viski arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Mausteinen persimoni-viskicocktail aka “whiskymon”

by Juulia on December 7, 2017 3 Comments

Niin paljon kuin hyviä cocktaileja rakastankin, en jostain syystä kehittele niitä itse kovin usein. Juusolta toissavuonna lahjaksi saamani cocktailshaker kolisee säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ehdottomasti eniten erilaisten juhlapyhien aikaan. Useimmiten siinä valmistuu jompi kumpi lempicocktaileistani, eli whisky sour tai gin sour, mutta välillä toki kehittelen ihan omiakin viritelmiä.

Tänä syksynä mielessäni on ollut lähinnä jos jonkinlainen viskicocktail sekä dirty martini (mieluiten kolmella oliivilla ja kunnon lorauksella oliivilientä, ei hillosipulia martiniini kiitos). Myönnettäköön että edellämainittuja on tullut kuitenkin nautittua lähinnä cocktailbaareissa, ei kotikeittiössä, vaikka tämän dirty & oily –oliiviöljymartinin voittanutta ei minusta olekaan!

Kokeelliset cocktailit yllättävillä makuyhdistelmillä ovat kovasti mieleeni. Baarissa katseeni osuu aina johonkin, joka sisältävät esim. emmentalia, tryffeliä, kantarellia, pekonia tai vaikkapa porkkanamehua… ja moisia makuelämyksiä tarjoaakin nykyään jo ihanan moni helsinkiläisbaari. Kotona kokeellisuus pysyy kuitenkin hillitymmissä mitoissa, vaikka sitä oliiviöljypestyä giniä joskus valmistinkin. Lähinnä kikkailen yrttien ja mausteiden kanssa, tai lorautan juomaani hieman etikkaa (kyllä, luit oikein!)

Toissajouluna kehittelemäni glögi sour on ollut toistaiseksi henkilökohtainen cocktailinvirittelykohokohtani, mutta tämä tänään teille esittelemäni persimonilla makeutettu viskicocktail on kyllä aikamoinen herkku myös. Aika näyttää jääkö se pysyvästi repertuaarin kuten tuo glögi sour, mutta erityisesti tähän vuodenaikaan ja pikkujoulukauteen tämä juoma on minusta mitä oivallisin. Vähän vaihtelua sille glögille!

Tämän alustuksen jälkeen ei varmaan ole kenellekään ihme, että alkukesästä julkaistu Mikko Koskisen ja Jarkko Issukan Suomalainen Drinkki -kirja on tullut täällä kovaan käyttöön. Kirja sisältää todella kiinnostavan kertomuksen suomalaisen juoma- ja baarikulttuurin historiasta, sekä erittäin kattavan tietopaketin erilaisten juomasekoitusten ja cocktailien valmistamisesta.

Oman lukunsa saa kirjassa niin alkoholityypit, perusmakujen käyttö, cocktailtekniikat, taustamusiikki (!), tarjoiluastiat (joista luovina esimerkkeinä esim. tomaattisäilyketölkki sekä jättiläiskokoinen legoukon pää), kuin kristallinkirkkaan jään valmistaminenkin. Paljon mahtuu kuulkaa tietoa 200 sivuun! Suosittelenkin kirjaa lämpimästi kaikille cocktaileista kiinnostuneille. Kylkeen vaikkapa pullo Kyrö Distilleryn palkittua giniä tai viskiä (Mikko Koskinenhan on nimittäin yksi Kyrö Distilleryn perustajista) ja cocktailshaker, niin johan riittää välipäiville tekemistä 😉

Minun on muuten pitänyt jakaa tänne blogiin varmaankin jo kolme vuotta Mikon kehittelemä cocktailresepti, joka on minusta aivan ässä. Mikko nimesi cocktailin aikoinaan mukaani, sillä taisin olla ainoa joka makuyhdistelmistä innostui hänen sitä Kyrönmaan Matkailunedistämiskeskuksessa läsnäolijoille maistattaessaan.

