Dirty martini? Dirty bastard! (Vuosikatsaus 2020)

by Juulia 0 Comments
Dirty martini? Dirty bastard! (Vuosikatsaus 2020)

dirty martiniJos avasit tämän jutun löytääksesi dirty martini -reseptin, skrollaa jutun loppuun! Sieltä löytyy myös katkera, samea ja suolainen dirty martini à la 2020.

Vuosikatsaus 2020

Kun ajattelen vuotta 2020, tekee mieleni lähinnä todeta “Dirty martini? Dirty bastard!” – ja heittää jotain ikävää päin viime viime vuoden naamaa. (Jotain muuta siis kuin dirty martini, joka on yksi lempidrinkkejäni. 2020 ansaitsee jotain paaaaaljon pahempaa!)

Menemättä aiheessa sen syvemmälle todettakoon, että vuosi 2020 on ollut elämäni uuvuttavimpia. Erityisesti päivätyön saralla – olen ammatiltani opettaja – mutta myös henkilökohtaisessa elämässä. Viime vuosi toi korona-ahdistuksen lisäksi mukanaan niin masentavia terveydellisiä ongelmia, haikeita hyvästejä kuin suruakin (joista onneksi yksikään ei sentään liittynyt koronaan). En muista olenko ollut näin väsynyt vuoden lopussa ikinä ja nelikymppiseltä se on paljon sanottu, kun elämään on kuitenkin mahtunut tähän mennessä jo vaikka mitä!

sandwichclub helsinki

Tilataanks jotain?

Vuoden raskaus näkyy ruokahullulla missäs muussa kuin ruokavaliossa. Normaalistihan kokkailu tuo elämääni lähinnä energiaa ja iloa, mutta ehei… ei vaan tänä vuonna! Innostus ruuanlaittoon on ollut varsin usein pakkasen puolella ja sen vuoksi kotiin on tilattu poikkeuksellisen paljon ruokaa valmiina. Varsinkin keväällä etätöitä tehdessä meinasi lähteä järki ruokahuollon kanssa, kun työpäivät venyivät lähes poikkeusetta iltamyöhään eikä työnteosta saanut taukoa välillä viikonloppunakaan. Tiedän meidän olleen todella etuoikeutettuja kun pystyimme molemmat olemaan tuolloin etätöissä eikä meillä ole huolehdittavanamme kuin omat ateriamme… mutta olihan se, aikamoista.

Kokkasin tuolloin lähinnä yksinkertaisia ja helppoja ruokia kuten muna-tomaattikeittoa sekä erilaisia patoja joista söi monta päivää (chiliä, sitruuna-kikhernepataa, mapo tofua ja syksymmällä japanilaista curryä) mutta usein päivät pelasti Fat Ramenin survival kit, jonkun lähipizzerian pizza … tai pakastepizza. Toisaalta kun ruokaa tuli tilattua usein, löysin myös ilokseni naapurustosta kongolaiseen ruokaan keskittyneen Bantu Food Helsingin!

Tuntuu, etten ole ainoa joka on tilannut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ruokaa. Nimittäin keväällä ei meidän huudeille kuljettanut vielä kovinkaan moni ravintola, mutta syksyllä meille kantautuu jo vaikka mitä! Nyt kelpaa tilailla vaikkapa Sandwich Club Helsingin leipiä tai Noodle Storyn nuudeleita (ja heiltähän löytyy myös vuoden 2019 addiktioni dandan nuudelit, jos en itse jaksa väsätä).

Bantu food HelsinkiBantu Food Helsingin herkkuja

Entäs ne plussat?

Jottei tämä tilinpäätös menisi kuitenkaan silkaksi surkeiluksi, yritän ottaa tästä vuotuisesta traditiostani ilon irti ja keskittyä siihen hyvään, mitä vuosi on mukanaan tuonut. Koska onhan toki sitäkin! Moni iloisista asioista liityy itseasiassa tänne blogiin ja kaikkeen siihen luovaan tekemiseeni mitä tämä harrastus on elämääni mukanaan tuonut. Tänä vuonna on nimittäin paukkunut luvut niin blogin lukijamäärissä kuin Instagraminkin puolella ja vaikka itse olen tilannut poikkeuksellisen paljon ruokaa, vaikuttaa blogissa vuonna 2020 käyneiden 300 000 lukijan perusteelta siltä että tosi moni muu on sen sijaan kokannut enemmän kuin ennen. Varsinkin huhti- ja toukokuussa blogissa oli todellinen kävijäpiikki – sen osuminen samaan syssyyn poikkeusajan kanssa on tuskin mikään sattuma.

