Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit

by Juulia 1 Comment
Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit
SAMSUNG CSC

En ole varmaan ainoa, jolla on erityisiä “luksusherkkuja” – sellaisia, joihin ei arkena raaski tuhlata, joten niitä ostellaan vain spesiaalitilanteissa? Sisäfilepihvit sikseen, minulla tähän kategoriaan menee harvinaisemmat ja eksoottisemmat tuontihedelmät sekä -vihannekset, joita haaveilen eläkepäivinäni kasvattavan itse jossain Välimeren rannalla (suunitelmissa on myös vaihdantatalous naapurin viinitilan sekä lähimmän kalastajan kanssa).

Erityisen suurta luksusta minulle ovat tuoreet viikunat ja granaattiomenat: molemmat ovat hintavia jopa sesonkinaan, eikä niitä joka kaupasta edes saa, saatikka aina kun mieliteko iskee. Granaattiomena on sesongissa elikkä myös halvimmillan joulun tienoilla, tuoreiden viikunoiden kausi sen sijaan vetelee viimeisiään juuri nyt (kiitos taas Kausikalenteri tästäkin tiedosta!).

Juhlimme poikaystäväni Juuson kanssa toissaviikolla viiden kuukauden merkkipaalua. Ei ehkä kuullosta paljolta, mutta ottaen huomioon, että avioeroni jälkeen suhdeviritelmieni elinikä on tupannut olemaan max kolme kk, viisi on jo menestys! Ihan lupaavalta tämä suhde muutenkin vaikuttaa, sillä tämä ihana ja fiksu mies antoi minulle vapaat kädet juhla-aterian suhteen – lisäksi hänestä on ihanaa siivota keittiö jäljiltäni (jep, luitte ihan oikein)!

Eipä siis muuta kuin kauppaan rohmuamaan kaikkia ihania juhlaherkkuja! Meheviä viikunoita kahmin runsaasti, granaattiomenia piti saada tietysti myös. Lehtipersiljaa hamutessani mielessäni alkoi rakentua epämääräinen suunnitelma hyödyntää kotonani jo pidempään käyttämättömänä lojunutta trendimaustetta, za’ataria. Koska tämä herkullinen mausteseos on kotoisin Lähi-idästä, päätin että lähdemme juhlan kunniaksi makumatkalle tarkemmin määrittelemättömästi jonnekin tuonne Arabian niemimaalle 😀

Päädyin tarjoilemaan Juusolle eräänlaisen lämpimän salaatin joka koostui pinaatilla, rusinoilla ja pähkinöillä täytetyistä munakoisorullista,  granaattiomenalla maustetusta kananmaksasta sekä za’atar-jugurttikastikkeesta. Annos oli älyttömän herkullinen, mutta eihän sitä juhlapäivänä raaskinut sen kummemmin ruveta kameran kanssa häärimään, saatikka raapustelemaan blogipostauksia.

“Jouduinkin” siis kokkaamaan annoksen myöhemmin uudelleen. Samalla resepti hieman jalostui ja yksinkertaistui – kananmaksa jäi tästä annoksesta pois, mutta jahka ehdin, raapustan reseptin sillekin ylös, niin hyvää se nimittäin oli.

Tämä annos menee kahdelle nälkäiselle pääruuasta, tai neljälle alkuruuasta. Jos nälkä on suuren suuri, voi pihvien alle levittää kerroksen za’atarilla maustettua kuskusta, riisiä tai vaikkapa linssejä.

Makeansuolaiset munakoisopihvit 2:lle

1 pullea ja pitkä munakoiso + n. 1 tl hienoa suolaa

1 dl pähkinä-rusinasekoitusta (saksanpähkinää, pistaasia, pinjansiemeniä + sultana- tai muscatelrusinoita)

0,5 dl kasvislientä

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl saksanpähkinäöljyä

2 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl jauhettua kanelia

1 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

ruukku lehtipersiljaa

3 tuoretta viikunaa

1 granaattiomena

1 tuore chili

1 dl turkkilaista jugurttia

2-3 rkl za’ataria

(2 rkl pinjansiemeniä/pistaaseja koristeluun)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Viillä viipaleiden pintaan noin puolen sentin syvyiset ristiviillot ja ripottele viipaleiden päälle hieman hienoa suolaa.


