Vappumunkit pekonihillolla

Vappumunkit pekonihillolla

 Kaupallisessa yhteistyössä Devil’s Rock ja Asennemedia

Tasan vuosi sitten mulla kävi todellinen munkki: tutustuin Juusoon. Opiskeluajoista tuttu naama pongahti Tinderissä vastaan ja treffeistä sovittiin samantein. Tavattiin Kurvissa, halattiin ja lampsittiin kaljalle Pikku-Vallilaan. Juteltiin menneistä ja todettiin että eihän me koskaan kunnolla tunnettukaan, muistettiin vain toistemme naamat jostain.

Käveltiin ympäri Vallilaa: katseltiin performanssitaidetta Nilsiänpuistikossa, juotiin halpaa punkkua Pasilan galleriassa, kuunneltiin karaokea Mustassa Härässä. Lainasin Juusolle toisen lapaseni, kun hänellä oli kevättakki päällä ja hän paleli. Kotiin oli lopulta pakko mennä vikalla metrolla ja taas halattiin … ja todettiin: ihan kuin olisi viettänyt illan vanhan ystävän kanssa. Se olikin menoa sitten se ♥

Viime vuonna emme vappua yhdessä vielä viettäneet, joten se olis eka yhteinen vappu edessä nyt – kaikki muut juhlat ollaankin jo ehditty tiiminä kokea. Koska en ole yksiäkään munkkeja eläissäni itse paistellut, on aika mahtavaa, että Juuson bravuureja keittiössä ovat leivontapuuhat, erityisesti munkkien ja pullien paistelu. Minulle taas sopii varsin hyvin niiden maistelu 😉

Parisuhteessa olis vissiin hyvä osata jakaa vastuuta, ja se jos mikä on minulle ollut aina vaikeaa. Olen pienestä asti tykännyt kantaa vastuuta vähän kaikesta sellaisestakin, joka ei minulle kuulu (tapa, josta yritän kovasti oppia eroon). Keittiössä itsevaltiaan rooli vasta korostuukin; kyylään epäluuloisesti muiden puuhia enkä malta olla neuvomatta sinne kokkamaan uskaltautuneita. Ärsyttävää! Juusolle isot pisteet siitä, että hän kärsivällisesti valtaa keittiöstäni itselleen tilaa huolimatta epäluuloisesta vahtaamisestani.

Minulle on tärkeää oppia antamaan Juusolle enemmän tilaa – niin keittiöstä, kuin elämästäni yleensä. Opettelin pitkään pärjäämään yksin, ja nyt pitäisi osata taas ottaa joku muukin huomioon. Siinä on välillä haastetta! Ekan yhteisen vuosipäivän ja vapun kunniaksi tehtiinkin vähän erilainen blogiyhteistyödiili: Juuso hoitaa munkit, minä niiden täytteet – yhteistyö, ystävyys ja avunanto kunniaan, vaikkei kylmä sota meidän välejä vaivaakkaan 😀

Blogiani pidempään lukeneet eivät ehkä suuresti ylläty siitä, että halusin keitellä näiden yhteistyömunkkiemme täytteeksi pekonihilloa – ne perinteisemmät makeat asiat kun nyt vaan eivät niin ole mun juttu. Makea maistuu minulle aina paremmin, kun sen kyljessä on vähän jotain suolaista (kuten esim. taannoinen Elvis-suklaani). Yhteistyömunkeista tuli siis pekonimunkkeja ja veikkaan, etteivät ne ole ihan jokaisen makuun. Tärkeintä kuitenkin just nyt on, että ne ovat meidän makuun.

Pekonihillotäytteisten vappumunkkien kylkeen on tietysti avattava myös kuplivaa, onhan kyseessä kuitenkin sekä vappu, että meidän eka vuosipäivä! Makeiden mutta aavistuksen suolaisten munkkien kaveriksi sopii hyvin puolikuiva kuohari, rutikuiva kun korostaisi munkkien makeutta makuuni liikaa. Sitä makeaahan en varmaan edes avaisi… (onko sellaista olemassa kuin hyvää makeaa kuoharia?)