Samalla kun aikaa ja energiaa blogi- ja kuvaushommille on ollut vähemmän kuin koskaan, olen kokenut kehittyneeni valokuvaajana entistäkin pidemmälle. Erityisesti olen iloinen siitä, että olen uskaltautunut kokeilemaan valokuvauksen parissa kaikenlaista uutta. Olen tehnyt erilaisia spontaaneja kokeiluja pistäen itsenikin niihin välillä kirjaimellisesti likoon, ja ostin myös vihdoinkin kameran ulkoisen salaman, jonka mahdollistaa kameralla leikkimisen ympäri vuorokauden myös tänä synkimpänä vuodenaikana. Miksi ihmeessä odotinkaan salaman hankinnan kanssa näin kauan? Se on avannut tekemiselleni valtavasti uusia mahdollisuuksia.

Alla kooste tämänvuotisia ruokahullun omakuvia, sekä muutama otos eräistä itselleni tärkeistä etapeista vuoden varrelta.

vaimomatskuuHalloweenina kokkasin pääkallopastaa ja pukeuduin hetken mielijohteesta kuvaan itsekin.

vaimomatskuuKeväällä fiilistelin koreassa vietettävää sinkkujen “mustaa päivää”

vaimomatskuu…mutta useimpina päivinä vain tuijottelin tyhjyyteen aamukahvin äärellä.

Tämä on yksi ensimmäisiä kuvia, jotka kuvasin kameran ulkoisen salaman kanssa!

Tässä ensimmäinen kuva, jonka tulostutin paperille ja arvoin yleisölleni Instagramissa.

Tällä homeisella appelsiinilla voitin Kimberly Espinelin järjestämän Eat Capture Share -valokuvahaasteen helmikuussa – aiheena kuvalle oli Frida Kahlo!

negroniTämä savuava negroni oli kevään hauskin editiontiprojekti – kuva on koostettu kolmesta eri ruudusta Photoshopissa.

texthursdaysTämän spontaanin makro-otoksen räpsäytin 40-vuotismatkallani Mathildedalissa – oikeasti meidän piti mennä siskojen kanssa keväällä Nizzaan mutta sen sijaan päädyttiin juuri 41-vuotis synttäreitteni alla Suomen Nizzaan: Hankoon.

Vaimomastkuu best 9 2020Instagramini tykätyimmät kuvat 2020

Tilastotietoa!

Mutta jätetäänpä tämä valokuvien esittely nyt tähän ja siirrytään tilastoihin! Jostain syystä niitä on aina niin kiinnostavaa kaivella. Siis ainakin minusta! Jos haluat nähdä enemmän valokuviani, niitä pääsee seuraamaan helposti Instagramin puolella. Julkaisen siellä paljon kuvia jotka eivät tänne blogiin koskaan edes päädy! Olen tosin miettinyt lisääväni tänne sivustolleni jossain vaiheessa myös valokuvausportfolion, mutta en ole saanut sitä jostain kumman syystä tänä vuonna aikaiseksi 😀 Ehkä sitten ensi vuonna?

Vuoden 2020 luetuimpien juttujen kaiveleminen ilahduttaa minua kovasti, nimittäin jokainen näistä on myös omia suosikkejani! Suklaaleipää söin viimeeksi aamupalalla (leivoin jouluksi ison keon suklaasämpylöitä) ja chiliöljyä on kaapissa tälläkin hetkellä useampi purkki. Rapealla halloumimurulla silattu vinkeä kikhernesalaatti taas on ehdottomasti koukuttavimpia salaatteja mitä olen konsanaan luonut ja ohje on kerännyt poikkeuksellisen paljon kiitosta monen yksityisviestin välityksellä! Sekä sitruunainen kikhernepata että nopea tantanmen ramen ovat taas niitä ohjeita, joilla on taltutettu nälkäkiukkua ja siitä seuraavaa turhaa parisuhdekinastelua läpi vuoden.

