossa. Eevis ja Juuso suostuivat suorastaan kuviin asti demonstroimaan tunnelman laatua, ja kuten näkyy, se oli katossa. Auringolle terkkuja siis vaan, että hyvin täällä pärjäillään ihan kuule ilman suakin!

Illanistujaistemme tarjoiluiksi pyörittelin kahden sorttisia vuohenjuustopalleroita: viinirypäleen ja pistaasin kera, sekä yrttien ja granaattiomenan kera. Vuohenjuusto on aika perinteinen ja turvallinen kaveri varsinkin ranskalaisille sauvignon blanceille, sen sijaan granaattiomena ja viinirypäleet … no sanotaanko niin, että moni viinitietäjä (sori Eevis!) varmaan kiroaa minut juuri nyt alimpaan helevettiin. Viinit kun eivät pääsääntöisesti tykkää hapokkaista hedelmistä- tosin sauvingon blanc kestää hapokkuutta monia muita rypäleitä enemmän.

Joskus sitä vain antaa parempaa tietoaan vastoin mieliteoille periksi ja niin kävi eilenkin: granaattiomenalla päällystetty juustopallo näyttää niin nätiltä, että minun oli pakko saada tehdä sellainen. Makupariksi viinille se ei granaattiomenan hapokkuuden vuoksi tosiaan ollut omiaan – paitsi jos testasi viiniä pelkän yrteillä maustetun juuston kera ja söi ne kirpakat siemenet erikseen.

Pistaasikuorutteiset, hunajaisella vuohenjuustolla päällystetyt viinirypäleet sen sijaan toimivat erinomaisesti viinin kaverina. Sanokaa mitä sanotte viinirypäleiden tarjoilusta viinin kanssa, minä sanon PYH PAH! Jos joku maistuu hyvälle, niin silloin se on ookoo, sanoivat muut mitä tahansa. Liika hapokkuus toki on useimmiten viinille ongelma, mutta ainakin minusta hunajalla makeutettu vuohenjuusto sekä pistaasit tasapainottavat suupalan pehmeäksi ja makeaksi, jossa viinirypäleen kevyt happamuus vain raikastaa kokonaisuutta.

Vuohenjuustokuorrutetut viinirypäleet n. 40 kpl

n. 40 kivetöntä viinirypälettä (mahdollisimman makeita)

200 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chevre Melusine, Chevre d’Argental)

n. 100g valutettua ricottaa tai

n. 50 g maustamatonta Philadelphiaa

150 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

1 rkl juoksevaa hunajaa

Silppua pistaasit melko hienoksi rouheeksi. Anna vuohenjuuston lämmitä huoneenlämpöiseksi. Sekoita juustoon hunaja, ja niin paljon ricottaa sekä tuorejuustoa, että saat aikaan paksun mutta hieman valuvan seoksen. Itse rääkkäsin miniblenderiäni saadakseni juustot yhdistymään, ja kone parka meinasi irtisanoutua kesken kaiken – käsin en siis ehkä tätä operaatiota lähtisi tekemään.

Jäähdytä pestyt viinirypäleet kylmiksi (voit vaikka pakastaa niitä hetken) ja dippaa niitä sitten yksitelleen ensin juustoon, ja sitten pistaasirouheeseen. Hammastikku tai cocktailtikku on tässä erittäin kätevä apuväline – vaikka rypäleenmokomat välillä liukuvatkin tikuista juuston uumeniin… Nostele valmiit pallerot voi- tai leivinpaperille hieman erilleen toisistaan, ja laita ne hetkeksi peitettynä jääkaappiin kylmenemään: tällöin myös juusto jämäköityy. Pitkään palleroita ei jääkaapissa kannata kuitenkaan seisottaa, sillä tällöin pistaasirouhe vettyy – puolisen tuntia olisi aika ideaali.

Tarjoilin pallerot tikutettuina bonusrypäleen kera; leipääkin pöydästä löytyi. Lisärypäleen törkkääminen tikkuun oli puhtaasti esteettinen valinta, tarjolle pallerot sopivat toki ihan sellaisenaankin.  Kuten aiemmin jo kerroin, rypäle voi olla viinin vihollinen, jos se on kovin hapokas. Totesimme kuitenkin eilen joukolla, että ainakin tässä yhteydessä viini ja viinirypäle olivat keskenään aivan yhtä hyviä ystäviä kuin meidän poppookin <3

Ps. laittelen ohjetta sille granaattiomenapallerolle seuraavaksi!

449 views