Suomen juoduimman valkkarin, Devil’s Rock Rieslingin kuohariversio Devil’s Rock Riesling Sec kustantaa Alkossa vain reilut 10 € ja on hinta-laatusuhteeltaan loistava valinta rentoon piknikpöytään. Hunajaiset omena- ja päärynäaromit sopivat erinomaisesti aavistuksen savuisella ja suolaisenmakealla pekonihillolla täytetyn munkin kylkeen, mutta koska viini ei ole kovin makea, se toimii myös piknikpöydän muiden antimien kaverina. Helppous ja rentous ovat ainakin minulle vappuna valttia, joten hoidan tarjoilut mielelläni yhden viinin taktiikkalla 🙂

Pekonihullun vappumunkit ♥

Juuson munkkiresepti pohjaa Marttojen ohjeeseen, tosin Amerikkavuosiensa aikana Juuso tottui tekemään munkkitaikinansa soijamaitoon. Marttojen käyttämä margariini taas vaihtuu voihin. Lehmänmaidon sijaan soijamaitoa, kasvimargariinin sijaan lehmänmaidosta tehtyä voita … joku logiikka tässä kai on, mutta en kyseenalaista, en (!) Kyllä munkkimies tietää ♥

Pekonihillo:

140 g savupekonia (palvattua)

1 rkl oliiviöljyä

80 g kuivattuja viikunoita

1 dl viskiä

0,5 dl vettä

1 keskikokoinen keltasipuli

2 pulleaa valkosipulinkynttä

1 mieto chili (jalapeno)

¾ dl omenaviinietikkaa

½ dl vaahterasiirappia

2 rkl ruokosokeria

¼ kanelia

¼ inkivääriä

¼ suolaa

Puolita viikunat ja laita ne viskin ja veden seokseen likoamaan. Kuutioi sipuli ja pekoni, viipaloi valkosipuli sekä chili. Paista kaikkia keskilämmöllä pienessä kattilassa, kunnes sekä pekoni että sipuli saa vähän väriä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruskistaa seosta kuin kevyesti. Lisää kattilaan viikunat liotusliemineen, sekä kaikki loput raaka-aineet.

Anna seoksen porista miedolla lämmöllä, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Jäähdytä seos ja soseuta sitä sen verran, että jäljellä on vain muutamia isompia sattumia. Mikäli et käytä hilloa heti, säilytä sitä kannellisessa purkissa jääkaapissa – hillo säilyy noin viikon … siis jos säilyy (sopii nimittäin tosi hyvin esim. burgerin väliin). Munkkeihin hillon saa kätevimmin trööttäiltyä pursotuspussista.

Munkkitaikina (10-14 kpl):

5 dl soijamaitoa

1,5 dl sokeria

50 g tuorehiivaa

1 muna

½ tl suolaa

2 tl kardemummaa

100 g voita

15-16 dl vehnäjauhoja

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Lämmitä soijamaito reilusti kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita maitoon sokeri, mausteet ja muna ja sekoita, kunnes seos jäähtyy kädenlämöiseksi (munan lisääminen ja sekoittaminen jäähdyttää seosta). Murusta ja liuota hiiva nesteeseen. Lisää jäähtynyt voi ja sekoita, ala lisäämään jauhoja ensin vispilällä vispaten, desi kerrallaan.

Vispaa taikinaa niin kauan kuin pystyt ja vaihda sitten käsivoimiin. Vaivaa taikinaa edelleen jauhoja desi kerrallaan lisäten, kunnes taikina on pehmeää muttei enää tartu käsiin niin pahasti (taikina saa siis olla mieluummin hieman liian kosteaa kuin liian kuivaa). Jätä peitettynä nousemaan kolmeksi vartiksi.

Muotoile taikinasta keskikokoisia palleroita ja jätä ne kohoamaan liinan alle vielä vartiksi. Kuumenna kannellisessa kattilassa litra rypsiöljyä 180 asteeseen. Pidä kansi lähellä, äläkä käytä liesituuletinta – rasvapalovaara on kuitenkin uppopaistohommissa aina hyvä muistaa. Paista munkkeja 2-3 kerrallaan molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarkasta ekasta munkista kypsyys tikulla ja säädä paistoaikaa sen mukaan: munkki on keskeltäkin kypsä, mikäli tikkuun ei tartu taikinaa.

