viismauste arkistot | Vaimomatskuu ruokablogi

Vegaaninen mapo tofu -pata

by Juulia on November 13, 2019 0 Comments

Vegaaninen mapo tofu -pata laiskan riisinkeittäjän tyyliin

Mapo tofu!

Mapo tofu, tuo Sichuanin maakunnan ikoninen ruokalaji, on ollut herkkuani siitä asti kun matkustelin aikoinaan Kiinassa. Moni tuolla matkalla syömäni ruoka on jäänyt unholaan (tai en osaa sitä nimetä 😀 ) mutta mapo tofu oli helposti tilattava annos ja sitä sai vieläpä lihattomana versiona monessa paikassa. Jep, olin niihin aikoihin kasvissyöjä ja vaikka Kiinassa toki on runsaasti kasvisruokia, ei niitä aina ollut ihan helppo metsästää kaupungeissa, joissa harva ymmärsi englantia.

Mapo tofu sisältää jauhelihan lisäksi ihanan silkkistä tofua sekä punaisena kiiltelevää, öljyistä ja tulista kastiketta, joka saa reilusti makua ja väriä fermentoidusta doubanjiang -tahnasta. Ruoka on koukuttavan tulinen ja intensiivinen eikä ihme, sen makuprofiili kun on sichuanilaisittain málà eli turruttava ja tulinen. Ruuan nimi, ma po, kääntyy “rokonarpiseksi isoäidiksi” ja ainakin joidenkin lähteiden mukaan tällaisilla piirteillä varusteltu vanha rouva tätä ruokaa Chengdussa sijaitsevassa ravintolassaan aikoinaan laittoi. Tiedä sitten onko tarina totta, mutta ainakin kertomus ja nimi on mieleenjäävä!

Mapo tofu ei ole erityisen vaikea ruoka valmistaa, mutta visiittiä aasialaiseen markettiin se kyllä vaatii. Annokselle ominainen punainen väri ja turruttava tulisuus eivät onnistu ihan millä tahansa chilitahnalla tai mausteella, vaan tarvitset ehdottomasti doubanjiang -tahnaa sekä sichuanpippuria. Lisäksi autenttiseen makuun tarvittaisiin fermentoituja mustapapuja, mutta niitä en ole itse löytänyt ja niinpä olen ne tästä tämänpäiväisesti viritelmästäni jättänyt pois. Omasta mielestäni tässä ruuassa toimii parhaiten pehmoisen tytisevä silken tofu, jota aasialaisista kaupoista löytyy aina varmuudella – toisin kuin lähikaupastani.

Laiskan riisinkeittäjän viritelmä

Sataprosenttisen autenttista versiota ei täällä tällä kertaa olla yrittelemässä: tekeillä on paitsi vegaaninen versio, mutta myös yhden padan versio. Jostain syystä olen nimittäin valtavan laiska riisinkeittäjä! Teen äärimmäisen harvoin riisiä lisukkeeksi millekään ruualle ja vaikka mapo tofu perinteisesti tarjotaan erikseen keitetyn riisin kera, en tälläkään kertaa millään viistinyt sitä erikseen keitellä. Niinpä ratkaisin asian niin, että lisäsin riisin kypsymään samaan pataan mapo tofun kera. Siellä se imee itseensä kaikki kastikkeen ihanat maut ja samalla suurustaa ruuan muhennosmaiseksi. Omia lisäyksiäni ruokaan on myös munakoiso ja kourallinen maapähkinöitä, mutta Chengdussa maistamani mapo -makuprofiili on lopputuloksessa kuitenkin läsnä.

Kuukauden ruokahaaste

Tämä lievän laiskuuden synnyttämä vegaaninen mapo tofu -pataruokani on muuten ihan parasta hyisevään ja pimeään marraskuuhun! Marraskuun ruokahaaste onkin sopivasti “mitä söisit syys- tai talvimyrskyn aikaan?” – No tätä. Jos sylissä on kulhollinen höyryävän kuumaa, tulista ja turruttavan polttavaa mapo tofua ja saan ehkä vielä kääriytyä vilttiin sohvannurkassa, ei pahinkaan talvimyrsky kyllä paljon hetkauta!