Vaimomatskuu luetuimmat jutut 2020:

purkki hummus platter“Purkinavailijan dippilautanen”

dolsot bibimbapDolsot bibimbap valurautapannussa

Omat lempparijuttuni 2020:
Dolsot bibimbap valurautapannussa

Rakastan bibimbapia ja vielä enemmän pohjalta rapeaksi paistunutta dolsot bibimbapia, mutta tämä juttu nousee suosiksi myös siksi että tein sen yhteistyössä Fiskarsin kanssa. Siis Fiskarsin!

Makumatkalla: jajangmyeon & musta päivä

Jajangmyeon on herkullinen korealainen ruoka johon tutustuin ilokseni tänä vuonna. Nyt kaapista löytyy jajang-mustapaputahnaa aina! Erityiseksi tämän jutun minulle tekee kuitenkin se, että pyöräytin juttua varten spontaanisti hauskan kuvasarjan puolessa tunnissa. Kunpa kuvaaminen olisi aina niin mutkatonta!

Koronakevään aakkoset (kotivara à la Vaimomatskuu)

Tätä mammuttijuttua ei varmaan monikaan ole jaksanut edes lukea, mutta sen kirjoittaminen toi itselleni iloa kevään rankimpana aikana. Oli hauska miettiä omia ruoka-aakkosia!

Purkinavailijan dippilautanen

Tätä ruokaa meillä on tehty ehkä eniten koko vuonna… ja syystä: sen “kokkaaminen” sisältää lähinnä erilaisten purkkien availua ja lopputulos on todella addiktoiva. Täydellistä ruokaa vuoteen 2020!

Paahdettu pasta & herkkusienipääkallot (Halloweenresepti)

Tämä ruoka ja sen oheen luodut kuvat syntyivät spontaanisti muutamassa päivässä, koska halusin kokeilla tehdä somessa näkemiäni herkkusienipääkalloja. Ensisijaisesti halusin siis luoda hauskoja kuvia, mutta päädyinkin siinä sivussa luomaan varsin hauskan ja herkullisen reseptin!

herkkusieni pääkallot

5 satunnaista poimintoa vuoden varrelta:
  • Aloitin keväällä 2020 tubettamisen. Videoita kertyi kanavalleni poikkeusaikana 41 kappaletta kolmella eri kielellä 😀 Mutta älkää turhaan yrittäkö kanavaa etsiä, se oli tarjolla vain hyvin rajatun ajan ja vain hyvin rajatulle yleisölle… ja ihan syystä.
  • Kävin joulukuussa vieraana My Dear Kitchen In Helsinki -podcastissa! En voi kuunnella jaksoa itse ilman massiivista myötähäpeää mutta suosittelen kaikkia ruuan vastuullisuudesta ja kestävästä ruokakulttuurista kiinnostuneille Aslin podcastia näin niinkuin muuten 🙂
  • Kävin kesällä helvetissä. Helvetti sijaitsee Rakveren linnan kellarissa!
  • Tänä vuonna yksi ottamistani kuvista julkaistiin Sorbus gallerian Wasted Years -historiikissa. Ensi vuonna yksi ottamistani kuvista ilmestyy eräässä toisessa kirjassa. Siitä lisää myöhemmin!
  • Kun aikoinaan aloitin blogin, listasin jutun loppuun aina mitä musaa olin kulloinkin kuunnellut. Pitäisi ehkä ottaa tämä tapa käyttöön uudelleen? Eniten kuuntelemani biisit vuonna 2020 olivat Tori Amos: Wednesday, The Electric Prunes: Holy are you ja Cornelius: Point of view point.

dirty martini

Palataanpa tämän vuosikatsauksen lopuksi vielä takaisin siihen, millä aloitettiinkin. Maistuisko kellekään yks dirty martini? Dirty martini on minulle se juoma, jonka tilaan cocktailbaareissa lähes poikkeuksetta ja kun tämä vuosi nyt on ollut mitä se on ollut, olen tehnyt sitä myös kotibaarissa lähes yhtä ahkeraan kuin negroneja (saatikka glögroneja näinä viime viikkoina).