Valuta munkeista enimmät paistoöljyt talouspaperin päällä. Pistä veistellä munkin kylkeen pieni ja syvä viilto, jonka kautta voit täyttää munkin. Pyörittele täytetyt munkit lopuksi chilihiutaleilla ja rapeaksi paistetulla ja murustetulla pekonilla maustetussa kidesokerissa.

Pekonimunkki on hyvä tarjoilla vielä hieman lämpimänä ja kuohuviini jääkylmänä. Kippis!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta suljettu.

863 views

Varaslähtö jouluun: viikunainen possurulla

by Juulia
Varaslähtö jouluun: viikunainen possurulla
SAMSUNG CSC

Yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Jos minulta kysytään, mikä joulussa on parasta, vastaan empimättä “ruoka”. Heti perään korjaan toki, “laatuaika perheen kanssa” – mutta laatuajallahan tarkoitan tietysti sekä kokkailua, että syömistä, ja perheen läsnäolo on molempien aktiviteettien överiksi vetämisen paras perustelu.

Pääsin ottamaan tänä vuonna varaslähdön joulukokkailuihin, kun sain Social Winesilta testiin muutamia jouluisia punaviinejä, ja tehtävän kehitellä niiden kaveriksi jouluherkkuja. Eipä tarvitse kahdesti kehottaa!

Viinien joukosta löytyi heti muutama jo entuudestaan tuttu kaveri: sekä McGuigan Bin 3000 Merlot, että Pata Negra Gran Reserva ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan erinomaisten, noin kympin hintaisten vakio-ostosteni listalla jo useamman vuoden. Molemmat näistä viineistä olen bongannut Vuoden Viinit -kisan menestyjien joukosta (juu, olen just niitä tyyppejä, jotka käyvät Alkossa nenä kiinni ruttuisessa ja korvamerkintöjä vilisevässä Viinistä Viiniin -kirjassa).

Pakettia kaivellessani esiin putkahti myös mielenkiintoisen näköinen pullo, jota en ole ennen nähnytkään: Los Monteros Crianza. Pikaisen guuglauksen perusteella kyseinen viini on välttänyt jostain kumman syystä seulani, vaikka onkin voittanut Vuoden Viinit -kisassa lähes vuosittain erinäisiä palkintoja.

Päätin jostain ihmeen syystä pelata kuitenkin varman päälle, ja kehitellä ruokani tutuille viineille eli Pata Negralle ja McGuigan Merlot‘lle. Mielessäni oli pyörinyt jo pidempään talvinen makumuisto lapsuudesta: äidin kuivatuilla aprikooseilla ja luumuilla täytetty possunfilee. Koska sekä possu, että kuivatut hedelmät ovat ainakin meidän perheessä joulun klassikkomakuja, halusin kyhäillä oman versioni tästä talvisesta herkusta viinien kaveriksi – pakon edessä, itseasiassa – äiti kun ei meinannut muistaa kyseistä ruokaa koskaan tehneensäkään 😀

Ideoin vielä possulle teemaan sopivat jouluiset lisukkeet: vaniljalla maustettua palsternakkasosetta edustamaan joululaatikoiden makeita ja mausteisia makuja, ja haudutettua punakaalia – jouluklassikko sekin. Ostinpa kaupasta kastanjoitakin, ekaa kertaa ikinä! Ja simsalabim: joulusimulaattori oli valmiina käynnistykseen!

Tapani parittaa ruokaa ja viiniä perustuu eräänlaiseen salapoliisityöhön: kaivelen netistä artikkeleita, etsin tietoja rypäleistä ja arvioita viineistä. Rakentelen sitten oppimani perusteella eräänlaista makupalapeliä sekä ruuan että viinin erilaisista komponenteista.

Koska jouluisa ruokani sisältää reilusti makeutta ja hedelmäisiä aromeja, se tarvitsee viinin, joka pärjää sekä makeudelle, että punakaalin kevyelle kirpeydelle, mutta ei ole liian tuhti vähärasvaiselle ja miedolle porsaanlihalle. Salapoliisityöni ansiosta tiedän, että makeahko ruoka kaipaa viiniltä jonkun verran sekä hapokkuutta, että tanniineja – liiat tanniinit sen sijaan jyräävät kevyen possun.