Hannan Soppa -blogissa vastaus haasteeseen on kurpitsa-papukeitto, kun taas Kokit ja Potit lämmittelee munakoisocurryllä. Jos joku teistä haluaa osallistua haasteeseen, riittää että jakaa marraskuussa lopputuloksen #kuukaudenruokahaaste -tägillä varusteltuna somessa tai omassa blogissa, mikäli sellaista pitää. Voittajia tässä haasteessa ei kuitenkaan valikoida, sillä niitähän me ollaan kaikki, kun päästään fiilistelemään ja jakamaan kokkailuideoita yhdessä 🙂

Vegaaninen mapo tofu -pata

4:lle

2-3 rkl neutraalinmakuista kasviöljyä

n. 200 g vegaanista “jauhelihaa”, itselläni oli käytössä Hälsans Kökin Incredible Mince

400 g silken tofua + kattilallinen vettä + n. 1 tl suolaa

2-3 rkl neutraalinmakuista kasviöljyä

n. ½ tl seesamiöljyä

1 pieni sipuli

3-4 valkosipulin kynttä

n. 20 g inkivääriä (peukalonpituinen pätkä)

1 keskikokoinen munakoiso (n. 300g)

1-2 tl sichuanpippuria

1 tl viismaustetta

1 dl suolattomia ja kuorettomia maapähkinöitä

½-¾ dl doubanjiang -tahnaa*

3 rkl puolikuivaa sherryä

2 rkl tummaa sokeria

1 rkl kiinalaista light soijakastiketta

1 litra vähäsuolaista kasvislientä

1 dl jasmiiniriisiä

2-3 vartta kevätsipulia

* Doubanjang -tahna on hyvin suolaista ja tietysti myös tulista, joten sitä kannattaa lisätä ruokaan ensin vähemmän ja lisätä määrää myöhemmin tarpeen mukaan. Eri valmistajien tahnoissa saattaa myös olla tulisuus- ja suolaisuuseroja, joten varovaisuus on tarpeen! Jos kaipaat ruokaan lisää tulisuutta mutta et enempää suolaa, ruokaa voi lisätä loppuvaiheessa toki myös joko tuoretta chiliä tai chilihiutaleita.

Valmistelut:

Ruskista vegaaninen “jauheliha” öljyssä joko pinnoitetussa kattilassa tai isossa kasarissa. Siirrä se sitten pannusta kulhoon odottamaan. Kiehauta kattilallinen vettä ja liuota sekaan teelusikallinen suolaa. Kuutioi tofu varovasti parin sentin kuutioiksi ja liu’uta se varovasti suolaveteen. Varo rikkomasta kuutioita! Jätä tofu veteen odottamaan. Kuuma suolavesi kiinteyttää hieman silken tofua jolloin se ei hajoa myöhemmin ruokaan lisätessä niin helposti. Silppua sipuli ja valkosipuli, raasta inkivääri hienolla terällä. Kuutioi munakoiso noin sentti × sentti paloiksi.

Sitten kokkaamaan:

Lisää samaan pannuun muutama ruokalusikallinen öljyä sekä puolisen teelusikallista seesamiöljyä ja kuullota siinä sipuleita, inkivääriä sekä munakoisoa, kunnes munakoiso selvästi pehmenee. Älä ruskista! Kun munakoiso on pehmennyt, lisää pannuun maapähkinät, viismauste, sichuanpippuri, sekä puolisen desiä doubanjiang -tahnaa. Jatka paistamista keskilämmöllä, kunnes munakoiso on kauttaaltaan chilitahnassa.

Ps. Jos käytät kokonaisia sichuanpippureita, paahda niitä ensin kuivalla pannulla muutama minuutti ja murskaa ne morttelissa mahdollisimman hienoksi jauheeksi. Mitä tulee douganjiang -tahnaan, itse laitan tahnaa ¾-1 dl, mutta meillä ollaankin tosi tulisen ja suolaisen ystäviä. Suosittelen alkuun varovaisuutta!

Lisää pannuun sitten sokeri, sherry sekä soija. Pyörittele sen aikaa, että sherry haihtuu. Lisää pannuun litran verran vähäsuolaista kasvislientä. Kiehauta ja alenna sitten lämpöä niin, että seos pulputtelee hyvin rauhallisesti.