Tuolloin taisin itsekin vähän ihmetellä sitä, miksi cocktail, joka oli samanaikaisesti raikas, yrttinen, sitruksinen ja savuinen kolahti niin kovasti minuun. Sen juominen oli varsin erikoinen, ettenkö sanoisi suorastaan sekopäinen elämys, joka vaihtui salakavalasti makumaailmasta toiseen kesken kulauksen. Todella koukuttavaa! Jonkin aikaa riivasinkin baarimestareita kyselemällä tämän ohjeen mukaan tehtyä cocktailia, kun lisää oli saatava ja Kyrönmaan Matkailunedistämiskeskus oli jo siirtynyt Malminrinteestä Kyröön. Nyt kun näiden jos jonkinlaisten sieni- ja juustococktailien nautiskelusta on tullut minulle ihan arkista puuhaa, ei ihastukseni tähän Mikon kyhäämään juomaan ihmetytä enää lainkaan. Ehkä pitäisikin siksi vain vihdoinkin kipittää hankkimaan tarvittavat tykötarpeet ja laittaa se ohje tänne teillekin jakoon – jospa se nyt maistuisi jo muillekin?

Ja sitten paluu asiaan! Valmistaaksesi herkullisen persimoni-viskicocktailin, sinun täytyy ensiksi hankkia superkypsiä persimoneja ja valmistaa niistä persimonipyree.

Persimonipyree:

n. 300 g hyvin kypsää persimonia

n. 2 rkl vaahterasiirappia

loraus vettä

Soseuta persimoni vaahterasiirapin kanssa niin sileäksi kuin pystyt. Ohenna tarvittaessa hieman vedellä. Jos suinkin jaksat, siivilöi pyree vielä ennen käyttöä.

Tästä persimonipyreen määrästä riittää noin kolmeen persiomoni-viskicocktailiin. Käytä persimonipyree mieluiten saman päivän aikana.

Tämä persimonipyreellä maustettu viskicocktail ristittiin pokkana “Whiskymoniksi”, vaikka Juuson mielestä sen olisi pitänyt olla “Muistojen Istanbul”. Oli mikä oli, cocktail saa potkua ripauksesta chiliä ja lämpöä sekä kanelista että tähtianiksesta.

Persimonipyree on sen verran makeaa, että juoma täytyy raikastaa sitruunalla ja appelsiinilla. Testattu on toki myös limetti, verigreippi ja mandariini. Pääasia on kuitenkin, että käyttämästäsi sitruskombosta puolet on joko sitruunaa tai limettiä, muuten juoma on nimittäin aivan liian makea.

Persimoni-viskicocktail aka “viskimoni”:

1:lle

4 cl viskiä

3 rkl persimonipyreetä

½ dl sitrusmehua (puolet sitruunaa/limettiä + puolet mandariinia/appelsiinia)

1 tähtianis

pätkä tuoretta chiliä / ½ tl chipotlechiliä

½ tl vastajauhettua kanelia

Koristeluun:

vastajauhettua kanelia

ripaus chilihiutaleita

Lisäksi:

cocktail shaker / tiiviskantinen hillopurkki

reilusti jäitä

Täytä cocktailshaker / hillopurkki noin puoliväliin jäillä. Lisää sekaan persimonipyree, sitrusmehu, viski sekä morttelissa pieneksi murskattu tähtianis, chili ja kaneli. Ravista huolella vajaan minuutin ajan, tai kunnes shakerin pintaan muodostuu huurretta. Siivilöi juoma sitten jäillä täytettyyn viskilasiin.

Koristele persimoni-viskicocktail vastajauhetulla kanelilla ja chilihiutaleilla. Tarjoile heti!

Yritin selvittää Suomalainen Drinkki -kirjan avulla, että mihinköhän kategoriaan tämä luomani cocktail oikein menisi, mutta ei riitä kyllä minun ekspertiisini siihen tehtävään. Aika lähellähän tässä tavallaan ollaan sellaista souria, johon ei tule munanvalkuaista. Makumaailmassahan on sourin tapaan happamuutta, mutta myös makeutta, joka juomaan tuodaan sokerisiirapin sijaan hedelmäsoseella.

Ps. Niitä kristallinkirkkaita jäitä en muuten ole vielä yrittänyt tehdä, mutta pakastimessani on kyllä aina pussillinen kaupan pakastealtaasta ostettuja jäitä. Onhan se ehkä vähän hassua ostaa jäätä varsinkin täällä pohjolassa … mutta siitä isosta pussista riittää aina niin shakeriin kuin lasiinkin täytettä. Olen myös saanut tarpeekseni pakastimeen vuotavista jääpalapusseista ja -muoteista! Onko niitä sitäpaitsi olemassakaan sellaisia, joilla saa hyvän kokoista jääpalaa?

