Nopeat vihreät edamame nuudelit

by Juulia 0 Comments
Nopeat vihreät edamame nuudelit

edamame nuudelit

Vihreää lohturuokaa?

Olenkohan ainoa, joka tässä vaiheessa vuotta himoitsee kaikenlaista vihreää haluamatta kuitenkaan luopua talvisen lämmittävistä ja tuhdeista lohturuuista? Epäilen! Tämänpäiväinen reseptini tasapainotteleekin lohtu- ja terveysruokakategorioiden välissä ja on ainakin itselleni tähän ristiriitaiseen ruokahimoon täysosuma.

Kyseessä on siis supervihreä sauvasekoittimen surauksella valmistuva kastike, joka pyöritellään pikaruokaklassikon eli nuudeleiden sekaan ja imuroidaan sohvalla päivän kiireistä palautuen.

edamame

edamame nuudelit

Tämä ruoka on siis sekä terveellinen että täyttävä. Se on myös siitä mukava ruoka, että reseptiä voi varioida sen mukaan, mitä kaapista kulloinkin löytyy. Nuudeliksi käy niin pikaramenit (ilman niitä maustepusseja tietenkin), kuin muutkin japanilaiset nuudelit aina sobanuudeleista someniin ja udoniin. Myös vihreitä voi vaihdella. Pakaste-edamamen sijasta voi kokeilla pakasteherneitä tai vihreitä härkäpapuja (tai niiden sekoituksia) ja kesällä vaihtaa pakasteet tietysti tuoreisiin.

Alle kirjoiteltu talvinen “perusresepti” sisältää pakaste-edamamepapuja, jotka kiehautetaan, valutetaan ja sitten soseutetaan kevätsipulin, valkosipulin ja mausteiden kera. Sekaan voi lisätä kaikenlaista vihreää, kuten baby-pinaattia sekä erilaisia yrttejä, itse saattasisin surauttaa sekaan joskus jonkun salaatinjämänkin. Tahna notkistetaan öljyllä ja käänneellään vastakeitettyjen nuudeleiden sekaan ja siinäpä se kokkaaminen sitten olikin. Helppoa, nopeaa, ravitsevaa, mutta samalla lohdullisen lämmittävää ja täyteläistä.

Vihreät edamame nuudelit

Vegaaninen (kunhan et käytä munanuudeleita)

2:lle

n. 150 g japanilaisia nuudeleita (ramen/soba/somen/udon)

n. 150 g edamamepapuja (herneitä/vihreitä härkäpapuja)

1 kevätsipulin valkoinen ja vihreä osa

½-1 valkosipulin kynsi

1 ruukku vesikrassia (tai jotain yrttiä – thaibasilikaa, kirveliä, minttua, korianteria… miksei jopa wasabirucolaa?)

iso kourallinen baby-pinaattia

2-2½ rkl shiromisoa

2-3 rkl oliiviöljyä

½-1 tl paahteista seesamiöljyä ja/tai 1-2 tl vaaleaa tahinia

½-1 tl yuzukoshoa (tai puserrus sitruunaa sekä ripaus chilihiutaleita)

(suolaa)

Tarjoiluun:

paahdettuja seesaminsiemeniä

kevätsipulia

Valmista ensin kastike: kiehauta pakaste-edamame, huuhtele ja valuta (jos käytät tuoreita papuja/herneitä, kiehauta kunnes ne ovat kypsiä). Soseuta edamame valkosipulin, kevätsipulin, misotahnan, vesikrassin (ja/tai yrttien) sekä babypinaatin kanssa. Lisää sen verran oliiviöljyä, että tahna hieman notkistuu. Mausta tahna seesamiöljyllä ja/tai tahinilla sekä yuzukosholla (joka on japanilainen yuzu-hedelmistä tehty tulisen kirpeä maustetahna), jonka voit tarvittaessa korvata puserruksella sitruunaa ja ripauksella jotain tulista. Tarkista maku – tahna saa olla voimakkaan makuista, sillä sen täytyy mausta iso keko nuudeleita! Lisää tarvittaessa mausteita ja/tai suolaa.

