Löytö: Portulakka

by Juulia 1 Comment
Löytö: Portulakka
Vihannesportulakka on kirpakka ja mehevä kasvi, joka sopii moneen ruokaan!

portulakka

Portulakka

Törmäsin muutama viikko sitten Itäkeskuksen Alanya Marketissa portulakkaan. Kotiinhan se oli kannettava ja miten iloinen yllätys – portulakka maistuu aivan ketunleivältä! Samalla nettiä kaivellessa kävi nopeasti ilmi, että vaikka tämä kasvi on minulle uppo-outo, se on maailmalla ja jopa Suomen historiassa hyvinkin tuttu herkku. Portulakkalajeja on kymmeniä, mutta se minkä minä kannoin kotiini, on syötäväksi viljeltävä portulakka eli vihannesportulakka.

Portulakka on matala mehikasvi, joka kasvaa varsinkin lämpimämmillä leveysasteilla luonnonvaraisena ja leviää helposti – toisinsanoen, se on joillekin suoranainen riesa / rikkaruoho. Se on kuitenkin myös ravinteikas, mehevä ja herkullinen villivihannes ja viljelykasvi, josta on laitettu ruokaa ja jota on käytetty lääkekasvina ympäri maailman jo tuhannen vuotta. Portulakkaa käytetään runsaasti mm. meksikolaisessa ja turkkilaisessa ruokakulttuurissa, Välimeren alueella ja Aasiassa; Etelä- ja Keski-Euroopassakin portulakka on suosittu viljelykasvi. Villistä portulakasta jalostettua vihannesportulakkaa on viljelty Pohjoismaissakin ravinnoksi jo 1600-luvulta lähtien. 1800-luvulla portulakka oli jo yksi suosituimmista keittiökasveista Suomessa, mutta se taitaa olla sittemmin jäänyt unholaan … ellei puhuta niistä portulakkalajeista, joita käytetään huone- tai koristekasveina.

Luonnonvarainen villi portulakka sisältää runsaasti C-vitamiinia, minkä vuoksi sillä on parannettu aikoinaan mm. keripukkia. Portulakan ravinteikkuus ja lääkinnällinen käyttö on tunnettu jo pitkään. Monien lukemieni lähteiden mukaan jo Plinius Vanhempi kirjoitti antiikin aikaan portulakasta teoksessaan Naturalis historia, suositellen jopa käyttämään sitä amulettina pahaa vastaan. Täytyy ehkä käydä pian taas Alanya marketissa ja kokeilla Pliniuksen neuvoa itse…

portulakka

vihannesportulakka

Portulakka ruokana

Vihannesportulakalla on pulleat ja mehevät ruodittomat lehdet mehikasvien tapaan ja rapsakan napsahtava mehukas varsi. Syötävää on tästä kasvista kaikki osat, mutta silloin kun varsi on kovin paksu, se ei enää ole kovin mukava mutusteltava. Niinpä ainakin itse olen käyttänyt kookkaammista portulakoista vain lehdet ja versojen päät, nuoremmista ja hennommista olen syönyt myös varret. Portulakkaa kerätään ruokakäyttöön ennen kukintaa, mutta kun se kukkii, siitä voi hyödyntää myös syötäväksi sen keltaiset pienet kukat. Portulakka ei säily pitkään jääkaapissa; portulakan varret kannattaa laittaa veteen kukkakimpun tapaan ja käyttää nippu parin päivän sisällä kotiin kantamisesta.

Vihannesportulakka muistuttaa maultaan tosiaan aivan ketunleipää; maku on hieman suolainen ja kirpeän hapan, raikas, pirteä ja piristävä! Kirpeys tulee portulakkaan omena- ja oksaalihapoista. Oksaalihappoa on myös mm. raparperissa ja ketunleivässä, ja se sitoo itseensä kalsiumia. Sen vuoksi runsaita määriä portulakkaa ei kannata syödä usein, ja munuaisvaivoista kärsivien kannattaa tämä ruokakasvi jättää väliin kokonaan. Kuten raparperin kanssa, oksaalihapon vaikutusta voi neutraloida syömällä portulakan kaverina kalsiumpitoista ruokaa.

