Pihasaunio-hedelmäsalaatti

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

pihasaunio

Pihasaunio (Matricaria discoidea) on tuttu kasvi varmasti lähes jokaiselle, vaikkei sitä nimeltä näin äkkisilteen tunnistaisikaan. Sitä on tallonut meistä jokainen useammankin kerran, se kun viihtyy nimensä mukaisesti pihoilla. En ole huomannut sen myöskään tekevän juuri eroa kaupunki- ja maaseutupihojen, saatikka kerrostalo- tai omakotipihan väliltä: piha kuin piha näyttäisi kelpaavan pihasaunion kodiksi.

Pihasaunio viihtyy toki muuallakin – teiden ja polkujen varsilla, pelloilla ja rannoilla – eikä se ole moksiskaan vaikka sen yli jyräisi joku ihmisjalkaa järeämpikin kulkuväline.

metsämansikka

Pihasaunion kukkii heinä-syyskuussa ja sen kukinto tuoksuu huumaavasti ananakselta, kun sellaisen musertaa sormiensa välissä. Myös mausta löytyy ananasta, jota ryydittää yrttinen pippurisuus, lakritsa sekä kamomilla.

Pihasauniosta voi käyttää niin kukat, lehdet kuin varretkin, mutta maku on vahvin kukissa. Niihin olenkin itse eniten hulluna! Pihasaunio sopii hyvin yhteen varsinkin mansikoiden ja vadelmien kanssa, mutta toimii minusta hyvin myös kypsien nektariinien ja persikoiden kaverina.

Simppelissä pihasaunio-hedelmäsalaatissa metsämansikat, villivadelmat ja pihasaunio saavatkin seuraa nektariineista. Pihasauniosta käytän annokseen tietysti koko kasvin, kun sitä kerran olen puhtaalta paikalta löytänyt 🙂

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

1:lle

1 kypsä nektariini

3-4 tervettä ja puhdasta pihasauniota

n. 1,5 dl vettä + 1-2 tl vaahterasiirappia + puserrus sitruunaa

kourallinen metsävadelmia ja metsämansikoita

Aloita pihasaunion käsittelystä: huuhdo pihasauniot ja riivi hyvän näköiset lehdet varresta irti. Leikkaa varsista herkulliset kukkamykeröt irti. Laita jäljelle jääneet varret sitten pieneen kattilaan veden ja vaahterasiirapin kanssa (jota voit laittaa liemeen maun mukaan). Kiehauta seos ja ota se heti levyltä. Jätä varret uuttumaan veteen ainakin vartiksi ja siivilöi sitten liemi. Mausta liemi puserruksella sitruunaa ja jätä jäähtymään.

Pese ja kuutioi nektariini ja huuhdo marjat (jos tarvis). Kerrostele lasiin tai pieneen kulhoon vuorotellen nektariinia, villivadelmia, metsämansikoita sekä saunion mykeröitä ja pieniä lehtiä. Kaada lopuksi jäähtynyt pihasaunioliemi annoksen päälle.

Lusikoi herkut suuhusi ja kun olet valmis, voit juoda vielä hedelmistä ja marjoista hieman lisämakua saaneen liemenkin.

villivadelma

Ps. Pihasauniosta, sen tunnistamisesta, kasvupaikoista ja käytöstä voit lukea lisää esim. täältä ja täältä.

308 views

Löytö: jauhosavikka – lempirikkaruohoni lautasella

Löytö: jauhosavikka – lempirikkaruohoni lautasella

En ole varmaan ainoa, joka on säiden osalta hippusen pettynyt tähän kesään. Onneksi kesää ei kuitenkaan tee pelkkä auringon paiste – pettyneempi olisinkin, jos en olisi tänäkin kesänä ehtinyt piipahtaan isäni lapsuudekodissa Peräseinäjoella.

Peejoella, kuten paikkakuntaa rakkaudella kutsumme, parasta on laatuajan viettäminen isän ja siskojen perheiden kanssa. Valehtelisin kuitenkin, jollen myöntäisi fiilisteleväni aina myös sitä, että landella käytettävissäni on grilli! Mietin aina jo kauan ennen perille pääsyä hartaasti, mitähän kaikkea sitä tällä kerralla grillaisi 🙂 Monesti en ihan kaikkia haaveitani yksikertaisesti ehdi toteuttaa (niitä on nimittäin aina aivan liikaa suhteessa aikaan ja syöjämäärään), mutta koskaan en ole puuhaan pettynyt. Josko sitä vielä joskus siis ihan omankin grillin hankkisi…

jauhosavikkaJauhosavikka ♥

Edellisvuonna grillasimme mm. oluttölkkikaalia ja tänä vuonna sekä pizzaa että kotoa mukaan nappaamiani poron ulkofileitä grillivihannesten ja jauhosavikan kera. Jauhosavikasta itseasiassa halusinkin teille erityisesti kertoa! Tämä kaikkien aikojen lempirikkaruohoni on nimittäin aivan tolkuttoman hyvää ♥