Keitä nuudelit suolatussa vedessä juuri ja juuri kypsäksi. Kaada vesi pois, mutta säästä vajaa desi keitinvettä. Lusikoi edamametahna nuudeleiden sekaan ja nostele kaikki huolella sekaisin, ohenna tarvittaessa keitinvedellä. Tarjoile heti.

Vihreät edamame nuudelit voi tarvittaessa uudelleenlämmittää paistinpannulla öljytilkassa, mutta itse tekisin mieluummin vihreää tahnaa tuplasatsin ja keittäisin nuudeleista sen kaveriksi tarpeen mukaan. Edamametahna säilyy jääkaapissa peitettynä muutaman päivää, tosin sen väri on toki tuoreeltaan kaunein.

vihreät nuudelit

edamame nuudelit

Ps. Inspiraationlähde tälle ruualle on Bon Appetit -sivuston ihanan houkutteleva “ramen noodles with miso pesto” -juttu. Ihana resepti ihan sellaisenaan, itse vain kaipaan kasvisruokiini mielellään jonkun proteiinilähteen 🙂

461 views

Green Goddess Dressing – vihreä yrttikastike

Green Goddess Dressing – vihreä yrttikastike

green goddess dressing

Green Goddess Dressing – voiko houkuttelevamman kuulloista kastiketta näin kevään korvalla ollakaan? (Kyllä, olen tietoinen ulkona taas kerran leijailevista lumihiutaleista … ja siksipä tätä reseptiä tässä parhaillaan näpyttelenkin.)

“Vihreän jumalattaren kastike” saa nimensä tietysti kirkkaan vihreästä väristään, plus ainakin omasta mielestäni tämä soossi varmasti kelpaisi varmasti myös ihan mille tahansa jumal-henkilölle. Tämän klassikkokastikkeen alkuperä on kuitenkin ilmeisesti San Fransiscon Palace Hotellin keittiö ja vuosi 1923, jolloin teattereissa pyöri näytelmä nimeltä “The Green Goddess”. Taiteen innoittama resepti siis, ihanaa!

green goddess dressing

Green goddess... -alkavia ohjeita löytyy ruokasomesta nopealla tsekkauksella jos johonkin lähtöön, sillä klassikkokastikkeesta on väännetty sittemmin niin salaattia, leipää, kuin pizzaa ja onpahan sitä green goddess smoothietakin, jossa ei tosin enää tähän kastikkeeseen viittaa kuin väri sekä nimi.

Perinteisesti Green goddess dressing sisältää reilusti eri yrttejä, joista olennaisimpia ovat maun suhteen rakuuna sekä persilja. Lisäksi kastikkeessa on yleensä sitrusta, valkosipulia, anjovista sekä majoneesia ja/tai ranskankermaa.

 

green goddess dressing

yrttikastike

Omaan green goddess dressing -versiooni tulee rakuunaa, persiljaa, pippurista vesikrassia, valkosipulia, kevätsipulin vihreää osaa sekä limettiä (sitruunakin kävisi, mutta kun limetti on vihreää niin pysytään paremmin tässä vihreässä teemassa). Majoneesin / ranskankerman sijaan tykkään käyttää kreikkalaista jugurttia, jonka voi vegaani korvata kreikkalaistyyppisellä kauravalmisteella.

Anjovisfanina laitan soossiin mieluusti alkuperäisohjeen mukaisesti anjoviksia, mutta myös pieni määrä  misokastiketta tai umamitahnaa ajaa minusta hyvin samaa asiaa. Näin ollen kastikeen saa toimimaan joka osaltaan myös vegaaneille 🙂