Suomalainen Drinkki -kirja saatu kirjan julkkareissa.

Vappumunkit pekonihillolla

by Juulia on April 25, 2016

Kaupallisessa yhteistyössä Devil’s Rock ja Asennemedia

Tasan vuosi sitten mulla kävi todellinen munkki: tutustuin Juusoon. Opiskeluajoista tuttu naama pongahti Tinderissä vastaan ja treffeistä sovittiin samantein. Tavattiin Kurvissa, halattiin ja lampsittiin kaljalle Pikku-Vallilaan. Juteltiin menneistä ja todettiin että eihän me koskaan kunnolla tunnettukaan, muistettiin vain toistemme naamat jostain.

Käveltiin ympäri Vallilaa: katseltiin performanssitaidetta Nilsiänpuistikossa, juotiin halpaa punkkua Pasilan galleriassa, kuunneltiin karaokea Mustassa Härässä. Lainasin Juusolle toisen lapaseni, kun hänellä oli kevättakki päällä ja hän paleli. Kotiin oli lopulta pakko mennä vikalla metrolla ja taas halattiin … ja todettiin: ihan kuin olisi viettänyt illan vanhan ystävän kanssa. Se olikin menoa sitten se ♥

Viime vuonna emme vappua yhdessä vielä viettäneet, joten se olis eka yhteinen vappu edessä nyt – kaikki muut juhlat ollaankin jo ehditty tiiminä kokea. Koska en ole yksiäkään munkkeja eläissäni itse paistellut, on aika mahtavaa, että Juuson bravuureja keittiössä ovat leivontapuuhat, erityisesti munkkien ja pullien paistelu. Minulle taas sopii varsin hyvin niiden maistelu 😉

Parisuhteessa olis vissiin hyvä osata jakaa vastuuta, ja se jos mikä on minulle ollut aina vaikeaa. Olen pienestä asti tykännyt kantaa vastuuta vähän kaikesta sellaisestakin, joka ei minulle kuulu (tapa, josta yritän kovasti oppia eroon). Keittiössä itsevaltiaan rooli vasta korostuukin; kyylään epäluuloisesti muiden puuhia enkä malta olla neuvomatta sinne kokkamaan uskaltautuneita. Ärsyttävää! Juusolle isot pisteet siitä, että hän kärsivällisesti valtaa keittiöstäni itselleen tilaa huolimatta epäluuloisesta vahtaamisestani.

Minulle on tärkeää oppia antamaan Juusolle enemmän tilaa – niin keittiöstä, kuin elämästäni yleensä. Opettelin pitkään pärjäämään yksin, ja nyt pitäisi osata taas ottaa joku muukin huomioon. Siinä on välillä haastetta! Ekan yhteisen vuosipäivän ja vapun kunniaksi tehtiinkin vähän erilainen blogiyhteistyödiili: Juuso hoitaa munkit, minä niiden täytteet – yhteistyö, ystävyys ja avunanto kunniaan, vaikkei kylmä sota meidän välejä vaivaakkaan 😀

Blogiani pidempään lukeneet eivät ehkä suuresti ylläty siitä, että halusin keitellä näiden yhteistyömunkkiemme täytteeksi pekonihilloa – ne perinteisemmät makeat asiat kun nyt vaan eivät niin ole mun juttu. Makea maistuu minulle aina paremmin, kun sen kyljessä on vähän jotain suolaista (kuten esim. taannoinen Elvis-suklaani). Yhteistyömunkeista tuli siis pekonimunkkeja ja veikkaan, etteivät ne ole ihan jokaisen makuun. Tärkeintä kuitenkin just nyt on, että ne ovat meidän makuun.

Pekonihillotäytteisten vappumunkkien kylkeen on tietysti avattava myös kuplivaa, onhan kyseessä kuitenkin sekä vappu, että meidän eka vuosipäivä! Makeiden mutta aavistuksen suolaisten munkkien kaveriksi sopii hyvin puolikuiva kuohari, rutikuiva kun korostaisi munkkien makeutta makuuni liikaa. Sitä makeaahan en varmaan edes avaisi… (onko sellaista olemassa kuin hyvää makeaa kuoharia?)