Dirty martinin oikeaoppinen resepti alla, mutta lisään perään vielä kuvailun siitä, kuinka teen tämän juoman itse yhtä kutakuinkin päin persettä kuin vuosi 2020 on mennyt. Rikon nimittäin kotiversiossani useampaa dirty martini -sääntöä: laitan sekaan välillä enemmän vermuttia kuin olisi suotavaa ja teen juomastani aina niin likaisen, että se laatugini jota siihen upotan ei taatusti pääse enää oikeuksiinsa. Lisäksi lasiin upottamieni oliivien määrä korreloi yleensä suoraan päivän ankeusastetta mutta harvemmin jää alle viiden. Mutta hei, tänä vuonna mikä vaan saa luvan on sallittua, en tavoittele enää kunnialla selvitymistä vuoteen 2021, kunhan vaan selviydyn.

Dirty martini

5-6 cl giniä

1 cl kuivaa valkoista vermuttia

1 cl oliivipurkin lientä

vihreä oliivi

Mittaa ainesosat jäillä täytettyyn sekoituslasiin ja sekoita. Siivilöi juoma hyvin jäähdytettyyn martinilasiin. Koristele oliivilla.

dirty martiniKuvassa kuuden kirosanan dirty martini

Dirty martini à la 2020:

Mittaa jäillä täytettyyn sekoituslasiin 5 cl sitä vähän parempaa giniä jota hilloat kaapin takaosassa, sekä 1-2 cl kuivaa valkoista vermuttia (1 jos haluat suorittaa yhden asian oikein sinä päivänä, 2 jos haluat tehdä kerrankin jotain VÄÄRIN). Lisää oliivilientä teelusikallinen kerrallaan juomaa maistellen, kunnes martinisi on yhtä suolainen kuin otsasi niinä päivinä kun et ehtinytkään suihkuun, yhtä katkera kuin Donald Trump tammikuun 20. päivänä 2021 ja yhtä samea kuin marraskuinen keskivertopäivä. Sekoita kunnes näpit jäätyy. Viilennä sekoituslasilla sitä hikistä otsaasi hetki. Siivilöi dirty martini sitten viilennettyyn lasiin ja lisää oliivi per mielessä pyörivä kirosana. Älä anna sormen hakeutua vahingossa avaamaan työsähköpostia juomaa nauttiessasi.

Heippa hei 2020, tervetuloa 2021!
Toivotan mitä parhainta uutta vuotta jokaiselle teistä siellä ruudun toisella puolella!

dirty martini

Ps. Loppuun pieni disclamer: Tunnesyöppöily tai -juoppoilu ei muuten oman kokemukseni mukaan auta niin minkäänsorttiseen mielentilaan, parempi idea on mennä kävelylle!

78 views

Joulunegroni aka glögi-negroni aka glögroni

by Juulia 0 Comments
Joulunegroni aka glögi-negroni aka glögroni
Joulun negroni = glögroni, punaviiniglögillä maustettu negroni!

glögi negroniJoulunegroni = glögi + negroni, tietty

Joulunegroni, joulun ihme

Tänä vuonna joulumielen herääminen on jäänyt totaalisen viimetippaan. Mutta… kas kun kädessä on glögi-negroni aka glögroni ja vintistä on kaivettu esiin lapsuuden joulukoristeet joita on ripusteltu lähikaupasta spontaanisti kotiin kannettuun huonekuuseen ystävän joulukortin mukana postittamien uusien koristeiden kaveriksi, alkaa erikoisjoulu vuosimallia 2020 näyttämään yhtäkkiä suorastaan aavistuksen juhlavammalta. Aikamoinen joulun ihme, vaikka ehkä ei pitäisi yllättyä tänä vuonna enää mistään – 2020 kun on ollut yhtä sekasortoinen ja mutkikas kuin tuo edellinen lause.