Green Goddess Dressing

vegaaninen, kun käytät vegaanista jugurttia ja joko miso- tai umamitahnaa

2-4 annosta

1 ruukku lehtipersiljaa

1 ruukku rakuunaa

1 ruukku vesikrassia

1 kevätsipulin vihreä osa

1 pieni valkosipulin kynsi

½-1 limetin mehu

2-3 rkl (vegaanista) kreikkalaista jugurttia

2-3 rkl oliiviöljyä

n. 1 tl miso- tai umami-tahnaa (esim. Clearspring) / muutama sardelli tai anjovis

suolaa maun mukaan

Karsi rakuunasta kovat varret pois, pehmeämmät voit jättää kastikkeeseen. Lehtipersiljasta ja krassista kannattaa sen sijaan käyttää kokonaan varretkin. Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sileäksi soossiksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa hieman limettiä sekä suolaa. Öljyn, jugurtin ja anjoviksen/misotahnan/umamitahnan määrää voi kukin myös säätää omaan makuunsa sopivaksi. Itse pidän kastikkeesta tujun makuisena ja täyteläisenä, joten laitan sekä öljyä että täysrasvaista jugurttia reilusti.

Tarjoile green goddess dressing dippinä, salaatinkastikkeena, perunasalaatin pohjana, kalan tai kanan kyljessä … tai jos teiltä löytyy kotoa näin pääsiäisen jälkeen rääppiäislammasta niin miksei myös lampaan kaverina! Mikäli kotoa löytyy myös ylijäämäminttua, niin soseuta sekin kastikkeen sekaan 🙂

Green goddess dressing säilyy jääkaapissa useamman päivän, mutta itse tykkään syödä sen mieluiten samana päivänä, jolloin sen maku ja väri ovat raikkaimmillaan.

yrttikastike

619 views

Makeantulinen taatelitoffee & karamellipossu / karkkitofu

Makeantulinen taatelitoffee & karamellipossu / karkkitofu

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Urtekram

taatelitoffee

Tämänkertaisen Urtekram-yhteistyöni teemana on kuivatut luomuhedelmät – eli siis toisinsanoen karkki ♥ En ole koskaan oikein ollut perinteisten makeisten perään, mutta kuivatut aprikoosit, luumut, viikunat ja varsinkin rusinat ovat tehneet minulle sen sijaan aina kauppansa! Äitini piti lapsuudessa huolen siitä, että kotoa löytyi aina erilaisilla kuivahedelmillä täytettyjä kulhoja, kun taas karkkia saatiin vain lauantaina (ja se yksi lauantaipussi piti jakaa kolmen kesken). En tiedä oliko äidillä siinä jonkinlainen strateginen taka-ajatus, mutta ainakin minulle se toimi – karkki ei nimittäin maistu edelleenkään yhtä hyvin kuin kuivahedelmät.

Poikkeuksena joukossa on kuitenkin tähän aikuisikään asti ollut taateli. Jostain syystä en pitänyt siitä lapsena (se oli ehkä liian makeaa?) ja tilanne onkin muuttunut itse asiassa vasta viime vuosina. Käännekohta oli varmaankin silloin, kun maistoin ensimmäisen kerran oikein mehevän pehmeää ja tahmaista tuoretta taatelia – ihan eri juttu kuin lapsuuteni muistikuvat taatelikakun kuivakoista sattumista. Sen jälkeen paluuta ei olekaan enää ollut, taatelit maistuvat minulle nyt mitä parhaiten!

karkkipossuGochujang-taatelitoffee + karkkipossu/tofu + endiivi = pikkujoulukauden iisi illanistujaisruoka

Tämänpäiväisessä reseptissä käyttämäni luomulaatuiset Urtekramin aurinkokuivatut taatelit ovat sekä ihanan tahmeita, että maultaan makean intensiivisiä ja toffeemaisia. Mikäli mietit (kuten minä), mitä tuo “aurinkokuivattu” tarkoittaa, niin se tarkoittaa sitä, että hedelmät on kuivattu luonnollisesti ilman esim. väriä säilyttäviä kemikaaleja.