Lisää pannuun desin verran riisiä. Jatka keittämistä muutaman kerran pohjia myöten sekoitellen, kunnes riisi on kypsynyt. Lisää ruokaan sitten vegaaninen “jauheliha” ja sekoita hyvin. Nostele tofu reikäkauhalla sekaan ja sekoita hyvin hyvin varovasti. Tarkista maku ja lisää ruokaan tarvittaessa hieman chiliä tai lusikallinen doubanjiang-tahnaa.

Tarjoile mapo tofu -pata kulhosta kevätsipulisilpun kera. Tämä ruoka on kuin tehty lusikoitavaksi mukavassa asennossa takkatulen – tai Netflixin! – hohteessa 🙂

Ps. Edelliset #kuukaudenruokahaaste juttuni löydät täältä.

Soijamarinoidut kananmunat x 3

by Juulia on October 30, 2019 2 Comments

Soijamarinoidut kananmunat

Tiedättekö ne ramenkeiton päältä tarjoiltavat ihanat soijamarinoidut kananmunat? RAKASTAN! Söisin niitä ihan ilman keittoakin, mutta jostain syystä en kuitenkaan ole tehnyt niitä kotona muulloin kuin ramenkeittohommien yhteydessä. No, asiaan tuli nyt muutos!

Loppukesä meni pitkälti erilaisten kananmunaprojektien parissa ja niinpä kananmunat eri muodoissaan ovat kuuluneet arkeemme viime kuukausina tiiviisti. Soijamarinoidut kananmunat ovat olleet työn alla tiuhaan, sillä tahdoin kerätä tähän juttuun samantien useamman version niistä 🙂

Soijakastike ku soijakastike?

Riippuen, mihin makumaailmaan olen pyrkimässä, käytän marinadiin erilaista soijaa. Soijakastikkeissahan nimittäin on eroja! On tummaa, on vaaleaa, ohutta ja paksua, terävän suolaista ja pehmeämpää aromikkuutta. Kaapissani onkin tällä hetkellä kuutta erilaista soijaa, joita jokaista käytän erilaisiin ruokiin.

Japanilaisittain marinoituihin muniin käytän mieluiten (japanilaista) vähäsuolaista soijakastiketta. Pidän siitä, että lopputulos on hienovarainen eikä kananmunan maku peity liikaa. Japanilaiselle ramenmunalle eli ajitsuke tamagolle reseptejä on kuitenkin moneen lähtöön: yksinkertaisimmillaan liemessä on vain miriniä ja soijaa, mutta voipa siinä olla myös sakea, sokeria, erilaisia mausteita ja jopa lihalientä. (Aiheesta voit lukea lisää vaikkapa täältä!)

Kiinalaisista mauista inspiroituneessa marinadissa käytän mieluiten ainakin osittain kiinalaista tummaa soijaa, joka on vahvan intensiivistä ja syvän makuista. Lisäksi tykkään lisätä liemeen mm. viismaustetta, sokeria sekä hieman sichuanpippuria. Autenttisuudesta en osaa sanoa, mutta ihanan aromikas, intensiivinen, aavistuksen makea sekä dramaattisen tumma lopputulos tällä liemellä tulee 🙂

Korealaiseen makumaailmaan pyrkiessäni käyttäisin mieluiten tietysti korealaista soijaa, mutta sitä saakin sitten etsiä Helsingistä vähän tiheämmällä kammalla. Taannoin ystävän kautta tapaamani korealainen, ruuasta hyvin kiinnostunut tuttava onneksi kertoi, että paikalliset käyttävät kotitekoisen soijan lisäksi usein Kikkomania. Sitä nyt siis minäkin! Lisäksi marinadiin tulee mm. tulista gochujang-tahnaa sekä ekstrapotkua kaivatessani gochugaru-chilihiutaleita – intensiivisen makuisia munia tiedossa siis.

Kananmunan keittäminen:

Munan marinoiminen lähtee tietenkin keittämisestä. Jokaisella on varmasti kananmunien keittämiseen omat niksinsä, mutta itse opin vastikään muutamat uudet munankeittovinkit, joilla munan saa kuorittua helpommin ja keltuaisen asettumaan munan keskelle. Vinkeistä on ollut täällä kovasti hyöytä, joten laitetaanpa ne jakoon teillekin!

