Vesimeloni-fetasalaatti chiliöljyllä

by Juulia 0 Comments
Vesimeloni-fetasalaatti chiliöljyllä

vesimeloni-fetasalaatti

Vesimeloni-fetasalaatti: helppoa ja herkullista!

Helppoa ja herkullista

Kun edellinen postaukseni oli sieltä ruokahulluuden äärilaidalta, on tänään ehkä ihan hyvä ottaa käsittelyyn jotain helppoa ja herkullista: vesimeloni-fetasalaatti, jonka juju on chiliöljy! Ei huolta, sen ei tarvitse olla sitä viimeeksi kynäilemääni työlästä kotitekoista chiliöljyä, myös kaupan valmis käy. Ja siis ihan minkälainen vain! Kunhan sitä on.

Vesimelonin makea raikkaus, fetan terävä suolaisuus ja tulinen öljy on hauska yhdistelmä vastakohtia, jotka tukevat toisiaan. Bonuksena sekaan voi heittää esim. mansikoita tai avomaankurkkua, mutta sen enempää en kyllä tällä kertaa säätäisi!

feta vesimeloni

Kun meiltä tuota sichuanilaiseen tapaan valmistettua chiliöljyä kotoa löytyy, käytän tässä virityksessä yleensä sitä. Toinen hyväksi koettu on Lao Gan Ma Chili Crisp… mutta hyvin tässä toimisi tosiaan ihan se pizzapaikkojenkin chiliöljy! Pääasia on, että salaatissa on pientä potkua.

Vesimeloni-fetasalaatti

2:lle

¼ vesimelonia kuutoina

1 kevät/kesäsipuli varsineen silputtuna

n. 100 g fetaa murusteltuna

1-3 rkl chiliöljyä (maun mukaan)

(kourallinen puolitettuja mansikoita ja/tai 1 kuorittu ja kuutioitu avomaankurkku)

Annostele kahdella lautaselle vesimeloni ja sipuli sekä avomaankurkku ja/tai mansikat, jos niitä käytät. Murustele päälle feta. Lusikoi lopuksi salaatille maun mukaan chiliöljyä. Tarjoile heti!

Kylkiäisiksi sopii omasta mielestäni erinomaisesti joku kepeä ja kesäinen gose, berliner weisse tai hedelmäinen/marjainen sour ale.

vesimeloni feta

128 views

Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

by Juulia 0 Comments
Gazpacho: kesän sesonkiherkku nro 1!

vesimelonigazpacho

Gazpacho, gazpacho, gazpacho.

Se on gazpacho-sesonki nyt. Mikään ei taida olla itselleni enempää kesäruoka, kuin tämä kylmä keitto. Vaikka kehittelen siitä harva se kesä jonkin uuden version, palaan aina syömään myös sitä perinteistä tomaattigazpachoa. Tänä kesänä gazpachosesonki on kuitenkin aloitettu vesimelonigazpacholla! Gazpachon parhaita puolia kesäruokana on minusta muuten se, että sitä voi tehdä halutessaan jääkaappiin vaikka kuinka ison satsin ja nautiskella menemään useamman päivän samalla vaivalla.

Blogin arkistoista löytyy jo vuosien takaa näpyttelemäni vesimelonigazpachon versio. Ero tämänpäiväiseen on siinä, että tällä kertaa tässä vesimelonigazpachossa on mukana reilusti myös tomaatteja, paprikaa ja kurkkua. Marjoilla tosin viimeistelen tämänpäiväisenkin keiton! Alla lista blogistani löytyvistä gazpachoresepteistä:

gazpacho reception

Mitat ovat suuntaa-antavia, gazpacho kun on ainakin itselleni sellainen ruoka, jota tehdään aina vähän eri raaka-aineista ja määristä, riippuen mitä kotoa kulloinkin löytyy. Pääasia on, että mausta löytyy sopivasti sipulia ja valkosipulia ja että keiton maustaa tarpeeksi reilusti suolalla ja oliiviöljyllä. Jos koostumus uhkaa olla turhan “vetinen” sekaan voi soseuttaa vedessä pehmennetyn ja kuivaksi puristetun vaalean leivän palan.