Mc Guigan Bin 3000 Merlot on mauiltaan täynnä luumua, kirsikkaa ja karpaloa, ja se on kevyen hapokas sekä kypsän tanniininen.  Pata Negra taas on aromeiltaan melkein identtinen annokseni kanssa: siitä löytyy vuoden tammitynnyröinnin ansiosta miellyttävää paahteisuutta, vaniljaa, kuivia hedelmiä sekä vahvat mutta silkkisenpehmeät tanniinit. Teoriassa siis molempien viinien pitäisi toimia annokseni kanssa. Eipä sitten muuta kuin testaamaan suunnitelmaa käytännössä!

Viinin ja ruuan paritusteoriat voivat monesti näyttää paperilla hyvältä, mutta käytännössä saattaa huomata yhtälöstä unohtuneen jonkun kokonaisuutta muuttavan osan – niinpä olenkin varsin tyytyväinen tämänkertaiseen paritukseeni. Molemmat viinit toimivat mallikkaasti ruuan kavereina, vaikka Merlot ei täyteläisen ja makean annoksen kanssa täysin oikeuksiinsa päässytkään – possulle se riitti, palsternakkasoseelle se taas jäi vähän liian kevyeksi.

Pata Negra täydensi ateriaa kokonaisuudessaan paremmin: viini korosti ruuan pehmeyttä, mutta hillitsi samalla annoksen runsaanpuoleisia hedelmä- ja vanilja-aromeja. Sekä ruoka että viini maistuivat yhdessä paremmilta, ja sehän on juuri se, mihin niiden yhdistelyssä tietysti pyrinkin!

Jälkikäteen ajatellen taisin olla hieman nössö, kun en avannut sitä jokeripulloa, Los Monteros Crianzaa. Ei ole tapani mukaista olla moinen varmanpäällepelaaja! Nynnyilyni harmittaa edelleen sen verran, että olen päättänyt nostaa kyseisen viinin sinne ihan oikeaan joulupöytään: tulikoe Crianzalle on siis vielä edessä!

Viikunainen possurulla 4:lle

n. 600 g possun ulkofilettä

1 iso keltasipuli

4 valkosipulin kynttä

50 g voita

1 tl hunajaa

puoli ruukkua salviaa

1 dl rommia

6 kuivattua viikunaa

4 kuivattua luumua / aprikoosia

0,5 dl pinjansiemeniä / muutama paahdettu ja rouhittu kastanja

suolaa, mustapippuria

50 g voita

Anna possun lämmetä huoneenlämpöiseksi. Puolita viikunat sekä luumut, ja laita ne likoamaan rommiin. Irrottele lihapalasta kalvot ja rasva, mikäli niitä on. Leikkaa palan ylin kolmasosa toiselta sivulta auki niin, että se pysyy palassa toiselta reunaltaan kiinni. Käännä pala ympäri, ja tee sama toiselle puolelle: sivusta katsottuna pala näyttää tässä vaiheessa hieman s-kirjaimelta. Avaa molemmat viillot auki levyksi ja nuiji näin aikaansaamaasi pitkää suorakaidetta hieman ohuemmaksi.

Silppua sipuli ja paista sitä voissa, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää silputtu valkosipuli ja jatka paistamista, kunnes sipulit ovat kullanruskeita ja karamellisoituneita. Varo kuitenkin polttamasta valkosipulia! Lisää pannulle pinjansiemenet, ja paahda niihinkin hieman väriä. Mausta sipuliseos hunajalla, suolalla ja pippurilla.

Levitä seos fileelle. Lisää sipulin päälle reilusti salvianlehtiä, ja asettele rommissa muhineet kuivahedelmät levyn toiseen lyhyeen laitaan. Säästä yli jäänyt rommi! Rullaa levy mahdollisimman tiukasti ja tuupi ulos pyrkiviä herkkuja samalla takaisin rullaan (mokomat!). Sido rulla tiukasti paistilangalla.