Tee kananmunien tylppään päähän pienen pieni reikä; sellainen hammastikun menevä. Itse naputan terävällä veitsen kulmalla ensin pikkuruisen reiän, jonka sitten viimeistelen hammastikulla. Tikkua ei kuitenkaan saa työntää sisälle, kunhan rapsuttelee munan kuorta sen verran että kuoressa on selkeä pieni reikä, josta kosteus pääsee kuoren sisään. Tämä pieni reikä auttaa munia säilymään ehjänä keittäessä ja se auttaa myös niiden kuorimisessa. Lisäksi munaan ei tule kypsyessä sitä hassua klommoa jonnekin sivulle, vaan todennäköisesti munan tyveen, jossa se on huomaamattomampi (katso yläpuolinen kuva). Tämän vinkin opin MasterChef Australian kakkoskauden voittajan Adam Liaw’n YouTube-kanavalta, jota katselen nykyään melkoisen ahkeraan 🙂
Keitä kananmunat vedessä, johon on laitettu teelusikallinen suolaa ja noin ruokalusikallinen etikkaa. Jaa miksi? Kummatkin auttavat munia pysymään keittäessä ehjinä. Tämän vinkin jakoi Instagram-tuttuni Aimee!
Hämmennä munia varovasti keittämisen ensimmäisen minuutin aikana. Näin munat lähtevät kypsymään tasaisesti (kiehuvassa vedessä kun voi olla viileämpiä ja kuumempia pisteitä), mutta lisäksi pyörivä liike auttaa keltuaista asettumaan munan keskelle, eikä jommalle kummalle reunalle. Munien pyörittäimisestä olen lukenut monestakin lähteestä, viimeisimpänä täältä.

Sitten vaan munat kattilaan ja marinadit liedelle! Annetut mitat ovat suuntaa-antavia, joten jos esimerkiksi tykkäät tulisemmasta, lisää ihmeessä gochujangin tai chilin määrää. Soijan määrää muutellessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että mitä suolaisempi liemi, sen nopeammin munat maustuvat.

Soijamarinoidut kananmunat

4 kananmunaa

japanilaisittain:

1 dl vähäsuolaista japanilaista soijakastiketta

1 dl miriniä

n. ¼ dl vettä

(+ 1 rkl makeaa ja mietoa vaaleaa riisimisoa eli shiromisoa)

korealaisittain:

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl gochujang-tahnaa

¾ dl soijakastiketta (esim. Kikkomania mutta mieluiten korealaista kotitekoista soijaa, jos saat sitä vain käsiisi!)

¾ dl miriniä

1 rkl riisiviinietikkaa

¾ dl vettä

(1-3 tl gochugaru-chilihiutaleita)

kiinalaisittain:

1½ dl vettä

¾ dl kiinalaista tummaa soijakastiketta

1 tl viismaustetta

1 rkl kiinalaista mustaa viinietikkaa (Chinkiang)

1 rkl sokeria

1 tl jauhettua sichuanpippuria

Munien keittäminen ja kuoriminen:

Koska pidän hyvin pehmeästä keltuaisesta, keitän itse munia hieman koosta riippuen 5½-6 minuuttia, jossa ajassa valkuainen hyytyy kokonaan mutta keltuainen on vielä suurimaksi osaksi juokseva. Aloitan ajastamisen siitä, kun olen laskenut viimeisen munan varovasti reikäkauhalla kiehuvaan veteen ja keitän munat juuri ja juuri poreilevassa vedessä.

Heti kun aika on kulunut, säikäytä munat jäävedessä ja jätä ne sitten kylmään veteen jäähtymään. Kun munat ovat jäähtyneet sen verran että pystyt käsittelemään niitä, naputtele jokaisen munan kuori kauttaaltaan säröille esim. lusikalla. Laita munat sitten vielä toviksi takaisin veteen. Kun kananmunan pinnalla oleva kalvo kastuu kauttaaltaan, kuoret lähtevät vieläkin helpommin irti rikkomatta pehmeäksi keitettyä munaa. Kuoriminen on ainakin itselleni helpointa veden alla.