Eikä tämä joulun ihme muuten ilmestynyt tähän huusholliin hetkeäkään liian aikaisin – tällä viikolla mieli kun on ollut yhtä musta kuin sääkin. Joulu on minulle yhtä kuin perheen kanssa vietettyä aikaa ja koska ne vuodet ovat jo jääneet historiaan jolloin olisin tässä vaiheessa jo autuaasti asettunut äidin sohvalle siskojen kylkeen jossain yökyläily-kalsariasussa, eikä perinteistä jouluateriaakaan tänä vuonna syödä yhdessä, on meidän kahden joulu meinannut näyttää lähinnä yhdeltä pimeältä päivältä muiden joukossa. Edes se yksi asia josta aina jaksan innostua, eli r u o k a ei ole nyt sytyttänyt. Tykkään jouluruuasta ja varsinkin laatikoista kyllä kovasti, mutta en niin paljon, että tekisin tai ostaisin niitä vain meille kahdelle!

glögi cocktail

Glögi + negroni = Glögroni!

Eilen siis tapahtui pieni joulun ihme. Juuson vintiltä kaivelemat lapsuuden olkipukit tai 80-luvun kitchikkäät joulupallot saivat sen ehkä aikaan, mutta viettettyäni päivän epätoivoisilla jouluostoksilla (miten vaikeaa voi yksien Pokemon-korttien etsiminen olla?) päätin hetken mielijohteesta tehdä itselleni negronin ja lorauttaa sekaan työkaverilta saamaani gluhweiniä. NO OHHOH. Voi olla että olen yksinkertaisesti liian väsynyt arvioidakseni tätä luomusta objektiivisesti, mutta minusta glögi-negroni on aika hyvää! En ole ihan varma onko syksyllä Nauvosta ostettu tammitynnyröity Nagu Oak Aged -gini sille paras osoite, mutta ei se nyt mitenkään huonokaan ollut. Tätä ihanan vaniljaista ja tammista giniä tosin juo mielellään ihan sellaisenaankin (eli naguna! Haha).

Negroni on ollut vahvasti meidän ykkösdrinkki tänä saakelin vuonna 2020, joten on vain luonnollista että sitä juodaan meillä myös jouluna 🙂 Jos teidän kotoa löytyy negronin raaka-aineet sekä jonkinlaista punaviiniglögiä, kannattaa ehkä kokeilla jos tämä olisi sinustakin hyvää! Joka tapauksessa, hyvää joulua itse kullekin! Toivottavasti erikoisjoulu vuosimallia 2020 sujuu jokaisella niin hyvin kuin se näinä poikkeusaikoina voi vain sujua. Vaikkei tiedossa välttämättä ole perinteistä joulua niin ei sen tarvitse silti huono juttu välttämättä olla!

Nyt kun oma mieli on jo vähän valoisampi, on meidän joulusta itseasiassa näillä näkymin muodostuva ihan mukava! Siihen kuuluu joulunegronin lisäksi sekalainen joulumenu: hapanjuuriblinejä porkkalalla ja kylmäsavustetulla lohenmädillä, kokonaisena paahdettu juuriselleri lisukkeineen, ruusukaalisalaatti glögi-kastikkeella sekä juuri ideoimani joulu-ramen, joka on ehkä vihdoinkin se kokkailuaihe, joka saa silmäni tänä jouluna pilkehtimään!

Glögi-negroni

1:lle

2 cl giniä

2 cl punaista vermuttia

2 cl Camparia

2 cl punaviiniglögiä

jäitä

Tarjoiluun:

jäitä

rosmariinin oksa, luomuappelsiinin kuorisuikale tai appelsiinisiivu

Laita halutessasi ihan ensimmäiseksi lasi kylmenemään pakastimeen tai jääkaappiin. Mittaa gini, vermutti, Campari ja punaviiniglögi sekoituslasiin ja heittele perään kourallinen jäitä. Sekoita ja maista, säädä mittasuhteita jos siltä tuntuu. Sekoita  sitten juomaa, kunnes sekoituslasi tuntuu käteen kylmältä (30-40 sekuntia ehkä?). Mitä pidempään sekoitat, sitä enemmän juomaan liukenee vettä joten älä sekoita liian pitkään ellet sitten halua vetistä negronia! Ota lasi jääkaapista/pakastimesta ja täytä se jäillä. Siivilöi glögi-negroni lasiin!