 

Paista rullaan kunnolla väriä pannulla, ja kääri se sitten folioon. Lykkää se uuniin 150 asteeseen noin tunniksi – kun paistomittari näyttää noin 70 astetta ota rulla uunista pöydälle lepäilemään vartiksi. Sisälämpö nousee vielä muutaman asteen possun levätessä, joten itse otan possun uunista jo 68 asteisena.

Leikkaa rulla noin sentin paksuisiksi viipaleiksi (2 per ruokailija). Ota rullasta valuva neste huolella talteen: kiehauta sitä kuivahedelmien liotusrommin kanssa muutama minuutti, jotta neste hieman sakenee. Sekoita liemeen loppu voi ja valuta viipaloidun possurullan päälle. Ai NAM!!! Se on joulu ny!

Tarjoilin possurullani joulun henkeen satsumamehussa haudutetun punakaalin sekä vaniljaisen palsternakkasoseen kera.

Pirteä punakaali:

n. 400 g suikaloitua punakaalia

1 rkl öljyä

1 rkl hunajaa

0,5 dl vettä

suolaa, pippuria

muutama oksa tuoretta meiramia

1-2 mehukkaan satsuman/mandariinin/kelmentiinin mehu

Kuullota punakaalisuikaleita öljyssä tovi, lisää hunaja ja vesi sekä meiramin oksat, ja hauduttele kaali kannen alla pehmeäksi (noin puoli tuntia). Mausta kaali pikkusitruksen mehulla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Palsternakkasose 4:lle

400 g palsternakkaa

2 isoa jauhoista perunaa

n. 2 dl kermaa tai täysmaitoa

0,5 tl jauhettua vaniljaa (ei vaniljasokeria!)

0,5 tl kanelia

1-2 tl suolaa

Kuori perunat sekä palsternakat, kuutioi parin sentin paloiksi ja keitä kypsiksi. Valuta vesi pois ja lisää kattilaan kerma sekä vanilja. Määrää voi olla vaikea arvioida, joten lisää ensin desi, soseuta, ja lisää nestettä mikäli sose on mielestäsi liian paksua. Lämmitä sose varovasti miedolla lämmöllä, ja mausta suolalla makusi mukaan – itse tykkään maustaa soseeni melko suolaiseksi saadakseni muutoin aika makeaan kokonaisuuteen hieman enemmän särmää.

Aterian jälkeen mies käski olemaan tekemättä mitään ja tiskasi sekä siivosi keittiön, joten istuskelin pöydässä viiniä siemaillen, kynttilää tuijotellen, paahdettuja kastanjoita kuorien… Tilanne olisi varmaan mennyt täydestä aitona jouluna, ellei ympäriltä olisi puuttunut liutaa perheenjäseniä makoilemassa mahat pullollaan.

Pehmeän ja suolaisen voin kera napsitut kastanjat osoittautuivat loistokumppaniksi Merlotille! Koska kyseessä olivat elämäni ensimmäiset itse paahdetut kastanjat, en ollut osannut miettiä niitä etukäteen sen kummemmin viinin näkökulmasta – yhdistelmä pääsi yllättämään täysin. Pistääkin miettimään, kannattaisiko minun viettää joka vuosi useampi joulu, jotta ehtisin myös nauttimaan niistä loihtimistani herkuista?

277 views

Granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa

by Juulia 2 Comments
Granaattiomenalla maustettua broilerinmaksaa
SAMSUNG CSC

Harvempi meistä on neutraali suhteessa maksaruokiin, eikä ihme: kelleppä ei tulisi maksasta mieleen koulun harmaat maksapihvit, tai se iänikuinen makuasioiden kiistakapula, maksalaatikko? Pikaisen galluppini mukaan maksasta joko tykkää, tai siihen ei koske pitkällä kepilläkään. Itse rakastin maksalaatikkoa lapsena, erityisesti rusinoilla, mutta olen varsin tietoinen siitä että kuulun tämän asian suhteen vähemmistöön.