Marinointi:

Japanilaistyyppiseen marinadin valmistamisessa riittää, että sekoitat marinadin ainekset. Mikäli käytät misoa, sekoita ensin muutama teelusikallinen miriniä misoon, niin saat mison sekoittumaan helpommin loppuun nesteeseen.

Korealaisittain ja kiinalaisittain munia marinoidessa laita marinadin raaka-aineet kattilaan (murskaa valkosipulin kynnet veitsen lappeella ja poista kuoret). Kiehauta liemi. Marinadia ei tarvitse siivilöidä, mutta valkosipulin voi toki kyydistä napata pois. Jäähdytä marinadi huolella ennen käyttöä. Laita marinadi kannelliseen astiaan, johon mahtuu juuri ja juuri neljä munaa, tai pieneen minigrip-pussiin. Minigrippiin on helppo sujauttaa munat ja sen saa ilmatiiviisti suljettua kun upotat sen vesikulhoon – veden paine puskee ilman pussista ulos ja pussin saa näin suljettua niin ettei sisään jää juurikaan ilmaa. Astiassa munat tuppaavat kellumaan, jolloin avuksi voi ottaa talouspaperin palasen: laita talouspaperi nesteen pinnalle niin marinadi imeytyy siihen ja peittää näin munat myös pinnalta, vaikka ne vähän kelluisivatkin (talouspaperivinkki napattu Serious Eatsin jutusta).

Anna kananmunien maustua jääkaapissa 6-36 tuntia ja poista ne sitten marinadista. Itse tykkään pitää munia liemessä kuin liemessä noin vuorokauden. Liian pitkään marinoidessa tekstuuri nimittäin muuttuu – keltuaisesta tulee jauhomainen ja valkuainen kovettuu. Niinpä munia ei kannata unohtaa marinadiin.

Pehmeäksi keitetyt soijamarinoidut kananmunat säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa marinadista poistettuina n. 3 päivää, kovemmaksi keitetyt munat hieman pidempään. Jos munia marinoi usein, marinadin voi uudelleenkäyttää muutaman kertaa.

Vasemmalla olevat munat ovat marinoituneet 12 tuntia, keskellä olevat 24h ja oikean reunan munat 36h. Ylärivissä kiinalaisessa tummassa soijassa marinoituneet munat, keskellä korealaisittain ja alarivissä japanilaisittain marinoidut munat.

Korealainen soija

Tuo kesällä tapaamani korealainen uusi tuttava oli muuten niin valtavan ystävällinen, että hän lähetti minulle kahta erilaista korealaista perinteisesti valmistettua soijaa palattuaan kotiin. Toinen on tumma ja vahvan makuinen, toinen vaaleampi ja miedompi. Ja kummatkin ovat kotitekoisia! Mikä aarre! Siis sekä ystävällinen soijamesenaattini, että kalliit artesaanisoijapulloni 😀

Ps. Korealaisesta ruuasta kiinnostuneiden kannatta minusta ehdottomasti lukaista muutama vuosi sitten julkaistu, Korean tasavallan suurlähetystön kustantama Bap – korealainen keittokirja, joka löytyy e-kirjana tämän linkin takaa!

Mausteiden kanssa graavattu keltuainen

Liha

by Juulia on August 4, 2019 4 Comments

Graavatut keltuaiset

Yksi viime vuosien lempitavoistani käyttää keltuaisia on ollut niiden graavaaminen. Yksinkertaisimmillaan se tapahtuu niin, että keltuaiset peitellään suolan ja sokerin seokseen X päiväksi, jonka jälkeen graavatut keltuaiset kuivataan ja sitten ne ovatkin käyttövalmiita (lue tarkemmat ohjeet tästä jutusta). Graavattua keltuaista voi raastella tai viipaloida menemään monenlaisten ruokien päälle. Omasta mielestäni raaste sopii erityisesti esim. parsarisoton, mätipastan, herkkusienipastan sekä japanilaistyyppisten riisikulhojen päälle, mutta hyvin sitä voi käyttää myös vaikkapa salaatinkastikkeiden sakeuttajana (korvaan graavatulla keltuaisella nykyään esim. osan Mamman munakastikkeen kovaksikeitetyistä keltuaisista). Itseasiassa laittaisin tätä varmaan nykyään munavoihinkin 😀

Perusohjetta voi kuitenkin viilailla monin tavoin erilaisia mausteita käyttämällä. Omia suosikkejani on kuivatun ja savustetun boniitin eli katsuobushin jauhaminen graavausseokseen, mutta mukaan menee monesti myös kuivattuja sieniä, erilaisia pippureita, kuivattua chiliä ja/tai laakerinlehtiä. Lisäksi käytän monesti valkoisen sokerin sijaan kookossokeria tai jotain muuta tummaa ja aromikasta sokeria.