Koristele glögi-negroni hyvin pestystä luomuappelsiinista veistetyllä appelsiininkuorisuikaleella tai appelsiinin siivulla. Jos kotoa ei löydy appelsiinia, kuten minulla koskaan kun päädyn kuvaamaan negroneja voi vaihtoehtona käyttää rosmariinin oksaa (meillä on parvekkeella niin suuri rosmariinipuska, että rosmariinia löytyy aina).

joulu negroni

Vinkki: jos kotoa ei löydy punaviiniglögiä mutta sen sijaan löytyy glögitiivistettä, sitäkin voisi varmasti kokeilla! Sitä en kuitenkaan laittaisin missään nimessä yhtä paljon kuin punaviiniglögiä. Muutenkin näitä antamiani mittasuhteita voi tietysti viilata omaan makuunsa sopivaksi. Ja sellainenkin vinkki vielä, että vaikka kuvissani nyt pyörii tuo ihana tynnyröity Nagu, halvempi perusginikin toimii tässä ohjeessa oikein passelisti. Testasin juuri!

105 views

NEGRONI – kotibaarin afterwork cocktail nro 1!

by Juulia 0 Comments
NEGRONI – kotibaarin afterwork cocktail nro 1!

negroni

Negroni

Kun ekan kerran maistoin negronia, olin kuin puulla päähän lyöty. Silkkaa viinaa? Kukahan tätäkin juo… Ja kappas vaan: kuluu muutama vuosi ja huomaan negronin kivunneen kuin varkain ykkös kotibaari-cocktailikseni. Kun nyt mietin, ensireaktiooni liittyi varmasti vahvasti se, missä tilanteessa negronia maistoin, ja erityisesti se, mistä raaka-aineista se oli tehty. Maistoin negronia ekan kerran eräillä jatkoilla huoneenlämpöisenä joten, kröhöm, ei ihme jos ei tämän cocktailin lumo heti tehonnut. Kun juoma on silkkaa alkoholia, on alkoholin laadulla ja tarjoilutavalla luonnollisesti iso merkitys!

Parhaat negronini olenkin juonut asialle omistautuneissa cocktailbaareissa, kuten ihanassa The Bull & The Firmissä. Alkosta onneksi löytyy nykyään niin pitkä liuta erilaista craft giniä ja jopa ihanaa Antica Formula -vermuttia, että oivallinen negroni onnistuu onneksi myös kotibaarissa.

Tarinan mukaan negroni syntyi vuonna 1919, kun kreivi Negroni tilasi lempijuomansa Americanon soodaveden sijaan ginillä. Pling vaan ja eräs cocktailmaailman klassikoista oli syntynyt! Negroniin tarvitaan siis yksi osa giniä, yksi osa makeaa vermuttia ja yksi osa Camparia. Juoma sekoitetaan jäiden kera, jolloin mukaan liukenee hitunen vettä ja se viilenee. Negroni tarjoillaan joko sellaisenaan tai jäillä; itse juon sen mieluiten yhden ison jääpalan kera. Perinteisesti negroni viimeistellään appelsiinisiivulla tai appelsiininkuoren siivulla, josta saa pirskautettua kuoren eteerisiä öljyjä lasiin juuri ennen tarjoilua. Kun meillä näin koronakevään arkena ei ihan aina appelsiinia ole löytynyt, olen nauttinut negronini välillä myös rosmariinin, timjamin sekä vihreiden oliivien kera. Tai sitten ihan vaan sellaisenaan.

negroni

Tänä aikana, kun en voi käydä lempiravintoloissani tai lempibaareissani nautiskelemassa, negronista on tullut meidän huushollissa se virallinen perjantain “afterwork” -juoma. Kun työntekoa ei meinaa katkaista näinä etätyöaikoina mikään edes viikonloppuna, niin koetappa vaan kuules jatkaa töitä juotuasi yhden negronin! Ei ihan suju, ei (LOL). Senpä vuoksi negroni -ainekset kuuluvat nyt meillä vahvasti kotivaraan. Negronin jälkeen (yksi riittää!) on luontevaa siirtyä sohvalle Netflixin ääreen ja aloittaa viikonloppu!