Suomen juoduimman valkkarin, Devil’s Rock Rieslingin kuohariversio Devil’s Rock Riesling Sec kustantaa Alkossa vain reilut 10 € ja on hinta-laatusuhteeltaan loistava valinta rentoon piknikpöytään. Hunajaiset omena- ja päärynäaromit sopivat erinomaisesti aavistuksen savuisella ja suolaisenmakealla pekonihillolla täytetyn munkin kylkeen, mutta koska viini ei ole kovin makea, se toimii myös piknikpöydän muiden antimien kaverina. Helppous ja rentous ovat ainakin minulle vappuna valttia, joten hoidan tarjoilut mielelläni yhden viinin taktiikkalla 🙂

Pekonihullun vappumunkit ♥

Juuson munkkiresepti pohjaa Marttojen ohjeeseen, tosin Amerikkavuosiensa aikana Juuso tottui tekemään munkkitaikinansa soijamaitoon. Marttojen käyttämä margariini taas vaihtuu voihin. Lehmänmaidon sijaan soijamaitoa, kasvimargariinin sijaan lehmänmaidosta tehtyä voita … joku logiikka tässä kai on, mutta en kyseenalaista, en (!) Kyllä munkkimies tietää ♥

Pekonihillo:

140 g savupekonia (palvattua)

1 rkl oliiviöljyä

80 g kuivattuja viikunoita

1 dl viskiä

0,5 dl vettä

1 keskikokoinen keltasipuli

2 pulleaa valkosipulinkynttä

1 mieto chili (jalapeno)

¾ dl omenaviinietikkaa

½ dl vaahterasiirappia

2 rkl ruokosokeria

¼ kanelia

¼ inkivääriä

¼ suolaa

Puolita viikunat ja laita ne viskin ja veden seokseen likoamaan. Kuutioi sipuli ja pekoni, viipaloi valkosipuli sekä chili. Paista kaikkia keskilämmöllä pienessä kattilassa, kunnes sekä pekoni että sipuli saa vähän väriä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruskistaa seosta kuin kevyesti. Lisää kattilaan viikunat liotusliemineen, sekä kaikki loput raaka-aineet.

Anna seoksen porista miedolla lämmöllä, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Jäähdytä seos ja soseuta sitä sen verran, että jäljellä on vain muutamia isompia sattumia. Mikäli et käytä hilloa heti, säilytä sitä kannellisessa purkissa jääkaapissa – hillo säilyy noin viikon … siis jos säilyy (sopii nimittäin tosi hyvin esim. burgerin väliin). Munkkeihin hillon saa kätevimmin trööttäiltyä pursotuspussista.

Munkkitaikina (10-14 kpl):

5 dl soijamaitoa

1,5 dl sokeria

50 g tuorehiivaa

1 muna

½ tl suolaa

2 tl kardemummaa

100 g voita

15-16 dl vehnäjauhoja

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Lämmitä soijamaito reilusti kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita maitoon sokeri, mausteet ja muna ja sekoita, kunnes seos jäähtyy kädenlämöiseksi (munan lisääminen ja sekoittaminen jäähdyttää seosta). Murusta ja liuota hiiva nesteeseen. Lisää jäähtynyt voi ja sekoita, ala lisäämään jauhoja ensin vispilällä vispaten, desi kerrallaan.

Vispaa taikinaa niin kauan kuin pystyt ja vaihda sitten käsivoimiin. Vaivaa taikinaa edelleen jauhoja desi kerrallaan lisäten, kunnes taikina on pehmeää muttei enää tartu käsiin niin pahasti (taikina saa siis olla mieluummin hieman liian kosteaa kuin liian kuivaa). Jätä peitettynä nousemaan kolmeksi vartiksi.

Muotoile taikinasta keskikokoisia palleroita ja jätä ne kohoamaan liinan alle vielä vartiksi. Kuumenna kannellisessa kattilassa litra rypsiöljyä 180 asteeseen. Pidä kansi lähellä, äläkä käytä liesituuletinta – rasvapalovaara on kuitenkin uppopaistohommissa aina hyvä muistaa. Paista munkkeja 2-3 kerrallaan molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarkasta ekasta munkista kypsyys tikulla ja säädä paistoaikaa sen mukaan: munkki on keskeltäkin kypsä, mikäli tikkuun ei tartu taikinaa.