5-7 päivää maustunut ja ihanan aromaattiseksi ja umamiseksi graavattu keltuainen säilyy kuivattuna jääkaapissa ilmatiiviisti pakattuna noin kuukauden. Makua tässä herkkupalassa on niin runsaasti, että monesti raastan sitä ihan vaan voidellun leivän päälle: vähän erilainen mutta supermaistuva munavoileipä!

Yleiskäyttöön keltuaisia maustaessani suosin alapuolisista maustamistavoista ensimmäistä: umaminen ja savuinen mausteseos, jossa on mm. katsuobushia, laakerinlehtiä ja hieman savuista chipotlechiliä sopii minusta lähes ruokaan kuin ruokaan. Kiinalaistyyppistä aromaattista ja tulisen polttavaa mausteseosta käytän tehdessäni keltuaisia aasialaisiin ruokiin, yrtti-valkosipuliversiota käytän taas varsinkin pastan ja risoton kanssa.

Mausteiden kanssa graavattu keltuainen

6 luomumunan keltuaista

3 dl hienoa suolaa

3 dl kookossokeria/ruokosokeria/muscavadoa (tai 1,5 dl valkoista sokeria ja 1,5 dl tummaa)

tiiviskantinen astia, johon mahtuu kuusi keltuaista niin etteivät ne kosketa toisiaan

Savuinen umamiseos:

2 tl kokonaisia valkopippureita

n. 5 g katsuobushilastuja

n. 5 g kuivattuja sieniä (esim. suppilovahveroita/tatteja/siitakkeita)

2-3 laakerinlehteä

2 tl kuivattua chipotlechiliä

Kiinalainen mausteseos:

1 rkl viismaustetta

1 rkl sichuanpippuria

1 iso tähtianis

1 tl kokonaisia maustepippureita

Yrtti-valkosipuliseos:

1 rkl kuivattua rosmariinia

1 rkl kuivattua timjamia

2-3 tl valkosipulijauhetta

Jauha käyttämäsi mausteet hyvin hienoksi. Itse teen tämän tehosekoittimen silppuriterällä niin, että seassa on desin verran sokeria tai suolaa. Lisää sekaan sitten loppu suola ja sokeri ja hienonna kaikki vielä mahdollisimman tasaiseksi. Mitä tasaisempi mausteseos on, sitä tasaisemmin maku leviää keltuaisiin 🙂

Laita seoksesta noin kaksi kolmasosaa tiiviskantisen rasian pohjalle. Tee kahvimitalla tai ehjällä kananmunalla mausteseokseen kuusi syvennystä. Erottele kananmunista keltuainen kerrallaan syvennykseen. Varo rikkomasta keltuaista! (Jos keltuainen rikkoutuu maustepedillä, sen voi halutessaan jättää paikoilleen ja tukea valumaa mausteseosseinämällä – muoto kärsii, maku ei niinkään.)

Peittele keltuaiset lopulla mausteseoksella. Laita rasiaan kansi päälle ja nosta keltauaiset jääkaappiin. Siellä ne saavat olla 5-7 päivää. (3-4 päivääkin käy, silloin keltuaiset vaan jäävät sisältä pehmeämmiksi, maku on vähemmän intensiivinen ja kuivattaminen vie pidempään.)