Kun aloitin syömään lihaa 14 vuoden kasvisyönnin jälkeen, iski eräänä ravintolailtana yllättävä mielihalu: paistettu poronmaksa. Annos hyppäsi listalta silmiini kutsuvasti, ja vaikka en tuolloin ollut maksaa moisessa muodossa eläissäni syönyt, tunne oli niin vahva että tilasin annoksen epäröimättä. Elämys oli ikimuistoinen, ja minusta tuli tuolloin kertaheitolla maksafani.

Kotona olen toistaiseksi valmistanut vain naudan maksaa: perinteisesti sipulin kera, välillä jallukermakastikkeella – himo maksaan iskee tasaisin välein. Niin paljon kuin siitä pidänkin, välillä minuakin hieman ällöttää ne jänteet ja kalvot… niinpä pienikokoinen kananmaksa on alkanut kiinnostamaan kokoajan enemmän. Utaliaisuuttani on nostanut erityisesti Instagramissa seuraamani Paleo Chef, joka hehkuttaa kananmaksaa harva se päivä.

Koska kananmaksa on nautaan sekä riistaan verrattuna miedomman makuista, eikä siitä tarvitse juuri jänteitä tai kalvoja siistiä, se on varsin aloittelijaystävällinen tie maksaruokien maailmaan, ja ehkä jopa auttaa taltuttamaan muutamat lapsuuden traumat 🙂 suosittelenkin kokeilemaan sitä rohkeasti. Itse en ole vielä ostosreissuillani törmännyt kananmaksaan, sen sijaan broilerinmaksaa tuntuu olevan pienimmissäkin kaupoissa. Ihanteellistahan se olisi löytyy tämäkin luomuna, mutta paremman puutteessa tällä mennään. Ehkä pitää piipahtaa vielä kurkkimassa etnisten kauppojen sekä kauppahallien valikoimat!

Itse paistelin ensimmäiset broilerinmaksani vasta muutama viikko takaperin mausteisten munakoisopihvien kaveriksi, ja sormeni ovat syyhynneet siitä asti päästä uudestaan tämän raaka-aineen kimppuun. Idea granaattiomenasiirapin käyttämiselle tuli, kun etsiskelin taannoin inspiraatiota arabialaiseen makumaailmaan, ja bongasin Iranilaisen Yasminin Saffron Tales -blogin kananmaksaresepteineen.

Kokkailemaan ehdin tällä hetkellä harvemmin, ja kun valoisa aika näin kaamoksen kynnyksellä on jatkuvasti enemmän kortilla, päädyin tänään kokkaamaan maksaa aamupalaksi! Ei kuulkaas yhtään hullumpi startti päivälle tämäkään 😀

Granaattiomenalla maustettua kananmaksaa 2:lle

300 g broilerinmaksoja

150 g kivettömiä viinirypäleitä

2-3 valkosipulin kynttä

1 mieto chili

3 rkl oliiviöljyä

2 rkl granaattiomenasiirappia

nippu lehtipersiljaa

suolaa, mustapippuria

(1 tl sumakkia)

1 vihreä tomaatti / muutama tuore viikuna / yhden granaattiomenan siemenet

(1 satsuma/mandariini)

(2-3 rkl paahdettuja mantelilastuja)

Sulata broilerinmaksat rauhassa yön yli jääkaapissa, valuta ja taputtele palaset talouspaperilla kuiviksi. Irroittele palat toisistaan saksilla mutta älä muuten pilko paloja (paitsi jos seassa on yksi valtava ja loput pieniä, tuolloin on tietysti fiksua puolittaa se jättiläinen).

Pilko valkosipulit sekä chili pieneksi. Kuumenna oliiviöljy isossa paistinpannussa ja lisää sekaan valkosipuli, chili sekä (puolitetut) viinirypäleet. Paista hetki kokoajan sekoittaen. Lisää maksa pannuun ja anna paistua koskematta noin minuutin verran, käännä sitten maksat ja paista myös toista puolta noin minuutti. Pannu saa olla melkoisen kuuma, maksaan saisi mieluusti tulla kunnon paistopinta.

SAMSUNG CSC

Tärkeintä maksahommissa on olla reipas: älä paista maksaa läpikypsäksi.

Kun kummatkin puolet on ruskistettu, alenna lämpöä ja lisää pannulle granaattiomenasiirappi – sekoita huolella. Mausta suolalla ja vastarouhitulla pippurilla, sekä halutessasi lisää sitruksista kirpeyttä, sumakilla.