Valuta munkeista enimmät paistoöljyt talouspaperin päällä. Pistä veistellä munkin kylkeen pieni ja syvä viilto, jonka kautta voit täyttää munkin. Pyörittele täytetyt munkit lopuksi chilihiutaleilla ja rapeaksi paistetulla ja murustetulla pekonilla maustetussa kidesokerissa.

Pekonimunkki on hyvä tarjoilla vielä hieman lämpimänä ja kuohuviini jääkylmänä. Kippis!

Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta suljettu.

Kukkakaaliwingsit mausteisella kastikkeella

by Juulia on April 11, 2016 4 Comments

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

Trenditietoiset ruokaharrastajat eivät ole viime aikoina voineet välttyä kukkakaaliwingseiltä – enkä suinkaan ole mikään poikkeus. Vaikkei näitä herkkuja vielä avocadopastan tyyliin lööpeissä ole näkynytkään, ei tarvitse kuin vilkaista Instagramin tai Pinterestin ruokaihmisten syötteitä ja ne putkahtavat kohta jostain ruutuun. Osa porukasta hehkuttaa kukkakaaliwingsejä niin hyviksi, että ne menisivät läpi ihan aidoista… mutta niin pitkälle en itse ehkä menisi. Hyvää kasvisruokaa ne kyllä ovat, ehdottomasti.

Välillä ruokasomen kohkaukset osoittautuvat ainakin omassa keittiössäni flopeiksi (esim. ramenburgerin olen jo unohtanut täysin) – jotkut somehitit (vihersmoothiet, lehtikaalisipsit ja jopa se turkasen avocadopasta) sen sijaan ansaitsevat pysyvän paikkansa repertuaarissani nopeasti. Kukkakaaliwingseille ennustan loistavaa tulevaisuutta keittiössäni, niin tiuhaan niitä on tullut tänä talvena paisteltua.

Ruokailmiö, jonka seuraksena vetäisen huomaamattani kokonaisen kukkakaalin iltapalaksi, on ilmiö, jota edistän mielelläni: onhan se oma kontribuutio tähänkin trendiin siis luotava. Olen testaillut kukkakaaliwingseistä muutamiakin erilaisia versioita, mutta eniten toistoa on kotonani saanut perinteisiä barbeque chicken wingsejä imitoiva, mausteisella kastikkeella kuorrutettu reseptini. Pelkistettyä suola & viinietikka-versiota suosittelen testaamaan myös, sekä Asennekollegani Ainon ihania maapähkinävoiwingsejä.

Kukkakaaliwingsien myötä kotonani on muuten tänä keväänä nähty myös ihan niitä aitoja wingsejä. Maistoin kanansiipiä ensimmäistä kertaa vasta viime keväänä Mustacho’sissa (joka piti tuolloin majaa Helsingin Jalkapallopubissa). Mustacho’sin wingsit olivatkin sitten sen verran omaa luokkaansa, että entisestä kasvissyöjästä tuli hetkessä siipikäännynnäinen.

Ihan mitkä tahansa wingsit eivät minulle kuitenkaan kelpaa – lötköt ja rasvaiset tahmawingsit jätän suosiolla tilaamatta, ja tietysti sitä mieluiten söisi luomukanaa. Mistähän ravintoloista sellaisia hyviä, rapeita, meheviä ja luomuja saisi, kertokaa ihmeessä jos tiedätte! Kasvisversiota kokeiltuani tulikin tarve kokeilla siipiä ihan niiden siipienkin parissa, mikä on tavallaan ihan loogista: onhan se hyvä tietää mitä sillä kukkakaalilla pyritään matkimaan. Aika hyvät wingsit olenkin kotioloissa mielestäni saanut aikaan, mutta niistä lisää lähitulevaisuudessa… tänään kokataan kukkakaalia ♥

Tämänkertaisen Urtekram-yhteistyöjuttuni aiheena on mausteet. Urtekramin mausteet ovat kaikki luomulaatuisia, joten mausteita ei keinolannoiteta – yrtit kasvavat kooltaan pienemmiksi, mutta maultaan sitäkin suuremmiksi. Väriaineet ja maunvahventeet näistä purkeista on jätetty luonnollisesti pois; purkeissa on vain maustetta itseään. Purnukka on mietitty fiksusti valoa läpäisemättömäksi, jolloin maut säilyvät pidempään tuoreina ja voimakkaina, lisäksi purkki on sen kokoinen, että teelusikka mahtuu sisään ongelmitta. Siitä itseasiassa erityispisteet – useamman kerran mausteet mitan sijaan pöydälle levittäneenä kiitän moisen yksityiskohdan huomioimista!