Kalastele keltuaiset kosteaksi muuttuneesta seoksesta yksi kerrallaan ja pese jokainen graavattu keltuainen varovasti saadaksesi kaiken mausteseoksen pinnasta irti. Jätä keltuaiset leivinpaperille huoneenlämpöön kuivahtamaan noin tunniksi. Käännä kerran tänä aikana. Kuivata keltuaisia sitten ritilällä tai leivinpaperoidulla uunipellillä 50-60 asteisessa uunissa muutaman kerran käännelleen kunnes ne ovat pinnaltaan täysin kuivia (graavausajasta riippuen n. 40-90 min). Säilytä graavatut keltuaiset ilmatiiviissä rasiassa jääkaapissa.

Ps. Jos mausteseoksen haluaa käyttää uudelleen keltuaisten graavaamiseen, se pitää America’s Test Kitchenin mukaan ensin kuivata täysin kuivaksi ja jauhaa sileäksi, sillä keltuaisista imeytyy kosteutta jopa 50% graavautumisen aikana mausteseokseen. Muihin tarkoituksiin ei tätä seosta kannata uudelleenkäyttää, kun seassa on kuitenkin ollut raakaa kananmunaa. Joskus olen tehnyt itse myös niin, että olen liuottanut kertaalleen käytettyä kosteaa mausteseosta muutamaan desiin vettä ja pikagraavannut keltuaisia tässä mausteliejussa jääkaapissa muutaman tunnin. Näin saan aikaan aikamoisen herkullisen sisältä vielä pehmeän keltuaisen esim. tamago kake gohaniin tai ramenkeittoon!

Salaattiveneet vol. 3: musta seesamitofu & lootus

by Juulia on March 20, 2018 2 Comments

Tiedättekö, kun joskus hurahtaa johonkin ideaan ja päätyy venyttämään sitä ikuisuuksiin? Minulle on näköjään nyt käynyt niin näiden salaattiveneiden kanssa. Ekat salaattiveneet ilmestyivät blogiin kesällä … mutta palasin aiheen pariin uudelleen jo syksyllä. Ilmeisesti erilaisten herkkujen kasaaminen salaatinlehdille on minusta jotenkin kiehtovaa, kun en saa niistä tarpeekseni!

Jotta emme kaikki aivan tylsistyisi aiheeseen, teen nyt tämän vuoden sisään kolmannen ja toivottavasti vähäksi aikaa myös viimeisen version tästä teemasta. Siinä yhdistyy ekassa versiossa rakastamani pikkelöity lootus ja tokan version viismausteella silattu tofu (tosin pienellä ekstratwistillä), sekä ihana gochujang-taatelitoffee.

Luovan ja kokeilevan ruuanlaiton fanittajana myönnän, että mietin hetken laittaako blogiin jo kolmatta versiota kutakuinkin samasta teemasta. Päädyin sen kuitenkin tekemään, sillä tämä nimenomaninen versio oli osa muutaman viikon takaista menuani BrewDog Helsingin kanssa yhdessä järjestämässäni vegaanisessa olut ja ruoka -tastingissä.

Käytännöllisistä syistä halusin tarjolle ruokia, jotka voisi syödä suoraan kädestä ja jotka voisi myös kasata valmiiksi helposti paikan päällä. Kuinka ollakaan, salaattiveneet olivat ensimmäinen asia joka tuli mieleeni. Halusin kuitenkin muokata syksyistä vegaanista versiotani hieman näyttävämpään ja budjettiystävällisempään suuntaan, joten päädyin tekemään reseptiin muutamat muokkaukset. Tämä kolmas versio onnistui niin kivasti – ja taisi myös olla illan tykätyin annos – joten en millään malta olla laittamasta viilattua versiota vielä tänne blogiin. Samalla saadaan saatettua tämä salaattivenesaaga ehkäpä vihdoinkin onnellisesti loppuun.

Salaattiveneet mustalla seesamitofulla ja pikkelöidyllä lootuksella

vegaaninen

n. 20 kpl

4 pientä salaattikerää

1 purkki makeantulista pikkelöityä lootusta (*

n. 150 g retikkaa / retiisiä

Musta seesamitofu:

400 g kiinteää tofua

2 rkl neutraalin makuista kasviöljyä

3 rkl soijakastiketta

2 tl viismaustetta

1 tl murskattua sichuanpippuria

2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl mustaa tahinia

Taateli-gochujangtahna:

150 g tuoretta pehmeää taatelia

1 dl vettä

1 rkl gochujang-tahnaa

Tarjoiluun:

vegaanista (sriracha)majoneesia

mustia seesaminsiemeniä

*) pikkelöityä lootusta löytyy aasialaisista marketeista sekä kuvan mukaisina isoina viipaleina, että pitkinä ohuina lootusjuurina, joita voi itse pilkkoa pienempiin pätkiin. Suosittelen rohkeasti testaamaan!