Olen rakastanut jauhosavikkaa siitä asti, kun opiskeluvuosina nyhdin sitä työkseni irti Itä-Pasilan kukkapenkeistä kesäduunin merkeissä. Jauhosavikka oli kitkettävistä kasveista kokemukseni mukaan kaikkein tyydyttävin, se kun yleensä irtoaa maasta yhdellä nykäisyllä katkeamatta ja ottaa mukanaasa koko juuripaakun. Niinpä jauhosavikan kitkeminen on pysynyt elävänä mielessäni kaikki nämä vuodet ja olen sitä fiilistellyt tasaisin väliajoin kaikille, jotka ovat vaan jaksaneet kuunnella. Enpä olisi kuitenkaan arvannut, että kasvi päätyy vielä lautaselleni 😀

Jauhosavikka (Chenopodium album)) on käyttötavaltaan lähellä pinaattia ja ainakin tähänastisen kokemukseni mukaan se on myös pitkälti sen makuinen. Jauhosavikka sisältää mm. rautaa ja C-vitamiinia ja pula-aikaan siitä onkin valmistettu ruokaa sekä käytetty sen siemeniä jauhojen jatkeena. Jauhosavikkaa voi syödä raakana, jolloin maku on minusta hieman hernemäinen, mutta kasvista löytyvien karvaiden saponiinien (samojen joita löytyy sen sukulaiskasvista kvinoasta) sekä oksaalihappopitoisuuden takia ainakin itse olen toistaiseksi ryöpännyt kasvin ennen syömistä.

Kuulin jauhosavikan käyttämisestä villivihanneksena viime keväänä, mutta en ennen tätä landereissua ole saanut savikkaa käsiini sellaiselta paikalta, josta sitä tohtisin syödä. Kotikulmilla olen tavannut kasvia lähinnä vilkasliikenteisiltä ojanpientareilla kotikulmillani; syvemmälle metsään mennessä havainnot ilmaisesta ateriasta ovat olleet nollassa. Niinpä olin todella ilahtunut, kun pääsin kitkemään tätini ja setäni kasvimaalta kaikki jauhosavikat matkaamme 😀

Ah lande!

Edes landella en jauhosavikkaa siis löytänyt pellon- tai metsänreunasta hyttysiä uhmaavista etsintäyrityksistä huolimatta! Oman kokemukseni mukaan jauhosavikka näyttäisikin viihtyvän lähinnä toisten kukkapenkeissä/kasvimailla, vilkkaiden teiden varsilla tai koirankusetusreitin reunalla. Niin ja tietysti Itä-Pasilassa 😀 Sieltä en silti kokkailupäissänikään sitä lähtisi nyhtämään lautaselleni.

Jauhosavikka-grillivihanneksia karamellivoilla

n. 4:lle

iso kimppu jauhosavikkaa

1 nippu kesäporkkanaa

1 nippu retiisejä

1 nippu sipulia varsineen

1 keskikokoinen kukkakaali

1-2 rkl oliiviöljyä

suolaa

Karamellivoihin:

100 g luomuvoita

1-2 rkl hunajaa/vaahterasiirappia

puolen sitruunan mehu

Riivi jauhosavikasta hyväkuntoiset lehdet ja mahdolliset kukinnot irti, heitä paksut ja puisevat varret menemään. Latvaan siemenineen/kukkineen voi jättää vähän varttakin, se kun on siinä päässä kasvia kuitenkin ohut ja mehevä. Huuhdo huolella.

Valmista karamellisoitu voi:

Lämmitä voita pienessä kasarissa miedolla lämmöllä. Voin alkaessa kuohua, pidä sitä silmällä kunnes sen väri muuttuu karamellimaiseksi. Varo polttamasta! Tarkemmat ohjeet karamellivoin tekemiseen voit lukea täältä 🙂 Omasta ohjeestani poikkesin tällä kertaa sen verran, että en erotellut ruskistuneita suolaisia maitoproteiineja ja kirkasta karamellivoita – kaikki kattilassa majaillut herkku päätyi maustamaan annoksiamme. Näin voi hyvin tehdä, kunhan maitoproteiinit eivät ole päässeet liian tummiksi. Suosittelen erottelemaan voin (anna sen vain jäähtyä kulhossa niin se erottuu itsekseen) ja maistamaan ruskistuneita maitoproteiineja. Lisää niitä takaisin karamellivoihin sitten sen verran kun omaan makuun sopii. Jätä valmis voi huoneenlämpöön odottelemaan aterian muiden osien valmistumista.