Vesimeloni-gazpacho

2:lle

puolikas pieni vesimeloni

1 valkosipulin kynsi

noin puolen sitruunan mehu

1 pieni kesäsipuli ilman vartta

1 keltainen paprika (tai tuollainen kuvassa näkyvä hauska raidallinen 🙂 )

1 avomaan kurkku

kymmenisen kirsikkatomaattia

kourallinen minttua

puolisen desiä oliiviöljyä (itse laitan määrästä osan savustettua oliiviöljyä)

maun mukaan suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

(pala vaaleaa leipää vedessä liotettuna ja kuivaksi puristettuna)

Tarjoiluun:

minttua

kourallinen marjoja (karhunvatukoita, mustikoita…)

oliiviöljyä

paahdettuja pinjansiemeniä

Raasta valkosipuli tai hierrä se veitsen lappeella muussiksi suolaripauksen kera. Laita valkosipuli kulhoon ja purista sitruunamehu päälle. Kuutioi vesimeloni (poista näkyvät siemenet), kuori ja kuutioi kurkku, puolita kirsikkatomaatit ja paloittelee paprika sekä pieni kesäsipuli. Lisää kulhoon vielä kourallinen mintunlehtiä.

Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi. Lorota sekaan oliiviöljy ja soseuta vielä tasaiseksi. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Tarkista maku – vesimeloni ja paprika tuovat keittoon makeutta joten suolaa pitää olla sopivasti tasapainottamaan sitä. Lisää tarvittaessa myös puristus sitruunaa tai muutama pala lisää vesimelonia mikäli kaipaat lisää makeutta tai hapokkuutta. Mikäli haluat keitosta paksumman, soseuta lopuksi sekaan muutaman minuutin ajan liotettu ja kuivaksi puristettu leivänpala. Jos vain suinkin raaskit odottaa hieman, laitan keitto jääkaappiin vetäytymään tunniksi ja tarjoile vasta sitten.

Tarjoile keitto oliiviöljylorauksen, muutaman mintunlehden ja marjan sekä paahdettujen pinjansiemenien kera.

herne

Lompsis!

Tämän jutun myötä blogini jää reseptiikan osalta kesälomalle. Postailen heinäkuun ajan matkaraporttia viimekesäiseltä Amerikanreissultamme 🙂 Toivotan kaikille teille mitä parhainta kesää!

221 views

Teleportilla kesään: Granaattiomena & za’atar -fetasalaatti

by Juulia 4 Comments
Teleportilla kesään: Granaattiomena & za’atar -fetasalaatti

Hetkeksi pataruuista ja punaviinistä tarpeeksi saaneena kaivelin kuva-arkistojani ja törmäsin KESÄÄN: salaattia salaatin perään, toinen toistaan raikkaampia, värikkäämpiä ja mehukkaampia, uijui!

Erityisesti silmiini osui loppukesästä kyläilijöille tarjoamani varsin yksinkertainen feta-vesimelonisalaatti, jota maustoi za’atar, ihanan kirpakka sumac sekä granaattiomen (niin -siemenet kuin -siirappikin). Salaatti sisälsi muitakin lempiraaka-aineitani: fenkolia, raikasta kurkkua ja minttua, eikä näitä kuvia kauaa tarvinnut katsella, kun teki mieli jo lähteä kauppaan katsomaan löytyisivätkö sieltä samat raaka-aineet näin marraskuun korvallakin.

Kurkistus Satokausikalenteriin ja tiedän, että vesimelonikausi on juuri loppumassa, mutta granaattiomenakausi sen sijaan alkamassa. Nyt on siis täydellinen hetki tämän makuyhdistelmän uusinnalle 🙂

Vesimeloni & za’atar -fetasalaatti 4:lle

puolikas minivesimeloni tai noin neljännes normaalinkokoista

puolikas kotimainen kurkku

1 fenkoli

1 granaattiomenan siemenet

200 g laadukasta lampaanmaitofetaa

1 sitruuna

1 mintturuukku

2 rkl za’atar -mausteseosta*

2 rkl sumacia*

(ripaus suolaa)

Tarjoiluun:

4 rkl granaattiomenasiirappia

2 rkl oliiviöljyä

Suikaloi fenkoli ohueksi (itse käytän tässä hommassa mandoliinia), säästä sen vihreät latvat tarjoiluun. Irrottele granaattiomenasta siemenet varovasti kulhoon, kerää hedelmästä irtoava mehu samalla myös talteen. Viipaloi pesty kurkku hieman paksummin kuin fenkoli. Lohko kuorittu vesimeloni reilun kokoisiksi paloiksi ja leikkaa myös fetajuusto neljään osaan. Ripottele za’atar ja sumac fetajuustolohkojen päälle.