Maksa on parasta, kun se jää sisältä hieman punertavaksi, voit testata kypsyyttä esim. halkaisemalla yhden keskikokoisen maksan. Siirrä pannu pois liedeltä kun esimerkkikappale on pinnalta ruskea mutta sisältä punertava. Tähän menee maksimissaan viisi minuuttia, joten kyseessä on sulatusaikaa lukuunottamatta melkoinen pikaruoka!

Tarjoile maksa heti, esim. rapean leivän päällä. Kokoa annos kahdelle rapeaksi paahdetulle maalaisleivänsiivulle, valuta pannulle jäänyt kastike päälle ja koristele vihreillä tomaattikuutioilla, granaattiomenan siemenillä tai viikunalla sekä persiljalla. Myös kanaliemellä, kanelilla ja manteleilla maustettu kuskus toimii hyvin maksan alustana, tällöin tosin annoksen päälle kannattaa puristaa vielä yhden satsuman tms. mehu mehevöittämään annosta entisestään.

Ps. Varmaan tiesittekin, että maksa on sekä edullista, että todella terveellistä ruokaa: se on täynnä mm. proteiinia, rautaa, A-vitamiini, B12-vitamiinia sekä folaattia. Raskaana oleville maksaa kuitenkaan ei suositella, koska liika A-vitamiini ei ole sikiölle hyväksi. Aiheesta lisää esim. täällä.

128 views

Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit

by Juulia 1 Comment
Makumatkalla: Arabialaiset munakoisopihvit
SAMSUNG CSC

En ole varmaan ainoa, jolla on erityisiä “luksusherkkuja” – sellaisia, joihin ei arkena raaski tuhlata, joten niitä ostellaan vain spesiaalitilanteissa? Sisäfilepihvit sikseen, minulla tähän kategoriaan menee harvinaisemmat ja eksoottisemmat tuontihedelmät sekä -vihannekset, joita haaveilen eläkepäivinäni kasvattavan itse jossain Välimeren rannalla (suunitelmissa on myös vaihdantatalous naapurin viinitilan sekä lähimmän kalastajan kanssa).

Erityisen suurta luksusta minulle ovat tuoreet viikunat ja granaattiomenat: molemmat ovat hintavia jopa sesonkinaan, eikä niitä joka kaupasta edes saa, saatikka aina kun mieliteko iskee. Granaattiomena on sesongissa elikkä myös halvimmillan joulun tienoilla, tuoreiden viikunoiden kausi sen sijaan vetelee viimeisiään juuri nyt (kiitos taas Kausikalenteri tästäkin tiedosta!).

Juhlimme poikaystäväni Juuson kanssa toissaviikolla viiden kuukauden merkkipaalua. Ei ehkä kuullosta paljolta, mutta ottaen huomioon, että avioeroni jälkeen suhdeviritelmieni elinikä on tupannut olemaan max kolme kk, viisi on jo menestys! Ihan lupaavalta tämä suhde muutenkin vaikuttaa, sillä tämä ihana ja fiksu mies antoi minulle vapaat kädet juhla-aterian suhteen – lisäksi hänestä on ihanaa siivota keittiö jäljiltäni (jep, luitte ihan oikein)!

Eipä siis muuta kuin kauppaan rohmuamaan kaikkia ihania juhlaherkkuja! Meheviä viikunoita kahmin runsaasti, granaattiomenia piti saada tietysti myös. Lehtipersiljaa hamutessani mielessäni alkoi rakentua epämääräinen suunnitelma hyödyntää kotonani jo pidempään käyttämättömänä lojunutta trendimaustetta, za’ataria. Koska tämä herkullinen mausteseos on kotoisin Lähi-idästä, päätin että lähdemme juhlan kunniaksi makumatkalle tarkemmin määrittelemättömästi jonnekin tuonne Arabian niemimaalle 😀

Päädyin tarjoilemaan Juusolle eräänlaisen lämpimän salaatin joka koostui pinaatilla, rusinoilla ja pähkinöillä täytetyistä munakoisorullista,  granaattiomenalla maustetusta kananmaksasta sekä za’atar-jugurttikastikkeesta. Annos oli älyttömän herkullinen, mutta eihän sitä juhlapäivänä raaskinut sen kummemmin ruveta kameran kanssa häärimään, saatikka raapustelemaan blogipostauksia.