Sitten grillaushommiin!

Pese porkkanat ja retiisit ja leikkaa ne pitkittäin puoliksi. Paloittele kukkakaali suupaloiksi ja mikäli siinä on hyvännäköiset lehdet, ota myös ne grillin äärelle. Puolita pitkittäin myös sipulit. Ennen grillaamista kukkakaali, retiisit, sipulit sekä porkkanat pyöritellään öljyssä. Aloita grillaaminen kukkakaaleista, sipuleista ja porkkanoista, joissa kestää pisimpään. Itse tykkään siirrellä niitä muutaman kerran grillin kuumimpaan osaan saamaan kunnolla käryä, mutta varon päästämästä niitä kuitenkaan liiaksi mustumaan. Käytän vihannesten kypsentämisessä grillausalustaa, kun meillä landella mukana on yleensä myös kasvissyöjiä.

Lisää retiisit grilliin hieman myöhemmin. Pidä kaikkia grillattavia vihanneksia silmällä ja siirrä niitä tarjoilukulhoon sitä mukaa kun ne ovat makusi mukaan sopivan kypsiä (kun haarukka uppoaa suht helposti porkkanaan ja kukkakaaliin, ne ovat valmiita – retiisit jätän mieluusti hieman rouskuvammaksikin).

Kun sipulit ovat muuttuneet kauttaaltaan läpikuultaviksi ja kaikki vihannekset ovat saaneet hyvän värin sekä ovat sopivan napakasti kypsiä, mausta ne suolalla. Ryöppää jauhosavikka sitten runsaassa suolalla maustetussa vedessä ihan vain noin minuutin verran ja valuta vesi huolella pois. Sekoita jauhosavikka ja grillivihannekset kulhossa ¾ karamellivoin kanssa. Säästä loppu karamellivoi lusikoitavaksi annosten päälle tarjoillessa.

Grillattu poron ulkofilee

4:lle

2-3 poron ulkofileetä

2 rkl juoksevaa hunajaa

reilusti tuoretta timjamia

n. 3 rkl oliiviöljyä

3 valkosipulin kynttä

ripaus suolaa

Hienonna valkosipuli ja murskaa se suolan kanssa veitsen lappeella tahnaksi. Sekoita valkosipuliin fileiden menevässä kulhossa öljy, hunaja sekä timjamin lehdet. Murjo timjamia sekoitellessasi mausteseosta. Pyörittele fileet sitten huolella kauttaaltaan seoksessa ja jätä ne huoneen lämpöön maustumaan ja lämpenemään ainakin tunniksi.

(ps. tässä välissä valmistin itse grillivihannekset)

Kun kaikilla on kiljuva nälkä ja aterian muut osat ovat valmiit, pyyhi fileistä enimmät mausteet pois ja grillaa niitä paistolevyllä tai ritilällä noin 3 minuuttia per puoli. Aivan kuumimpaan osaan grilliä en fileitä laittaisi, jottei pinta kärähdä liian nopeasti. Kun fileissä on hyvä väri molemmin puolin, kääri ne folioon lepäämään noin kymmeneksi minuutiksi. Viipaloi fileet sitten reilun puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja tarjoile grillivihannesten ja ryöpätyn jauhosavikan kera.

Huom! Jauhosavikastakin löytyviä oksaalihappoja voi neutraloida tarjoamalla aterian yhteydessä esim. maitotuotteita – kalsium sitoo oksaalihapon haitattomaan muotoon. Oksaalihappopitoisia kasveja ei silti ole suositeltavaa tarjota munuaisvikaisille tai pienille lapsille.

198 views

Nälkään

by Juulia
9 176 views

Villä & sesongissa – kirja- ja blogivinkit

Villä & sesongissa – kirja- ja blogivinkit

Syreenivesi maistuis varmaan keijukaisillekin ♥

Nyt on ollut niin kiireistä viime viikot, että en ole juuri ehtinyt kokkailemaan, saatikka sitten metsään samoilemaan. Olen viettänyt puolitoista viikkoa Juuson kämpillä betoniviidakossa, eikä siellä ole juuri tohtinut ruveta asvaltin raosta pilkisteleviä kasveja nyhtämään. Villiyrtti- ja vihanneskausi se en kun pyörii samanaikaa täysillä ja minä olen vain katsellut, kuinka kuusenkerkkien heleä vihreä tummuu … ehtimättä juuri mitään keräilemään säilöön. Kyllä on rankkaa tämä hortoiluherännäisen elo!