Taateleista surautettu tahmea “toffee” on yksi lempitavoistani käyttää taateleita – taatelitoffee nimittäin makeuttaa niin aamupuurot kuin jugurtinkin ja saatanpa joskus sipaista sitä leivänkin päälle. Taatelitoffeen perusohjetta voi myös maustaa monin tavoin, joten kun taatelitoffee on kerran kaappiin pyöräytetty, se säilyy siellä noin viikon ja taipuu vaikka minkä ruuan höysteeksi. Myös suolaisen!

jamon serrano taateliLaiskan versio pekoni-taateleista: serranonkinkkuun käärityt, gochujang-manteleilla täytetyt taatelit.

Vietin syyslomaviikkoni Mallorcalla perheeni kanssa ja törmäsin siellä yksinkertaisuudessaan nerokkaaseen tapakseen: pekoniin käärittyihin taateleihin. Tämä makuyhdistelmä on varmasti kaikille Espanjassa enemmän matkanneille tuttu, mutta minulle täysin uusi (kyllä, näinkin voi joskus käydä, vaikka kaiken mahdollisen tiedon ruuasta yritän päähäni aktiivisesti ahtaakin). Meillä oli kummipojan kanssa reissussa diili: hän söi taatelin ja minä sen pekonin siitä ympäriltä. Kun en matkalla näin ollen kovinkaan montaa kokonaista suupalaa tullut syöneeksi, oli samaa makuyhdistelmää testattava heti kotiin päästyä rauhassa. Pekonin paistelun sijaan kokeilin kääriä taatelit ilmakuivattuun kinkkuun ja niiden sisälle lykkäsin tulisia manteleita!

Nämä makeansuolaiset ja salakavalan tuliset taatelit mielessäni syntyi oikeastaan tämän päiväinen reseptikin. Maustoin osan tekemästäni taatelitoffeesta gochujangilla ja sivelin sillä endiivin lehtiä. Täytteeksi näin syntyville endiiviveneille paistoin helppoa karamellipossua, jota ryydittämään päätyi pippurista vesikrassia, itsetehtyjä gochujang-manteleita ja kirpeää vihreää omenaa.

Lopputuloksena kotona oli vadillinen vaikkapa pikkujouluihin täydellisesti sopivaa naposteltavaa, jonka kokoamisen voisi tiukan paikan tullen jättää myös vieraille. Samankaltaisen makuelämyksen voi muuten helposti toteuttaa myös kylmäsavutofulla possun sijaan – testattu on ja hienosti toimii! Laitan jutun loppuun ohjeet “karkkitofun” valmistamiseen.

Urtekram aurinkokuivattu taateli

karkkipossuEndiiviveneet, tulisen taatelitoffeen sekä muut tykötarpeet voi kukin koota suupaloiksi myös itse pöydässä, niin saa täytteitäkin juuri sen verran kun haluaa 🙂

Ihan ensiksi tarvitaan taatelitoffeeta. Sitä kannattaa minusta aina tehdä kerralla vähän reilummin ja aateloida tällä luonnollisella makeutuksella niin aamupuurot, välipalaleivät kuin jugurtitkin. Taatelitoffeen voi tehdä periaatteessa melkeinpä mihin nesteeseen vaan, mutta itse olen käyttänyt väliin vettä, väliin kookosmaitoa.

Taatelitoffee:

250 g Urtekram aurinkokuivattuja taateleita

n. 2 dl vettä (tai kookosmaitoa/mantelimaitoa/riisimaitoa…)

Tarkista, ettei taateleiden sisällä ole “kiven” siruja. Liota taateleita sitten yön yli kylmässä vedessä, tai kiiren sattuessa puolisen tuntia lämpimässä vedessä. Soseuta pehmenneet taatelit käyttämäsi nesteen kera. Vesi käy hyvin, mutta varsinkin makeissa käyttötarkoituksissa kookosmaitoon tehty taatelitoffee maistuu minusta ihanalta!