Tarkkana paiston kanssa, etteivät pähkinät ja rusinat kärähdä (…kantapään kautta tämäkin neuvo annettu…)

Sekoita pähkinät ja rusinat saksanpähkinäöljyn sekä kasvisliemen ja silputun valkosipulin kanssa, anna vetäytyä hetki. Saksi pehmenneet pähkinät ja rusinat silpuksi tai käytä silppuria – tarkoitus ei ole kuitenkaan soseuttaa seosta. Mausta kanelilla, suolalla, valkopippurilla, juustokuminalla. Huuhtele munakoisot ja kuivaa huolella, levitä sitten mausteseos pihveille. Paista viipaleita uunin keskitasolla 30-40 minuuttia, tai kunnes ne ovat läpikypsiä mutta pysyvät vielä kasassa.

Valmistele viikunat pesemällä ja kuivaamalla ne hellävaroen. Leikkaa viikunat neljään osaan. Granaattiomenan siemenien irroitteluun on netti vinkkejä pullollaan, itse rakastan irroitella siemenet käsin lohkoistaan – olen kehitellyt siihen ihan oman tekniikan enkä innostu mistään kauhalla koputteluista. Mutta kukin tyylillään – pääasia että saadaan nämä ihanat mehupommit talteen ehjinä!

Kastike on poikkeuksellisen helppo kyhätä: sekoita vain za’ataria turkkilaiseen jugurttiin, just niin paljon kuin haluat. Kastikkeen voi tehdä ekana vetäytymään jääkaappiin, mutta hyvää se on hetikin syötynä.

Kokosin annokset tälläkertaa laudalle, mutta voihan ne rakennella myös suoraan lautasille. Pihvi valellaan jugurttikastikkeella, päälle ripotellaan reilusti lehtipersiljaa, hienonnettua chiliä, granaattiomenansiemeniä, vielä lisää pähkinöitä sekä viikunanlohkot. Kaveriksi vahvaa minttuteetä ja makumatka Arabiaan voi alkaa!

Ps. Za’ataria voi ostaa esim. Hakaniemen hallin maustekaupasta, mutta voipa sen sekoittaa itsekin. Resepti löytyy esim. Appelsiineja ja hunajaa -blogista 🙂

 

464 views

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla

by Juulia 4 Comments
Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla
DSC_0461

Kyllä vaan, tässä annoksessa on valkosuklaata!

Olenhan muistanut toitottaa, kuinka paljon rakastan haasteita (olen)? No NYT oli ehkä elämäni hauskin haaste: sain pyynnön kehitellä Fazerin leivontasuklaille luovia käyttötarkoituksia esim. brunssia varten. On ilmeisen selvää, että suklaasta tehdään useimmiten makeaa – eikä se ole haaste eikä mikään. Päätinkin siksi keksiä suklaille ainakin yhden suolaisen käyttötarkoituksen… ja lopultahan niitä tuli keksittyä muutamakin, mutta tämä paahdetun valkosuklaan käyttäminen keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa on ehdoton suosikkini.

DSC_0263

Kokkiohjelmia aktiivisesti seuraavat ovat ehkä nähneet, kuinka valkosuklaata paahdetaan, ja onpa se ainakin minulle tullut ravintolassakin vastaan. Valkosuklaa on sellaisenaan itselleni turhan imelää, mutta paahdettuna sen aromi ja koostumus muuttuu kiinnostavammaksi ja moniulotteisemmaksi. Niinpä lähdin nyt kehittelemään reseptiä paahdetun valkosuklaan ympärille.