Portulakkaa voi syödä raakana tai kypsennettynä. Kypsentäessä kannattaa kuitenkin huomioida, että portulakka on pidempään kypsennettynä hieman “limainen” kypsennetyn okran tapaan. Muutaman minuutin paistaminen pannulla valkosipulin kera on omasta mielestäni se kivoin tapa kypsentää portulakkaa, tällöin se ei ehdi muuttua vielä limaiseksi vaan säilyy rapsakkana. Pieni varoituksen sana tähän väliin: varaudu siihen, että tällä tavalla paistaessa portulakka poksuu ja pomppii kuumalla pannulla. Mitä tulee tuohon “limaisuuteen”, sitä voi lukemani mukaan käyttää myös hyödyksi käyttämällä portulakkaa suurusteena keitoissa tai padoissa!

portulakkaPasta & portulakkapesto

portulakka

portulakkaPortulakkasalaatti

Reseptikokeilut: portulakkasalaatti & portulakkapesto

Tein itse ensimmäisestä portulakkanipustani ensin välimerellistä salaattia, sitten pestoa. Kun maku oli uusi ja hyvin mieluisa, halusin pelata varman päälle ja tehdä jotain, jossa portulakka pääsisi oikeuksiinsa! Salaattiin laitoin portulakan lisäksi murusteltua fetaa ja vihreitä oliiveja sekä avomaankurkkua ja tomaattia. Mausteeksi ei tarvittu juuri muuta kuin loraus maukasta neitsytoliiviöljyä ja hieman vastarouhittua mustapippuria. Koska portulakka maistuu sekä kirpeältä että hieman suolaiselta, se ajoi tavallaan salaatissa myös viinietikan/sitruunan roolia, eikä annos kaivannut happamuutta enää muista lähteistä!

Peston suhteen toimin myös hyvin yksinkertaisella linjalla: surauttamani portulakkapesto koostui vain portulakasta, valkosipulista, oliiviöljystä ja cashewpähkinöistä. Tein siis toisinsanoen vegaanisen peston, kun en halunnut sekaan mitään vahvaa juustoa, minkä maku olisi voinut peittää portulakan aromit alleen. Testasin kuitenkin parmesaania pieneen määrään pestosta, ja hyvällehän sekin maistui kun juustoa ei ollut seassa liikaa! Mikäli saat jostain käsiisi portulakkaa ja portulakkapesto kiinnostaa, alla vielä portulakkapeston ohje. Tuo tekemäni portulakkasalaatti ei ehkä jo antamaani kuvailua tarkempaa ohjetta edes kaipaa?

portulakkasalaattiPortulakkapesto

Portulakkapesto

n. 50g / 2½ dl vihannesportulakkaa (nuoret kasvit varsineen, isoista ja vanhemmista kasveista vain lehdet ja kärjet)

n. 50g cashewpähkinöitä (suolattomia ja paahtamattomia)

1 pieni valkosipulin kynsi

n. ½ dl neitsytoliiviöljyä

maun  mukaan suolaa, vastarouhittua mustapippuria

(vettä)

(n. ½-¾ dl raastettua parmesaania)

Soseuta portulakka, cashewpähkinät, oliiviöljy ja hienolla terällä raastettu valkosipuli (sekä parmesaani, mikäli käytät) karkeaksi tahnaksi. Ohenna tahnaa tarpeen mukaan vähän kerrallaan teelusikallisella vettä, kunnes koostumus on makuusi sopiva.  Mausta portulakkapesto suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Me söimme portulakkapeston hyvin yksinkertaisesti pastan ja tuoreiden kirsikkatomaattien kera. Päälle ripottelin vielä hieman portulakan lehtiä pirteiksi sattumiksi. Raikkaampaa ja kepeämpää kesäpastaa ei taida voida olla!

portulakka salaatti

Lähteet: mm. Yrttitarha, Wikipedia, Real Food Encyclopedia sekä tämä tieteellinen artikkeli portulakan ravintoarvoista ja lääkekasvina käytöstä.

217 views

Löytö: jauhosavikka – lempirikkaruohoni lautasella

Löytö: jauhosavikka – lempirikkaruohoni lautasella

En ole varmaan ainoa, joka on säiden osalta hippusen pettynyt tähän kesään. Onneksi kesää ei kuitenkaan tee pelkkä auringon paiste – pettyneempi olisinkin, jos en olisi tänäkin kesänä ehtinyt piipahtaan isäni lapsuudekodissa Peräseinäjoella.