Karamellipossua & taatelitoffee -endiivejä omenalla ja vesikrassilla

n. 20-25 kpl

2-3 endiiviä

n. 1¼ dl taatelitoffeeta

2-4 rkl gochujangia

Simppeli karamellipossu / karkkitofu:

350 g luomuporsaan kassleria / 250 g kylmäsavutofua + 2 rkl öljyä

2 rkl tummaa soijaa

2 rkl tummaa sokeria

2 tl viismaustetta

1 dl vettä

Lisäksi:

1 kirpeä vihreä luomuomena

1 limetti

1 ruukku vesikrassia (tai mizunaa, thaibasilikaa, perillaa)

100 g gochujang-manteleita (tai kaupan valmiita chilikuorrutettuja-/karamellisoituja-/savumanteleita)

Karamellipossu:

Kuutioi possu reilun sentin kuutioiksi. Ruskista possu kuivalla pannulla eli omassa rasvassaan huolella ja lisää pannulle sitten sokeri, soija, vesi sekä viismauste. Sekoita hyvin ja jätä possu sitten tiiviin kannen alla hautumaan miedolla lämmöllä vähintään puoleksi tunniksi. Voit sekoitella kuutioita hautumisen aikana muutamaan kertaan. Kun possu on mukavan mureaa, nosta lämpöä vielä siksi aikaa, että pannulla oleva neste tiivistyy siirappimaiseksi ja takertuu possun pintaan. Nosta pannu sitten liedeltä odottelemaan endiiviveneiden täyttämistä.

Sekoita gochujang ja taatelitoffee keskenään. Mikäli tulinen korealainen gochujang on sinulle uusi tuttavuus, laita ensin vähemmän ja lisää sen pikkuhiljaa sen verran mikä omaan makuusi sopii. Leikkaa endiivin tyvestä noin sentin pätkä pois ja irroita kaikki helposti irtoavat lehdet. Leikkaa sitten tyvestä taas siivu ja irroita seuraavat lehdet. Jatka näin, kunnes jäljellä on enää kaikken pienimmät lehdet endiivin sydämessä.

Sisus on minusta endiivin paras osa. Yleensä puolitan nämä pikkuendiivit pitkittäin ja paistan niihin nopeasti öljyssä karamellisoituneen paistopinnan – nam, mikä ihana kokin välipala! Jos endiivin sydämiä kertyy pöydälle enemmänkin, saatan tehdä niistä seuraavana päivänä esim. risottoa.

Viipaloi vihreä omena ohueksi mandoliinilla tai juustohöylällä ja pyörittele viipaleet limetinmehussa, jotteivät ne tummu. Sitten vaan endiivejä täyttämään! Sivele noin teelusikallinen gochujang-taatelitoffeeta jokaiselle endiiville. Lisää päälle muutama omenasiivu sekä 3-4 palaa karkkipossua. Viimeistele endiivit vesikrassilla ja rouhituilla manteleilla (voit käyttää itsetehtyjen gochujangmanteleiden sijaan myös vaikkapa kaupan valmiita hunajamanteleita tai savumanteleita, pääasia että endiivissä on jotain rapean rouskuvaa!). Tarjoile endiivit mieluiten heti.

karkkitofuNopean karkkipossun tapaan valmistuu myös suolaisen makea tofu – näissä veneissä sen kaverina on mizunaa.

Karkkitofu:

Mikäli käytät kylmäsavutofua, kuivaa palat huolella ja kuutioi ne. Paista tofukuutiot rapeaksi öljyssä ja lisää pannulle sitten soija, sokeri sekä viismauste – vettä et kuitenkaan tarvitse. Jatka paistamista keskilämmöllä pannua ravistellen, kunnes neste muuttuu siirappimaiseksi ja takertuu tofuun. Varo polttamasta sokeria! Rakenna endiiviveneet tämän jälkeen edellä kuvailemallani tavalla tofua käyttäen.

(Mikäli muuten ihmettelet tofun selvästi possua pienempää määrää ohjeessani, syy on possun kutistuminen paistaessa. Lopullinen määrä täytettä on siis lihalla ja tofulla valmistaessa suurinpiirtein sama.)

Urtekram aurinkokuivattu taateli

Tiesittekö muuten, että Urtekram on luomun edelläkävijöitä? Firma on perustettu jo vuonna 1972! Valikoimasta 100% on luomua ja seassa on niin elintarvikkeita, luomukosmetiikkaa kuin gluteenittomia tuotteitakin. Lisäksi 80% tuotteista sopii myös vegaaneille. Urtekramin historiasta ja periaatteista voi lukea lisää täältä.