Musta seesamitofu:

Leikkaa tofu pitkittäin neljäksi yhtä paksuksi levyksi. Levitä viipaleet keittiöpyyhkeen päälle. Peitä tofu toisella keittiöpyyhkeellä ja aseta levyjen päälle painoksi esim. puinen leikkuulauta. Jätä tofu näin pyyhkeisiin käärittynä painon alle noin puoleksi tunniksi. Tämä kuivattaa tofua niin, että se on helpompi paistaa rapeaksi ja mausteliemi imeytyy siihen myös paremmin.

Kun tofu on ollut tarpeeksi pitkään kuivahtamassa, leikkaa se reilun sentin kokoisiksi kuutioiksi. Tästä määrästä tofua pitäisi tulla n. 60-80 palaa, joten pyrkimys olisi siis saada tofua 3-4 palaa per salaattivene.

Paista tofukuutioita öljyssä keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä. Sekoita kaikki tofun mausteet yhteen pienessä kulhossa. Lisää pannulle mausteet ja sekoita kaikki yhteen pannua kevyesti ravistellen. Madalla lämpöä hieman ja jatka paistamista, kunnes mausteliemi on melkein kokonaan imeytynyt tofuun ja musta tahini takertuu lähes kuivaksi kerrokseksi tofukuutioiden pintaan.

Taateli-gochujangtahna:

Mikäli käytät pehmeitä tuoreita taateleita, niitä ei tarvitse liottaa – poista taateleista vain kivet. Mikäli käytät kuivempia taateleita, liota niitä runsaassa kylmässä vedessä yön yli. Valuta liotusvesi pois ja tarkista ettei taateleissa ole kiviä/kivensiruja. Soseuta sitten taatelit, vesi ja gochujang tasaiseksi tahnaksi.

Salaattiveneet:

Irroita salaatinkeristä uloimpia lehtiä yksi kerrallaan, kunnes lehdet muuttuvat liian pieniksi. Tarvitset lehtiä siis 20 kpl. Salaattien söpöt ja herkulliset pikku ytimet voi säästää ja käyttää toiste. Valuta lootus liemestään ja leikkaa isommat kiekot puoliksi. Viipaloi retikka/retiisi muutaman millin paksuiksi siivuiksi. Jos omistat hyvin pieniä piparkakkumuotteja tai japanilaisia ruokamuotteja (kuten minä), voit näperrellä retikasta vaikka mitä kuvioita. Viipaleet / kuutioit tms. toimivat silti aivan yhtä hyvin!

Sivele jokaisen salaatinlehden keskelle vajaa teelusikallinen taateli-gochujangtahnaa. Nosta salaattiveneeseen 3-4 palaa tofua, muutama pala pikkelöityä lootusta sekä rapean raikasta retikkaa/retiisiä. Ripottele päälle vielä muutamia mustia seesaminsiemeniä. Annoksen voi viimeistellä vielä majoneesilla, jonka rasvaisuus hieman pyöristää annoksen tulisuutta. Mikäli taas olet tulisen ystävä, voit valutella salaattiveneillä jopa srirachamajoneesia! Valinta on sinun 🙂

Ps. Vegaaninen olut ja ruoka -illassa paritimme salaattiveneille CoolHead Brewin loistavan maitohappobakteereja sisältävän Gut to be Good -american wild alen. Kyseinen olut on varsin raikas ja omaan makuuni juuri sopivan hapan, ja se pehmenteli salaattiveneiden mietoa poltetta oivallisesti. Hapanoluet ovat lempioluitani ja minusta ne sopivat hyvin monenlaisten ruokien kaveriksi. Yksi keino arvioida, sopisiko ruuan kylkeen hapan olut, on miettiä sopisiko annokseen tiraus limettiä tai sitruunaa. Jos vastaus on kyllä, kannattaa antaa hapanoluelle ruokajuomana tilaisuus!