Peejoella, kuten paikkakuntaa rakkaudella kutsumme, parasta on laatuajan viettäminen isän ja siskojen perheiden kanssa. Valehtelisin kuitenkin, jollen myöntäisi fiilisteleväni aina myös sitä, että landella käytettävissäni on grilli! Mietin aina jo kauan ennen perille pääsyä hartaasti, mitähän kaikkea sitä tällä kerralla grillaisi 🙂 Monesti en ihan kaikkia haaveitani yksikertaisesti ehdi toteuttaa (niitä on nimittäin aina aivan liikaa suhteessa aikaan ja syöjämäärään), mutta koskaan en ole puuhaan pettynyt. Josko sitä vielä joskus siis ihan omankin grillin hankkisi…

jauhosavikkaJauhosavikka ♥

Edellisvuonna grillasimme mm. oluttölkkikaalia ja tänä vuonna sekä pizzaa että kotoa mukaan nappaamiani poron ulkofileitä grillivihannesten ja jauhosavikan kera. Jauhosavikasta itseasiassa halusinkin teille erityisesti kertoa! Tämä kaikkien aikojen lempirikkaruohoni on nimittäin aivan tolkuttoman hyvää ♥

Olen rakastanut jauhosavikkaa siitä asti, kun opiskeluvuosina nyhdin sitä työkseni irti Itä-Pasilan kukkapenkeistä kesäduunin merkeissä. Jauhosavikka oli kitkettävistä kasveista kokemukseni mukaan kaikkein tyydyttävin, se kun yleensä irtoaa maasta yhdellä nykäisyllä katkeamatta ja ottaa mukanaasa koko juuripaakun. Niinpä jauhosavikan kitkeminen on pysynyt elävänä mielessäni kaikki nämä vuodet ja olen sitä fiilistellyt tasaisin väliajoin kaikille, jotka ovat vaan jaksaneet kuunnella. Enpä olisi kuitenkaan arvannut, että kasvi päätyy vielä lautaselleni 😀

Jauhosavikka (Chenopodium album)) on käyttötavaltaan lähellä pinaattia ja ainakin tähänastisen kokemukseni mukaan se on myös pitkälti sen makuinen. Jauhosavikka sisältää mm. rautaa ja C-vitamiinia ja pula-aikaan siitä onkin valmistettu ruokaa sekä käytetty sen siemeniä jauhojen jatkeena. Jauhosavikkaa voi syödä raakana, jolloin maku on minusta hieman hernemäinen, mutta kasvista löytyvien karvaiden saponiinien (samojen joita löytyy sen sukulaiskasvista kvinoasta) sekä oksaalihappopitoisuuden takia ainakin itse olen toistaiseksi ryöpännyt kasvin ennen syömistä.

Kuulin jauhosavikan käyttämisestä villivihanneksena viime keväänä, mutta en ennen tätä landereissua ole saanut savikkaa käsiini sellaiselta paikalta, josta sitä tohtisin syödä. Kotikulmilla olen tavannut kasvia lähinnä vilkasliikenteisiltä ojanpientareilla kotikulmillani; syvemmälle metsään mennessä havainnot ilmaisesta ateriasta ovat olleet nollassa. Niinpä olin todella ilahtunut, kun pääsin kitkemään tätini ja setäni kasvimaalta kaikki jauhosavikat matkaamme 😀

Ah lande!

Edes landella en jauhosavikkaa siis löytänyt pellon- tai metsänreunasta hyttysiä uhmaavista etsintäyrityksistä huolimatta! Oman kokemukseni mukaan jauhosavikka näyttäisikin viihtyvän lähinnä toisten kukkapenkeissä/kasvimailla, vilkkaiden teiden varsilla tai koirankusetusreitin reunalla. Niin ja tietysti Itä-Pasilassa 😀 Sieltä en silti kokkailupäissänikään sitä lähtisi nyhtämään lautaselleni.

Jauhosavikka-grillivihanneksia karamellivoilla

n. 4:lle

iso kimppu jauhosavikkaa

1 nippu kesäporkkanaa

1 nippu retiisejä

1 nippu sipulia varsineen

1 keskikokoinen kukkakaali

1-2 rkl oliiviöljyä

suolaa

Karamellivoihin:

100 g luomuvoita

1-2 rkl hunajaa/vaahterasiirappia

puolen sitruunan mehu

Riivi jauhosavikasta hyväkuntoiset lehdet ja mahdolliset kukinnot irti, heitä paksut ja puisevat varret menemään. Latvaan siemenineen/kukkineen voi jättää vähän varttakin, se kun on siinä päässä kasvia kuitenkin ohut ja mehevä. Huuhdo huolella.