Kukkakaaliwingseihin mausteinen meininki sopii erinomaisesti, joten tilaisuus trendikkään kukkisreseptini julkaisulle on varsin luontevasti tässä. Lakritsi loistaa tämän mausteisen soossiin tähtenä, muiden mausteiden säestäessä taustalla. Jollette ole vielä yhdistäneet kukkakaalia lakritsiin, niin kokeilkaas ihan muissakin yhteyksissä, yhtälö toimii erittäin hyvin!

Totesin tätä reseptiä kirjoitellessani, että Urtekramin tuotevalikoima on niin kattava, että lähes kaikki tarpeellinen ohjettani varten löytyy Urtekramilta. Kun kyseessä on tuotemerkki, jonka arvomaailma sopii omaani, ei tarvitse kaupassa juuri pohtia minkä purkin käteensä poimii: luomua ja reilua mulle, aina kun mahdollista kiitos! Lisäksi reseptistä tuli kuin huomaamatta niin maidoton, munaton, kuin gluteenitonkin, mikä on minusta reseptille kuin reseptille yleensä plussaa – tätä naposteltavaa uskaltaisinkin tarjota melkeinpä seurueessa kuin seurueessa.

Kukkakaaliwingsit 2:lle (naposteltavaksi tai lisukkeeksi)

vegaaninen

400 g (luomu)kukkakaalia ja/tai romanescoa

taikinaan:

1,5 dl luomu täysjyväriisijauhoja

1,5 dl vettä

½ tl luomu sinappijauhetta

¼ tl jauhettua luomu mustapippuria

½ tl luomu chilihiutaleita

½ tl himalajansuolaa

Kastikkeeseen:

1 salottisipuli

3 valkosipulin kynttä

1 jalapeno / mieto chilipaprika

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl luomuruokosokeria

½ tl luomu inkivääriä

½ tl luomu sinappijauhetta

½ tl aito luomu kanelia

½-1 tl luomu lakritsijauhetta

¼ tl luomu jauhettua mustapippuria

½ tl suolaa

1 tl savupaprikaa

¾ dl sokerikokista (luomua jos suinkin jostain löydät)

2 rkl luomuomenasiiderietikkaa

1,5 dl paseerattua luomutomaattia

(muutama roiskaus tabascoa)

(½ dl viskiä …jota oikeasti löytyy luomuna… mutta johon mulla ei ainakaan vielä ole varaa)

Jaa kukkakaalin kukinnot suupalan kokoisiksi paloiksi (varren voit käyttää johonkin muuhun tai rouskutella sellaisenaan, tähän sitä ei tarvita). Sekoita taikinan ainekset vellimäiseksi seokseksi ja anna turvota hetki. Pyörittele kukkakaalin kukinnot taikinassa niin, että ne peittyvät siihen kauttaaltaan. Asettele kukkakaalit leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225 asteisessa uunissa keskitasolla n. 20 minuuttia, tai kunnes taikinointi saa hieman väriä ja on kauttaaltaan rapea. Voit kääntää kukkakaalit kerran paistamisen aikana.

Laita kastike tulille kukkakaalien paistuessa. Silppua sipuli, chili ja valkosipuli ja kuullota niitä öljyssä pinnoitetussa kasarissa miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää ruokosokeri ja nosta lämpöä hieman, jotta sipuli karamellisoituu. Varo polttamasta sipulia!

Lisää kasariin kaikki mausteet lakritsijauhetta lukuunottamatta ja paista vielä hetki, niin että mausteet alkavat tuoksumaan. Lisää sitten tomaatti, kokis, etikka sekä viski, mikäli sitä käytät (suosittelen!) ja sekoita kastiketta huolella. Anna soossin porista vielä kymmenen minuuttia. Ota kasari liedeltä ja soseuta kastike. Tarkista suola, lisää halutessasi myös vielä hieman tulta tabascon voimalla. Lisää sitten lakritsijauhe: lisää sitä vähän kerrallaan sekoitellen ja välillä maistellen, kunnes makua on omasta mielestäsi sopivasti.