Edelliset Urtekram-reseptini ovat tässä – onpa niitä kertynyt jo monta!

 

308 views

Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

by Juulia 4 Comments
Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

Mikä tahansa, missä on kimchiä, on minusta ihanaa. Niinpä kun kävin ensimmäisen kerran Yliopistonkadun Momotokossa, jäin samantein koukkuun – heillä on nimittäin listallaan ramenkeittojen lisäksi iki-ihania donburikulhoja, joissa ei ole kimchiä säästelty. Lempiannoksessani on korealaisella chilikastikkeella maustetun riisikerroksen päällä mm. kimchiä, mausteista possun jauhelihaa, erilaisia vihanneksia ja herkullisen valuvaksi jätetty egu.

Donburi on japania ja tarkoittaa kulhoa. Se on eräänlainen japanilainen pyttipannu, johon voi laittaa kulhoon riisipedille vähän mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Yleensä raaka-aineet kuitenkin haudutellaan dashiliemessä, jossa on myös mirin- ja soijakastiketta. Olen syönyt sushiravintoloissa varsin minimalistisia donbureja (tyyliin friteerattua kanaa, riisiä, kevätsipulia) ja sitten näitä korealaisen bibimbapin tyyliin täyteen ahdettuja versioita – hyviä molemmat!

Jatkuva ravintoloissa syöminen käy valitettavasti turhan kalliiksi, joten päätin nyt koettaa väsätä Momotokon tyylisen herkkukulhollisen täällä kotona. Koska vedän mieluummin aina överit kuin vajarit, täytän kulhoni kaikella mitä mieleni vain halajaa.

On ehkä hieman vaikea sanoa onko tämä luomukseni enemmän japanilainen donburi vai korealainen bibimbap – tarjoan kyllä ruokani kulhosta eli donburista, joten ehkä donburi? Vai ehkä sittenkin bibimbap, onhan tässä näitä korealaisia raaka-aineita kuten kimchiä ja gochujangia … joten mikä tämä nyt oikein olisi? Bibimburi … vai donbap!!!

No oli tämä nyt mikä oli, herkkua se ainakin on. Momotokossa nyrpistelen nenääni toistuvasti annosta koristavalle rucolalle (miksi sitä rucolaa pitää aina änkeä joka paikkaan?), joten sitä ei kulhooni ainakaan tule. Valkoista riisiä ei risottoriisiä lukuunottamatta kotoani yleensä löydy, joten keittelin kulhon pohjalle tumman riisin ja kvinoan seosta, jonka maustin korealaisella chilitahnalla gochujangilla. Tämänhetkinen addiktioni sokeriherne oli aika selviö, samoin rakas kimchi ja houkuttelevan valuvaksi keitetty muna.

Proteiiniksi päätyi tällä kertaa murumaiseksi ja karamellisoituneeksi paistettu broilerin jauheliha, jonka maustoin mirinkastikkeella, ripauksella sokeria sekä soijaa. Kun jääkaapista löytyi vielä parsakaalia, kevätsipulia ja siitakesieniä, alkoi kulho olemaankin jo ääriään myöten täynnä. Eikä muuten jäänyt nälkä!

Donburi 2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 2 dl riisiä, kvinoaa, ohraa tms. + 3-4 rkl gochujang -tahnaa

400 g broilerin jauhelihaa
2 rkl mirin-kastiketta
3 rkl soijakastiketta
2 rkl ruokosokeria tai hunajaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl (oliivi)öljyä
3-4 valkosipulin kynttä
pekalonmittainen pätkä inkivääriä

Kulhon päälle:

esim.

wakame -salaattia
puolikas höyrytetty parsakaali
n. 100 g höyrytettyjä sokeriherneen palkoja
maun mukaan niin paljon kimchiä kuin mielesi tekee
n. 10 kevätsipulin ja soijan kanssa paistettua siitakesientä
norilevää (esim. Clearspring Sea Salad)
1-2 soija-mirinmarinoitua pehmeäksi keitettyä kananmunaa
kourallinen retiisin tai vesikrassin versoja, esim. Järvikylän microsalaatit