Valmista karamellisoitu voi:

Lämmitä voita pienessä kasarissa miedolla lämmöllä. Voin alkaessa kuohua, pidä sitä silmällä kunnes sen väri muuttuu karamellimaiseksi. Varo polttamasta! Tarkemmat ohjeet karamellivoin tekemiseen voit lukea täältä 🙂 Omasta ohjeestani poikkesin tällä kertaa sen verran, että en erotellut ruskistuneita suolaisia maitoproteiineja ja kirkasta karamellivoita – kaikki kattilassa majaillut herkku päätyi maustamaan annoksiamme. Näin voi hyvin tehdä, kunhan maitoproteiinit eivät ole päässeet liian tummiksi. Suosittelen erottelemaan voin (anna sen vain jäähtyä kulhossa niin se erottuu itsekseen) ja maistamaan ruskistuneita maitoproteiineja. Lisää niitä takaisin karamellivoihin sitten sen verran kun omaan makuun sopii. Jätä valmis voi huoneenlämpöön odottelemaan aterian muiden osien valmistumista.

Sitten grillaushommiin!

Pese porkkanat ja retiisit ja leikkaa ne pitkittäin puoliksi. Paloittele kukkakaali suupaloiksi ja mikäli siinä on hyvännäköiset lehdet, ota myös ne grillin äärelle. Puolita pitkittäin myös sipulit. Ennen grillaamista kukkakaali, retiisit, sipulit sekä porkkanat pyöritellään öljyssä. Aloita grillaaminen kukkakaaleista, sipuleista ja porkkanoista, joissa kestää pisimpään. Itse tykkään siirrellä niitä muutaman kerran grillin kuumimpaan osaan saamaan kunnolla käryä, mutta varon päästämästä niitä kuitenkaan liiaksi mustumaan. Käytän vihannesten kypsentämisessä grillausalustaa, kun meillä landella mukana on yleensä myös kasvissyöjiä.

Lisää retiisit grilliin hieman myöhemmin. Pidä kaikkia grillattavia vihanneksia silmällä ja siirrä niitä tarjoilukulhoon sitä mukaa kun ne ovat makusi mukaan sopivan kypsiä (kun haarukka uppoaa suht helposti porkkanaan ja kukkakaaliin, ne ovat valmiita – retiisit jätän mieluusti hieman rouskuvammaksikin).

Kun sipulit ovat muuttuneet kauttaaltaan läpikuultaviksi ja kaikki vihannekset ovat saaneet hyvän värin sekä ovat sopivan napakasti kypsiä, mausta ne suolalla. Ryöppää jauhosavikka sitten runsaassa suolalla maustetussa vedessä ihan vain noin minuutin verran ja valuta vesi huolella pois. Sekoita jauhosavikka ja grillivihannekset kulhossa ¾ karamellivoin kanssa. Säästä loppu karamellivoi lusikoitavaksi annosten päälle tarjoillessa.

Grillattu poron ulkofilee

4:lle

2-3 poron ulkofileetä

2 rkl juoksevaa hunajaa

reilusti tuoretta timjamia

n. 3 rkl oliiviöljyä

3 valkosipulin kynttä

ripaus suolaa

Hienonna valkosipuli ja murskaa se suolan kanssa veitsen lappeella tahnaksi. Sekoita valkosipuliin fileiden menevässä kulhossa öljy, hunaja sekä timjamin lehdet. Murjo timjamia sekoitellessasi mausteseosta. Pyörittele fileet sitten huolella kauttaaltaan seoksessa ja jätä ne huoneen lämpöön maustumaan ja lämpenemään ainakin tunniksi.

(ps. tässä välissä valmistin itse grillivihannekset)

Kun kaikilla on kiljuva nälkä ja aterian muut osat ovat valmiit, pyyhi fileistä enimmät mausteet pois ja grillaa niitä paistolevyllä tai ritilällä noin 3 minuuttia per puoli. Aivan kuumimpaan osaan grilliä en fileitä laittaisi, jottei pinta kärähdä liian nopeasti. Kun fileissä on hyvä väri molemmin puolin, kääri ne folioon lepäämään noin kymmeneksi minuutiksi. Viipaloi fileet sitten reilun puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja tarjoile grillivihannesten ja ryöpätyn jauhosavikan kera.

Huom! Jauhosavikastakin löytyviä oksaalihappoja voi neutraloida tarjoamalla aterian yhteydessä esim. maitotuotteita – kalsium sitoo oksaalihapon haitattomaan muotoon. Oksaalihappopitoisia kasveja ei silti ole suositeltavaa tarjota munuaisvikaisille tai pienille lapsille.

425 views