Kun kukkakaalit ovat saaneet rapeutta ja väriä, ota ne uunista ja pyörittele ne kauttaaltaan mausteisessa kastikkeessa. Laita kukkakaalit sitten uuniin vielä n. 10-15 minuutiksi; käännä kukkikset kerran paistamisen aikana. Rapeammasta tykkäävät voivat nostaa pellin tässä vaiheessa ylätasolle, tahmean ystävät jättävät sen keskitasolle ja paistavat kukkiksia ehkä hieman lyhyemmän aikaa.

Tarjoa kukkakaaliwingsit esim. ruohosipulilla ja sitruunalla maustetun kermaviilin tai ranskankerman(tyyppisen kauravalmisteen) kanssa 🙂

Ps. Kurkatkaas muuten toisen Asennekollegani Wellberries -blogin Tuulian maustejuttu: rosmariini-palsternakkaranskikset kookos-kurkumamajoneesilla. UUH!

Glögi sour x 2

by Juulia on December 3, 2015 0 Comments

Tip tap tip tap… TIP: tonttuhommista päivää! En ole maailman suurin jouluintoilija, paitsi mitä tulee ruokaan ja juomaan ja mahdollisuuteen mussuttaa kaikki ihanat jouluherkut seurasta parhaimmassa, eli perheen kanssa. Suosikkejani jouluruuista ovat lanttu- ja perunalaatikko, erilaiset maustesillit ja -silakat, mätileivät, joulutortut, piparit ja sinihomejuusto portviinin kera, sekä tietysti glögi.

Olen glögin suhteen sillälailla vähän hassu, että tykkään juoda sitä kylmänä. Lapsena hiippailinkin harva se ilta salaa jääkaapille kulauttelemaan glögiä suoraan purkista – sori perhe! Kaikenlaiset kylmät glögidrinkit ovatkin edelleen kovasti mieleeni.

Mitä tulee cocktaileihin, lempparini on ehdottomasti gin sour. Sitruunan kirpeys, aavistus makeutta, laadukkaan ginin moniulotteinen aromikkuus… ja se kermainen vaahto siinä pinnalla: yksinkertaisesti ihanaa.

Melkein yhtä hyvää on kutakuinkin samoista syistä whisky sour. Niinpä siitä asti kun sain synttärilahjaksi elämäni ensimmäisen sheikkerin, olen ravistellut ahkerasti kumpiakin juomia – testattu on tietysti myös niin Jallu– kuin Ron de Jeremy-versiotkin. Melkein mikä vain alkoholi tuntuisikin toimivan, kunhan kaverina on sitrusta, sokerilientä ja munanvalkuaista?

Osallistuin muutama kuukausi takaperin Bob Barleyn järjestämään viskitasting- ja cocktaililtaan – tutustuimme illan mittaan erilaisten viskien aromeihin hartaasti sekä haistelemalla että maistelemalla, ja lopuksi sheikkasimme muutamat erilaiset viskicocktailit. Erityisesti ihastuin basilikan ja viskin yhdistelmään!

Melkoinen viskicocktailinnostus onkin vaivannut minua tuosta illasta lähtien, ja ehkäpä juuri siksi sain lopulta sen ikioman sheikkerinkin kotiini (kiitos Juuso!).

Cocktailkärpänen puraisi minua aikuisten oikeasti ensimmäistä kertaa kuitenkin jo tutustuessani toissakeväänä Kyrö Distilleryn miehiin. Roikkuessani Malminrinteen jo edesmenneessä Kyrönmaan Matkailun edistämiskeskuksessa pääsin seuraamaan välillä aika läheltäkin, kuinka he kehittelivät tuotteensa ympärille erilaisia cocktaileja (baarissa luuhaaminen on todistetusti siis välillä poikkeuksellisen kannattavaa puuhaa).

Erityisen hyvin minulle kolahti savuviskiä Juureen yhdistävä cocktail, josta ryystin uskollisesti useamman tuotekehittelyversion aina mielipiteeni selkeästi ilmoittaen (“Hyvää! Tosi hyvää! SUPERHYVÄÄ!”). Lopullinen sekoitus jopa nimettiin mukaani, koska se ei tainnut varsinaisesti maistua kellekkään muulle aivan yhtä hyvin – tarina jota kerron kyllästymiseen asti varmaan vielä lapsenlapsillenikin.