Negroni

1:lle

2 cl giniä

2 cl Camparia

2 cl makeaa punaista vermuttia (suosittelen Antica Formulaa)

(appelsiinia, timjamia, rosmariinia, vihreitä oliiveja)

Mittaa gini, Campari ja vermutti jäillä täytettyyn sekoituslasiin. Sekoita, kunnes astia tuntuu kylmältä. Siivilöi lasiin – lisää lasiin halutessasi mukaan reilun kokoinen jääpala. Perinteisesti lasiin lisätään appelsiinisiivu tai appelsiinin kuorta: veistä appelsiinista suikale kuorta (vältä valkoista osaa) terävällä veitsellä tai perunankuorimaveitsellä. Purista appelsiininkuoresta aromaattista öljyä negronin päälle ja lisää kuorisuikale lasiin.

Kun meillä ei aina ole kotoa appelsiinia löytynyt, olen välillä lykännyt lasiin käsien välissä hieman muserreltua rosmariinia tai timjamia ja jopa muutaman vihreän oliivin. Ja jos oikein eskapismia haen, sytytän sen yrtin ehkä vielä palamaan ja leikin kaksi tuntia Photoshopilla vältelläkseni tarvetta jatkaa työntekoa! Mutta en sentään ravistele negronia kuten herra Stanley Tucci nettiä kohauttaneessa negroni-videossaan.

Miten sinä valmistat negronin?

Negroni resepti

Ps. aineisten 1:1:1 mittasuhteita voi hieman säätää fiiliksen mukaan. Jonain päivinä ainakin itse laitan hitusen enemmän vermuttia tai Camparia kuin giniä, jolloin juoma on aavistuksen makeampi. Ja jos laiskottaa, saatan sekoittaa juomani suoraan tarjoilulasissa yhden ison jääpalan kera. Ja se hyöty kotibaarissa käymisessä tietysti onkin, että voi rauhassa säätää negronista juuri sellaisen, mikä on itselle mieleen ja valmistaa sen juuri niin kuin lystää! Ainakin, jos ei postaa “väärin” tehtyä negroniaan nettiin… HUPSIS.

Pps. Myös Hannan Soppa -blogissa on sekoiteltu viimeaikoina negroneita!

1 160 views

Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

by Juulia 2 Comments
Sellerimehu 2.0 aka … sellericocktail!

sellerimehu

Vihattu rakastettu selleri

Käsi ylös kaikki sellerifanit! Montako meitä oikein on? Välillä tuntuu nimittäin siltä, että selleripoloista vihataan enemmän kuin rakastetaan. Itsekään en siitä aina ole pitänyt, en juuriselleristä enkä todellakaan varsiselleristä. Varsinkin lapsena selleri oli raaka-aine, joka aiheutti suorastaan puistatusta. Ajat kuitenkin muuttuvat ja niin myös makumieltymykset… ja niinpä selleri kaikissa muodoissaan on nykyään minulle rakas ja mieluisa raaka-aine.

Juurisellerille menetin aikoinaan sydämeni, kun sain ensimmäistä kertaa elämässäni maistaa itse tehtyä Waldorfin salaattia. Suhteemme syveni, kun syötyäni ihanaa paahdettua juuriselleriä ravintola Juuressa hoksasin kokeilin paahtaa sitä kotonakin uunissa hunajalla valeltuna.

Varsiselleri poloinen sai kuitenkin odotella reilusti pidempään ennenkuin tajusin että tämäkin on oikeastaan aikamoista herkkua. Tämä ihme tapahtui kymmenisen vuotta sitten Berliinin legendaarisessa White Trash Fast Foodissa, jossa nenän eteen kannettiin Bloody Mary sellaisen metrisen lehtevän sellerinvarren kera. Sitä massiivista selleriä olisi ollut tosi sääli heittää hukkaan, joten aloin nakertelemaan sitä juomani kera ja kas, sehän olikin yllättäen hyvää!

sellerimehu

vihermehu

En tiedä jos lapsuuteni varsisellerit olivat maultaan vahvempia kuin nykyiset, mutta lähes jokainen nyt kaupasta kotiin kantamani sellerinvarsi on ollut virkistävän mieto, raikas ja rouskuva. Ei siis lainkaan sellainen kuin ensimmäisissä makumuistoissani. Käytänkin varsiselleriä nyt kaikenlaisissa ruuissa kastikkeista keittoihin ja salaatteihin, syön sitä sellaisenaan, maapähkinävoilla tai homejuustolla siveltyinä sekä tietysti upotettuina Bloody Maryyn tai vihermehuun.