Muutaman kertaa olen tuonne pöpelikköön sentään ehtinyt. Eniten olen kerännyt nokkosia, joita tykkään laittaa erityisesti vihermehun sekaan. Tänä vuonna olen myös tutustunut isomaksaruohoon sekä syönyt elämäni ensimmäiset kukkivat voikukat (voikukkakapriksia testasin tosin viime kesänä sentään jo). Repertuaaria on kiva kasvattaa, eikä kausi onneksi vielä läheskään ohi olekaan!

Voikukan nupuista kaprikseksi, simsalabim!

Voitin viime vuonna Sunnuntaihortoilijan pizza -reseptilläni Sami Tallbergin Villiyrtti -kirjan, jota ahkerasti selailleena suosittelen kaikille hortoilusta kiinnostuneille lämpimästi. Yhtään Samin resepteistä en vielä ole ehtinyt kokeilemaan, mutta se ei ole mikään ihme: en juurikaan kokkaile suoraan keittokirjoista, lähinnä imen ideoita ja inspistä.

Kirjasta löytyy mahtavasti tietoa kaikesta mitä Suomen luonto meille tarjoaa – ohjeitakin riittää keruusta ja käsittelystä jokamiehenoikeuksiin sekä eri kasvien kasvukausiin. Tämän kirjan avulla aionkin pyrkiä löytämään jotain uutta suuhunpantavaa joka kuussa aina kauden loppuun saakka! Kasvien lisätunnistusapua haen hätätapauksessa Facebookin villivihannesryhmistä, sieltä nimittäin löytyy jos jonkinmoista osaajaa villivihannes ja -yrttimaailmasta.

Kyhäsin erään metsäsamoilun keräilytulokset salaatiksi, jonka ladoin tyhjäksi koverretun pihvitomaatin sisään: voikukkaa, kuusenkerkkää, ketunleipiä ja isomaksaruohoa. Kevyt vinegretti, sekä ripaus suolaa ja pippuria viimeisteli annoksen. Nam!

Eipä se hortaruokailu tämän vaativampaa kai olisikaan, kun vain vielä ehtisi paikallistaa lähimaastoista muidenkin jännien ja houkuttelevien kasvien kasvupaikat! Niin monesti niitä herkkuja kun bongaa vain tien tai ojan pientareelta… Juuri nyt kiinnostaisi erityisesti peltokanankaali sekä kamomillasaunio.

Villiyrtti-kirjan lisäksi imen itseeni ideoita mm. Hannan Soppa -blogista, jonne ilmestyy kokoajan uusia ihanan kuuloisia villivihannesreseptejä (uusimpana tänään sinne tupsahtanut voikukkapasta, jota aion vakaasti testata viimeistään viikonloppuna). Hannan kirjoittamasta Sesonkireseptit-kirjasta löytyy reilusti sekä hänen pitkän linjan suosikkiohjeitaan sekä liuta uusiakin – seassa myös reilusti villivihanneksia ja -yrttejä. Testiin kirjan ohjeista pääsee pian ainakin Villivihannesokonomiyaki sekä kesäkuulle ajoittuvat Hölskytysretiisit (kuullostaa nerokkaalta!).

Hannan kirjan ohjeet siis ajoitetaan vuoden varrelle satokausien mukaan, jolloin esim. kesäkuun ohjeet on tehty silmälläpitäen sitä, mikä kesäkuussa on sesongissa. Tämän helpommaksi ei satokausien hyödyntämistä juuri voi tehdä – ohjeet ovat selkeitä ja maistuvat varmasti monelle. Satokauden tuotteita hyödyntämällä säästää luonnon lisäksi rahaa ja sehän on selvä, että tuotteet ovat satokauden aikana myös parhaimmillaan, niinpä suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille ruuasta kiinnostuneille.

Vege! -keittokirjan neljännen painoksen julkkareissa nautiskeltiin Ravintola Grönin versioita kirjan ohjeista. Nam! Kuva: Natalia Tolmatsova

Myös Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege! -kirjan uusimmassa painoksessa kiinnitetään huomiota satokausiin. Suositun keittokirjan neljänteen painokseen on lisätty satokausimerkintöjä. Satokausikalenterin Samuli Karjulan luokittelujen avulla näet nyt helposti, minä kuukausina mitäkin ohjetta kannattaa tehdä, jotta sen raaka-aineet olisivat sekä parhaimmillaan että edullisimmillaan. Ei minusta suinkaan hullumpi idea, jota soisi monen muunkin keittokirjailijan jatkossa hyödyntävän.

Kuinka moni on muuten jo mutustellut syreenin kukkia? Niissä on vahvan karvasmantelinen maku, vettä maustaessaan ne sen sijaan luovuttavat lähinnä tuoksua vastaavaa huumaavaa parfyymiaromia. Nam!

186 views