20150218_143947

Valkosuklaan paahtaminen on aika helppoa, kunhan valitsee mahdollisimman rasvaisen suklaan – Fasun valkoisen leivontasuklaan rasvaprosentti yltääkin sopivasti yli kolmenkymmenen (mitä tässä tarkoituksessa olisi minimi).

Valkosuklaa paloitellaan leivinpaperille, ja lykätään matalaan lämpöön. Tutkimalla interwebin ihmeellistä maailmaa, löysin ohjeen, jossa käskettiin laittaa suklaa 120 asteeseen 30-60 minuutiksi, ja sekoitella suklaata kymmenen minuutin välein. Kun suklaata sekoittaa paahtumisen aikana, se pysyy sileänä ja paahtuu tasaisesti. Tällä tavoin käsitelty valkosuklaa muuttuu pikkuhiljaa kinuskin väriseksi, ja sen voi antaa jähmettyä takaisin kimpaleeksi tai käyttää sellaisenaan sulana, vaikkapa jäätelön kastikkeena.

Jos suklaan antaa kuitenkin paahtua hieman pidemmälle, se muuttuu rapeaksi ja murumaiseksi. Minä sain tämän aikaan hieman korkeammassa lämmössä (150 astetta), ja aikaa tähän taisi kulua reilu vartti. Tarkkana tosin saa olla, ettei suklaa pääse palamaan! Jäähtynyt valkosuklaa on helppo murentaa, ja se säilyy huoneenlämmössä ilmatiiviissä astiassa viikkotolkulla. Ja kyllä, se sopii VAIKKA MIHIN (testasin murua jopa parsakaalisalaatin kaverina!)

DSC_0376

DSC_0389

valkosuklaa ja keltajuuri ne yhteen soppii

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti valkosuklaamurulla 4:lle

500 g kelta-/raita-/punajuuria

150 g tuoreita vadelmia

4 tuoretta viikunaa

70 g tuoretta babypinaattia

50 g fetajuustoa (mieluusti vuohenmaitoon tehtyä)

4 rkl paahdettua valkosuklaamurua

loraus oliiviöljyä

DSC_0394

kastikkeeseen:

puolet vadelmista

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa, vastajauhettua mustapippuria

20150221_151228

Kastikkeen voi survoa haarukalla, mutta erityisen ihana ja ilmava siitä tulee blenderissä.

Pese ja siisti keltajuuret (leikkaa tyvi siistiksi ja poista vaurioituneet kohdat). Laita keltajuuret öljylorauksen kanssa uunivuokaan, ja paahda 200 asteessa noin tunti, tai kunnes ne ovat kypsiä. Pese viikunat ja pinaatti ja kuivaa ne hellävaroen. Lohko viikunat neljään, ja jaa pinaatti sekä viikunat neljälle lautaselle. Ota puolet vadelmista sivuun, ja survo loput haarukalla. Lisää survokseen oliiviöljy, hunaja, etikka ja sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla.

DSC_0432

Vallila Interiorin Cacao Fabrik sopii tänään keittiööni kuin (suklaa)nappi nenään!

Kun juurekset ovat hieman jäähtyneet, voit halutessasi kuoria ne. Minut on kasvatettu kotona syömään juurekset ja perunat kuorineen, joten itse skippaan kuorimiset! Lohko juurekset lautasille. Murustele päälle vuohemaitofeta, pirskottele vadelmakastike ja lisää lopuksi vielä tuoreet vadelmat sekä paahdettu valkosuklaamuru. Ripaus suolaa ja vastarouhittua mustapippuria vielä ja A VOT!!!

DSC_0453

DSC_0442

valkosuklaasalaatti

Salaatti maistui myös viimesunnuntaisella brunssilla. Kuva: Viena / Luukkuja

Yhteistyössä Vallila Interior, Fazer ja Asennemedia

149 views