Kun ostan puntin varsiselleriä jotain tiettyä ruokaa varten, teen jäljelle jääneestä osasta yleensä aina mehua, joka voi yksinkertaisuudessaan sisältää vain selleriä ja hieman sitruunaa. Riippuen mitä kotoa löytyy, saatan kuitenkin laittaa mehuun myös omenaa, ananasta, lehtikaalia, parsakaalia, jotain yrttiä (kuten persiljaa tai minttua) sekä salaatinlehtiä. Myöhemmin keväällä mehuun uppoaa myös metsän antimia kuten nokkosta. En ole suuri makean ystävä, joten minulle maistuu pääsääntöisesti parhaiten sellerimehu, jossa hedelmät ovat minimissä ja selleri maksimissa 🙂

Jos siis olet sellerin ystävä, voit tehdä sellerimehun todellakin pelkästä selleristä. Se on kuulemma erityisen terveelinen tapa aloittaa päivä 😀 Itse laitan useimmiten sellerimehuuni kuitenkin kirpeän vihreän omenan puolikkaan tai neljänneksen, sekä puolen sitruunan verran sitruunamehua. Siis kutakuinkin näin:

Sellerimehu:

n. 400 g luomuselleriä

0-1 kirpeää vihreää omenaa

½ sitruuna

Mehusta selleri, sitruuna sekä makuusi sopiva määrä omenaa. Itse mehustan omenan ja sitruunan osina niin, että joka palan välissä lykkään koneeseen sellerinvarren tai varrenpätkän – kuituinen selleri auttaa pehmeämpien hedelmien mehustamisessa ja varsinkin lopuksi mehustan aina sellerinvarren, jotta saan koneesta kaiken kuidun varmasti ulos.

sellericocktail

Terveyscocktail?

Kun sellerimehu kerran maistuu minulle niin hyvin, ei ehkä ole suuren suuri yllätys että se maistuu minulle myös cocktailin muodossa. Jos sellerimehu kerran on niin kovin terveellistä, niin tuskinpa sitä terveellisyyttä vodkashotti aivan totaalisesti kumoaa?

Alapuolinen vodkasta, vaaleasta ruisbitteristä ja sellerimehusta ravisteltu sellericocktail on useiden kokeilujen tuloksena syntynyt tämänhetkinen lempiyhdistelmäni. Mainittakoon kuitenkin, että kokeiltua on tullut myös yhdistellä sellerimehua giniin ja eri merkkisiin vaaleisiin vermutteihin, eivätkä nekään viritelmät olleet lainkaan hullumpia. Oleelliseksi asiaksi nousee minusta tässä cocktailissa kuitenkin tasapaino: sopiva suhde makeutta, happamuutta, yrttisyyttä sekä tietysti sellerin makua.

Sellericocktail

6 cl sellerimehua

2 cl laadukasta vodkaa

2 cl Kyrö Pale Rye Bitteriä tai jotain vaaleaa vermuttia, kuten Martini Biancoa

1 cl agavesiirappia tai sokerisiirappia

+1-2 cl sitruunamehua riippuen oliko sellerimehussa jo seassa sitruunaa

jäitä

Annostele shakeriin (tai tiiviskantiseen hillopurkkiin) sellerimehu, alkoholit, siirappi sekä sitruunamehu. Sekoita ja tee makutesti, lisää tarvittaessa sitruunaa / siirappia / mehua tms. Lisää shakeriin sitten reilusti jäitä. Sulje shaker ja ravistele reippaasti 20-30 sekuntia. Kaada sellericocktail siivilän läpi lasiin ja koristele ohuella sellerisuikaleella. Tarjoile/nauti heti.

selleri

449 views