Valmista ensin marinoidut munat. Kiehauta kattilallinen vettä, laske munat veteen lusikalla ja keitä munia tuosta hetkestä eteenpäin n. 5-6 minuuttia. Säikäytä munat sitten kylmällä vedellä. Kun muna on tarpeeksi kylmä jotta siihen voi koskea, naputtele kuori varovasti rikki joka puolelta. Laita munat tämän jälkeen vielä takaisin veteen n. 10 minuutiksi – näin kuoren alla sijaitseva kalvo kostuu ja irtoaa munasta hieman helpommin, jolloin muna pysyy ehjänä.

Kuori munat varovasti ja laita ne pieneen minigrippussiin soijan ja mirinkastikkeen kera (2-3 rkl kumpaakin). Sulje pussi laittamalla se vesikulhoon niin syvälle, että vain yläreuna on pinnan päällä – tällä tavoin saat kaiken ilman pussin sisältä pois ja soijakastike ympäröi munat kauttaaltaan. Jätä munat marinoitumaan puolesta tunnista jopa vuorokauteen. Useita päiviä en munia kuitenkaan marinoisi, sillä liian pitkä marinoitumisaika saa munan pehmeän keltuaisen graavautumaan ja muuttumaan kaikkea muuta kuin juoksevaksi (lue lisää esim. täältä).

Munia voi hyvin tehdä kerralla useampiakin; ne säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa kolme-neljä päivää. Soijamarinadinkin voi säilyttää jääkaapissa ja käyttää uudelleen muutamaan kertaan 🙂

Gochujangia löytyy muualtakin kuin etnisistä kaupoista, silmät auki erityisesti isommissa marketeissa!

Keitä muutama desi riisiä/ohraa/kvinoaa tms. pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi ja mausta se sitten muutamalla ruokalusikallisella gochujangia. Pidä lämpimänä.

Silppua valkosipuli ja inkivääri. Laita kylmälle paistinpannulle mirinkastike, soijakastike, sokeri tai hunaja, seesamiöljy, öljy, sekä broilerin jauheliha.

Paista jauhelihaa erittäin miedolla lämmöllä kokoajan puuharukalla murustellen, kunnes seos alkaa kypsyä ja olla irtonaista. Lisää tuolloin pannulle valkosipuli sekä inkivääri ja nosta lämpöä reilusti yli keskilämmön. Anna kaiken nesteen kiehua pannusta pois, jolloin muruseos alkaa karamellisoitumaan. Hämmenentele pannua välillä pohjia myöten, jotta saat kaiken jauhelihan ruskistettua. Varo kuitenkin polttamasta! Pidä jauhelihakin lämpimänä, kun valmistelet loput ainekset.

Ruskista siitakesienet ja kevätsipuli pannulla kovalla lämmöllä 3-4 minuuttia, mausta ripauksella soijaa. Höyrytä parsakaali ja sokeriherneen palot juuri ja juuri kypsiksi.

Sitten voitkin alkaa kokoamaan kulhoja! Pohjalle tulee pari kauhallista gochujang-maustettua riisiä/kvinoaa/ohraa sekä reilusti karamellisoitunutta jauhelihamurua. Pohjan päälle ladotaan mielen mukaan wakamesalaattia, kimchiä, vihanneksia ja sieniä, kunnes kulho on täynnä. Viimeistelen oman herkkukulholliseni kevyen pippurisilla retiisin tai krassin versoilla, kuivatulla merilevällä sekä soijamarinoidulla munanpuolikkaalla (tai kahdella).

Ps. Laiskana päivänä munan voi toki myös paistaa pannulla. Kasvissyöjälle suosittelen kokeilemaan broilerin jauhelihan sijasta silputtua kylmäsavustettua tofua samalla tavalla valmistettuna 🙂 Rapeaksi paistunut tofu on herkkua!

489 views