“Jouduinkin” siis kokkaamaan annoksen myöhemmin uudelleen. Samalla resepti hieman jalostui ja yksinkertaistui – kananmaksa jäi tästä annoksesta pois, mutta jahka ehdin, raapustan reseptin sillekin ylös, niin hyvää se nimittäin oli.

Tämä annos menee kahdelle nälkäiselle pääruuasta, tai neljälle alkuruuasta. Jos nälkä on suuren suuri, voi pihvien alle levittää kerroksen za’atarilla maustettua kuskusta, riisiä tai vaikkapa linssejä.

Makeansuolaiset munakoisopihvit 2:lle

1 pullea ja pitkä munakoiso + n. 1 tl hienoa suolaa

1 dl pähkinä-rusinasekoitusta (saksanpähkinää, pistaasia, pinjansiemeniä + sultana- tai muscatelrusinoita)

0,5 dl kasvislientä

1-2 valkosipulin kynttä

1 rkl saksanpähkinäöljyä

2 tl jauhettua juustokuminaa

1 tl jauhettua kanelia

1 tl suolaa

0,5 tl valkopippuria

ruukku lehtipersiljaa

3 tuoretta viikunaa

1 granaattiomena

1 tuore chili

1 dl turkkilaista jugurttia

2-3 rkl za’ataria

(2 rkl pinjansiemeniä/pistaaseja koristeluun)

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa munakoiso pitkittäin neljäksi noin sentin paksuiseksi viipaleeksi. Viillä viipaleiden pintaan noin puolen sentin syvyiset ristiviillot ja ripottele viipaleiden päälle hieman hienoa suolaa.


Tarkkana paiston kanssa, etteivät pähkinät ja rusinat kärähdä (…kantapään kautta tämäkin neuvo annettu…)

Sekoita pähkinät ja rusinat saksanpähkinäöljyn sekä kasvisliemen ja silputun valkosipulin kanssa, anna vetäytyä hetki. Saksi pehmenneet pähkinät ja rusinat silpuksi tai käytä silppuria – tarkoitus ei ole kuitenkaan soseuttaa seosta. Mausta kanelilla, suolalla, valkopippurilla, juustokuminalla. Huuhtele munakoisot ja kuivaa huolella, levitä sitten mausteseos pihveille. Paista viipaleita uunin keskitasolla 30-40 minuuttia, tai kunnes ne ovat läpikypsiä mutta pysyvät vielä kasassa.

Valmistele viikunat pesemällä ja kuivaamalla ne hellävaroen. Leikkaa viikunat neljään osaan. Granaattiomenan siemenien irroitteluun on netti vinkkejä pullollaan, itse rakastan irroitella siemenet käsin lohkoistaan – olen kehitellyt siihen ihan oman tekniikan enkä innostu mistään kauhalla koputteluista. Mutta kukin tyylillään – pääasia että saadaan nämä ihanat mehupommit talteen ehjinä!

Kastike on poikkeuksellisen helppo kyhätä: sekoita vain za’ataria turkkilaiseen jugurttiin, just niin paljon kuin haluat. Kastikkeen voi tehdä ekana vetäytymään jääkaappiin, mutta hyvää se on hetikin syötynä.

Kokosin annokset tälläkertaa laudalle, mutta voihan ne rakennella myös suoraan lautasille. Pihvi valellaan jugurttikastikkeella, päälle ripotellaan reilusti lehtipersiljaa, hienonnettua chiliä, granaattiomenansiemeniä, vielä lisää pähkinöitä sekä viikunanlohkot. Kaveriksi vahvaa minttuteetä ja makumatka Arabiaan voi alkaa!

Ps. Za’ataria voi ostaa esim. Hakaniemen hallin maustekaupasta, mutta voipa sen sekoittaa itsekin. Resepti löytyy esim. Appelsiineja ja hunajaa -blogista 🙂

 

460 views