Kyseisen cocktailin kiehtovan ristiriitainen yhdistelmä raikkautta, kirpeyttä, makeutta sekä taustalla piileskelevää savua ja tulta vetosi vastakohtia rakastavaan persoonaani voimakkaasti. Juoma sai minut janoamaan tuttujen ja turvallisten cocktailien sijaan jotain vähän jännempää! Tilaan edelleenkin baarissa välillä kyseisen drinkin, mikäli baarimikolta siihen ainekset vain löytyvät – ja ehkäpä saan luvan jakaa ohjeen vielä teillekin joskus, jos oikein kauniisti viski-Mikolta kysyn 🙂

Tämän pitkähkön selonteon jälkeen ette varmasti ylläty siitä, että glögidrinkkieni perustana ovat sekä gin sour, että whisky sour. Hirmuisen kokeellisia versioita en sentään ole suosikeistani uskaltanut vääntää, lähinnä halusin löytää keinon yhdistää glögiä kumpaankin juomaan. Muutenkin voi hyvin olla, että sekoitukseni rikkovat jotain cocktailmaailman kultaisia sääntöjä – mutta onneksi omassa kodissa voi laatia ihan omat säännöt!

Useamman eri version jälkeen päädyin yhdistämään perinteisen punaviiniglögin viskiin, ja Earl Greyllä ryyditetyn trendiglögi Blossan giniin. En oikeastaan voisi olla enemmän innoissani lopputuloksista, sillä näiden salonkikelpoisten glögicocktailien avulla voin ehkä vihdoinkin vieroittautua rumasta tavastani juoda sitä jääkaappikylmää glögiä suoraan purkista…

Blossa Sour 1:lle

2 cl giniä

2 cl Blossaa vm. 2015

puoli sitruunaa

(1 cl sokerisiirappia)

1 cl valkuaista

jäitä

Mittaa kaikki ainekset muutaman jääpalan kanssa hillopurkkiin tai shakeriin, ja ravista voimakkaasti kymmenisen sekuntia. Siivilöi jäiden päälle matalaan lasiin ja tarjoile heti! Koristeeksi riittää ohut suikale hyvin pestyn sitruunan keltaista kuorta.

Jos et ole kovin makean ystävä, vähennä sokerisiirapin määrää tai jätä se kokonaan pois. Blossasta tulee makeutta juomaan jo ihan yksinäänkin.

Glögsky sour 1:lle

4 cl viskiä

1 cl Amarettoa tai sokerisiirappia

puolikas appelsiini

puolikas sitruuna

1 cl valkuaista

1 cl punaviiniglögiä

jäitä

Mittaa kaikki ainekset punaviiniglögiä lukuunottamatta muutaman jääpalan kanssa hillopurkkiin tai shakeriin, ravista voimakkaasti kymmenisen sekuntia. Siivilöi jäiden päälle matalaan lasiin. Valuta punaviiniglögi lusikkaa pitkin varovasti valkuaisvaahdon päälle ja tarjoile heti.

Mitä tulee viskiin: itse olen testannut tämän juoman niin pehmeällä, makealla ja täyteläisellä skotti-blended-viskillä, kuin kevyesti savuisella single maltillakin. Molemmat toimivat omaan makuuni oikein hyvin, mutta savuviskin kanssa juoma ei varmasti enää ole ihan jokaisen makuun sopiva – joten jos olet kokeellisella tuulella, kokeile alkuun vaikka vain yhdellä sentillä savuista versiota.

Punaviiniglögi valutetaan valkuaisvaahdon päälle varovasti lusikkaa pitkin, jolloin se jää cocktailin pinnalle ikäänkuin kellumaan (float).

Ps. jos ajatus raa’asta kananmunan valkuaisesta ei tunnu sinusta mukavalta, hanki kaupasta pastöroitua valkuaista tai jätä se kokonaan pois!

Pps. sokerisiirapin valmistat helposti: keitä sokeria ja vettä suhteessa 1:1 muutama minuutti, jäähdytä.

Edit 4.12.2015:

PPS. Miten voi olla, että vain vuorokausi jutun julkaisun jälkeen älyää että appelsiinin sijaan voisi käyttää sesongissa olevia pikkusitruksia??? Tän siitä saa, kun Satokausikalenteri on siivottu työtasolta hetkellisesti pois.