Kokoa salaatti lautasille: pohjalle fenkolia ja kurkkua, sitten vesimelonia ja keon päälle kimpale fetajuustoa. Ripottele päälle vielä reilusti granaattiomenan siemeniä, fenkolin vihreät osat sekä minttua. Leikkaa sitruunasta lohkoja ja laita jokaiselle lautaselle yksi annokseen kunkin itse puristettavaksi.

Sekoita pienessä kulhossa tai salaattikastikepullossa oliiviöljy ja granaattiomenasiirappi, sekä granaattiomenasta talteen ottamasi mehu. Aseta pullo tarjolle pöytään, sillä tätä salaattia ei kannata maustaa kuin vasta juuri ennen sen haarukoimista parempiin suihin 🙂

* Sekä za’ataria että sumacia löytyy lähi-idän mausteisiin erikoistuneista kaupoista, omani olen ostanut Hakaniemen hallista. Za’ataria voit tehdä myös itse.

195 views

Mehupaaston helmi: kardemummainen punajuuri-vesimelonimehu

by Juulia 0 Comments
Mehupaaston helmi: kardemummainen punajuuri-vesimelonimehu

Ostin viime viikolla pitkään himoitsemani mehupuristimen ja kun tielle osui sopivasti heti pitkä viikonloppu, aloin samantein mehupaastolle. Olen odotellut sopivaa väliä paastoilulle jo tovin, mutta kovin tiukassa tuntuvat sellaiset olleen: joka viikonlopulle ja lomantapaiselle on riittänyt sen sorttista ohjelmaa joka paastohaaveet on torpannut. Tämä oli viides paastoni, joten tiesin ihan kokemuksesta, että työn ja paaston yhteensovittaiminen on minulle liian haasteellista – niinpä paastoilut on paras ajoittaa lomapäiville.

Paasto ei varmasti sovi kaikille, mutta itselleni sillä on ollut aina vain positiivisia vaikutuksia. Elelen muutenkin sen verran terveellisesti (noh, jollei tuota olutharrastusta lasketa), että paastolle on helppo laskeutua ja palata sieltä voimistuneena takaisin, motivoituneena syömään vielä terveellisemmin ja hilliten hieman hedonistista mieltäni.

Saan paaston avulla ehkä jopa enemmän psyykkisiä kuin fyysisiä hyötyjä: hyvinvoivan ja energisen olon sekä tunteen siitä, että ruoka ei hallitse elämääni. Elämäni kun tuppaa pyörimään ruuan ympärillä – mietin jo illalla, mitä aamulla syödään, missä lounastan, mitä kokkaisin töiden jälkeen … puhumattakaan tästä ruokablogiharrastuksesta!

Olen verrattain hyvin toimeentuleva, eikä minulla ole ruokayliherkkyyksiä tai -allergioita. Voin siis syödä mitä haluan, milloin haluan, enkä kovin usein itseltäni mitään kielläkään – kerranhan tässä vaan eletään! Onneksi mielihaluni tosiaan ovat sieltä terveellisestä päästä, mutta koen silti eläväni ravinnon suhteen sellaisessa yltäkylläisyydessä, josta on välillä varsin hyvä ottaa vähän taukoa.

Erään vihermehun koostumus (tosin kuvasta puuttuu kurkku + sommittelusyistä kuvassa on yksi omena liikaa…)

Neljän päivän minipaastoni on sujunut tuttuun tapaan energisesti ja hyvinvoivasti. Päivittäin on tullut käveltyä 5-7 km pikku lenkkejä metsässä ja juotua n. 3 litraa lähinnä vihannesmehuja (hedelmiä mehuissani on ollut tosi vähän, kun en siitä makiasta niin välitä). Juuson mielestä vihermehuni maistuivat suorastaan suolaiselle, lienee kiitos runsaan sellerin ja persiljan käytön. Lisäksi olen juonut laimeaa kylmähaudutettua vihreää teetä, iltaisin mukillisen vähäsuolaista kasvislientä sekä herkkuani kurkumalattea.

Nälkä ei ole vaivannut juuri lainkaan, mutta pientä päänsärkyä on ollut muutamana päivänä. Sitä on minulla ollut viime aikoina tosin muutenkin. Ruokaa ei ole tehnyt mieli kertaakaan: olen leiponut porkkanasämpylöitä, laittanut ruokaa Juusolle, katsellut vierestä makkarangrillausta ja syömistä ja käynyt jopa baarissa oman vihermehuisen taskumattini kanssa. Uni on maistunut poikkeuksellisen hyvin. Aamuisin olen herännyt niin hyväntuulisena ja pirteänä, että Juuso on suorastaan huolestunut (normaalisti olen maailman pahin aamukärtty).

Pukkateeaddikti tässä terve! Päivittäin on mennyt litra kylmähaudutettua detoxteen ja vihreän teen sekoitusta.

Iki-ihanan suolihuuhtelun hoidin tällä paastolla ensimmäistä kertaa juomalla aamulla litran lämmintä suolavettä (2 tl suolaa) tyhjään massuun – suolapitoisuus estää nestettä imeytymästä elimistöön ja niinpä se tulee poikkeusreittiä ulos (loput voittekin varmaan kuvitella). Tekniikan nimi on salt water flush. En voi sanoa että suolaveden juominen olisi maailman suurin nautinto, mutta kyllä se glaubersuolan ja suolihuuhtelupussin voittaa!

Latailen tänne mehureseptejäni pikkuhiljaa uuteen kategoriaani mehut, mutta juuri nyt olen niin rakastunut punajuuri-vesimelonimehuun, etten voi olla laittamasta sen ohjetta tänne samantein. Idean tähän makuyhdistelmään sain Powaun Unbeetable-mehusta, jota maistoin ekan kerran edellisellä paastollani (kyseessä oli silloin kolmen päivän Powau-mehupaasto). Juuso keksi maustaa tämän muuten melko yksinkertaisen mehun kardemummalla, ja sehän toimi! Punajuuri ja vesimeloni ovat sillä tavalla makeita, että minäkin tykkään. Ihan kuin olis pullaa juonut ♥

Kardemummainen punajuuri-vesimelonimehu n. 5 dl

½ kg siementöntä vesimelonia

150-200 g punajuurta

puoli ruukkua minttua

1 tl jauhettua kardemummaa

Kuori vesimelonin kuoren vihreä osa ohuelti, mutta säästä kuitenkin se valkoinen. Kuutioi meloni mehupuristimeesi sopiviin osiin. Kuori ja kuutioi myös punajuuri. Mehusta ensin vesimeloni, sitten minttu ja lopuksi punajuuri. Mausta hienoksi jauhetulla kardemummalla. Laita mehu ilmatiiviissä pullossa kylmenemään ja maustumaan hetkeksi tai tarjoile se jäiden kera. Muista sekoittaa juuri ennen tarjoilua, jotta kardemumma leviää mehuun tasaisesti!

Huom! Mehupuristimella tehty mehu säilyy ilmatiiviissä pullossa jääkaapissa säilytettynä noin vuorokauden, mutta mehulingolla valmistettu mehu pitäisi jouda parin tunnin sisällä. Mitä enemmän mehu hapettuu, sitä vähemmän siinä on ravinteita. Niinpä mehuja ei kannata kerralla tehdä kuin päivän tarpeiksi – itse mehustin kerran aamulla ja toisen kerran iltapäivällä.

Ps. Eviran mukaan punajuurta ei saisi syödä raakana, joten omalla vastuulla!


Pukka-teet saatu testiin blogin kautta Sugar Helsingiltä

336 views